Tanssia ja lääkäreitä

Blogissa onkin ollut kiireiden takia hiljaiseloa. Käydään tässä hieman viime viikkojen tapahtumia läpi.

Hetken aikaa saimme nauttia kuivasta ilmasta ja lumesta.

Koiratanssi

Edellisellä kerralla otettiin pienen pientä kisamaista suoritusta musiikin tahtiin. Minä olin koko edeltävän pari viikkoa pohtinut Lunalle ja minulle sopivaa musiikkia ja katsellut paljon muiden koiratanssivideoita. Kuten mielestäni jo aikaisemmin kerroin, pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista, mutta valikoimahan on valtava. Lopulta idea tuli jonkun tekemästä vesiteemaisesta esityksestä (älkää enää kysykö kenen, ei mitään mielikuvaa); Disneyn Vaianan ”tunnusmusiikki” How far I’ll go. 

Kuuntelin sitä ties kuinka moneen kertaan, kunnes ajattelin että tämä voisi olla yksi vahva vaihtoehto. Ei liian nopea, mutta ei liian hidaskaan.

Siinä kuunnellessa tuli myös hieman mietittyä millaisia liikkeitä musiikkiin sopisi. Yksi, mitä lähdinkin sitten harjoittelemaan oli kaari. Olin monessa köhköh MM-SM tason esityksessä ihaillut, kun koira juoksee kaukana ohjaajasta (joten eikö se ole sopiva liike alokasluokkaan?!) ja se sopisi myös yhteen kohtaan musiikista todella hyvin. En tietenkään ajatellut siitä tehdä näin alkuun vielä niin näyttävää kuin se on noissa arvokisoissa, varsinkin kun ajattelin pitää alokasluokan musiikin alle kahdessa minuutissa. Saisin kaiken muun änkeä todella tiuhaan jos kaari veisi yli kolmasosan kappaleen kestosta. :’D Mutta sitten olen myös miettinyt, että onko taas joku noin 3 metrin päähän tehty kaari tarpeeksi näyttävä… Tietysti voisin helpottaa tasoa ja ihan yksinkertaisesti laittaa Lunan kiertämään jonkun esineen, jonka sitten pystyisi laittamaan pidemmän matkankin päähän. Pitää pohtia. Luna kumminkin on aika hyvin jo hiffannut kaaren idean, ainakin kun se on tehty tietyssä paikassa muutamaan otteeseen.

Mutta siis, palaten treeneihin. Meillä oli siis tällainen pieni kisamainen suoritus tehtävänä. Ajatus oli, että tehdään noin kolme liikettä peräkkäin ja sitten palkkaus. Minulla oli suunnitelmissa tehdä tämä kaari (jota varten otin avuksi merkkitötsät), sen jälkeen käsien välistä hyppy ja kolmantena pyörähdys. No, voin sanoa että kolmanteen kohtaan emme päässeet ollenkaan. Se, että minulla oli mukamas ajatus mitä tehdään, ei välittynyt Lunalle ollenkaan. Neiti oli aivan hölmistynyt mitä halusin ja se yritti sitten tehdä vain jotain. Kaaren sain onnistumaan pariin otteeseen, mutta sitten käsien välistä hyppääminen ei onnistunut siihen perään sitten mitenkään.

Lunta!

Meidän musiikki menikin sitten siinä, kun yritin saada näitä kahta liikettä onnistumaan peräkkäin. Jossain vaiheessa Luna jopa pysähtyi keskelle kenttää ja katsoi minua kulmiensa alta tyylillä että mitäköhän h*lvettiä minä nyt haluan. Kyllä me sitten lopulta saatiin se yksi onnistuminen sieltä, jonka jälkeen totesin että jos olisin ajatellun tämän loppuun asti, olisin valinnut oikeasti meille helpot ja selkeät liikkeet tehtäväksi, enkä liikettä mitä juuri oltiin aloitettu opettelemaan.

Tämän jälkeen siirryimme harjoittelemaan päivän liikkeitä, FS:ssä oli koiran peruuttaminen ohjaajan ympäri. No, tämähän oli Lunalle tuttu temppu ja rally-tokossahan on myös pyörähtäminen jossa minä tosin pyörähdän mukana. Käsiavuilla sain nopeasti neidin muistamaan liikkeen ja hetken päästä peruutus onnistui kumpaankin suuntaan. Pystyin jopa pari kertaa pyörähtämään itse päinvastaiseen suuntaan kuin neiti.

