Päivitystä

 Laitetaanpa tännekin nyt pikaiset päivitykset, että elossa ollaan.

Ollaan tänä vuonna käyty kahdessa näyttelyssä. Ensimmäinen oli Helsingin Royal Canin Show, jossa tuomaroimassa oli Kinsey Richard. Bordercollieita 35kpl. Mukana oli useampi Magical Joyn sekä pari Tiwiansin bortsua.

Hieman siinä alkuun jännitti, kun urosten arvosteluja seuraili ja lähes jokaisella puhuttiin hampaista, mutta kun uros, jolta tiedettiin puuttuvan useampi P-hammas sai kommentiksi täyden purukaluston, huoli katosi sen sileän tien.

Loppupeleissä meidän porukka nappasi melkoisen potin:

Magical Joy Ain't She Fabulous "Geisha" - NUO-ERI, NUK1, SA, PN4, Vara-Sert

"A bit small in size but very well made with excellent framework. Strong head, good shape and dentition. Strong neck. Firm topline. Very good coat conditioning. Very precise on the move"

Magical Joy Ain't She Awesome "Kismet" - NUO-ERI, NUK2, SA

"Very good type. Strong head without being too heavy. Correct mouth, strong jaws. Dark eye. Good length of neck into very good shoulders. Deep ribcage. Good spring of rib. Firm topline. Very well-muscled. Good coat conditioning. Very precise on the move."

Viva La Tia Revolution "Lara" - VAL-ERI (CH-EXC)

"Not the biggest in size, but very well balanced. Good head shape and size. Dark eyes. Full, clean dentition. Moderate length of neck into good shoulder and hind angulations. In between coats. Steady and clean on the move."

Sekä muun porukan tulokset:

Magical Joy Quickflash Of Hope "Covu" - Avo-Eri, Avk3, SA

Magical Joy Quick Ibizoraya "Sina" - Avo-Eri, Avk1, SA, Pn2, SERT, Vara-Cacib

Magical Joy Quicksilver's Dream "Sofie"- Vet-Eri, Vek1, SA, Vet-Vsp, Vet-Sert, Cacib-V

Tiwian's Take A Chance On Me "Mortti"-Avo-Eri, Avk2, SA, SERT

Tiwian's Foxtrot Footsteps "Haiku" - Avo-EH, Avk4

Lisäksi osallistuttiin kasvattajaluokkaan (ryhmässä Geisha, Kismet, Sina ja Covu) ja MJ oli Rop-kasvattaja (1/3)

"The most typey of the three groups. All have excellent movement with correct low head carriage. The three females are very similar in head and build. All have good coats."

Toinen näyttely oli Espoon Eukanuba Summer Show, jossa tuomarina oli Antti Nieminen.

Bordercollieita ei tässä näyttelyssä ollut kuin 15, mikä hieman jännitti, että oliko syy koirakadossa tuomarissa, päättäjäisviikonlopussa vai olivatko kaikki lähteneet Viroon.

No, näin jälkeenpäin sanottuna tuomarissa ei ollut valittamista, eli eiköhän syy katoon ollut jossain muualla.

Yllättäen meidän porukka kävi jälleen hieman tyhjentämässä pöytää.

Magical Joy Quick Ibizoraya "Sina" - Avo ERI1, SA, PN1, VSP

Magical Joy Ain't She Fabulous "Geisha" - Nuo ERI1, SA, PN2, SERT!

Viva La Tia Revolution "Lara" - Val ERI1, SA, PN3

Tiwians's Rw Maid Marian "Tiitu" - Vet ERI1, SA, PN4, Vet-Rop, Vet-Sert, Vara-Sert

sekä

Magical Joy Ain't She Awesome "Kismet" - Nuo ERI2

Arvostelut:

Geisha:

"20kk, keskikokoinen, oikea tyyppinen. Riittävä luuston vahvuus ja rungon tilavuus. Sopivasti kulmautunut. Hyvä eturinta ja selkälinja. Liikkuu erinomaisella rodunomaisella askeleella. Käyttää hyvin häntää, Hyvä turkki."

Kismet:

"20kk. Oikea tyyppinen, aavistuksen kevyt, korkea, hyvin kulmautunut, tosin hieman ahtaat kyynerpäät. Hyvä eturinta. Liikkuu rodunomaisella askeleella ja käyttää hyvin häntää. Kaunis nartun pää, jossa oikeat linjat. Hyvä turkki."

Lara:

"6 vuotta. Erinomainen tyyppi. Hyvän kokoinen, sopiva luuston vahvuus ja rungon tilavuus. Hyvin kulmautunut. Hyvä selkälinja ja eturinta. Liikkuu rodunomaisella askeleella. Liikkeessä häntä voimakkaasti koukussa. Feminiini keskivahva pää, jossa hyvät mittasuhteet ja linjat. Erinomainen turkki."

Eli meidän porukalle tuli kaikki PN-sijoitukset. Täten Geishalla on nyt molemmat alle 2-vuotiaan Sertit kasassa, eli seuraavat kunnon Sertin metsästykset menevät syksyyn. Katsotaan jos nyt joku kiva näyttely osuu tähän väliin ennen synttäreitä, niin voihan sitä mennä mukaan vaikka ei Geisha sieltä oikein enää mitään saa.

Geishan kanssa käytiin myös Porvoossa kokeilemassa miltä rally-tokon möllikisat tuntuvat. Osallistuttiin ihan mölliluokkaan, jossa sai palkata ja otettiin kaksi suoritusta radalla. Teknisesti, neidillä ei ollut mitään ongelmia kylttien kanssa, mitä nyt istu-maahan-kierrä koiranympäri kyltillä ei G oikein halunnut pysyä maassa ja se uusittiin molemmilla kierroksilla. Mutta ongelma on neidin viretila ja se, että kiihtyessään se alkaa napsimaan minun housuja. Ei huvita lähteä virallisiin ottamaan montaa miinuspistettä napsimisesta, joten yritetään saada vielä tämä napsimisasia karsittua ja sitten voidaan lähteä kokeilemaan niitä virallisia.

Mutta siis mölliradalla tuomaroimassa oli Hanna Salovuori ja pisteitä Geisha sai ensimmäiseltä radalta 97p ja toiselta 95p. Olimme näillä pisteillä kisan 2.

Kävimme Elli Kinnusen koulutuksessa hakemassa napsimiseen neuvoja ja nyt aletaan testaamaan lähteekö tilanne helpottamaan. Alla olevat kuvat on ottanut Haavisto Anni.

Koiramessut 2022

Jälleen kerran oli se aika vuodesta, kun lähdimme kohti Pasilaa ja Messukeskusta. Meillä oli kaikki kolme paimenta ilmoitettu jokaiselle päivälle. Menimme ensimmäistä kertaa autolla paikalle, kun oli kolmen koiran lisäksi kaksi häkkiä kannettavana ja mahdolliset ostokset lisäksi takaisin päin. Joten tutkittiin hieman edellisten vuosien kokemuksia parkkihalliin menosta, ja monessa varoitettiin valtavista ruuhkista jolloin on meinattu myöhästyä kehästä. Moni sanoi, että kahdeksan jälkeen pitää varautua ruuhkiin, joten ajoitimme menomme ennen kahdeksaan. Lähdimme siten joka aamu seitsemältä ajamaan kohti Pasilaa ja pääsimme jonoitta ajamaan parkkihalliin.

Messujen myyntipuoli oli pienoinen pettymys. Ständejä puuttui useita, joten monet suunnitellut ostokset jäivät suorittamatta. Tavoitteena minulla oli saada Geishalle joku hieman kevyempi lämmittävä takki, Leuchtien-valopanta ja mahdollisesti tossut talvea varten.

Paras tarjous oli Pompan pisteellä. Ruskean jumppapompan sai –50% alella. Jumppapomppa oli yksi, mitä olin Geishalle ajatellut ja koska miltään muulta pisteeltä ei kevyttä lämmittävää takkia löytynyt, lähti yksi jumppapomppa mukaan. Toki olisin toivonut väriksi mieluummin oranssin tai turkoosin ihan näkyvyyden takia, mutta kyllä tuo ruskeakin on ihan kiva.

Kanan pisteeltä lähti mukaan oranssi-turkoosi silkopanta, usealta pisteeltä otettiin näytteitä.

Perjantai

Bordercollieita ilmoitettu 41kpl, (junnunarttuja 10, valioita 7)

Näin ensimmäisenä päivänä, kuin kaikki oli uutta ja jännää ja kiihdyttävää, oli Geishalla kehässä hieman vauhtia liikaa. Tämä sitten näkyi liikkeessä sivullevetona, mikä toki vaikutti itse liikkeeseen.

Perjantaina tuomari: Cerbule Inga

Geisha - JUN EH:
14 months. Feminine girl. Missing 2 premolars in upper jaw. Correct bite. Correct eyes & ears. Prefer bit more angulation in shoulder & bit longer upper arm. Well angulated in rear. Moves narrow behind. Slightly loose elbows in front movement. Topline needs to be more steady in movement.

