Rukkasia tarjolla, anyone?

Ai että välillä tekisi mieli tehdä koirista rukkaset ja tänä aamuna oli taas sellainen hetki. Olenkin täällä varmaan maininnut että Luna ja meidän naapurin mitteli (en nyt osaa sanoa onko se oikeasti mitteli vai kleini, mutta arviolta sellainen vajaa kymmenenkiloinen musta pallero) ovat verivihollisia. Se on tällainen mitä monet kuvailisivat “räkyttäväksi pikkupiskiksi” eli nähdessään muita koiria, aloittaa rähinän. Naapuri on sanonut että se ei pidä muista koirista ja puree jos pääsee niin lähelle. Hän ei myöskään puutu koiransa räyhäämiseen mitenkään, naureskelee vain. 

"Emmä mitään ole tehnyt"

Mikä tähän yhtälöön sopii sitten täydellisesti, niin naapuri pitää silloin tällöin koiraa vapaana. Ei siis ihan lenkillä (en ainakaan ole nähnyt), mutta tuntuu päästävän sen tuossa pari kymmentä metriä ennen ulko-ovea irti ja koira juoksee heidän ovensa lähettyville.  

Lunan ja tämän mittelin kemiat eivät ole koskaan kohdanneet ja neiti alkoikin rähisemään takaisin todella nopeasti tähän asuntoon muuton jälkeen, kun osuimme ulos samoihin aikoihin. Puutuin tähän heti ja pariin otteeseen sainkin tilanteen siedettäväksi, eli Luna kyllä murisi mittelin nähdessään, mutta ei muuta. Sitten tuli tilanne, kun tämä mitteli olikin vapaana meidän tullessa (tai oltiinko lähdössä, en enää muista) lenkiltä. Elettiin siis aikaa ennen Laraa. Hetken aikaa koirat tuijottivat toisiaan ja minä yritin sisäistää että tosissaan tuo räyhäävä mitteli seisoi muutaman metrin päässä meistä vapaana. Mitteli lähti tietysti raivopäissään meitä kohti ja sain onneksi vipattua Lunan ovesta sisälle. Tämä sitten romahdutti meidän etenemisen mitä olin saanut työstettyä ja jouduin aloittamaan taas alusta. 

Menikö siinä muutama kuukausi, kun tilanne alkoi näyttämään taas siedettävältä - vain romahtaakseen uudelleen. Tulimme systerin kanssa jostain (kaupassa ainakin oli käyty, kun muistan kantaneeni kauppakassia toisessa kädessä). Pääsimme meidän oven kohdalle, kun naapuri avasi oven ja tämä mitteli pinkaisi ovesta ulos. Sehän bongasi meidät tietenkin siitä heti ja lähti taas raivopäissään kohti. Minä yritin pitää Lunaa selkäni takana ja pohtia että kaivanko minä avaimet vai suhinapullon nopeammin taskusta ja systeri yritti käsin ja jaloin estää mittelin pääsyä Lunan luokse. Suhinapullo löytyi nopeammin ja suihkautin mittelin suuntaan (en kohti, mutta koirasta hieman ohi) kunnon suhauksen. Tämä hiljensi molemmat koirat ja mittelikin jäi selvästi pohtimaan että mitä pahusta tapahtui. Tilanne oli selvästi siitä outo, koska mitteli päätti kääntyä ympäri ja palata omistajansa luokse.  

Tämän jälkeen Luna on nostanut kierrokset tappiin jo haistaessaan naapurit. Tätä mitteliä ei tarvitse edes näkyä, sen ei tarvitse olla edes ulkona, koska nykyään riittää jo että joku naapurin perheenjäsenistä on kävellyt ulkona. Luna kiihtyy niin kovin, ettei se pysty vastaanottamaan mitään puhetta. Olen tätä edelleen pyrkinyt kouluttamaan pois, mutta viimeisen puolenvuoden aikana emme ole edenneet ollenkaan. Neiti on tainnut todeta, että se mitteli vain pyrkii iholle ja se voi tulla mistä vain koska vain, joten haistaessaan sen menee jo ns. Puolustusasemaan.  

Nyt Laran tullessa kuvioihin, on tähän puuttuminen hankaloitunut. Koska yhden koiran sijasta minulla onkin kaksi reagoivaa koiraa. Laralla on myöskin nyt tätä räyhäämisongelmaa, mutta ei kaikkien koirien kohdalla. Useimmiten Lara kiihtyy jos Luna kiihtyy, mutta muiden koirien kohdalla Lunalle riittää “jätä” käsky ja neiti kulkee mulkoillen ohi – Lara saattaa siitä huolimatta sitten aloittaa pörinän. Lunan pörinät on siis paremmin ennakoitavissa, Laralla ne on edelleen osittain mysteerejä. 

"Huomioi mua!"

