Tanssia ja lääkäreitä

Blogissa onkin ollut kiireiden takia hiljaiseloa. Käydään tässä hieman viime viikkojen tapahtumia läpi.

Hetken aikaa saimme nauttia kuivasta ilmasta ja lumesta.

Koiratanssi

Edellisellä kerralla otettiin pienen pientä kisamaista suoritusta musiikin tahtiin. Minä olin koko edeltävän pari viikkoa pohtinut Lunalle ja minulle sopivaa musiikkia ja katsellut paljon muiden koiratanssivideoita. Kuten mielestäni jo aikaisemmin kerroin, pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista, mutta valikoimahan on valtava. Lopulta idea tuli jonkun tekemästä vesiteemaisesta esityksestä (älkää enää kysykö kenen, ei mitään mielikuvaa); Disneyn Vaianan ”tunnusmusiikki” How far I’ll go. 

Kuuntelin sitä ties kuinka moneen kertaan, kunnes ajattelin että tämä voisi olla yksi vahva vaihtoehto. Ei liian nopea, mutta ei liian hidaskaan.

Siinä kuunnellessa tuli myös hieman mietittyä millaisia liikkeitä musiikkiin sopisi. Yksi, mitä lähdinkin sitten harjoittelemaan oli kaari. Olin monessa köhköh MM-SM tason esityksessä ihaillut, kun koira juoksee kaukana ohjaajasta (joten eikö se ole sopiva liike alokasluokkaan?!) ja se sopisi myös yhteen kohtaan musiikista todella hyvin. En tietenkään ajatellut siitä tehdä näin alkuun vielä niin näyttävää kuin se on noissa arvokisoissa, varsinkin kun ajattelin pitää alokasluokan musiikin alle kahdessa minuutissa. Saisin kaiken muun änkeä todella tiuhaan jos kaari veisi yli kolmasosan kappaleen kestosta. :’D Mutta sitten olen myös miettinyt, että onko taas joku noin 3 metrin päähän tehty kaari tarpeeksi näyttävä… Tietysti voisin helpottaa tasoa ja ihan yksinkertaisesti laittaa Lunan kiertämään jonkun esineen, jonka sitten pystyisi laittamaan pidemmän matkankin päähän. Pitää pohtia. Luna kumminkin on aika hyvin jo hiffannut kaaren idean, ainakin kun se on tehty tietyssä paikassa muutamaan otteeseen.

Mutta siis, palaten treeneihin. Meillä oli siis tällainen pieni kisamainen suoritus tehtävänä. Ajatus oli, että tehdään noin kolme liikettä peräkkäin ja sitten palkkaus. Minulla oli suunnitelmissa tehdä tämä kaari (jota varten otin avuksi merkkitötsät), sen jälkeen käsien välistä hyppy ja kolmantena pyörähdys. No, voin sanoa että kolmanteen kohtaan emme päässeet ollenkaan. Se, että minulla oli mukamas ajatus mitä tehdään, ei välittynyt Lunalle ollenkaan. Neiti oli aivan hölmistynyt mitä halusin ja se yritti sitten tehdä vain jotain. Kaaren sain onnistumaan pariin otteeseen, mutta sitten käsien välistä hyppääminen ei onnistunut siihen perään sitten mitenkään.

Lunta!

Meidän musiikki menikin sitten siinä, kun yritin saada näitä kahta liikettä onnistumaan peräkkäin. Jossain vaiheessa Luna jopa pysähtyi keskelle kenttää ja katsoi minua kulmiensa alta tyylillä että mitäköhän h*lvettiä minä nyt haluan. Kyllä me sitten lopulta saatiin se yksi onnistuminen sieltä, jonka jälkeen totesin että jos olisin ajatellun tämän loppuun asti, olisin valinnut oikeasti meille helpot ja selkeät liikkeet tehtäväksi, enkä liikettä mitä juuri oltiin aloitettu opettelemaan.

