Kisatauko jatkuu

 Tässä on ollut hieman kiireitä, kun töiden lisäksi meillä vihdoin alkoivat myös kisojen järjestäminen HSKH:lla. Ja onnistuneesti meidän buffatoimikunnan vetäjä joutui sairaalaan, joten minä hoidin buffan asioita muutaman viikon. Siihen sitten kuuluikin yhdet viikonlopun agilitykilpailut ja muiden järjestelyjen ja leipojien lisäksi piti tietysti kehitellä ohjeet ja toimintatavat koronan takia. Melkein kaikki vapaa-aika töiden jälkeen meni joko koirien kanssa tai sitten kisojen buffan suunnittelussa ja selvittelemisessä.

Kisat olivat lopulta viime viikonloppuna, eikä siellä onneksi mitään katastrofaalista tapahtunut. Juomien määrän olin arvioinut turhan alakanttiin, minkä takia jouduin sunnuntaina käydä tukussa hakemassa niitä lisää. Mutta muuten oli paljon odotettua hiljaisempaa myyntipuolella.

Kun agikisat oli saatu taputeltua, oli aika siirtyä pohtimaan parin viikon sisään olevia rally- ja tokokokeita. Nyt onneksi on tiimivetäjä jo enemmän mukana, mutta siitä huolimatta töitä riittää.

Laaduntarkastaja

Lunan kisataukokin vielä piteni vaikka koronarajoitukset jo heltyivät, koska neiti sitten päätti aloittaa juoksunsa mukavasti monta viikkoa oletettua aikaisemmin. Odotin juoksujen alkua elokuun loppupuolelle tai syyskuulle. En pitänyt mahdottomana myöskään pihtaamista lokakuun alkuun, mutta ei, ne alkoi sitten elokuun alussa. Jouduin perumaan meidän jo pariin otteeseen siirretyt Salon rally-tokokisat. Onni onnettomuudessa, että ne sitten alkoivat niinkin ajoissa, on että minun ei sentään tarvinnut perua loppukuun oman seuran kisoja.

Juoksut sitten toivat myös närästyksen takaisin. Lunalla oli ollut jo viikkoa aikaisemmin pientä närästysoiretta, mutta se meni ohi ihan lisäämällä piimää ruoan joukkoon. Päivä-kaksi juoksujen jälkeen se sitten iski taas kunnolla päälle. Lunallahan tuo närästys häiritsee eniten öisin (välillä pahenee jo illalla ennen nukkumaanmenoa) ja niin se tälläkin kertaa alkoi. Hetki sänkyyn kaatumisen jälkeen alkoi hirveä huulien lipominen ja nieleskely. Hetken päästä Lunan piti laskeutua sängystä lattialle, jossa se sitten käveli selkä kyyryssä ja pää alhaalla näyttäen siltä että oksentaisi hetkenä minä hyvänsä. Lyhyen kävelyn jälkeen sitten venyteltiin ja pysyttiin ”rukousasennossa” hetken aikaa, jonka jälkeen taas hetki käveltiin pää alhaalla ja taas venyteltiin. Tätä jatkui hetken, kunnes nousin hakemaan jääkaapista piimää. Piimä helpotti noin puoleksi tunniksi, kunnes levottomuus alkoi uudelleen. Joten kaivoin sitten happosalpaajat kaapista. Ne ei taas auta kovin nopeasti, joten lääkkeen annon jälkeen odoteltiin muutamia tunteja ennen kuin Lunan olo helpotti sen verran että pääsimme lopulta nukkumaan (kello oli tässä vaiheessa jo neljä aamuyöllä).

Närästyksen lisäksi Lunalle iski jokin mystinen murkkuikä ja näin 6,5v iässä ensimmäistä kertaa repi juoksuhousunsa. Ja se oli se pieni paha, kun neiti myös söi 2/3 housuissa olleesta pikkuhousunsuojasta. Lunaa ei ole koskaan pöksyt kiinnostaneet, joten olin ihan ymmälläni että mikä niissä tällä kertaa oli. Mielessä kävi, että onkohan se pyörinyt jotenkin sängyllä ja side sitten irronnut ja jäänyt karvoihin/ihoon kiinni? Mutta miksi se on silti syönyt sitä eikä tyytynyt irroittamiseen?

Housuissa oli uusi tuuletusaukko.

Sen jälkeen sitten muutama päivä seurailtiin että tuleeko syöty tavara myös ulos, mutta tähän päivään mennessä en ainakaan itse ole huomannut mitään ylimääräistä pökäleiden joukossa. Voihan se olla se on ollut niin silppua että on ollut jotenkin pökäleiden sisällä, ota ja tiedä. Mitään tukosmerkkejä ei ainakaan ole ollut, joten tämä ohitettu säikähdyksellä. Mitä nyt jouduin käydä ostamassa uudet juoksuhousut, kun olimme treeneihin lähdössä jossa on housupakko, eikä meillä ollut kotona housuja jotka pysyivät Lunan päällä. Petellä oli hieman huonohko housuvalikoima, netistä katsomani oli kaikki loppu ja muuten vaihtoehdot olivat joko pinkkiä tai yksisarvisia, joten neiti sai päällensä sitten ainoat siniset kukkakuosiset housut.

Meidän kesän viimeinen kurssikin alkoi, nimittäin rallyn tekniikkatreenit. Kurssikertoja on kaksi takana. Ensimmäisellä tunnilla meillä oli kuntopiiri tyylinen harjoitus. Jokainen sai siis valita itselleen treenattavan aiheen, joka sitten oli treenin yksi pisteistä. Lunalle valitsin käännökset oikealla. Muita pisteitä oli peruutukset, kukkaset, houkutus ja eteentulot+erottelut.

Houkutuksesta Luna ei välittänyt tuon taivaallista, ihan sama suoritinko sen neiti oikealla, vasemmalla, juosten, madellen, omat kädet taivaissa tai selän takana.

Kukkasissa ei ollut ongelmaa, jos tehtiin niitä ns. koemaisena. Tehtävässä oli myös lisätreeni, jossa käännökset piti tehdä paikoillaan ja pysähtyen perusasentoon käännöksen jälkeen. Lunalle, joka on kukkaset tehnyt aikalailla aina koemaisena, eli käännöksen jälkeen matka jatkuu, oli tuo pysähtyminen alkuun hieman hankala. Kun koira hakeutuu käännöksen jälkeen vierelle perusasentoon, tekee se käännökset todennäköisesti tiukemmin. Kukkasia/käännöksiä suositeltiin myös tehtävän targetin päällä, jotta niistä tulisi tiukempia.

