Rally-tokokisa 31.8.2019

Voin päästää porukat jännityksestä ja kertoa ettei saatu meidän ensimmäistä valiotulosta tällä(kään) kertaa. Olimme siis ilmoittautuneet Hyvinkään kisoihin ja juuri kisaviikolla Lunalla alkoi olla ongelmia oikeanpuolen käännösten kanssa. Myös ihan pelkän oikealla istumisen kanssa. Yritin sitä treenata ja muistutella pienen hetken päivittäin, mutta edelleen edellisenä iltana oikean käännökset oli täysin hukassa. Kouluttaja pohti meidän tiistain viimeisellä treenikerralla että onko Lunalla joku jumi jossain, mutta se on hierottu pari viikkoa takaperin, joten hieman epäilen.

Joten todella positiivisella (not) mielellä jännitin seuraavan päivän kisoja. Milloinkohan se jännittäminen loppuu? Tokossa minua ei jännitä näin paljoa, stressaan kyllä varmaan edellisen viikon ja jännitän viimeisen yön, mutta sitten itse kokeessa jännitys on poissa. Rally-kisakäyntejä meillä on nyt yhtä paljon kuin tokon, mutta silti rallya jännitän pari edellistä yötä ja aamulla en joko pysty syömään tai jos saan ängettyä ruoan kurkusta alas, jää se johonkin tuohon rintalastan taakse jumiin.

Jännitys jatkuu vielä kisapaikalla, oikeastaan siihen asti, että oma suoritus on tehty. Radalla mennään melkein hengittämättä.

Nyt vielä kävi niin, että olimme tietenkin ensimmäisenä vuorossa. Olisin paljon mieluummin toisena tai kolmantena, niin kerkeisin oikeasti kunnolla preppaamaan Lunan ja herättelemään siihen mihin ollaan tultu. Kyllä sitä kerkesi jotain tekemään ennen rataantutustumista ja vielä hieman siinä ennen radalle menoa, mutta ei se siltikään ole minusta ihan sama kuin että vuoro olisi hieman myöhemmin.

Rata itsessään ei ollut minusta vaikea, siellä oli yllättävän vähän niitä oikealle käännöksiä mitä pelkäsin. Alkuun oli laitettu heti kaksi edessä puolenvaihtoa, nyt kun ollaan yritetty niissä hidastaa jotta minun ei tarvitsisi ottaa sivuaskelia, niin näissä on ollut hieman ongelmia, mutta en niitä sen enempää jännittänyt.

Luna hieman vinkui siinä radan edessä odottaessa, mutta rauhottui ennen radalle menoa. Myös lähtökyltillä oltiin hiljaa (tässä on nykyään tullut pientä vinkunaa kisoissa) mistä olin tyytyväinen.

Sitten lähdettiin.

Ja ongelmia tuli heti ensimmäisellä kyltillä, kun Luna ei puolenvaihdossa siirtynytkään kunnolla oikealle puolelle vaan jäi jalkojen eteen. Joten minähän jouduin sitten ottamaan sen sivuaskeleen jotta pystyimme jatkamaan matkaan.

Sitten seuraava ongelma toisella kyltillä (istu-askel-seiso-2 askelta-istu-3 askelta- maahan), ensin pieni irtoaminen ennen kylttiä, joten jouduin käsiavulla saattamaan Lunan oikeaan kohtaan istumaan. Sitten pyysin sitä seisomaan, mutta neiti menikin maahan. Tässä tosin voi olla osasyy oma käsimerkki. Minun seiso ja maahan -käskyjen käsimerkki on melko samanlainen, oikeastaan käden suunta vaihtuu (maahanmenossa alas, seisomisessa eteen). Videossa vähän näyttää että näytän kädelläni alaspäin. Mutta uusittiin siis tämä kyltti. Toisella yrityksellä alkuistuminen sujui paremmin, mutta jälleen seiso-käskystä Luna oli menossa maahan, mutta taisi tajuta että käskysana olikin eri ja nousi äkkiä takaisin istumaan. Toisella käskyllä nousi sitten seisomaan, mutta tästä tietysti tuli –10 eriaikaisuudesta. Seuraava istuminenkaan ei ollut kovin hyvä. Luna ei meinannut istua ollenkaan ja liikkui sivulle, mutta sain sen palautettua takaisin oikeaan kohtaan ja istumaan jotenkin ilman pistemenetyksiä.  Mutta en lähtenyt enää uusimaan. Kolmas kyltti olikin sitten taas edessa puolenvaihto ja tällä kertaa Luna vetikin vaihdon jälkeen kiepin. Joten uusimme sitten sen. Toisella kerralla neiti sitten taas stoppasi niin jalkojen eteen, että sivuaskel tuli jälleen otettua.

Olin tässä vaiheessa jo hakkaamassa päätä seinään, kolme ensimmäistä kylttiä suoritettu ja pohdin että näinköhän se hyväksytty tulos meni siinä.

Onneksi siinä oli sitten spiraali vasemmalle seuraavana, joten sain rauhoitettua itseni siinä pyöriessä. Sitten pyörittiin hieman lisää täyskäännösten ja kukkasten muodossa. Tässä vaiheessa Luna tuntui heräävän.

Takaapuolenvaihto istuen oli oikein topakka. Seuraavalta kyltiltä (istu-käännös vasempaan-istu) otettiin –3 OV, en tosin ole ihan varma miksi. Liikuinkohan itse liikaa. 360 käännös vasempaan sai taas “hieno” merkinnän paperiin.

Peruutus olisi voinut olla hieman suorempi ja Luna peruutti taas niin vauhdilla, että oli oikeastaan minun takana kolmen askeleen jälkeen (en siis nähnyt koko koiraa siinä enää). Mutta virheitä siinä ei tullut.

Viimeiset virheet otettiin oikeaan käännöksestä, tästä tuli –1 koira irtosi yli 0,5m (aivot taisi käydä lähellä kuvaavan systerin luona ja kroppa seurasi perässä), sitten tuli myös -1 OV, eli minäkin tein sitten jotain pientä.

Loppu sujui taas ongelmitta.

Ajattelin mielessäni, että ehkä me ei kumminkaan menetetty niin paljoa pisteitä että tuloksetta jäätäisiin, mutta ei sieltä hyviä pisteitä tulisi.

Mestariluokkalaisia ei ollut kuin 10, joten kovin pitkää ei tarvinnut odotella. Meidän tulos oli lopulta 73p. Ensimmäiseltä kyltiltä -3 OV (minun sivuaskel), toiselta kyltiltä -3 Uusi, -10TVÄ (yhdenaikaisuus), kolmannelta kyltiltä -3 Uusi ja –3 OV (sivuaskel). Eli menetimme 22 pistettä heti kolmelta ensimmäiseltä kyltiltä... Sitten tuli se –3 OV sieltä käännöksestä mikä on hieman hämärä, ja ne kaksi –1 stä sieltä lopusta. Sijoituksille ei näillä pisteillä päästy.

Tuomarin kommentti oli jälleen, että iloista menoa ja niinhän sen videoltakin näkee että häntä heiluu koko radan ajan. Vaikka mieluiten ottaisin niitä yli 90 pistelukemia, niin totuushan on että tällä hetkellä meille kaikki 70-94 välille jäävät pisteet ovat teoriassa samanarvoisia.

Laralla oli vielä suoritus alokasluokassa iltapäivällä, mutta koska sen luokan alkuun oli nelisen tuntia aikaa, ajoimme välillä kotiin syömään ja sitten hieman myöhemmin takaisin kisapaikalle.

Pikkuneiti ei myöskään ollut ihan hereillä omalla vuorollaan, mutta sillä tietysti oli takana jo pitkä odotteluaika vaikka kotona käytiinkin lataamassa akkuja. Eteenmenot olivat hankalia ja lopulta ihan sivulla istuminen tuotti ongelmia.  Virhepisteet kumminkin tuli radan alusta. Heillä oli kanssa toisena kylttinä istu-askel-seiso-2 askelta-istu –3 askelta – maahan ja siellä tuli maahanmenon kohdalla istuminen. Joten he uusivat kyltin (-3 uusi), mutta edelleen Lara meni istumisen kautta maahan (-10 TVÄ). Seuraava virhe tuli kolmannella kyltillä, jossa systeri korjasi Laran sivulletulon ja tästähän tuli tietysti tuplaistuminen (-10TVÄ). Sitten viitoskyltiltä tuli –1 TAL. Mutta loppurata menikin virhepisteittä, vaikka istuminen olikin Laralla hieman hakusessa.

Mutta pisteitä jäi 76p joten toinen hyväksytty tulos.

Odotamme Laran luokan päättymistä

Seuran kurssijaot on myös saatu tehtyä, pääsin hakemaani rally-ryhmään (joka toinen viikko kevääseen asti voi-mes tason ratatreenit), sama kouluttaja kuin viime talvena, eli ihan hirveästi ei varmaan kehitysideoita saada, mutta treeniä kumminkin. Tokossa emme päässeet mihinkään ryhmään. Tai siinähän oli tasan yksi kurssi, joka sopi meidän tasoon sekä aikatauluihin. Mutta siihen otettiin vain kolme koirakkoa ja paikat kuulemma meni hallituksen jäsenille. Mutta yllätyksenä pääsimme siihen koiratanssikurssille! Rally ja tanssi osuivat vielä vuoroviikoille eli nyt joka toinen viikko rallatellaan ja joka toinen tanssahdellaan.

Koska päätin että siirrymme EVL:ään, ei tietenkään kurssitta oleminen ole mikään kovin hyvä vaihtoehto. Sinällään jos olisin jo jonkun koiran kanssa kisannut EVL:ssä, saattaisin pärjätä jotenkuten yksin, mutta näin ensikertalaisena haluaisin jonkun katsovan hieman mitä teen. Mutta EVL-kursseja ei ihan joka koirakoulusta löydy. Ja tietenkään en voi mitään hirveitä matkoja ajella töiden päälle. 

Joten päädyin siihen, että käyn Korrien luona yksäreillä 1-2 kertaa kuukaudessa, kun heidän hinnatkaan eivät aivan mahdottomat ole. Tietysti talvella tulee sitten lisää hintaa kun joutuu vuokraamaan tunnin Jau-hallilta. Riitta Korri kyllä ehdotti että kannattaa ostaa vaparikortti Jaulle, mutta 60€ kuukausihinnalla tuli hieman nikoteltua, varsinkin kun juoksuisen nartun kanssa tokon treenaaminen on siellä kiellettyä. Vielä kun ajatus oli että systeri tulee treenaamaan meidän kanssa (eli puolituntia minulle ja puolituntia hänelle), pitäisi meidän molempien ostaa vaparikortit. Tulee paljon halvemmaksi ostaa se irtotunti ja pistää maksu puoliksi. Mutta ajatus oli treenata ulkona niin kauan kuin vaan säät sallii.

Uuteen treenikassiin saa kaiken tarvittavan mukaan.