HTM:ssä oli jälleen uuden position päättäminen ja treenaaminen. Hetken siinä pohdittuani, päädyin positioon, jossa Luna seisoo sivuttain edessäni lapa oikean jalan kohdalla. Tähän tuli käsky ”front”. Aloitin paikan hakemisen targetin avulla. Luna näytti taas ahneuden voiman ja hiffasi aika nopeasti oikean paikan. Jopa takapään käyttöä näkyi kun neiti lähti korjaamaan takaa liian löysää asentoaan. Eri suuntia tässä ei hirveästi vielä treenattu, ainoastaan minun tekemä sivulaukka oikealle oli ainoa suunta, mutta Luna yllätti siinä kuinka hyvin se piti paikkansa tässä liikkeessä. 

 Lunan paras palkinto - hanska

Tämän viikon koiratanssitunnilla meillä oli teemana jonkun joulukappaleen harjoittelu sekä piti olla kosketuskeppi/alusta treeniä. Minä olin lukenut annetun ohjeistuksen jotenkin huonosti ja ymmärsin että tunnilla suunnitellaan ohjelma vaikka tarkoitus oli mennä ”valmiin” ohjelman kanssa. No, eihän minulla ollut edes musiikkia valittuna. Onneksi ei tarvinnut mennä aivan ensimmäisenä kehään, joten siinä kerkesi hetken aikaa miettiä ja lopulta päädyin Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan – kappaleeseen.

Onneksi tämäkin kappale alkoi rauhallisella musiikilla, niin aloitukseen sopi hyvin sama ympäripyöriminen kuin mitä olin suunnitellut siihen meidän Vaianan -tunnariin. Siitä se jatko sitten oli tietysti taas hieman hankala suunnitella ex tempore.

Alkuun meidän esityksessä Luna oli taas ihan pihalla mitä halusin, kun sitten taas yritin ottaa namit esille ja hieman ohjata niillä jäi neiti täysin kiinni herkkuihin eikä suostunut tekemään mitään.

Mentiin kehän reunalle treenaamaan seuraavan astuessa kehään. Muutamien toistojen jälkeen alkoi Lunalla taas tekeminen sujua. Ehkä tämä koiratanssi vain edelleen hieman hämmentää, kun on loppupeleissä niin erilaista tekemistä kuin toko ja rally. Mutta verrattuna edelliseen treeniin, Luna oli tässä parin viikon sisällä hiffannut käsien välistä hyppäämisen, eikä siinä ollut nyt ongelmia. 

Saatiin me tosissaan alkua hieman tehtyä lopulta, pitää varmaan yrittää saada sitä videolle tässä jossain vaiheessa, kun siinä missä tokoa ja rallya pystyy jotenkuten selittämään on koiratanssin kuvaaminen suullisesti haastavampaa.

Anteeksi, mutta voisimmeko puhua rapsutuksista?

Ja jotta elämä ei olisi liian edullista, tuli käytyä Lunan kanssa lekurissa. Olen puhunutkin neidin korvaongelmista täällä jo monesti ja nyt edellisin oireilu ei ole hoidosta huolimatta loppunut. Korvat kyllä eritti tummaa mönjää todella paljon vähemmän kuin ennen hoitoa, mutta tietäen että normaalisti Lunan korvista normaalisti tule mitään (ja eritys on aikaisempien hoitojen jälkeen loppunut), päätin sen nyt viedä lääkärille.

Lääkärissä hoitaja otti korvatöhnästä näytteen ja lääkäri tuli sitten vielä katsomaan tarkemmin niitä korvia. Näyte kertoi kyseessä olevan selkeästi hiivatulehduksen, mutta lääkäri hieman ihmetteli kun totesi että Lunan korvat muuten oli todella hyvässä kunnossa. Tärykalvo oli ehjä ja puhdas eikä mitään isompaa punoitusta näkynyt. Lunan iho käytiin myös läpikotaisin läpi, mutta kaikki oli kunnossa (vaikka lekuri naureskeli että tassut oli täynnä karvaa kun trimmiväli oli jo reilu pari kuukautta :’D ) Mutta karvasta huolimatta tassujen iho oli ihan kunnossa.

Lääkäriltä sai tällaisen kivan ruiskun. Se ei ollut enää niin kiva kun kotona sai todeta mitä sillä tehdään.

