Kohtaus

 Ortopedikäynnin jälkeen kerettiin noin viikko elää normaalia elämää.

Olimme viikonloppua viettämässä vaunulla ja lauantaina illanvietossa saunatuvassa. Makoilin sängyllä Geisha selkääni vasten, kun ykskaks alkoi neidin takajalka tehdä kramppaavaa liikettä. G pomppasi pystyyn ja siirtyi sängyn toiseen päähän. Katselin jo siinä vaiheessa, että nyt ei ole kaikki normaalia ja kun neiti hetken päästä kääntyi takaisin päin, huomasin sen nytkähtelevän koko kropallaan.

Tässä vaiheessa sanoin systerille, että nyt on jokin vialla ja laskin Geishan lattialle. Neiti säpsähteli ja pää nyki, mutta pystyi seisomaan ja liikkumaan menettämättä tasapainoaan (kerkesi käydä vieraan luona ruokaakin kerjäämässä ja läpsimässä tassulla). Systeri haki puhelimen ja otti videota, kun G hyppäsi takaisin sängylle.

Minä etsin neidin hihnan ja menin ulos, ajatellen että saisin siinä paremmin nähtyä ja kuvattua tilanteen (saunatupa on melko pieni ja sisällä oli 4 aikuista ja 5 koiraa, joten tilaa ei oikein ollut). Ulospäästyämme Geisha olikin jo aivan normaali. Kävelimme siitä takaisin vaunulle ongelmitta, annoin iltaruoat, kävin itse ulkovessassa pesemässä hampaat ja palasin takaisin, ei edelleenkään mitään oiretta. Menin sänkyyn ja sammutin valot, jolloin sitten hetken päästä alkoi kuulua hassua tasaista kolahdusta.

Laitoin valot päälle ja huomasin Geishan taas nytkähtelevän. Nyt ei oireilu ollut niin pahaa kuin aikaisemmin, pää pysyi paikoillaan, mutta pieni nytkähdys tuli muutaman sekunnin välein ja tassut selvästi kramppasi (hassu ääni tuli kynsistä, jotka kolahti lattiaan krampin aikana). Neiti yritti makoilla ja alkaa nukkumaan, mutta nykiminen häiritsi sen verran paljon, että joutui vaihtelemaan paikkaa vähän väliä. Laitoin Geishan seisomaan ja edelleenkään tasapainossa ei ollut ongelmaa. Pitäessäni käsiä neidin takajaloissa, totesin nytkähdyksen tullessa oikea jalan nytkähtävän paljon vahvemmin kuin vasemman.

Nytkähtely oli kestänyt tässä vaiheessa vajaan tunnin, ja hissukseen ajan edetessä oireilu väheni.

Soitettiin Aistiin, josta tuli alustava ohje seurata ja toki jos näyttää siltä niin lähteä heillepäin. Samaa sanoi kasvattaja ja systerin eläinlääkärikaveri, että Geishan oireilu on sen verran pientä enää sillä hetkellä, että he eivät lähtisi yöpäivystykseen, missä ei kumminkaan pystytä tekemään ihan hirveästi mitään.

Lopulta oireilu väheni niin paljon, että neiti pystyi nukahtamaan. G nukkui alkuun sängyn jalkopäässä ja tunsin kyllä omaa jalkaa vasten, kuinka edelleen tuli pieniä nykäyksiä satunnaisesti, mutta ne eivät enää Geishaa häirinnyt. Neiti nukkui yön rauhassa, minä itse heräsin jokaiseen liikkeeseen tai kolahdukseen ja yritin pilkkopimeässä hahmottaa missä Geisha menee ja mitä se tekee. Useamman kerran laitoin valot päälle nähdäkseni oliko oireilu palannut.

Yöllä ennen nukkumaanmenoa kerettiin pohtia mahdollista syytä oirelilulle.

(Jokin lievä) epilepsia oli ensimmäisenä mielessä.

