Match Show 5.3.2017

Pitkästä aikaa päästiin mätsäröimään. Näin talvella kun näitä kisoja ei ole kovinkaan usein, tai jos on, niin sitten olen töissä eikä sen takia päästä. Systeri haki Lolan tädin luota torstaina, jotta kerkeäisimme siistimään vanhemman neidin ennen mätsäripäivää. Hieman tosin tuli yllätyksenä, että täti oli vaihteeksi päättänyt itse trimmata Lolaa, mutta onneksi tädin siistimistyö rajoittui vain tassuihin. Hän oli vetänyt tassukarvat päältä aivan lyhyeksi, mutta melkein jokaisesta varvasvälistä tuli parisenttiä pitkiä hapsuja eikä anturoita nähnyt tassupohjien pitkiltä karvoilta. Lauantaina nostaessani Lolan trimmauspöydälle kiireisen työpäivän jälkeen totesin itsekseni että niitä tassuja ei kyllä enää kukaan pelasta. Tyydyin sitten vain poistamaan kaikki irtohapsut sekä siistimään jo ennestään todella lyhyitä karvoja. Jouduin myös lyhentämään karvoja pidemmältä etujaloista, koska se oli jopa hieman koomisen näköinen että tassut ovat erittäin lyhyttä karvaa, mutta heti ranteesta ylöspäin turkki olikin 5cm mittaista.

Ajattelin trimmauksen sujuvan melko nopeaan, koska yleensä näprään Lunalla tassujen kanssa pisimmän ajan, mutta kyllä tuohon vanhempaan neitiin sain silti kulutettua sen kaksi tuntia. Systeri oli vielä aikaisemmin siistinyt selkää coat kingillä, mikä vähensi minun työmäärää. Lähti Lolasta karvaa loppupeleissä kyllä sellainen iso leipäpussillinen. Minä olin muuten kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen (ja koska olen niin hyvä bloggaaja, en tietenkään tajunnut ottaa mitään ennen-jälkeen kuvia) ja systerikin totesi myöhemmin, että Lola oli muuten todella hyvän näköinen.

Lunan olin trimmannut edellisellä viikolla, joten neiti ei tarvinnut kuin pikaisen harjauksen. Säätkin ovat olleet sen verran hyviä, että tuo ei ole edes kurannut turkkiaan. Vettä ja märkää on ollut, mutta ei kurasta.

Lähdimme hieman viimetingassa ajelemaan kohti ShowHau Centeriä, missä sitten olikin ongelma löytää parkkipaikkaa. Hyvin näki että ei niitä mätsäreitä ole ollut tarjolla, kun osallistuja oli talon täydeltä. Kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen systeri kävi auttamassa E:tä, joka tuli myös kokeilemaan onneaan Vanillan kanssa. Purimme leirimme isojen koirien kehän kulmaan, josta oli hyvä näköyhteys pienten koirien kehään.

