Kurssin loppu

 

Rallitassun toiseksi viimeisellä kurssilla harjoittelimme luoksetuloa ja osittain luopumista.

Teimme alkuun hieman samanlaista namileikkiä kun ensimmäisellä tunnilla, eli heitin herkun, jonka perään Geisha tietenkin lähti. Kun nami oli syöty, sanoin luoksetulo käskyn ja neidin tullessa takaisin heitin namin toiseen suuntaan.

Geisha osaa kyllä luoksetulon, mutta kuten edellisessä postauksessa totesin, niin treeneissä se luoksetulon vauhti on melko rauhallinen. Ajattelin tämän johtuvan matkasta, mutta nyt päästyäni muutaman kerran treenaamaan pidempää matkaa, ei se vauhti ole(kaan) siitä noussut. Luulen että tarvitsen tässä treenissä nyt toisen apua, joka pitäisi pikkuGstä kiinni, jotta minä saisin mentyä kunnolla kauemmas ja hetsattua sitä.

Seuraavaksi otettiin sitä luoksetuloa ja luopumista. Eli maahan laitettiin lelut ja kun koira bongasi nämä ja oli menossa kohti leluja, piti se kutsua luokse. Tämä olikin Geishalle hieman haastavaa, se kun tykkää niistä leluista. Ja pikkuneiti on pirun nopea, siinä vaiheessa kun minä tajusin että se bongasi lelut, olikin neiti jo syöksähtänyt lelulle. Jouduin sitten toden teolla ennakoimaan, jotta saimme ensimmäisen onnistumisen. Kun tämä saatiin, alkoi tehtävä helpottua. Ainakin siihen asti kunnes lelun tilalle vaihdettiin ihminen. Geishalta alkoi jo energia loppua, kun olin alkuun palkannut lelulla, joten vaihdoin tässä vaiheessa takaisin namipalkkaan. Tämä siirsi pennun seuraamismoodiin ja jouduin kulkemaan todella lähellä kouluttajaa, jotta Geisha edes vilkaisi sitä. Toki, kuten lelussakin, pikkuneitihän olikin sitten salamana menossa kouluttajan luokse ja vielä kun olimme aivan lähettyvillä, niin oma reagoiminen oli autuaan myöhässä. Muutamien harjoituskertojen jälkeen opin ennakoimaan ja käskyttämään oikea-aikaisesti.  

Viimeisellä kurssikerralla jatkoimme luoksetuloa ja seuraamista häiriössä. Teimme pienen houkutusten highwayn. Alkuun toki hieman helpoilla häiriöillä, eli ensin seuruutettiin pelkkien merkkitötsien välistä edestakaisin. Nämä ei pahemmin Geishaa kiinnostunut, mutta tilanne oli toinen kun tötsien väliin pistettiin leluja. Ei sekään mikään mahdottomuus ollut, mutta selvästi pikkuneidin kiinnostus kohdistui leluihin seuraamisen sijasta. Kolmannella kierroksella tötsien ja lelujen seassa seisoi sitten kurssitoverit koiriensa kanssa. Yllättäen tämä ei ollut kovinkaan iso haaste, siinä läpikulkiessa Geisha pikaisesti vilkaisi yhtä koirista, mutta muuten jatkoi tehtäväänsä.

Loppuun otettiin sitten melkein samalla tyylillä luoksetuloa. Eli ensin pelkillä tötsillä ja seuraavaksi lelujen kanssa. Olin itse arvannut että pikkuG saattaisi sortua leluun. Pientä haastetta toikin yllättäen paikallaolot, kun Geisha taas ei oikein meinannut pysytellä paikoillaan. Jouduin palaamaan muutamia kertoja takaisin, välillä vain palkkaamaan ja välillä palauttamaan Geishan lähtöpaikalleen. Kunpa nuo lähikentät sulaisivat niin pääsisi treenaamaan niitä paikallaoloja paremmin. Mutta yllättäen, meidän tähän astinen luoksetulon ”ongelma”, eli luoksetulon hidas vauhti ei tällä kertaa ollutkaan ongelma. Geisha nimittäin tuli sitten kutsusta täysillä luokse ja kävi minulla olevaan leluun kiinni. Eikä se siinä vauhdissa kerennyt katsomaan mitään muita leluja. Mutta tosissaan, tarvitaan paljon vahvistusta vielä paikallaoloon.