Peruutuksissa huomasin, että pitänee muistutella Lunalle hieman edessäperuutusta. Tai tarkemmin, sitä peruutettavaa matkaa siinä, kun neiti tuppasi pysähtymään turhan lyhyen matkan jälkeen. Myös oikealla puolella peruutus on Lunalle edelleen haastava. Kyllä se sen osaa, mutta todella helposti lähtee erkaantumaan (kiitos jonkun joka on tallannut muutamaan otteeseen pienen snaapelin tassuille).

Eteentulot on Lunalle helpponakki, mitä sen nyt välillä saattaa jäädä vähän turhan kauas istumaan, mutta on aina ollut kumminkin rajojen sisällä. Tehtäväpisteellä oli myös erottelua ja välillä eteentulon sijasta olikin 2x täyskäännökset tai ohjaajan ympärimenemiset, koska näissä usein monella on kuulemma todella samankaltaiset käsimerkit. Lunahan tekee rallya todella paljon käsimerkkeihin pohjautuen, jos sanon käsimerkin ja siitä poikkeavan käskyn, tekee neiti käsimerkin mukaan. Ei Lunalla kumminkaan ollut erotteluissa vaikeuksia, vaikka itsekin siinä tehdessä totesin että on ne omatkin käsimerkit aika samanlaisia.

Käännöksissä ei ollut ongelmaa, kun niitä tehtiin yksittäisinä kyltteinä. Ongelmahan oikeastaan tulee niissä oikean puolen oikealle käännöksissä kun ne on radan osana. En vain ole saanut niitä vahvaksi. Pitäisi varmaan alkaa ottaa oikeasti päivittäin joku 5-10 toistoa niin eiköhän ne saisi vahvemmiksi, on vaan ollut ohjaaja laiskalla päällä.

Toisella treenikerralla meillä oli jo pieniä ratapätkiä eri teemoilla, mutta yhteisellä aiheella: kyseenalaiset kylttivälit.

Alkuun oli tosin lähtötreeniä, eli miten tullaan koekentälle. Siinä tietysti on jokaisella omat variaatiot, eli osalla koira on käskynalla kentälle menosta sieltä poistumiseen asti tai sitten koira menee ns. vapaana lähtökyltille asti. Minulla on ollut tämä jälkimmäinen tapa käytössä alusta asti, eli neiti usein menee kuono maassa kentälle ja oikeastaan vasta siinä lähtökyltin perusasennossa tulee se työmoodi. Olen pohtinut, että olisiko helpompi, että vaatisin alusta loppuun kunnon kontaktin, mutta enpä ole sille nyt ainakaan vielä tehnyt mitään.

Lähtökyltillähän meillä on kisoissa ongelmana vinkuminen. Se nyt onneksi jää siihen lähtökyltille eikä ole mitään isoa vinkumista, mutta minua itseäni se alkaa ahdistamaan. Näin treeneissä sitä ei ole ollut.

Ensimmäisellä kierroksella Lunalla sitten oli niinkin herkeämätön kontakti, että ensimmäinen käsky jalkojen ali pujahtamiselle meni kokonaan ohi. Teimme siis kaksi tehtävää, jonka jälkeen tuli palkka. Toisella lähtökierroksella sitten oltiin mukana jo paremmin.

Tämän jälkeen aloitimme kiertävillä tehtävillä. Olimme ensimmäisenä käännöstreenissä, johon oli tehty tehtäväjatkumo, jolloin kylttirataa pystyi vetämään ympyrää keskeytyksettä. Tässä oli paljon käännöksiä joka suuntaan ja ensimmäisen kierroksen jälkeen koira vaihtoi viimeisellä kyltillä toiselle puolelle ja kierroksen pystyi tekemään uudelleen koira nyt toisella puolella. Kylttien välit olivat todella tiukat, melkein 2-3 metrin väleillä.

Toisessa tehtävässä oli laitettu ensinnäkin kiertotötsä aivan houkutukseen kiinni. Kouluttaja kysyi, että siirtääkö hän tötsää ensin lähemmäs, johon totesin että tuskin tarvitsee. Nimittäin lähin ”houkutus” oli lelu, joten tiesin ettei se kiinnostanut Lunaa ollenkaan. Joten lähetin Lunan kiertoon. Neiti löysi tötsän hienosti, hieman kyllä taisi ihmetellä muuta lähellä olevaa rojua, mutta kuten osasin arvata, ei ne sen enempää sitä kiinnostanut. Seuraavaksi tuli tietysti luoksetulo kutsu ja sen jälkeen oli erittäin lyhyellä (parin metrin) kylttivälillä puolenvaihto takaa. Vaikka kuinka hidastin ennen kylttiä ei Luna kunnolla kerennyt sivulle seuraamaan joten puolenvaihto oli vähän semmoinen suoraan liikkeestä vaihdettu oikealle puolelle.

Nyt on myönnettävä että kolmatta tehtäväsarjaa en oikeastaan pahemmin enää edes muista. Mitään sellaista hankalaa siinä ei ollut tai kuvittelisin sen jääneen mieleen. :'D 

Kokonainen Mes-luokan ratatreeni

Pitkästä aikaa meillä oli rally-tokotreeneissä kokonainen mestariluokan rata. Ja todella hyvään saumaan siihen nähden, että ensi sunnuntaina on meidän mestariluokan debyytti. Rata oli 2.2. lauantain Jaana Karppisen kisarata. Yksi kurssilainen totesi että hän inhoaa Karppisen ratoja, koska siellä on aina tehty ansoja koirille. Tälläkin radalla este ja merkki oli vierekkäin, eli yhtään estehakuisemmalle koiralle varmasti hankala paikka. Mutta muuten rata tuntui itseasiassa yllättävän helpolta, vasta yli puolen radan jälkeen oli siirtyminen oikealle puolelle. 

Menimme Lunan kanssa radalle turhan kylmiltään. Ensimmäisen koirakon ollessa radalla, minä söin äkkiä leivän johon sitten meinasin tukehtua. Kun henki kulki, menimmekin radalle eli en kerennyt Lunaa herätellä ollenkaan.  