Tämän jälkeen siirryimme harjoittelemaan päivän liikkeitä, FS:ssä oli koiran peruuttaminen ohjaajan ympäri. No, tämähän oli Lunalle tuttu temppu ja rally-tokossahan on myös pyörähtäminen jossa minä tosin pyörähdän mukana. Käsiavuilla sain nopeasti neidin muistamaan liikkeen ja hetken päästä peruutus onnistui kumpaankin suuntaan. Pystyin jopa pari kertaa pyörähtämään itse päinvastaiseen suuntaan kuin neiti.

HTM:ssä oli jälleen uuden position päättäminen ja treenaaminen. Hetken siinä pohdittuani, päädyin positioon, jossa Luna seisoo sivuttain edessäni lapa oikean jalan kohdalla. Tähän tuli käsky ”front”. Aloitin paikan hakemisen targetin avulla. Luna näytti taas ahneuden voiman ja hiffasi aika nopeasti oikean paikan. Jopa takapään käyttöä näkyi kun neiti lähti korjaamaan takaa liian löysää asentoaan. Eri suuntia tässä ei hirveästi vielä treenattu, ainoastaan minun tekemä sivulaukka oikealle oli ainoa suunta, mutta Luna yllätti siinä kuinka hyvin se piti paikkansa tässä liikkeessä. 

 Lunan paras palkinto - hanska

Tämän viikon koiratanssitunnilla meillä oli teemana jonkun joulukappaleen harjoittelu sekä piti olla kosketuskeppi/alusta treeniä. Minä olin lukenut annetun ohjeistuksen jotenkin huonosti ja ymmärsin että tunnilla suunnitellaan ohjelma vaikka tarkoitus oli mennä ”valmiin” ohjelman kanssa. No, eihän minulla ollut edes musiikkia valittuna. Onneksi ei tarvinnut mennä aivan ensimmäisenä kehään, joten siinä kerkesi hetken aikaa miettiä ja lopulta päädyin Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan – kappaleeseen.

Onneksi tämäkin kappale alkoi rauhallisella musiikilla, niin aloitukseen sopi hyvin sama ympäripyöriminen kuin mitä olin suunnitellut siihen meidän Vaianan -tunnariin. Siitä se jatko sitten oli tietysti taas hieman hankala suunnitella ex tempore.

Alkuun meidän esityksessä Luna oli taas ihan pihalla mitä halusin, kun sitten taas yritin ottaa namit esille ja hieman ohjata niillä jäi neiti täysin kiinni herkkuihin eikä suostunut tekemään mitään.

Mentiin kehän reunalle treenaamaan seuraavan astuessa kehään. Muutamien toistojen jälkeen alkoi Lunalla taas tekeminen sujua. Ehkä tämä koiratanssi vain edelleen hieman hämmentää, kun on loppupeleissä niin erilaista tekemistä kuin toko ja rally. Mutta verrattuna edelliseen treeniin, Luna oli tässä parin viikon sisällä hiffannut käsien välistä hyppäämisen, eikä siinä ollut nyt ongelmia. 

Saatiin me tosissaan alkua hieman tehtyä lopulta, pitää varmaan yrittää saada sitä videolle tässä jossain vaiheessa, kun siinä missä tokoa ja rallya pystyy jotenkuten selittämään on koiratanssin kuvaaminen suullisesti haastavampaa.

Anteeksi, mutta voisimmeko puhua rapsutuksista?

Ja jotta elämä ei olisi liian edullista, tuli käytyä Lunan kanssa lekurissa. Olen puhunutkin neidin korvaongelmista täällä jo monesti ja nyt edellisin oireilu ei ole hoidosta huolimatta loppunut. Korvat kyllä eritti tummaa mönjää todella paljon vähemmän kuin ennen hoitoa, mutta tietäen että normaalisti Lunan korvista normaalisti tule mitään (ja eritys on aikaisempien hoitojen jälkeen loppunut), päätin sen nyt viedä lääkärille.