Mallinhommat on vakavaa puuhaa. :'D

Rally-tokokisa 25.7.2019

Kun oma seura järjestää kisat, niin pitäähän sitä mukaan päästä kun ilmomaksutkin on hieman halvemmat. Kävi vielä niin hyvin, että kisassa järjestettiin vain alokas- ja mestariluokka (kumpaankin otettiin 10 kilpailijaa), joten pystyimme molemmat systerin kanssa ilmoittautumaan. Ainut, että ilmoittautumisen alkaessa ensin ei toiminut Virkkuun laitettu mestariluokan ilmoittautumislinkki ja kun lopulta saatiin oikea, ei toiminut itse lomakkeet. Systeri ei saanut alokkaan lomaketta lähetettyä ollenkaan, vaan se ilmoitti heti kisan olevan varasijoja myöten täynnä. Mestariluokan lomake puolestaan antoi ilmoittautua vain varasijalle.  Myös muilla oli samoja ongelmia, joten jäimme sitten odottelemaan vastaavankoetoimitsijan heräämistä (ilmo alkoi aamulla), jotta selviäisi missä oli ongelma.

Puolen päivän paikkeilla sitten tuli viestiä, että mahduttiin kisaan mukaan vaikka ongelmia siinä ilmossa olikin. Hieman myöhemmin VKT vielä kyseli, että oliko mun systeri laittanut mitään viestiä missään kun ei ollut onnistunut ilmoittautumaan (olin siis fb-ryhmässä sanonut ettei hänkään ollut saanut lomaketta läpi). Alokkaassa oli vielä siinä vaiheessa tilaa, joten systerikin pääsi mukaan.

Arki-iltakisan ollessa kyseessä, piti hieman sumplia järjestelyjä. Eli systeri meni koirien kanssa ensin paikan päälle ja minä ajoin töistä suoraan hieman myöhemmin.

Tuomarina oli Riikka Timonen. Ensin ajattelin että ihan vieras tuomari kyseessä, mutta Lunan tuloksia katsoessani totesin että ei pahus, ollaanhan me oltu hänen tuomaroitavana meidän ensimmäisissä MES-kisoissa. Silloin se rata oli jotain aivan kaameeta. Eikä tälläkään kertaa rata näyttänyt ihan yksinkertaisemmasta päästä olevalta.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi useampaan esteeseen. En muista koskaan nähneeni radalla neljää hyppyä. Toinen pieni kauhistus oli liikkeestä istuminen, mikä kyllä viime aikoina on sujunut ihan hyvin treeneissä. Sitten oli käännöksiä ja istumisia sinne tänne. Kolmas kauhistus tuli hitaassa kävelyssä. Minä olen treeneissä hidastanut niin reilusti, että Luna on kuvitellut meidän pysähtyvän ja vetänyt takamuksen maahan. Ja tätä samaa neiti tarjosi, kun kokeilin hidastusta muutamaan otteeseen tyhjällä kentällä.

Meillä meni hetki odotellessa, kun alokasluokka oli ensin. Systeri siis korkkasi rally-uransa Laran kanssa. Siinä hieman kerrattiin miten uusinnat tehdään jos tehdään ja muuta pientä. Hehän ovat jonkun kurssin käyneet jossain vaiheessa ja hieman treenanneet minun ja Lunan kanssa (ja minä treenannut jonkun verran Laran kanssa) ja systeri seurannut suurimman osan Lunan kisoista eri jonkinlainen ajatus oli itse siitä kisasuorituksesta.

Alokasluokan rata ei näyttänyt mitenkään hirveän vaativalta, tietysti siellä oli ensikertalaisille ja hirveästi jännittäville tehty pieneksi kompastuskiveksi spiraali ja pujottelu samoihin tötsiin, joita sitten oli 5 kappaletta peräkkäin. Eli jos jännityksessä ei osaisi laskea, saisi siitä mukavasti miinuspisteitä. Mutta oikeastaan muita isompia kompia en huomannut.

Minä odottelin koirien kanssa, kun systeri kävi rataantutustumisessa. Hieman siinä tuli pohdittua, että miten Luna jaksaa monen tunnin odottelun jälkeen oman suorituksensa kun sääkin oli kuuma. Molemmilla tytöillä oli kyllä päällä kylmällä vedellä kastellut kylpytakit, mitkä pitivät koirat viileinä.

Sitten lopulta kisa lähti käyntiin ja systerikin pääsi radalle.

Alku siinä lähtikin oikein sujuvasti, oikeastaan todella hyvin. Ensimmäiset ongelmat tulikin sitten eteen istumisissa. Ensimmäinen vielä sujui, mitä nyt Laralla oli itse eteentulo hieman hakusessa. Seuraavalle kyltille mennessä oli pientä keulimista ja se eteentulo oli edelleen hakusessa. Lara myös ennakoi ja kuvitteli selvästi että taas tehdään samaa kylttiä kuin äsken ja lähti edessä istumatta kiertämään systerin takaa sivulle. Eli se uusittiin. -3 UUSI Toisella yrittämällä se eteentulo oli edelleen hankala, mutta tällä kertaa takamus löysi maan. Ainut että siitä eteenpäin ei taas kuunneltu ja Lara kiersi nätisti takaa. Nyt sitten systeri ei enää uusinutkaan joten –10 TVÄ. Kyltiltä tuli myös -3 OV, mistä en ole ihan varma. Systeri näyttää videolla nyppäävän hihnasta kun Lara kiertää väärältä puolelta, mutta luulisi siitä tulleen TAL-virhe.

Mutta täten siis pisteitä jäi 84p ja ensimmäinen hyväksytty tulos.

Myöhemmin palkintojen jaossa sitten tuli vielä tuomarin palkinto.

(c) Satu Turunen

Siinä sitten odoteltiin, että rata muutettiin mestariluokaksi. Rataantutustumisessa ei tullut esille mitään uusia ongelmia meille, mutta useampaa näytti huolestuttavan useampi hyppy ja siitä selviäminen. Heidän onnekseen voinee todeta, että onneksi tuomari ei laittanut esteiden perään vielä putkea :’D. Siinä olisi ollut kiva kinkkinen rata aksakoirille.

Me olimme viimeisinä vuorossa, joten hyvin kerkesin seuraamaan ensimmäiset viisi suoritusta ennen kuin menin Lunaa hieman herättelemään.

Jos rata itsessään ei tuonut tarpeeksi jännitystä, niin neiti lisäsi sitä itse mukavasti kun riisuin kylpytakin päältä. Märkä takki oli varmaan saanut karvat jotenkin huonoon asentoon ja Luna rapsutti kaulaansa vähän väliä. Ja ihan oikeasti, niillä rapsutuksilla ei varmaan ollut kuin 1-2 sekunttia väliä, ensin oikealta, sitten vasemmalta, sitten taas oikealta... Minä siinä kauhuissani yritin rapsutella ja suoristella karvoja ajatellen että jos sitä kutkuttaa radalla, niin neitihän laittaa persuun maahan ja rapsuttaa. Ja niitä miinuspisteitä ei juuri nyt kaivattaisi.

Luna jatkoi rapsuttelua koko odotusajan. Viimeisen koiran ollessa radalla ennen meitä siirryin kutkuttavan neidin kanssa kentän reunalle. Ajattelin kotikenttäkisojen olevan meille siinä mielessä hyvät, että Luna melkein voi arvata mitä ollaan tultu tekemään. Pientä vinkumista tuli kun systeri siirtyi kauemmas kuvaamaan, mutta en tiedä johtuiko se nyt siitä siirtymisestä vai luuliko Luna että taas systeri ja Lara menivät tekemään jotain eikä hän päässyt. Muutaman pienen liikkeen tein vielä siinä saadakseni neidin huomion takaisin itseeni ja vinkuminen loppui.

Sitten radalle.

Alku kiertely meni hienosti, mutta siitä siirtymisessä liikkeestä istumiseen itse sekoilin askeleissa ja unohdin käsimerkin tyystin. Joten tietysti siihen tuli myös pieni hidastus joten –3 OV.  Siitä eteenpäin jatkui hienosti, kunnes  6. kyltti oli istu - käännös oikeaan – istu koira oikealla, tästä tuli –1 OV, mutta en ole ihan varma että mistä syystä.

Siitä jatkui taas hienosti esteille asti, kunnes sarjahypyssä tuli jälleen -1 OV. Eikä edelleenkään tietoa että miksi... Pitäisi varmaan joskus käydä oikeasti kyselemässä mistä nämä tulevat.

Sitten mysteeri, kyltti 15 eli puolenvaihto edessä. Tästä saatiin jälleen -3 OV, kuten edellisessä kisassa. Kouluttajan kanssa tästä puhuin ja hän ensin sanoi, että olin liian lähellä kylttiä. Mutta mielestäni minä en ollut ja katsottiin se jälkeen päin videolta, jolloin hänkin totesi että ei kyllä videon mukaan oltu liian lähellä. Itse mietin että olinko sitten liian kaukana kyltistä. Jos seuraavassa kisassa otan tästä taas virheen niin käyn kyllä kysymässä tuomarilta että mitä minä teen väärin. Olisin käynyt nytkin, mutta tajusin vasta kotona että tämä -3 tuli tältä kyltiltä eikä kyltiltä 19 mistä oletin sen tulleen. EDIT: kysyin tätä rally-tokoryhmässä että osaisiko joku sanoa mistä virhe tuli, ja moni vastasi että otan askeleen sivuun. Eli Lunan vaihtaessa puolta, kiepautan jalkaa niin etten potkaise koiraa lähtiessäni liikkeelle. En nyt sanoisi hirveästi muuttavani liikerataani (eli sivulle), mutta tietysti tuo jalankiepautus voi tuomarista näyttää siltä.

Mutta siitä jatkettiin matkaa tyytyväisenä, kunnes tultiin hidastuskyltille. Yritin tehdä hidastuksen enemmän asteittain, jotta Luna ei istuisi ja se taisi jotenkuten onnistua. Onnekseni, minun normaalivauhti on melko luja, joten minun hidas vauhti ei tarvitse olla oikeasti ihan hirveän hidas. Viimeisellä tötsällä Luna pysähtyi ja oli liikkeelle lähtiessään siirtymässä minun taakse. Sain sen onneksi korjattua takaisin oikealle, mutta pisteitähän siitä lähti. Oletin –3 tulleen, mutta yllättäen paperissa lukikin –1 OV.

Mutta ai että olin tyytyväinen kun päästiin maaliin. Tiesin itse, että meillä oli ainakin se kaksi –3 pisteen virhettä siellä (vaikka toinen nyt tulikin eri kyltiltä kuin luulin), mutta suoritus oli muuten sellainen kuin sen piti olla. Koska Luna osaa, mutta se ei ole minusta niin näkynyt meidän aikaisemmissa mestariluokan kisoissa. Nyt vire oli lähes täydellinen, pientä kiirehtimistä näkyi parilla kyltillä, mutta sain neidin takaisin oikealle seuruupaikalle hyvin.

Päästyäni radalta pois, kouluttaja oli odottamassa ja hehkutti että ei piru nyt meni hyvin, mutta hieman harmitteli Lunan viimeistä itsenäistä (melkein) puolenvaihtoa (oletti myös sen olevan –3).

Palkkasin Lunan siinä kentän ulkopuolella kourallisella nameja taskusta ja mikä minusta oli positiivista, niin neidillä ei ollut enää hinku takaisin treenikassille, mistä on tottunut sen palkan saamaan. Eli meidän irtoaminen laukkupalkasta on lähtenyt toimimaan, ainakin rallyn osalta.