Sitten alkoi se homman tutuin osio, eli odottelu. Pennut onneksi olivat aika loppusuoralla aloitettuaan tuntia ennen meidän saapumista, joten aika piakkoin saimme alkaa seurata aikuisia koiria. Positiivista oli, että sekä isojen että pienien koirien tuomarit olivat melko nopeita. Koiria nimittäin riitti, pieniä aikuisia oli 52 ja isoja muutama vähemmän. Me kun saavuimme ilmoittautumisen viimeisillä minuuteilla, niin olimme tietenkin aivan viimeisiä. Odottelu meni muuten nätisti, mutta yksi sydämenpysähdys tuli kun isojen koirien kehässä juossut tanskandoggi päättikin meidän kohdalla tulla tekemään tuttavuutta Lunan kanssa. Siinä ei oikein kukaan tajunnut pariin sekuntiin mitään, kun Luna katseli muualle ja minä tai doggin omistaja ei olettanut että uros yllättäen vaihtaakin suunnan kesken juoksun. Yllättäen se doggi vaan olikin siinä Lunan iholla ja minä säikähdin että kohta uroksella on reiät huulessa. Luna oli siis lyhyessä hihnassa ja istuskeli penkkien edessä, isojen kehään oli varmaan puolitoista metriä. En tiedä reagoiko Luna minun hätkähdykseen, mutta neiti kääntyi katsomaan ja säikähti kunnolla iholla ollutta vierasta jättisuurta koiraa. Neiti hyppäsi taaksepäin ja jos laukku ei olisi ollut heti selän takana, olisi Luna kaatunut selälleen lattialle. Nyt se rysähti laukun päälle. Doggin omistaja oli tietysti vetänyt koiransa jo pois, eikä koko tilanne tainnut kestää kuin muutaman sekunnin, mutta se siinä tuntui paljon pidemmältä ajalta. Lunahan ei muutenkaan ole ollut kovin innoissaan jättiroduista, joten saa nähdä miten se reagoi niihin tästä eteenpäin. Neiti halusi tapahtuman jälkeen tuolin alle piiloon eli ihan pienestä pelästymisestä ei ollut kyse. Luna nyt onneksi on aika hetkessä eläjä, kun systeri lähti hetkenpäästä E:n ja Vanillan ja Lunan kanssa ulos, ei tyttö enää tuntunut muistavan koko juttua.

Vanilla pääsi kehään ennen meitä ja bortsuneiti näytti vetävän tavalliseen tapaansa hienosti. Vastassa oli molossi, jonka tarkkaa rotua en nyt vaan saa enää mieleeni. Valitettavasti molossi oli enemmän tuomarin mieleen vaikka minusta Vanillan suoritus oli parempi, joten neiti sai sinisen nauhan. Positiivisesti ajateltuna, sinisten kehässä on hyvän koiran helpompi sijoittua, jos tuomari arvostaa yhtään hienoa esiintymistä.

Vanillan ryhmäkehätkin kerkesi alkaa ennen meidän suoritusta. Bc-neiti pärjäsi todella hyvin ja oli vielä mukana kun kehässä oli enää 6 koiraa, mutta sitten tuomari pudotti heidät. Isojen koirien kehässä alkoi punaisten värikehät, kun vihdoin oli minun ja Lunan vuoro. Tuomarina pienillä aikuisilla oli Kennel Finnskyn kasvattaja Carina Kitti, joka on meillä on varmasti ollut jossain muuallakin tuomaroimassa. En saanut mieleeni vain että missä ja mitä mieltä hän oli edellisellä kerralla Lunasta tai Lolasta ollut.

Kehässä vastassa meillä oli nuorempi tyttö maltankoiran kanssa. Alkuseisonnan jälkeen mentiin ensin kierros ympäri, sitten nostin Luna pöydälle. Seisotin tyttöä siinä hetken ja kun tuomari tuli lähelle laitoin ajatuksissani herkkukäden selän taakse, kuten vapaassa esityksessä. Tuomari heti kehui että ai kun ihanaa kun laitat herkun muualle, häntä niin ärsyttää kun kaikki pitää sitä namia koiran nenänedessä. Minä siinä en tajunnut kuin hymyillä ja nyökätä ja päätin pitää sen käteni siellä selän takana. :D

Neiti antoi katsoa hampaat ja pään todella nätisti, mutta tuomarin siirtyessä sivulle Luna painui hieman kyyryyn. Tuomari vaan siinä jutteli että vähän tämä taitaa jännittää, mutta on hyvää harjoittelua. Sitten sain luvan laskea tytön alas ja liikuttiin vielä edes takaisin kehässä. Seisotin Lunaa paikallaan ja sivusilmässä katselin maltankoiran menoa. Pöydällä heillä näytti sujuvan todella hyvin, joten mielessäni ja ajattelin että taidetaan se sininen nauha saada. Maltankoira palasi riviin ja otimme loppuseisonnan. Yllätyin kun tuomari ojensi meille kumminkin sen punaisen nauhan.

