Takkiostoksilla sekä joulukorttikuvia

”Lunalla on jo enemmän takkeja kuin minulla!”

Tämän kommentin kuulin äidiltäni kun menimme hänelle syömään ja Lunalla oli uusi takki päällä. Koiran nivelrikkoryhmässä joku esitteli Hurtan Ultimate Warmer lämpötakkia ja pienen kyselyn jälkeen ajattelin sellaisen sopivan Lunallekin. Meillähän on jo ennestään Back on Trackin loimi, mutta siinä on se takamus ongelmana. Luna kun kantaa häntäänsä korkealla niin BoTissa on pakko pitää häntää häntäaukossa, mutta silloin neiti ei pysty tehdä tarpeitaan. Kun häntää ei siinä pidä, on takki niin ylhäällä ettei se lämmitä oikeastaan mitään. Eli ollaan jouduttu pitämään takkia ”huonosti päällä” siihen asti että Luna saa lenkillä tarpeensa tehtyä ja välillä kun ne tarpeet tehdään vasta viimeiselle nurmikolle ennen kotipihaa, ei se takki oikein ole päässyt lämmittämään. Plus sen hännän pujottaminen siitä häntäaukosta kun takki on muuten päällä on melko haastavaa rodulla jolla se häntä ei taivu hirveästi ylöspäin…

Tuossa Hurtan takissa ongelma on ratkaistu napilla. Eli kokonaan umpinaisen takaosan sijasta taakse on sijoitettu nappi, jolla sen saa tarvittaessa nopeasti auki tai kiinni. Kun nappi on auki pystyy koira käymään kakalla normaalisti ja liikkeessä lahkeet silti suojaavat lihaksia. Nappi on myös helppo laittaa kiinni kun on tarve.

Ryhmässä esitelty Ultimate Warmer oli vain valitettavasti poistuva valmiste, mutta pienen tukimuksen jälkeen huomasin uudemman version Extreme Warmer olevan markkinoilla. Takin muoto oli hieman eri ja jälkimmäisessä oli hieman sama idea kuin BoTissa, takkiin on laitettu sisälle foliopinta mikä heijastaa koirasta lähtevän lämmön takaisin.

Eli Hurtta kertoo takista näin: ” Extreme Warmer -takki pitää koiran lämpimänä haastavissakin olosuhtiessa. Takin sisäpuolella oleva foliopinta heijastaa koiran kehonlämpöä takaisin, mikä lisää takin lämmittävyyttä merkittävästi. Takin malli on suunniteltu suojaamaan erityisesti koiran tärkeimmät lihasryhmät ja sen vedenpitävä päällimateriaali on miellyttävän pehmeä. Korkea trikoohuppu lämmittää kaulaa ja sen voi halutessaan nostaa suojaamaan myös koiran korvia. Takin näkyvät 3M -heijastimet parantavat turvallisuutta pimeällä.”

Olin jo ostamssa takkia Black Friday tarjousten aikaan, mutta totesin että minun melkein pitää käydä Lunan kanssa ensin sovittamassa sitä jossain. Ne tarjoukset oli ja meni. Sitten tajusin että minullahan oli vielä mätsäristä voitettu -20% kuponki Mustiin ja Mirriin, pikaisen googlettelun jälkeen selvisi että Järvenpäässä oli kyseisiä takkeja tarjolla, joten seuraavana vapaapäivänä hurautettiin naapurikaupunkiin.

Olikin ihan hyvä että käytiin kokeilemassa, koska arvioitu cockeri-koko oli aivan liian iso ja piti ottaa koon pienempi. No, onhan Luna hieman pienempi cockerinarttu muutenkin. Hintaa takilla oli alun perin 73,90€ alennuksen jälkeen jäi hieman vajaaseen 60€ . Nyt kun takki on ollut muutaman päivän käytössä, täytyy kehua että todennäköisesti tulee olemaan paljon useammin Lunan päällä kuin BoT. Takissa on myös sisäänrakennettu korvahuppu, mikä on kuin spanielin luppakorville tehty.

Voisivat vielä kehittää takin joka ei takuta cockerin karvaa, mutta sellainen taitaa olla täysi mahdottomuus. Pitää vaan totutella harjaamaan Luna useammin.

Tuli myös viimein otettua joulukorttikuvat.Olin odotellut että lunta tulisi jotta saisi otettua nätit ulkokuvat, mutta eihän se näillä säillä onnistunut ollenkaan. Silloin kun lunta oli, olin valoisaan aikaan töissä ja jos olin kotona niin satoi vettä. Piti siis kasata olohuoneeseen oma valokuvastudio ja napata muutama kuva.