Hetkinen siinä odoteltiin, kunnes totesin että katson mitä ne muutamat minua ennen olivat saaneet. Kun lueskelin listaa väärinpäin, totesin vain, että siellä oli pari nollatulosta, sitten melkein sama määrä 70-79p ja 80-80p tuloksia. Yksi 90p tulos minun toissatalven tokokouluttajalla ja hänen vanhemmalla kulttiksella ja yksi 91p tulos. Minä olin siinä silleen okei, mitäköhän me saadaan, kun minun rally-kouluttaja tajusi että hei se 91p on meidän tulos. En tiedä oliko meillä molemmilla kierrokset niin korkealla meidän radan jälkeen, ettei tajuttu että joku kävi kirjaamassa tuloksia jo paperille.

Mutta tämä tarkoitti meidän voittaneen luokan! Vaikka kaikissa “alemmissa” luokissa Luna sijoittui hienosti melkein joka kisassa, niin en tietenkään enää mestariluokassa olettanut sijoituksia pahemmin tulevan. Jotenkin ajattelin että mestari kisaa kaikki valiot (tai niinhän ne kisaa), mutta että aina olisi niitä koirakoita jotka vetää sen lähes satapistettä kuten muissakin luokissa.

(c) Satu Turunen

Kouluttaja hieman harmitteli, että jäimme niin lähelle siitä meidän ensimmäisestä 95p tuloksesta. Olisihan se ollut aivan mahtavaa saada ensimmäinen valiotulos, mutta ei minua haitannut kun suoritus oli muuten oikeasti hyvä. Plus, jos pisteet olisi jääneet 94p niin sitten minua olisi varmaan aika paljon ärsyttänyt. :’D Teoriassa tällä hetkellä kun koulari on jo, niin ei ole väliä mitkä ne pisteet on 70-94 välillä, kun ei niillä tuloksilla “tee mitään”. Mutta kyllä tämä yli 90p tulos kertoo sen että meillä oikeasti on mahdollisuus niihin valiotuloksiin. Varsinkin kun sain tulospaperin käsiini ja totesin 6:sta pisteenmenetyksestä 5 olevan ohjaajavirheitä...

Systeri lähti kotiin Laran kanssa tässä vaiheessa, kun me jäimme Lunan kanssa odottelemaan palkintojen jakoa. Lopulta pääsimme palkintokassien luokse, otettiin kuvat ja päästiin lähtemään kotia kohti.

Kisaaminen jatkuu, tällä kertaa vuorossa toko!

Pahoittelut jälleen blogin hiljaiselosta. Kesälomani kaksi vikaa viikkoa on nyt takana, niistä ensimmäisen vietin Italiassa ja sieltä kotiuduttua lähdimme systerin ja koirien kanssa vaunuilemaan. Eli aika vähän on tullut tehtyä mitään mistä olisin voinut kirjoittaa.

Vaunulla tuli tokoa treenattua melkein päivittäin jotain, koska viimeisenä lomapäivänä molemmat tytöt oli ilmoitettu Inkoossa pidettävään tokokokeeseen. Tämä oli myös syy miksi olimme vaunulla, joka sijaitsee Inkoon saaristossa. Olisi mukavan lyhyt ajomatka.

Vielä kun suurimmalla osalla on lomat loppu, ei alueella ollut paljoa porukkaa. Eli treenata ja lenkkeillä sai aivan rauhassa. Melkein joka aamu kävimme lenkillä hiekkarannan suunnalla ja tytöt saivat juosta vapaana pusikossa.

Iltaisin sitten grillillä olon jälkeen ja ilman viilennettyä tuli treenattua hetken aikaa. Kokeen kisakirjeessä ilmoitettiin koepaikaksi nurmikenttä, joten treenit sijoittuivat lasten leikkipaikan vieressä olevalle nurmikentälle. Alueen ainoa miinuspuoli oikeastaan oli satunnaisesti kasvavat ohdakkeen alut, mitkä sitten pisteli tassuja ikävästi vaikka niitä kuinka pyrki varomaan.

Treenit sujuivat pääasiassa hyvin, mutta toiseksi viimeisenä iltana Luna päätti aiheuttaa ongelmia meidän ohjattuun noutoon. Meillä oli ollut viimeaikoina hieman ongelmia vasemman kapulan kanssa, eli kun käsken vasemmalle, Luna meneekin noutamaan oikean. Olen saanut neidin pysäytettyä ja ohjattua vasemmalle kapulalle. Mutta yllättäen tuona iltana Luna päättikin että oikea kapula on se ongelma! Eli lähetin neidin oikealle, mutta se lähtikin vasemmalle. Enkä sitten saanut sitä korjattua oikealle. Seuraavalla yrityksellä sitten Luna ei lähtenyt liikkeelle enää ollenkaan, vaan vasta kolmannella käskyllä ja kunnon kroppa-avulla neiti suostui kääntymään oikealle. Minä olin ihan ymmälläni että mistä tämä ongelma nyt tuli. Helpotin sitten tehtävää seuraavaan kertaa varten reilusti ja tein siitä Lunalle taas enemmän leikin. Eli otin targetit ja ruokapalkan käyttöön. Eli toiselle targetille palkka ja toinen tyhjä ja tämä koemaisena. Yhden ainoan kerran Luna meni väärälle, jonka jälkeen tuli monta onnistunutta suoritusta. Myöskään minkäänlaista epäröintiä ei ollut, vaan käännös tehtiin nopeasti ja vauhdilla palkalle. Seuraavaksi aloitettiin kapulaleikki, eli se minkä Sirke näytti tokoleirillä. Heitin kapulat Lunan kummallekin puolelle ja sitten aloitettiin niistä kisailu. Tässäkään ei ollut mitään ongelmia.

Myös systerillä ja Laralla oli hieman ongelmia. Pikkulikka otti nokkiinsa kieltämisestä ja päätti ettei enää mene maahan. Systeri joutui sitä sitten hieman työstämään, koska Lara oli päättänyt että hän jää seisomaan tai katoaa paikalta pöydän alle piiloon. Onneksi kun maahanmenosta tehtiin leikki, pääsi pikkuneiti tästäkin aivolukosta eteenpäin.

Viimeisenä päivänä ennen koetta tein Lunan kanssa enää pari kertaa ohjattua sekä hieman ruutua. Kun ne sujuivat hyvin, päätin jättää treenit siihen ja vain katsoa mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

Sunnuntaiaamu sitten valkeni sateisena kuten oli ennustettu. Sääkarttaa tuli seurattua pari edellistä päivää melkein kerran tunnissa toivoen sään muuttuvan, mutta turha toivo. Koko sunnuntaille luvattiin reilusti sadetta ja ukkosta ja sama ennuste pysyi myös sunnuntaiaamuna. Koe oli myös siirretty alkamaan aikaisemmin (alokasluokan piti alkaa klo 15, mutta alkoikin jo klo 10) kun puolessa välissä viikkoa näytti aamupäivän ennuste paremmalta, mutta lopulta ennuste näytti koko päivälle samaa säätä. Aamupalapöydässä kuunneltiin kaatosateen ropisevan vaunun kattoon ja mielessä kävi että näinköhän se koe sitten kaatuu sateeseen.

Lähdimme matkaan hyvissä ajoin vaikka matka itsessään oli lyhyt (n.20km) siinä välissä vain kulkee lossi 20minuutin välein ja jos oltaisiin myöhästytty suunnitellulta 8.40 lähtevältä lossilta olisi seuraava lähtenyt tauon takia vasta 9.10.

Matkalla kisapaikalle sää onneksi alkoi hieman parantua ja jopa sinistä taivasta pilkisteli tummien pilvien välistä aika ajoin. Päästyämme perille, kävimme ilmoittautumassa ja kävelyttämässä koirat. Kenttä oli aidattu nurmikenttä ja itse koealue (/kehänauhat) oli laitettu niin että sen ympäri pystyi kävelemään.

Kävimme kertaalleen kävelemässä kentän ympäri, ihan ajatuksena että koirat näkevät ettei siellä puolella ollut mitään mielenkiintoista.

Sitten jäimme odottelemaan kehän reunalle. Olin unohtanut ottaa omat tokotarvikkeet vaunulta mukaan, joten en pystynyt ihan suunnitellusti muistuttelemaan liikkeitä siinä odotellessa. Olin siis ajatellut vahvistaa vielä ohjatun suuntia kapuloilla, mutta jouduin kapuloiden puuttuessa tyytymään namiohjaukseen. Systeri joutui myös Laralle lainaamaan kokeeseen kapulaa.

Kun kello lähestyi kymmentä, kävin heittämässä Lunan autoon odottamaan, ettei Lara turhaan ottaisi häiriötä neidistä.

Lopulta alokasluokka alkoi luoksepäästävyydellä. Laralla nyt tässä ei ollut mitään ongelmia ylisosiaalisen luonteensa takia. Hieman kyllä edellisenä päivänä mietittiin että miten käy, kun pikkuneiti vaunulla säikähti uutta vaunuilijamiestä, eikä suostunut menemään tämän lähelle. Onneksi tapaus oli selvästi jo poissa tämän mielestä.

LARAN TOKOKOE ALOKASLUOKKA

Paikalla makaaminen 1min

Hieman tässä jännitettiin että mitä käy, kun Lara oli aika energisellä tuulella ja tarrasi hihnaankin kiinni. Myös sivulle tultaessa neiti vilkuili naapurikoirakkoa. Mutta taisi Lara tajuta että nyt ei ole leikkiaika, koska ei se sitten lopulta mihinkään lähtenyt. Maahan mentiin nätisti vasta systerin käskyllä ja paikalla maattiin hienosti koko minuutti. Jokin ötökkä sai hieman häiriötä aikaiseksi Laran yrittäessä napata sitä kiinni suullaan, mutta ei siltikään lähtenyt pois paikoiltaan.

Ylösnousemiseen tarvittiin kaksi käskyä, kun neiti oli kiinnittänyt huomionsa liikkuriin. Tästä lähti yksi piste.

Arvosana: 9

Liikkeestä maahanmeno

Seuruuseen lähti hieman perässä, mutta maahan meni nätisti. Perusasentoon nousussa Lara nousikin seisomaan ja vaati hetken ennen kuin istui.

Arvosana: 9

Noutokapulan pitäminen

Kapulaa pitävä liikkuri oli todella houkutteleva. Tässä oli nyt käytössä lainakapula oman unohtuessa vaunulle. Lara otti kapulan hyvin ja piti sitä nätisti, mutta aivan lopussa pudotti sen. Tämä saattoi johtua ihan vieraasta kapulasta, koska normaalisti neiti ei ole sitä pudotellut.

Arvosana: 7

Seuraaminen

Seuruu lähti todella hyvin liikkeelle ja ensimmäisen suoran Lara oli todella nätisti kontaktissa. Sitten ensimmäinen käännös oikealle jäi hieman löysäksi. Hidas kävely ok. Käännös vasempaan ok. Sitten hieman taas haahuiltiin ja sitten Lara lähtikin edistämään. Juoksuosuus mentiin hieman edellä ja Laralla pysyi juoksuvauhti systerin jo hiljentäessä, mikä aiheutti hieman isomman irtoamisen seuraavassa täyskäännöksessä. Systeri joutui kutsumaan Laran takaisin seuruuseen.