Geisha iän puolesta olisi osuva epilepsian puhkemiseen ja bordercollieilla jonkin verran epiä tavataan, mutta neidin suvussa sitä ei ole todettu kummallakaan puolella. Geishalla myös pää pelitti koko ajan, se pystyi liikkumaan, syömään, juomaan, käymään tarpeillaan normaalisti.

Kipukohtaus?

Oireilu alkoi jalan kramppaamisella, joten tämä oli melko vahvana mielessä. Mutta muuten Geisha ei varonut mitenkään sitä jalkaa, käveli sillä normaalisti ja sitä sai painella venyttää. Hermokipu? Kipu on ehkä se mitä itse arvelen tällä hetkellä eniten, mutta mystistä on, että mitään ongelmaahan ei ortopedi viikko takaperin löytänyt. Toisekseen, että ensin tulee n. 5 minuutin kohtaus, sitten 15 minuuttia on normaali ja sitten oireilu palaa lievempänä ja kestää vajaa tunnin, on ehkä hieman hassu kipukohtaukselle.

Myrkytys?

Erittäin epätodennäköinen. Tässä vaiheessa oltiin oltu vaunullakin jo reilu vuorokausi, eikä Geisha ainakaan siellä ollessa ollut syönyt mitään ylimääräistä. Kasvattaja kysyi, etteihän meillä ole käytössä niitä uutisoituja perunaruokia. Ei ole, Geisha syö tällä hetkellä puoliksi Simpsons Premiumia, puoliksi Proboosterin Sporttia.

Ell.kaverin ohjeesta tarkistettiin korvat, mutta niissä ei ainakaan silmin näkynyt mitään. Mahdollisuus toki on, kuten kasvattajakin sanoi, että tämä on sellainen once-in-a-lifetime kohtaus, mikä ei koskaan uusiudu. Mutta itseä nyt epäilyttää kohtauksen liittyminen jalkaoireiluun, koska ensimmäisenä tässä kohtauksessa oireili se sama pirun oikea takajalka. Mutta johtuiko tämä kohtaus jalasta vai onko jalan oireilu merkki jostain neurologisesta ongelmasta.

Lopputulemana varattiin aika Aistiin. Olin jo pari vuotta sitten Lunan kanssa siellä ajatellen, että toivottavasti sinne ei tarvitse palata ja pelätä mahdollista aivokasvainta.

 -Tässä välissä kului vajaa viikko-

Neurologilla käyty - ja kuten Lunan tapauksessa muutama vuosi sitten, mitään selittävää syytä oireille ei löytynyt.

Neurologi oli sitä mieltä, että Geishan jalkaoireet ja tämä viikonloppuna tullut kohtaus eivät liittyisi toisiinsa.

Kohtaus on kyllä aivoperäistä, mutta ei ole epilepsiaa eikä pään magneettikuvista löytynyt mitään sinne kuulumatonta. Hän vertasi kohtausta samanlaiseksi, kuin esimerkiksi ihmisillä tulee juuri nukahtaessa ja yhtäkkiä lihakset nytkähtävät. Eli jokin sähköimpulssi ärsyttää tiettyä osaa aivoista, joka saa reaktion aikaan. Geishalla se toki tuli melko voimakkaana, mutta silti olisi täysin vaaraton.

He myös magneettikuvasivat samaan syssyyn neidin selän, jos sieltä löytyisi jotain hermopinteitä tai muuta, mikä selittäisi jalan oireilun, mutta sielläkin kaikki näytti siistiltä.

Jos tulee uutta oireilua, kohtaukset pahenee tai lähtee tulemaan tihenevällä tahdilla, voimme ottaa lääkäriin sähköpostilla yhteyttä (ja laittaa tarvittaessa videoita), jonka jälkeen katsotaan jatkoa.

Mutta nyt jatketaan edelleen aivan normaalia elämää ja toivotaan, että nämä mystiset oireet olivat nyt tässä. Alkaa kukkarossakin kohta pohja häämöttämään.