Laitoin Laralle kulkuskaulurin kaulaan ja jätin sen hetkeksi totuttelemaan asusteeseen kun otin Lunasta ensin muutaman yksittäisen kuvan. Sitten kokeilin miten Lara pysyy paikoillaan. Täytyy myöntää että jotain oppia on mennyt tuon nyt jo 6 kuukauden ikäisen pennelin aivoihin koska sehän pysyi paikoillaan! Tai no, mitä nyt valui istumasta maahan, mutta pakoillaan kumminkin… Sitten piti yrittää saada nämä kaksi samaan kuvaan. Ensin istutin Laran paikoilleen, jonka jälkeen yritin saada Lunan nätisti siihen vierelle. Tämä sujui yllättävän hyvin, mitä nyt Lara välillä vilkuili epäluuloisesti Lunaa joka istui kuin patsas paikoillaan. :’D

Ongelmaksi tulikin näiden kahden pigmenttiero, kamera tarkensi koko ajan vain toiseen. Otin monta kymmentä kuvaa ja siellä oli vain pari sunnilleen onnistunutta.

Ps. Luna kävi hakemassa (jälleen) lisää ruokaa. SuKoKan Match Show pidettiin Showhau Centerillä ja porukkaa oli ihan sikana. Tuomarit olivat ulkomuototuomareita, joten oli varautunut siihen että meidät saatetaan kätellä heti pihalle. Paikalla oli myös E. Vanillan kanssa sekä kultsupoika Bemmi S. kanssa. Otimme Laran kevythäkin mukaan Vanillaa varten, mutta molemmat bortsut saivat lopulta oleskella häkissä. Vanilla ei voinut ymmärtää miksi hän joutui häkkiin ylipirteän kääpiön kanssa ja vanhemman bc:n ilme kertoi sen moneen otteeseen. 

Isoja pentuja oli suunnilleen 80 kappaletta eli hyvin saimme odotella siinä vuoroa. Bemmi meni ensimmäisenä kehään ja vaikka liikkuminen ei alkuun luonnistunut eikä hampaita näytetty sai poitsu punaisen nauhan. S. tuli ihan ihmeissään takaisin kun toinen koira oli ollut paljon parempi. Systerin kanssa todettiin että ulkomuototuomareiden ollessa tuomarina näin voi käydä, eli sillä esiintymisellä ja osaamisella ei pakosti ole mitään väliä. 

Lara oli melkein viimeisiä pentuja ja odottelu oli onneksi tehnyt sen että virtaa ei ollut aivan tuhottomasti. Saimme liikkeen jotenkuten sujumaan ja seisoessakin pikkuneiti oli paikoillaan. Silti tuli sininen nauha. Jäimme heti sinisten kehään, jossa Lara pääsi kertaalleen jatkoon, mutta tippui sitten ennen sijoitusta.

Bemmi puolestaan käteltiin pihalle aika nopeasti punaisten kehässä. Pentukehää katsellessa tuli huomattua että monet sijoittujista oli lyhytkarvaisia molossityyppisiä koiria. Joten ei tullut isona yllätyksenä että Vanilla sai sinisen ja värikehästä tiputettiin melko nopeasti.

E. ja S. lähtivät sitten koiriensa kanssa ja me jäimme vielä odottelemaan Lunan kehää alkavaksi. Lunahan oli kanssa ihan viimeisiä koiria kun tulimme hieman myöhässä. Kehän reunalla huomasin meidän kanssa samassa kehässä olevan todella näyttävän amerikancockerin, joten ei tullut yllätyksenä että saimme sinisen nauhan. Ei englannincockeri ole niin näyttävä kuin amerikanserkku, ei liikkeessä eikä paikoillaan. :D 

Värikehissä sitten Luna valittiin jatkoon ja lopulta oli sinisten 2. Palkintona 2kg Golden Eagle hypoallergic kalkkunaruokaa sekä joku pentulelu joka on nyt Laran käytössä.

Pakkaspäivän kuvailut

Täällä Keravallakin pakkasta on ollut reilu parikymmentä astetta, joten innostuin tekemään Lunalle uuden loimen tuplafleecestä. Se sitten koettelikin hieman hermoja, kun oma ompelukone laittoi suhteen poikki heti alkuun. Muutaman tunnin tauon ja mummilta haetun ompelukoneen jälkeen pääsin jatkamaan ompelua, mutta iltaan se meni ennen kuin oli työhön jotenkuten tyytyväinen. Käyttettyihin tunteihin kuului monta oho, eikäku, miten tässä nyt näin kävi -tapahtumaa. Tänään päästiin kunnolla kokeilemaan sitä pellolla. Luna joka normaalisti nostelee tassuja jo seitsemän asteen pakkasessa, rallatteli uusi takki ja tossut päällä innoissaan koko peltolenkin ajan.

Kaikella vaatetuksella on tosin se huono puoli, että se takuttaa Lunan karvat, mutta jos turkin käy kammalla läpi lenkin jälkeen niin ei ne takut kerkeä kovin pahaksi muodostua.