Lääkärissä hoitaja otti korvatöhnästä näytteen ja lääkäri tuli sitten vielä katsomaan tarkemmin niitä korvia. Näyte kertoi kyseessä olevan selkeästi hiivatulehduksen, mutta lääkäri hieman ihmetteli kun totesi että Lunan korvat muuten oli todella hyvässä kunnossa. Tärykalvo oli ehjä ja puhdas eikä mitään isompaa punoitusta näkynyt. Lunan iho käytiin myös läpikotaisin läpi, mutta kaikki oli kunnossa (vaikka lekuri naureskeli että tassut oli täynnä karvaa kun trimmiväli oli jo reilu pari kuukautta :’D ) Mutta karvasta huolimatta tassujen iho oli ihan kunnossa.

Lääkäriltä sai tällaisen kivan ruiskun. Se ei ollut enää niin kiva kun kotona sai todeta mitä sillä tehdään.

Luna sai siis kahden viikon kortisoni (Cortavance) kuurin. Lääkäri oli sitä mieltä että kontrollia ei tarvita, kun korvat on muuten niin hyvän näköiset. Tietysti jos oireet ei helpota tai ne palaavat niin sitten takaisin. Lekuri oli myös sitä mieltä, että hän ei usko hiivan olevan allergiapohjaista, koska lähes aina se oireilisi muuallakin ihossa.

Minä siinä sitten pohdin, että näinköhän me ollaan Lunalla vältetty kaikkea lintuperäistä tässä turhaan jo yli vuosi… Tietysti, vaikka neiti on ollut rajoitetulla ruokavaliolla, niin oireet on palanneet pariin otteeseen, mutta olin ajatellut sen johtuvan siitä että Luna on jostain saanut syödäkseen jotain sopimatonta.

Kun olen tässä nyt viikon saanut ajatusta pohdiskella, olen keksinyt myös toisen mahdollisen hiivan aiheuttajan. Lunahan nimittäin söi reilu puolitoista vuotta sitten antibiootin suolistotulehdukseen. Antibiootit tuppaavat joillakin laukaisemaan hiivan. Ajankohtakin sopisi hyvin tähän, kuuri oli loppukeväästä ja alkukesästä alkoi korvat ensimmäisen kerran oirehtia. Sitten käyttämäni Otogel-kuuri on hoitanut pahimman tulehduksen, mutta siitä on kumminkin jäänyt jotain pientä korviin, mikä taas ajan saatossa lähti lisääntymään ja täten oireet palasivat takaisin uudelleen ja uudelleen.

Päätettiin, että hoidetaan tämä kuuri nyt loppuun ja ollaan linnuttomalla ruokavaliolla kunnes Lunan korvat on varmasti kunnossa ja sen jälkeen lähdetään testaamaan että onko se se lintu vai onko sillä jäänyt vain tulehdus päälle antibiootista.

Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, alkoi Lunan närästyskin uudelleen. Tämä aika varmasti johtuu ruoan joukossa annettavan lihan vaihdoksesta. Edellinen pussi oli siis lohta, mutta ravitsemusterapeutti suositteli ennemmin lammasta tai nautaa, koska lohen kalsiumpitoisuus oli turhan korkea neidin ruokavaliossa. Lammastahan minä olen metsästänyt jo pitkään (jo ennen tuota lohta), mutta se on loppu lähes kaikkialta. Päädyin silloin loheen kun tiesin sen sopivan Lunan vatsalle, mutta tällä kertaa sitten otin nautaa, kun se lohi ei ollut suositeltava. Kyseessä on siis Maukkaan lihapullat, jotka on hyviä vähän pienemmän kokonsa takia.

