Rally-tokoa, mätsäröintiä sekä sairastupailua

 Aloitimme Geishan kanssa maaliskuun puolessa välissä koirakoulu Karvoihin Katsomatta järjestämällä rally-tokon jatkokurssilla. Pääsimme jälleen kerran uuteen paikkaan, kun tämä kurssi järjestetään Rallitassun Jokelan treenihallissa.

Jokaisen tunnin alussa otetaan ensin hieman kontaktipeliä, jonka jälkeen treenataan jotain tiettyä aihealuetta. Ensimmäisellä tunnilla oli koiran kiertämiset (eli istu-maahan-kierrä koira, tai istu-seiso-kierrä koira). Toisella tunnilla meillä oli alo- ja avo-luokkien eteenistumiset, eli liikkeestä eteen istu sekä perusasennosta eteen istu, sekä eteen istuminen ja 1-2-3 peruutukset.

Lopputunnista kouluttaja rakentaa lyhyehkön radan (6-9 kylttiä), jossa on näitä treenattuja kylttejä.

Geishalla ei nämä yksittäiset liikkeet ole ongelma. Pikkuneiti osaa aikalailla kaikki alokasluokan liikkeet ja osan avoimestakin luokasta. Ja oikeaa puolta on treenattu myös ahkerasti. Geishalla vielä on ongelma oikeastaan kaikki muu mitä radalla tai sen vieressä on. Neiti on kesken suorituksen mennyt ihmettelemään agilitypuomia ja keinua.

Toinen ongelma on oikeastaan seuraamisessa. Olen saanut Maaritin opeilla Geishan seuruuta paljon paremmaksi, mutta nyt neidillä on sama ongelma kuin Lunalla oli aikanaan, eli heti kun seuraamisesta saa palkkanamin, Geisha on sitä mieltä että tehtävä loppui siihen ja lähtee muualle.

  

Kävin myös Geishan kanssa äkkilähdöllä ensimmäistä kertaa match showssa. Huomasin vapaapäivänäni, että Bisquit järjesti mätsärin Vantaalla Myyrmannissa. Systeri oli vähän pohtinut, että pitäisikö Lara ja Geisha ilmoittaa toukokuun alussa näyttelyyn. Kismet on toki tuolloin vielä saikulla. Joten mielessä kävi, että pitää nyt saada pikkuneidille sitten mahdollisimman paljon kokemusta kehäkäytöksestä, jotta sen kanssa kehtaa mennä minnekään. Vantaan mätsäriin oli ennakkoilmoittautumisaika jo päättynyt, mutta laitoin kumminkin sähköpostia ja mahduttiin mukaan heti ensimmäiseen ryhmään.

Joten pakkasin pikkuGn autoon ja lähdettiin kohti Myyrmannia. Voin sanoa, että perille päästyäni ja sitä mätsäripaikkaa etsiessäni sieltä parkkihallista, meinasi jo itku päästä kun en millään sitä löytänyt. Olin lähtenyt hyvissä ajoin, ajatellen että olen paikanpäällä noin puoltatuntia ennen kehän alkua, jotta Geisha saisi totutella alueeseen. No, ajoin parkkihalliin kyllä ajallaan, mutta ohjeissa luki match shown pidettävän kerroksessa -2. Ajoin ensin ensimmäisen kierroksen etsien jotain, mistä näkisin että missä kerroksessa olin. Missään seinällä ei ollut mitään merkkiä kerroksesta. Sitten tulin kohtaan, mistä pääsi yhden kerroksen ylemmäs ja siinä luki ”pohjakerros”. Kävin vetämässä kierroksen siellä, enkä edelleenkään löytänyt mätsärialuetta saati tarkempaa tietoa mikä kerros tuo pohjakerros oikeasti oli. Palattiin hetken päästä takaisin alempaan kerrokseen ja ajoin jälleen ympyrän, aiheuttaen varmaan muille autoilijoille päänpudistuksia, kun tajusin pariin kertaan olevani kaistalla, mikä on menossa hallista ulos. Lopulta jouduin vaan pysähtymään johonkin parkkiruutuun ja yritin netistä etsiä onko missään minkäänlaista karttaa alueesta. Eihän sitä löytynyt, joten aloin taas tavaamaan sähköpostiin saamaani ohjetta. Sieltä lopulta löysin kommentin, että X sisääntulosta tullessa mätsärialue on vasemmassa nurkassa. Mietin hetken että kuulostaapa tuo tutulta ja kurkkasin olkani taakse jossa oli lähin sisääntulopaikka. Ja sama nimihän siinä roikkui heti yläpuolella. Totesin siis olevani aivan alueen vieressä, joten käynnistin auton ja lähdin vetämään vielä kierroksen, jotta pääsin ajamaan lähemmäs vasenta nurkkaa. Ja sieltähän se rajattu alue sitten löytyikin. Olin käyttänyt melkein 20 minuuttia ajaessani ympäri parkkihallia ja lopulta ollut aivan sen vieressä.