Kismet – JUN ERI:
14 months. Big strong girl. Correct head & expression. Missing 1 premolar in upper jaw. Correct bite. Good length of neck. Strong muscular body. Prefer longer upper jaw. Well angulated in rear. Correct coat & colour. Moves a bit close behind. Good movement in front. Topline needs to be more steady in movement.

Lara – VAL ERI
5 years. Lovely temperament. Feminine girl. Correct & full bite. Moderate length of neck. Good body. Would prefer slightly longer upper arm Well angulated in rear. Moves a bit narrow in rear. Good topline & tailset in movement.

Lauantai

Lauantai alkoi vielä aikaisemmalla (5.30) aamuherätyksellä, koska haimme siskopuolen pojan mukaan. Päivä alkoi tavalliseen tapaan kehänreunalta. Perjantaihin verrattuna bordercollieita olikin sitten ihan sikana.

Geishan liike oli lauantaina paljon tasaisempi kuin perjantaina, mutta sitten seisomisen kanssa oli ongelmia. Olen yrittänyt opettaa neitiä ottamaan askeleen-kaksi etutassuilla eteenpäin (pitäen takatassut paikoillaan), jotta saadaan selkälinja suoraksi. Mutta lauantaina, ne takatassut sitten eivät paikoillaan pysyneet vaan liikkuivat aina etutassujen mukana.

Käytiin kehien jälkeen vielä kiertämässä myyntipisteiden luona, mutta silloin siellä oli ihan sikana väkeä, joten ei siellä kauaa viihtynyt.

Lauantain tuomari: Eerola Päivi

Bordercollieita 66 (junnunarttuja 14, valioita 9)

Geisha – JUN EH:
Taitavasti edukseen esitetty. Sievä juniorinarttu. Turhan etuasentoiset lavat ja lyhyt kaula. Liian kaareva ylälinja, mitä lantio myöskin korostaa. Ilmeikäs pää. Keskivahva luusto. Nopeat liikkeet. Taitava esitys.

Kismet – JUN EH:
Hyvin narttumainen kokonaisuus. Vielä keskivahva. Kokonaisuutta häiritsee turhan jyrkkä lantio. Ajoittain iloinen häntä. Vielä kapea pää. Keskipitkä kaula. Lupaava karvanlaatu. Ei oikein malta esiintyä edukseen. Parempi seistessä, kuin liikkeessä. Reipas käytös.

Lara – VAL EH
Pikkusievä narttu. Selvä sukupuolileima. Hyvin narttumainen pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Polvikulmaukset saisivat olla voimakkaammat. Kevyet liikkeet. Turhan pörröinen ja pehmeä karva. Kauniisti edukseen esitetty. Melko siro luusto.

Sunnuntai

Sunnuntaina kävimme heittämässä tavarat kehänreunalle ja lähdimme tekemään viimeisen ostoskierroksen. Pääasiassa täytimme herkkuvarastot. Sunnuntaina kaikki junnut oli siirretty Nina Jangerille, kun muut pysyivät Kerssemeijer Cindyllä. Nina Janger oli sinällään meille todella hyvä tuomarinvaihdos, koska Janger on aikanaan tykännyt Larasta.

Jos arvosteluja vertailee, niin ihan kuin minulla olisi ollut aivan eri koira kehässä sunnuntaina kuin aikaisemmin. Tällä kertaa Geishalla ei ollut enää turbovaihde päällä liikkuessa, vaan yllättäen päästiin suurin osa ajasta jopa löysällä hihnalla. Myös seisominen onnistui, toki tällä kertaa tyydyin loppuasettelun tekemään ihan käsin korjaten.

Sunnuntain tuomari junnuilla: Janger Nina, muilla Kerssemeijer Cindy

Bordercollieita 51 (junnunarttuja 11, valioita 7)

Geisha –JUN-ERI (/JUK5):
14 kk, erinomaiset mittasuhteet, kauniit ääriviivat, hyväilmeinen pää, hyvä runko, sopiva eturinta, hyvä raajaluusto, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu vauhdikkaasti ulottuvalla tehokkaalla rotutyypillisellä askeleella, hieman kapea takaa, kaunis pitkä häntä, hyvä karvapeite, mukava käytös.

Kismet – JUN-ERI:
14 kk, erinomaiset mittasuhteet, hyväilmeinen pää, kaunis kaula ja ylälinja, hyvä runko, eturinta ja raajaluusto, liikkuu hyvällä rotutyypillisellä sivuaskeleella vauhdikkaasti ja kevyesti, hieman kapeasti takaa, hyvin kulmautunut edestä, mukava käytös.

Lara – VAL-ERI:
Elegant medium sized female. Feminine well shaped head with clean expression. Scissor bite. Well angulated. Could have better spring of ribs. Elegant bone. Tight feet. Moves ok but I'd like to see more drive behind. Good coat.

Eli kukaan paimenista ei saanut kummempia tuloksia. Mutta junnut käyttäytyivät pääasiassa oikein nätisti. Kismettiä hieman ehkä jänskätti perjantaina isossa täydessä hallissa, mutta nopeasti se siitä pääsi yli. Geishaa taas ei paikka niinkään jännittänyt, mutta pikkuneidillä on selkeää roturasismia havaittavissa. Muut bordercolliet olivat ok, mutta jos vääränrotuinen ilmestyi yhtäkkiä jostain lähelle, niin sille sitten saatettiin irvistää. Ja jouduin jokaisena päivänä hieman vahtia näyttelykehässä, ettei G yritä napata tuomaria hihasta. Myyntiständeillä taas paimenista tuli kaikkien kavereita, jos vähäänkään oli maistiaisia tarjolla.

Riihimäki KR

 Riihimäki oli meidän syksyn viimeinen näyttely, koska totesimme että loka-marraskuussa pidettävät näyttelyt ovat yli neljän tunnin ajomatkan päässä, joten emme sinne asti jaksa lähteä. Seuraavan kerran paimenet pyörähtävät kehässä Messarissa.

Riihimäellä tuomarina oli Jari Laakso, ja bordercollieitahan oli ilmoitettu huimat 132 kappaletta. Näistä iso osa oli käyttölinjaisia, jotka tulivat hakemaan varmaa harrastus-H:ta. Mutta mahtui sitä mukaan mukavasti näyttelylinjaisiakin. Avo-luokan nartut oli siirretty Tammelin Tuula-Maijalle.

Magical Joyn kasvattaja oli kanssa ilmoittanut koiriaan, joten olimme sitten molemmat sitten hyvissä ajoin ennen urosten kehän alkamista paikalla. Minä pitelin meidän paimenia, kun systeri auttoi telttojen pystyttämisessä, jonka jälkeen pakattiin koirat telttaan. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin koirat tulivat toimeen,  Geisha ja Lara olivat isossa boksissa reunimmaisena, sitten oli turisti-Luna näyttelyrattaissa, sitten oli JJ (Tel Quessir Money Well Spent), sitten siitä metrin päässä oli kasvattajan Sina (MJ Quick Ibizoraya) ja Chaplin (Korsakov's Flash of Magical Joy) ja näiden vieressä rattaissa kasviksen Pipa (Korsakov's Artic Blast). Minä istuin Geishan ja Lunan edessä ja minun toisella puolella oli Charlie (MJ Flash of Quicksilver). Geishallahan on juoksut olleet noin viikon ja Kismetkin aloitti juoksunsa sitten tähän samaan torstaina/perjantaina. Mutta siitä huolimatta koira tulivat keskenään toimeen sen verran, että eivät välittäneet vaikka toiset tulivat ja menivät boksien ohi ja välillä oli pari-kolme-neljäkin koiraa bokseista ulkona samaa aikaa, kun piti vaihdella vauhdilla.

Uroksissa Charlie luokkansa toinen ERI-SA:lla. Chaplin oli veteraanien ykkönen ERI-SA:lla ja Vet-Sertillä. Parasuroskehässä Charlie tuli jälleen toiseksi ja otti SERTin. Chaplin otti kolmannen sijan ja oli lopulta VET-VSP.

Sitten alkoi nartut. Junnunarttuja oli 11 kappaletta, joista neljä oli käyttölinjaisia. Sieltä tuli EH-ERI asteikkoa ensimmäisille nartuille ja Kismetkin otti ERIn, vaikka liikkeessä oli hieman ongelmia nenän mennessä maahan useampaan kertaan.

Kismet:

”12kk, hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus, eturinta saa täyttyä iän myötä, hyvä raajaluusto, kaunis pää, erinomaiset sivuliikkeet, hyvät takaliikkeet, edessä vielä nuoren koiran löysyyttä.”