Kohtaus aamuyöllä

Meillä ei nämä vatsataudit näköjään koskaan jää vaan siihen vatsatautiin. Torstaina saatiin tosissaan antibiootit ja ne lähtivätkin toimimaan hyvin ja nopeasti. Toiveissa oli, että saisin pitkästä aikaa nukkua ainakin lähes koko yön. Oli varmaan tähän mennessä elämäni kamalin yö.

Kymmenen maissa menimme sänkyyn ja nukahdettiin melko nopeasti. Kolmen maissa aamuyöstä heräsin, kun Luna maiskutteli suutaan. Laitoin valot päälle ajatellen, että sillä on nälkä. Koska olihan edellisestä ateriasta jo monta tuntia aikaa ja annokset oli edelleen melko pieniä.

Luna makoili sängyn jalkopäässä ja nousi istumaan heti valojen sytyttyä.
Sitten sain shokin. Lunan pää oli omituisessa asennossa ja silmistä ei näkynyt melkein mitään muuta kuin silmän valkuaiset. Pupillit osoitti kattoa kohti ja neiti yritti selvästi katsoa minua päin, mutta pää vaan heilahteli ylöspäin. Sekunnin ajattelin ja toivoin, että Luna vaan näki jonkin ötökän katossa, mutta valitettavasti en nähnyt katossa mitään.
Tässä vaiheessa olin  varma, että sillä on jokin massiivinen aivoverenvuoto tai aivoveritulppa.

Luna kyllä kuuli minut ja pää pelitti normaalisti, mutta näkeminen oli selvästi hankalaa (tosin mitä muuta voi olettaa kun silmät osoittaa aivan väärään suuntaan). Silmät ei kumminkaan ollut sokeat, kun Lunan silmät reagoi kun heilutin kättä niiden edessä. Annoin muutaman raksun ja neiti söi ne ihan tyytyväisenä. Lujaa itseään ei vaiva näyttänyt isommin haittaavan, mutta minä olin ihan paniikissa.

Nappasin Lunan syliin ja laskin sen lattialle. Neiti seisoi itse, mitä nyt pää edelleen heijasti, kun se yritti kohdentaa katseensa minuun. Silmät oli hiljalleen jo alkanut laskeutumaan, mutta ei olleet vieläkään normaalit ja näkeminen oli selvästi hankalaa. Kumminkaan Lunan ei kävellyt porttia päin, joten sekin kertoi että se näki jotain. Tässä vaiheessa tajusin alkaa videoimaan (kun alitajuntaisesti ymmärsin, ettei se Luna ole ihan heti käsiin kuolemassa.) Video alla, mutta enhän minä siinä paniikissa osannut kuvata suoraan. Toinen video on huoneeni videokamerasta, se valitettavasti on pätkäisty versio, kun en viitsi tänne laittaa videota jossa kuljen alusvaatteissa. Tässä tarkkasilmäinen voi nähdä että Lunan silmät on valkoisena kun normaalisti ne on tummat.

Herätin sitten systerin ajatellen, että meidän pitää lähteä päivystykseen. Etsin äkkiä Tammiston Evidensian numeron ja systeri soitti sinne (minä olin sen verran paniikissa, että olisin varmaan pillahtanut itkuun siinä yrittäessäni selittää tilannetta). He totesivat, että voidaan tulla kyllä heille, mutta koska kyse on selvästi neurologisesta ongelmasta, he suosittelivat olemaan yhteydessä Aistiin. Joten soitimme vielä sinne, he sanoivat  että voi olla kyse ihan vatsataudin aiheuttamasta elektrolyyttihäiriöstä, mikä aiheutti kohtauksen. Olin kyllä antanut Lunalle Nutrisal-vettä jokaisen ruoan kanssa, mutta tietysti se myös ripuloi todella paljon.

Toinen mahdollinen oli tietysti epilepsiakohtaus, mutta hieman tätä itse epäilen kun Luna oli ihan selkeä päästään ja kaikki aistit toimi.

Kuulemma kyseessä saattoi olla myös ihan once in a lifetime tuntemattomasta syystä tullut kohtaus. Suositus oli, että seurataan koiraa ja jos/kun kohtaus uudistuu, otetaan tilanne kunnolla videolle ja viedään neiti neurologille.