Mätsäri oli jaettu useampaan ryhmään ja yhdessä ryhmässä oli aina 10 koiraa kerrallaan. Geisha oli kolmantena vuorossa. Odottelimme siinä kehän reunalla totutellen ensinnäkin uuteen ympäristöön (=parkkihalliin) ja siihen, että siinä oli ympärillä useita muita koiria, joista osa juoksee ohi. Neiti pystyi melko hyvin luopumaan ja olemaan välittämättä paikallaan olevista koirista, mutta liikkuvat/juoksevat koirat olivat vaikeita. Kehässä onneksi olimme parista se ensimmäinen, joten saimme juosta ilman edellä olevaa koiraa. Eihän tuo meinannut ravissa hirveästi pysyä ja silloin kun pysyi, oli kontakti vahvana. Seisominen sujui hyvin, mitä nyt neiti ei arvostanut tassujen siirtelyä. Tuomarin hiplailutkin sujuivat kokemukseen nähden ihan hyvin, mutta hieman Geisha meinasi väistää kun takapäätä tutkittiin. Tuomarin ohjeesta liikutin neitiä hieman eteenpäin ja otettiin takapäähän koskeminen uudelleen, mutta edelleen pikkuG yritti sitä väistää. Ihmettelin tätä hieman, kun viimeksi kun Jatapetillä käytiin ostoksilla, antoi Geisha myyjän hiplata ihan kiltisti. Systeri osasi sitten sanoa mätsärin jälkeen kotona, että Geishan ollessa edellisenä päivänä eläinlääkärillä sen runsaan pissaamisen takia, niin lääkäri oli tutkinut aika voimakkaasti alavastan aluetta. Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että se nyt tuntunut kovin kivalta.

No, hiplailusta siirryttiin juoksuosuuteen, jonka muuten meni melko lailla samalla tavalla kuin alussa, joko sitä yritettiin rynniä joka paikkaan tai sitten juostiin hienossa kontaktissa.

Eihän se ihan nappisuoritus ollut, joten en yhtään yllättänyt sinisestä nauhasta. Harjoittelin Geishan kanssa liikkumista siinä odotellessa, mutta hirveästi se oli menossa jokaisen liikkuvan koiran perään. Joten kun sinisten ryhmäkehä alkoi, ei tullut yllätyksenä, että heti liikkeelle lähtiessä Geisha ensin bongasi kehänreunalla olevat mäyräkoirat ja oli syöksähtämässä sinne. Sitten saimme pätkän ihan hyvää ravia tosin jälleen kontaktissa. Sitten lopussa, mutta onneksi tuomarin selän takana, Geisha tajusi, että meidän edellä juoksee kultainennoutaja ja lähti rynnimään sen perään. Sain sen kyllä rauhoitettua, ja viimeiset pari metriä mentiin taas hallinnassa.

Seisotus sujui taas ihan hyvin, eikä Geisha silloin ollut rynnimässä edessä olevan koiran luokse. Tuomari kävi vielä kaikkien koirien luona. Neiti pikaisesti nuuskaisi kättä. Sitten tuomari lähti sijoittamaan koiria. Täytyy sanoa, että yllätys oli melkoinen, kun tuomari kätteli yksitellen meidän edessä ja takan olevat koirat ja lopulta me olimme Geishan kanssa jäljellä. Tuomari toi meille palkintokassin, jossa komeili numero 1. Hän totesi, että meillä meni oikein hyvin ja Geisha tarvitsee vain varmuutta tekemiseen. Totesinkin siihen, että no, ensimmäistä kertaa kun ollaan mätsärissä niin olisin ihmetellyt, jos kaikki olisi mennyt täydellisesti.