JUN-ERI

Sitten menimme Geishan kanssa. Pikkuneiti nykyään seisoo tosi hyvin paikoillaan, kunhan satunnaisesti tulee namia nassuun. Tuomari kävi kopeloimassa todella nopeasti, jonka jälkeen lähdettiin liikkeelle. Kehä oli jälleen hieman pienehkö, mutta pysyin Geishan perässä suht hyvin. Ensimmäisen ympyrän jälkeen tuomari viittoi jatkamaan ja käski lisäämään vauhtia. Ajattelin jo juoksevani kovaa, mutta kiristin siinä vielä kumminkin hieman vauhtia. Geisha ravasi edelleen hienosti, mutta alkoi nyt vähän vilkuilla taaksepäin. Pitänee harjoitella näköjään useamman kierroksen juoksemista. Edestakaiset liikkeetkin sujuivat melko hyvin, mitä nyt G meinaa kiihtyä käännöksessä.

Geisha:

” 12kk, hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus, erittäin lupaava etuosa, tasapainoiset kulmaukset, hyvä ylälinja seistessä ja liikkeessä, kaunis nuoren nartun pää, erinomaiset liikkeet,”

JUN-ERI

Lopulta kilpailuluokassa oli kumminkin seitsemän junnunarttua ja palkintosijat menivät paremman tilavuuden omaaville nartuille.

Joten sileää ERIä tällä kertaa, mutta arvostelut olivat hyvät. Enkä tosissaan itsellä ollut isoja odotuksia muutenkaan, joten tämä on ihan hyvä.

Avo-nartuissa Sina oli ERI-SA, luokkansa toinen ja lopulta sai vara-Sertin. Valioissa Lara oli ainokainen, saaden ERI-SA, mutta ei sijoitusta PN-kehässä.

Lara:

” 5v, tasapainoinen narttu jossa kaikkea voisi olla hiukan enemmän. erinomaiset liikkeet”

VAL-ERI, VAK1, SA

Hieman naureskeltiin, että mikä Laran arvostelussa oli SA:n arvoista. Tuomari kuulemma kaipasi ihan pikkuisen korkeutta lisää, sekä luustoa sekä jotain muuta.

Purimme leirin tässä välissä ja kävin heittämässä tavarat autolle. Lara ja Sina osallistuivat vielä junior-handleriin vaihtokoirina, joten menimme Geishan ja Lunan kanssa kehänreunalle odottelemaan. Lunahan on todella tottunut näyttelyissä/tapahtumissa kävijä, ja vaikka ne normaalisti inhoaa vieraita koiria, niin näissä se ei muista kiinnostu. Geishassa taas sitten on aina alkuun sitä energiaa liiaksikin, joten minulle on helpompi, että Luna matkustaa vaunuissa, joten pystyn keskittymään Geishaan ja tavaroiden roudaamiseen.

Laran suoritus oli nopeasti ohi ja palasimme autoille. Päivä oli ollut pitkä, lähdimme seitsemän maissa kotoa ja palasimme kuuden jälkeen. Nyt sitten odotellaan ja toivottavasti joulukuussa olisi jo hieman massaa kehittynyt Messaria varten.

Porvoo KR

Jälleen kerran pestiin koirat edellisenä iltaja, pakattiin tavarat ja lähdettiin aamulla näyttelyhommiin. Tällä kertaa matkassa olivat vain molemmat Patukat. Jälleen kerran näyttelyn tuomari oli vaihtunut, meillä piti olla Harri Lehkonen, mutta tilalle oli tullut Harry Tast. Systeri oli aikaisemmin todennut, että Tast on ollut tuomari, jolle hän ei ole halunnut Laraa koskaan viedä, mutta nyt kun nämä näyttelyt alkavat olla jo vähissä, niin pakko sitä on käydä kokeilemassa.

Junnunarttuja ei ollut kuin viisi, joista yksi oli jo junnuvalio. Eli mahdollisuudet olivat ihan kohtalaiset, jos tuomari sattuisi tykkäämään jommastakummasta.

Bordercollieita ennen oli joitakin yksittäisiä rotuja. Joten siinä kerkesi hieman katsomaan arvostelutapaa, toki kun ei seurannut kirjallisia arvosteluja, niin aivan tarkkaa tietoa ei toki saanut. Ennakkotietona oli, että tuomari on tarkka liikkeistä sekä hampaista.

Ensin ajattelin, että tuomari antaa omalla tavallaan aika paljon anteeksi, kun kehässä oli junnunarttu-maremmo, joka oli pelkkää luuta ja nahkaa, pelkäsi tuomaria eikä oikeastaan liikkunutkaan, koska se pelkäsi niin paljon ja tuomari antoi tälle H:n.

Sitten lopulta alkoi bordercolliet. Uroksia seuratessa tuli heti muutama huomio ilmi. Tuomari tykkää selvästi raskasrakenteisemmista koirista, kaikki koirat, jotka saivat kommentin kevyestä rakenteesta/luustosta saivat arvosanan T-H. Tässä vaiheessa jo ajattelin, että ei me kovin hyvillä tuloksilla täältä lähdetä. Liike oli toinen tärkeä ja häntä ei saanut nousta. Häntähän ei ole ongelma oikeastaan kummallekaan pennuista, mutta liike toki voi olla, jos G lähtee rynnimään.

Lopulta urokset olivat ohi ja nartut alkoivat. Naureskeltiin siinä rivissä ollessa, että ensimmäinen junnunarttu oli kunnon tukkajumala ja kaikki muut sitten ei-niin-turkikkaita. Kyllä Geishalla ja Kismetillä on pitkä pääliturkki, mutta pohjavillat puuttuvat. Kahdella muulla sitten oli pääliturkissakin hieman sanomista. Liikkeet meni minusta ihan hyvin, Geishalla oli toki vauhtia, mutta rynnimään se ei lähtenyt.

Ensimmäinen junnu otti tietysti ERIn, ja sen jälkeen sitten tulokset tippuivatkin. Toisena ollut otti T:n ja tämä esittäjä oli siitä ihan äimänkäkenä, kun koira on normaalisti saanut enemmän ERIä kuin EH:ta. Mutta tässä vaiheessa varmistui, että nyt ei kyllä kisata mistään tuloksista. Kismet meni kehään kolmantena.

” 11 kk. Rungossa oikeat mittasuhteet, mutta rintakehä vielä keskeneräinen ja kokonaisuus ilmava ja kauttaaltaan kapea. Kaunisilmeinen narttumainen pää. 1 P2 puuttuu. Avoimet kulmat. Hyvä laatuinen turkki. Löytää kehässä oikean paimenkoiran liikemallin.”

JUN-H

Sitten menin Geishan kanssa. Neiti pysyi ihan hyvin paikoillaan ja liike minusta sujui hyvin.

” 11 kk. Keskikokoa pienempi, kevytrakenteinen juniori. Runko vielä kauttaaltaan kapea. Kuonon tyvi kevyt. 1 P2 puuttuu. Edessä avoimet takana hyvät kulmat. Hyvälaatuinen yksinkertainen turkki. Juoksee kiireisesti, mutta askel kuitenkin ehtii venyä.”

JUN-H

Ja kaikki loput junnu- sekä nuoret nartut jatkoivat tätä tasaista H linjaa. :’D  

Mutta oli ensimmäinen tuomari, joka huomasi hammaspuutoksen/set. Tai no Geishalla huomasi puuttuvista vain tuon yhden. Kun katseli tuomarin aikaisempia arvosteluja, ei hän kyllä hammaspuutoksista ole pahemmin rokottanut, eli eiköhän tämä H mennyt nyt pääasiassa keveyden piikkiin kuten monella muullakin.

Mutta tätä tämä näyttelymaailma on, ellet satu omistamaan aivan huippuyksilöä. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas molemmista ja neljäs ei kummastakaan.

 Tällä tuomarilla tuntui olevan myös tapa, että jos jokin oli ok, niin siitä ei yleensä ollut mainintaa. Ja naureskeltiin (hammaspuutosten lisäksi) sitä, että Geisha sai kommentin pohjavillan puuttumisesta, mutta Kismetin karvattomuutta ei sitten ”huomattu”.  Huomasin myös, että tuomari totesi heti G:n nähtyään että ”kevytrakenteinen ja runko kapea”, eikä siis koskemalla tutkinut. Mietin, että kuinka paljon pohjavillan olemassaolo olisi tähän vaikuttanut, koska ulospäin se rakennehan vahvistuu, kun turkki on paljon paksumpi. Toki, olisi ne kommentit tulleet siinä vaiheessa, kun hiplailu alkoi, mutta näin pohdintana.

Seuraava yritys on Kismetillä Hyvinkäällä ja Geishalla Riihimäellä. Sen jälkeen melkein mennääkin vasta joulukuussa messariin. Toivottavasti pennut olisivat kasvattaneet pohjavillansa takaisin siihen mennessä (eivätkä varsinkaan pudottaneet pääliturkkiaan).

Forssa KV

Arvatkaahan kuka sitten oli unohtanut ilmoittaa koiransa näyttelyyn? Tajusin näyttelyä edeltävänä sunnuntaiyönä, että enhän minä ole saanut vahvistusta koko näyttelystä. Enkä numerolappua enkä mitään muutakaan. Siinä alkoi sitten mukava selvittäminen ja lopputulema oli se, että minulla oli jäänyt ilmoittautuminen kesken. Voin sanoa, että pikkaisen ärsytti ja sen yön yöunet melkein menivät siinä.