Näin meillä loppui jälleen yksi kurssi ja seuraavan alkamista nyt odotellaan. Olen ilmoittanut minut ja Geishan Lystitassun 10 viikkoa kestävään (verkko)seuraamisvalmennukseen, joka alkaa maaliskuun alussa. Sekä maaliskuun puolessa välissä alkavalle koirakoulu Karvoihin katsomatta rally-tokon jatkokurssille, eli hypätään suoraan alkeiden yli. Tämä ihan siitä syystä, että alokasluokka-tason kursseja on tällä hetkellä todella vähän tarjolla. Ainoat rallyn alkeiskurssit on kirjaimellisesti sellaisia alkeiskursseja, jotka on tarkoitettu koirakoille, jossa laji on ihmisellekin aivan uusi. Eli ei ihan meille tarkoitettuja kursseja. kysyin sitten tästä jatkokurssista, että minkä tasoinen se on ja kun vastaukseksi tuli alo-avo-taso, niin ilmoitin meidät sinne. Sanoin kyllä, että emme ole käyneet alkeiskurssia, mutta kaikki alokasluokan liikkeet alkavat olla Geishalle jo tuttuja.

Tulipa myös käytyä jälleen vaunulla. Perjantaina oli aivan märkää, mutta lauantai ja sunnuntai olikin sitten aurinkoisia ja kuivia päiviä, vaikka lämpötilat olivatkin plussan puolella. Tuli lenkkeiltyä ja koirat saivat rallatella jäällä.

Ja Lunakin vanheni taas vuodella. Snaapelineiti saavutti veteraani-iän.

Jirka Vierimaan Harrastuskoiran palkkaus ja perustaidot

En muista puhuinko täällä, kun loppuvuodesta yritin päästä Jari Kantoluodon Harrastuskoiran koulutus-kurssille. Tarkoitus oli siis päästä jonnekin jossa saisimme apua meidän palkkaongelmaan. Nyt kun sitä ollaan enemmän ja vähemmän työstetty puolitoista vuotta, niin ehkä meidän oli aika mennä kurssille missä ei treenata mitään lajia vaan sitä palkkausta.

Valitettavasti Kantoluodon koulutus täyttyi hetkessä, emmekä jonosta päässeet mukaan.

Tammikuun alussa sitten huomasin Jirka Vierimaalla olevan kanssa palkkaukseen liittyviä kursseja ja Harrastuskoiran palkkaus ja perustaidot -kurssilla oli vielä tilaa. Hieman pohdin onko se Lunan tasoiselle ehkä liiankin ”alkeita”, mutta rehellisesti sanottuna, en ole koskaan kunnolla rakentanut Lunan kanssa oikeaa ja kunnollista palkkausjärjestelmää, joten ehkä se ei olisi pahitteeksi aloittaa täysin alusta. Rallitassun mukaan ryhmässä oli myös jo kokeneempia koirakoita, joten ilmoitin sitten Lunan mukaan.

Nyt on kurssin ensimmäinen tunti takana. ”Tunti” kestää todellisuudessa kaksi tuntia ja näin ensimmäisellä kerralla meni ensimmäinen tunti kahdesta esittäytymisiin sekä Jirkan selittäessä kurssin ideaa.

Siinä missä monella muulla tuntui olevan ongelma koiran palkkautumisessa (eli koiraa kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin palkka), niin totesin että Lunalla ei ole mitään ongelmaa siinä. Neitihän kyllä palkkautuu, mutta se tykkää siitä palkasta hieman liikaa. Eli mitä me haemme kurssilta, olisi sitä työintoa vaikka palkkaa ei tipu joka välissä.