Onhan siinä toki taas totuttelemista, Luna kun on nyt jo vuosia esiintynyt kuin ajatus. Mutta Lunan kanssa painittiin taas aivan erilaisen ongelman kanssa. Snaapelihan puolestaan pelkäsi tuomareita niin, että se karkasi pöydältä moneen otteeseen. Toki sitä en muista, miten se liikkuminen meni niissä ensimmäisissä mätsäreissä. Olettaisin, että varmaan sekin veti ja hyppi, mutta kun se tuomari oli isompi ongelma, niin eipä ole muuta jäänyt mieleen. Geishalla toki tuo saalisvietti/paimennusvietti/peräänlähtemisvietti on tosi vahvana, joten voi olla että tässä joutuu tehdä toisenlaista työtä paljon, että sen kehäkäytös saadaan kuntoon.

Kismetillä on nyt takanaan kaksi viikkoa leikkauksesta. Maanantaina oli ensimmäinen fysioterapiakäynti, missä kaikki vaikutti pääasiassa olevan ok. Vesimattoharjoitukset sai aloittaa heti tikkien poiston jälkeen. Voin sanoa, että tässä on hermoja koeteltu. Kismet on hiljaa oikeastaan ainoastaan silloin, kun se syö tai nukkuu. Joten toipilaalla on häkissään ja pienessä aitauksessaan kasa erilaisia luita, koska neiti on tietysti sitä mieltä, että ne mitkä on aidan ulkopuolella olisi paljon parempia. Kismetille on myös tarjottu märkäruokaa kongista, mikä alkuun kelpasi todella hyvin, mutta nyt on alkanut selvästi vähän sekin kyllästyttämään. Kongi siis välillä vaan jää tyhjentämättä kokonaan ja neiti mieluummin haukkuu. Luita on myös mennyt ihan sikana.

Kismet on nyt saanut ulkoilla takapihalla tarpeillaan ja muuten 3 x 5 minuuttia. Tämän ulkoilun pitäisi olla rauhallista löntystämistä, mutta se on oikeasti kaikkea muuta. Pennulla on ehkä useammin kaikki neljä tassua ilmassa kuin maassa. Fyssari antoi luvan nostaa ulkoilumäärää 2-3 minuuttia kerrallaan noin kolmen päivän välein.

Kismet kävi myös ensimmäisessä tarkastuksessa ja tikkien poistossa lääkärillä. Vaikka kotona neiti ei näytä hirveästi varovan jalkaa tai ontuvan, niin kuulemma eläinlääkärin kovalla lattialla siinä oli vielä melko selkeää ontumista. Lääkäri oli todennut, ettei ole tavatonta että parin viikon päästä leikkauksesta vielä onnutaan, varsinkin kun ottaa huomioon olkapään lähtötilanteen.

Mutta toivotaan, että Kismetin paraneminen tästä lähtee etenemään ja pentu myös hieman rauhoittuisi, kun pääsee vesijuoksemaan.

Sisko ja sen sisko

Vuoden ensimmäinen mätsäri sekä Laran kolmas tokokoe

Viime lauantaina Lemmikkitarvike Riemun Lahden toimipiste vietti 5-vuotissynttäreitä. Ulkona tuli vettä kaatamalla, joten mikäs oli sen parempi suunnitelma kuin vipata koirat autoon ja ajaa tunti ostoksille. :’D

Ainoa virallinen ostos mitä lähdettiin hakemaan, oli Laralle synttärilahjaksi samanlainen namipallo kuin Lunalla on. Koska nuorempi neiti on itkenyt Lunan pallon perään jo useaan otteeseen.

Matka sujui rauhallisesti ja sääkin selkeni ennen Lahteen pääsyä.

Sisälle mennessämme aulassa oli koirille kalastuspiste, eli kolme ämpäriä jossa oli reijitetty kannet. Koira sai valita niistä yhden ja sen sisällä olevan palkinnon. Laraa yritin saada ensin katsomaan ämpäreitä, mutta eihän se tajunnut mitään niiden päälle vaan kerjäsi rapsutuksia ämpäreiden takana olevalta myyjältä.

Päästin Lunan ämpäreille ja se sentään tajusi ihmetellä niitä. Ämpärit ei selvästikään haisseet vahvahsti millenkään, koska Luna olisi reagoinut jos siellä olisi ollut avonaisena nameja. Neiti kumminkin lähti tökkimään yhtä ämpäreistä. Kun kansi avattiin, sain selityksen miksi ei Luna reagoinut sen vahvemmin. Sieltä tuli pahvipaketti jossa oli sähköinen punkinkarkoitin (minä kun uskon niiden tehoon ihan täydestä :’D ), sehän ei tietenkään haissut miltään.