Luna sai siis kahden viikon kortisoni (Cortavance) kuurin. Lääkäri oli sitä mieltä että kontrollia ei tarvita, kun korvat on muuten niin hyvän näköiset. Tietysti jos oireet ei helpota tai ne palaavat niin sitten takaisin. Lekuri oli myös sitä mieltä, että hän ei usko hiivan olevan allergiapohjaista, koska lähes aina se oireilisi muuallakin ihossa.

Minä siinä sitten pohdin, että näinköhän me ollaan Lunalla vältetty kaikkea lintuperäistä tässä turhaan jo yli vuosi… Tietysti, vaikka neiti on ollut rajoitetulla ruokavaliolla, niin oireet on palanneet pariin otteeseen, mutta olin ajatellut sen johtuvan siitä että Luna on jostain saanut syödäkseen jotain sopimatonta.

Kun olen tässä nyt viikon saanut ajatusta pohdiskella, olen keksinyt myös toisen mahdollisen hiivan aiheuttajan. Lunahan nimittäin söi reilu puolitoista vuotta sitten antibiootin suolistotulehdukseen. Antibiootit tuppaavat joillakin laukaisemaan hiivan. Ajankohtakin sopisi hyvin tähän, kuuri oli loppukeväästä ja alkukesästä alkoi korvat ensimmäisen kerran oirehtia. Sitten käyttämäni Otogel-kuuri on hoitanut pahimman tulehduksen, mutta siitä on kumminkin jäänyt jotain pientä korviin, mikä taas ajan saatossa lähti lisääntymään ja täten oireet palasivat takaisin uudelleen ja uudelleen.

Päätettiin, että hoidetaan tämä kuuri nyt loppuun ja ollaan linnuttomalla ruokavaliolla kunnes Lunan korvat on varmasti kunnossa ja sen jälkeen lähdetään testaamaan että onko se se lintu vai onko sillä jäänyt vain tulehdus päälle antibiootista.

Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, alkoi Lunan närästyskin uudelleen. Tämä aika varmasti johtuu ruoan joukossa annettavan lihan vaihdoksesta. Edellinen pussi oli siis lohta, mutta ravitsemusterapeutti suositteli ennemmin lammasta tai nautaa, koska lohen kalsiumpitoisuus oli turhan korkea neidin ruokavaliossa. Lammastahan minä olen metsästänyt jo pitkään (jo ennen tuota lohta), mutta se on loppu lähes kaikkialta. Päädyin silloin loheen kun tiesin sen sopivan Lunan vatsalle, mutta tällä kertaa sitten otin nautaa, kun se lohi ei ollut suositeltava. Kyseessä on siis Maukkaan lihapullat, jotka on hyviä vähän pienemmän kokonsa takia.

No, toisena yönä uuden lihan antamisesta Luna puklasi noin neljän maissa aamuyöllä. Sama toistui seuraavan yönä. Ensin ajattelin, että jätetään vain liha pois ja katsomaan mitä tapahtuu, mutta kun systeri sitten ilmoitti Lunan puklanneen vielä päivälläkin, totesin että aloitetaan happosalpaajakuuri vaan suoraan. Niitä onneksi oli kotona jo ennestään ja heti seuraavana yönä kuurin aloittamisen ja lihan pois jättämisen jälkeen saimme nukkua rauhassa koko yön.

Olen antanut kerrallaan viikon kuurin ja mietin että nyt tämän kuuri loppumisen jälkeen taidan vaan lähteä hakemaan niitä lammaspullia, olkoonkin vähän pidemmän ajomatkan päässä. Lara saa syödä nuo nautapullat.

Tähän loppuun Lara, joka itkee kun luulaatikko on nostettu "saavuttamattomiin". Luna ei saa siis happolääkityksen aikana syödä luita ja ainut tapa varmistaa se on nostaa kaikki luut pois. 

Miinusta, miinusta, miinusta, plussaa

Tästä piti tulla postaus meidän petotestistä, mutta luonnonvoimat päättivät toisin. Olimme siis ilmoittaneet sekä Lunan, Laran että Bemmin Hyvinkäälle petotestiin Ilvestä kohtaamaan. Lunahan on käynnyt karhua testaamassa muutama vuosi takaperin. Nyt ilves valiutui sillä että vaunulla on ilvekset lisääntyneet. Olisi kiva että tietäisi miten koira reagoi, Luna varsinkin joka on todella kiinnostunut hajuista. Reilumpaa ehkä koirallekin, että se tunnistaa hajun ja osaa sitten päätellä kannattaako perään lähteä vai ei.