Systeri ja Lola menivät heti perään kehään ja palasivat sieltä myös punaisen nauhan kanssa. Odottelimme sitten vielä sinisten värikehän ennen meidän vuoroa. Täytyy myöntää että 26 koiraa pienessä kehässä sai aikaan aika tukalat olot eikä esittäminen onnistunut ihan niin kuin normaalisti. Yhteisjuoksutusta varten meidät jaettiin onneksi kolmeen ryhmään, mutta vaikka meitä ei ollut viimeisessä ryhmässä kuin 7 juoksemassa, niin tilaa kunnon liikkumiselle ei ollut. Tuomari valitsi siitä suoraan jatkoon pääsijät ja meidät osoitettiin Lunan kansa kehän keskelle. Systeri ja Lola putosivat tässä vaiheessa.

Juoksimme vielä jatkoon päässeiden kanssa kehää ympäri. Seisottaessa tuomari taas pudotti osan pois ja huomasin olevani vielä neljän viimeisen joukossa. Meidät siirrettiin seisomaan vielä kehän ”pitkälle” sivulle, josta tuomari lähti sitten sijoittamaan meitä. Lopputuloksena oltiin punaisten 3.

Palkinnoksi saatiin ruusuke, herkkupussi, Evidensian kansio sekä säkki RC:n penturuokaa, joka kyllä annettiin Vanillalle treeninameiksi.

ps. Lola on aina ollut todella huono syömään luita, mistä johtuen vanhemman tytön hampaat on aina todella kamalassa kunnossa. Ollaan saatu se opetettua hiljalleen syömään ohuita luita missä on kanafilettä kierrettynä päälle ja ne on kelvannut. Siitä sitten siirrytty hieman paksumpiin kierreluihin ja siitä sitten ihan ohkaisiin tavallisiin nahkaluihin ilman mitään herkkuja. Nyt viikonloppuna Lola sitten yllätti ja söi Lunan ihan normaaleja ”isoja” luita aivan itse. Jospa se nyt vihdoin olisi oppinut käyttämään hampaitaan. Eikä tähän mennyt kuin 7 vuotta.

Systerin ottama ei niin edustava kuvatodiste Lolan luunsyönnistä

Tykkäyskisan päätös

Jotenkin tuntuu että on ollut hirveän kiire viikko. Ettei ole kerennyt miettiä pahemmin mitä blogiin kirjottaisi.  Sekin tietysti voi vaikuttaa että maanantaista asti minulla on pää ollut räkää täynnä, mutta koska kuume ei ole noussut olen tukkoisuudesta ja kurkkukivusta välittämättä ollut töissä.

Alotetaampa nyt vaikka ShowHau Centerin kisasta. Kerroin edellisessä postauksessa kuinka sekä Lolan että Lunan kuvat olivat ko. paikan tykkäyskisassa, jossa palkintona oli vapaavalintainen Hurtta-tuote. Kisa käytiin aikalailla kahden koiran välillä: Lunan ja rhodesiankoiran (luulisin?) välillä. Jaoin Lunan kuvan omalla facebook-seinälläni, sekä cockerspanielit-ryhmässä ja aika nopeasti neiti saikin reilu sata tykkäystä kasaan. Olimme johdossa reilun puoli viikkoa, kunnes kilpailija meni ohi. Olin aikalailla saanut kavereista ja cockeriryhmästä ne tykkäykset mitkä voi saada ja siinä pohdin viitsinkö minnekään muualle kuvaa jakaa. Muutaman päivän ajan kilpailija johti vajaalla kymmenellä äänellä. Tässä vaiheessa huomasin että hän oli jakanut kuvaa 10 kertaa eri paikkoihin, joten uskalsin sitten itsekin laittaa kuvan vielä pariin eri ryhmään. Lopputuloksena Luna voitti 8 äänen johdolla. Huvittavasti kyllä, Lunalla ja kilpailijalla oli 150-160 ääntä, ja muilla koirilla pääasiassa vajaa 30. :D

Keskiviikkona käytiin sitten hakemassa meidän palkinto. Olin alun perin ajatellut ottaa Lunalle Hurtan Micro huomioliivin, mutta sitäpä heillä ei sitten ollutkaan valikoimissa. Haalareita neiti ei oikein tarvinnut, pantoja ja hihnojakin meillä oli riittämiin (tai ehkä jopa liiaksi). Päädyin sitten ottamaan Hurtan Lifeguard uutuussarjan Dazzlen valjaat. Näitä olin jo aikaisemmin pohtinut, mutta Mustissa ja Mirrissä ei löytynyt kuin keltaisena, joten ostin kevyemmät Rukka Comfort-valjaat, ajatellen etteivät ne takuttaisi tuota turkkia niin paljoa. Väärässähän minä olin, takkuja tuli kuten muillakin valjailla.

