Kotka KV 10.8.2019

Tämä vuosi onkin ollut oikein näyttelyvuosi, kun Lunankin  kanssa ollaan käyty jo kolmessa näyttelyssä. Tämä Kotka oli kyllä sellainen, että pohdin että kannattako neitiä ilmoittaa, kun katselin kyseisen tuomarin aikaisempia cockeri-arvosteluja, huomasin saman yhtäläisyyden kaikkien tykättyjen koirien arvostelussa; tuomari selvästi tykkäsi vahvarakenteisista yksilöistä. Eli Lunan vastakohdista, mutta tuli se sitten kumminkin ilmoitettua mukaan.

Eli lähdimme samalla kokoonpanolla kuin aikaisemmin: Luna, Lara ja Bemmi. 

S. ja Bemmi tulivat Nurmijärveltä ja tapasimme Porvoon kohdilla aamukahdeksalta. Siitä ajoimme yhdessä Kotkaan. 

Laran ja Lunan kehät olivat laitettu alkamaan samaan aikaan (klo 10) ja Bemmi oli vasta iltapäivällä. 

Systeri jäi Laran kanssa oman kehänsä viereen, kun me veimme muut tavarat Lunan ja Bemmin kehien luokse (olivat vierekkäin). Minä jäin seuraamaan cockerikehiä kun S. kävi katsomassa ja kuvaamassa systerin ja Laran kehän. 

Merelle nousi yllättäen kunnon sumu ja taustalla näkyvä saari katosi näkyvistä muutamaan otteeseen.

Laralla oli edellisellä viikolla alkanut karvanlähtö ja minua oikein syyhytti päästä harjaamaan pikkuneidin turkkia pois. Mutta kaikki kiva aina kielletään ja jouduin pitämään näppini erossa näyttelyihin asti. Joten Laralta on tässä viime päivien aikana vain napattu pois harmaan roikkuvat karvatupsut, joita tosin tuli vähän väliä lisää. Myös ylimääräistä rapsuttamista on vältetty, ettei se karva irtoaisi kokonaan. Systeri vielä ennen kehää veti viimeiset irtotupsut irti. Kyseinen tuomari kun ei aikaisempien tulosten perusteella välittänyt liian “kapeista” bortsuista, joten turkki tuo Laralle kaivattua massaa ulkonäköön. Varsinkin pienen koonsa takia karvanlähtö saa sen näyttämään vieläkin pienemmältä. 

Vaikka karvanlähtö ei jäänyt tuomariltakaan huomaamatta (oli kuulemma irrotellut karvoja käsistään yksilöarvostelun jälkeen), oli Lara esiintynyt hyvin ja karvaa oli tarpeeksi jäljellä hyvään tulokseen. Lara sai siis ERI SA ja ollen lopulta PN2 ja saaden vara-cacibin. 

Tuomarina oli siis Harri Lehkonen.

Laran arvostelu:
 
"Hyvän kokoinen jäntevä narttu. Oikeanmuotoinen feminiininen pää. Hyvät mittasuhteet. Tasapainoiset kulmaukset. Oikeanlaatuinen turkki. Erinomaiset rodunomaiset liikkeet. Esiintyy reippaasti.”

Toisena oli Lunan vuoro. Neiti esiintyi tapansa mukaan nätisti, mitä nyt oli ehkä tavallista enemmän namien perään siinä vuoroa odotellessa. Ensin ajattelin joutuvani esittämään Lunan “perinteisellä cockerityylillä” eli kiinni pitäen, koska tuomari näytti olevan tyyppiä joka kävi yhdessä seisottaessakin useasti hiplaamassa koiria. Neiti sietää pöydällä hiplailun, mutta ei oikein sitä että maassa seistessä vieras ihminen kumartuu päälle koskemaan. Aloitin kumminkin vapaalla tyylillä ja seurasin tuomaria, jos näyttäisi siltä että se olisi tulossa hiplailemaan “meille väärässä kohdassa” vaihtaisin esitystapaa. Mutta onni onnettomuudessa, ensimmäinen koira hieman säikähti luoksetullutta tuomaria, joten tuomari ei sitten tullut meidän loppujen luokse enää kuin katsomaan. 

Lunan liike oli muuten ihan ok, mutta nenä meinasi tippua maahan muutamia kertoja. Olihan nurmikko täynnä linnunkakkaa ja minä kun esitän löysällä hihnalla, niin pää pääsee vapaasti laskeutumaan. 