Arvosana: 7

Luoksetulo

On yksi Laran bravuureista. Neiti jäi nätisti paikoilleen, lähti kutsusta kovaa luokse ja vauhdikas perusasento.

Arvosana: 10

Estehyppy

Tässäkään ei Laralla yleensä ole ongelmia ollut, eikä ollut tälläkään kertaa. Neiti jäi taas nätisti paikoilleen, käskystä hyppäsi ilmavasti ja palasi nätisti perusasentoon.

Arvosana: 10

Kaukokäskyt

Kaukokäskyjen merkit olivat neidistä todella kiinnostavia ja niitä piti yrittää saada nostettua. Kun niitä ei saanut nostaa, meni Lara tutkimaan liikkurin kädessä olevaa kauko-ohjauskylttiä. Sitten taas pikaisesti yritettiin napata merkki mukaan ennen perusasentoon menoa. Itse vaihdot sujuivat todella nätisti, mutta viimeisessä perusasentoon nousussa Lara taas ponkaisi seisaalteen.

Arvosana: 9

Kokonaisvaikutus: 8

Tästä siis pisteitä yhteensä 173p ja täten ALO1 tulos!  Alokasluokkalaisia oli 5 kappaletta ja tällä tuloksella systeri ja Lara sijoittuivat toiseksi.

Sitten meillä oli odoteltava 5 avokoirakon suoritus ennen voittajaluokan alkua. Sää oli onneksi pysynyt vielä hyvänä, tummia pilviä oli runsaasti aika ajoin, mutta ne kulkivat kaikki meidän ohi tai eivät ainakaan heittäneet vettä päälle.

Varmaan semmoinen puolisentoista tuntia odoteltiin kehänreunalla avoimen suorituksia katsoen. Välillä piti tietysti käydä kävelyttämässä koiria. Hieman siinä mietiskelin että mitäköhän meidän suorituksesta tulee niin pitkän odottelun jälkeen (Lunahan oli siis odottanut aamu yhdeksästä ja voittajaluokka oli laitettu alkavaksi puoli yhdeltä.) Luna voisi olla joko aivan kyllästynyt odotteluun ja joko laahustaisi perässä tai olisi aivan liian kiihdyksissä.

Paikallaolojen ajan neiti saikin olla hieman rauhallisempi, joten odottelimme kehänreunalla niiden alkamista. Lopulta kello tuoli puoli yksi ja tuomari huhuili voittajan koiria luoksepäästävyyteen.

Luna oli perus Luna, se meni tuomarin lähelle niin että Laisi sai hieman rapsuttaa häntä korvanjuuresta. Juoksutarkastuksessa pitelin kiinni ettei se takamus aivan kokonaan katoaisi. Siitä se sitten lähti.

LUNAN TOKOKOE VOITTAJALUOKKA

Paikalla makaaminen ryhmässä 2min

Hieman Luna oli kierrokset korkealla, kun odoteltiin rivissä liikkeen alkamista. Nimittäin neidistä kuului pienen pientä vikinää. Ja tätä vikinää kuului niin kauan että liikkuri alkoi lähestyä meitä. Onneksi se oli niin hiljaista, että pohdin ettei tuomari pakosti sitä kuule. Luna meni nätisti ensimmäisestä käskystä maahan.

Menimme piiloon ja täytyy myöntää että vaikka piilossa ollessa minua ei jännitä aivan yhtä paljoa (tai sydän ei tykytä yhtä kovaa kuin alo- ja avoluokan paikkiksissa) niin hieman siinä jännitin kumminkin. Pääasiassa liikkurin kävely koirien ympärillä epäilytti, kun tuo neiti ei kumminkaan ole se rohkein tapaus. Onneksi ajan täytyttyä pääsin näkemään että siellä se neiti edelleen nätisti makaa. Videolta myöhemmin näin että oli Luna katsellut liikkuria ensimmäisessä ohituksessa, mutta paluukierroksella ei ollut enää niin kiinnostunut. Neiti nousi nätisti ensimmäisestä käskystä istumaan.

Arvosana: 10

Ps. Yllätyin että voittajaluokassa paikallaolon kerroin ei ole enää kuin 2! Eli koko liikkeestä tuli 20pistettä, kun alossa ja avossa kerroin oli muistaakseni 4…

Tässä välissä vein Lunan hetkeksi autoon odottelemaan, kunnes kolmannen koirakon aloittaessa lähdin sitä sitten hakemaan.

Tunnistunnouto

Tätä hieman jännitin, kun arvatkaa kuka oli käynyt vessassa hetki ennen omaa vuoroa ja lätrännyt käsidesillä. Yritin siinä ennen kehän alkua hieroa käsiäni niskassa ja vaatteissa. Tunnistusnouto nyt on Lunan yksi vahvuuksista ja ellei se vaan olisi liian kierroksilla niin liikkeen pitäisi onnistua ihan hyvin.

Luna jäi nätisti katselemaan liikkurin viedessä kapuloita ja minun kääntyessä ympäri. Luvan saatuani käännyin uudelleen ympäri ja lähetin Lunan noutoon. Neiti lähti rauhallista laukkaa rivissä oleville kapuloille. Näin Lunan selvästi pohtivan heti ensimmäistä haistelemaansa kapulaa, mutta neiti päätti varmistaa ja haisteli siitä vielä seuraavankin. Sitten palattiin kumminkin tälle viereiselle kapulalle ja se tuotiin nätisti takaisin. Ymmärtääkseni tässä piti saada jonkinlainen merkki että onko kapula oikea, mutta kumpikaan ei liikkuri tai tuomari näyttänyt mitään, joten olin ihan pihalla että oliko meillä oikea vaiko ei. Siinä sitten sivusilmällä yritin katsoa minkä tuloksen me saimme ja numeron nähtyäni totesin Lunan tuoneen tapansa mukaan sen oikean.

Arvosana: 10

Lähetys määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo

Olin ennen meidän suorituksen alkua hieman yrittänyt saada Lunaa bongaamaan ruutua kehänreunalta. Aivan satavarma en ole näkikö se sitä koskaan, koska kehässä liikkuvat ihmiset olivat paljon helpommin bongattavissa, mutta ainakin pari kertaa neiti näytti katsovan ruudun suuntaan.

Tällä kertaa aivoni pelittivät ja vaikka ruudun lähtöpaikka oli aivan tunnistusnoudon vieressä, minä tyynesti otin askeleita taaksepäin ja otin lähestymisen kunnolla. Kyselin taas tässä että missä ruutu ja minusta vaikutti siltä että Luna tajusi mitä tehdään. Käskystä neiti lähti hieman vauhdikkaampaa laukkaa ja suoraan ruutuun! Ainut että ensimmäinen maahan käsky meni ohi korvien, mutta toisella sitten maaduttiin. Jos olisin tässä ollut hieman rauhallisempi ja antanut Lunan ottaa vielä sen pari askelta ja vasta sitten käskenyt sen maahan, olisi voinut neiti olla hieman paremmin kuulolla. Minä lähdin liikkeelle Lunan odottaessa ruudussa nätisti. Luoksetulokäskyn sanoin vahingossa hieman eritavalla kuin normaalisti (olen tässä käyttänyt Luna tänne –nimikäskyä, mutta nyt huusin vain tänne), mutta neiti onneksi oli kuulolla ja lähti laukaten perään.

Arvosana: 8,5

Seisominen/istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Meillä oli jäävinä maahan ja istu, jälkimmäistä olin vielä vahvistanut hieman ennen kehään menoa. Liikkeelle lähtö hyvä, maahanmeno hyvä, tosin itsellä näköjään tuli pieni kroppa-apu. Istuminen oli hieno, pienen pienen nytkähdyksen näen siinä itseltäni taas, mutta ei ollut mikään paha.

Arvosana: 8,5

Ohjattu noutaminen

Sitten meidän viimeisin ongelmaliike, joka joskus aikoinaan oli yksi vahvimmista liikkeistä.

Arvoin meille oikean puolen noudon ja valitsin tarkoituksella isoimmat näkyvimmät kapulat. Hieman tässä pelotti se että liike tehtiin systerin suuntaan, koska siinä oli olemassa pieni riski että Luna päättäisikin lähteä systerin luokse.

Kapulat vietiin paikoilleen ja minä lähdin seuruuttamaan. Seuruuosio olikin yllättävän hyvä, täyskäännöksessä neiti jätätti vain todella vähän! Ongelmaksi tuli yllättäen maahan laitettu merkki, johon minun piti Luna pysäyttää. Juuri ennen merkkiä Luna painoi nenänsä maahan ja jäi haistelemaan muoviläpyskää. Tämän takia ensimmäinen seis-käsky meni ohi. Ajattelin Lunan ensin ihmettelevän omituista muovimerkkiä.  Jälkeenpäin mietittynä, Lunan reaktio merkillä oli sama kuin nurmikolla ollessa jonkun pissat. Neidin kuono meni maahan ennen kuin se näki edes merkkiä, joten siinä kohti saattoi sittenkin olla jonkun pissat esimerkiksi edelliseltä päivältä. Kun tämä kohta oli hypätty ohi, kuuli neiti toisen seis-käskyn ja jämähti paikoilleen.

Käsky oikealle noutoon meni hyvin ja Luna juoksi kapulalle. En tiedä sitten mikä tuli, mikä sai Lunan epävarmaksi, mutta tyttö pysähtyi kesken paluun ja jouduin kutsumaan sen luokse. Mutta sitten palautus oli todella hieno.

Arvosana: 6

Seuraaminen

Oli pitkä kuin nälkävuosi. Seuraaminen ei ollut Lunan parasta, mutta ei se onneksi ollut sitä huonointakaan. Oikeastaan isoimmat ongelmat oli parissa perusasennossa kun neiti tulikin eteenpäin enemmän kuin piti (muisteliko sitten rallya). Peruutus ei sujunut yhtään niin hyvin kuin mitä koko edellisenä viikkona oltiin treenattu, mutta onneksi Luna sentään yritti peruuttaa vaikka se olikin aivan vinossa. Peruutuksen jälkeen neiti taas heräsi ja seuruu sujui paremmin.

Arvosana: 7,5

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan

Tämä sujui kuten treeneissä. Luna jäi nätisti makaamaan ja lähti käskystä hitaassa laukassa luokse. Pysähtyessä liikkui parisen askelta eteenpäin. Siitä sitten käskyllä sivulle.

Arvosana: 9

Kaukokäskyt

Tässä meillä oli ongelmia hieman yllättävässä kohdassa. Olin nähnyt suoritusjärjestyksen, joten olin sivussa ottanut tätäkin niin että pääsen palkkaamaan ensimmäisestä noususta. No, eihän se jostain syystä onnistunutkaan. Ensimmäisessä M-S vaihdossa Luna nousi istumaan, joten jouduin ottamaan uuden käskyn jotta sain sen seisomaan. Seuraavana oleva S-I ihan ok, persuu tuli hieman eteenpäin mutta ei paljoa. I-M ei ongelmaa. M-I ei ongelmaa. I-S sitten taas tuplakäskyllä, neiti kyllä nytkähti ensimmäisellä käskyllä, mutta ei noussut. S-M ei ongelmaa. Tuloksesta päätellen Luna ei liikkunut hirveästi eteenpäin.