Ostimme ShowHau Centeristä mukaan myös Lolan kuvasta tehdyn taulun. Suunnitelmana on antaa tämä tädille joko synttäri- tai joululahjaksi. Taulu kerkesi seisomaan keittiön pöydällä vajaan päivän, kun sekä minulle että äidille tuli sama ajatus: kehykset on pakko laittaa vaihtoon. Taulussa oli mustat puiset kehykset, mikä sai kuvan näyttämään ihan in memoriam -muistokuvalta. Systeri kävi sitten kaupasta ostamassa uudet ja nyt ei kuvaa katsoessa ensimmäinen ajatus ole edesmenneen koiran kuva.

AGILITY

Agilitytunnilla tehtiin taas ratatreeniä. Rata itsessään ei ollut kovin vaikea, esteinä oli vain putkia ja perus hyppyesteitä (ja yksi muuri). Itse tiesin heti alussa että viitosputki on meille se ongelma. Sitä ei tuossa kuvassa näy, mutta putki meni A-esteen ali, ja koska Luna ei kunnolla irtoa joudun ohjaamaan neidin todella lähelle putken suuta jotta se sinne menee. Eli tässä tapauksessa kun oli neidin saanut putkeen, piti minun vielä keretä kiertämään A-este ja päästä seuraavan hyppyesteen puoleen väliin ennen kuin tyttö tuli putkesta ulos. Kyllä minä siinä onnistuin, mutta myönnettävä on että kiire tuli.

Otimme vuoron päätteeksi hieman vielä yksittäisiä putkia, kun totesin meillä olevan sen irtaantumisen kanssa ongelmia. No, kun yritimme tehdä yksittäistä putkea, ei Luna enää ymmärtänyt ollenkaan mitä piti tehdä. Yritin lähettää sitä putkeen käskyllä ja käsimerkillä, niin neiti pysähtyi heti kun minä pysähdyin. Oikein houkuttelemalla sain sen menemään putken läpi ilman että minä juoksin vieressä. Kouluttaja tässä totesikin että kotitreeninä pitäisi tehdä putkea pelkästään ja mieluiten vaikka niin että Luna alkaa itse menemään putkea (ilman käskyä) palkkion toivossa.

Meillä onneksi kotona on joku pieni putki, pitää varmaan se aukaista tuohon eteiseen ja alkaa uudestaan opetella. Agilityä on muuten hieman hankala treenata omin päin, ilman että vuokraa hallia. Varsinkin kun asuu kerrostalossa. Jos olisi iso (aidattu) piha niin sinne nyt voisi niitä esteitä pystyttääkin ja treenata paljon paremmin kuin kerrostalohuoneiston eteisessä. Tietysti esteet voisi viedä ulos, mutta sitten pitäisi olla alue missä ei muita koiria olisi häiritsemässä.

Lunalla meni siis treenit hyvin ja se mistä olen vielä ylpeämpi, tällä kertaa se ei kiljunut kertaakaan systerin ja Lolan perään, kun nämä menivät radalle. Neiti istua tökötti minun edessä ja piti kontaktia melkein koko ajan. Tästä tietenkin palkkasin aina lyhyen väliajoin. Aikaisemmilla kerroilla olen istuttanut tytön jalkoihin, mutta heti kun neiti sai palkan vetäs se itsensä hihnan päähän ja vinkui Lolan perään.