Mutta siinä loppuseisonnassa kuulin osan arvostelusta ja totesin, että kuten oletin, ei se ERI sieltä tullut. 

Tuomarina Rudy Feyaerts (Belgia)

"Feminine head & expression. Over all rather narrow standing & moving. Upright in shoulder. Good depth of brisket. Well angulated behind. Good coat quality. Very happy on the move but carries tail too high” 

AVO-EH, AVK3 

Kuten osasin odottaa, Luna on liian kuikelo tälle tuomarille, mutta yllättäen taitaa olla ensimmäisiä tuomareita, jonka mielestä eturinta oli hyvä. Yleensä sitä kaivataan lisää. Häntä sai taas kommenttia, mutta ihan ansaitusti. Kun katsoin kuvia jälkeenpäin näytti että häntä oli vielä tavallista korkeammalla tällä kertaa. 

Sitten piti vielä odotella Bemmin kehää. Kävimme ensin kiertelemässä myyntikojut, josta mukaan tarttui uusi oranssi(!) kevythäkki sekä 2mx2m auringonsuojapeitto. Samperi kun se oranssi häkki oli laitettu oikein näkyvästi esille ja jäin sitä siinä ihastelemaan. Hintakaan ei ollut paha, 39€ (norm. 69€) mutta koko vähän väärä Lunalle (XL). Meillähän on tällä hetkellä pääsääntöisesti käytössä L-kevythäkki, autotallissa myös yksi XL (vai XXL?  en muista) jonka systeri yleensä ottaa mukaan kun hän lähtee E:n ja Vanillan kanssa näyttelyihin kun molemmat bortsut mahtuvan siihen hyvin samaan aikaan. Mutta Lunan kanssa ei häkkiin voi oikein ketään muuta änkeä, kun neiti omii koko tilan itselleen. 

Aurinkosuojapeitekin oli pienessä alessa 25€ (norm. 30€). Minä siinä pohdin ja pohdin ja myyjäkin jo totesi seläntakana, että saan molemmat 60 eurolla jos ostan. Lopulta luovutin ja kaivoin pankkikortin taskusta. S. vähän tuntui pyörittelevän silmiään, kun palasimme koirien luo uuden häkin kanssa. 

Avasin häkin ja laitoin suojapeiton molempien häkkien päälle. Laitoin Laran uuteen häkkiin, kun Luna makoili vanhassa, mutta lopulta piti vaihtaa koirat päittäin, kun Lara ei arvostanut uutta mökkiä. Kun pikkuneiti pääsi tuttuun vanhaan pienempään häkkiin, se örähti tyytyväisenä ja kävi torkkumaan. Minä sitten vuorostani pyörittelin silmiäni, Luna ei välitä millaisessa mökissä oleskelee ja kävikin maate uuteen häkkiinkin ihan ongelmitta. Lara taas on tarkka, että pitää olla se “oma” mökki. Ehkä kun Luna on esikäyttänyt tuota häkkiä tarpeeksi (siihen jää tuttu haju) niin pikkuneitikin hyväksyy uuden mökin makuupaikaksi.

Lunasta uudessa mökissä ei ollut ongelmaa. 

Harjoittelin hieman siinä odotellessa Bemmin kanssa. Poju muuten kulki ihan hyvin kuulolla, mitä nyt maassa olevan linnunkakat kiinnosti selvästi sitäkin ja jouduin kalastella päätä takaisin ylös muutamaankin otteeseen. Sitten sain myös selville että minulla oli aivan väärät kengät kyseiselle nurmikentälle. Nimittäin aivan yllättäen kesken käännöksen Bemmi noteerasikin lähellä olevan kulttisnartun ja nykäisi sen luokse. Minä joka olin juuri itse kääntymässä, en tietenkään olettanut nykäisyä ja vaikka kroppa vaistomaisesti otti nykäsyn vastaan, niin kengät olivat nurmikentällä kuin luistimet, minkä takia lensin sitten siihen nurmelle perseelleen.  

Bemmihän on hömelö kuten Lola eikä ymmärrä ettei joku koira voi pitää hänestä (paitsi Lunan se on jo oppinut). Onneksi tämä narttu vain väisti ja sen omistajakin pääsi siihen väliin (minullahan oli Bemmin hihna koko ajan käsissä, mutta kesti hetken että sain itseni ylös ja jalat sen verran tukevasti että sain pojan takaisin hallintaan), joten mitään omia hiertymiä pahempaa ei tapahtunut vaikka siinä itse kerkesin jo säikähtää.