Mutta ei voinut enää mitään.

Olin varannut tiistaille vielä Mia Puskan vetämät näyttelytreenitkin Geishalle lauantaita varten, mutta mentiin nyt sitten treenaamaan muuten vaan. Tällä kertaa kouluttamassa oli myös Tino Jalonen. Geisha taas näytti meidän ongelman oikein näyttävästi. Aloitimme Tinon kanssa. Ensimmäisellä kierroksella juostiin ensimmäisenä ja se sujui hyvin niin kauan kunnes saatiin ympyrä tehtyä ja loppupää kiinni. Yksilöliikkeetkin sujuivat vielä melko hyvin, vaikka selkeää kiihtymistä siinä oli jo havaittavissa, kun liikuttiin kohti muita koiria. Tinon tutkiessa Geisha pitkästä aikaa vetäisi takamuksen maahan. Tätä se on viimeksi tehnyt pari kertaa Venyvän Koiran näyttelytreeneissä huhtikuussa. Tino kysyi, että onko sillä juoksut olleet jo, johon totesin että ei. Hän pohti että voi hyvin olla syy tälle käytökselle. Voihan ne juoksut sieltä lopulta olla tulossakin, ota ja tiedä.

Siirryimme sitten Mian luokse. Selitin hänelle meidän ongelman ja hän pyysi meitä juoksemaan ensin yhden ympyrän yksin. Taas yksin mentäessä meno oli ihan ok, mitä nyt pariin otteeseen G oli siirtymässä laukalle. Mia totesi, että itseasiassa tästä jo heti näki, että Geisha bongasi kierroksen aikana kolme kertaa muut koirat. Ja silloin se meinaa jatkaa suoraan eikä jatka ympyrällä liikettä.

Mia käski juoksemaan seuraavan kierroksen niin, että koko ajan pienennän ympyrää. Voin sanoa, että tämä onkin yllättävän vaikeaa, kun ympyrä menee tarpeeksi pieneksi. Ja vauhti on kumminkin juoksunopeudessa. Saimme kumminkin siihen sen, mitä Mia halusi, että Geisha meni vähän hämillään ja joutui lopettamaan bongailun ja keskittymään kääntymiseen. Tällöin otimme toisen koiran mukaan, joka juoksi ulommalla ympyrällä, kun minä menin Geishan kanssa pienemmällä. Neidillä oli taas suunta enemmän eteenpäin kuin ympyrällä. Lopulta G taas hieman rauhoittui ja lähti kulkemaan ympyrässä. Mehän vedimme kierroksen nopeammin kuin tämä toinen koira ulkokehällä, joten pääsimme heidän perään juoksemaan. Kuljimme hyvin varmaan sellaisen viitisen metriä, jonka jälkeen Mia käski stopata ja palkata Geishan.

Palasimme siitä vielä Tinon luo, jossa tehtiin ryhmässä liikkumista. Tässä vaiheessa neiti sitten pisti ihan ranttaliksi, eikä suostunut pysymään ravilla oikeastaan ollenkaan. Yritin Mian ohjeen mukaan juosta enemmän sisempänä, mutta useampi koira versus yksi koira taisi sitten olla Geishalle taas liikaa.

Tino sitten käski tehdä ympyrän oikealle aina kuin Geisha veti. No, kiihtymystila oli sellainen, että mehän ei kuljettu kuin askel-kaksi ja mentiin ympyrälle. Ainut vaan että siinä ympyrällä neitihän sitten bongasi ensin Mian luona olevat koirat, sen jälkeen meidän takana tulevan koiran ja sitten lopulta taas sen edessä juoksevan koiran. Ja tämä toistui joka kerta parin askeleen jälkeen. Tino siinä totesi, että koiraa voi myös kieltää. Pikkasen siinä kirosin mielessäni, että jos minun sen hetkiset ”eit” ja kieltoäänet eivät olleet hänen mielestään kieltoja, niin pitäisikö minun muka karjua ja rykästä hihnasta?! Kierroksen jälkeen Tino sitten vielä kysyi, että mikä hihna minulla on. Totesin että nahkainen sekä hihna että Geishan kaulassa oleva osa. Tino siinä sitten pyöritti silmiään erittäin näkyvästi ja käski hankkimaan snakeketjun, mikä juuri ja juuri menee neidin pään yli.

Voin sanoa, että ei ollut nyt Tinon osalta mitenkään sellaiset hyvänmielen treenit, pikemminkin ärsytti ihan sikana. Ja ärsyttää tätä kirjoittaessakin.

Yritäppä tästä nyt lähteä ovesta ulos.

Mutta sitten sinne Forssaan, johon Geisha sitten tuli vain turistiksi. Turistiksi tuli myös Luna, koska äitillä oli jotkut juhlat eikä voinut ottaa sitä hoitoon. Ja en halunnut jättää snaapelia yksin kotiin niin pitkäksi aikaa, kun tiedossa on ettei meidän veteraanineiti ota yksinoloja kovin hyvin.

Pakkasin sitten muutenkin jo täpötäyteen autoon Kismetille toipilasaikana ostetut näyttelyrattaat mukaan. Lunahan osaa kyllä käyttäytyä näyttelyissä paljon paremmin kuin tavallisella lenkillä, mutta kun joudun keskittymään siihen ettei Geisha nykäise yllättäen johonkin, ajattelin Lunan olevan parempi matkustaa rattaissa.

Täytyy sanoa, että rattaat helpottivat myös tavaroiden kantamista kehän viereen. Luna on onneksi elämänsä aikana joutunut odottelemaan boksissa niin monta kertaa, että hetken alkuihmettelyn jälkeen spanielineiti totesi tämän varmaan olevan taas yksi näistä kerroista ja rupesi sitten makoilemaan rauhallisena.

Kävin Geishan kanssa ostamassa Milopetin osastolta sitten sen snake-ketjun. Myyjän kanssa niitä siinä testailtiin, kun kerroin mitä haen ja päädyttiin lopulta 40cm ketjuun. Geishalla on tosi kapea kaula, vaikka siinä onkin ihan hirveä karvoitus. Mutta 35cm ketju ei sitten meinannut enää mennä pään yli. Olisi sen varmaan pakolla saanut kaulaan, mutta sitten poissaaminen olisikin toinen juttu.

Ostin samalla sitten ketjuun sopivan nahkaisen hihnan. Olen varmaan täälläkin jo sanonut, mutta minulla on sormien nivelet jostain tuntemattomasta syystä kipeät. Ne on ok, kun niihin ei kohdistu painetta, mutta annas olla jos minulla on jokin kapea hihna ja koira vetää. Käytin pitkään alkuun satiininauhahihnaa, mutta kun iltaisin en meinannut saada itkemättä kivusta leipää voideltua (kun veistä painoi leipää vasten), totesin että minun on pakko saada joku paksumpi hihna. Ihan tavan lenkeillekin olen jo joutunut hankkimaan useamman hihnan, kun muutamien viikkojen käytön jälkeen totean että en pysty hihnaa pitelemään. Olen lenkeillä pyörittänyt hihnan kämmenen ympärille niin ettei paine osuisi sormiin, niin nyt minulla on sitten koko kesän ollut ulkoreuna käsistä rikki.

Mutta palaten taas näyttelyihin, niin kokeillaan nyt näillä vehkeillä. Palattiin Gn kanssa takaisin leiripaikalle. Forssaanhan oli tullut tuomarimuutos. Bordercollieilla piti olla Tino Pehar, mutta se oli vaihtunut Smolic Nikolaan. Tuomaripulinasta löytyi aika paljon negatiivistakin kommenttia kyseisestä tuomarista, mutta lähdimme kumminkin kokeilemaan onnea. Ilmoitetuissa koirissa oli käynyt kunnon kato, 32 ilmoitetusta koirasta paikalla oli 17. Kuudesta junnu-uroksesta oli paikalla 1 ja yhdeksästä junnunartusta 5.

Todettiin jo urosten kohdalla tuomarin olevan hieman ”outo”, jos voi näin asiaa kuvailla. Hän kävi parasuroskehässä ottamassa avo-uroksen hihnan esittäjältä pois, kun halusi koiran juoksevan pitkällä hihnalla. Tämä koira ei ollut montaa kertaa kehässä ollut, eikä siten osannut juosta edellä, joten esittäjä piti sitä lyhyemmällä hihnalla, jotta uros pysyi ravissa. Sehän ei tuomarille käynyt, vaan koirat piti esittää pitkässä hihnassa.

Urokset oli nopeasti ohi ja tuli junnunarttujen vuoro. Tästäkin luokasta puuttui muutamia koiria. Arvostelut menivät taas rivakasti. Kismetin kohdalla tuomari oli katsonut pikaisesti pään ja hampaat ja kylkiin koskettuaan oli todennut tyyliin ”tsot tsot liian laiha”. Systeri lähti siitä Kismetin kanssa liikkeelle, jonka jälkeen nousi EH lappunen.

Correct size. Today out of condition. Correct head and expression. Correctly angulated. Good topline. Moves correctly. Today slim. Need more body subtance.

