Loma part 2

Meillä alkoi kesäloman kakkososuus tässä elokuun alusta. Isoja suunnitelmia ei enää ole, käymme Kotkassa näyttelyssä ensi lauantaina, mutta siinä oikeastaan se. Osa ajasta vietetään kotona kun treenit on ja osa sitten ollaan vaunulla. 

Meillä piti alkuun olla vahvasti rally-treenipainotteinen loma, koska olimme ilmoittautuneet mukaan seuran rallyn SM-joukkueeseen. En alkuun ollut edes ajatellut ilmoittautuvani, varsinkaan näin kun kisataan mestarissa, koska tämän meidän lyhyen (1,5 vuoden) rally-uran aikana olin useammasta suunnasta kuullut, että SM-kisoihin pitää olla valio ja yli 95 pisteen keskiarvo tuloksissa. Mutta kouluttajat totesivat, että ne eivät olleet ilmoittautumiseen vaadittavia tuloksia ja seuralla oli ongelma että koko joukkuetta ei meinattu saada kasaan.  Ja kun kisat oli Kuopiossa, kouluttaja totesi että voi hyvin olla ettei porukka jaksa lähteä niin pitkälle ja mestariluokan raja putoaa. Joten laitoin sitten ilmon menemään. Alkuun näytti siltä, että joukkue jäisi todella pieneksi, me Lunan kanssa ainoat ylemmän luokan kisaajat ja sitten kaksi alemman luokan kisaajaa. 

Kun ilmoittautumisen deadline alkoi lähestyä, aloin epäillä, että näinköhän meidän pisteet tulee kumminkaan riittämään (tai sanotaanko olin 95% varma että pisteet eivät riitä) jolloin tajusin että jos me ei päästä kisaamaan ei pääse koko joukkuekaan. Onneksi viimeisillä päivillä mukaan ilmoittautui vielä yksi alemmanluokan ja yksi voittajaluokan koirakko, joten kun mestarin karsintaraja ilmoitettiin ja Lunan kanssa karsiuduttiin, pääsi loppu joukkue kisaan mukaan. 

Eli siihen meni meidän rally-painotteinen loma. Mutta nyt voidaan pitää loma lomana, ei tarvitse stressata, että meidän olisi pakko treenata. 

Luna ottaa loman rennosti - viemällä tietysti sohvan parhaan paikan

Vaunulla meillä oli loman alussa jokavuotinen “lystilauantai”, eli pääasiassa lapsille ja lapsenmielisille tehty toimintapäivä, jossa oli pientä kisailua, poniajelua, ongintaa, arvontaa ja syömistä. Yleensä olen itse ollut paikalla kuvaamassa, mutta tällä kertaa tuli sitten osallistuttua kisoihin. Koirat olivat mukana, tosin pääasiassa oleskeltiin tanssilavan reunalla, jossa meidän äidillä oli hyppynarupiste vahdittavana. Siinä oli penkkien alla sopivasti varjoa neideille.  

Pääsi koirat kyllä mukaan poniajelulle, jossa taas näki koirien luonne- tai kokemuseron. Luna hieman haisteli istuessaan edessä kärryjä vetävää shettistä, mutta totesi sitten että tämä nyt on tällainen kyyti. Lara puolestaan ei näyttänyt ymmärtävän miksi hänen on istuttava ponin vetämässä kärryssä. Varsinkin kun kärryt lähtivät vauhdilla liikkeelle ja alkumatkan Lara kulki selkä menosuuntaan päin. Puolessa välissä kierrosta Lara sitten käännähti ympäri, minkä takia fleksi kolahti kärryjen lattialle mitä pikkuneiti sitten väisti. Ainut että Lara väisti sitä Lunan suuntaan, joka sitten pörähti bortsulle joka kehtasi häntä töniä. Tässä vaiheessa Lara olikin sitten jo vahvasti sitä mieltä että hänen matkansa loppui tähän, mutta onneksi sain neidin vielä rauhoitettua viimeisen 20 metrin ajaksi. 

Mutta pohdin taas mielessäni jälkeenpäin että onko Luna vaan sopeutuvampi luonteeltaan uusiin tilanteisiin vai onko sen kanssa tehty niin paljon kaikkea hölmöä, että se ei vaan enää osaa ihmetellä asioita. Kaikki käy kunhan vain yhdessä tehdään. Lara puolestaan joko on paljon epäilevämpi luonteeltaan tai sitten se ei vaan ole tottunut tekemään. Mutta kun tässä pohdin Laran pentuaikaa, niin kyllä se oli minusta epäileväisempi jo silloin asioiden suhteen. 

Se mistä Lara saa pointsit, on suhtautuminen päälle käyviin koiriin. Nyt on ollut joko todella huonoa tuuria tai jotain, mutta meillä on kolmesti (kaksi kertaa tosin sama koira) tullut omien päälle vaunulla. Ensimmäinen kerta oli kun olimme lähdössä lenkille. Yläkentältä (meidän asuntovaunu on siis alakentällä) oli sekarotuinen Mesi wc-rakennuksen luona kun sen rollaattorilla kulkeva omistaja oli vessassa. Tämä ei sinällään ollut mitään uutta, olemme usein menneet siitä ohi (ja koirilla oli väliä kumminkin sen kymmenisen metriä) ongelmitta. Mutta sillä kerralla Mesi reagoi johonkin ja tuli päälle. 

Mesihän on jo iäkkäämpi narttu, se on tuotu Virosta varmaan 9-10 vuotta sitten, eikä se silloinkaan ollut ihan pieni pentu. Painoa arviolta sellainen 15kg. Luna ja Mesi eivät ole koskaan tulleet toimeen, molemmat ovat dominoivia luonteeltaan, mutta ne voi esimerkiksi lenkillä yleensä ohittaa toisensa ihan ongelmitta. Lara ja Mesi puolestaan ei ole koskaan kunnolla edes tutustuneet, kun Mesin kanssa se on samalla tavalla kuin Lunan, koskaan ei tiedä millä mielellä toinen on, että käykö se heti päälle vai onko se tällä kertaa hyvällä päällä. 

Mutta siis, Mesi tosissaan tuli sieltä wc-rakennukselta tielle. Mesi oli fleksillä (hihna pitkänä) kiinnitetty rollaattoriin, mutta vanha rouva veti koko pirun rollaattorin mukanaan. Mesi ei vilkaissutkaan Lunaa (vaikka minä siinä vaistomaisesti nappasin Lunan vielä syliin koska tiesin että jos se tulisi lähelle niin olisi oikeasti sota pystyssä), vaan lähti Laran perään. Pikkuneiti ei oikein alkuun tajunnut koko tilannetta ja Mesi pääsi nappaamaan Laraa takamuksesta. Onni onnettomuudessa Lara omaa kunnon pehkon tuota turkkia, joten hampaat eivät ylttäneet ihoon asti. 

Äiti sitten sai Mesin lopulta kiinni (jonka omistaja oli tässä ajassa tullut pois vessasta, mutta ei tietenkään pystynyt liikkumaan kunnolla kun rollaattori oli mennyt koiran mukana.) 