Paluu treeniarkeen

Nonniin, viimeviikolla palasimme treeniarkeen, eli sekä agility että toko jatkuivat. Molemmille tunneille sai osallistua juoksuisen nartun kanssa, kunhan vain pöksyt olivat jalassa. Luna onneksi ei housujaan vihaa, vaan pikemminkin päinvastoin: neiti jää nätisti odottamaan, että pökät laitetaan jalkaan tai sitten se juoksee housujen perässä, kun menen vaihtamaan siihen sidettä. Joten meillä housut eivät syö treeni-intoa ollenkaan. Juoksut itsessään tekevät tuosta hieman apaattisemman, mutta onneksi ne nyt ovat aikalailla ohi, kun vuoto loppui sunnuntaina. Uroksia vältellään vielä hetken aikaa.

Lola sitten puolestaan päätti aloittaa juoksunsa perjantaina.

Molemmilla pöksyt jalassa.

Luna halusi Lolan viereen. Väliin on päässyt näköjään siskopuolenpojan tiputtama mangopala. :D

Sää on ollut viime aikoina niin kylmä, että Lunan kanssa ei ole pystytty menemään kovinkaan pitkille lenkeille. Harmittaa sinällään, kun ei oikein ole voitu ulkotreenejäkään hyytävän kylmyyden takia tehdä ja kotona puolestaan meillä on tosi pienet tilat.

Kun pakkaset olivat pahimmillaan siellä n. -25’C, Luna ei sietänyt kuin 5, korkeintaan 10 minuuttia ulkona ennen kuin alkoi nostella tassujaan. Meillä oli Lolalle alun perin ostetut Rukan tossut, mutta noilla kahdella on sen verran erikokoiset tassut että ne eivät Lunalle olleet sopivat. Ensin olin hirveä taistelu saada ne jalkaan (taistelu ei ollut siis koiran syy, Luna pysy paikallaan nätisti, mutta ne tossut eivät vaan meinanneet mennä jalkoihin), ja silti, kun ne oli jalassa eivät ne pysyneet kovinkaan hyvin.

Tästä sitten syntyi idea alkaa tutkia netistä ohjeita kotitekoisille tossuille ja lopulta päädyinkin Tassuilla Tanssien blogiin ja tähän ohjeeseen.  Ohje oli yllättävän helppo, eikä tossujen tekoon mennyt varmaan 15 minuuttia enempää, kun idean tajusi. Aikaa ei siis kulunut siihen että koko ajan seurasi ohjeita. :D Alun perin ajattelin, etten käyttäisi ohjeessa olevaa kuminauhaa ollenkaan, vaan vetäisin kiinnityksen kokonaan tarranauhalla, mutta tarranauhaa ei sitten ollutkaan tarpeeksi. Ainut kuminauha mitä minulta löytyi oli ohutta valkoista, joka ei tähän tarkoitukseen sopinut, mutta onneksi löysin äidin laatikoista harmaata napinläpi kuminauhaa. Sekään nyt ei ollut ihan sitä mitä hain, mutta ajoi asiansa.

Lunan uudet kotitekoiset tossut

Ennen tossuja tekaisin Lolalle tuplafleeceloimen. Tässä huomasin omien ompelutaitojen kehittyneen; ilman ohjetta tein alusta loppuun (mallina käytin Lunalle tekemää kylpytakkia) ja vain muutama suht näkymätön virhe. Loimi tosin on viikonlopun jälkeen ollut Lunalla käytössä, se kun on paksumpi ja pidempi kuin neidin oma fleece.

Tässä Luna poseeraa Lolalle tehdyn fleecemanttelin kanssa.

Sitten treeneihin.

AGILITY

Agilityssa treenasimme irtoamista sekä pöytää. Ensin irtoamistreeneissä oli kolme tavallista hyppyestettä peräkkäin ja kouluttaja oli esteiden toisella puolella herkkujen kanssa. Meillä on sama harjoitus ollut joskus aikaisemminkin, jolloin Luna hyppäsi ensimmäisen esteen yli ja jäi katsomaan mihin minä jäin. Tällä kertaa ensimmäinen yritys oli hieman kankea, mutta sen jälkeen neiti tuntui ymmärtävän treenin idean. Edes esteiden toisella puolella oleva kouluttaja ei häirinnyt, kun Luna tajusi että sehän laittaa herkkuja maahan tarjolle.

Pian Luna keksikin, että tässähän on kiva leikki, ensin mennään käskystä esteiden yli kouluttajan luo ja sieltä herkun jälkeen tuhatta ja sataa esteiden yli takasin. :D

Seuraavaksi harjoiteltiin pöytää. Meillä ei sinällään siinä ole mitään isoa haastetta, Luna hyppää pöydälle ongelmitta ja käskystä pysyy siinä paikallaan. Me keskityimme harjoituksessa vauhdista pysähtymiseen. Eli otimme yhden esteen ennen pöytää. Ensimmäisellä kahdella kerralla Luna tuli niin lujalla nopeudella, että neidin hypätessä pöydälle vauhtia oli niin paljon, ettei se saanut itseään pysäytettyä, vaan matka jatkui pöydän toiselta reunalta alas. 