Päästin uudelleen Laran ämpäreille, eikä se edelleenkään ymmärtänyt niiden päälle hölkäsen pöläystä. Nuorempi neiti koki järkevämpänä pusutella kalastuspisteen työntekijää. Myös vierelle tullut kauppian sai osansa pusuista. Lopulta päädyttiin siihen kun Lara seisoi yhden ämpärin päällä pystyäkseen pussaamaan paremmin, että neiti nyt valitsi sen ämpärin. Sieltä tuli sitten pussi Rokan lohinameja.

Ennen liikkeeseen pääsyä piti tietysti vipata koirat vielä pallomereen. Tässä näki taas tyttöjen erot, en tiedä voiko puhua rotuerosta vai vaan luonne-eroista, mutta Luna hyppäsi altaaseen sen enempää miettimättä, kun tiesi siitä saavan namia. Lara puolestaan ei voinut ymmärtää, miksi pallomereen piti hypätä. Ei edes herkun takia. Lopulta sain molemmat työt pallojen keskelle kuvattavaksi.

Siitä sitten siirryttiin kauppaan, jossa olikin väkeä jo reilusti. Laran namipallo löytyi heti, jonka jälkeen kiertelin kauppaa ympäri. Pisin aika meni tietenkin treenitarvikehyllyllä. :’D Ilmoitin tytöt vielä valokuvaukseen, missä voi voittaa 50€ lahjakortin.  Molemmat ovat helppoja kuvattavia, joten meidän kuvaussessio oli nopeasti ohi.

 Lunan kuvaa pääsee äänestämään tästä:
https://www.facebook.com/riemukauppa/photos/a.2303910963190289/2303928846521834/?type=3&theater&ifg=1

Laran kuvaa taas tästä:

https://www.facebook.com/riemukauppa/photos/a.2303910963190289/2303925699855482/?type=3&theater&ifg=1

Siinä tehtiin vielä loput ostokset (tokon hyppyeste, cockerspanieliavainnaulakko) ennen kuin pakkasin ostokset ja koirat takaisin autoon ja lähdettiin ajaelemaan kotia kohti.

Myöhemmin samana päivänä sitten systeri kävi taas kokeilemassa Laran kanssa alokasluokkaa oman seuran kisoissa. Mietin Lunankin ilmoittamista, mutta en sitten viitsinyt ottaa riskiä juoksujen alkamisessa. Eihän ne juoksut sitten tietenkään alkaneet ja Luna tietenkin olisi ollut oikein mukavassa mielentilassa.

Siinä odotellessa kävin hieman viereisellä kentällä tekemässä Lunan kanssa, koska neiti selvästi odotti koko ajan koska hän pääsee tekemään. Ja oli kyllä oikeasti pirun hienoa tekemistä ja harmitti vielä enemmän etten ollut ilmoittanut neitiä kokeisiin.

Mutta sitten Laran kokeeseen:

Paikalla makaaminen 1min – 10

Ei moitittavaa

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10

Hyvä seuraaminen, vauhdikas maahanmeno.

Seuraaminen - 9

Pari pientä irtoamista. Viimeisessä täyskäännöksessä näytti että jäisi jälkeen enemmän, mutta en tiedä osuiko systeri jalallaan jotenkin Laraa kylkeen, koska se heräsi ja korjasi lopun.

Kaukokäskyt -10

Istumaan nousussa oli pienen pieni liike eteenpäin (Lara noustessaan veti hieman persuuta eteen). Maahanmenossa kuului haukahdus, mutta näistä ei näköjään miinustettu.

Luoksetulo - 9

Jääminen ja itse luoksetulo oli hyvä, mutta perusasento unohtui ja siihen joutui käskemään.

Noutoesineen pitäminen - 9

Kapulanpidosssa itsessään ei ongelmia, mutta ennen liikkeen loppua Lara hypähti hieman mistä miinus.

Estehyppy – 8

Tässä sitten Lara näki jotain häiritsevää. Ihan kuin tuomaria olisi tuijottanut. Mutta neiti aloitti haukkumaan ja se sitten hieman häiritsi suoritusta, eli systeri joutui kutsumaan sen uudelleen hyppäämään ja sivulle.