Tilaamani joulukortitkin saapuivat

Kangasalan ryhmänäyttely 28.11.2015 sekä ShowHaun Match Show

Lauantaina kävimme Kangasalalla ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina toimi Talvitie Marja. Lähdimme hieman ennen yhdeksää ajelemaan kotoa Tampereen suuntaan. Näihin näyttelyihin lähdettiin kun systeri halusi viedä Lolan virallisiin. Vanhempi neiti oli käytetty trimmaajalla viikko takaperin, mutta siitä huolimatta sillä oli mahassa kunnon takut kun yritin niitä selvitellä edellisenä iltana.

 Näyttelyt pidettiin ratsastustallin maneesissa ja voin sanoa että se on yksi näyttelypaikka mistä minä en tällä kertaa oikein välittänyt. Ensinnäkin autot jätettiin tallin vieressä olevalle pellolle, ja kun sää oli sateinen voi arvata että niin se pelto, kuin tiet maneesille oli aivan kurasia. Sitten kun päästiin sisälle maneesiin, niin maneesin pohjahan on semmoista pehmeää hiekka-multa-mitälie-seosta, joka kuivanakin tarttuu kenkiin ja vaatteisiin. Laitappa sinne juuri pihalla kastunut koira kävelemään. Edellisen illan koristekarvojen pesut menivät kyllä hukkaan kun märkä turkki oli kuin kärpäspaperia hiekalle. Ja maneesissa kun oltiin, niin hevosen lanta haisi koko ajan nenään.

Moni on varmaan joskus käynyt maneesissa, joten ajattele että sinne laitetaan 8 kehää ja useampi sata koiraa, omistajineen ja häkkineen ja tuoleineen. Siellä oli lievästi sanottuna ahdasta. Yleensä näyttelyalueilla ihmiset varovat etteivät koirat hirveästi pääse kosketuksiin toistensa (varsinkaan vieraiden) kanssa, tuolla sellainen varominen ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Kävelytilaa oli ehkä korkeintaan semmoinen metrin leveydeltä, jossa sitten oli liikettä molempiin suuntiin. Onneksi Lunaakin jännittää sen verran noissa isoissa koiratapahtumissa, että sekään ei ärise vaikka vieras koira tuleekin aivan liki. Neiti vaan haistelee nätisti. Yllättäen muutkaan koirat eivät näyttäneet pahemmin välittävän muista lähellä olevista koirista. Yhden ainoan tilanteen huomasin missä uros ärähti liian lähelle tulleelle toiselle urokselle.  Mikä on aika hyvin, kun ajattelee esimerkiksi Vantaalla pidettyä näyttelyä missä kävimme katsomassa, siellä osa koirista raivosi muilla vaikka vieras koira ohittikin parin metrin päästä.

Cockereita ei jälleen ollut kuin se parisenkymmentä. Luna meni ensimmäisenä nuorten kehään ja hetki ennen kehän alkua yritin puhdistaa enimmät hiekat pois turkista. Vedimme kehässä ympäri ja edestakaisen liikkeen, ja muutaman kerran piti muistutella että päätä pitäisi pitää ylhäällä. Maneesin hajut kun meinasi vetää tytön kuonon maahan. Seuraavaksi nostin Lunan pöydälle. Neiti selvästi arasti pöytää edelleen, mutta tällä kertaa ei onneksi rimpuillut. Nojasi kyllä koko 11 kilon painollaan minun kättäni vasten kun tuomari häntä tutki.

Kun laskin neidin pöydältä alas, se veti pienet hepulit ja juoksi muutaman kerran ympyrää. Sain sen lopulta rauhoitettua ja seisotettua tuomarin eteen. Seisotus meni muuten huvin, mutta Luna ei kyllä katsonut tuomaria ollenkaan vaan seurasi kehään tulevia avo-luokan koiria.

Jälleen kerran Luna sai arvosteluksi EH:n, mutta oli siitä huolimatta luokkavoittaja! …koska luokassa ei ollut muita koiria. :D Tämä tuomari tuntui olevan aika tarkka, kun kovinkaan moni ei ERIä saanut, joten olen ihan tyytyväinen tuohon neidin EH:hon.