Kokeilimme tässä erinäisiä keinoja, esimerkiksi minä hidastin vauhtiani pöydän kohdalla, jolloin Luna taas pysähtyi pöydän eteen. Eli se ei toiminut. Toimivimmaksi tavaksi todettiin se tyyli että heti pöydän kohdalla (tai minä olin jo hieman edempänä) käänsin rintamasuunnan pöytää päin hetkeksi (varmaan max. 1-2 sekuntia) ja ojensin toisen käteni seis-merkiksi. Tällöin Luna pysähtyi pöydälle ja jäi odottamaan vapautuskäskyä. Pystyin sitten itse jatkamaan matkaa seuraavan esteen luokse.

Lolallakin tuntu sujui ihan hyvin, mitä nyt hieman meni sähläämiseksi välillä.

Zzzzz....

Viikonlopuksi lähdettiin taas vaunulle. Lolan ja Lunan yhteiselo on viime aikoina ollut suht rauhallista, mutta se voi osittain olla juoksujen syytä. Luna on juoksujen aikana paljon rauhallisempi ja sallii muilta koirilta paljon enemmän kuin normaalisti. Lolassa taas on juoksun tuoksu johon Luna reagoi, kun neiti halusi olla melkein koko ajan haistelemassa vanhempaa. Yritti Luna saada Lolaa leikkimäänkin tökkimällä tätä tassulla, mutta vanhempi neiti oli kuin ei tökkimistä huomaisikaan.

Mutta on kehitystä tapahtunut myös Lolan puolelta; se ei enää siirry heti Lunan tultua vierelle, eikä välittänyt vaikka Luna käveli sohvalla ohi. Vanhempi neiti myös hyppäsi lattiallekin ihan oma-aloitteisesti kun olin dentastixejä ottamassa. Lola siis jossain vaiheessa ei suostunut olemaan lattiatasossa ollenkaan jos Luna oli lähettyvillä.

Koirillakin varusteet päällä, Lunalla itsetehdyt tossut ja Lolalla itsetehty mantteli.

Vaunulla ollessa pakkanen onneksi laski ja päästiin kunnon lenkille. Lämpötila ei ollut varmaan kuin -8’C, mutta silti molemmat tytöt saivat vaatteet päälle. Lunan uudet tossut joutuivat nyt ensimmäisen kerran kunnon koetukselle, koska eihän tuo neiti malttanut kävellä tiellä, vaan se loikki hangessa ja hyppi ojien yli. Yritin välillä vilkuilla, että näkyykö Lunan tassuissa tossuja, mutta vauhtia oli sen verran ettei siinä mitään erottanut. Eli piti vain toivoa kun vaunulle takaisin päästiin että kaikki neljä tossua olisi tallessa. Ja ylpeänä voin sanoa että ne oli, eli tossut pysyivät todella hyvin jaloissa.

TOKO

Sunnuntaina heitettiin Lola kotiin kun vaunulta tultiin ja Lunan kanssa valmistuttiin illan tokotuntiin. Kyseessä oli siis Koirakeitaan (ensimmäinen?) jatkuva tokokurssi, pääasiassa ALO-AVO tasoinen, mutta ylempien luokkienkin liikkeitä käydään silloin tällöin läpi. Edelliseltä 13 kerran kurssilta tähän jatkoi minä Lunan kanssa sekä räyhäävä bordercollie uros omistajansa kanssa, joka tosin oli poissa tältä ensimmäiseltä tunnilta.

Uusia kurssilaisia oli siis neljä. Lunan lisäksi joukkoon liittyi toinen cockeri (uros), sitten oli toinen pieni seurakoira jonka rodun muistin vielä siellä tunnilla (nyt jos arvaisin muistelisin sen olleen Shih tzu lyhyessä karvassa). Muut kaksi oli isompia rotuja, toinen oli jonkin terrieriuros (irlanninterrierin tyylinen) ja viimeisenä sakemanniseropin näköinen narttu (joka tosin taitaa olla ihan puhdasrotuinen, kun kokeisiin sen kanssa aikoi).

Saa nyt nähdä miten tämän ryhmän kanssa etenee, kun tämä narttu ja terrieri meinasivat ottaa heti tunnin alussa yhteen, kun kävelivät toistensa ohi. Terrierin omistaja tässä vaiheessa kiljui että ”älä nyt s****na päästä sitä tänne”, aivan kuin tämä nartun omistaja olisi aivan tahallaan löysentänyt remmiä, kun koira nykäisi. En siis usko että toinen tahallaan oli päästämässä koiraansa tappelemaan, mutta olisi tuon asian voinut muutenkin sanoa. Terrieri tuntui ottavan myös todella paljon häiriötä muista koirista (taisin kuulla myös tämän omistajan valittavan kouluttajalle että hänen uroksensa ei voi keskittyä mm. Lunan juoksujen takia). Joo, tiedän että juoksut häiritsee monia uroksia, mutta uskoisi että sellaisessakin häiriössä on hyvä harjoitella. Taisi olla nyt omistajalla pinna kireällä tai jotenkin muuten stressi päällä. Kun tämä narttu ja terrieriuros laitettiin etäälle toisistaan, alkoi terrieri olla yhteistyökykyinen, eikä sitä hirveästi tuntunut häiritsevän että me olimme Lunan kanssa noin 10 metrin päässä. Saa nyt nähdä kun sitten ensikerralla tämä räyhäävä bordercollie tulee, että minkälainen rähinäshow meillä tuolla oikein on.