Sen jälkeen poika ei enää yrittänyt mennä muiden luokse minun kanssani, mutta varuilta vaihdoin systerin kanssa kenkiä ennen kehään menoa. Tennarit hänelläkin oli, mutta pohja aivan erilainen joten pito oli paljon parempi.

Kehässä sitten ei ollut isompia ongelmia onneksi. Bemmi oli ehkä vähän liian innostunut tervehtimään tuomaria, mutta sain sen kumminkin pidettyä jotenkuten aisoissa (pientä etutassuhyppelyä oli välillä havaittavissa). Yritin liikkeessä saada pojua liikkumaan hieman rivakammin, mutta B. siirtyi laukkaamaan turhan helposti joten jouduin sitten pitämään nopeuden sellaisena että pysyttiin ravissa.

Yksilöarvostelu sujui myös ihan hyvin, tosin alkuun jouduin hieman pyöräyttämään Bemmiä jotta sain sen pysymään paikoillaan. Ja hieman jännitystä toi seuraavaksi yksilöarvosteluun tuleva uros, jonka esittäjä sitten alkuun seisotti koiraansa suoraan pojan edessä. Mielessä kävi että näinköhän B. päättää lähteä tuota tervehtimään, mutta onneksi taisi esittäjä myös tajuta olevansa hieman huonossa paikassa ja siirtyi siitä kauemmaksi. 

Tuomarina Satu Ylä-Mononen

“Hyvä koko ja mittasuhteet. Vahva pää. Kaunis ilme, hieman löysät huulet. Luusto saisi olla voimakkaampi. Riittävä eturinta, hyvä rungon vahvuus. Hyvä häntä. Saisi liikkua pidemmällä askeleella. Hyvä turkin laatu ja esitetään kauniissa näyttelykunnossa.” 

Vaikka arvostelu oli minusta todella hyvä, sai poju kumminkin EH:n. Ja koska ERIn saaneita tuli lopuksi useita, ei tarvinnut osallistua kilpailuluokkaan.

Siitä sitten pakkasimme tavarat, kävimme ottamassa vielä pari yhteiskuvaa rannalla ennen lähtöä. Kävimme jälleen ABC:llä syömässä, Lara ja Bemmi saivat omat hampparit, Lunalle annettiin vain pieni maistiainen, kun sen vatsa ei vaan kestä paljoa mitään ylimääräistä. Ruokailun jälkeen ajoimme yhtä matkaa Porvooseen asti, josta S. ja Bemmi sitten kääntyivät kohti Nurmijärveä.

 Kotona Lara sitten pääsi karvoistaan.

Koiramessut 2017

Joulukuussa Helsingin Messukeskuksessa järjestettävät Koiramessut on Suomen suurin koiratapahtuma. Eniten väkeä tuo koiranäyttelyt, joita tänä vuonna järjestettiin kolme kappaletta; perjantaina Helsinki Winner, lauantaina Pohjoismaiden voittaja ja sunnuntaina Voittaja. Lauantaina oli myös epävirallinen pentunäyttely, joka keräsi ennätysmäärän osallistujia.

Tänä vuonna Koiramessut tarjosi bloggaajille mahdollisuuden päästä ilmaiseksi sisälle bloggaaja -passilla, vaatimuksena tietysti sisällöntuotto. Ilmoittauduin mukaan kun minun nyt muutenkin oli tarkoitus tehdä postaus aiheesta, nyt vaan käyn tietysti hieman monipuolisemmin asian läpi.

Olin paikalla vain lauantaina, kun systeri oli ilmoittanut Laran pentunäyttelyyn. Lunaa en viitsinyt messarin hinnoilla edes ilmoittaa, kun neidillä ei kumminkaan ole voittomahdollisuuksia. Varsinkin kun tiesin joutuvani kulkemaan Laran kanssa, en halunnut toista vetokoiraa ottaa muutenkin ahtaisiin tiloihin. Luna jäi siis kotiin jauhelihalla täytetyn luun houkuttelemana.