Hieman hassusti, kilpailuluokassa tuomari sijoitti purentavikaisen junnunartun (jolle oli vielä sanonut, että ei sitä tällä kertaa hylkää purentavian takia) Kismetin edelle. Laihuus on siis purentavikaa isompi ongelma.

Kauaa ei tarvinnut odottaa, että Laran valioluokka alkoi. Pientä kummastusta aiheutti se, että tuomarin mielestä myös Lara oli liian laiha. Kismet on hoikka ja sen tuloksen ymmärtää, mutta Lara on kyllä aika kaukana hoikasta. Ei se lihava ole, mutta ei se kyllä laihakaan ole.

Correct size. Good head and expression. Correct neck and shoulders. Correct topline. Correct hindquaters. Moves quite narrow behind. Today slim and out of condition.

Sitten kun sijoittuneita katsoi, niin selvästi tuomarin mieleen olivat raskasrakenteisemmat ”aussimaiset” koirat.

Täytyy sanoa, että tämän jälkeen minua ei hirveästi harmittanut, että se Geisha jäi ilmoittamatta. Geisha ei ole läheskään niin hoikka kuin mitä Kismet on, mutta on se tällä hetkellä hieman hoikempi kuin Lara. Molemmat ovat olleet lihotuskuurilla ja painoa on kertynyt kohta kilon verran lisää. Eli ehkä Porvoossa ovat jo lähempänä normaalipainoa.

Lara - Kismet - Geisha. Ei se Lara kovin laihalta näytä...

Kävimme myös Touhussa ja Temmellyksessä Kodan ja Cooperin kanssa. Paimenet ja tollerit pärjäsivät hienosti keskenään, mitä nyt Koda ja Cooper metsästi tennispalloja ja paimenet sitten juoksentelivat keskenään.

Geishan lempipaikka oli kahluuallas. Sinne se juoksi pidemältäkin steppailemaan.

Meille osui aika kuuma tunti Touhussa, joten käytimme paimenet vielä uimassa sen jälkeen.

Junnusertin metsästystä

Kouvola KV

Junnusertien metsästys jatkui Kouvolasta. Tuomarina oli aivan vieras Faarup Helle (Tanska), josta ei löytynyt oikein mitään tietoa mistään. Joten lähdettiin hieman sokkona sotaan. Bordercollieita oli ilmoitettu 19 kappaletta, joista junnunarttuja oli 8 kappaletta. Bortsuja ennen oli iso joukko shelttejä ja tuomari käytti kyllä oman aikansa arvosteluun, ollen suunnitelluista aikatauluista reilusti myöhässä.

Onneksi löysimme hyvän paikan leirille läheltä kehää, mutta ison kyltin varjosta. Vieressä oli yksi mustavalkoinen sheltti ja Patukat olivat selvästi sitä mieltä, että se on yksi bordercollieista.

Sheltit tuntuivat saavan ihan hyviä tuloksia ja ERIä ja SA:ta jaettiin todella monelle. Sitten alkoivat bordercolliet, jonka jälkeen punainen lappunen oli harvinaisuus. Ja vielä harvinaisempi oli SA. Hieman siinä seuratessakin jäi epäselväksi, mikä on se tyyppi mistä tämä tuomari pitää. Hampaita hän katsoi purennan verran ja selkeästi osasi arvostella junnun junnuna.

Joten tuloksilla ei tällä kertaa loistettu. Positiivista oli, että Geisha pysyi yksilöliikkeen (kolmion) todella hienosti ravissa!

Geisha – JUN-EH

Feminine young girl with nice expression. Good bite. Strong muzzle and underjaw. Elegant neck. Enough forechest for her age. Need a stronger topline. Too tucked up. Nice bone. A bit flat on feet. Long muscular thigh. Moves with a good drive as a young lady. Very nice temperament.

Kismet – JUN-ERI, JUK3

Young feminine girl, nice expression. Good eyes and ears. Strong bite and underjaw. Elegant neck. Good topline for her age. Enough forechest for age. Strong bone. A bit flat on foot. Long muscular thigh. Strong hocks. Moves ok for her age. Very nice temperament.

Lara – VAL-ERI2, VAK2

5 years old, feminine with a nice expression. Well developed underjaw. Elegant neck. Strong topline. Enough forechest. Strong bone. A bit flat on forefeet. Long broad very muscular thigh. Nice strong hocks. Is a bit tucked up when she moves. Moves with a good drive. Very nice temperament.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Heinola ja tuomari Holm Larnemaa Marianne. Meillä alunperin piti olla Elena Oikkonen, mutta vajaa viikkoa ennen näyttelyä tuli vaihdos. Harmi sinällään, kun Oikkonen on tykännyt Larasta, joten todennäköisyys, että hän olisi tykännyt pennuista olisi ollut suurempi. 

Bordercollieita oli ilmoitettu 15 kappaletta ja näistä 5 oli junnunarttuja. Edellisenä päivänä saimme jo kuulla elokuun alussa kyseisellä tuomarilla käyneiltä bc-porukoilta, että tälle tuomarille ei tarvitse mennä uudelleen. On erittäin tiukka ja tarkka hampaista. Ja kuulemma on aika ailahtelevainen sekä arvosteluissa. Myös tuomarin päivän hyvän tai huonontuulisuus näkyy ulospäin.

Hieman siinä taas mietitytti, että kannattaako sitä edes lähteä, mutta totesin että otetaan se sitten harjoituksena, jos muuten tuomari ei tykkäisi.

Joten taas aamulla pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin ajelemaan. Täytyy sanoa, että tässä kun on nyt roudannut näitä tavaroita edes takaisin, niin kohta kyllä kaivan Milopetin kärryt autotallin takaosasta esille. Ne on muuten hyvät kärryt, mutta ne on se ensimmäinen versio niistä, jossa on paksut ja leveät renkaat mitkä pitää ihan hirveää ääntä. Tai sitten hankin sellaiset kunnolliset isot ”kaljakärryt”.

Mutta siis jälleen kerran kannettiin tavarat kehänreunalle. Sheltit olivat taas ennen bordercollieita ja tuomari kyllä antoi ERIäkin, mutta reilusti tuli EH:ta ja oli siellä aika monta pelkkää H:takin. Ja shelteillä tuomari katsoi päitä todella pitkään ja erikulmista. Kun systeri kävi sitten kyselemässä joltakulta kehän toisessa laidassa, niin siellä todettiin että hampaita se taitaa katsoa eri kulmista.

Liikuttaa tämä tuomari tykkäsi, moni shelteistäkin liikkui vähintään pari kertaa ympäri ja samaten kun bordercollieurokset alkoivat, juoksivat nekin aina sen pari kierrosta putkeen. Minusta tuomari ei tutkinut näiden urosten hammaskalustoa niin tarkkaan kuin mitä se teki shelteillä. Uroksia ei ollut kuin kolme kappaletta, joten melko nopeasti pääsimme patukoiden kanssa kehään. Lähdimme tietysti ensin yhdessä ympäri. Kerkesin siinä jo mielessäni taputella, kun Geisha pääasiassa pysyi ravissa kierroksen ajan. Ensimmäisenä juossut stoppasi yhden kierroksen jälkeen, jolloin tuomari käski uudelle kierrokselle. Lähdimme taas liikkeelle. Geisha edelleen pysyi jotenkuten ravissa. Ryhmän ensimmäisen pysähtyi taas kierroksen jälkeen, jolloin tuomari jo hieman ärähti, että nyt ihan oikeasti, teillä on työkoiria jolloin yksi kierros ei riitä, nyt liikkeelle. Joten taas juostiin, eikä se Geisha enää oikein pysynyt siinä ravissa. Minusta tuomari olisi toki voinut kertoa heti siinä kehän alussa, että juoskaa useampi kierros ympäri, koska todella usein juostaan vain se yksi kierros.

Yksilöarvostelussa sitten nähtiin taas tuomarin kanta, kun EH:ta tuli EHn perään. Mielessäni ajattelin, että olisin ihan tyytyväinen siihen erittäin hyvään. Menimme yksilöarvosteluun ja tällä kertaa yritin pitää huolen siitä, että seisotan Geishaa kunnolla, kun heti tulee sanomista ylälinjasta jos neiti seisoi itsenäisesti.

Tuomari tuli katsomaan ja kurkkasi suuhun ja vilkaisi sivuhampaat. Mutta tämä ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa, joten en nyt väittäisi ainakaan kovin tarkaksi hampaista. Siitä lähdimme tuomarin käskystä ympyrälle. Geisha on nyt selvästi hienosti tajunnut sen ravissa pysymisen yksilökehässä. Ryhmäkehässä sitten vaan se kiihtymys ottaa vallan. Mutta menimme siis hienon ympyrän, mitä nyt pari kertaa meinasi neiti siirtyä laukalle, mutta pieni himmaus hihnasta sai sen pudottamaan vauhdin takaisin raville.