Arvosana: 8

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten

Tässä vaiheessa alkoi Lunalla jo selvästi hieman pänniä palkattomuus, koska pientä ininää alkoi jälleen kuulua. Onneksi se ei edelleenkään ollut mitenkään hirveän kovaäänistä. Minä hieman jännitin uutta metallikapulaa, koska Lunahan on treenannut vain sillä yhdellä minkä olen ostanut. Tässä oli selvästi kapeampi se keskiosa. Neiti odotti nätisti kun heitin kapulan, mutta hieman ennakoi noutoon lähtöä. Olin nimittäin saanut varmaan ensimmäisen n-kirjaimen sanottua nouda-käskystä kun Luna oli jo menossa. Kapulalle mentiin vauhdilla ja se palautettiin myös nätisti laukaten.

Arvosana: 9,5

Se oli viimeinen liike ja sain huokaista helpotuksesta. Suoritus ei ollut parhaimmistoa, mutta emme kumminkaan olleet nollanneet yhtään liikettä mitä itse siinä arvioin. Menimme tuomarin puhutteluun, jossa Laisi totesi suoritus oli hyvä (liikkurikin kehui kulkiessaan tuomarin takaa) ja että on todella kiva nähdä cockereita ylemmissä luokissa. Siinä sitten käytiin pikaisesti läpi mitkä meni hyvin ja ne missä oli petrattavaa, pääasiassa siis ohjatun ihmeellinen merkki sekä seuruun löysyys. Mitään isompia virheitä ei ollut, pieniä siellä täällä.

Kokonaisvaikutus: 9

Täten meidän lopulliset pisteet olivat 274,5p ja tämä riitti hyvin VOI1 tulokseen!

Juoksimme Lunan kanssa palkalle kehän reunalle, tässä vaiheessa se vesisade sitten alkoi. Joten istuimme neidin kanssa sateenvarjon alla. Systeri oli autossa hakemassa Laraa ja laski vielä saamiani pisteitä. Hetken päästä hän tuli ja sanoi että pisteet pitäisi riittää ykköstulokseen jos hän laski oikein.  Minähän en tässä vaiheessa tiennyt pisteitä vielä.

Kokeen taso oli kova, seitsemästä voittajaluokkalaisesta 6 sai ykköstuloksen, minkä takia meidän suoritus ei yltänyt palkintosijoille, mutta en voinut kumminkaan olla paljoa tyytyväisempi. Meidän ensimmäinen voittajaluokan koe ja ensimmäinen ykköstulos. Meillä ihan tosissaan on nyt kilpailuoikeus erikoisvoittajaluokkaan! Mutta kuten aikaisemminkin, hankin ensin sen koulutustunnuksen voittajaluokasta, jonka jälkeen voimme rauhassa keskittyä EVL:n liikkeisiin.

Ps. Kun olimme Italiassa, oli vaunulla porukat ahkeroineet ja asentaneet aidat koirapuistoon.

Tokokoe 23.7.2016 Helsinki

Lähdimme metsästämään viimeistä tokon ykköstulostamme lauantaina 23.7. Helsingin Oulunkylään. Suomen dobermannyhdistys järjesti ALO- ja AVO-luokkien kokeet, joiden tuomarina oli Laisi Harri.

Kävin edellisenä iltana tekemässä kokeenomaisen treenin kentällä ja voin sanoa, että sen jälkeen teki mieli jättää koe sikseen. Seuraaminen oli jotain ihan kamalaa, Luna haisteli maata ja ilmaa ja jäi kokoajan jälkeen. Sitten neiti vielä päätti jossain vaiheessa että me selvästi tehdään liikkeestä maahanmenoja ja alkoi tarjota omatoimisia makaamisia kesken seuruun. Tein sitten koko loppuillan pelkkää seuraamista ja siitä palkkausta, ettei neiti päättäisi kokeessa heittää itseään maahan.

Lauantaiaamuna olikin sitten aikainen herätys, kun koe alkoi kello 9. Lähdimme hieman ennen kahdeksaa ajamaan kohti Oulunkylää.  Matka oli siinä mielessä helppo, että katsoin kartasta koepaikan olevan Oulunkylässä aivan tutun mätsärikentän takana. Ei mennyt aikaa navigaattorilla seikkailemiseen.

Pääsimme paikanpäälle ja kävin ilmoittautumassa. Yllätyin kun sain numeron ja olimme numerolla 2! Olin niin tottunut olemaan viimeisten joukossa että oikeasti ihmettelin hetken aikaa. Ajattelin että meidän tokokouluttajalla, joka oli paikalla yrityksensä kanssa sekä sponssaamassa koetta, että dobberiyhdistyksen jäsenenä talkoissa, oli varmasti näppinsä pelissä meidän vuorossa. Tämä vielä varmistui kun pääsin takaisin autolle ja näin melkein meidän viereen parkkeeranneen tokotreeneistä tutun bordercollie Luckyn omistajineen. Hekin olivat uskaltautuneet ensimmäiseen kokeeseensa. Tiesin lähes 100% varmuudella, että tämä olisi Luckyn kanssa numerolla 1. Kuten olen varmaan maininnut täällä aikaisemmin, Luckylla on räyhäämisominaisuuksia vieraita koiria ja varsinkin uroksia kohtaan. Lunallekin Lucky alkuun (viime syksyinä) ärähti muutamaankin otteeseen, jos kävelimme heidän ohitseen tai Luna jäi vaikka vain hallin toiselta puolelta tuijottamaan urosta. Mutta nyt olemme varmaan nähneet jo niin paljon, että Lucky ei reagoi ollenkaan ja nämä kaksi voivat kävellä nätisti vierekkäin ulkona.

Eli kouluttaja oli saanut meidät sijoitettua niin että Lucky oli reunassa ja me Lunan kanssa heidän toisella puolellaan.  Turvallisintahan se varmasti oli olla silloin ensimmäisessä ryhmässä, jotta paikka ei muutu mahdollisesti puuttuvien koirien takia. Minullehan se on ihan sama missä paikassa me ollaan ja parempi ehkä näin, koska jos Lucky olisi joutunut vieraan koiran (tai vieraiden koirien) väliin, olisi siinä ollut iso päällekäymisriski. Eikä se olisi pilannut vain heidän suoritustaan vaan monen muunkin suorituksen.

Eli sitten itse kokeeseen. Alkuun kaikilta tarkastettiin sirut (tätä ei ole ollut muissa kokeissa, yleensä on tarkistettu vain ensikertalaisilta). Sitten hetken päästä siirryttiin luoksepäästävyyteen. Tuomari ei tälläkään kertaa mennyt kyykkyyn (eli yritti koskea nojautumalla päälle, milloinkohan hän oppii että pienelle koiralle olisi parempi kyykistyminen, isoa ehkä pystyykin silittämään ilman nojautumista), joten Lunakaan ei suostunut menemään silitettäväksi. Houkuttelemalla sain sen menemään nuuhkimaan tuomarin kättä, jolloin Laisi vaan totesi että se on hieman ujo. No älä. Juoksutarkastuksen jälkeen siirryimme riviin.

Paikalla makaaminen 1 min.

Oli muuten elämäni pisin minuutti. Kerkesin jo pelkäämään koko liikettä, kun siinä muita odotellessa Luna ei pysynyt ollenkaan paikallaan. Se pyöri ympäriinsä ja vilkuili, vinkui ja yritti vetääkin kehän reunalla olevan systerin luokse. Mielessä kävi, että näinköhän se painaa suorinta tietä kehästä ulos kun pannan otan pois. Onneksi sitä ei tapahtunut.  Alku lähti ihan hyvin, Luna meni ensimmäisellä käskyllä maahan. Rivissä oli 5 koirakkoa ja nämä kolme viimeistä sitten ei mennytkään heti maahan. Meidän viereinen ohjaaja joutui sanomaan maahan-käskyn varmaan 4 tai 5 kertaa ja rivin viimeinen taas 6 kertaa. Siinä kului aikaa varmaan sen reilun minuutin verran, että pelkäsin että Luna nousee ylös itse kun mitään ei tapahdu. No, onneksi näin ei käynyt vaan pääsimme lopulta vaiheeseen, jossa jätimme koirat. Kävellessämme kehän toiseen reunaan, kuulin kuin joku koirista aloitti haukkumaan, joten säikähtäneenä vilkaisin taakse, ettei Luna vaan reagoinut haukkumiseen ja noussut ylös. Neiti edelleen makasi paikallaan, tosin katseli enemmän ympärilleen kuin minun perääni.

Haukkunut koira oli juuri Lunan vieressä oleva ja se haukkui koko pahuksen paikkamakuun. Onneksi se oli sellaista enemmän innostunutta haukkua, joten Luna ei sen takia alkanut pelkäämään. Pikemminkin kävi päinvastoin. Jostain syystä Luna innostui itsekin ja neidin häntä lähti heilumaan vauhdilla. Samalla tytön silmät avautuivat kunnolla ja se vilkuili koko ajan ympärilleen. Luna myös vinkui, mitä ei ole koskaan paikkamakuussa tehnyt!  Minulla oli sydän kirjaimellisesti kurkussa ja taisin unohtaa hengittääkin.  Rukoilin myös koko ajan mielessäni ettei Luna vaan nousisi. 

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen liikkuri käski palaamaan koirien viereen. Tällöin uskalsin hengittää ulos. Luna pysyi maassa hetken aikaa, mutta kun liikkuri oli viereisen koiran kohdalla, nousi neitikin istumaan. Näin sen siinä sivusilmällä ja totesin mielessäni vain että jaahas. Viimeksi ei noustu käskystä ja tällä kertaa noustiin käskyttä. Mutta otan mieluummin tämän ylösnousun kuin kesken liikkeen tapahtuvan ylösnousun. :D Mietin hetken siinä liikkurin tullessa kohdalle, että pitääköhän minun nyt käskyttää Lunaa vaikka se on jo perusasennossa, annoin sitten lopulta uuden sivulle käskyn ja neiti hieman korjasi asentoaan – ja sitten se peruutti selkäni taakse.

Arvosana: 9

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Tämä oli ehkä hyvä olla näin ensimmäisenä yksilöliikkeenä, koska Luna ei osannut sitä olettaa. Eikä sen takia karannut maahan vaan seurasi nätisti ja käskystä meni maahan. Nätisti odotti sen hetken kun kävelin kauemmaksi ja palasin vierelle ja nousi ensimmäisestä käskystä ylös.

Arvosana: 10

Luoksetulo

Tässä meillä oli sama ongelma kuin aina aikasemminkin, Luna hyppäsi minun kättä koskettamaan, mistä lähti pisteitä. Pitää nyt oikeasti ottaa tämä työnalle, koska se syö myös hypyssä pisteitä. Muuten hieno suoritus.