Lunakin tuntui hieman ottavan häiriötä uusista koirista, kun esimerkiksi seuraamisessa sain olla tarkkana kun neiti jäi katsomaan muita, mitä se ei sitten enää tee kun koirat tulevat tutuksi. Muut aloittivat aikalailla alusta, kun kouluttajan piti nähdä heidän tämän hetkinen tasonsa. Kun muut harjoittelivat suoraan maahanmenoa, otettiin me Lunan kanssa seisomisharjotuksia. Eli siis yritin saada neidin istumasta/makaamasta suoraan seisaalleen. Voin sanoa että meillä meni varmaan 10 minuuttia että Luna edes tajusi mitä yritän siltä saada, mutta lopulta sain kehiteltyä jonkinlaisen käsimerkin jolla neiti nousi seisomaan. Tosin se joka kerta otti pari askelta eteenpäin, joten jos jollakulla on idea tähän treeniksi niin otan mielelläni vastaan.  Pitää myös katsoa tuo Tie tottelevaisuusvalioksi –kirja jos sieltä löytyisi tähän mitään apua. En nyt muista tuliko ko. kaukoliike sääntöjen uudistuessa, jolloin sitä ei tuossa vanhassa painoksessa tietenkään ole.

Seuraavaksi kun muut treenasivat luoksetuloa, toi kouluttaja meille merkkitötsän ja me harjoittelimme merkinkiertoa. Tämä sujui ihan hyvin alkuun, vaikkakin neiti omaan tapaansa oli hidas menemisessään. Se siis ravaa (välillä löntystää) tötsän luokse, kiertää sen ja ravaa takasin. Olen yrittänyt saada vauhtia nopeammaksi viemällä makupalan tötsän taakse, mutta se tuottaakin sitten seuraavan ongelman kun neiti käy hakemassa namin, se jää haistelemaan namin läheltä pitkäksikin aikaa. Sitten kun Luna lopettaa haistelun (se ei tässä vaiheessa pahemmin kiinnitä huomiota siihen mitä minä huutelen), on se saattanut jo unohtaa minkä takia se sinne tötsän luokse meni ja tulee ihan tyytyväisenä takaisin tötsän väärältä puolelta.

Lopuksi otimme vielä seuraamista, joka on meillä se meidän kompastuskivi. Luna kyllä seurasi hienolla kontaktilla, tosin tahti oli hieman hidas ja koko koira kulki sellaisen 30cm jäljessä. Myönnän että osasyy hitaudelle on ehkä omassa vireessä. Meillä on ollut ongelmia tuon seuruun kanssa jo niin pitkään että oma mielipide on siitä huonompi kuin mistään muusta liikkeestä. Kouluttajan ohjeella siirsin palkan oikeaan käteen, koska oikealla kädellä palkattuna tulee palkattua automaattisesti paljon edemmäs. Luna myös joutui hieman hakemaan palkkaa eli käsi oli tavallista ylempänä.

Tämä toi meillä huomattavan parannuksen siinä treenatessa. Luna alkoi kulkea täysin oikeassa kohdassa. Yritän tätä nyt treenata edes lyhyen pätkän joka päivä niin katsotaan lähteekö tuo meidän seuruu siitä parantumaan.

Tunnin jälkeen kouluttaja kyseli että joko olen päättänyt milloin menemme kokeisiin, josko hän tulisi vakoilemaan sinne. Myönsin ajatelleeni helmikuun alkua, johon ilmottautuminen alkaa 19.päivä. Molemmat siinä todettiin että Luna kyllä osaa kaikki alokasluokan liikkeet, että se ei ole estona, mutta vire voisi olla parempi. Kouluttaja käskikin ottamaan seuraavalle tunnille kaikki vähänkään neidille mieluisat lelut, jotta pystyisimme vahvistamaan lelupalkkausta. Tämäkin sinällään on jännä juttu, koska kotikentällä treenatessamme Luna palkkautuu lelulla ihan hyvin. En sitten ymmärrä mikä tuolla on vikana kun lelu kiinnostaa tasan hetken, jonka jälkeen neiti päättä että herkut on parempi palkka kuin lelu. Tilasin nyt vielä Petenkoiratarvikkeesta aitoa kaninkarvaa olevia dummyleluja, kun neiti on innoissaan jäljestyksessä käytetystä kanidummystä, josko ne kelpaisi sitten tuollakin. Lelun kanssa onnistuisi myös ulkona harjoittelu paremmin, kun herkkuja noilla pakkasilla on paha kaivaa tai muuten sormet tippuu hetkessä.