Kun Mesi oli saatu kiinni, totesi Lara tilanteen olevan ohi ja oli vain menossa jatkamaan lenkkiä. 

Mutta sitten lystilauantaina Mesi teki saman toistamiseen. Ainut että paikka oli eri, olimme lähdössä leikkikentältä koiria pissattamaan, kun totesin Mesin omistajineen olevan parinkymmenen metrin päässä nurmella varmaan menossa takaisin vaunualueelle. Äiti meni edellä Lunan kanssa ja sanoin sille että ottaa neidin kunnolla lähelle kun Mesi on näkyvillä. Taas kerran, Laran nähdessään Mesi vetäisi rollaattorin omistajaltaan (en tiedä mitä se omistaja teki, ei ainakaan pitänyt koirasta tai rollaattorista kunnolla kiinni) ja lähti Laran luokse. Matkaa oli onneksi nyt sen verran enemmän ja rolla taas hidasti Mesin tuloa että kerkesin kaivaa taskusta Pet Correctorin painesuihkeen ja vetämään Laran selkäni taakse. Suihkautin sitten kunnon suhauksen, jolloin Mesi pysähtyi siirtyi selvästi ihmetellen sivummalle. Se ei kumminkaan kestänyt kauaa, vaan vanha rouva yritti uudestaan, jolloin suihkautin uudelleen. Pidin Laran koko ajan selkäni takana, josta pikkuneiti taisi muutaman kerran irvistellä lähestyvälle koiralle. Lopulta sain tallattua Mesin fleksinarun päälle ja napattua sen käsiini. Tässä vaiheessa Mesikin taisi tajuta että ei voi enää mitään, vaan heilutteli minulle iloisena häntäänsä. Vanha rouvahan on näykkinyt myös (ohikulkevia) ihmisiä ja tietysti tappelutilanne on sellainen missä se olisi saattanut purra, mutta onneksi olin Mesille tuttu ihminen, kun silloin 10 vuotta takaperin vietin monia päiviä sen luona tottuen sitä ihmisiin (oli arka silloin aikoinaan). 

Annoin hihnan Mesin omistajalle ja olin jatkamassa matkaa, kun totesin että rollattori oli siinä tuoksinnassa lentänyt tietenkin ojaan. No, istutin Laran paikoilleen ja kävin nostamassa rollattorin ylös, tässä vaiheessa tuli jo pari muuta auttamaan, joten nappasin pikkuneidin hihnan ja lähdettiin lenkille. 

En tiedä mikä Larassa sitten on, että Mesillä napsahtaa päässä. Larahan ei provosoi, pikemminkin se on yrittänyt kävellä ohi vilkaisemattakaan Mesiä. Näkeekö Mesi sen jotenkin helpompana kohteena verrattuna Lunaan, joka oikeasti vastaisi tappeluun? Lara pyrkii aina väistämään kun vain voi. 

Kolmas oli näiden kahden kerran välissä, kun tulimme lenkiltä oli leikkikentällä joku vieras perhe staffin kanssa. Staffi näki kyllä meidän ihmiset leikkikentän ja tien välissä olevien puskien yli, mutta siinä vaiheessa kun se näki Laran tulevan puskan takaa (matkaa oli varmaan taas se parikytä metriä), lähti se kuin ohjus Laraa kohti. Onni onnettomuudessa Lara oli vapaana ja oli paljon ketterämpi kuin staffi, joten pikkuneiti väisteli staffin syöksähdyksiä helposti. Staffin omistaja kyllä tuli juosten ja huutaen koiransa perässä onneksi ja sai sen kiinni ennen kuin mitään kerkesi sen isommin tapahtumaan. 

Taas kun “tilanne oli ohi” eli vieras koira oli saatu kiinni, jatkoi Lara lenkkiään kuin ei mitään olisi tapahtunut. 

Kilpikonnavahti

Mitäköhän se nyt syö?

Lunallahan nämä tilanteet jää mieleen helposti ja yleensä parin kerran jälkeen se menettää luottonsa siihen tiettyyn koiraan/ihmiseen ja aloittaa rähjäämisen jo haistaessaan ne. Eli se ennakoi että sieltä se taas kumminkin tulee päälle, kuten on käynyt meidän naapurin mittelin/kleinin kanssa. Lunalle riittää nykyään jo että kyseisen asunnon ihminen kävelee ohi ilman koiraa, niin murina alkaa ja kierrokset ovat niin korkealla, etten ole enää saanut niitä alas ja koiraa kuuntelemaan. Onneksi, se ei Lunallekaan jää päälle koko ajaksi, vaan yleensä siinä vaiheessa kun ihminen tai tämä naapurin koira on mennyt ohi, neitikin rauhoittuu. 

Mutta ärsyttävää kun Luna ei muutenkaan välitä vieraista koirista, niin nämä tilanteet eivät helpota sitä sietämistä ollenkaan. Ja voi hyvin olla että jossain vaiheessa Larallakin tulee mitta täyteen päälle tulevista koirista, vaikka vielä tällä hetkellä näyttää onneksi siltä että tilanteen ollessa ohi se on jo pyyhkiytynyt pikkuneidin muistista.

Ostin tytöille ihan oman koirankopin Zooplussasta. Olisin halunnut puisen, mutta joko ne oli liian pieniä Laralle tai sitten mentiin liian isoon joka ei enää mahtunut suunnitellulle alueelle. Tämä muovinen oli ainoa sopiva, kiitos aukeavan sivuoven.. 

Holidays

Blogi on ollut hieman hiljaiselossa kun siirryimme lomailemaan vaunulle. 

S. hieman pohti miten käy Bemmin kanssa kun Lunalla oli alkulomasta juoksut. Normaalisti B ei ole pahemmin välittänyt äksystä neidistä. Yhden kerran pojun kuono oli mennä Lunan takamukseen, mutta siitä saadun kurituksen jälkeen ei juoksut enää kiinnostanut ollenkaan.

Aivan vierekkäinkin pystyivät olemaan ongelmitta.

Tokokurssi meiltä loppui pari viikkoa takaperin koemaiseen treeniin. Täytyy myöntää, että ei ollut kovin mieltäkohottava treeni. Teimme ensin paikallaolot, ensimmäistä kertaa treenin alussa. Tämä meni pääpiirteittäin hyvin, mitä Luna nyt ennakoi lopun nousemisen naapurin käskyllä. Jos joistain olen tyytyväinen, niin neiti on nykyään aikalailla hiljaa koko paikkiksen. Mutta se näköjään vaatii säännöllisen tekemisen.  

Saimme valita neljä yksilöliikettä, otin tunnarin, ruudun, ohjatun ja kaukokäskyt. 

Tunnari alkoi ihan hyvin, Luna oli nätisti hiljaa ja odotteli. Mutta sitten nouti kumminkin väärän kapulan?! Otimme liikkeen uudelleen ja tällöin nousi oikea. 