Päätin ottaa kisamaisen suorituksen näin alkuun, eli radalle mentiin palkatta. Lähtö oli hyvä, mitä nyt maahan tippuneet kuivatut lihanamit houkuttelivat. Ensimmäinen haaste olikin sitten tämä merkille lähetys. En uskonut Lunan lähtevän esteelle vaikka se siinä merkin vieressä olikin, pikemminkin mietin että bongaako neiti merkkiä esteen ja kylttien välistä. Lähetyspaikalla hoin “missä kierrä” ja osoitin merkin suuntaan. Kun Luna oli katsonut selvästi merkille, annoin kiertokäskyn. Neiti lähti oikeaan suuntaan, mutta täytyy myöntää että en ole aivan sata varma tiesikö Luna mitä piti tehdä. Koska minusta näytti että Luna oli jatkamassa vielä suoraan ohi merkin, mutta pysähtyi sitten kumminkin minun käskystä.  

Askel oikeaan oli itsellä hieman hakusessa (sitä kun ei ole tullut tehtyä sitten alokasluokan), ja siinä kyltin lähestyessä jouduin miettimään suorituspaikkaa. Tämä kuuluu myös niihin liikkeisiin, mitä minun pitää aina muistaa kerrata ennen radalle menoa, joten en yllättynyt kun Luna ei päässyt oikein mukaan. Eli Luna ei siis liikkunut suoraan oikealle vaan pikemminkin etuviistoon. Siitä eteenpäin mentiin taas hienosti, estehyppykin suoritettiin vaikka este oli jäänyt 40cm korkeudelle. Seuraava hankaluus oli oikeastaan askel vasemmalle samasta syystä kun askel oikealle. Siitä sitten mentiin taas sujuvasti maaliin.  

Lunan juoksuista on päästy ja vielä eletään valeraskauden loppua, joten mikäs on sen parempi aika Laran hiljalleen aloitella omia juoksujaan - ja Lunahan on sen huomannut. Lara ei oikein arovsta. :'D

Treenejä treenejä

Taas oli kaksi viikkoa kulunut, mikä tarkoitti meidän ohjattuja treenejä. Tällä kertaa tosin jouduin ottamaan Laran mukaan treeneihin, kun pikkuneidille olisi tullut turhan pitkä yksinolo. Systerillä oli alkanut työharjoittelujakso ja osui sattumalta niin että olimme molemmat melkein saman ajan poissa. Minä käytin tytöt ulkona aamulla kahdeksan maissa ja systeri sitten viideltä kotiin päästyään. Siitä sitten systeri lähti suoraan ratsastamaan ja minä Lunan kanssa treeneihin, systeri olisi palannut noin kahdeksan maissa kotiin ja minä Lunan kanssa puoli kymmeneltä. Eli Lara olisi ollut 12 tuntia “yksin” (alun tosin Lunan kanssa) vain päästen lyhyellä lenkillä käymään. Joten minä sitten nappasin autotallista kevythäkin mukaan ja otin pikkuneidin seuraamaan treenejä. Eihän se päässyt oikein mitään tekemään, kun joutui häkissä kököttämään ja luita syömään, mutta eipähän tarvinnut yksin oleskella. Sääkin oli surkea, vettä satoi ja treenien välillä sitä tulikin sitten kaatamalla.

Mutta rally-tokossa meillä oli nyt ensimmäistä kertaa kokonainen rata, mikä antoi hyvin kuvan että meidän mestariluokankisakentät saa todellakin odottaa ensi vuoteen. Se, että kuinka pitkälle ensivuoteen riippuu tietenkin ihan omasta työmotivaatiosta.

Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle, mikä taas näin suoraan työpäivän ja radan rakennuksen odottamisen jälkeen ei oikein ole neidille helppo juttu. Eikä ollut selvästi itsellenikään, kun sekaannuksia tuli ihan omastakin takaa. : D Mutta liikkeestä seiso oli todella hieno, napakka pysähdys. 2x vasen täyskäännös olikin itselle hankala, ollaan tehty tätä paljon nyt oikealla puolella, joten minähän käännyin väärään suuntaan (ohjasin Lunan kyllä oikein). Puolen kierroksen jälkeen tajusin että nyt meni jotain pieleen ja otettiin kyltti uudelleen. Sarjahypyssä ei ongelmia, mitä Luna nyt hieman nopeutti vauhtia, etten oikein päässyt viimeisen esteen jälkeen mukaan kun neiti oli jo matkalla seuraavaa kylttiä. Onni onnettomuudessa on tottelevainen koira, käskin Lunan maahan, jonka se suoritti nätisti oikealla suorituspaikalla, kun minä olin vielä puolimetriä perässä.

Viidennellä kyltillä ei sinällään ole ongelmia, kun minä vaan en kiirehtisi. Olen hieman hätäilevä radalla ja tämä on yksi kyltti missä se näkyy. Eli siis kun hätäilen, saattaa Luna lähteä heti liikkeelle minun ottaessa askeleen sivulle. Minun pitää siis ensimmäisen pysähdyksen kohdalla hengähtää, käskeä Lunaa odottamaan ja vasta sitten ottaa askel. Toisella yrityksellä tämä onnistui ihan hyvin.

Puolenvaihto edessä ei tuota ongelmia, eikä ohjaajan ympäri vastapäivään (uusi kyltti). Koira eteen ja peruutus on edelleen vino, tosin nyt ensimmäisellä kerralla Luna peruutti vinoon vasemmalle eikä oikealle kuten meillä on ongelmana ollut viime aikoina. :’D Kouluttajan mielestä vinous ei ollut edes paha, mutta näin tokotreenaajan silmin se oli vino. Toinen mitä minun pitäisi tässä liikkeessä ehkä ottaa huomioon, on se matka. Sen pitäisi olla kolme koiran mittaa (jos en väärin muista). Minä varmaan laitan Lunan peruuttamaan 5-6 mittaa kun en osaa oikein arvioida sitä matkaa. Jos opettelisin kunnolla arvioimaan sen peruutusmatkan (vaikka sitten sen 4 mittaa ettei vahingossa jää liian lyhyeksi) niin voisi tuo vinouskin helpottaa. Valkovuokossa ei ongelmia.