Käytin Lunan pikaisesti ulkona, jossa se kyllä käveli ihan hyvin, pissasi ja sitten se halusi takaisin sisälle. Tässä vaiheessa neiti oli palautunut kokonaan normaaliksi. No, minähän sitten en enää nukkunut loppuyönä vaan käperryin sohvalle katsomaan Netflixiä ja vahtimaan Lunan unta. Kohtaus ei onneksi uusiutunut.

 En ollut itkenyt kun tilanne oli päällä, mutta siinä sohvalla sitten pelko alkoi purkautumaan ja nenäliinoja kului useita. Ja itkeminen jatkui ajoittain koko aamupäivän, ehkä enemmän epätietoisuuden takia. Tietysti jos kyseessä on kumminkin epilepsia, niin siihen on lääkitys olemassa. Jos kohtaus johtui elektrolyyttihäiriöstä, se tuskin uusiutuu. Pahimmassa tapauksessa kohtauksen takana voi tietysti olla myös esimerkiksi aivokasvain.

Kävimme päivällä E:n ja Vanillan luona (E:hän on piakkoin valmistumassa eläinlääkäriksi) ja E teki neurologisen tutkimuksen Lunalle. Kaikki refleksit toimi normaalisti eikä mitään muutakaan poikkeavaa löytynyt. Elektrolyyttihäiriötä hänkin pohti. Epilepsiaan Luna on vähän turhan vanha, mutta tietystikään se ei ole mahdoton. Kohtauksen ajankohta puhuu vähän epilepsian puolesta, koska siinä usein kohtaukset alkaa levossa.

Kolmanteen vaihtoehtoon Luna on taas turhan nuori, mutta oireet taas sopii paremmin kuin epilepsiaan, nimittäin vestibulaarisyndroomaan, eli tasapainohäiriöön. Mutta tätä yleensä tavataan vanhoilla, yli 10v koirilla. Laran suomikasvattajatäti epäili taas tätä vaikka Luna iällisesti onkin liian nuori, koska yhdellä hänen koiristaan on tämä ja oireet täsmäisi. Ja kun Lunalla oli täysi ymmärrys kokoajan. Tämä olisi turvallinen diagnoosi, lääkitystä ei tarvita (tai sitä ei ole kun aiheuttajaa ei oikein tiedetä) ja se saattaa kadota ajan kanssa. Tosin pahimpien kohtausten jälkeen koira saattaa kulkea useamman  päivän pää vinossa.

Eli nyt ei voi kun odottaa ja katsoa uusiutuuko kohtaus vai ei. Toivon vahvasti jälkimmäistä.

Mentiin viikonlopuksi Saloon. Hieman pohdittiin uskalletaanko jos kohtaus uusiutuu, mutta koska mitään merkkiä ei Lunalle jäänyt niin päätettiin lähteä. Varuilta kyllä selvitettiin lähin päivystävä eläinlääkäri.

Olen tässä myös ajatellut, kuinka helposti tämä kohtauskin olisi saattanut jäädä huomaamatta, koska se tapahtui keskellä yötä. Normaalisti en reagoi ihan niin herkästi pienimpiin mussutteluihin, nyt vatsataudin takia on aistit selvästi herkistynyt ja ajatus oli heti antaa ruokaa. Tietysti koska Lunaa tuppaa myös ajoittain närästämään, mussuttelun jatkuessa nousen tietysti antamaan ruokaa. Mutta jos tämäkin olisi ollut vaan se muutaman sekunnin mussutus ja Luna olisi jatkanut nukkumista, olisi koko kohtaus jäänyt huomaamatta, koska neiti ei siihen itse reagoinut. Eli mistä minä tiedän onko näitä ollut Lunalla joskus aikaisemminkin.

Voin sanoa, että seuraavakin yö meni vahtiessa ja tarkistaessa muutamaan kertaan miltä Lunan silmät näyttää. Onneksi kohtaus ei uusiutunut tänäkään yönä, joten ehkä nyt ensi yön uskallan jo nukkua.