Lähdimme hyvissä ajoin, suunnitelma oli olla Messukeskuksessa yhdeksän jälkeen, kun Laran kehä oli arvioitu alkavaksi yhdenmaissa. Ajoimme autolla Keravan asemalle ja siitä hyppäsimme hieman kiireellä junaan. Matkahan ei sujunut siinä mielessä kovin hyvin, kun matkakorttia lyödessäni sain huomata että kortilla ei ollutkaan arvoa riittävästi että olisin saanut lipun ostettua. Junan ovet olivat menneet kiinni ja seuraava pysähdys oli vasta Tikkurilassa, kirosin siinä mielessäni että nyt jos lipuntarkastaja tulee, olen pulassa. Yritin nopeasti selvitellä tekstiviestilippua (mistä ei löytynyt enää tietoja mistään että onkohan se poistunut), latasin VR:n mobiilisovelluksen ja sieltä ostaa lippua mutta sekään ei onnistunut. Olimme saapumassa Tikkurilaan, ja pohdimme jo junasta poistumista. Lopulta HSL:n mobiililippu ratkaisi ongelman, kun Tikkurilan kohdalla sain lipun ostettua.

Messukeskukselle kun päästiin, oli sisäänpääsyn kanssa hieman hankaluuksia. Koiran kanssa piti kävellä melkein toiselle puolelle isoa hallia, mutta minä taas tarvitsin bloggaajapassin pääaulan suunnalta. Systeri joutui siis odottelemaan Laran kanssa ulkona kun minä menin sisälle selvittelemään mistä saan kulkulupani. Vaikka olin sähköpostilla saanut ohjeistuksen, oli paikalla olevat talkootyöntekijät hieman pihalla koko jutusta. Pääsin kumminkin läpi ja ohjeistuksen Lehdistökeskukseen.

Passin saatuani lähdettiin kiertämään systerin ja Laran kanssa hallia koirien sisäänkäynnille. Ihan kuin meillä ei olisi ollut jo tarpeeksi hankalaa, tuli sisääntulotarkastuksessa ongelmia vielä lisää. Systeri antoi Laran numeron ja rokotustodistuksen niiden tarkastajalle. Sitten kun tarkastaja vielä halusi tarkastaa sirun, niin sitä sirua ei löytynytkään millään. Varmaan pari minuuttia tarkastaja yritti sitä metsästää Laran niskasta (muisteltiin että siitä keskeltä niskaa se aikaisemmin on löytynyt) ja kävi vielä kaulan ja lavatkin läpi jos se olisi valunut alemmas. Tässä vaiheessa tarkastaja totesi että jos sirua ei löydy ei meillä ole asiaa sisälle. Systerin kanssa todettiin että kyllä se siru on aikaisemmin aina löytynyt, johon tarkastaja totesi että hänen laitteeseenkin on juuri vaihdettu paristot ja tähän mennessä kaikki sirut on löytynyt ongelmitta. Hän kumminkin soitti ja pyysi toista sirunlukijaa tuotavaksi ja käski meidät sivummalle odottelemaan. Siinä hänen soittaessaan kuulin kun hän sanoi sanan ”suomalainen” jolloin systerille kommentoin että voiko se vaikuttaa että siruhan on puolalainen. Tarkastaja lopetti puhelun, jolloin systeri sanoi että Laran siru ei ole kyllä suomalainen, jolloin tarkastaja itsekin katsoi papereista että siellä lukikin Puola. Hän alkoi siis soittaa uudestaan ja siinä odotellessa tuli kumminkin vielä etsimään sirua – joka nyt löytyikin heti siitä keskeltä niskaa.

 Varmaan sekä minä että systeri huokaistiin helpotuksesta ja tarkastajakin oli silleen että ”jaaha” tyylillä. Hän totesi puhelimeen että ei sitä sirulukijaa tarvittukaan. Sirunumero vielä tarkastettiin papereista, jonka jälkeen tarkastaja totesi että ulkomaalaisten sirujen kanssa tätä ongelmaa voi olla. Voisi kuulemma olla turvallisempaa että meillä olisi mukana sirulukija joka lukee varmasti ulkomaalaisia siruja, ettei joku kerta käy niin ettei järjestäjän lukija sitä oikeasti ollenkaan löydä. Hänkin kumminkin yritti kunnolla etsiä sitä sirua. Pitää varmaan pohtia sitä oman sirulukijan hankkimista, kustannuksenahan se ei ole mikään halpa, mutta säästäisi siltä mielipahalta ettei kilpailuun pääsisikään.