Sitten tuomari pyysi vielä juoksemaan edestakaisin, mitä se ei ollut tehnyt edeltävien junnunarttujen kanssa. Tämä yllätti systerinkin, joka oli siirtynyt Kismetin kanssa kehän kulmaan odottamaan ajatellen olevansa siellä vähiten häiriöksi. Ja sitten me juostiin tietysti juuri sitä kulmaa kohti. Onneksi olen paljon harjoitellut Geishan kanssa juuri Kismettiä kohti (tai sen perässä) juoksemista, joten tämä onneksi sujui hyvin. Takaisin menossa sitten tuli pieni kiihdytys alkuun, mutta loppumatka mentiin taas ravaten.

Hieman kerkesin jo elättelemään toiveita, että ehkä voitaisiin saada jopa se ERI sieltä, mutta ei, EH:n punainen nousi. Mutta ei se mitään, ihan kelpaa sekin tältä tuomarilta. Viimeinen junnunarttu sitten sai ryhmän ainoan ERIn.

Anteeksi, voisimmeko puhua pallosta? - Lara

Kilpailuluokassa ERIn saanut meni tietysti ensimmäiseksi ja me muut EH:t seisotimme junnuja rivissä. Tuomari osoitti Geishan kakkospaikalle ja Kismetin kolmoseksi, jonka jälkeen taas juostiin. Menimme mielestäni ihan hyvin ravissa alkuun, mutta puolessavälissä kierrosta takana tapahtui jotain, mikä sai Geishan kierrokset hyppäämään. Sain melko nopeasti pahimmat kierrokset alaspäin, mutta loppukierros ei enää ollut niin nättiä ravia. Tästä huolimatta tuomari piti järjestyksen, eli Geisha oli 2. ja Kismet 3.

Geisha – JUN-EH, JUK2

11 kk luustoltaan heiveröinen. Kehittymätön runko. Lisäksi esiintyy turhan hoikkana. Ylälinja on oikea. Hyvä ilmeinen pää. Erinomainen kaula. Hieman ulkokierteisen käpälät. Liikkuu oikein ja oikeassa asennossa, mutta saa voimistua kaikin tavoin.

Kismet – JUN-EH, JUK3

11 kk feminiinen kevyt runko. Vielä kovin kehittymätön rintakehä. Hyvä ylälinja, mutta saa laskeutua kulmauksilleen. Oikea ilmeinen pää. Hyvä karva. Liikkuu vaivatta.

Lara – VAL-ERI2, VAK2, SA, PN4

Hyvin rakentunut, tasapainoinen, hieman sirompi rakenteinen tyypiltään. Kokonaisuuteen sopiva pää. Hyvä kaula, runko ja raajat. Liikkuu vaivatta.

Naureskeltiin, kun Geisha sai kommentin, että ”hoikassa kunnossa”. Joo, kyllä se on, mutta ollaan tässä just todettu, että Kismetin ruoka-annosta pitää lisätä. Kismetillä oli 11 kuukauden punnituksessa painoa 13,6kg, mikä on ihan vähän enemmän kuin Laralla. Ja Kismet on aika reilusti isompi. Toki, jos kokoa katsoo, niin Geisha ja Larahan ovat samankokoiset ja Geishalla on painoa 11,9kg eli kyllä sekin tulee nyt taas saamaan extraruokaa.

Mutta seuraavaksi lähdetään kokeilemaan onnea Forssaan, jossa sielläkin on tullut tuomarinmuutos.

Takana metsässä on kauris.

Kävimme myös viettämässä meidän viimeisen kesälomaviikon (tai tarkalleen sunnuntaista perjantaihin) vaunulla. Hyvin huomasi, että porukat ovat vähentyneet, kun kauriit taas pyörivät alueella. 

Lappeenranta rn 13.8.2022

Patukoita tuli ilmoitettua vähän joka suuntaan näyttelyyn niiden junnusertien toivossa. 13.8. oli vuorossa Lappeenranta. Täytyy myöntää, että kyllä sitä hieman tuli mielessä kirottua kun kello soi kuudelta lauantaiaamuna ja 2,5 tuntia oli ajomatkaa edessäpäin. Pohdimme kyllä Lappeenrannan ja parin muun näyttelyn välillä, mutta päädyimme tuomarin takia Lappeenrantaan. Tarja Löfman oli tykännyt Larasta nuorena ja ei yleensä tarkista kuin purennan, niin totesimme sen olevan meille paras valinta.

Bordercollieita oli ilmoitettu 23 kappaletta. Tämä oli myös ensimmäinen virallinen näyttely, jossa Geisha ja Kismet olivat yhdessä. Olimme kyllä pari-kolme kertaa viikossa käyneet lähikentällä treenaamassa hieman vaihtelevalla menestyksellä. Systeri totesi, että jos tämän näyttelyn tavoitteeksi laittaisi sen kehässä pysymisen. Totesin, että jos Kismet vetää systerin pois kehästä, niin Geisha varmaan lähtee perässä. :’D Ne kun juoksevat alkuun peräkkäin.

Näyttelypaikka oli Lappeenrannan raviradalla. Kismet joka normaalisti on melko äänekäs, oli yllättävänkin hiljaa vaikka osa muista koirista rähisi toisilleen. Se varmaan kauhistui mihin villiin länteen hänet tuotiin.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, jotta patukat kerkesivät kuluttamaan pahimmat energiat ympäristön ihmettelyyn.

Junnunarttuja oli patukoiden lisäksi neljä kappaletta, kaksi edessä ja kaksi takana. Alkuseisotuksen jälkeen kävikin meidän kannalta paras tilanne, kun tuomari laittoi meidät juoksemaan kahdessa ryhmässä. Ja pisti jonon poikki tietenkin Geishan ja Kismetin välistä. Eli Kismet juoksi ensimmäisen ryhmän viimeisenä (mikä Kismetille yleensä sopii paremmin, koska se kulkee tällä hetkellä todennäköisesti paremmin toisen imussa kuin edessä). Geisha sitten pääsi oman ryhmänsä ensimmäisenä. Kun lähdin pikkuGn kanssa liikkeelle, kuulin tuomarin käskevän lisätä vauhtia. No, myönnettävä on että en uskaltanut aivan täysiä juosta, koska tiesin neidin vaihtavan laukalle, mutta pääsimme yllättävän hyvin ympyrän suurimmaksi osaksi ravissa. Ja jopa niin vauhdilla, että juoksimme melkein meidän perässä tulleet kiinni. Tässä vaiheessa hieman himmailin, kun näin että Geisha alkoi kiihtymään edessä liikkuvista. Mutta pääsimme ensimmäisen haasteen ohi!

Siirryimme sitten omalle paikalle odottamaan vuoroa. Kismetin vuoro oli ennen meitä ja ensikertalainen esiintyi hienosti ja liikkui minusta melko rauhallisesti ravissa. Kismet sai hienosti ERIn, jonka jälkeen menin Geishan kanssa vuorostani kehään. PikkuG seisoi nätisti paikoillaan, mitä nyt tuomari hieman naureskeli neidin ”tosikko” ilmeelle. Tuomari tutki minusta todella nopeaan G:n ja siirtyi pöydän taakse. Siinä sitten odoteltiinkin hetki, ennen kuin tuomari käski liikkumaan edes takaisin. Hieman jännittyneenä tein pienen ympyrän ja lähdin liikkeelle. Verrattuna edelliseen kertaan, nyt pysyttiin minusta todella hyvin ravissa kumpaakin suuntaan. Ympyrälle lähtiessäni tuomari huikkasi pöydän takaa, että nyt juokset sitten TÄYSIÄ. No, minä juoksin sitten niin lähes niin kovaa kuin pehmeässä maastossa uskalsin. Geisha pysyi yllättävän hyvin ravissa, kyllä se siinä laukallekin yritti, mutta sain sen omasta mielestä laskettua takaisin raviin.

Pysähdyimme takaisin loppuseisontaan ja olin tyytyväinen kuin sieltä se erinomainen nousi. Menimme hetkeksi leiripaikalle odottamaan kahden viimeisen junnun arviointia. Lopulta neljä kuudesta junnusta sai ERIn ja kilpailuluokka sai alkaa. Ensimmäinen juoksuosuus meni siedettävästi.
Tuomari siirsi meidät kakkospaikalle, Kismet oli kolmantena. Tuomari antoi SA:t kolmelle ensimmäiselle ja totesi systerille, että sen pitää sitten juosta kunnolla seuraavalla kierroksella. Mutta koska luokkaykkösellä oli sekä junnu- että normisertit kasassa, tuli Geishalle ensimmäinen junnuserti!

Kismetin arvostelu:

10 kk vanha erinomaisen tyyppinen feminiininen juniori. Hyvä purenta ja pigmentti. Kevytlinjainen pää ja otsapenger voisi olla selvempi. Hyvä kaulanpituus. Vielä kovin tyhjä eturinta ja kevyt rintakehä. Riittävät kulmaukset. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja asenteella. Laadukas karva ja mukava käytös.

Geishan arvostelu:

11 kk vanha erinomaisen tyyppinen, mutta vielä kovin kevytrunkoinen narttu. Hyvä purenta. lupaavanmallinen pää. Hyvä kaulanpituus ja rungon mittasuhteet. Hyvin kulmautunut. Erinomainen pitkä lantio. Upeat liikkeet, joissa hyvä ulottuvuus.