Olimme pyytäneet mahdollisimman aikaiset ajat, koska Bemmin omistajalla oli muuta menoa sitten päivällä.  Aikataulut osui hyvin, olimme Lunan kanssa kolmantena tai neljäntenä ja systeri ja S. heti meidän perään. 

Tämä tietysti tarkoitti sitä, että meillä oli aikainen herätys kun ensimmäisen koirakon piti aloittaa 8.45. Heräsimme seitsemän jälkeen, syötimme koirat, söimme itse nopeasti ja pienen lenkin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Hyvinkäätä. Matkaahan meillä oli hieman reilu puolituntia. Minulla oli puhelin toppahousujen ja pitkän takin alla, kun jossain vaiheessa mietin että ihan kuin se olisi värissyt. Kokeilin puhelinta kädellä, eikä värinää ollut, joten ajattelin tunteneeni omiani (auto kun tärisee välillä ajaessa niin ei ole ensimmäinen kerta kun tunnen väärin). En kumminkaan pystynyt ajaessa kaivamaan puhelinta esille.

Juuri noustessamme motarilta pois, systerin puhelin alkoi soida. Meillä oli navigointi systerin puhelimella ja olimme vajaan parin minuutin päässä testipaikasta ja kartassa näkyi vaan käännöksiä sinne tänne. Emme pystyneet sulkemaan karttaa, kun lähellä ei ollut mitään pysähdyspaikkaa. Soittaja luovutti ja hetken päästä puhelin piippasi vastaajaan jätetyn viestin takia. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman epäilyttämään, että mistäköhän on kyse. Kun pääsimme oikealle alueelle, pysähdyimme heti ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan ja systerin alkaessa kuunnella viestiä, kaivoin oman puhelimen esille. 

Minullekin oli soitettua paria minuuttia ennen systeriä ja perään laitettu tavan tekstiviesti, että petotesti oli peruttu, uudesta päivästä ilmoitettaisiin myöhemmin. Systerin vastaajaviestistä selvisi hieman enemmän, että peruutus liittyi jotenkin testialueeseen. S. ajoi Bemmin kanssa juuri meidän ohi ja ajoimme hänen perässään hieman pidemmälle, jotta saimme autot vierekkäin. S. ei ollut saanut viestiä peruutuksesta, mutta hänellä oli sillä hetkellä muutenkin jokin häiriö puhelimen yhteyksissä. 

Hieman ärsytti, kun olimme kerenneet paikanpäälle asti ennen ilmoitusta. Myöhemmin Facebookiin tuli tapahtumaan tieto että alue oli veden vallassa. Ymmärrän että järjestäjätkin oli alkaneet ilmoittella heti kun huomasivat tilanteen, mutta tietysti olisi ollut kiva tietää asia hieman aikaisemmin. Nyt sitten jännitetään mihin aika siirtyy, sopiiko se ylipäätään kellekään meistä.

Olimme ajatelleen käydä vielä siinä Hyvinkään Mustissa ja Mirrissä ostoksilla testien jälkeen, mutta nyt kun testejä ei ollutkaan niin eihän koko putiikki ollut auki (kello oli 8.40 ja klo 10 aukesi). Tuntui tyhmältä lähteä vaan suoraan takaisin kotiin, joten S. ehdotti että jos mentäisiin hänen lähellä olevalle alueelle juoksuttamaan koiria. 

Ajelimme sitten peräkanaa metsäpolkualueelle jossa S. on kavereidensa kanssa treenaillut. Pidin hetken aikaa Lunaa hihnassa, varmistaen ihan että Bemmi muistaa ettei Lunan lähelle kannattanut tulla. Kun näytti siltä että kulttispoika viis veisasi vanhemmasta neidistä, vaan juoksenteli Laran kanssa, uskalsin Lunankin irrottaa hihnasta.

Laralla olikin sitten vientiä, kun sekä Bemmi että Luna juoksi pikkuneidin perässä varoen toisiaan. Kerran meinasi kulttispoika jyrätä Lunan, mistä neiti pörähti, mutta onneksi Lunan refleksit toimivat ja neiti kerkesi pysähtymään ennen jäämistä jyräämän noutajan alle. Bemmi ei tainnut huomata koko tilannetta. 