Koira vasemmalla ja peruuttaen kolme askelta. Tämä liike on helpottunut paljon siitä kun se askelten mitta muuttui. Luna tapansa mukaan peruuttaa melko nopeaan ja kulkee puolisen metriä takana, mutta menee kumminkin suoraan. 360 oikeaan ei ongelmia. Sitten taas uusi kyltti eli istu puolenvaihto takana, istu, tässä ei ole ongelmaa kun Luna vaihtaa vasemmalta oikealle, mutta toiseen suuntaan on. Treenailin tätä kotona edellisenä iltana ja alkoi jo naurattaa, kun toinen sujui hyvin ja toinen puoli heti perään mentiinkin edestä. Sitten meille vaikea oikealla puolella eli istu, käännös oikealle istu ja tässäkin siis vaikeus on vaan tuo takapään käyttö oikealla puolella. Treeniä treeniä... Tunneli oli taas oikein hyvä.

270 astetta oikealle (koira oikealla) oli myös Lunalle hieman hankalahko, ensin neiti ei meinannut kääntyä ollenkaan ja sitten se kääntyi liiankin nopeasti. Sitten tuli taas uusi kyltti eli istu-askel-seiso-2 askelta- istu – 3 askelta – maahan, tämä sujui Lunalta jo ihan hyvin, tosin jouduimme sen uusimaan kun en itse muistanut ensimmäisen askeleen jälkeen että missä järjestyksessä liikkeet tehtiin. :’D Koira eteen ja peruuttaen sujui ihan ok, Luna tosin ennakoi peruuttamista ja jäi sen takia hieman turhan kauas aina istumaan. Sitten tuli taas tämä istu käännös oikeaan, ei sujunut kovin paljoa paremmin kuin edelliselläkään kerralla.

Viimeiset kyltit oli askeleet vasemmalle. Näissä Lunan rintamasuunta kääntyi turhan paljon, mutta nämä on taas niitä liikkeitä mitä pitää hetki muistutella että ne sivuaskeleet löytyvät.

Menimme radan jälkeen kentänreunalle ja treenailin meille hankalia liikkeitä uudelleen. Tunnin lopuksi jäi aikaa sen verran että kerkesin hyvin suorittamaan radan vielä kertaalleen ja nyt pääsimme ja paljon vähemmillä uusimisilla sekä nätimmillä suorituksella noin ylipäätään.

Sitten menimme autoon istuskelemaan seuraavaksi tunniksi, vettä tuli niin paljon että se rapisi hallin kattoon kunnon meteliä pitäen. En pitänyt järkevänä, että lähden kaatosateessa koirien kanssa lenkille kastumaan ja siitä sitten vielä 10 asteiseen halliin odottelemaan ja treenaamaan. Joten odottelimme sitten lämpimässä autossa.


Tokossa meillä oli aiheena ohjattu- ja metallinouto. Olimme Lunan kanssa toisena vuorossa, joten kerkesin pienen hetken treenailemaan kentän reunalla. Tässä vaiheessa alkoi Laralta jo mennä hermot häkissä, ja pientä piippausta alkoi satunnaisesti kuulumaan.

Meidän vuoro tuli ja otimme Lunan kanssa ensin ohjattua noutoa. Ensimmäisenä oli noudettava vasen kapula. Seuruuosuus oli ihan ok, täyskäännöskin siedettävä, pysäytyksessä hieman valui eteenpäin, mistä kouluttajakin huomautti. Yllättäen vasen-käskyllä Luna pyörähtikin oikealle, mutta haki kumminkin vasemman kapulan.

Toisella kierroksella otettiin oikea kapula, niin että kapulat oli lapa meidän suuntaan. Tämä ei tuottanut ongelmia, tosin täyskäännös oli paljon huonompi kuin edellisellä kerralla ja pysähtyminen ei edelleenkään ollut napakka. Eli tehtäväksi tarkkuutta pysähdyksiin ja täyskäännökseen.

Otimme loppuun vielä metallinoutoa. Tässä ei itsessään ollut mitään ongelmia. Estekorkeus oli sen 30cm. Kouluttaja totesi että Luna palautti metallikapulan paremmin perusasentoon, kuin mitä se teki ohjatun kapuloiden kanssa. Todennäköisesti siitä syystä että metallinoudossa Luna palauttaa kapulan suorassa linjassa ja ohjatussa se tulee vinosta. Jälkimmäinen tapa on neidille jotenkin hieman hankalampi. Saatiin tässä tehtäväksi ottaa haastetta vinoilla noudoilla (mikä myös tuo apua sitten EVL:n kiertonoutohyppyyn). Luna yleensä kyllä hyppää esteen molempiin suuntiin vaikka kapula lentäisi hieman vinoon, mutta nyt tietenkin kun yritin sitä näyttää niin neitihän nätisti juoksi esteen ohi. :'D Palautti kyllä hypäten. Tietääpähän taas mitä treenata.

"Ai miten niin toi ei arvosta mun lähentelyjä?" - Luna

Ja on taas se aika vuodesta kun Lunalla alkoi juoksut. Tällä kertaa neiti ei yllättänyt pihtaamalla tai aloittamalla aikaisin, vaan juuri näihin aikoihin kun niitä odotin. Ajoitus sinällään on hieman harmitus, kun takkikelit alkoivat melkein samoihin aikoihin. Nyt Lunalla sitten on takkuja housujen takia takamuksessa ja takin takia rinnassa ja kainaloissa. Niitä harjatessa tulee kyllä välillä mietittyä että olisi kiva kun omistaisi lyhyempikarvaisen koiran. Tai sellaisen takkuun menemättömän turkin omaavan ainakin.

Plus todennäköisesti juoksuista johtuen Luna kehitti itselleen taas närästyksen. Neidillä on satunnaisesti tullut noita yöllisiä närästyksiä ehkä kerran kuukaudessa. Tällöin minä herään ja totean toisen lipovan huuliaan ja maiskuttelevan. Varsinkin kun Lunalla on tapana tulla aivan ihoon kiinni kun on huono olo.