Arvosana: 8,5

Seuraaminen

Voin jo suoraan sanoa että minä pilasin meidän suorituksen tässä. Kerkesin alkuun pelkäämään hiekkakentällä olevaa nurmikko-osuutta, että näinköhän Luna jää kuonosta siihen kiinni, mutta näin ei käynyt. Seuruukaavio oli varmaan pisin tekemäni ja se alkoi yksinkertaisesti suoraan kävelyllä. Kun oli ensimmäisen täyskäännöksen aika, en tiedä mitä tapahtui, mutta Luna veti jonkun ihan ihmeellisen käännöksen. Neiti kumminkin palasi vierelle ja matka jatkui. Käännös vasempaan ok, hidas kävely ok, käännös oikeaan ok, mutta sitten tuli minun aivopieru. Toisen täyskäännöksen aika, ja minä näin että Luna ei ollut kontaktissa. Tein käännöksen silti, mikä johti siihen että tyttöhän ei tietenkään pääsyt liikkeeseen mukaan ja kompastuin Lunaan. Luna hyppäsi sivummalle, mutta olimme aivan kehän reunassa, joten Luna väistäessään meni kehänauhan yli. Se siitä, nollille meni. Jatkoimme kumminkin loppuun, jouduin pari kertaa käskyttämään uudestaan seuraamaan, otimme juoksuosuuden ja uuden täyskäännöksen (mikä nyt onnistui) ja sitten seis.

Tällein jälkiviisaana, minun olisi pitänyt joko antaa uusi seuraa käsky ennen täyskäännöstä, jotta olisin saanut neidin kontaktin tai olisin tehnyt täyskäännöksen ns. väärään suuntaan (normaalisti käännyn vasemmalle, niin olisikin nyt kääntynyt oikealle). Tämä olisi aiheuttanut Lunan perään jäämisen, mutta isoa virhettä ei olisi käynyt. Mutta todellisuudessa siinä tilanteessa kun oli korkeintaan sekunti pari aikaa, niin en kerennyt ajattelemaan yhtään mitään.

Arvosana: 0

Kauko-ohjaus

Ensimmäinen kerta kuin teimme nappisuorituksen! Ensimmäisestä käskystä meni maahan, nousi istumaan ja meni takaisin maahan. Olisin voinut hyppiä ilosta.

Arvosana: 10

Estehyppy

Tässä ei ole kahden ensimmäisen kokeen jälkeen ollut muuta ongelmaa, kuin se lopun hyppy.

Arvosana: 9

Noutoesineen pitäminen

Taitaa olla ainut liike, mistä ollaan aina saatu täydet pisteet ja niin kävi tänäänkin.

Arvosana: 10

Kokonaisvaikutus

Kehuja saatiin yhteistyöstä ja tuomari totesi että Luna tekee oikeasti todella hyvin töitä. Tämä tuomari tosin tuntuu ottavan rodun huomioon, koska meidän todella hyvin –suoritus taitaa jollain esimerkiksi bordercollie -rotuisella olla vain tyydyttävää tai hyvää. Mutta koska Luna poistui kehästä kokeen aikana, emme voineet parempaa arvostelua saada.

Arvosana: 7

Nämä tekivät yhteensä 153,5 pistettä ja täten ALO2.

Tässä video suorituksesta: 

Eli teki mieli lyödä päätä seinään oman virheen takia. Olisimme niin keveästi saaneet sen puuttuvan ykköstuloksen. Nyt sitten joudumme odottelemaan että Lunan juoksut tulevat ja menevät (tai nyt alkuun edes tulisivat, jotta voisin hieman hahmottaa milloin olisi seuraava mahdollisuus kokeisiin).

Mutta, vaikka emme sitä ykköstulosta saaneetkaan, niin suoritus oli minusta todella hieno. Luna oli kuulolla koko kokeen ajan, eikä tälläkään kertaa ottanut liikkurista tai tuomarista häiriötä kuten ensimmäisillä kerroilla. Taitaa neiti alkaa tottumaan tuohon koe-asetteluun.  Saimme myös enemmän 10-pisteitä liikkeistä (tällä kertaa 3:sta liikkeestä aikaisemmin ollaan saatu vain kapulanpidosta). Ja kaukot <3 ne onnistuivat vihdoinkin! Myöskään en ihan samalla tavalla antanut kroppa-apuja kuin aikaisemmin ainakaan kun videolta katsoo. Itselle jäi siis todella positiivinen fiilis kokeesta, että kyllähän me nämä osataan selvästikin, tällä kertaa vain oli huono-onnisuus matkassa. Jos se seuruukaavio ei olisi osunut aivan kehän reunalle, niin Lunan väistöliike ei olisi nollanut liikettä.

Mutta ei voi mitään, nyt seuraillaan hieman miten nuo neidin juoksut tulevan ja katsotaan tulevia kokeita sen mukaan.  Odotellessa yritän saada tuota pahuksen hyppyä pois luoksetulosta ja estehypystä.

Tokokoe 9.6.2016 Pusula

Ihan pelkkää lomailua ei tämä minun loma ollut. Ilmoitin Lunan torstaina 9.6. Lohjalla (tarkalleen ottaen kyllä Pusulassa) olevaan tokokokeeseen. Kokeen järjesti Nu-Pun Koiraklubi Ry ja tuomarina oli Ralf Björklund. Yritin ottaa selvää tuomarista hieman etukäteen, mutta en oikein löytänyt mielipiteitä ko. henkilöstä. Ainoa kommentti oli koirat.comin keskustelupalstalla ”neutraali tuomari.”

Kyseessä oli iltakoe, mikä hieman pelotti, koska huonossa tapauksessa Luna kerkeää kuluttamaan energiansa päivän aikana, eikä sitten enää jaksakaan kokeessa. Yritimme elellä päivän mahdollisimman rauhallisesti, mutta pakkohan koirienkin on päästä liikkumaan. Kävimme yhden vajaan 5 kilometrin lenkin (saaren kauppaan), jolla neiti sai juosta 6 metrin liinassa.

Meillä otetaan rennosti autossa.

Neljältä sitten pakkasimme auton ja lähdimme vaunulta Inkoosta ajelemaan kohti Pusulaa. Naureskelimme ajaessa joitain todella pieniä teitä, että kaikkialle mekin mennään koiraharrastusten perässä. Silloin tällöin matkalla ollaan aina pohdittu että mitäköhän reittiä navigaattori meitä oikein vie, mutta aina me ollaan perille päästy. Matkaan ei mennytkään kuin hieman reilu tunti, joten olimme koepaikalla vähän yli viisi. Ilmoittautuminen alkoi vasta klo 17.30, Avoinluokka klo 18 ja alokasluokka vasta sen jälkeen joten olimme todellakin hyvissä ajoin paikalla. :D Jouduimme siis odottelemaan autossa jälleen, tai jouduimme ja jouduimme, odotettiin autossa koska ulkona oli jäätävän kylmä eikä minulla ollut takkiakaan mukana. Onneksi parkkipaikka oli ihan kentän reunalla, ainoa harmi oli iso ruusupuska-aita siinä välissä mikä haittasi näkyvyyttä kentälle. Kävimme myös koirien kanssa kävelyllä siinä odotellessa ja tein pientä loppuajan treeniä läheisellä parkkipaikalla. Lenkiltä palattua pakkauduimme takaisin lämpimään autoon, jonka jälkeen avoin luokka starttasi kentällä.

Seurasin tarkkaan miten tämä tuomari tekee luoksepäästävyyden. Positiivinen yllätys oli, että tuomari teki sen oikein oppikirjamaisesti, eli hän oli kyykyssä kylki koiraa päin ja katsoi alkuun ihan päinvastaiseen suuntaan. Eli ojennettua kättä lukuun ottamatta ei ottanut minkäänlaista kontaktia koiraan, ellei koira sitten hypännyt tuomarin syliin. Tämä hieman vähensi omaa stressiä, koska mielessä oli kauhukuva että Luna ei taaskaan anna koskea ja tuomari heittää meidät kokeesta pihalle sen sileän tien.

Siinä sitten avo-luokkaa seuratessa, tuli todettua että tuomari on todella tarkka. Kukaan avo-koirakoista ei esimerkiksi saanut 10 mistään liikkeestä, ja omaan silmään täysin puhtaista suorituksista tuli useasti 8:a. Siinä kerkesin jo hieman heittää hyvästit mahdolliselle ALO1 tulokselle, koska tiedän että meillä on hieman vinot perusasennot ja itse annan jonkun verran kroppa-apuja.

Avo-koirakkoja ei onneksi ollut kuin neljä, joten luokka oli nopeasti ohi.

Sitten alkoi meidän alokasluokka. Saimme numeron 8. eli olimme taas ryhmän loppupuolella. Kokonaisuudessaan koiria oli 12. Ryhmässä oli 4 ensikertalaista, joten tuomari kävi alkuun nopeasti perusohjeistuksen läpi. Tärkeimpänä tuomari mainitsi paikkamakuusta, että jos jonkun koira lähtee rivistä, tuomarin käskystä omistaja käy hakemassa sen koiran. Koiraa ei saa siis kutsua luokse, koska sitten siinä on riski että muutkin koirat lähtevät.

Luoksepäästävyys otettiin suoraan kaikilta koirilta, eli menimme numerojärjestyksessä tuomarin luokse. Tuomari teki täysin samoin kuten teki avo-luokan kohdalla, mikä oikeasti oli Lunan kannalta todella hyvä. Eli suosittelen kyllä tätä tuomaria jos on arka koira. Neiti meni itse ensin siihen lähelle ja antoi tuomarin hieman silittää. Kun tuomari kääntyi katsomaan, otti Luna pari askelta taaksepäin, mutta pysyi juuri ja juuri kosketusetäisyydellä. Tämä riitti. Sitten tehtiin vielä juoksutarkastus, jolloin sain ottaa neidistä kiinni. Luna kyllä taas pyrki piilottamaan takamuksensa, mutta pian sekin oli ohi ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Sitten lähti koe käyntiin. Video suorituksesta löytyy postauksen lopusta.

Paikalla makaaminen ryhmässä 1min.

Paikkamakuussa meidät jaettiin kolmeen ryhmään, joista me olimme toisen ryhmän viimeinen koirakko. Liike lähti meillä todella hyvin, Luna oli kuulolla ja meni ensimmäisestä käskystä maahan. Kun kävelimme koirista pois, tuomari käski koiran numero 5. omistajan hakemaan koiransa pois, vilkaisin olan yli ja näin että toisessa reunassa oleva australianpaimenkoira oli lähtenyt hipsuttamaan omistajansa perään.  En tiedä sitten jännittikö kisaajaa sen verran, että se unohti mitä tuomari oli juuri hetki sitten sanonut, koska kisaaja kutsui koiransa pois. Tuomari liikkeen lopussa tästä kisaajaa hieman moittikin. Onneksi kukaan muista koirista ei tähän reagoinut ja pian palasimmekin riviin koirien luokse. Videostakin näkee, että alkuun Luna on todella hyvällä kontaktilla, mutta kun liikkuri tulee eteen siirtyy neidin huomio siihen ja ensimmäinen ylös-käsky menee kuuroille korville. Sanon käskyn uudestaan ja tällä kertaa Luna nousi – mutta se laskeutui heti takaisin maahan. En sitten voinut siinä muuta kuin tuijottaa Lunaa silmillä yrittäen vihjata nousemisesta ja onneksi neiti sen sitten pian tajusikin. Luna nousi sitten kyllä istumaan ja pysyi loppu ajan paikallaan, mutta virhe oli jo tapahtunut.