Väkeä oli ihan riittävästi.

Pääsimme siis sisälle ja kävimme ensimmäisenä käymään ulkoilualueella Laraa pissattamassa. Ulkoilualueelle oli levitelty pariin paikkaan puuhaketta ja heinää, johon koirat saivat tehdä tarpeensa. Ideana ihan kiva ja alue olisi ollut mukavampi jos koirien ulkoiluttajat olisi keränneet koiriensa jätökset pois. Suurin osa varmasti näin tekikin, koska tilanne olisi voinut olla paljon pahempi, mutta moni jätti läjät hakkeen joukkoon mistä niitä ei hirveän hyvin edes nähnyt. Koirankakkapusseja oli tarjolla paljon, mutta ne oli hieman hölmösti hallin sisällä. Jos niitä olisi ollut myös siinä ulkona, olisi saattanut useampi kerätä koiriensa läjät. Larahan ei suostunut tekemään mitään, kun se ei suostunut edes kävelemään hakkeen päällä. En tiedä tekikö outo pohja sen, vai onko pikkuneiti ottanut Lunasta mallia ettei muiden jätösten päällä voi kävellä. 

Ulkoilutusalue 

Jatkoimme matkaa ja lähdimme kiertelemään kojuja.

Koiramessuilla oli paikalla yli 100 myyjää ja esittelijää, osalla paremmat tuotetarjoukset kuin toisilla. Koirille oli tarjolla niin herkkuja, treenitavaroita, häkkejä, petejä, luita, leluja, vaatteita, ulkoilutusvälineitä, trimmivälineitä, lisäravinteita, oikeastaan lähes kaikkea. Omistajille sitten lahjatavaroita, vaatteita, näyttelyasusteita. Jos olisimme olleet järkeviä, olisimme tässä vaiheessa tehneet isoimmat ostokset, koska väkeä ei vielä ollut paljoa. Mutta ajattelimme ettemme jaksa sitten raahata niitä edestakaisin. Kiertelimme kojuja ja Lara pääsi käymään HauHaun ständillä pallomeressä. Isoon altaaseen oli kuulemma piilotettu erikoispalloja, jollaisen löytämällä sai palkinnon. Minä siinä ajattelin että Lara ei varmaan tajua edes etsiä sieltä mitään, mutta kuinkas ollakaan kuminen pallo sieltä löytyikin. Palkintona oli pussi HauHaun viljattomia purutankoja. Koska siinä ei ollut hirveää ruuhkaa, pikkuneiti sai peuhata pallomeressä vielä hetken aikaa ennen kuin jatkettiin matkaa.

Täällä on jotain! 

Löysinpäs!

Onnellinen bortsupentu.

Seuraava stoppi tuli Oscarin ständillä, jossa oli tarjolla maistiaisia kuivatuista herkuista. Lara oli tässä vaiheessa ihan täpinöissään, että tämähän on todella kiva paikka kun saa leikkiä ja nameja. Monella muullakin esittelijällä oli erinäisiä nameja ja ruokia maisteltavana, mutta hirveästi ei pennulle viitsinyt syöttää tai sitten oli juominen ja ulkona käynti ongelmana.

Kaksi käytävää oli täynnä rotutoreja, jossa oli 40 eri rotuyhdistyksen jäsenet valmiina kertomaan omasta rodustaan ja yhdistyksen toiminnasta, monella oli myös tarjottavana rotuyhdistyksen lehtiä kiinnostuneille mukaan. Tietysti paikalla oli myös paijattavia rotunsa edustajia. Suomi 100 – juhlavuoden takia kotimaiset rodut oli siirretty omalle osastolleen eri halliin.

Kennelliitolla oli Hau Life! ständi, missä sai mennä kyselemään koirista. Jos esimerkiksi koira oli suunnitteilla, mutta ei ollut varmuutta rotuvalinnasta antoi ständin henkilöt neuvoja ja suosituksia eri roduista. Hau Life! osastolla oli myös lava missä järjestettiin koira-aiheisia tietoiskuja sekä rotuesittelyjä.

Ständejä oli myös vakuutusyhtiöillä, jotka kertoivat omista koiravakuutuksistaan, Kennelliiton Nuorilla oli paja missä sai mm. tehdä koirille naruleluja, Kennelliiton Kaverikoirilla, eri maiden kennelliitoilla (siellä oli Puolakin mitä hieman ihmeteltiin!), Evidensialla ynnä muilla.