No, toisena yönä uuden lihan antamisesta Luna puklasi noin neljän maissa aamuyöllä. Sama toistui seuraavan yönä. Ensin ajattelin, että jätetään vain liha pois ja katsomaan mitä tapahtuu, mutta kun systeri sitten ilmoitti Lunan puklanneen vielä päivälläkin, totesin että aloitetaan happosalpaajakuuri vaan suoraan. Niitä onneksi oli kotona jo ennestään ja heti seuraavana yönä kuurin aloittamisen ja lihan pois jättämisen jälkeen saimme nukkua rauhassa koko yön.

Olen antanut kerrallaan viikon kuurin ja mietin että nyt tämän kuuri loppumisen jälkeen taidan vaan lähteä hakemaan niitä lammaspullia, olkoonkin vähän pidemmän ajomatkan päässä. Lara saa syödä nuo nautapullat.

Tähän loppuun Lara, joka itkee kun luulaatikko on nostettu "saavuttamattomiin". Luna ei saa siis happolääkityksen aikana syödä luita ja ainut tapa varmistaa se on nostaa kaikki luut pois. 

Treenejä treenejä

Taas oli kaksi viikkoa kulunut, mikä tarkoitti meidän ohjattuja treenejä. Tällä kertaa tosin jouduin ottamaan Laran mukaan treeneihin, kun pikkuneidille olisi tullut turhan pitkä yksinolo. Systerillä oli alkanut työharjoittelujakso ja osui sattumalta niin että olimme molemmat melkein saman ajan poissa. Minä käytin tytöt ulkona aamulla kahdeksan maissa ja systeri sitten viideltä kotiin päästyään. Siitä sitten systeri lähti suoraan ratsastamaan ja minä Lunan kanssa treeneihin, systeri olisi palannut noin kahdeksan maissa kotiin ja minä Lunan kanssa puoli kymmeneltä. Eli Lara olisi ollut 12 tuntia “yksin” (alun tosin Lunan kanssa) vain päästen lyhyellä lenkillä käymään. Joten minä sitten nappasin autotallista kevythäkin mukaan ja otin pikkuneidin seuraamaan treenejä. Eihän se päässyt oikein mitään tekemään, kun joutui häkissä kököttämään ja luita syömään, mutta eipähän tarvinnut yksin oleskella. Sääkin oli surkea, vettä satoi ja treenien välillä sitä tulikin sitten kaatamalla.

Mutta rally-tokossa meillä oli nyt ensimmäistä kertaa kokonainen rata, mikä antoi hyvin kuvan että meidän mestariluokankisakentät saa todellakin odottaa ensi vuoteen. Se, että kuinka pitkälle ensivuoteen riippuu tietenkin ihan omasta työmotivaatiosta.

Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle, mikä taas näin suoraan työpäivän ja radan rakennuksen odottamisen jälkeen ei oikein ole neidille helppo juttu. Eikä ollut selvästi itsellenikään, kun sekaannuksia tuli ihan omastakin takaa. : D Mutta liikkeestä seiso oli todella hieno, napakka pysähdys. 2x vasen täyskäännös olikin itselle hankala, ollaan tehty tätä paljon nyt oikealla puolella, joten minähän käännyin väärään suuntaan (ohjasin Lunan kyllä oikein). Puolen kierroksen jälkeen tajusin että nyt meni jotain pieleen ja otettiin kyltti uudelleen. Sarjahypyssä ei ongelmia, mitä Luna nyt hieman nopeutti vauhtia, etten oikein päässyt viimeisen esteen jälkeen mukaan kun neiti oli jo matkalla seuraavaa kylttiä. Onni onnettomuudessa on tottelevainen koira, käskin Lunan maahan, jonka se suoritti nätisti oikealla suorituspaikalla, kun minä olin vielä puolimetriä perässä.