Siirryimme ruudun lähetyspaikalle. Otin perinteisen lähestymisen kysyen missä ruutu on ja Luna yritti bongailla, mutta ei selvästikään näyttänyt näkevän sitä. Aidan sivulla olevat esteen kyllä bongattiin muutamaankin otteeseen. 

Ei oikein voinut muuta kuin lähettää Luna eteenpäin. Neiti lähti liikkeelle, mutta aika selvästi vaikutti siltä ettei hänellä ollut oikein tietoa mitä piti tehdä. Onneksi siinä eteenpäin kulkiessaan se ruutu lopulta osui silmiin ja sinne suunnattiin. Vauhti olisi voinut olla nopeampi ja pysäytyksen ennakointia hieman vähemmän, mutta ruutu löytyi, sinne mentiin ja ensimmäisellä käskyllä maahan ruutunauhojen sisällä, joten menköön. Luoksetulo oli hyvä.

Me voitais maistaa tuota makkaraa.

Siitä sitten ohjattuun noutoon. Odottaminen oli taas ihan hyvä (hiljainen). Ensimmäistä kapulaa ei vahingossakaan katsottu ja toinen tietenkin katsottiin. Joten ei tullut yllätyksenä, että Luna lähti vasemmalle vaikka oikea piti noutaa. Seis-käskyllä tuli stoppi ja uudelleen ohjaus oikealle, jolloin bongattiin oikea kapula. Ei ollut nappisuoritus, mutta jos ajatellaan tarkemmin, niin korjaus oli hieno. 

Loppuun otettiin kaukokäskyt. Kuten odotettua, Luna vaati kaksi käskyä ensimmäiseen nousemiseen. Mutta, nyt en uskalla sanoa johtuiko tämä tuplakäsky normaalista mystisestä syystä, vai liikkurihäiriöstä. Koska liikkuri oli ehkä Lunalle hieman oudommassa paikassa, nimittäin ihan pari metriä Lunan edessä ja heilutti vielä koiran puolista kättä. Neitihän jäi ensimäistä käden heilautusta tuijottamaan. 

Muut siirtymiset suoritettiin yksillä käskyillä, mitä nyt seiso-istu vaihdossa se persuu valui hieman eteenpäin. Mutta kuulemma arviolta ehkä 5cm verran. 

Aika kaukana oli meidän parhaasta suorituksesta, mutta ei se nyt onneksi mikään ihan kamala ollut. 

Pidimme hetken tauon ja otimme loppuun vielä seuraamisen, mikä sitten meni jo aika lailla päin mäntyä. Pääasiassa peruutukset oli jotain kamalaa, vahingossakaan Luna ei peruuttanut suoraan tai ääneti. 

Karjaalla

Kun pääsin kentältä, jäin miettimään että mitähän pahusta. Päivä saattoi olla huono ja neidistä lämmin, mutta Lunan tekeminen oli tavallista huonompaa. Mutta myönnettävä on, että osasyy voi olla ihan treenaamattomuudella. Olen tässä jo jonkun aikaa pohtinut että meidän treenimäärät on vähentyneet ihan hirveästi. Aikaisemmin tuli treenattua vähintään kerran viikossa (usein parikin kertaa) itsenäisesti ohjattujen treenien lisäksi. Nykyään saattaa tulla parikin taukoviikkoa. Miksi? 

Yksi syy voinee olla oma vuorotyö. Koska olen pyytänyt kaksi päivää aamuvuoroja, jotta pääsemme meidän ohjattuihin treeneihin, on melkein jäävät kolme päivää iltavuoroja tai välivuoroja. Iltavuoron jälkeen ei oikein ole jaksanut lähteä mihinkään. 

NomNomnom

Toinen haaste onkin Lara. Yhden koiran kanssa oli helpompi mennä ja treenata. Nyt huomio pitää jakaa kahteen koiraan. Tietysti yksivaihtoehto on jättää Lara kotiin siksi aikaa kun käyn Lunan kanssa treenaamassa, mutta se vaatisi sitten tupla-ajan, kun pitäähän se Larakin käyttää ulkona. 

Kolmas syy onkin treeneissä vaadittavat tavarat, jotka lisääntyvät mitä ylemmäs luokissa noustaan. Alokasluokassa ei tarvinnut oikeastaan kuin noutokapulan mukaan, jos ei hyppyä treenannut. Joten sitä oli helppo pitää vaikka koko lenkin mukana ja pysähtyä hetkeksi treenaamaan kentälle sen ohi kävellessä. 

Nykyään pitäisi olla kaksi ohjatun kapulaa, metallikapula, tunnarikapulat ja ottimet, ruutu, este, tötsät. Sitten tietysti omat tarvittavat tarvikkeet kuten merkit, häiriöt, palkkapurkit. Tietysti ei kaikkea tarvitsisi treenata kerralla, mutta idean varmaan ymmärtää. Tuon tavaramäärän lisäksi vielä sitten olisi kaksi koiraa mukana. Pitää varmaan oikeasti lähteä vaan autolla aina lähikentälle. 

Mutta tosissaan, voiko Lunalta paljoa vaatia kun treenimäärä on ollut aika pieni. Ajattelin että lomalle jäätyäni sitten treenataan ja kunnolla, mutta arvatkaa vaan onko tässä jaksanut. Lämpötilat on tietysti olleet myös sen verran korkeat, että se on syönyt jaksamista. Ja olemme kumminkin lenkkeilleet reilusti. Lenkeillä on vähän tullut treenattua yksittäisiä rallyliikkeitä. Mutta yhden kerran olen saanut itseni, tavarat ja Lunan tuohon lähikentälle hetkeksi tokoilemaan. Hieman tehtiin voittajaluokan liikeitä, mutta sitten treenailtiin EVL:än tyhjäänlähetystä, merkkiä sekä kiertonoutoa. 

Mutta muuten lomailu on tosissaan mennyt lenkkeillen, uiden ja auringossa maaten. Käytiin me Hangossa ja Tammisaaressakin kävelemässä.

Lara tosin on hankkinut itselleen ongelmia peräperään. Ensin neiti veti jonkin kutisevan ärsytysreaktion merivedessä ja sillä oli nivuset, mahanalus ja kainalot punaisena. Sitä on sitten hoidettu pääasiassa Skingeelillä, mikä on toiminut hyvin. Ensimmäisinä öinä tuli laitettua vielä hydrokortisoniliuosta kutiseville alueille. Joten mereen Laraa ei ole enää päästetty. Toimme kotoa sitten koirien uima-altaan ja ostin Tokmannista usb-ladattavan retkisuihkun. Tuo retkisuihku on tullut todellakin tarpeeseen. Ensinnäkin koirat on ollut hyvä heittää ensin uima-altaaseen ja kastella suihkulla kun suurin osa vedestä valuu vielä takaisin. Toisekseen, Lara onnistui sitten saamaan jonkun vatsapöpön. Sitä ei tiedetä oikein että mistä, onko se syönyt jotain metsässä juostessaan vai onko se oikeasti saanut jonkun pöpön jostain. Mutta retkisuihku on ollut käytössä Laran takamuspesussa nyt päivittäin ja osoittautunut paljon helpommaksi kuin kastelukannulla peseminen mitä tähän asti on harrastettu.