Kävimme hieman läpi jokaisen palkkasanoja. Lunallahan on ”Jes” namipalkalle ja ”Jes Vapaa” jos namipalkka on takapalkkana. ”Vau” on ollut meillä sosiaalisen palkan sanana, mutta sosiaalinen palkkahan ei Lunalle kovinkaan hyvin uppoa. Kuten lelupalkka se on vain pakollinen paha ennen namia. Sanoinkin että olen yrittänyt opettaa Lunalle lelupalkkaa, mutta niin kauan kuin siinä lelussa ei ole ruokaa, kokee neiti sen pikemminkin yhtenä lisätehtävänä, jotta hän saisi palkan. Jirka totesi, että hän on kerran opettanut yhden koiran lelupalkalle, josta se ei aikaisemmin kiinnostunut. Kuulemma siihen meni melko pitkä aika ja hän joutui opettamaan koiralle leikin kestoa, koska sekin ymmärtääkseni lopetti ja jäi odottamaan ruokapalkkaa. Lopulta kun leikin kesto oli saatu 25 minuuttiin alkoi koira kuulemma unohtaa ruoan ja palkkautua siitä itse leikkimisestä. Eli totesi, että onhan se mahdollista saada koira opetettua lelupalkkaan, mutta onko se sitten loppupeleissä vaivan arvoista. :’D

Myös käytiin hieman läpi, miten palkkasanan kanssa pitäisi toimia. Eli pääasiassa siis ajoitusta. Palkkasana on tarkoitus ajoittaa niin, että koira tekee tehtävän, jonka perään sanotaan palkkasana, jonka jälkeen aletaan vasta kaivaa sitä namia taskusta. Eli sanan ja itse palkan saannin välillä on pieni viive. Ei niin että koira tekee tehtävän ja ohjaajalla on jo käsi taskussa sanoessaan palkkasanan, koska koira ei siinä vaiheessa enää kyllä kuuntele vaan sen kaikki aivotoiminta on kohdistettu taskussa olevaan käteen.

Treenit aloitettiin katsomalla koiran työintoa (tai miten asian kuvailisin.) Mutta idea oli siis se, että kuinka nopeasti koira palkan saatuaan ”palaa työmoodiin”. Koirilla on kuulemma usein palkan saatuaan nollaushetki, jolloin ne saattavat katsella ympärilleen tai esimerkiksi haistella mattoa. Nyt yritettiin selvittää kuinka pitkäkestoinen omalla koiralla oli tämä nollaus ja lähteekö aika lyhentymään kun koira tietää mitä pitää tehdä. Tässä kohdassa myös ennakointi katsottiin hyväksi, koska se kertoi, että koira haluaa tehtä töitä palkan saadakseen. (Tehtäväksi piti valita jokin koiralle helppo tehtävä (tai ainakaan ei sellaista jossa oli iso epäonnistumisriski). Aikalailla kaikki otti tehtäväksi sivulle tulon.

Halli jaettiin neljään lohkoon ja kaksi koirakkoa oli aina yhdessä lohkossa vuorotellen treenaten. Meille tuli pariksi dalmatiankoira.

Hieman uusi halli hajuineen oli alkuun kiinnostava, mutta kun Luna tajusi minulla olevan taskut täynnä nakkia (edelleen mennään hampaanpoiston takia pehmeällä ravinnolla), sai hajut jäädä sikseen. Alkuun siis aloitettiin sillä, että pyysin Lunan sivulle sanoin jes ja yritin olla työntämättä kättäni etukäteen taskuun. Tämä olikin yllättävän vaikeaa, en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota missä käteni on palkkasanan aikana ja nyt kun sitä seurasi, niin useimmiten se oli kerennyt sinne taskuun.