Viidennellä kyltillä ei sinällään ole ongelmia, kun minä vaan en kiirehtisi. Olen hieman hätäilevä radalla ja tämä on yksi kyltti missä se näkyy. Eli siis kun hätäilen, saattaa Luna lähteä heti liikkeelle minun ottaessa askeleen sivulle. Minun pitää siis ensimmäisen pysähdyksen kohdalla hengähtää, käskeä Lunaa odottamaan ja vasta sitten ottaa askel. Toisella yrityksellä tämä onnistui ihan hyvin.

Puolenvaihto edessä ei tuota ongelmia, eikä ohjaajan ympäri vastapäivään (uusi kyltti). Koira eteen ja peruutus on edelleen vino, tosin nyt ensimmäisellä kerralla Luna peruutti vinoon vasemmalle eikä oikealle kuten meillä on ongelmana ollut viime aikoina. :’D Kouluttajan mielestä vinous ei ollut edes paha, mutta näin tokotreenaajan silmin se oli vino. Toinen mitä minun pitäisi tässä liikkeessä ehkä ottaa huomioon, on se matka. Sen pitäisi olla kolme koiran mittaa (jos en väärin muista). Minä varmaan laitan Lunan peruuttamaan 5-6 mittaa kun en osaa oikein arvioida sitä matkaa. Jos opettelisin kunnolla arvioimaan sen peruutusmatkan (vaikka sitten sen 4 mittaa ettei vahingossa jää liian lyhyeksi) niin voisi tuo vinouskin helpottaa. Valkovuokossa ei ongelmia.

Koira vasemmalla ja peruuttaen kolme askelta. Tämä liike on helpottunut paljon siitä kun se askelten mitta muuttui. Luna tapansa mukaan peruuttaa melko nopeaan ja kulkee puolisen metriä takana, mutta menee kumminkin suoraan. 360 oikeaan ei ongelmia. Sitten taas uusi kyltti eli istu puolenvaihto takana, istu, tässä ei ole ongelmaa kun Luna vaihtaa vasemmalta oikealle, mutta toiseen suuntaan on. Treenailin tätä kotona edellisenä iltana ja alkoi jo naurattaa, kun toinen sujui hyvin ja toinen puoli heti perään mentiinkin edestä. Sitten meille vaikea oikealla puolella eli istu, käännös oikealle istu ja tässäkin siis vaikeus on vaan tuo takapään käyttö oikealla puolella. Treeniä treeniä... Tunneli oli taas oikein hyvä.

270 astetta oikealle (koira oikealla) oli myös Lunalle hieman hankalahko, ensin neiti ei meinannut kääntyä ollenkaan ja sitten se kääntyi liiankin nopeasti. Sitten tuli taas uusi kyltti eli istu-askel-seiso-2 askelta- istu – 3 askelta – maahan, tämä sujui Lunalta jo ihan hyvin, tosin jouduimme sen uusimaan kun en itse muistanut ensimmäisen askeleen jälkeen että missä järjestyksessä liikkeet tehtiin. :’D Koira eteen ja peruuttaen sujui ihan ok, Luna tosin ennakoi peruuttamista ja jäi sen takia hieman turhan kauas aina istumaan. Sitten tuli taas tämä istu käännös oikeaan, ei sujunut kovin paljoa paremmin kuin edelliselläkään kerralla.

Viimeiset kyltit oli askeleet vasemmalle. Näissä Lunan rintamasuunta kääntyi turhan paljon, mutta nämä on taas niitä liikkeitä mitä pitää hetki muistutella että ne sivuaskeleet löytyvät.

Menimme radan jälkeen kentänreunalle ja treenailin meille hankalia liikkeitä uudelleen. Tunnin lopuksi jäi aikaa sen verran että kerkesin hyvin suorittamaan radan vielä kertaalleen ja nyt pääsimme ja paljon vähemmillä uusimisilla sekä nätimmillä suorituksella noin ylipäätään.