Lomailu vielä jatkuu tämän viikon, tosin sunnuntaina lähdetään Karjaalle näyttelyyn. Eipä sieltä kummosta tulosta odoteta, Laralla on sertit kasassa, Luna ei teoriassa voi niitä edes saada, joten oikeastaan ainut, joka voi saada jotain on Bemmi. We will see. 

Hangossa Hiidenkirnu Rakkauden polulla

Jotain sodan aikaisia rakennelmia.

Hangon vapaudenpatsas

Paluumatkalla vaunulle pysähdyttiin vielä Tammisaaressa Santa Fe:ssä syömässä. 

Lomailua sekä Karjaa KR

Blogi vaipui koomaan minun 2 viikon loman ajaksi, kun en pystynyt tai jaksanut silloin kuin pystyin kirjoittamaan mitään. Minähän kirjoitan tietokoneella ja tämä minun jo iäkäs (7vuotta?) Samsung on alkanut tulla tiensä päähän. Kone itsessään toimii todella hyvin ja nopeasti, mutta tästä on näyttö mennyt rikki niin että näyttö on puoliksi irti (eli vain piuhat on kiinni). Ja tämän takia näyttöä ei saa suljettua ja kuljettaminen on melko hankalaa. Myös näytön oikeassa reunassa on tullut useita valkeita pilkkuja (ihan kuin siihen olisi iskeytynyt jotain??) hassusti kyllä ristin muotoon, taitaa konekin jo vihjailla aikansa tulleen. Mutta pääsin nyt säästämään useamman satasen kuussa rahaa uutta konetta varten, mutta luulen saavani syksylle sopivan summan kasaan. Eli toivottavasti tämä vanhus pärjää sinne asti.

Puolet lomasta vietettiin vaunuillen, joten konevanhus joutui odottelemaan kotona. Ja sitten kuin käytiin kotona pyykkiä pesemässä, en vain jaksanut alkaa rustailemaan.  Varsinkaan kun mitään isompaa ei oltu tehty.

Ensimmäisellä lomaviikolla oltiin kotosalla torstaihin asti. Illalla käytiin rally-toko treeneissä ja sieltä lähdettiin suoraan ajelemaan vaunulle.  Rally-treeneistä sen verran, että Lunan sivulla istuminen on alkanut tässä hiljalleen sujumaan. Toinen kouluttajista on yrittänyt jo useamman viikon saada meitä hakemaan HSKH:n SM-joukkueeseen. Muuten minulla ei olisi mitään sitä vastaan, mutta se vaatisi tuloksen voittajaluokasta ja en koe että me ihan vielä ollaan siihen valmiita. SM-kisathan olisi vasta 1.9. joten siihen mennessä luulisin saavan meidän pienet ongelmat kuntoon.  Eli luulen että jätetään kyllä nämä SM:it välistä, tulos pitäisi nimittäin saada tässä kahden viikon sisään. :D

Vaunulla sitten aika kului ensimmäisellä viikolla lenkkeillen ja saaressa oleskellen. Kävimme aamupäivisin koiria juoksuttamassa luontopolulle vievällä tiellä. Seurana oli kulttispoju Bemmi. Lara ja Bemmi juoksentelivat ja temmelsivät minkä kerkesivät energiaa purkaen. Luna puolestaan seurasi tiiviisti jaloissa namien toivossa suurimman osan matkaa. Silloin tällöin nenä vei tarkistamaan jonkin tuoksun, mutta muuten neiti vaan vaihteli minun ja perhetutun taskun välillä.

Joko me saatais sitä makkaraa?

Alkuun Luna hieman murahteli Bemmille pojan juostessa liian läheltä ohi, mutta pian neiti tajusi että toinen tosissaan vaan juoksee ohi eikä kiinnitä häneen mitään huomiota.

Pääasiahan oli väsyttää nuo kaksi nuorimmaista, joten sinällään ei haitannut että Luna ei innostunut rallittelemaan.

Metsälenkin jälkeen koirat oli pestävässä kunnossa (vaikka Bemmi ja Lara kävivät välillä pulahtamassa suoalueen keskellä olevassa lammessa). Onneksi meri oli lähellä ja koirat saivat huuhtoa kurat ja oksat turkistaan pulikoiden. Lunan uiminen on vähentynyt Laran tullessa kuvioihin. Olen tästä varmaan jo maininnutkin, mutta Luna on todella varovainen uimaan menijä. Sitä ei saisi häiritä nykyään ollenkaan, saati olla muita koiria lähettyvillä, kun neiti yrittää mennä veteen. Laran kanssa se on hieman hankalaa, koska se on kuin takiainen jaloissa koko ajan. Vaikka heittäisit sille kepin veteen ja Lara pinkaisee sen perään, pikkuneiti ui niin nopeasti että se kerkeää hakemaan oman keppinsä ja sitten se ui hakemaan vielä Lunalle heitetyn kepin. Luna sitten seisoo siinä rantavedessä silleen että hänellä ei ole mitään noudettavaa.

Juhannus meni melko rauhallisesti, sää tosin olisi voinut olla hieman parempi. Bemmin omistaja jossain vaiheessa totesi että olisi kiva kun saisi alueelle koirapuiston, kun koiriakin alkaa olla aika monta. Siinä sitä sitten pohdittiin ja todettiin että parempi tarttua tuumasta toimeen. Ajatus oli että pienille ja isoille koirille tehtäisiin omat aitaukset. Asiaa kysyttiin vaunuyhdistyksen PJ:ltä, joka totesi että senkun tehdään, mutta yhdistys ei anna siihen rahaa. Eli pitäisi tehdä koko homma talkootyöllä. No seuraavana iltana sitten päätettiin että lähdetään katsomaan mitä meidän tekemisestä tulee. Paikka katsottiin lasten leikkikentän ja saunarakennuksen välillä olevalle pellolle, vasempaan alareunaan, josta on aikanaan mennyt kärrypolku valkoiselle talolle. 

Google ja Paint kavereina. Eli Google mapsistä napattu kuva alueesta ja punaisella taiteilin polun ja puistoalueen. Oranssilla katkoviivoilla vielä ns. matopolku joka menee metikönläpi takaisin alueelle.

Peltohan on saanut rehottaa ties kuinka monta kymmentä vuotta, joten siellä kasvoi heinän lisäksi ties mitä puskia ja puun alkuja. Välineistönä meillä oli aluksi yksi trimmeri ja muutaman sakset. Trimmeri ei ottanut toimiakseen, joten pääasiassa aloitimme saksilla. Jonkun ajan kuluttua porukan ainoa mies (meitä oli siis minä, systeri, Bemmin omistaja ja tämä yksi mies) haki vanhan ruohonleikkurin, jossa terä nostettiin niin ylös kuin saatiin ja sillä lähdettiin runnomaan puskien läpi. Hikihän siinä tuli, mutta reilun parin tunnin uurastuksen jälkeen saimme tehtyä kapean polun pellon läpi.