Kokonaisvaikutus – 9

Eli täten pisteitä 186p ja ALO1.  Tällä tuloksella systeri ja Lara sijoittuivan kokeen toisiksi.

Sunnuntaina sitten lähdimme tämän vuoden ensimmäiseen mätsäriin. Normaalisti tähän mennessä on mätsäreitä takana yleensä jo se kymmenisen kappaletta, mutta nyt on kaikki mätsärit osunut joko minun työpäiviin, Lunan kisapäiviin tai sukulointipäiviin. Ei olla siis koko lopputalvena tai alkukeväänä päästy osallistumaan yhteenkään. Joten nyt kun aikataulut antoivat myöten, halusin lähteä kisaamaan, kun mätsäri oli vielä tuossa kymmenen minuutin ajomatkan päässä naapurikunnassa. Ainut huonopuoli oli, että sääennuste lupasi kaatosadetta.

Siinä hetki ennen ilmoittautumisen alkua sää ei näyttänyt aivan kamalalta, joo vettä tuli, mutta ei mitenkään runsaasti. Joten lähdettiin kumminkin ajamaan (systeri taisi lähteä hieman nihkeästi, mutta lähti kumminkin).

Ajattelin että sade karsii osallistujia ja niinhän se ainakin osittain tekikin. Tai sitten että mätsäreitä oli tässä suht lähellä pari muutakin. Kun kävimme ilmoittautumassa, sai Luna numeron 3. Tässä vaiheessa ajattelin että sade karsi hirveästi osallistujia, koska me olimme paikalla ehkä 15 minuuttia ennen kehien alkua. Isoja aikuisia oli sitten enemmän, systeri sai numeron 15. Mutta loppupeleissä koiria taisi olla pienissä aikuisissa 12 ja isoissa n. 20 kappaletta, eli ei hirveästi.

Hienosti huomasi kuinka meillä on ollut hieman pidempi tauko näyttelykehistä, kun pienet aikuiset alkoivat ja menimme vuorollamme kehään (meillä oli tietenkin vastassa meidän pahin kilpailija käppänä), Lunan nenä ajautui maahan useammankin kerran. Joten en yhtään yllättynyt että saimme sinisen ruusukkeen (joo, tosissaan jokaiselle jaettiin joko sininen tai punainen ruusuke, taisi heillä olla hieman ylimääräisiä ruusukkeita).

Menimme hetkeksi odottelemaan kehänreunalle, että viimeiset koirat kävivät kehässä, jonka jälkeen palasimme sinisten värikehään. Tässä Luna jo hieman oli herännyt siihen että mitä me nyt tulimmekaan tekemään ja päästiin kierros ympäri niin että kuono kävi vain kerran maassa (hyvin tuomarin selän takana). Tuomari kätteli koirat järjestyksessä sijoituksille ja totesin että jos meno jatkuu tällaisena, ollaan Lunan kanssa kakkosia. Mutta sitten tuomari kävelikin suoraan meidän ohi, laittaen meidän edellä olleen sheltin kakkoseksi ja täten Lunan ykköseksi.

Tässä hienosti näkee kuinka vähän Lunalla loppupeleissä on koristekarvoja - kun kastutaan ne vähäisetkin katoaa olemattomiin.

Tässä vaiheessa alkoikin sitten täysi kaatosade. Kävin nopeasti nappaamassa meidän palkintokassin, tosin Luna tuotti hieman ongelmia roikkuessaan kassin toisessa reunassa kiinni. Kun sain kaivettua kassista jotain neidille kannettavaksi, päästiin juoksemaan kehästä pois.

Tässä vaiheessa systeri oli käynyt Laran kanssa kehässä tullen punaisen ruusukkeen kanssa pois. Isoilla aikuisilla alkoi värikehät, joten me juoksimme Lunan kanssa äkkiä hakemaan autoa hieman lähemmäksi kun paikkoja alkoi vapautumaan. Sain neidin hetkeksi autoon lämmittelemään, kun se jo tärisi läpimärkänä.