Arvostelussa pisteitä lähti tästä maahanmenosta sekä hieman hitaista siirtymistä.

Arvosana: 7

Seuraaminen

Tässä Lunan suorituksesta olin todella ylpeä <3. Neiti seurasi hyvällä vauhdilla koko liikkeen, kontaktikin pysyi melkein koko ajan. Mutta neiti ei haistellut maata kertaakaan!! Pieniä ongelmia oli käännöksissä, kun Luna sattui niitten kohdalla katsomaan suoraan eteenpäin, eikä näin ollen nähnyt minun aloittavan kääntymisiä.  Luna myös oli hieman turhan kaukana minusta seuratessaan. Seuruukaavio oli lyhyempi kuin aikaisemmissa kokeissa, mikä ei sekään tietysti ollut pahitteeksi.  Plussaa oli myös heti alkuun tapahtuva juoksuosuus, Luna joutui skarppaamaan heti liikkeen alettua, mikä varmasti auttoi myös loppuseuruussa. Omasta suorituksesta voin sanoa, että yritän ensikerralla pitää leukaa hieman ylempänä, koska nyt videolta selvästi näkee että minä katson alaspäin, jotta näkisin Lunan. Luulen kyllä että pienen koiran kanssa tällainen annetaan hieman helpommin anteeksi, mutta yritetään nyt silti parantaa omaakin suoritusta.

Arvosana: 8

Maahanmeno seuraaminen yhteydessä

 Seuruu lähti hyvin, mitä nyt itse taas katselin alaspäin. Luna meni maahan ensimmäisestä käskystä, pysyi nätisti paikallaan ja nousi myös ylös ensimmäisestä käskystä. Piste lähti todennäköisesti omasta kroppa-avusta, minkä näkyy videolla selkeästi.

Arvosana: 9

Luoksetulo

Lunan luoksetulossa ei ole mitään muuta ongelmaa kuin lopun hyppääminen. Se tulee kovaa ja kuonolla koskettaa minun kättä ennen kuin kääntyy perusasentoon. Tämä on Lunasta ollut kivaa (pitääkö sitä jopa jonain temppuna?), mutta pisteitä siitä lähtee joten yritän nyt karsia tuota hyppyä pois. Vaikkakin se saa yleisöstä aina naurut tämän tehdessään. :D

Arvosana: 8,5

Noutoesineen pitäminen

Ei mitään ongelmia. Sekunnin sadasosan Luna näytti miettivän ottaako kapulan vai ei, mutta se taitaa olla niin huomaamaton että sitä ei kukaan muu kuin minä noteeraa.

Arvosana: 10

Kauko-ohjaus

Sitten meidän kauheus. Tälläkään kertaa se ei onnistunut niin kuin piti, mutta positiivista oli se että sujui se sentään paremmin kuin aikaisemmin. Jouduin sanomaan tuplakäskyn ensimmäiseen maahanmenoon, kun Luna katseli vaihteeksi jonnekin muualle. Sitten tuli tuplakäsky ylös istumiseen. Tässä en osaa sanoa mitä neiti ajatteli, koska minun muistaakseni se ensimmäisen käskyn kohdalla katsoi minua, mutta ei vaan reagoinut. Loppuliike sujuikin hyvin, eli maahanmeno uudestaan meni ensimmäisestä käskystä, samoin sivulle nousu tapahtui ensimmäisestä käskystä. Mutta siis ensimmäinen oikeasti hyväksytty suoritus, edellisessä kokeessa tuomari olisi voinut nollata liikkeen kolmennasta istumaan käskystä.

Arvosana: 6

Estehyppy

Tässä on hieman sama juttu kuin luoksetulossa, eli Luna perusasentoa ottaessaan hyppää koskettamaan kättä. Siitä lähti varmaankin meidän piste. Luulisi tämän poistuvan kun harjoittelen sen pois luoksetulosta.

Arvosana: 9

Kokonaisvaikutus

Tuomari tykkäsi meidän tekemisestä ja sanoi että minulla on jotenkin hyvä asenne työskennellessä ja koirakin selvästi tykkää tehdä töitä kanssani. Huomatutusta sain kroppa-avuista (tässä vaiheessa oli kuulemma joku yleisöstä kommentoinut, että noin hoikkaa tyttöä varmaan jo tuulikin heiluttelee, toisin kuin heitä painavampia :D ) sekä seuruuosiossa Lunan kaukana kulkemisesta.

Arvosana: 8,5

Yhteensä 162,5 ja ALO1 !

Täytyy sanoa että itse lähdin kentältä todella hyvin mielin. Lunalla pysyi ensimmäisen kerran todella hyvä vire koko kokeen ajan, mikä varmaan tarttui minuun ja minä taas positiivisella asenteella vahvistin Lunan virettä. Olin siis todella tyytyväinen vaikka suoritus ei nyt täydellinen ollutkaan (ja pisteitäkin tuli vähemmän kuin viimeksi), mutta se oli oikeasti paras suoritus mitä meillä on ollut. Luna ei myöskään tällä kertaa ihan hirveästi ottanut häiriötä liikkurista ja tuomarista. Kyllä se niitä silloin tällöin katsoi, mutta ei niin paljoa kuin aikaisemmin.

En tiedä mitkä asiat meidän hyvään suoritukseen vaikuttivat. Yksi asia saattoi olla palkka, jonka neiti luuli minulla olevan taskussa (otin loppupalkaksi luun, missä oli kanaa kierrettynä ympärillä). Autosta poistuessa näytin Lunalle että katso mikä herkku minulla on ja kun neiti lopulta vilkaisi muualle, ojensin herkun sen huomaamatta taaksepäin systerille. Toinen ajatus oli se autossa odottaminen, että Luna kerkeää patoamaan energiaa siinä odottaessa ja katsoessa kun muita koiria kulkee edes takaisin. Kolmantena koepaikka oli ainakin minusta meille se paras. Kenttä oli siis koulun hiekkakenttä, joten siinä ei minusta pahemmin mitään vahvoja hajuja ollut. Olen nyt myös yrittänyt vähintään kerran viikossa tehdä kokeenomaisen treenin, jolloin meen kentälle tekemään vain kertaalleen kaikki liikkeet ja kunnon palkka ja pois.
Vai oliko sitten Lunalla muuten vaan hyvä päivä, ota ja tiedä. Yksi kisaajista ohi kulkiessaan kehui meidän suoritusta, mikä kohotti ainakin omaa itsetuntoa.

Menimme suorituksen jälkeen takaisin autoon, jossa Lola oli odotellut jo jonkun aikaa. Emme viittineet jättää vanhempaa neitiä yksin asuntovaunuunkaan viideksi tunniksi plus se rakastaa autossa matkailua, joten se sai tulla taustatueksi ja odotella suoritusten ajan autossa. Systeri yritti laskea meidän kokonaispisteitä siinä odotellessa ja kerkesikin aiheuttaa minulle melkein sydärinkin sanoessaan pisteiden jääneen 144,5 pisteeseen. Kerkesin siinä jo hieman masentumaan kun meillä oli huippuhyvä suoritus ja silti pisteet jäi niin vähäiseksi, kunnes aloin miettimään saatuja pisteitä ja sanoinkin että ei ne voi olla noin matalat. Systeri tarkisti että on ottanut kaikki pisteet laskuun mukaan kahdesti, joista toisella kerralla se sitten huomasikin että jonkun liikkeen pisteet puuttuivat. Kolmatta tarkastusta tehdessään systeri totesi hypyn pisteet jääneen kokonaan laskusta pois, ja ne 18 pistettä nosti pisteet sitten sen yli 160 ja pääsin huokaisemaan helpotuksesta.

Kun viimeisetkin neljä koiraa oli suorituksensa tehneet, siirryimme ulos odottelemaan tuloksia. Kaikkien pisteet käytiin läpi, 12:sta koirasta 5 sai ykköstuloksen. Luna sijoittui 5:ksi, eli oli ensimmäinen ykköstuloksen saanut koira, 1.&2. sijoittuneet vetivätkin kunnon pisteet kunniapalkinnot saaden. Koekirjaa hakiessamme koetoimitsija kommentoi että hän niin haluaisi antaa Lunalle liikkispisteitä, kun oli niin kiva suoritus. :D Tämä oli meille ihan riittävä tulos, olenkin sanonut että me lähdemme tokokokeeseen hakemaan sitä henkilökohtaista ykköstulosta, jos sitä sattuu sijoittumaan samalla on se vain bonusta. :) Vielä kun oli selvästi tarkka tuomari, niin se ykköstulos tuntuu vielä paremmalta.

Eli se oli meidän toinen ykköstulos, yksi enää uupuu TK1:seen. Sitä lähdemme havittelemaan heinäkuun lopulla Oulunkylässä olevassa kokeessa, olettaen että Luna ei aloita juoksujaan ennen sitä. Hieman kyllä taitaa luonto asettua meitä vastaan, kun Lunan n. 7kk juoksuväli tulee täyteen juuri siinä heinäkuun lopulla, mutta jos se myöhästyy siitä kuten viimeksi. Olisi kyllä kiva saada se kolmas ykköstulos ennen hallikoekauden alkamista.

Kun palasimme vaunulle siinä kymmenen maissa illalla, oli peurat liikkeellä. Näimme yhden ison lauman pellolla, pari hyppeli hieman myöhemmin tiellä ja sitten niitä oli vielä vaunualueen vieressä. Tämä oli ainoa joka pysyi paikallaan jotta sain kuvan otettua. :D Luna joka kerta aloitti kiljumisen kun se näki peuroja.

Kolmas kerta toden sanoo, meidän 3. tokokoe

Meidän kolmas tokokoeyritys oli tällä kertaa Tuusulassa 14.5. ulkokentällä. Tuomarina oli Harri Laisi. Kävin edellisenä päivänä vetämässä vielä yhden kokeenomaisen treenin omalla kentällä ja se sujui omasta mielestä todella hyvin. Olin myös seurannut koko viikon säätiedotteita, jotka alkuun lupasivat sadetta mutta loppuviikonlopun lähestyessä hiljalleen parani.

Se sitten olikin aikamoinen shokki, kun jännitykseltä huonosti nukutun yön jälkeen säätiedotus oli tehnyt täyskäännöksen ja lupasikin nyt parhaimmillaan kaatosadetta koko päiväksi. Ja totta kai se sade alkoi just silloin, kun me lähdimme ajamaan kisapaikalle päin.

Kisapaikkana oli Tuusulan kennelkerhon kenttä, mikä ei ollut kuin vartin ajomatkan päässä. Paikanpäälle päästyämme tajusin, että tälläkään kertaa koe ei ala ajallaan. Olimme paikalla 40 minuuttia ennen oletettua alokasluokan alkua ja kentällä oli voittajaluokka vielä kesken. Kävin ilmoittautumassa ja siinä selvisi että olimme toiseksi viimeisinä. Juuri kun olin ajaessa ajatellut, että olisin mieluummin ryhmän alkupäässä, niin ei tarvitsisi jännityksen nousta liian korkeaksi.