Vireestä vielä sen verran, että se voi olla hyvin niinkin kun koekentälle päästään niin neidillä on vire kunnossa. Ainakin kun mätsäreissä käydään, niin Luna innostuu jo siellä kisapaikalla olosta (paljon koiria ja härdelliä) ja kehään mennään melkein hihnassa vetäen. Sama voi tapahtua myös tokokokeen kanssa, sitä kun ei oikein tiedä ennen kuin käy kokeilemassa.

Tilasin myös pari naksutinta, kun kouluttaja mainitsi että seuraaminen voisi parantua sen avulla. Minä kokeilin Lunan pentuaikana naksutinkoulutusta, mutta se kaatui siihen että Luna suoraan sanottua pelkäsi sitä klik-ääntä. Neiti ei suostunut tekemään yhtään mitään, ei edes ottanut herkkua vaan juoksi karkuun häkkiinsä piiloon.

 Ostin nyt yhden perinteisen naksuttimen ja yhden, missä ääni on hiljaisempi. Josko tuo tyttö olisi kasvanut sen verran, ettei sitä naksutinta enää juosta karkuun. Tai jos juostaan, niin sitten aloitetaan naksuttimeentottumistreenit. Sama tilannehan meillä oli ihan pillillä, minä yritin opettaa Lunaa tulemaan luokse pillinvihellyksestä niin neitipä lähti sitä ääntä karkuun. Meni varmaan vajaa pari kuukautta että sain tuon tottumaan kovaan vihellykseen, mutta nykyään tullaan jo rakettina takaisin.

Mutta nyt vain odotetaan paketin saapumista. :)

Luna on ollut kunnon sylivauva juoksujensa aikana.

Lolan kotiinpaluu ja blogihaaste

Viime kerralla kerroin kuinka koirakaksikko on edistynyt yhteiselossaan, no ihan täydellisesti ei päästy loppuun asti. Viime tekstin jälkeen Luna on kahdesti käynyt ärhäkämmin Lolan päälle, kummallakaan kerralla tosin minä en ole ollut paikalla, vaan ensimmäisellä äiti ja systeri ja toisella vain äiti. Kummallakaan kerralla ei heidän mukaansa ollut mitään erityistä syytä miksi Luna "suuttui".

Ensimmäisessä tapauksessa Luna oli sängyllä, jonne systeri yritti Lolaa houkutella ja kun Lola oli tulossa kävi Luna sängyltä päälle. Toisella kerralla saman sängyn luona äiti kutsui Lolaa sängylle ja Luna kävi sitten takaapäin päälle. Molemmilla kerroilla tilanteeseen puututtiin, koska Lola ei jostain syystä osaa puolustaa itseään, joten ne eivät kestäneet kuin hetken eikä Lola koskaan ole verta vuotanut jälkeenpäin tarkastettuna. En tiedä pitiki Luna sänkyä jotenkin omana alueenaan vai mitä, mutta kun myöhemmin sitten kokeilemalla kokeilin että innostin koiria ja pyysin Lolaa tulemaan sängylle ei kumpikaan reagoinut mitenkään poikkeavasti.

Tänään on sitten Lolan kotiinpaluu.

Mutta noita kahta tilannetta lukuunottamatta, on tytöillä mennyt hyvin. Lola ei siis ole ottanut hirveästi nokkiinsa kimppuunkäymisistä vaan on edelleen uskaltanut liikkua omilla jaloillaan. Lunakin uskaltaa tulla syömään luuta ihan Lolan viereen ja jättääkin luun välillä siihen vaikka itse lähtee. Lola puolestaan yhä enemmän ja enemmän pysyy paikallaan, kun Luna tulee viereen nukkumaan eikä heti siirry kuten ennen.

Otin töistä pahvilaatikon Lunalle, jos se innoistusi sen tuhoamisesta mieluummin kuin mun tavaroiden.

Tiistaina kävimme Lunan kanssa taas tokoilemassa. Ennen tuntia kiertelimme koirakoulu alueen lähipiirissä. Luna ei hirveästi arvosta näitä tällä hetkellä jokaisessa kadunkulmissa olevia vaalimainoksia ja jos mainos on tarpeeksi iso saa se Lunan haukkumaan ja murisemaan. Tuo pöhkö taitaa luulla siinä olevan oikea iso ihminen. :D
Tokotunnilla jatkoimme osaltamme seuraamisen harjoittelua ja ehkä hiljalleen siinä edetään. Kontaktin ylläpito on edelleen hankalaa. Luna pitää välillä todella hyvin kontakin, mutta vilkuille välillä muualle ja välillä seuraa kyllä nätisti oikeassa kohdassa, mutta kontaktista ei ole tietoakaan. 2 minuutin paikallamakuu harjoitus meni taas todella hyvin, vaikka naapuri lähtikin liikkeelle Luna pysytteli paikallaan ja yllättäen piti kontaktinkin.