Lunan arvostelu:

”Kovin ujosti esiintyvä. Hieman liian pyöreärunkoinen ja lyhytrintakehäinen tyttö. Voimakas otsapenger. Kaula voisi olla pidempi. Löysähköt kyynärpäät. Aavistus ylös kiinnittynyt ja liikkeessä ylhäällä kannettu häntä. Hyvä karva. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella.”

Kuvia ei tällä kertaa saatu, kun systeri meni Lolan kanssa heti seuraavaan avoimen luokan kehään. Siinä kisaajia oli jo useampia. Minusta Lola kulki ihan nätisti (ei tosin niin hyvin kuin tiedän sen osaavan) ja pöydälläkin oli (varsinkin Lunaan verrattuna) todella hyvin. Vanhemmalla neidillä seisominen on yleensä se ongelma, kun se ei tykkää että kuonosta pidetään kiinni, mutta tällä kertaa sekin sujui hienosti.

Mutta kuten olen mielestäni aikaisemminkin maininnut, se iso ero on näyttelyiden ja mätsäreiden välillä, että näyttelyissä se on aivan sama miten hyvin koira esiintyy, jos siinä on tuomarin mielestä rakenteellista puutosta, ko. koira ei pärjää kovin hyvin.  Sekä minun että systerin yllätykseksi Lola sai tuomarilta vain H:n.

Lolan arvostelu:

”Lanneosaansa köyristävä edestä kovin niukasti kulmautunut. Kevyt ja pienipäinen tyttö. Hyvät silmät. Kovin löysät kyynärpäät mikä näkyy liikkeessä. Todella lyhyt rintalasta. Hieman liian lyhyt ja laskeva lantio. Niukahkot takakulmaukset.”

Tuomari oli siis tiukka. Ihmisenä kyllä mukava, kun Lunaakin siinä yritti rauhoitella kun tämä selvästi sitä jännitti. Ja hänellä tuntui nuo kyynärpäät olevan jotenkin painopisteenä. Lunallakin oli arvostelun mukaan hieman löysät kyynärpäät, mitä en oikein ymmärtänyt. Neidin kyynäräthän on kuvattu ja terveiksi todettu, joten mikä siellä oikein on löysää? No, ota ja tiedä.

Lolan arvostelu silti yllätti. Moni on kehunut tuota vanhempaa neitiä ja kysynyt käykö se ihan virallisissa näyttelyissä. Okei, kenelläkään ei ole ollut cockerspanieli tuomarin koulutusta, joten ovat sanoneet omat mielipiteensä, mutta en siltikään kuvitellut neidissä olevan noin paljoa rakenteellista puutetta. Tämähän nyt oli vain tämän tuomarin mielipide, pitää myöhemmin käydä uudestaan näyttelyissä ja katsoa mitä mieltä muuta ovat.

-

Sunnuntaina sitten lähdimme Vantaalle mätsäriin. ShowHau Center piti sekä lauantaina että sunnuntaina avajaismätsärin. Aluneperin shown oli tarkoitus olla ulkona, mutta onneksi muuttivat sään takia kehät sisälle. Sisälle mennessämme ihmettelin koirien vähyyttä. Ilmoittautuminen oli alkanut 10.00 ja me olimme paikalla varmaan 10.25, kehien oli tarkoitus alkaa klo 11. eikä sisällä ollut kuin muutamia kymmeniä koiria. Kun telkkarista on tullut Showhaun ohjelma, on heidän mätsäreissään aina hirveästi osallistujia.

Enkö ookki söpö?

Hiljalleen alkoi porukkaa lappaamaan sisälle ja hieman siinä systerin kanssa mietittiin että eikö ihmiset osaa lukea vai mitä, kun mätsäri-infossa mainittiin ilmottautumisen menevän kiinni 5 minuuttia ennen kehien alkua, eli loogisesti ajateltuna klo 10.55. Tästä huolimatta ihmisiä tuli vielä 11.15, jotka asettuivat ilmottautumisjonoon. Tämän takia sitten kehien alku myöhästyi (tosin, kehien myöhästyminen on enemmän tapa kuin poikkeus).