Tästä lähdettiin

Ensimmäisen päivän uurastus

Sovimme jatkavamme seuraavana aamuna. Kun sitten heräilimme ja käytin Lunan ja Laran aamulenkillä, kuuntelimme vessoilla että ihan kuin joku olisi jo pellolla trimmeriä käyttäen. Kävelimme sen verran pidemmälle että näimme pellon ja siellähän oli eilisen porukan ainut mies, joka oli googletellut ja saanut trimmerin toimimaan. Hän olikin sitten kerinnyt siistimään peltoa sellaisen arviolta 30 neliömetriä ennen kuin pääsimme paikalle. Meitä piti tulla yksi lisää tekemään hommia, mutta häntä sitten ei näkynyt ensimmäiseen tuntiin.

Trimmeri nopeutti työtä huomattavasti, varsinkin kun (loppupuolella tietenkin) tajusimme hieman pidentää niitä nauhoja siitä. Laite tosin oli sen verran iso että minun ja Bemmin omistajan oli hieman hankala sitä käyttää koska pituutemme ei riittänyt (minäkin olen sentään 166cm eli en ole lyhyt, mutta se oli selvästi suunnattu pidemmille). Lopuksi teimmekin niin että trimmerillä vedettiin ensin kaikki niin matalaksi kuin pystyi ja sitten toinen veti ruohonleikkurilla heti perään. Sen päivän homma olikin siinä kun saimme aita-alueen leikattua ja vielä levensimme polkua. Tässä vaiheessa totesimme että aitauksia saa riittää se yksi. Emme jaksaisi ainakaan ihan heti tehdä toista aitausta.

Loppusuoralla.

Tässä vaiheessa alue näytti siistiltä, mutta kun päällä oleva heinä kuivui niin tilanne muuttui.

Tässä vaiheessa alue näytti jo todella siistiltä omaan silmään, kun tiesi mistä olimme aloittaneet. Töitä kumminkin vielä riitti. Alue oli nyt tietenkin täynnä leikattua heinää ja oksia, jotka piti haravoida.

 Tässä välissä palasimme systerin kanssa muutamaksi päiväksi kotiin pesemään pyykkiä. Samalla selvittelin mistä saisimme alueelle tarvittavan aidan. Alue on suunnilleen 15x25m, eli aitaa tarvitsisi noin 80metriä, plus tolpat sekä tietenkin portti. Laitoin paikalliselle roskalavalle kyselyä ja aitaa saatiin pienimäärä Kellokoskelta. Sitten tuli tarjous Porvoosta, että heillä oli 2metristä kunnon kennelissä käytössä ollutta aitaa, mutta se pitäisi itse kaivaa ylös. Päätimme systerin kanssa käydä katsomassa (ja otimme työvälineetkin mukaan), mutta paikanpäällä totesimme että tehtävä oli kahdelle mahdoton. Aita oli kyllä oikeasti todella hyvä ja paksu, mutta niin hankalassa maastossa (mäki alaspäin, edessä irtokivikkoa sekä paljon puskia ja nokkosia) ettemme saisi aidalle tehtyä mitään.

Jouduimme sen aidan jättämään, vaikka sitä vielä vaunulla pohdittiin että jos sitä lähtisi isommalla porukalla hakemaan. Onneksi tilanne päättyi sitten sen verran mukavasti että yhdistys suostuikin maksamaan aidan ja muut tarvikkeet, jos ne halvalla saisi. Yhdistyksen PJ totesi että olimme sen verran ahkerasti tehneet töitä että yhdistys tulee vastaan, plus hän ei kuulemma sitten halunnut kumminkaan että aitaukseen tulee montaa erilaista verkkoa (kun saimme pätkän tiettyä väriä ja seuraava pätkä olisi voinut olla jotain muuta). :D

Systeri jätti jotain syötävää tasolle.

Torstai-iltana Lunan rally-tokotreenien jälkeen ajoimme taas vaunulle. Perjantaiaamuna kävimme siinä hieman jo juoksuttamassa koiria. Minä siinä tartuin haravaan ja aloin keräämään kuivunutta heinää kasoihin.  Bemmi alkoi yllättäen arastamaan toista etutassuaan ja vaikka sitä kuinka tutkin, en siinä nähnyt mitään. Poika ei myöskään välittänyt painelusta, mutta kävellessä tassua selvästi kevennettiin ja Bemmi myös sitä nuoli. Ajattelimme pojun tallanneen johonkin terävään risuun. Menimme takaisin vaunuun, jossa sitten myöhemmin huomasin Laran arastavan puolestaan yhtä tassuaan. Sama juttu, siitäkään ei mitään löytynyt, joten ajateltiin Larankin tallanneen johonkin terävään oksaan. Myöhemmin sitten löysin alueelta kaksi ampiaispesää maasta, joten hyvin todennäköinen syy molempien ontumiselle löytyi.

Näitä heinäkasoja oli varmaan reilu parikymmentä

Systerin kanssa jatkoimme vielä päivemmällä ja minä kävin vielä pari kasaa tekemässä myöhään illalla. Lauantaina homma jatkui, tosin saimme avuksi äidin haravoimaan ja äidin mies ajoi mönkkärillä heinäkasoja sitten pidemmälle peltoon. Kun alue oli saatu kokonaan harvoitua (äiti ja systeri sitten auttoivat keräämään heinäkasoja mönkkärin peräkärryyn), kävin hakemassa ruohonleikkurin jälleen ja pääsimme vetämään alueen jo toiseksi lyhyimmällä teränkorkeudella. Lara ja Luna oleskelivat koko ajan mukana, joko luita syöden tai peltoon piilotettuja herkkuja etsien. Lara myös kävi haukkumassa milloin ruohonleikkuria, milloin mönkkäriä.

Kun pelto saatiin jälleen leikattua, sai homma siltä erää riittää. Luna, Lara ja Bemmi oli ilmoitettu sunnuntaille Karjaalle näyttelyyn, joten tytöt piti pestä. Alueen yleistä suihkua ei tietenkään voinut koirien pesuun käyttää, joten olin hankkinut vauvojen ammeen pesua varten. Kastelukannulla sitten kannettiin vettä vaunun pihalle. Pari kannullista suoraan ammeeseen ja sitten Luna perään. Neiti ei tietenkään ollut kovin innoissaan jouduttuaan kylpyyn, mutta yllättävän hyvin se siinä seisoi. Kastelin turkin kokonaan, hieroin shampoon, huuhtelin sen, hieroin hoitoaineen ja sen jälkeen Luna sai hetken tauon, kun vippasin Laran altaaseen.

Pesun jälkeen neidit saivat kylpytakit päälle ja odottelimme ulkona jonkun aikaa turkkien kuivumista. Lopuksi tietenkin turkin harjaus sekä loppusiistiminen.