Selvästi jotain peuroja oli kulkenut alueella, kun Luna välillä lähti seuraamaan jälkiä häntä vipottaen. Bemmi osasi muuten kyllä todella hyvin varoa menemästä liian lähelle äksyä cockerineitiä, minkä takia Lunakin rentoutui eikä enää välittänyt vaikka Lara ja Bemmi juoksivat läheltä ohi. Pari kertaa Bemmi tosin kävi Lunaa rauhallisesti haistelemassa. Ensimmäisellä kerralla Luna pörisi ja irvisteli, jolloin Bemmi tajusi vaihtaa nopeasti suuntaa. Toinen kerta oli aivan lenkin lopussa, kun olimme pysähtyneet. Kulttispoju tuli jälleen haistelemaan, Luna sille murisi, mutta kun poika ei silti takamuksesta poistunut joutui neiti sille ärähtämään. Se oli kumminkin sellainen, nopea, kipakka ärähdys sanoen että häivy siitä. 

Saimme lenkillä aikaa kulumaan sen verran, että lähdimme ajelemaan kohti Klaukkalaa kaupoille. Musti ja Mirri oli juuri auennut. Vaikka sinällään mitään isompaa en ollut suunnitellut ostaa, tarttui koirille mukaan uusi vesilelu (-50%), uusi PetCorrectorin suhinapullo kun remmirähjäys alkaa taas mennä yli sekä Lunalle uusi ruokasäkki. 

Ruokasäkistä pääsenkin seuraavaan ärsytyksen aiheeseen. Olen muistaakseni täällä puhunut, että Lunalla on nyt ollut ongelmia korviensa kanssa. 4,5 vuotta ei mitään ja nyt viimeiset 9 kuukautta suunnilleen olen joutunut niitä putsaamaan kunnolla muutaman viikon kerrallaan jo neljä kertaa (tai neljäs kerta menossa nyt). Saan sen hoidettua pois viimeistään parin viikon Peptivet Otogel –kuurilla. Korvat pysyvät kunnossa pari kuukautta ja sitten ne lähtevät oireilemaan uudelleen.

Ongelma alkoi viime kesänä, kun Luna söi kolmea-neljää voittonappulaa sekaisin. Kun nappulat vähenivät, siirtyi neiti ANF kana-riisiin. Tämä sopi Lunan vatsalle todella hyvin ja jätökset alkoivat olla useimmin kiinteitä kuin koskaan neidin elämän aikana. Mutta korvat jatkoivat oireilua. Siinä keskustelin toisen cockerin omistajan kanssa, joka sanoi että kana on todella yleinen hiivanaiheuttaja. No, vaihdoin ruoan ANF lammas-riisiin, mikä on sopinut vatsalle myös todella hyvin ja korvat lähtivät paranemaan. 

Karsin, tai ainakin yritin karsia, Lunalta kaiken pois missä on jotain lintuperäistä. Ongelmia tuotti ja tuottaa edelleen sukulaiset, jotka sitten syöttävät kysymättä ja kun silmä välttää. En tiedä satavarmaksi onko se kana syyllinen, pitäisi saada nyt taas nuo korvat kuntoon ja sitten pyrkiä totaalikanattomuuteen ja katsoa palautuuko töhnä. Nyt neiti tosissaan on satunnaisesti saanut sieltä täältä herkkuja, mistä osasta ei voi edes olla varma mitä ne sisältää, ja töhnä on uusiutunut parin kuukauden välein. 

Ostin varuilta kokeiluun Golden Eaglen hypo-allergenic lammas-riisin, jonka sisältö näytti olevan lähes samanlainen kuin tämä vatsalle sopiva ANF, mutta vielä hieman pelkistetympi, jos se töhnän aiheuttaja on kumminkin jokin tuossa ANF:issa. Sinällään tuota hieman epäilen, koska luulisi ongelman sitten olevan jatkuva.