No pari yötä sitten heräsin taas vaihteeksi siihen että joku maiskuttelee minun korvan juuressa.  Seurasin tilannetta hetken että pitääkö äkkiä nousta ja hakea jotain mihin Luna voi puklata, mutta onneksi tilanne rauhottui ilman puklua ja saimme jatkaa unia. Ajattelin tämän olleen taas yksi näitä satunnaisia närästyslitä, mutta yllättäen oireet pahenivatkin vasta seuraavana iltana. Minä makasin sohvalla pelaten, kun jossain vaiheessa aloin seuraamaan että Luna taas lipoo huuliaan ja maiskuttelee. Hetken päästä alkoi hirveä venyttely (eli neiti venytteli, otti pari askelta, venytteli, otti taas pari askelta, venytteli...) Ensin ajattelin että pakkaset ovat saaneet tytön selän jumiin, mutta hieman myöhemmin tajusin että sitä taitaa taas närästää (aikaisemmin oireet ovat ollet vain aamuyöllä, nyt ensimmäistä kertaa aivan alkuillasta). Vahingossakaan minulla ei tietenkään ollut mitään närästyslääkettä kotona (onko vähän suutarin lapsilla ei ole kenkiä tyylillä kun farmaseutilla ei ole lääkettä kaapissa?) joten annoin sitten piimää vatsaa rauhoittamaan. Siitä kului taas hieman aikaa, kun lopulta Luna käveli selkä köyryssä ja pää alhaalla näyttäen todella huonovointiselta (jos en olisi jo tajunnut toista närästävän olisin voinut ajatella sillä olevan selkä todella kipeä), jolloin sitten aloin kyselemään tutuilta sattuiko kenelläkään olemaan mitään närästyslääkettä saatavilla. Kello oli siis puoli kymmenen tässä vaiheessa joten apteekit oli jo kiinni. Kun keltään ei löytynyt, jouduin laittamaan Keravan koiralliset fb-ryhmään kyselyä, josta sitten löysimme Pepcidiä ihan parin sadan metrin päästä kotoa.

Kävin hakemassa sen, jotta meillä olisi ollut edes mahdollisuus yöuniin. Puoli yhdeltätoista annoin lääkkeen Lunalle ja menimme nukkumaan. Meni kumminkin melkein puoli kahteentoista ennen kuin lääke vaikutti sen verran että neiti oikeasti rauhottui. Pepcid ei kumminkaan ole kovin pitkävaikutteinen, joten siinä kolmen jälkeen heräsin taas maiskutteluun. Luna myös vaihteli paikkaa kymmenen minuutin välein, välillä nukuttiin minun vatsassa kiinni, sitten siirryttiin selkäpuolelle ja siitä jalkoihin ja takaisin vastalle. Tätä jatkui puoli viiteen, kunnes en enää jaksanut ja nousin antamaan Lunalle tilkan piimää, raejuustoa ja maitohappobakteeria. Tämä auttoi taas hieman reilun tunnin ajaksi. Kuuden jälkeen paikan vaihtelu jatkui taas.

Lunan kanssahan olen kertaalleen joutunut käymään lääkärillä närästyksen kanssa (näköjään marraskuussa 2015 omien muistiinpanojen mukaan) jolloin saatiin parin viikon omepratsolikuuri. Silloin tosin oireet oli vain öisiä, Luna siis puklasi joka yö 4-5 välillä kerran-kaksi viikon ajan. Mutta lääkekuuri auttoi silloin todella hyvin, joten ostin nyt taas töistä paketin omepratsolia (20mg kapseleita, jotka jaan kahteen 10mg annokseen eli annan tunti ennen iltaruokaa tuon yhden puolikkaan) sekä varuilta paketin Antepsinia. Heti lääkkeen saannin jälkeen ensimmäinen yö oli jo paljon rauhallisempi, edelleenkin Luna nukkui takiaisena kiinni ja satunnaisesti maiskutteli, mutta saimme sentään nukkua jo suurimman osan yöstä ihan rauhassa. Ajattelin antaa nyt muutaman päivän tai korkeintaan viikon kuurina kun oireet oli sen verran vahvat.

Onks sun ihan pakko harjata?! 

Kaikkien rotujen näyttely Mäntsälä 17.7.2016

Olimme ilmoittaneet sekä Lunan että Lolan Mäntäsälän kaikkien rotujen näyttelyyn. Tuomarina oli tanskalainen Jessie Borregaad Madsen.

Haimme Lolan meille lauantaina töistä päästyäni. Tarkoitus oli mennä suoraan kotiin ja aloittaa koirien pesu ja puunaaminen, mutta suunnitelmat eivät yleensä mene niin kuin olen ajatellut. Tälläkin kertaa teimme kotimatkalla välipysähdyksen iskän luokse syömään, missä kului muutama tunti.

Kotona sitten systeri aloitti Lolan hoidon takkujen avaamisella. Vanhemmalla neidillä oli vatsa ja kainalot täynnä jo reilusti huopaantuneita takkuja. Myös juoksuhousut olivat tehneet kunnon takut nivusiin. Jälleen kerran todettiin että harja tai ylipäätään turkinhoito on täysin tuntematon käsite tädille ja sen perheelle. Sellaista koiraa on vielä erittäin mukava harjata, joka ei ole tottunut harjaukseen. Jos ei olisi näyttelyihin menoja, takut olisi luultavasti saksittu pois, mutta nyt niitä ei tietenkään voinut tehdä kun näyttelyturkissa ei jostain syystä arvosteta isoja koloja. Systeri siinä kirosi takkuja selvitellessään, että sitten kun Lola jää eläkkeelle näyttelyistä, sen turkki vedetään kokonaan alas halusi täti sitä tai ei. Ei siitä tule mitään, että joka kerta joutuu käyttämään monta tuntia vanhemman neidin takkujen selvittämiseen.

Tunnin jälkeen systeri luovutti, jonka jälkeen minä heitin Lolan suihkuun. Pesin shampoolla vain koristekarvat, mutta hoitoaineen laitoin koko turkkiin ja annoin vaikuttaa pitkään. Pesun jälkeen upotin jäljelle jääneet takut hiuksiin jätettävään hoitoaineeseen, heitin kylpytakin päälle ja annoin mennä. Kun kylpytakki oli imenyt pahimmat vedet turkista, systeri jatkoi Lolan takkujen selvittämistä. Minä olisin tässä vaiheessa pessyt Lunan, mutta systerillä oli suunnitelmissa lähteä sen ja E:n ja Vanillan kanssa lenkille, joten en viitsinyt pestä turkkia vain jotta Luna pääsee sen rallittamaan ulkona likaiseksi.

Jossain vaiheessa vaihdettiin ja minä siirryin selvittämään vanhemman neidin loppuja takkuja. Kun takut oli lopulta saatu selvitettyä, yritin hieman suoristaa Lolan turkkia föönaamalla. Systeri otti vielä suoristusraudan avuksi, kun neidin kiharat eivät ottaneet suoristuakseen.