Viikonlopuksi lähdettiinkin sitten Saloon tädin luo kyläilemään. Ensimmäinen ilta ja yö meni aika sähläten, kun tädillä on innokas 5-vuotias saksanseisoja Topi. Lola rakastaa Topia ja heittäytyy selälleen tämän eteen aina kun mahdollista, mikä pidemmänpäälle on aika ärsyttävää ja koko ajan saa olla komentamassa tyttöä ylös. Luna taas pitää kyllä Topista, mutta ei tykkää sillon kun toinen on liian innokas. Tällöin Luna ärähtää todella herkästi eikä Topi meinaa ymmärtää ja menee työntää kuononsa uudestaan liian lähelle. Yöllä sitten Lola halusi nukkua tädin ja tämän miehen vieressä (Lola palvoo tädin miestä kun se antaa joka välissä herkkupaloja. Lola normaalisti meinaa lopettaa syömisen siellä ihan sen takia kun sillä on vatsa täynnä namuja). Ei siinä muuta, mutta monta kertaa yön aikana Lola heittäyty selälleen Topin eteen ja häntä löi lattiaan sellaisella voimalla että kaikki aina heräsi siihen. Lunakin aloitti murinan joka kerta herätessään. Koirat myös juoksivat alakerrassa muutamaan kertaan yöllä.

Lauantaina menimme sitten Salon koirahallille, jonka olin taas vuokrannut agilityä varten. Vuorottelimme Lolan ja Lunan kanssa (molemmat yleensä vetivät radan 2 kertaa ja sitten vaihdettiin) esteillä, ihan sen takia että Luna ei osannut keskittyä Lolan juostessa vaan sen piti mennä koko ajan räksyttämään tämän vierelle.

Hieman oli aluksia hakemista molemmilla koirilla (ja ohjaajilla) miten nyt pitikään toimia, mutta loppua kohti alkoi sujumaan koko ajan paremmin. Luna tosin veti ihan omia reittejään usein, eikä halunnut kuunnella luoksekutsua. On se tosin huvittavan näköistä kun koira vetää jotain ihan omaa rataansa. (Luna siis juoksi päämäärättömästi milloin putkeen, milloin A-esteelle ja seuraavaksi hyppäsi parin esteen yli ennen kuin suostui tulemaan luokse.) Putkiestekin oli mukavampi ylittää kuin mennä läpi. Se mistä annan pisteet Lunalle on pujottelukepit, ne tyttö vetää Lolaa paremmin. Ehkä ei siis olla ihan valmiita edes möllikisoihin tuon kanssa.

Agilityn jälkeen olikin saunan vuoro. Molemmat koirat tulivat ylimmälle lauteelle lämmöstä nauttimaan. Tai Lola nyt ainakin nautti, Luna saattoi tulla vain koska Lolakin tuli. Pesun ja kuivattelun jälkeen olikin turkin selvityksen vuoro. Lola jaksoi vielä haroitella vastaan, mutta Luna oli päivän juoksemisesta niin väsynyt että se vain hiljaa öirisi kun käänsin sen kyljelleen harjaamista  varten.

Seuraavana yönä kukaan ei jaksanut liikkua. :D

Vierekkäin alkaa olla hyvä nukkua,

Luna löysi Topin luun.

Kaikki luut pitää olla lähettyvillä ettei vaan kukaan niitä vie.

Palaten hieman ajassa taaksepäin, olin tuossa jonkun aikaa sitten ostanut Antassusta pantatarvikkeita, ajatuksena että teen molemmille omat pannat. Hertan ja Kertun blogista löysin ohjeen jonka mukaan ompelin pannat ensimmäistä kertaa. Lolan pannasta näkyy että jälki on kaikkea muuta kuin siistiä, Lunan panta taas on jo huomattavasti paremmalta jäljellä, mutta siinä ärsyttävästi meni vahingossa ketju kierteelle. Panta kyllä toimii, mutta meinaa osittain kääntyä nurinkurin kun Luna vetää.

Molemmat pannat ovat kestäneet yllättävän hyvin, vaikka hieman ensin epäilin omia ompelutaitoja. Lunan pannan yritin ommella kestävämmäksi kun sillä on tapana välillä vetää kunnolla, varsinkin jonkin hajujäljen löydettyään.

Cockerin korvat on kyllä semmoiset että yritä siinä ottaa kuvaa pannasta kun mitään et näe korvien alta...

 SITTEN HAASTEESEEN

Olipa Kerran Priya -blogin kirjoittaja Milli haastoi vastaamaan 11 kysymykseen (eli tätä blogiakin joku jopa seuraa?!).