Kävin lenkittämässä neidin pikaisesti, jonka jälkeen odottelimme autossa Suomen jääkiekkopeliä kuunnellen. Avoimessa luokassa ei onneksi ollut kuin kolme koiraa, ja siinä tuli nähtyä että ei ne muutkaan aina onnistu. Kellään avoimen luokan koirakoista ei näyttänyt menevän kovinkaan hyvin ja liikkeitä nollautui. Täytyy sanoa että tietysti se on harmi kun muilla menee pieleen, mutta hieman se lohduttaa itseä että oikeasti aina ei tarvitse onnistua. Ja muutkin epäonnistuu joskus.

Lopulta puolentoista tunnin odottelun jälkeen, pääsi alokasluokka starttaamaan. Aloitimme paikkamakuulla, koirat jaettuna kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä kahdessa oli neljä koiraa, viimeisessä kolme. Tällöin totesin että ei se loppupuolella olo nyt niin paha juttu ollutkaan. :D Vähemmän odotettavaa kun vähemmän koiria paikkamakuussa.

Tietysti ennen paikkamakuuta oli luoksepäästävyys ja juoksutarkastus. Tällä kertaa Luna ei välittänyt tuomarista, eikä olisi halunnut mennä ollenkaan lähelle. Osasyy saattoi olla tietysti tummat kahisevat vaatteet (onneksi tuomari sentään otti hupun pois päästä vaikka satoi) ja miestuomari kumartui Lunan päälle. Luulen että tilanne olisi ollut hieman eri, jos tuomari olisi kyykistynyt heti alkuun, kuten teki silloin ensimmäisessä kokeessamme Porvoossa. Lopulta juoksutarkastuskin saatiin tehtyä vaikka neiti yrittikin mahdollisimman hyvin vetää persuutaan mahan alle. Tuomari siinä totesikin, että tätä meidän pitää oikeasti harjoitella, koska joku tuomari saattaisi sanoa kiitos ja hei tässä vaiheessa.

PAIKKAMAKUU

Päästiin kumminkin kokeeseen mukaan ja siirryimme paikkamakuuseen. Olimme siis tässä kolmen porukassa keskimmäisenä, toisella puolella bordercollie, toisella pitkäkarvainen collie. Liike lähti meillä hyvin, neiti meni ensimmäisellä käskyllä maahan (sekunnin mietti, mutta meni kuitenkin. ) Itse paikkamakuussa Luna ensin hieman vilkuili ympärilleen, jonka jälkeen jäi katsomaan minua. Sitten sydämentykytyksiä aiheutti oikealla puolella oleva pitkäkarvainen collie, joka päättikin nousta ja mennä omistajansa luokse.  Sekä borderi että Luna seurasi tätä collieta vain silmillään onneksi ja pysyivät maate. Hieman Luna alkoi haistella tämän tapahtuman jälkeen ympäröivää maata enemmän, mutta pysyi kuitenkin loppuajan muuten paikoillaan.

Paluu koirien luokse ja ylöskäsky. Jouduin Lunalle sanomaan käskyn kahdesti, mutta muuten hieno suoritus.

Vettä tuli sen verran, että systeri ei pystynyt autosta kuvaamaan suoritusta kun ikkunoiden läpi ei meinannut nähdä.

Paikkamakuu:  9

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ

Lähtö oli meillä todella hyvä, mutta hieman ennen merkkitötsää neiti siirtyi minusta hieman kauemmaksi haistelemaan. Jouduin sanomaan uuden seuraa-käskyn. Sen jälkeen liike sujui loppuun hyvin, Luna meni maahan ensimmäisellä käskyllä, pysyi siinä ja nousi myös ensimmäisellä käskyllä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9

LUOKSETULO

Tässä ei oikeastaan ollut ongelmaa, Luna tuli hyvällä vauhdilla luokse. Ainut miinus oli se, että kohdalle tullessaan se hypähti niin että se koski kuonollaan koski minun kättä ja tästä luulen lähteneen puolikkaan pisteen. Luna on jostain kehittänyt tuon tavan, koska se tekee sitä myös ihan perus sivulle käskyssä.

Luoksetulo: 9,5

SEURAAMINEN

Meidän murheenkryyni ja sitä se oli tälläkin kertaa. Lähtö oli hyvä, mutta aika pian lähti nenä viemään. Jouduin sanomaan seuraa käskyn varmaan 2-3 kertaa uudestaan, ettei Luna jäänyt kovin montaa metriä taakse. Hitaassa kävelyssä Luna yllättäen jäi jopa paikalleen seisomaan. Sitten mentiin hetki hyvin, kunnes se unohtui jonnekin uudestaan. :D Täyskäännöksessä neiti vaan jatkoi matkaa ja jouduin jälleen pari kertaa ihan kutsumaan sitä nimeltä jotta sain sen huomion. Loppusuora juoksuineen meni taas hyvin.

Seuruu: 7

ESTEHYPPY

Liike, mikä ollaan nollattu kahdessa edellisessä kokeessa. Tällä kertaa näin ei onneksi käynyt. Tosin tässä vaiheessa koetta Luna näytti tajuavan että kentällä on muitakin ihmisiä (tuomari ja liikkuri), kun jätin sen istumaan esteen toiselle puolelle, tuijotti Luna tuomaria niin kauan kunnes huusin hyppykäskyn. Onneksi se kuuli sen, ettei toistoa tarvittu vaikka kontaktia ei ollut nimeksikään. Luna tuli nätisti yli. Päätin kerrankin kiinnittää huomiota omaan kroppa-apuun, enkä kiertänyt itseäni ollenkaan neidin tullessa sivulle. Sitten ihmettelinkin, kun liikkuri ei antanut lopetussanoja ja vilkasin neitiä, joka olikin tällä kertaa jäänyt seisomaan jälleen tuomaria tuijottaen.

Estehyppy: 9

NOUTOESINEEN PITÄMINEN

Tässä meillä ei koskaan mitään ongelmaa ole ollut, eikä ollut tälläkään kertaa. Osasin itse jo jopa odottaa että liikkuri antaa käskyn ennen kapulan antamista neidille. :D Hieman hitaasti Luna avasi suutaan ja kerkesin varmaan puolisekuntia pelätä että se kääntää päänsä pois kapulaa ottamatta, mutta ottihan se sen kumminkin. Sitten 5 sekuntia kului Lunamaiseen tapaan ympärille katsoen ja käskystä kapulasta irroitettiin nätisti.

Noutoesineen pitäminen: 10

KAUKO-OHJAUS

Meidän toinen hylsyliike. Tässä vaiheessa koetta Lunan mielenkiinto alkoi jo olla jossain muualla ja jouduin sanomaan ensimmäisen maahan-käskyn kahteen kertaan. Sitten siirryin parin metrin päähän, ja Luna yllätys yllätys taas katseli ihan jonnekin muualle kuin minua päin. Ensimmäinen istu-käsky, ei tulosta, toinen käsky, neiti ei edelleenkään noussut. Tässä vaiheessa ajattelin et joo tässä se sitten oli, mutta siitä huolimatta annoin kolmannen käskyn. Nyt Luna nousi. Liikkuri oli näyttänyt jo maahan-merkin ennen kuin sain Lunaa ylös, joten odotin tässä sekunnin pari ennen kuin käskin neidin takaisin maahan. Kerkesin taas sekunnin pelätä, mutta Luna kumminkin meni hitaasti maahan. Olin varma että olimme nollanneet jälleen tämän liikkeen, mutta autossa systeri sanoikin että nollaa ei tullut.

Kauko-ohjaus: 5

KOKONAISVAIKUTUS

Tuomari kehui meidän yhteistyötä ja totesi Lunan olevan aika perinteinen cockeri. Se aloittaa todella hyvin, mutta jossain vaiheessa tuntuu unohtavan että nyt ollaan tekemässä jotain. (Myöntääkö joku muu cockerin kanssa kokeissa käyvä tätä? :D ) Myönsin Lunan vielä menevän enemmän ja vähemmän nenänsä perässä, johon tuomari totesi että se on aika yleistä varsinkin näillä roduilla. Kyllähän muutkin rodut sitä tekee, mutta yleisempää se on mm. metsästysroduilla.

Kokonaisvaikutus: 9

Yht. 169,5 pistettä ja  ALO1!!

Menin vuoromme jälkeen takaisin autolle, missä keskustelin systerin kanssa tuloksista. Suoritus oli paras meidän tähänastisista, mutta kun en pisteitä pahemmin nähnyt, arvioin itse että joko me saadaan juuri ja juuri ALO1 tai me jäädään siitä juuri ja juuri. Meidän autokin oli sen verran kaukana kumminkin kentästä ja tuomari näytti pisteet päin vastaiseen suuntaan, niin autossa ei voinut olla täysin varma mitä pisteitä välillä annettiin.

Kun viimeinen koirakko oli kokeensa tehnyt, menimme kuuntelemaan tulokset. Sadekin hyvin hellitti, kun koe oli ohi. :D Tuomari aloitti, että 11 koirakosta 4 sai ykköstuloksen. Tässä vaiheessa totesimme systerin kanssa, että taisi meidän pisteet jäädä sitten just alle 160. Tämä tunne vahvistui, kun tuomari ilmoitti toisen tollerin olleen se neljännellä sijalla. Se oli vetänyt mielestäni ihan hyvin, joten ei meidän pisteet voineet sitten millään riittää enempään, varsinkaan ykköstulokseen.

Sitten tuomari jatkoi että kolmannella sijalla ja palkintopallilla oli ryhmän cockerspanieli. Tässä vaiheessa hätkähdin ajatuksistani ja olin silmät pyöreinä, että mitä, oikeastiko se sano cockerspanielin?! Systerikin oli jo aloittanut keskustelun vieressä olevan collien omistajan kanssa, joten se sitten kuulemma hätkähti minun ihmettelyä. Menin sitten epävarmana hakemaan meidän kisakirjan, kun ei ryhmässä muita cockereitakaan ollut. Toiseksi tuli (muistaakseni) bordercollie ja ensimmäiseksi bokseri.

Kahden epäonnistumisen jälkeen se onnistuminen viimein tuli, vaikka kerkesin aikaisemmin jo kelata kaikki kauhuskenaariot mitä kokeessa voi tapahtua ja mikä voi mennä pieleen. Sadetta pelkäsin eniten, Luna kun ei suostu menemään läpimärälle maalle maahan kovinkaan hyvin ja tietysti vesisade saa koiran ravistelemaan, mutta onneksi se ei nyt niin kaatosadetta meidän vuorolla ollut kuin se olisi voinut olla. Nyt voin hieman rennommalla mielellä katsella seuraavia kokeita, suunnitelma oli saada TK1 vielä tämän vuoden puolella. : ) Myönnettävä on, että hieman on ollut stressiä tuon onnistumisen kanssa, jotenkin se on niin harmittava tilanne kun koira osaa liikkeet, mutta ne ei sitten siellä kokeessa ole onnistuneet.

Olin jotenkin niin innoissani ykköstuloksesta, että kun lähdettiin ajamaan kotia kohti, käännyin liikenneympyrästä väärään suuntaan ja tajusin sen vasta melkein kilometrin päässä että hetkonen, nyt maisema on ihan väärän näköinen… Onneksi se auto kääntyy suht helposti ja otettiin oikeasti nokka kohti kotia.