Minä sitten heitin Lunan vuorostaan suihkuun, kun ei systeri sitten lähtenytkään sen kanssa lenkille. Siinä nuorempaa neitiä pestessäni kiittelin mielessäni että sillä ei ole mitään himoturkkia. Pesu oli nopea, eikä turkin selvittämiseenkään mennyt kauaa. Tosin olin Lunan harjannut keskiviikkona jo läpi, joten ainoat takut mitä neidissä oli, oli autovaljaista tullut kainaloihin.

Luna vetää välillä sikeitä kesken
harjauksen

Sunnuntaina herätys oli kahdeksalta, jotta kerkesimme rauhassa syömään aamuapalan ja vielä loppusiistimään koirat. Matkaan lähdettiin lopulta hieman ennen kymmentä. Cockereiden kehät oli arvioitu alkavan 11.30, ja me olimme paikalla suunnilleen 10.30. Tällä kertaa jouduimme jättämään auton hieman kauemmaksi. Matkaa ei varmaan ollut kuin 500 metriä, mutta kun sen kulki kahden koiran, kahden tuolin, painavan treenilaukun ja häkin kanssa, olimme tyytyväisiä päästessämme kehän reunalle ja laskettua tavarat.

Näyttely pidettiin Mäntsälän urheilukentällä, joten kehä itsessään oli tekonurmipohja. Me jäimme tuoliemme kanssa hieman sivummalle. Ilma onneksi oli ihan siedettävä, taivas oli pilvessä, mutta lämpötila oli siinä +16 asteen tuntumassa. Ajoittainen tuuli tosin teki ilmasta viileämmän ja tunnin odottelun jälkeen oli pakko vetää takkia päälle. Cockerikehien alkaessa taivaalta tuli myös hieman vettä, mutta kuuro oli onneksi lyhyt ja vesi tuli pääasiassa tihkuna. Lunalla oli selvästi ihan sopiva olo, kun se ei läähättänyt ollenkaan vaan makoili rauhallisesti jaloissa. Lola puolestaan pidettiin häkissä. Ajateltiin että se on kanssaolijoille mukavampi pitää juoksuinen narttu hieman piilossa. Hieman siinä pohdittiin, mitäköhän Lola sanoo joutuessaan häkitetyksi, mutta vanhempi neiti ei ollut moksiskaan, päinvastoin. Se makoili siellä ihan rauhassa eikä mitenkään innolla tullut ulos, kun avoinluokka läheni. Luna taas kävi raapimassa häkin ovea ulkopuolelta muutamaankin otteeseen. Se olisi halunnut änkeä samaan häkkiin Lolan kanssa, mutta ne eivät sinne molemmat mitenkään mahtuneet. Olen jo jonkun aikaa miettinyt isomman häkin ostamista, jotta molemmat saisi ängettyä samaan häkkiin, mutta sellaista on hieman hankala ostaa netistä. Pitäisi melkein päästä kokeilemaan, että paljon tilaa kaksi cockeria vaatii. Ja paras oli sellainen mihin saisi väliseinän, koska Lolankin pitäisi uskaltaa liikkua häkissä.

Siinä odotellessa kyllä tuli vaihteeksi ihmeteltyä asiaa, mitä ollaan ihmetelty sekä näyttelyissä että mätsäreissä. Eikö ihmiset osaa lukea koiraansa tai tunne koiraansa niin hyvin, että koirat eivät pääsisi tekemään tarpeitaan kehän reunoille? Ymmärrän kyllä että vahinkojakin voi käydä ja aika hyvin tuolla ihmiset siivosivat koiriensa jätökset kun ne osuivat keskelle kulkuväyliä, mutta silti ihmettelen kuinka usealle näitä vahinkoja käy. Jos lasketaan meillä mätsärit ja näyttelyt yhteen, olemme käyneet arviolta 25 tapahtumassa, eikä kertaakaan Luna ole tehnyt kehäalueelle tarpeitaan. Käytän Lunan pissalla yleensä ennen tapahtumaan tuloa ja sitten vielä siellä välissä jos odotus on pitkä. Lyhyitä lenkityksiä tulee useampia tapahtuman aikana, jos tiedän että Luna ei esimerkiksi ole käynyt kakalla aamulla. Systerikin käytti nyt Lolan pissalla juuri ennen kehän alkua, koska muuten juoksuisena se olisi varmasti merkannut kehään.

En tiedä miten tuolla alue siivotaan näyttelyn jälkeen, mutta tekonurmesta ja siitä yleisurheilujuoksuradasta näkyi kyllä mihin koira oli tarpeensa tehnyt ja tekonurmesta varsinkaan omistajat eivät saaneet kaikkea pois ja jätökset sitten levisivät muiden kenkien mukana pidemmälle. Toivottavasti tulee kunnon vesisade ennen mitään yleisurheilukilpailua...

Lunalla oli näyttelyssä hieman identiteettikriisi käynnissä. Lolan juoksut nimittäin vaikuttivat siihen sen verran, että nuorempi neiti oli melkein kokoajan Lolan kyljessä kiinni, piti päätä Lolan selänpäällä tai yritti hypätä selkään. Se nauratti vielä siinä kehän laidalla, mutta tuotti ongelmia sitten kehässä.

Lola oli avoimen luokan ensimmäinen koira ja sen ja Lunan välissä oli yksi narttu. Alkuun seisominen meni ihan siedettävästi, mutta juokseminen, mikä yleensä on meidän vahvuus, oli tällä kertaa kaikkea muuta. Luna oli niin Lolan perään, että neiti ei suostunut ravaamaan melkein ollenkaan. Suurin osa kierroksesta kuljettiin hirveällä vedolla tai vierellä laukaten. Takana tuleva kasvattaja varmaan rakasti meitä, kun jouduin hidastamaan vauhtia paljon, jotta sain Lunan ravaamaan edes hetkeksi.

Lola oli ensimmäisenä pöydällä, mutta en kerennyt hirveästi seuramaan miten sillä meni vaikka ihan vieressä seisoin. Luna nimittäin oli alkuun sitä mieltä että hänen on kanssa päästävä pöydälle, kun Lola on siellä. Ja kun Lola lähti juoksemaan, aloitti Luna kunnon uikutuksen vanhemman neidin perään. Minulla oli siinä kädet täynnä yrittäessä rauhoitella Lunaa. Lola sai EH:n, sen verran huomasin.

Lolan arvostelu:

6 years old girl, excellent in size and type. Feminine head, correct eye color and bite, correct length of neck. A bit upright shoulders, not confident in the ring. Low set tail. Well angulated behind. On front movements too narrow and cow hocked behind.