1. Mikä on tarina koirasi nimen takana? Tarkoittaako se jotain?

Luna -nimen päätin jo varmaan 8-9 -vuotiaana, kun telkkarista tuli Sailor Moon -anime, jossa päähahamolla oli toverinaan Luna -niminen kissa. Muistan silloin jo pohtineeni että kun joskus hankin koiran annan sille nimeksi Luna. Hieman kyllä ärsytti kun juuri ennen pennun tuloa kuono.fi julkaisi artikkelin, missä Luna oli (ja oli myös tänä vuonna) suosituin koiran nimi. No sinälläänhän se ei pidä paikkaansa, kun tuskin on kaikki maalla asuvat mustit ja murret laskettu mukaan, mutta silti...
Ja Luna siis tarkoittaa kuuta, jos joku ei tiennyt. :)

2. Millä nimellä lepertelet koiraasi?

Lunasta useimmiten tulee Lunnu mutta myös kutsun sitä nimillä Hönö, Höntti, Vauva, Neiti, Beibi.

3. Jos koirasi oppisi yhtäkkiä puhumaan, mikä olisi sen ensimmäinen sana?

Tämä onkin vaikeempi, ihan yhtä sanaa en keksi, mutta jos lauseen saa sanoa voisi se olla "anna tänne nyt se". Yleensä kun treenataan, menee Lunalta jossain vaiheessa hermot ja se alkaa komentamaan kuin yrittäen sanoa että nyt tänne se herkku/lelu!

4. Millä nimellä kiroat koiraasi?

Täytyy myöntää että mulla ei oikeastaan ole ollut montakaan tilannetta missä koiraa on tullut kirottua. Oma luonteeni on hieman semmoinen että jos löydän jotain tuhottuna niin kohautan olkiani ja siivoan jäljet. Ja jos on tilanne missä Lunaa on toruttava vältän tämän nimen käyttöä. Mutta sanotaanko nyt että varmaan perus "Tyhmä" semmoinen mitä on tullut käytettyä.

5. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian suomeksi niin että se ymmärtäisi sen, mikä se olisi?

Se että se on mun rakkain? Tai olettan että se osaa sen jotenkin aavistaa, niin toinen vaihtoehto olisi että vieraita ei oikeasti tarvitse pelätä. Luna kun edelleen on vierasarka vaikka paljon edistystä on tapahtunut, voisi elämä olla hieman helpompaa jos tuo nyt joskus oppisi että vieraat ei yritä sitä syödä.

6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi?

Vieraassa porukassa hiljainen ssivussa olija, mutta tutustuttuaan ei pysty pitämään suutaan kiinni ja on kaikessa heti mukana.

7. Jos koirasi voisi kertoa sinulle yhden asian suomeksi, minkä luulet sen olevan?

Hmm. Todenäköisesti se haluaisi että lopetan sen säännöllisen pesemisen ja harjaamisen. :D

8. Jos koirasi osallistuisi kykyjenetsintä-kilpailuun, mikä olisi hänen esityksensä? 

Temppuilu todennäköisesti. Tuo tykkää tehdä temppuja palkkion toivossa.

9. Kaikki koirat ovat yksilöitä. Millä tavalla koirasi on perinteinen rotunsa edustaja ja  millä lailla se poikkeaa massasta?

Kun ollaan perheen kesken on tuo normaali cockeri. Oikein perherakas, innostuneena on kaikessa mukana ja lenkkeillessä mennään häntäheiluen nenän perässä. Poikkeava se on vierasarkuutensa tähden, cockerin kuuluisi rakastaa kaikkia vieraita, mutta Luna nyt ei tunnu sitä tietävän.

10. Mitä koirasi tekisi koko päivän jos se saisi valita ihan vapaasti?

Juoksisi jälkien perässä metsässä vapaana.

11. Miten päädyit valitsemaan juuri sinun koirasi? Miten valitsit rodun, kasvattajan ja sopivan pennun?

Cockereita meillä on ollut suvussa mummista lähtien, joten tiesin millainen se on ja että se on mulle sopiva, moneen harrastukseen sopiva rotu. Kasvattaja valikoitui muutamasta syystä, yksi oli punainen pentue (halusin siis juuri punaista cockeria), toinen oli pentueen ajoitus (pentujen luovutusikä osui hyvin keväälle että pystyin olemaan alkuksi pennun kanssa kotona), kolmantena oli se että oli pitkään cockereita kasvattanut kasvattaja sekä vanhemmat olivat terveet.
Pentueessa oli 2 narttua ja 2 urosta ja kun narttua haimme ei ns. "valinnanvaraa" ollut paljoa. Kasvattaja ensin oli antamassa meille toista narttua, mutta ensimmäisen käynnin jälkeen otti myöhemmin yhteyttä että haluaisimmeko sittenkin sen toisen pennun, joka meidän agilityn harrastussuunnitelmaan olisi luonteeltaan parempi. Ensimmäinen tyttö oli siis hissukka ja tämä toinen paljon energisempi, aina menemässä ja jokapaikassa ensimmäisenä. Niimpä meille tuli sitten pennun vaihto ja haimmekin toisen tytön kotiin.

12. Mikä on koirasi motto?

"Nyt mennään ja lujaa!" Kuvaten sitä että kun Luna jotain päättää niin se kyllä lähtee ku raketti.

Näitä olikin sitten 12. :D

Haastan jotakuita hieman myöhemmin. :)