Tein koirien herkkulaatikkoon inventaarion ja samalla pilkoin herkkuja valmiiksi pienemmäksi paloiksi. Nyt ne on jaoteltu erikseen mitä Luna voi syödä ja kaikki muut epämääräiset tai kanalliset meni Laralle. Miksi ei voi eläinten valmisteisiin kanssa tulla samaa lainsäädäntöä, että pakkausselosteessa pitää lukea tarkasti ainesosat? Meillä sentään vältetään vain lintuja, mutta voin kuvitella jonkun moniallergisen koiran omistajan olevan ongelmissa. Monessa paketissa lukee vain liha- ja eläinperäiset tuotteet, perässä saattaa lukea tyylillä vähintään 2% lammasta. Mutta mitä pahusta se loppu on? Kaikki tällaiset epämääräiset meni sitten tosissaan Laralle.

Saisinko täyttöä tähän palloon?

Kolmas valituksen aihe on se jokakeväinen ongelma, eli keräämättömät koirankakat. Joo, niitä on tuolla pitkin poikin katuja, on aina ollut. Mutta nyt vajaan viimeisen puolen vuoden aikana niitä läjiä on tullut meidän rivitaloyhtiön pihatielle.  

Tästä meidän pihojen läpi todella moni kulkee mennessään kadulta toiselle (eivät jaksa kävellä 20 metriä eteenpäin päästäkseen ihan kävelytielle). Kyseessä on niin aikuisia kuin lapsia, mutta suurin osa on lapsia. Osa kulkee myös koiriensa kanssa tästä läpi. Mutta nyt tosissaan joku on alkanut paskottamaan koiraansa meidän sisäpihatielle. 

Ensimmäiset läjät löytyi parkkipaikalta postilaatikoiden vierestä ja tällä hetkellä niitä on yhteensä hieman vajaa kymmenen, viimeisen vuorokauden sisällä tullut viimeisin ihan keskelle kävelytietä. Tässä on pohdittu, että talonyhtiön pitää varmaan hankkia läpikulkukielletty -kyltit, mutta minä hieman epäilen kyseessä olevan ala-asteikäiset lapset, jotka eivät välttämättä ymmärrä kylttiä tai eivät osaa siitä välittää. Voisi kuvitella aikuisten keräävän edes toisten piholta koiransa jätökset, jos eivät muualta. : ( 

Olen nyt laittanut asiasta pariin eri Keravan Facebook -ryhmään asiasta, katsotaan tapahtuuko mitään muutosta. Moni on ottanut postauksen yllättävän myönteisesti vaikka kyseessä onkin "jokakeväinen koirankakkakeskustelu." Pari siellä on naureskellut, kun laitoin arvion kyseessä olevan 5-15kg koiran, että olenpa tarkkaan jätöksiä tutkinut. Luulisi nyt koiranomistajan pystyvän arvioimaan jotenkuten minkäkokoisesta koirasta olevan kyse jätösten perusteella. Chihuahua ei voi kakata kuten tanskandoggi tai toisinpäin vaikka söisivät miten. Mutta 5-15kg haitarilla, jos 5kg syö jotain todella huonosti imeytyvää ruokaa versus 15kg joka syö todella hyvin imeytyvää ruokaa, voi jätösten koko olla melko sama.

Kakat keskellä kävelyväylää :(

Ja jotta tämä postaus ei ole pelkkää valittamista, meillä oli positiivinen yllätys, kun kävin katsomassa lähikentän lumitilannetta. Lunta oli edelleen sen verran paljon, ettei treenaaminen onnistu, mutta huomasin yhteen pylvääseen kiinnitetyn kyltin jota siellä ei aikaisemmin ollut. Kerkesin jo säikähtämään, että nytkö on kaupunki mennyt laittamaan jonkin koirakieltokyltin. Kävelin hieman lähemmäs ja totesin että kyse olikin aivan jostain muusta. 

"Valot nappia painamalla"

Nappi, jolla saa kentän valot päälle. Kesällähän näkee kyllä treenata pitkään, mutta syksyllä on ollut ongelmia pimeyden kanssa. Kentällä on ollut valot kyllä aina, mutta alkuun ne oli sellaiset että ne valaisi ehkä 5 metrin päähän lampusta. Syksyllä kaupunki uusi lamput tehokkaisiin led-valoihin ja koko kenttä oli täysvalaistu. Oliko valot sitten liian tehokkaat lähiasukkaille (koska ne ihan oikeasti valaisi paljon), ja kaupunki ajasti ne sammumaan illalla. Eli kovinkaan myöhään illalla ei voinut mennä treenaamaan. Nyt sitten saadaan tarvittaessa laitettua valot päälle. 

Saisiko huomiota.