Onneksi kauaa ei tarvinnut neitiä rauhoitella, kun sain nostaa sen pöydälle. Alkuun Luna antoi tuomarin tutkia etupäätä ihan nätisti, mutta siirryttäessä sivummalle alkoi neiti jälleen nojautumaan minuun. Yritin hiljalleen hivuttautua Lunan eteen, mutta se onnistui vasta tuomarin siirryttyä hieman kauemmaksi. Jos olisin aikaisemmin siirtynyt, Luna olisi varmaan kaatunut kyljelleen.

Kuva: Seija Vahtera 

Tuomari oli melko nopea tutkiessaan ja pian sain luvan laskea neidin alas. Meidän oli tarkoitus juosta kolmio, mutta minun on myönnettävä että en tiedä muistuttiko se yhtään kolmiota. Luna nimittäin heti oli taas vetämässä jälleen Lolan luokse. Ensimmäinen suora meni siis vetäessä, toinen suora kun käännyttiin Lolasta poispäin neiti taisi ihmetellä että eikö me nyt mentykään sinne ja kolmas suora takaisin tuomarin luo oli jo siedettävää kulkua, tosin Luna taisi pitää kontaktia koko ajan.

Lopun vapaaseisonta oli jo perus Lunaa, se pysyi nätisti hyvässä ryhdissä paikallaan. Sininen lappu nousi meillekin ja poistuimme, Luna vetäen, pois kehästä. Seurasimme vielä kehää hetken aikaa, mutta kun neljä koiraa sai erinomaisen arvostelun, haimme omat arvostelumme ja pakkasimme tavarat.

Lunan arvostelu:

2,5 years old red girl. She is feminine in head. Correct head proportions, nose could be a bit more  fitted cut.  correct earset. A bit short neck, just enough forechest. A little upright shoulders.  Good feet, little round back. Wellset tail, well angulated behind. Too short steps infront, acceptable behind. Too high tail carriage, sees contact to the owner.

Ei siis sijoituksia (tälläkään) kertaa, mutta sain sentään täydennettyä Lunan herkkuvarastoa. Paikalla oli HauHaun ständi, josta kävin ostaa 5 täyslihaherkkupussia 10 eurolla sekä ison kanapurutikkupussin 10 eurolla. Kuvia en saanut kehästä ihan sen takia kun olimme niin peräkkäin vuorossa. EDIT: Meitä olikin kuvattu! Kiitos Seija Vahteran (hänen koiruuksiensa blogi tässä). Lisäsin kuvat tekstin joukkoon. :) 

Tavaroita raahatessa takaisin autolle tuli vakavasti mietittyä pyörällisen trimmauspöydän ostamista. Mietin sitä jo aikaisemmin kun trimmauspöydät oli tarjouksessa VipStorella, mutta ei silloin tullut sitä ostettua. Muutenkin meidän nykyinen pöytä on minun makuun liian iso ja tilaa vievä. Joten jokin hieman pienempi pöytä renkailla olisi ihan kiva.

Kotona sitten kiroiltiin noiden arvostelujen kanssa. Eikö siinä voisi olla vaatimuksena selvä käsiala? 

Tällä kirjottajalla ensinnäkin oli aika haalea kynän jälki ja e/o/c ja i/l/r -kirjaimet identtisiä keskenään.

Tässä Lunan arvostelu

"Rankan" näyttelypäivän jälkeen oli päiväunien aika.

Lopuksi vielä kasa epämääräsiä kuvia. 

Yhteiskuva Lunan kanssa. :D Molemmat oikein edustavina

Meillä on nykyään pihasiili. Luna ei enää uskalla mennä näiden lähelle, kun kerran karjasin tytölle, kun se oli lähdössä jahtaamaan yhtä.

Luulisi että neidillä on valinnanvaraa, sillä on 5 petiä eri huoneissa ja tämä päättää maata agilityputkessa.

Metsälenkillä

Kukkuu

Luna katoaa heinikkoon

Kiva ojakin löytyi

Nyt pidetään peukut pystyssä että neiti ei aloita juoksujaan viikon sisään, niin päästään lauantain tokokokeeseen.

Vaunuilua

 Joulun jälkeen nappasimme Lolan tädiltä mukaan, koska lähdimme joulupäivänä kohti Inkoota ja asuntovaunua. Lunakin päätti näin joulun kunniaksi lopulta aloittaa juoksunsa. Tarkalleen ottaen emme nyt ole varmoja milloin tuon neidin juoksut oikein alkoivat, itse satuin nyt vaan huomaamaan kun Luna pesi itseään että verta on tullut. Sehän on pessyt itseään normaalia enemmän silloin tällöin jo jonkun aikaa (viikon ehkä puolitoista?), mutta kun olen sitä seuraillut, niin ei siitä kyllä mitään vuotanut ole. Eikä missään ole näkynyt veritippojakaan (yleensä tästä on huomattu että juoksu on päällä). Ellei se sitten ole ollut niin vähäistä että neiti on onnistunut pitämään itsensä puhtaana. No, nyt uskaltaa alkaa tekemään ensivuoden suunnitelmia.

Ensimmäistä tokokoetta voi siis pohtia sinne helmikuun alkupuolelle. Alun perin mietin tammikuun viimeistä viikonloppua, mutta minulle sitten osuikin työvuoro koko viikonlopulle. Seuraavana 6. helmikuuta lauantaina olisi sitten alo/avo kokeet Porvoossa.

Vaunulle lähdettiin noin puolenpäivän aikaa ja koko puolentoista tunnin automatkan molemmat koirat nukkuivat nätisti takapenkillä. Vasta lossissa ollessamme Lola aloitti malttamattoman vinkumisen tietäen minne saavutaan.  Vaunulla sitten purettiin auto ja lähdettiin heti käymään pienellä kävelyllä koirien kanssa. Vaunulla on se huono puoli, kun saarella ollaan että valaistusta ei o ole kuin pari lamppua vaunualueella, joten pidemmät lenkit on helpompi tehdä kun ympärilleen näkee muutenkin kuin fikkarilla.

Vaunulla asustaa kaksi kyylää,  jotka yleensä tosin ovat eri ikkunoissa.