Siinä odotellessamme kävimme kuvauttamassa molemmat tytöt. Kuvaus oli ilmainen ja otetut valokuvat laitetaan ShowHau Centerin facebook –sivulle, jossa eniten tykkäyksiä saanut voittaa haluamansa Hurtta-tuotteen.

Käykää tykkäämässä kuvista nimeä klikkaamalla kiitos <3 LUNA ja LOLA

Lunan kuva ei minusta ole niin onnistunut, tiedän että neiti osaa olla söpömpikin.

Lolan kuvasta tuli hyvä.

Lopulta kehät pääsivät alkuun. Lola oli numerolla 205 ja Luna 213. Vanhempi neiti meni siis ensimmäisenä kehään, ja minun silmiini kehä näytti menevän hyvin. Mutta niin meni vastapuolellakin. Lola sai ensimmäisestä kehästä sinisen nauhan.

Hetken päästä menin Lunan kanssa kehään. Muuten meillä meni hyvin, mutta pöydällä neiti näytti epämukavuutensa. Onneksi kyllä, Luna ei rimpuillut eikä ihan hirveästi väistänyt tuomaria, mutta vilkuili tätä silmät pyöreenä ja hieman liikehti levottomasti. Vastapuolella kun ei ollut ongelmia pöydällä, saivat he punaisen ja me sinisen nauhan.

Sitten olikin odettelua ennen sinisten kehän alkamista. Siinä odotellessa ja tapahtumaa seuratessa tulee aina todettua itselle outoja asioita. Yksi on niinkin yksinkertainen asia kuin koirien ulkoiluttaminen ennen tapahtumaan tuloa ja tarvittaessa tapahtuman aikana. Tällä kertaa saldona oli 3 koiraa kakkaamassa kehään tai kehän ulkopuolella, pari pissasi sisämatolle. Eikö omistajille tule mieleen että jos se oma koira ei ole esim. sinä päivänä kakannut, se kannattaa käyttää ulkona ja kävellä niin kauan että se tekee ne tarpeensa. Kehien välilläkin kerkeää hyvin käymään tarvittaessa ulkona.

Systeri Lolan kanssa kehässä

Toinen mikä tänään ärsytti oli eräs omistaja koiransa (bullterrieri, mutta rotu nyt ei liity tilanteeseen mitenkään) päätti jäädä istumaan sohvanreunalle (meidän tuolien taakse). Se nyt sinällään ei ollut ongelma, mutta sohvan ja kehän välissä oli arvioiden metri tilaa, mistä ihmiset sitten kävelivät kuten kuuluikin. Tämä omistaja koiransa kanssa vei siitä metrin tilasta varmaan puolet ja kaiken lisäksi käski kaikkia ohikulkijoita pitämään koiransa kauempana hänen uroksestaan. Ei siinä ohikulkijat voineet muuta kuin väistää ja kävellä sitten koiriensa kanssa kehien läpi missä muut koirat parhaillaan yrittivät esiintyä. Meinasin jo muutamaankin otteeseen sanoa hänelle, että eiköhän voisi nyt sitten siirtyä jonnekin muualle koiransa kanssa kuin siihen keskelle kävelyväylää. Olisi päässyt itsekin helpommalla, kun hän nyt joutui parin minuutin välein kiljumaan, etteivät ohittavat koirat saa tulla hänen koiransa luokse.

Lopulta pääsi sinisten kehä käyntiin. Koiria oli aika paljon kehään nähden ja meidät juoksutettiinkin kahdessa osassa. Minusta meillä meni Lunan kanssa todella hyvin tämä jälkimmäinen kehä, mutta siitä huolimatta emme sijoittuneet. Eikä sijoittunut Lolakaan. Palkintoja ei siis herunut, mutta Luna sai kumminkin sitä hänelle tärkeää pöytätreeniä. 

Oli siellä pelottava Joulupukkikin, Luna haukkui pukin epäilyttävänä tyyppinä ja Lola yritti kiivetä sen syliin kun huomasi että korissa oli herkkuja tarjolla. :D