Tässä vaiheessa totesin, että eipä tullut turhaan ajettua Lappeenrantaan asti. Odotimme sitten valiokehän alkamista. Laralle ei laitettu mitään hirveitä suoriutumispaineita, koska mammakoira oli aikalailla turkiton ja se turkki mitä oli jäljellä osoitti vähän joka suuntaan. Hieman siinä pohdittiin, että mitä tehdään jos Lara kumminkin saa sen SA:n, koska sitten meillä on kaikki kolme koiraa paras narttu-kehässä. Aika epätodennäköistä se oli, varsinkin kun muut valiot olivat turkissaan, mutta systeri kumminkin kävi kyselemässä lähellä olevilta ihmisiltä ja löysikin sitten jonkun joka pystyi tarvittaessa esittämään Laran.

Lara esiintyi normaalin tapaansa erittäin tottuneesti. Ensimmäisellä juoksukierroksella häntä meinasi nousta turhan korkealle, mutta yksilöliikkeissä se pysyi sitten hienosti alhaalla. Tuomari oli kommentoinut, että tässä taitaa olla sitten äitikoira, että pennuilla ja Laralla on selkeä yhdennäköisyys.

Laran arvostelu:

5-v erinomaisen tyyppinen feminiininen narttu. Hyvä purenta. Hieman kapealinjainen pää. Hyvät kulmaukset. Oikeanpituinen, hieman kevyt rintakehä. Hyvä ylälinja ja lantion asento. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja oikealla asenteella

Tuomarin maku oli pysynyt samana, se edelleen tykkäsi Larasta, näköjään myös ilman turkkia ja sijoittikin Laran valioiden ensimmäiseksi – tietysti SA:n kera. Joten siinä tulikin sitten kiire vipata Lara toiselle esittäjälle, etsiä Kismetille toinen näyttelyhihna ja sitten lähdettiin kaikkien kolmen kanssa paras narttu kehään. Tässä kehässä sitten Geisha ei pysynyt ravissa oikeastaan ollenkaan. Yritin pitää toki sen kovan vauhdin, mistä tuomari selvästi piti vaikka liike ei siinä ravissa meinannut pysyäkään. Kerkesin juoksukierrosten jälkeen jo ajattelemaan, että no, sitä junnusertiä me tultiin hakemaan niin ei haittaa ettei nyt enää oikein liike suju. Mutta tuomari sitten kumminkin osoitti sekä junnuluokan ykköstä että meitä sekä Laraa ja valioiden kakkosta jatkoon. Sitten piti vielä juosta ympäri. En yhtään yllättynyt ettei se onnistunut tälläkään kierroksella, luulen että alkoi Geisha olla väsynyt, joten ei se sitten jaksanut keskittyä vaan rynni vaan eteenpäin. Ei-niin-yllättäen tuomari sitten laittoi meidän neljännelle sijalle. Tässä vaiheessa tajusin, juuri hetki ennen kuin systeri sen kehän reunalta sanoi, että koska sijalla 1 ja 2 oli valiot ja kolmantena oli junnu, jolla oli jo sertit kasassa, niin Geishalle tulisi myös normi SERT!

Koska Serti tuli Geishalle, tarkoitti tämä vielä Vara-Sertin jakoa sijoittuneiden ulkopuolelle. Eli Kismet ja loput kaksi koiraa palasivat kehään ja lähtivät liikkeelle. Nyt systeri otti tuomarin sanoista vaarin ja lähti Kismetin kanssa vauhdilla liikkeelle. Ne kaksi muuta koirakkoa eivät kunnolla kerenneet edes juoksemista aloittaa, kun systeri oli tehnyt jo kierroksen ja tuomari ojensi varasertin heille.

Tässä vaiheessa oikeastaan tajuttiin, että pahus, sehän oli Lara joka sijoitettiin narttujen ensimmäiseksi. Joten minulle vaan työnnettiin Kismetin hihna ja systeri lähti vielä Laran kanssa Rop-kehään, josta tuloksena oli sitten VSP. Tuomari oli siinä kommentoinut lopuksi Laran karvattomuutta, mutta kuulemma siitä huolimatta hän tykkäsi hirveästi sekä Larasta että sen pennuista.

Eli kaikki saivat jotain, Geisha junnusertin ja sertin, Kismet vara-sertin ja Lara vsp:n. Ei ollut ollenkaan turha reissu, aivan päinvastainen lopputulos kuin oletettiin hakevamme.

Kismet, Lara, Geisha

Magical Joy Ain't She Fabulous "Geisha" - Jun-Eri, Juk2, SA, PN4, JUN-SERT, SERT

Magical Joy Ain't She Awesome "Kismet" - Jun-Eri, Juk3, SA, VARA-SERT

Viva La Tia Revolution "Lara" - Val-Eri, Vak1, SA, PN1, VSP

ps. Geishan betonivesikuppi on pysynyt pystyssä ainakin näiden kolmen testipäivän ajan.

Mäntsälä KR

Geishan junioriluokan debyytti oli Mäntsälässä, tuomarina piti ensin olla Richard Kinsey Iso-Britanniasta, mutta siihen tulikin vaihdos ja tuomariksi tuli irlantilainen Carol Mulcahy. Yritimme hieman etsiskellä tietoa tästä tuomarista, mutta ainoat kommentit olivat yli seitsemän vuoden takaa, jolloin hänen todettiin olevan erittäin tarkka hampaista.

Tämä oli meidän kannalta huono uutinen, koska Geishalta puuttuu hampaita. Itseasiassa molemmilta pennuilta puuttuu, Kismetiltä yksi ja Geishalta useampi. Ne nyt onneksi ovat P-hampaita, eivätkä loista puuttumisellaan ellei niitä erikseen lähde kaivelemaan. Siinä kun on sekä huulta että kieltä edessä. Ja jos tuomari katsoo vain purennan, ei niiden hampaiden puuttumista edes huomaa. Mutta toki kun sanotaan, että tuomari on tarkka hampaista, oletus oli että hän sitten myös katsoo ne kunnolla. Joten lähdin hieman epäröivin mielin kohti Mäntsälää. Systeri kyllä totesi, että katsotaan ensin mitä tuomari tekee urosten kanssa, jos näyttää siltä, että se oikeasti tyyliin laskee hampaat, niin pitää miettiä kannattaako pikkuneidin kanssa edes mennä kehään.

Kehät olivat tällä kertaa paljon isommat kuin mitä Helsingissä viimeksi. Kävin liikuttamassa neitiä kehässä ja yksikseen se liikkui kyllä todella hyvin. Mutta edelleen on ongelmia, kun joudutaan juosta jonkun perässä. Ja junnunartuissa oli tietenkin sitten 7 muuta Geishan lisäksi. Ja pikkuneiti oli suunnilleen keskellä.

Urosten alkaessa saimme todeta, että kyllä se tuomari sinne suuhun katsoo tarkemmin kuin pelkän purennan. Mutta katselin, että se lopputarkastus oli loppupeleissä melko nopea ja näytti että siinä olisi enemmän katsottu syvemmälle suuhun. Joten totesin, että kyllä me mennään Geishan kanssa kehään. Haetaan sitten vaikka vaan kokemusta, jos tuomari huomaa hammaspuutokset ja sakottaa niistä reilusti.

Urosten loppuessa alkoivat junnunartut. Geishalta onneksi on loppunut se muiden koirien luo rynniminen, joten pystyimme hienosti seisomaan rivissä muiden vanhempien junnunarttujen kanssa. Kun lähdimme puolitetussa ryhmässä ympäri, kävi vähän kuten arvasin, että Geisha lähti niin vauhdilla, että ravissahan ei pysytty. Välillä juostiin jopa vain takajalat maassa. Oli siellä pätkiä ihan hyvääkin, mutta nyt täytyy myöntää, että oli melko vähän.

Tuomari halusi kaikki koirat pitää koko ajan kehässä, joten siinä me sitten kehässä seisoskeltiin ja odoteltiin ensin omaa vuoroa. Kuudentena pääsimme tuomarin kopeloitavaksi. Voin sanoa, että pidätin henkeä, kun tuomari tuli luokse ja ensimmäisenä tietenkin katsoi pään ja sen jälkeen alkoi kurkkimaan suuhun. Se tuntui katsovan purukalusta hirveän pitkään (vaikka varmaan tosiasiassa ei katsonut yhtään sen pidempään kuin muillakaan). Mutta olin sen muutaman sekunnin aikana varma, että se näki puutokset. Sitten mitään sanomatta tuomari siirtyi tutkimaan loppu kroppaa. Tutkimisen jälkeen tuomari laittoi juoksemaan edestakaisin. No, sehän mentiin taas aika reilulla vedolla. Joten tuomari laittoi juoksemaan uudelleen. Toisella yrityksellä pääsimme poispäin hyvin, mutta takaisin tullessa taas iski veto päälle.