Isojen aikuisten punaisten kehässä Lara lopusta sijoittui neljänneksi. Systeri karkasi autoon odottamaan tässä vaiheessa, kun me menimme Lunan kanssa vielä BIS-kehään. Täytyy sanoa että meillä kävi tuossa kehässä aivan mahdoton tuuri, kun kaksi tuomaria lähti läpikäymään koiria. Meidät jo arvostellut lähti oikealta juoksuttamaan yksitellen jokaista ja isoja aikuisia arvostellut lähti hiplailemaan koiria vasemmalta. Minä kun näin että tämä vasemmalta tuleva kumartuu pienten koirien ylle (pöytää ei enää ollut) kirosin mielessäni että Luna ei tykkää kumartuvista tuomareista. Tuo tuomari oli myös ollut tarkka siinä, että ei sijoittanut arkoja koiria. Tuuri meillä kävi siinä, että nämä tuomarit osuivat meidän kohdalle lähes samaa aikaan. Liikuttava tuomari kerkesi ensin ja lähdin liikkeelle. Luna liikkui tällä kertaa oikein hienosti, molemmat tuomarit katsoivat sivulla. Kun palasin paikoilleni, oli tämä tutkiva tuomari siirtynyt jo seuraavaan koiraan eikä koskaan tullut hiplaamaan Lunaa. Minä mielessäni kiittelin kaikkea mahdollista.

Siinä sitten seistiin sateessa vielä jonkun aikaa, kunnes tuomarit valitsivat kuusi sijoitettavaksi. Luna pääsi jatkoon ja oli lopulta BIS5! Jokaisen sijoituspaikalla oli pitkulainen pahvilaatikko palkintona (sisältöä en vielä tiennyt), mutta Luna oli vahvasti sitä mieltä, että laatikko on tarkoitettu tasapainotteluun. Joten siinä sitten yritin saada neitiä pois laatikon päältä sijoituskuvaa varten.

Mutta ihan hyvä suoritus näin vuoden ensimmäiseksi mätsäriksi.

Palkinnoissakin kävi hyvä tuuri, Lunan palkintopussista löytyi Dia-Tab, mikä on uusimpia ripulinhoitovalmisteita. Olen pitkään jo töissä miettinyt että pitää ostaa paketti varuilta kotiin ja kokeilla miten se toimii (ainakin pakkausselosta antaa aika hyvän kuvan). Onneksi en ostanut, kun nyt sellainen voitettiin.

Luna voitti tyynyn, Dia-Tabin sekä kynttelikön.

Lara puolestaan pari rouheluuta ja Vetramilin tassuvoiteen.

Koirakeitaan pikkujoulu match show

Pitkästä aikaa kävimme hieman mätsäröimässä. Koirakeidas järjesti pikkujoulumätsärin 1.12. ja kun ei ollut muutakaan tekemistä ja systerin mielestä Lara tarvitsee treeniä messaria varten, niin mehän lähdettiin kisailemaan. Edellisenä iltana nypin neidin blondin peikkotukan pois ja lauantaiaamuna sitten heitin tytön suihkuun aamulenkin jälkeen. Lunan juoksut ovat aika loppusuoralla enkä nyt näiden juoksujen aikana ole tainnut pestä tuota neitiä kertaakaan ja hajukin oli sen mukainen. Ei Luna siis pahalle haissut, olisi joutanut suihkuun jo aikaisemmin kun se on nyt päättänyt nukkua yöt aivan minussa kiinni, mutta sellainen juoksutuoksu siinä kumminkin oli melko vahvana.  

Suihkun jälkeen tietenkin kävin turkin vielä kammalla läpi ja kynnet leikattiin.  Sitten oli taas edustuskelpoinen cockerspanieli.  

Meidän oli tarkoitus lähteä hyvissä ajoin, suunnitelma oli olla paikanpäällä kun ilmoittautuminen alkoi, eli kello 12. No, lähdimme äidin parkkiselta vasta 11.55 eli melkeinhän se taas onnistui. Ajatus aikaisin lähdössä oli että saisimme parkkipaikan Koirakeitaan pihalta, siellä kun ei niitä paikkoja ihan hirveästi ole.  Täyttä alkoi olla meidän saapuessa noin 12.15 paikanpäälle, mutta vielä saimme auton lähelle ylösmenoramppia. 

Kävimme ilmoittautumassa ja viemässä tavarat kehän reunalle ennen kuin hain koirat sisälle. Luna joutui odottelemaan häkissä, mikä osottautui alkuun hankalaksi kun neiti taisi tunnistaa minne olimme tulleet (treenasimmehan Koirakeitaalla pari vuotta) eikä ymmärtänyt miksi joutui odottelemaan treenaamisen sijaan.  