Sitten menimme autoon istuskelemaan seuraavaksi tunniksi, vettä tuli niin paljon että se rapisi hallin kattoon kunnon meteliä pitäen. En pitänyt järkevänä, että lähden kaatosateessa koirien kanssa lenkille kastumaan ja siitä sitten vielä 10 asteiseen halliin odottelemaan ja treenaamaan. Joten odottelimme sitten lämpimässä autossa.


Tokossa meillä oli aiheena ohjattu- ja metallinouto. Olimme Lunan kanssa toisena vuorossa, joten kerkesin pienen hetken treenailemaan kentän reunalla. Tässä vaiheessa alkoi Laralta jo mennä hermot häkissä, ja pientä piippausta alkoi satunnaisesti kuulumaan.

Meidän vuoro tuli ja otimme Lunan kanssa ensin ohjattua noutoa. Ensimmäisenä oli noudettava vasen kapula. Seuruuosuus oli ihan ok, täyskäännöskin siedettävä, pysäytyksessä hieman valui eteenpäin, mistä kouluttajakin huomautti. Yllättäen vasen-käskyllä Luna pyörähtikin oikealle, mutta haki kumminkin vasemman kapulan.

Toisella kierroksella otettiin oikea kapula, niin että kapulat oli lapa meidän suuntaan. Tämä ei tuottanut ongelmia, tosin täyskäännös oli paljon huonompi kuin edellisellä kerralla ja pysähtyminen ei edelleenkään ollut napakka. Eli tehtäväksi tarkkuutta pysähdyksiin ja täyskäännökseen.

Otimme loppuun vielä metallinoutoa. Tässä ei itsessään ollut mitään ongelmia. Estekorkeus oli sen 30cm. Kouluttaja totesi että Luna palautti metallikapulan paremmin perusasentoon, kuin mitä se teki ohjatun kapuloiden kanssa. Todennäköisesti siitä syystä että metallinoudossa Luna palauttaa kapulan suorassa linjassa ja ohjatussa se tulee vinosta. Jälkimmäinen tapa on neidille jotenkin hieman hankalampi. Saatiin tässä tehtäväksi ottaa haastetta vinoilla noudoilla (mikä myös tuo apua sitten EVL:n kiertonoutohyppyyn). Luna yleensä kyllä hyppää esteen molempiin suuntiin vaikka kapula lentäisi hieman vinoon, mutta nyt tietenkin kun yritin sitä näyttää niin neitihän nätisti juoksi esteen ohi. :'D Palautti kyllä hypäten. Tietääpähän taas mitä treenata.

"Ai miten niin toi ei arvosta mun lähentelyjä?" - Luna

Ja on taas se aika vuodesta kun Lunalla alkoi juoksut. Tällä kertaa neiti ei yllättänyt pihtaamalla tai aloittamalla aikaisin, vaan juuri näihin aikoihin kun niitä odotin. Ajoitus sinällään on hieman harmitus, kun takkikelit alkoivat melkein samoihin aikoihin. Nyt Lunalla sitten on takkuja housujen takia takamuksessa ja takin takia rinnassa ja kainaloissa. Niitä harjatessa tulee kyllä välillä mietittyä että olisi kiva kun omistaisi lyhyempikarvaisen koiran. Tai sellaisen takkuun menemättömän turkin omaavan ainakin.

Plus todennäköisesti juoksuista johtuen Luna kehitti itselleen taas närästyksen. Neidillä on satunnaisesti tullut noita yöllisiä närästyksiä ehkä kerran kuukaudessa. Tällöin minä herään ja totean toisen lipovan huuliaan ja maiskuttelevan. Varsinkin kun Lunalla on tapana tulla aivan ihoon kiinni kun on huono olo.