Palaten tähän aamuun, olimme juuri palaamassa aamulenkiltä, kun näin mittelin omistajineen tulevan meidän parkkipaikalta. No, Lunahan bongasi  mittelin heti ja veti kierrokset tappiin. Pyöritin neidin hihnan monta kertaa käteni ympäri ja vedin sen ohi. Lara kiihtyi kanssa, tosin ei ensin tiennyt että minkä takia piti kiihtyä ja vilkuili ympärilleen. Kun mitteli bongasi meidät ja aloitti rähinän niin alkoi Larakin raivoamaan (Luna edelleen vain murisi tiukasti vasemmalla puolella). Vedin siis kummatkin koirat siitä äkkiä ohi. Omituista kyllä, kun pääsemme kunnolla ohi, niin tytöt eivät jää vetämään tämän naapurin perään. Luna sitten ohituksen jälkeen aloitti hirveän kiljumisen, eli se käveli eteenpäin ja oikeasti kiljui. Tässä vaiheessa neiti alkaa jo olla kuulolla, eli nappasin kuonosta ja kielsin niin ääntely hieman rauhoittui.  

Mutta siinä teki kyllä mieli tehdä kaikista kolmesta rukkaset, sekä omista että siitä naapurin koirasta. Oikeasti, minua ei sinällään haittaa että muut koirat rähisee, kunhan omat ei lähtisi siihen mukaan. Ja olen aikalailla kaikkeni yrittänyt että Luna oppisi sulkemaan naapurin mittelin pois ajatuksistaan, mutta joka kerta olemme palanneet lähtöruutuun. 

Argh.  

Lolan ja Lunan yhteiselon ongelmat

Lolalla ja Lunalla on mennyt yhteiselo nyt jo jonkin aikaa todella hyvin, mutta valitettavasti se päättyi viime lauantaina. Olin tullut töistä kotiin ja Luna tuli innoissaan eteiseen vastaan ja nappasi kengän kannettavaksi matkalla. No, Lolahan tuli perässä ja meillä kun eteinen on suht kapea, yritti Lola ohittaa kenkää pitelevän Lunan alle puolenmetrin päästä. Myönnettävä on, että itse kerkesin jo kauhistua tilannetta ennen kuin mitään oli edes tapahtunut (koska usein tuollaisessa tilanteessa Luna on käynyt päälle), joten luulen, että oli osittain omaa syytäni, että tilanne tällä(kin) kertaa kärjistyi. Luna siis kävi Lolan päälle jälleen kerran. Minä olin siinä onneksi puolenmetrin päässä joten sain napattua meidän neidin niskasta kiinni nopeasti ja vedettyä sen irti Lolasta. Koskaan aiemmin, vaikka Lunan hyökkäykset ovat näyttäneet todella pahalta, ei Lolasta ole verta tullut, mutta tällä kertaa meidän neidin kynsi oli näköjään osunut aiheuttaen haavan Lolan alaluomeen. Ensin säikähdin että oliko osuma vaurioittanut silmää (kun veri oli silmässä), mutta silmän huuhtelun jälkeen totesin sen olevankin vain luomessa. Verenvuotoa ei onneksi kestänyt kuin parikymmentä sekuntia. Siinä olikin sitten kiva etsiminen, mistä löydän lauantaipyhän iltapäivällä eläinlääkäriä, jotta saisin selville pitikö meidän lähteä heti ajamaan lääkärille silmää näyttämään vai mitä tehdä. Tuusulasta löysin sitten yhden eläinlääkäriaseman joka oli vielä auki, jonne sitten soitin. Heilläkin oli kuulemma ihan täyttä koko loppupäivä, mutta sieltä sanottiin että jos silmä ei vuoda ja koira ei sitä siristele niin sen voi käydä näyttää myös seuraavana päivänä. Luomihaavat kuulemma ovat harvoin sellaisia että niitä parsimaan aletaan (ja en nyt sitä olettanutkaan kun Lolan 2 haavaa oli leveydeltään ehkä 1mm ja pituudeltaan 2-3 mm). Lola ei silmäänsä siristellyt ollenkaan, eikä se sitä hirveästi arastellut eli antoi putsata ja huuhdella ihan nätisti, joten jäimme sitten seuraamaan tilannetta. Hieman se alaluomi näytti jossain vaiheessa turvonneelta ja luomi roikkui tavallista enemmän (joillakin cockereilla nyt luomet roikkuu muutenkin), joten huuhtelin silmän aina ulkoa tultaessa.

Ilmoitimme tilanteesta kyllä tädille ja kysyimme viemmekö me Lolan sunnuntaina eläinlääkärille vai haluaako hän viedä sen omalle eläinlääkärilleen. Täti oli sitä mieltä että seuraa sitä pari päivää. Kun palautin Lolan ennen tokotunnille menoa, yritin sanoa että se kannattaa käyttää edes näyttämässä. Oli täti sen sitten kumminkin lääkärillä käyttänyt ja Lola oli saanut antibioottitipat ja kipulääkekuurin. Seuraavalta agilitytunnilta joutuu olemaan pois.