Minä mukavasti lökäreissä :D 

Tässä match showssa oli hieman erilaisempi kulkurakenne. Koiria meni 5 kerrallaan kehään. Ensin juoksutettiin kaikki yhdessä, jonka jälkeen tehtiin yksilöhiplailu. Ensimmäistä kehää tuli seurattua, jotta ymmärsimme miten kisa etenee. Hieman siinä tuli ihmeteltyä, mutta lopulta tajusimme. Mätsärissä sanottiin palkittavan Keitaan kaunein koira 2018, Paras yhteistyö, Paras lapsi & koira, Kaunein koiran ilme, Paras koiran turkki, Sympaattisin koirakko, Paras kehäkäytös ja Koirakeitaan suosikki. Kotona vielä ihmettelin että mitenköhän nämä palkitaan, kunnes sitten kehää seuratessa se tajuttiin. Tässä mätsärissä ei siis palkittu mitään muuta kuin edellä mainitut “luokat”, eli ensimmäisessä kehässä koirat jaettiin eri luokkiin kisamaan. Siitä en ole varma että kuinka moneen luokkaan eri koirat pääsivät, koska välillä näytti että koirakolle annettiin vain yksi lappu (jossa luki kategoria) ja joillekin näytti menevän montakin lappua. Olimme systerin kanssa molemmat samassa neljännessä ryhmässä, joten hetken saimme odotella. Kolmannen ryhmän loppupuolella kaivoin Lunan esiin ja kävin vielä pikaisesti harjalla sen läpi.  

Hieman neiti oli täpinöissään päästyään vihdoin boksista ulos, mikä sitten näkyi kehässä kun koko beba heilui hännän mukana. Ensimmäisellä liikkumiskierroksella myös nenä painui maahan muutamaan otteeseen, ennen kuin Luna tajusi että nyt taas tehdään “töitä”. Sitten liike parantui huomattavasti, neiti ravasi nätisti löysällä hihnalla.  

Jäimme hieman sivummalle yhden käppänän kanssa odottelemaan pöydälle pääsyä, kun tuomarit katsoivat ensin isot koirat läpi. Pöydällä neiti oli perusitsensä, hieman kulmiensa alta katseli kahta tuomaria jotka tuli hiplaamaan, mutta pysyi kumminkin paikoillaan.  

Kaikkien tutkimisen jälkeen meitä pyydettiin vielä juoksemaan kerran ympäri yhdessä. Nyt Luna oli heti työmoodissa eikä nenä löytänyt tietänsä mattoon. Sitten siinä odoteltiin hetki, kun tuomarit pohtivat mihin luokkiin laittavat koirat jatkamaan. Lopulta sain Lunan laput käteen. Saimme kolme lappua: paras kehäkäyttäytyminen, paras yhteistyö sekä keitaan kaunein.  

Systeri ja Lara (jotka tosissaan juoksivat meidän takana) saivat paras yhteistyö, paras koiran turkki sekä sympaattisin koirakko.  

Istuskelimme vielä hetken kehän reunalla, kunnes siirsimme leirimme toiselle puolelle rakennusta toiseen halliin, jossa pidettiin “loppukehät”. Koirat oli siis jaettu näihin kahteen halliin, ja tässä toisessa hallissa oli vielä alkukehät hieman kesken. Joten jatkoimme odottelua. Kehien loputtua oli vielä muutama koiratanssiesitys ennen loppukehien alkua.  

Lopulta loppukehät pääsivät alkamaan, ensin tosin kuulutettiin luokkajärjestys. Lunan luokat olivat tietenkin kolme viimeistä, joten me jatkoimme odottelua. : D Näissä luokissa palkittiin vain se “paras”. Ja kaikki neljä tuomaria arvosteli nämä loppuluokat. 