Sunnuntaiaamuna sitten lähdettiin kohti Karjaata. Vaunulta ei onneksi ollut kuin vajaa puolisentuntia matkaa, mutta piti hieman katsoa ajoitusta lossin kanssa. Koska siitä kun myöhästyy, niin joutuu odottamaan vähintään 20 minuutta.

Koska kiellettiin menemästä ulos, Luna odottaa kiltisti ruokaa ovensuussa. 

Bemmillä ja Laralla oli arvioitu kehän alku aamupäivästä ja Lunalla vasta iltapäivästä. Bemmin ja Lunan kehät olivat vierekkäin, joten purimme leirimme kultaistennoutajien kehän eteen, josta näki hyvin viereiseen kehän. Noin tunnin jouduimme odottelemaan ennen kulttisten alkamista. Bemmi oli ainut junnu-uros luokassaan. Bemmin omistajan tyttö (jolle Bemmi siis todellisuudessa hankittiin) halusi esittää pojun. Hieman siinä oli Bemmin omistaja manannut kun he olivat olleet rippijuhlissa edellisen päivän ja ajaneet illalla vaunulle, niin Bemmi ei päässyt purkamaan energiaansa. No, sehän näkyi sitten kehässä. Poika päätti pistää liikkeet ranttaliksi ja tyttärellä oli hankaluuksia saada sitä pidettyä. Ei Bemmi karkuun päässyt, mutta liike oli melkoista hyppelyä ja riuhtomista. Myöskin tuomarin tullessa tutkimaan poika aloitti pomppimisen.

Bemmi sai täten EH:n. Arvostelu oli kyllä todella hyvä, joten luulen nyt käytöksen olleen isoin arvon alentaja.  Harmiksi tytär tästä harmistui sen verran, että saa nähdä viekö pojua enää toiste kehään.

Sitten siirryimme Laran kehän luokse, joka oli pienen pujottelun päässä muista kehistä. Laralla oli toinen narttu junnuluokassa. Tämä toinen narttu ei liikkunut kovinkaan hyvin, virtaa näytti olevan liikaa ja erinäistä pomppimista näkyi. Lara puolestaan meni todella nätisti. Tämä toinen narttu sai ERIn, jonka jälkeen systeri menin pikkuneidin kanssa yksilöarvosteluun. Lara liikkui edelleen todella nätisti ja seisoa tapitti paikallaan. Mutta oli selvästi neiti oli liian pieni tämän tuomarin makuun ja Lara sai EH:n.

Laran arvostelu: 

” Yleisvaikutelmaltaan vielä pentumainen kokonaisuus. Hyvät kallo-osa ja korvat, mutta kevyt kuono-osa. Toivoisin hieman enemmän raajaluustoa. Hyvä karvapeite. Tarvitsee aikaa. Miellyttävä käytös. Liikkuu hyvin edestä.”

Palasimme takaisin kulttiskehän luokse ja jäimme odottelemaan Lunan kehää. Lunanhan olin ilmoittanut ihan vain seuraksi, olen jo todennut että siitä ei tule muotovaliota pääasiassa häntänsä takia. Eli en odottanut kovinkaan suurta menestystä, pikemminkin meidän porukan kolmatta EH:ta.

 Cockereita ei ollut montaa (oliko nyt 7 vai 8kpl) ja Lunan luokassa oli kaksi muuta narttua. Tämä oli ensimmäinen virallinen näyttely, jossa esitin Lunan vapaasti. Kaksi ensimmäistä narttua sai ERIn, jonka jälkeen menin Lunan kanssa kehään. Neiti minusta esiintyi ihan hyvin, mitä nyt vauhtia olisi saanut olla hieman enemmän liikkuessa. Yllättäen Lunakin sai ERI:n. Kilpailuluokassa sitten jäimme viimeiseksi (eli kolmanneksi) ilman SA:ta.

Lunan arvostelu:

”Tilava runkoinen narttu. Selvä sukupuolileima. Oikeat mittasuhteet, kaunisilmeinen pää, hyvät päänlinjat. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikealaatuinen karvapeite Niukat kulmauksen edessä ja puutteellinen eturinta. Liikkeessä korkea häntä. Hyvät edestakaisin liikkeet. Sivuliikkeessä etuaskel jää hieman lyhyeksi.”

Pelkkä ERIkin on Lunalle jo hyvä tulos ja olin ihan tyytyväinen. Yllättäen neiti olikin sitten porukasta ainut ERIin yltänyt, vaikka olin ajatellut hieman päinvastaista tulosriviä.

Näyttelypäivä oli minun ensimmäisen lomaosuuden viimeinen päivä, joten kävimme pikaisesti syömässä Karjaan ABC:llä ja siitä lähdimme takaisin vaunulle pakkaamaan ja sitten kotiin.

Pieniä treenejä tuli otettua tämän lomapätkän aikana, eli ihan pelkkää lomailua se ei koirillekaan ollut.

Olimme viikon kotona ja perjantaina ajoimme taas vaunulle. Lauantaiaamupäivällä käytiin vielä siistimässä koira-aitausaluetta, ajettiin kasvanut heinikko taas matalaksi ja samalla ajettiin polku lyhyemmälle heinälle. Polku oli vielä täynnä heinää ja oksia, joten se oli haravoitava. Kerkesimme sitä aloittaa hieman lauantaina, ja jatkoimme loppuun sunnuntaina. Nyt alkaa alue olla siinä kunnossa että se tarvitsee enää ne aidat. Ja ehkä hieman multaa tasoittamaan epätasaisuuksia ja nurmikon siemeniä, mutta ne nyt ei ole akuuttitarve. Yhdistyksen PJ tilasi aidat, tolpat ja portin ja ne pitäisi tulla ensi viikolla. Tietoa ei tosin ole, milloin ne pystytetään. Me pääsemme systerin kanssa vaunulle oikeastaan vasta elokuun puolella, minä olen töissä koko seuraavan viikonlopun, sitä seuraavana vielä lauantaikin menee töissä ja sunnuntaille onnistuin jotenkin ilmoittamaan Lunan rallyn voittajaluokankisaan…  Sitten siitä seuraavana minulla alkaa loma, mutta meillä on viikon Italian matka heti alkuun, jonka jälkeen vasta pääsemme vaunulle. Jos vaunulla ei ole talkoointoista porukkaa, niin voi mennä vasta elokuulle että aita saadaan pystytettyä.

Aitauksen tämänhetkinen tilanne.