Minä nyt toivon että nämä Lunan raivostumiset lopuisivat kun neidille tulee ikää lisää. Neidillä kun muutenkin on vahva reviiriajattelu, Lolalla ja Lunalla ei yleensä ole mitään ongelmaa jos ollaan jossain muualla kuin kotona (ulkona/vierailla käyttäytyvät aivan nätisti). Tosin jos se liittyy neidin heikkoon hermorakenteeseen niin tuskin näin käy. Ne ovat kumminkin vähentyneet jo huomattavasti verrattuna esimerkiksi vuoden takaiseen, jolloin Lola ei uskaltanut meillä liikkua ollenkaan. Joka kerta kyllä puututaan, jos Luna yrittää yhtään Lolaa dominoida tai ärisee sille, mutta Lola kun taas on niin herkkis niin se ajattelee että nyt häntä komennetaan ja loukkaantuu. Luna kyllä onneksi uskoo, kun kerkeän ärähtää sille kun se on vasta käymässä päälle ( tai vasta murina vaiheessa). 

-

Sunnuntain tokotunnilla treenien pääpaino oli noutokapulalla ja seuraamisen käännöksillä. Tuli sitä myös treenattua paikkamakuuta sekä omatoimisesti seuraamista. Käännöksillä aloitettiin. Tötsiä oli aseteltu silleen, että ensin mentiin 1,5 metriä suoraan, sitten käännös vasempaan, taas 1 metri suoraan, käännös oikeaan, hetki suoraan, käännös oikeaan, suoraan, käännös vasempaan. (Kuva ehkä selkeämpi kuin mun selitys).

Oranssit ovat nyt siis tötsiä.

Minusta tehtävä oli jotenkin hankala, kun välimatkat olivat niin lyhyitä. Silleen että sain Lunan juuri kunnolla seuraamaan, kun pitikin jo hidastaa käännökseen. Kouluttaja totesi että koira ei tee ihan kunnon käännöstä peräpäällään vaan sen käännös on hieman kaarevampi, mutta Luna ei kuitenkaan mene hirveän etäälle siinä, joten siitä tuskin lähtisi montaakaan pistettä kokeessa. Kun itse olen treenannut, olen kävellyt vähintään 5 metriä ensin suoraan ennen käännöstä, jolloin ne käännökset ainakin omasta mielestä menee ihan hyvin, mutta pitää varmaan pyytää jotakuta joskus kuvaamaan (tai hankkia kameralle jalka, jotta saan sen kentänviereen kuvaamaan treeniä) jotta näen miten ne nyt oikeasti menee.

Seuraavaksi treenattiin noutokapulaa. Lunalla ei tälläkään kertaa oikeastaan ollut vaikeuksia sen kanssa. Pito sujui hyvin ja noutokin onnistui. Vauhti siitä edelleen puuttui kun neiti haki ja palautti kapulan ravaten. Kouluttaja kysyikin sen jälkeen, että mikä meillä on alokasluokan liikkeistä se hankalin, mihin osasin suoraan vastata seuruun. Kouluttaja ohjeistikin että sitten meidän kannattaa siihen keskittyä enemmän, kapulaa on erikseen turha treenata hirveästi, kun koira kumminkin sen osaa ja tekee oikein. Sitä ei siis kokonaan tietenkään jätetä pois vaan treenaa noutoa pari kertaa ja sitten siirtyy muuhun.

Lopuksi otettiin paikkamakuu, jossa Lunalla ei myöskään ole ongelmaa. Neiti oli bokserin ja (muistaakseni) bordercollien välissä eikä tehnyt elettäkään noustaakseen. Välillä Luna kyllä katseli kun vieressä olevia koiria palkattiin paljon tiuhempaan ja niiden ohjaajatkin pysyivät remmimitan päässä, mutta aika pian katse palasi minuun. Tai sanotaanko että Lunalla ei ole ongelmaa itse paikkamakuu osiossa, hankaluus onkin ennakointi ennen ja jälkeen paikkamakuun. Neiti on siis menossa maahan ennen käskyä ja nousemassa sivulle ennen käskyä.

Harjoittelin myös kaukokäskyjä Lunan kanssa, missä nyt huomasin että neiti on muuttanut maasta istumaan nousun huonompaan suuntaan. Siinähän pitäisi nousta niin että etutassut viedään takatassujen luokse, jolloin koira ei liiku liikkeessä ollenkaan eteenpäin. Tyttö nyt nousee niin että se ensin ottaa pari askelta etutassuilla oikein, mutta sitten se vetää takamuksensa etutassujen luokse, jolloin se liikkuu kyllä vähintään parikytäsenttiä eteenpäin. Olen tähän nyt yrittänyt puuttua kotona harjoitellessa, mutta mitä kauempana koirasta olen, sitä useammin se tarjoaa tätä väärää nousutapaa. Tietysti jos olen lähellä ei Lunalla ole tilaa siirtyä eteenpäin, jolloin nousukin tehdään oikein.

Viikonloppuna oli alun perin tarkoitus olla kotosalla, jolloin mielessä kävi pitäisikö käydä kääntymässä lemmikkimessuilla, joihin olin saanut liput edellisestä näyttelystä. Mutta suunnitelmat muuttuivat ja näillä näkymin lähdetäänkin Saloon Topia kiusaamaan. Sinne meno onkin sitten myöhäinen kun ensin meillä on agility yhdeksään asti.