Luna se vasta olikin innoissaan. Vaunualue on talvella paljon hiljaisempi kuin kevät-syksy välillä, mikä tekee sen että kauriit ja peurat uskaltavat tulla alueelle. Joten nuorempi neiti vetää kuin mikäkin rekikoira remmissä yrittäen seurata jokaista haistamaansa riistajälkeä. Peurat myös jättävät jälkeensä alueelle molempien koirien valitettavat herkut; peuranpaskapapanat.

Lolan sanastoon riistavietti ei taas kuulu. Sen edestä saa jänis juosta ja tuo katsoo perään että siinä meni jokin elukka. Peuroja ja hirviä Lola taas juoksee karkuun.

Peuroja kalliolla, onneksi Luna ei näitä huomannut kun tuuli toisesta suunnasta.

Illalla menimme vielä grillille. Vaunualueella ei meidän lisäksi ollut kuin kolmessa vaunussa porukkaa, joten saimme olla aivan rauhassa. Lola on grillillä vapaana, koska se ei poistu grillin luota minnekään. Lunaa taas pidin pitkässä remmissä. Sekään ei yleensä lähde grillin luota kauas, mutta nyt oli pilkkopimeää ja tiesin peurojen pyörivän lähettyvillä, joten pidin turvallisempana pitää neidin remmissä. Luna sitten istua kökötti juuri grillikatoksen ulkopuolella vahtien selustaa.

Jossain vaiheessa neiti aloitti tasaisen murinan. Ensin luulin että se vain luuli nähneensä jotain, mutta kun murina jatkui useamman minuutin, piti minun mennä kurkkaamaan mitä Luna oikein näki. Grillikatoksessa on siis kolme kiinteää puuseinää ja neljäs reuna avoin, mutta talveksi siihen on kehitetty pressu, joka hieman estää kylmyyden tulemista ja lämmön poistumista. Luna oli siis tämän pressun toisella puolella. Pimeässä ei näkynyt mitään, mutta kun otsalampun laittoi päälle, osui valokeilaan alle 10 metrin päässä kaksi peuraa. Kaksikko lähti tässä vaiheessa karkuun ja Luna oli lähdössä perään, joten onneksi se oli remmissä. Peurat tosin siirtyivät vain hieman kauemmaksi, kun metsää kurkki valolla näki niiden kiiluvat silmät. Yllättävän lähellä ne kyllä uskalsivat olla vaikka varmasti haistoivat koirat ja ihmiset, ja meillä vielä radiokin soi.

Kilpikonnan kuljetuskopassa on hyvä reuntoutua (vaikka siihen ei kokonaan mahdu). Konna puolestaan kulki pöydällä.

Yö olikin sitten kaikkea muuta kuin mukava. Ruotsissa pauhannut myrsky saapui alueelle ja tuuli oli todella kova. En muista milloin viimeksi tuuli olisi pitänyt minua hereillä, koko ajan sai pelätä rikkooko puuskat teltan tai meneekö meiltä sähköt (kaasulämmityskin oli päällä, mutta pullo oli vajaa joten sitten olisi saanut lähteä yöllä pulloa vaihtamaan pihalle). Sitten kun tuuli oli hetken hiljaa, niin Lola joka nukkui viereisellä tyynyllä joko potki minua naamaan tai venytteli niin, että sen kynnet raapivat lastulevystä tehtyä sängynreunaa (ja siitä lähtee aika hirveä meteli). Joten en varmaan nukkunut kuin parituntia koko yönä.

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena, vaikka tuuli oli edelleen kova. Lähdimme aamupäivästä kävelemään saaren toiselle puolelle Gölisnäsiin. Lola kulki vapaana ja Luna juoksi vetäen 6 metrin liinaa perässä. Lunalla oli remmi taas ihan peurojen takia, jos niitä olisi pomppinut tiellä lopettaa neiti korviensa käytön ja tällöin pystyisi tallaamaan remmin päälle ennen kuin tuo katoaa metsään saaliin perässä. Yleensä tällä reitillä ei koiria uskalla hirveästi vapaana pitää, kun autot ajavat mutkaista tietä hirveällä nopeudella, mutta nyt ajateltiin että tuskin sielläkään on mökkiläisiä paikalla.

Luna pysytteli hyvin kuulolla, eikä onneksemme neiti nähnyt yhtään peuraa. Lola taas käppäili joko metrin perässä tai pari metriä edellä ja joka kerta kun pysähdyin kuvaa ottamaan, ajatteli vanhempi neiti että jes nyt me lähdetään takaisin ja teki täyskäännöksen. Hänen pettymyksekseen jatkoimme kyllä joka kerta vielä eteenpäin. Tiet olivat huomattavasti kuivemmat edelliseen päivään verrattuna, mutta Luna tietenkin käveli jokaisen lätäkön läpi minkä näki ja kävi pari kertaa ojassakin ennen kuin kumpikaan kerkesi kieltämään.

Takaisin tullessa piti Lola ottaa remmiin, kun se varmaan oikeasti juoksisi koko matkan takaisin vaunulle. Riistavietti on siis korvautunut kotiinpaluuvietillä. Lunalla ei tällaista onneksi ole, se seuraa missä muu lauma kulkee ja menee sen 5-15 metriä edellä. Yleensä kun neiti alkaa väsymään (sen lenkit ovat paljon pidempiä kuin meidän muiden kun tyttö juoksee edestakaisin ja hyppii metsään ja pois), siirtyy se kulkemaan meidän viereen.

Lolastakin löytyy juoksuaskelia

Käännytäänkö me jo?

Ja sit takasin! 

Tämä viikko on vielä treenivapaa, joten pitää ottaa treenikamat ja mennä tuohon läheiselle kentälle hieman treenaamaan. Kotitreenejä tulee päivittäin tehtyä. Kun ruoan annan treenaan kaukokäskyt. Tässä on hieman ollut ongelmaa, kun olen kiinnittänyt huomiota siihen että Luna nousee maasta istumaan oikein, eli etutassut takatassujen viereen eikä silleen oudosti hypäten takatassut etutassujen luokse. Kun en tästä ole palkannut vaan ottanut liikkeen uudestaan, on Luna alkanut tehdä sitä että se ei nouse istumaan ekasta käskystä. Pitää vielä säännöistä varmistaa, mutta luulen että annan neidin ainakin ekassa kokeessa mieluummin nousta väärin kuin otan riskin ettei se nousis ollenkaan. Pisteitä saattaa mennä hieman vähemmän.

Yritin ottaa hienoa kuvaa solisevasta ojasta