Lauantai-iltana otettiin vielä yhteistreeniä, kun yksi vaununaapureista oli menossa nuoren ja innokkaan karkeakarvainen saksanseisoja uroksensa  Tazzin kanssa koiran ensimmäiseen näyttelyyn. Koira kiihtyy niin paljon että vinkuu kuulemma jatkuvasti. Pyysimme myös Bemmin treeniin, koska kuten viikko takaperin totesimme, se ei ole tuollekaan pojalle pahitteeksi. Aloitettiin ensin hieman helpommalla, eli Tazzi ensin liikkui yksin ”tuomarin” ohjeistaessa. Sitten muutama ihminen kävi hieman hipelöimässä ja katsomassa hampaat. Jotenkin olin saanut aluksi kuvan että Tazzilla olisi isompiakin ongelmia, mutta yllättäen meno näytti ihan hyvältä. Poika liikkui nätisti, mitä nyt välillä oli hieman haistelemassa maata tai hyppäämässä, mutta suurimmaksi osaksi liike oli siistiä ravia. Poika myös seisoi hyvin paikoillaan pitämättä. Eikä Tazzi tuntunut vinkuvankaan oikeastaan ollenkaan. Sitten hieman vaikeennettiin tehtävää ottamalla Luna ja Lara mukaan. Kun tytöt juoksivat edellä, lähti Tazzikin selvästi nopeampaa. Poika vielä siirrettiin niin että se juoksi tyttöjen välissä, sekä sitten jonon ensimmäisenä. Lopuksi vedettiin Bemmikin mukaan. Eli kaikki neljä juoksivat ringissä (minä tosin juoksutin molempia tyttöjä, koska systeri otti Bemmin). Bemmi selvästi kiihdytti Tazzia enemmän kuin mitä tytöt tekivät.

Bemmi lähti tässä vaiheessa saunomaan, joten otimme Tazzin ja Lunan kanssa linnunnoutoa. Tazzin omistajalla oli sula Alli mukana, jonka kanssa hän treenasi ensin Tazzin kanssa. Kun he lopettivat pääsin kokeilemaan Lunan kanssa. Lunahan on lintua aikaisemminkin kantanut, mutta edellisestä kerrasta oli reilusti yli vuosi aikaa. Joten minähän jouduin aloittamaan aivan alusta, koska neitihän oli sitä mieltä että tuotan en suuhun ota. Varmaan puoli tuntia erilaista houkuttelua, palkkausta, karkuun lähtemistä ja ties mitä muuta tuli tehtyä kun yritin saada Lunaa ottamaan lötköä lintua suuhunsa. Tazzin omistaja yritti jo muutamaan otteeseen kysyä että pitäisikö mennä kokeilemaan rannalle, jos se olisi helpompi noutaa vedestä (= paino pienempi), mutta minä jatkoin epätoivoista yrittämistä. 

Lopulta edistystä alkoi näkyä, kun Luna suostui jo avaamaan suunsa. Siitä sitten hiljalleen etenimme siihen että linnun kaula oli jo suussa. Tässä vaiheessa tuli oikeastaan linnun paino ongelmaksi (arvioisin sen olleen ehkä hieman vajaa kilon painoltaan), kun koko paino tuli Lunalle, lintu tippui suusta. Jouduin siis ottamaan uudestaan sen suuhun otan, koska Luna yritti koko ajan kantaa lintua kaulasta, jolloin paino oli toisella puolella melkein kokonaan. Lopulta neiti nappasi juostessa (minä siis juoksin takaperin lintua heiluttaen) keskeltä ja kantoi muutaman metrin matkan. Sitten meni taas hetki kun lintu ei meinannut kelvata ollenkaan. Kun hain lopulta ruokakipon palkaksi, niin alkoi kunnolliset noudot onnistua. Edelleenkin neiti teki sitä että se meni linnun luokse katsoi sitä ja vilkuilu ympärilleen että olisiko sittenkin jotain muuta mitä hän voisi tuoda. Tarpeeksi monta kertaa kun toistin että tuo lintu, ota lintu, taisi Lunakin todeta että ei siinä ollut muuta kuin se perkeleen lintu ja toi sen. :D Pitää näköjään hieman useammin näyttä tuota meidän pakkasessa olevaa lintua Lunalle, ettei tämä joka kerta olisi näin vaikeaa. Neitihän on nähnyt ensimmäisen kerran tällaisen linnun reilu pari vuotiaana, eli se voi olla syynä tähän haluttomuuteen. Jos se olisi totutettu pennusta heti lötköihin lintuihin, voisi tilanne olla hieman eri.

Larallekin näytettiin kuollutta lintua, mutta paimen totesi että siitä on parempi pysyä kauempana. Kyllä se pikkuneitiä kiinnosti, mutta sitten kun ojensin lintua sitä kohti, lähti Lara karkuun.

Bemmikin sai vielä kokeilla lintua, tosin sillä oli ennemminkin irrottamisongelma.

Lopuksi yritettiin ottaa vielä yhteiskuva kaikista koirista (mukana oli vielä rescue-Lucky), mikä sitten osoittautuikin melko vaikeaksi. Bemmi oli ensimmäisen reunalla, sitten Luna, Lara, Tazzi ja Lucky. Järjestys tämä ihan siksi että Bemmi kunnioittaa Lunaa, Laran kanssa se olisi voinut aloittaa leikkimisen. Tazzi ja Bemmi taas pidettiin mahdollisimman kaukana toisistaan, koska Tazzi selvästi koki olonsa epävarmaksi Bemmin kanssa. Lucky taas oli Tazzin vieressä koska olivat samaa perhettä.

Ensin ongelmana oli Lucky, jota ei pahemmin ollut koulutettu, joten se ei meinannut pysyä paikallaan sitten millään. Sitten meni Bemmiltä hermot, ja poika lähti rivistä muutamaankin otteeseen. Lopulta tilanne kärjistyi niin että Bemmi oli menossa Tazzin ja Luckyn luokse, joista jälkimmäinen sitten päätti puolustautua. Tazzi sitten reagoi Luckyn reagointiin ja meni ärisemään Bemmille. Kulttispoju vaan kun ei tätä jostain syystä ymmärtänyt ollenkaan vaan oli innoissaan kun joku lähti hänen kanssaan leikkimään. Tazzikaan ei aloittanut tappelua vaan selvästi yritti vain provosoida, ja kun Bemmi ei sitten reagoinutkaan kuten piti niin Tazzikin muuttui hieman epävarmaksi. Mutta kaksi isoa urosta kumminkin juoksi siinä ympyrää kylki kyljessä, ihmiset perässä ja kaikki varmaan pohti että kohta alkaa kunnon verilöyly.

Onneksi näin ei käynyt, koirat saatiin kiinni ennen kuin mitään isompaa kävi. Kun pojat olivat remmissä, pääsin katsomaan miten omat koirat reagoi. Luna edelleen makasi paikoillaan, se ei ollut välittänyt vaikka pojat juoksivat edestä ja takaa rähisten (minun luottamus neitiin kasvoi kyllä roimasti).  Lara oli kyllä noussut ja liikkunut, mutta sekin onneksi oli pysytellyt lähettyvillä.

Saimme lopulta onnistuneen kuvan, kun Bemmi pidettiin hihnassa.

Kotimatkalla heitimme yhden vaununaapurin kotiinsa, joten minä matkustin takapenkillä koirien kanssa. Molemmat olivat tyytyväisiä kun saivat nukkua päät jalkojen päällä.