Lara kävi meitä ennen kilpailemassa paras turkki –luokassa, olleen neljän parhaan joukossa, mutta ei voittanut. Pikkuneiti kävi myös kääntymässä sympaattisin koirakko –luokassa, mutta se oli tosissaan vain kääntyminen. Sitten tuli Lunan vuoro. Ensin oli paras kehäkäyttäytyminen. Tämä alkoi niinkin hyvin että jouduin hieman vetämään neitiä perässä kun uudella kentällä oli tietenkin uudet namit maassa. Seisomisosuus sujui hyvin, mutta koiria oli aika paljon ja meitä juoksutettiin yksitellen niin alkoi neidikin hermot hiljalleen mennä. Sitten tuli meidän vuoro kulkea edestakaisin. Olin siinä odotellessa jo todennut että meillä on yksi pieni (suuri) pulma meidän reitillä. Nimittäin palkintokassi oli laitettu valmiiksi keskelle kehää. Ja Luna rakastaa palkintokasseja. Joten meidän liikkuminen edestakaisin oli vähän khrm... siinä palkintokassin kohdalla kävi sellainen koukkaus, muuten nyt ihan ok.  

Tuomareita tämä ei tainnut haitata, kun pääsimme jatkoon ja olimme neljän parhaan joukossa, mutta voiton sitten vei toinen.  Kun olin lähdössä kehästä, yksi tuomareista (toinen joka meillä oli ollut ensimmäisessä kehässä) kehui että Lunakin oikeasti omaa todella hienon kehäkäytöksen.  

Kävimme pikaisesti kehän ulkopuolella suoristamassa jalkakarvoja ja jatkoimme paras yhteistyö-kehään. Tähän tuli systeri ja Larakin mukaan. Tämä kehä olikin aika täpöten täynnä, meidät pyydettiin  alkuseisomisen jälkeen juoksemaan kahdessa erässä (pienet ensin, sitten isot). Vaikka meidät jaettiin kahtia, ei siinä oikein kunnon liikettä päässyt näyttämään. Lunakin veti ihan muutaman metrin matkoja todella hienosti löysällä hihnalla, sitten taas odotettiin, kuljettiin pari metriä, odotettiin. Kierroksen jälkeen siirryttiin sivulle ja päästettiin isot koirat liikkeelle.  

Systeri juoksi Laran kanssa tällä toisella kierroksella, vaikka pikkuneiti olisi sopinut kokonsa puolesta hyvin myös pienten joukkoon. Toisella kierroksella vain takana tuleva tanskandoggi juoksi suoraan Laran päälle, mitä pikkuneiti säikähti ja hyvä ettei juossut meidän päälle (olivat juuri meidän edessä kulkemassa). Loppukierroksen ajan se olikin sitten kurkkinut taakseen.  

Meidät valittiin jälleen jatkoon (eli neljän parhaan joukkoon) ja siirryimme taas loppuriviin. Tällä kertaa tosin yksi tuomareista tuli ojentamaan pokaalin ja ruusukkeen meille ja ohjasi palkintokassin luo. Luna oli ihan täpinöissään päästessään vihdoin kassin luokse ja työnsi päänsä sinne sisälle kun joku yritti ottaa kuvaa. Kassi oli muutenkin liian iso houkutus näin monen tunnin odottelemisen jälkeen, että en saanut Lunaa kunnolla seisomaan, joten istutin sen sitten sivulle kuvaa varten.  

(c) Koirakeidas

Otimme siitä lahjakassin, heittäen sen nopeasti kehän reunalle koska viimeisenä oli vuorossa Keitaan kaunein koira -kehä. Tässä lähti teemaan liittyen soimaan “Ken on heistä kaikkein kaunein” musiikki kaiuttimista. : D  Koiria ei luokassa ollut montaa, olisiko ollut 8 kappaletta Luna mukaan laskettuna. Menimme taas seisontaan. En tiedä oliko sattumaa, mutta tässä kehässä oli neidin lisäksi muutama muu koira, jotka olivat jo voittaneet jonkun toisen kategorian, joten osasin jo odottaa että kaikki jo kertaalleen sijoittuneet käteltiin ulos ensimmäisenä.  

Eli viimeinen kehä oli vain tällainen pikakääntyminen, mutta eipä se haitannut. Pakkasimme tavarat kasaan ja lähdimme, olihan tässäkin kisassa mennyt jo se neljä tuntia.  

Kotona sitten pääsin tutkimaan että mitä Lunan palkintokassi sisälsikään. Eli pokaalin ja ruusukkeen lisäksi saimme Geisha-patukan, koiran vesipullon, koirien joulukalenterin, ihmisten joulukalenterin, lelun, pikkupussin nameja, pienen namimakkaran, 20€ lahjakortin Koirakeitaan kursseille sekä koira-aiheisia joulukuusenpalloja.