No pari yötä sitten heräsin taas vaihteeksi siihen että joku maiskuttelee minun korvan juuressa.  Seurasin tilannetta hetken että pitääkö äkkiä nousta ja hakea jotain mihin Luna voi puklata, mutta onneksi tilanne rauhottui ilman puklua ja saimme jatkaa unia. Ajattelin tämän olleen taas yksi näitä satunnaisia närästyslitä, mutta yllättäen oireet pahenivatkin vasta seuraavana iltana. Minä makasin sohvalla pelaten, kun jossain vaiheessa aloin seuraamaan että Luna taas lipoo huuliaan ja maiskuttelee. Hetken päästä alkoi hirveä venyttely (eli neiti venytteli, otti pari askelta, venytteli, otti taas pari askelta, venytteli...) Ensin ajattelin että pakkaset ovat saaneet tytön selän jumiin, mutta hieman myöhemmin tajusin että sitä taitaa taas närästää (aikaisemmin oireet ovat ollet vain aamuyöllä, nyt ensimmäistä kertaa aivan alkuillasta). Vahingossakaan minulla ei tietenkään ollut mitään närästyslääkettä kotona (onko vähän suutarin lapsilla ei ole kenkiä tyylillä kun farmaseutilla ei ole lääkettä kaapissa?) joten annoin sitten piimää vatsaa rauhoittamaan. Siitä kului taas hieman aikaa, kun lopulta Luna käveli selkä köyryssä ja pää alhaalla näyttäen todella huonovointiselta (jos en olisi jo tajunnut toista närästävän olisin voinut ajatella sillä olevan selkä todella kipeä), jolloin sitten aloin kyselemään tutuilta sattuiko kenelläkään olemaan mitään närästyslääkettä saatavilla. Kello oli siis puoli kymmenen tässä vaiheessa joten apteekit oli jo kiinni. Kun keltään ei löytynyt, jouduin laittamaan Keravan koiralliset fb-ryhmään kyselyä, josta sitten löysimme Pepcidiä ihan parin sadan metrin päästä kotoa.

Kävin hakemassa sen, jotta meillä olisi ollut edes mahdollisuus yöuniin. Puoli yhdeltätoista annoin lääkkeen Lunalle ja menimme nukkumaan. Meni kumminkin melkein puoli kahteentoista ennen kuin lääke vaikutti sen verran että neiti oikeasti rauhottui. Pepcid ei kumminkaan ole kovin pitkävaikutteinen, joten siinä kolmen jälkeen heräsin taas maiskutteluun. Luna myös vaihteli paikkaa kymmenen minuutin välein, välillä nukuttiin minun vatsassa kiinni, sitten siirryttiin selkäpuolelle ja siitä jalkoihin ja takaisin vastalle. Tätä jatkui puoli viiteen, kunnes en enää jaksanut ja nousin antamaan Lunalle tilkan piimää, raejuustoa ja maitohappobakteeria. Tämä auttoi taas hieman reilun tunnin ajaksi. Kuuden jälkeen paikan vaihtelu jatkui taas.

Lunan kanssahan olen kertaalleen joutunut käymään lääkärillä närästyksen kanssa (näköjään marraskuussa 2015 omien muistiinpanojen mukaan) jolloin saatiin parin viikon omepratsolikuuri. Silloin tosin oireet oli vain öisiä, Luna siis puklasi joka yö 4-5 välillä kerran-kaksi viikon ajan. Mutta lääkekuuri auttoi silloin todella hyvin, joten ostin nyt taas töistä paketin omepratsolia (20mg kapseleita, jotka jaan kahteen 10mg annokseen eli annan tunti ennen iltaruokaa tuon yhden puolikkaan) sekä varuilta paketin Antepsinia. Heti lääkkeen saannin jälkeen ensimmäinen yö oli jo paljon rauhallisempi, edelleenkin Luna nukkui takiaisena kiinni ja satunnaisesti maiskutteli, mutta saimme sentään nukkua jo suurimman osan yöstä ihan rauhassa. Ajattelin antaa nyt muutaman päivän tai korkeintaan viikon kuurina kun oireet oli sen verran vahvat.

Onks sun ihan pakko harjata?!