Lomakuvia

Niin on minun ensimmäinen osa kesälomasta ohi. Luna on saanut loman aikana uida ja juosta vaunulla sekä kerjätä grillillä kunnolla vaikka välillä ollaankin kyyhetty sisällä sataessa kaatamalla. Vaunualue jostain syystä tuo Lunalla sen huonommat puolet paremmin esiin, esimerkiksi neiti omii alueet helpommin itselleen eikä sitten haluaisi muita (ihmisiä tai koiria) sinne. Alkuun tämä oli pahimmillaan grillillä kun jokainen grillille tulija piti murista. Kun tulija pääsi istumaan asti niin Luna ei enää välittänyt ollenkaan. Onneksi tämä lähti taas helpttamaan kun grillillä istuttiin useampana iltana, loppupäivinä neiti ei joko välittänyt tulijoista tai kävi vilkaisemassa onko heillä ruokaa mukana. :D 

Koirat olivatkin sitten isompi ongelma. Neiti ei välittänyt muista koirista ollenkaan ja ne saivatkin kunnon irvistyksen tullessaan liian lähelle. Lunalla ei ole ongelmaa olla muiden koirien lähellä jos ne ovat nätisti ja rauhassa ja ymmärtävät neidin viestit, mutta useinmiten näin ei ollut. Tämä on asia mikä minua on jo mietityttänyt jonkun aikaa, miksi niin useat koirat eivät puhu "koiraa"? Luna ihan selkeästi viestittää ensin pienellä murinalla ettei halua tulijaa lähemmäs ja jos vieras koira silti lähestyy, muuttuu murina irvistykseksi ja siitä huolimatta monet koirat ovat tulossa innoissaan Lunan luokse! Tiedän että on koiria jotka hyvin ymmärtävät nämä viestit niin pennuissa kuin aikuisissa ja sellaisten kanssa neidillä ei ole yleensä mitään ongelmaa, niin miten on silti niin paljon koiria jotka ei tätä ymmärrä. Yksi näistä on kultanennoutajapentu Bemmi josta täällä laitoin kuvia jo aikaisemmin, se ei sitten yhtään ymmärrä Lunan murinaa vaan on sitä mieltä että neiti haluaa leikkiä. Jos Bemmi oli rauhassa eikä pyrkinyt neidin luokse niin ongelmaa ei ollut, molemmat pystyivät oleskelemaan toistensa lähettyvillä ihan nätisti. Kun Bemmi makoili niin Luna tuli varovaisesti jopa haistelemaan. 

Meidän vaunualueella on kumminkin paljon koiria ja näistä ei kovinkaan moni puhu koiraa. Pakko vielä mainita että meillä on yksi vaunuilija joilla on useampi koira ja tämä tuli kolmen koiransa kanssa grillille. Eikä siinä mitään, kyllä grillille voi tulla vaikka Luna sen omiikin, mutta olisin kyllä toivonut että hän olisi pitänyt koiransa kiinni. Ne ovat kyllä ihan kilttejä koiria, mutta olisi ollut paljo helpompi kun minun ei olisi tarvinnut vahtia ettei ne tule Lunan luokse ja samalla yrittää rauhoittaa Lunaa joka irvisti heti kun joku koirista käveli kohti. Omistaja vaan totesi että "sen pitää tottua", joo, mutta se totuttelu olisi paljon helpompaa kun minun ja Lunan ei tarvitsisi pelätä että hänen koiransa oikeasti tulevat neidin iholle. Siinä tosin mielessäni mietin että jos joku kolmesta nyt minun vahtimisesta huolimatta joutuu Lunan puruetäisyydelle (neiti oli siis tässä vaiheessa jo sylissä kun sen pitäminen maassa ei vahtimisen kannalta onnistunut) niin siinähän kustansaa koiransa lääkärireissun kun niitä vapaana piti.

Tokoa ollaan lomalla treenattu hiukan. Kaukokäskyjen paikalla pysymistä tosin melkein päivittäin. Lähes aina ruokaa saadessaan tarjoan osan nappuloista tehden asennonvaihtoja ja täytyy myöntää että nehän lähtevät hiljalleen sujumaan. Aloitin käyttämällä Ikean lastenruokakippoja takatassujen alla targettina. Luna kyllä käyttää takajalkojaan todella hienosti, mutta ongelma on että neiti steppaa niitten kippojen kohdalla joten on todella hankala pysäyttää se siihen että ne molemmat takajalat ovat niillä kipoilla. Plus se steppaamalla saa kipot liikkeelle jolloin ne ovat joko liian lähellä tai kaukana toisistaan. S-M vaihto on nyt viime päivinä lähtenyt sujumaan paremmin ja paremmin, tai siis pääasiassa Luna useimmiten tekee hissilaskeutumisen vaikka minä olisin kauempana. S-I vaihto sitten tuo hankaluutta, neiti useimmiten liikuttaa sekä etujalkoja taaksepäin että takajalkoja vähän eteenpäin. Pitää siis vaan tehdä toistoja lisää.

Tokon suhteen meillä on syksy hieman auki, nimittäin emme jatka enää Koirakeitaan säännöllisessä ryhmässä ensi syksynä. Ja pois jääminen ei ole meistä kiinni vaan siirryttyämme voittajaluokkaan tuli tasoero liian isoksi kun muut ryhmäläiset eivät olleet korkanneet edes alokasluokkaa. Koirakeitaalta olivat sitä mieltä että menee liian vaikeaksi kouluttajalle suunnitella tunnit minulle ja muille. Sinällään ihan ymmärrettävää, mutta nyt sitten joudun etsimään uuden treenipaikan ja niitä ei jostain syystä täältä hirveästi löydy.

Rally-Toko on tainnut syrjäyttää perus-tokon monessa paikassa. Plus ensinnäkin minä mieluiten treenaisin sisätiloissa, ettei treenejä jäisi pakkasten takia väliin ja pakkasella muutenkin on hankalampi treenata kun omat sormet jäätyy kun yrittää palkata koiraa. Toisena haluaisin treenipaikan olevan korkeitaan n. 30 minuutin ajomatkan päässä. Ja kolmantena siellä tietysti pitäisi olla Voi-luokan treeniryhmä.

Ainut paikka tietääkseni joka täyttää ehdot on Hakunilan seudun koiraharrastajat. Siellä kyllä olisi ryhmä (ainakin mitä joskus aikoinaan katselin) mutta siellä taisi olla kokeet ryhmään pääsyyn (vai oliko että aktiivisyys yhdistyksessä ratkaisee kurssipaikan). Ei innostaisi maksaa jäsenmaksua ja joutua talkootöihin vain todetakseni etten pääse kurssille. Onneksi tässä nyt on vielä aikaa, josko minä jonkun ohjatun treenipaikan jostain löytäsin (vinkatakin saa jos tietää jonkun).

Loppuun muutama tokovideo vielä, pahoittelen tunnari-videon laatua. Minulla on näköjään puhelimen kamera sanomassa sopimusta irti ja se tekee koko ajan tarkentaa-ei tarkenna-tarkentaa häiriötä.