Olin jo muita seuraessa huomannut, että tuomari laittaa ne koirat juoksemaan vielä ympyrän, jotka olisivat mahdollisesti saamassa ERIn. Joten en yllättynyt, että meidät pyydettiin takaisin seisontaan edestakaisin juoksun jälkeen. Toki, en tiennyt oliko syy hampaat vai liikkuminen vai molemmat. Seuraava minuutti oli sitten piinaava, kun oikeasti mahdollisuus oli varmaankin kaikki hylystä ylöspäin.

Joten voinen sanoa, että huokaisin helpotuksesta, kun sininen lappu nousi ja kehäsihteeri huusi erittäin hyvän. Eihän se toki ollut se ERInomainen, mutta paljon parempi kuin pelkäämäni mahdollinen hylky.

Toisekseen, kahdeksasta junnunartusta 2 sai ERIn ja loput EH:n. Mielessäni ajattelin, että tuomari ei tainnut huomata kumminkaan neidin hammaspuutoksia. Olisin ainakin kuvitellut, että arvosana olisi pudonnut reilummin. Palkintosijoille emme päässeet. Tuomarilla näytti olevan vähän tapa ottaa koirat siinä järjestyksessä kuin ne olivat. Eli kahden ERI-koiran jälkeen hän otti seuraavana olevat EH:n koirat.

Palasimme kehälaidalle, jossa sitten näin arvotelun:

” correct size correct head shape, correct ears, correct body proportions, not balanced on the move, not paying attention.”

Eli täten voidaan olettaa, että tuomari ei nähnyt (puuttuvia) hampaita. Luulisi siitä saavan maininnan arvosteluun. Muutenhan arvostelussa ei ole valittamista. Lisää liikkumistreeniä porukassa, niin eiköhän se tässä lähde sujumaan. Jäimme siinä vielä odottamaan sitten Laran valiokehää.

Geisha sai siinä uuden leikkikaverin isosta (ainakin Geishaan ja Laraan verrattuna isosta) junnu-uroksesta Aidanista (Voice Of My Soul Of Rainbow Landscape). Pikkuneiti sille ensi alkuun hieman irvisteli epäluuloisena, mutta heti kun päästiin haisteluvaiheeseen, olikin erittäin nopeasti leikit pystyssä.

Laran kehässä ei sitten ollut kuin kaksi valionarttua. Molemmat ottivat ERIn, mutta Lara sitten jäi toiseksi. Sai kyllä SA:n ja oli lopulta PN3.

Laran arvostelussa luki:

” Correct size, good head shape, correct dark eye, flity ears, correct length of neck, balanced bodyproportions, moved well.”

Hieman mietittiin, että mitä tuo ”flity ears” tarkoittaa. Ensin ajateltiin, että siinä on kirjoitusvirhe, mutta se on kirjoitettu muillekin aivan samalla tavalla. Toki, voihan se silti olla kirjoitettu väärin. Aavistus on että se viittaa jotenkin Laralla pystyihin korviin, mutta ota ja tiedä sitten.

Mutta koska tästä ei tullut sitä pelättyä hylkyä, niin uskaltanee tuon pikkuneidin viedä vielä uudelleenkin kehiin. Pitää vaan ottaa tuo ryhmässä juokseminen treeniin. Tuomari totesi junnunarttujen kehän jälkeen, että bordercollieiden kuuluu juosta, niitä ei saisi yrittää hidastaa (mitä meistä varmaan suurin osa teki, koska noh, junnuja.) Mutta eipä se hyvältä näytä se vetäminenkään.

 

Helsinki KV – Royal Canin show

Sunnuntaina oli totuuden hetki, mitä varten kävimme kolmen kerran näyttelykurssin. Kolmen koulutuskerran jälkeen, Geishalle edelleen on hankalaa juosta (ainakin pienessä sisätilassa) ryhmässä. Neiti kiihtyy niin paljon, että vauhti on melkein mahdoton pitää ravissa.

Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa tuli jopa jännitettyä näyttelyitä. Lunan kanssa oli niin helppoa, koska sen pystyi esittämään vaikka pikkurillillä. Geishan kanssa jännitti sekä tuomarin tutkiminen, että ihan se kehässä liikkuminen vaikka meidän onneksi, pikkuG oli ainoa pentu näissä näyttelyissä.

Bordercolliet olivat ensimmäisenä kehässä, joten meillä oli herätys 6.30, jotta kerkesimme Tuomarinkartanolle kahdeksaksi. Kehät alkoivat yhdeksältä, mutta halusin Geishan kanssa olla paikalla hyvissä ajoin, koska pennun energiat piti saada kulutettua. Saimme hyvin kehänlaidalta paikat ja kävin pikkuneidin kanssa kävelemässä hieman aluetta ympäri. Geisha oli yllättävänkin rauhallinen, vaikka ympärillä oli kasa muita koiria. En tiedä tekeekö se koira määrä sen, että kun niitä on vain liikaa, niin niihin ei voi/uskalla reagoida aivan samalla tavalla.

Kehät olivat valitettavasti bordercollieille aika postimerkinkokoiset. Olin toivonut isoja kehiä, jotta minun ei tarvitsisi Geishan kanssa juosta aivan kehän reunoilla. Ettei neiti yrittäisi syöksyä laidalla olevien koirien luokse. Onneksi kehänlaidalle oli laitettu metrin mittainen tyhjätila, joten aivan reunalla ei voinut olla koiria.

Kävin harjoittelemassa kehässä muutamaan otteeseen ja liikutin Geishaa myös sivummalla edes takaisin. Välillä mentiin hienoa ravia ja sitten toiseen suuntaan vedettiin kuin veturi.

Mutta sitten kehät alkoivat. Geishahan tosissaan oli ainoa pentu kehässä, joten menimme yksistään kehään. Laitoin vasta neitiä seisomaan, kun tuomari jo antoi merkin lähteä ympyrää tekemään. Jotenkin tässä minulta meni pakka hieman sekaisin, etten tajunnut laittaa herkkua taskuun ja nostaa Geishan hihnaa ylöspäin kaulalta, vaan lähdettiin liikkeelle aika vauhdilla. Mikä sitten näkyi toki siinä että alkuun ei menty ravia, mutta sain neidin sitten jotenkuten hidastettua loppukierrokseen. Ja mistä olin itse tyytyväinen, Geisha ei yhtään yrittänyt rynnätä laidalla olevien koirien luokse.

Siitä siirryimme edestakaisin liikkeeseen, mikä oli myös aika ilmavaa. Ja kehän pienuuden takia minusta tuntui että päästiin juuri rytmiin kun jo piti pysähtyä. Ja meinasin kertaalleen juosta myös teltan naruja päin, kun katsoin Geishan liikettä enkä eteenpäin. Tuomarin hiplailut sujuivat yllättävän hyvin, vaikka tuomari yllätti minutkin tutkittuaan neidin pääpuolen ensin ja siirtyi sitten seisomaan hajareisin koiran yläpuolelle. Minä mätin lihapullaan Geishan suuhun minkä kerkesin, kun ajattelin, että neidillä muutenkin oli takapää vähän epävarmaa aluetta (vaikka se ei ollut viimeisissä näyttelytreeneissä enää reagoinut, kun kouluttaja tuli koskemaan). Joko Geisha ei lihapullan syönniltään huomannut tuomarin seisovan päällään tai sitten se ei vaan välittänyt, mutta tuomari sai tutkia ihan rauhassa. Loppuseisonnassa sitten Geisha seisoi ensin vähän turhan supussa, mutta neiti oli korjannut asennon sitten itse systerin mukaan.

Saimme kumminkin sen mitä lähdimme hakemaan, eli KP:n ja sitä myötä Geisha oli toki myös rotunsa paras pentu.

"She is correct type, very good outline, correct head shape, good eye, ear shape and expression. good front, i´d prefer better topline but she is good in angulation, she is loose all over in movement but it should come together with age."

Sitten jouduimme vielä odottelemaan Laran valiokehää. Siinä odotellessa sain taas yllättyä. Geisha, joka tähän mennessä on yrittänyt rynniä jokaisen lähellä olevan koiran luokse, makoili siinä nurmikolla jaloissa rauhassa vaikka koiria meni kehään ja kehästä pois. Samaten kehässä juoksevan koirat eivät saaneet Geishaa ryntäämään perään, mutta toki näitä aina välillä seurattiin tarkasti.

Lopulta Lara meni käymään kehässä. Täytyy sanoa, että Lara pisti kyllä parastaan, koska häntä pysyi todella hienosti selän korkeudella (eikä noussut ylemmäs kuten meinaa tehdä). Mammakoira pysyi hyvin ravissa, mutta vauhti tosin oli ehkä hieman hitaamman puoleinen verrattuna muihin kehässä olijoihin. Tuomari tosin sitten tykkäsi rotevammista/isommista nartuista, joten Lara the kääpiö sai sileän ERIn ilman sijoitusta.

"correct type, very good in outline. correct head shape. correct eye and ear set. good expression. little loose in front but correct topline. good angulation. moves better from behind"