Luna oli erittäin innoissaan tekemässä, eikä sen reaktioaika namin syönnin jälkeen tapahtuvaan ”uudelleen kokoamiseen” ollut missään vaiheessa kovinkaan pitkä. Neiti jäi pari kertaa haistelemaan kyllä mattoa, mutta nämä tapahtui joka kerta kun nami tippuikin matolle. Eli se varmaan jäi etsimään että tippuiko niitä nameja useampia. Mutta heti sivu-käskyn sanoessani pää nousi ylös ja sivulle tultiin vauhdilla. Teimme noin 5-10 toiston sarjoissa (pari kertaa toistoja tuli useampia, kun Jirka puhui dalmiksen ohjaajan kanssa, kun dalmis ei oikein ollut innostunut työskentelemään). Siirryin sitten sivulle, kun he näyttivät olevan valmiita kokeilemaan uudelleen.

Toisena tehtävänä lähdettiin harjoittelemaan ”keep going” signaalia. Eli koiralle opetetaan jokin asia/sana, joka kertoo että koira tekee oikein, mutta vielä on jatkettava että saa palkan. Signaalin annon jälkeen tietysti pitää lopulta antaa koiralle palkka. Nyt aloitettiin sanallista signaalia ”hyvä” (totesin kyllä että minun on vaihdettava tämä sana kun tuo hyvä ei tule yhtään luontevasti… minulle helpompi olisi ”hienosti” tjsp.) mutta aloitettiin tuolla hyvä-sanalla.

Eli tehtävä oli sama kuin äsken, koira pyydettiin perusasentoon. Kun Luna piti kontaktia, sanoin ”hyvä” sanan, kun Luna edelleen piti kontaktia, sanoin lopulta ”jes” ja annoin palkan. Hiljalleen on siis tarkoitus pidentää tätä ”hyvän” ja ”jes”in välistä aikaa.

Tämä tehtävä oli Lunalle myös helppo, joten Jirka sanoi, että voin ihan hyvin ottaa mukaan pätkän seuraamista. Eli koira ensin sivulle ”hyvä” vihje, jonka jälkeen seuraa käskyllä liikkeelle. Toinen ”hyvä” kun koira seuraa kontaktissa ja siitä muutaman askeleen päästä ”Jes” ja palkka.

Tätä sitten treenailimme hetken, jolloin Jirka vielä kommentoi, että voin käyttää sitä ”Hyvä” sanaa myös osoittaakseni, että jokin osa menee todella hyvin. Esimerkiksi Lunan tehdessä hyvän käännöksen seuruussa, voin kertoa sen ”hyvä”llä. Tietysti näin alkuun tuo sanahan on merkityksetön neidille (eli en usko että se vielä kertoi Lunalle että kohta tulee palkka), mutta eipä se siitä häiriintynytkään. :D

Vihjehän voi olla tosissaan mikä tahansa muu kuin sana, se voi olla esimerkiksi jokin kehon liike tai mitä kukakin nyt keksiikään.

Itse ajattelin, että varsinkin tokossa tämä saattaisi ehkä toimia. Eli liikkeiden välissä kehuisinkin suullisesti ja tällä keep going -vihjeellä. Tosin seuraamiseen pitää keksiä jotain muuta kuin sanallinen vihje, koska se on yksi pahin missä palkan odotus kasvaa. Minullahan on jo huomaamaton äännähdys, jolla huomautan jos Lunan kontakti putoaa väärässä paikassa. Se on sellainen, että jos seisoisi suoraan minun vieressä, sen kuulee, mutta siitä kauempana olevat ei. Kun sen pystyy vielä päästämään ilman, että suu pahemmin liikkuu. Eli joku samanlainen voisi olla hyvä idea keksiä tuohon seuraamiseen.

Tietysti siinä on olemassa myös se riski, että palkan odotus nousee ylemmäs ja meillähän se palkan korkea odotus on se tämän hetkinen ongelma… Lunalla tuskin on ongelmana se, että se pelkää jäävänsä palkatta. Vaan se, ettei se jaksa odottaa sitä palkkaa. Mutta ehkä jos tämän tekee kunnolla, saan sitä kestoa paremmin harjoiteltua. Ota ja tiedä.

Tässä vaiheessa loppui tämä ensimmäinen tunti. Lunasta oli erittäin kivaa, kun helposti sai paljon nannaa. :’D

 

Niin paljon nannaa mitä ei saa vielä syödä.