HauLife! Esittelyssä Cairnterrieri

Kennelliiton Nuoret ja lelutyöpaja

Messuilla myös esiteltiin erilaisia lajeja, kuten Nose Workia, Rally-tokoa, agilitya, paimennusta, Kaverikoiratoimintaa, Tukikoirien toimintaa ja tällaista isommalla lavalla. Luentotilassa oli luentoja mm. positiivisista koulutusmetodeista, kuntoutuksesta, koirien allergioista ja atopiasta, koirien tunteista. Näihin en päässyt itse tutustumaan kun muuta tehtävää oli sen verran, pitäisi melkein olla varattu koko päivä kiertelylle ilman koiria ja suunnitella menot aamusta iltaan. Nyt kun piti seurata yhden koiran kanssa näyttelykehiä ja toinen odotti kotona yksinään niin ei voinut hirveästi pitkittää messarissa olemista. Varsinkin osa luennoista oli sellaisia että olisin halunnut mennä kuuntelemaan.

Tällä pikaisella kierroksella mukaan tarttui Lunalle nivelravinteet, b-vitamiini sekä hammastahna Biofarmin ständiltä. Siitä suuntasimme kohti näyttelykehiä, kun E. oli Vanillan kanssa osallistumassa. Jäimme tosin vielä kiinni tasapainotyynyjen kohdalle ja Lara pääsi hieman treenailemaan. Olin noita luun muotoisia tasapainotyynyjä katsellut jo jonkin aikaa Lunalle takapäätreeniä ajatellen. En kumminkaan viitsinyt siinä heti sellaista ostaa kun ei innostanut ison tyynyn raahaaminen pitkin messukeskusta. Kävin kyllä sitten myöhemmin niitä uudelleen katsomassa, mutta kaikki oli jo menneet. Myyjät kumminkin tarjosivat samaan tarjoushintaan tyynyä postitettuna kotiin, joten nyt odottelemme sitten pakettia. Totesinkin että ehkä parempi niin, en tarvitse tyynyä heti näinä päivinä, eikä minun tarvinnut nyt sitä sitten yrittää kannella mukana.

Nähtiin me Cooperkin matkalla ja piti ottaa pienet painit

Lopulta pääsimme bordercolliekehien luokse, joka oli kolmesta kehästä keskimmäisenä ja täten reunat aivan täpöten täynnä. Pääsimme lopulta E:n ja Vanillan luokse ja Lara oli ihan fiiliksissä kun ympärillä oli paljon ihmisiä jotka halusi rapsuttaa. Vanillaakin pentu yritti mennä tervehtimään raapimalla kevythäkin ovea. Siinä Vanillan kasvattaja totesi että Lara taitaa jäädä pieneksi kooltaan, jos agilitykisoja ajattelisi niin Lara saattaa jäädä medeihin (kun suurin osahan on maxeja). Ollaan me sitä tässä hieman katsottu että Laran kasvu on ollut alusta asti hieman hitaampaa ja nyt viime aikoina ei enää kunnollista kasvua ole näkynyt. Joten epäilys on ollut että Lara saattaa jäädä mini-bortsuksi. Toinen kasvattaja, eli tämä jolta systeri oli alun perin ottamassa pentua, taas sanoi että Lara kyllä vielä kasvaa (etujalat oli kuulemma sen näköiset että kasvu ei ole vielä loppunut?) Saa nyt nähdä.

Vanilla puolestaan oli pudottanut lähes koko turkkinsa ja näytti omaankin silmään melko kaljulta. Vanillan kasvattajakin vaan naureskeli että neiti tuskin pärjää tuolla ulkonäöllä. E. kyllä yritti parhaansa mukaan pöyhentää turkkia jotta sitä edes näyttäisi olevan vähän enemmän.

Kehässä meni vasta urokset, joten Vanillan kehää joutui odottelemaan jonkin aikaa. Lara makoili keskellä lattiaa, jolloin totesin että lähden käymään kevythäkki ostoksilla. Minulla oli alunperinkin suunnitelmissa ostaa Lunalle uusit kankainen kevythäkki, kun neidin pentuhäkki meni silloin heti alussa rikki (Luna siis söi vetoketjun). Tähän mennessä käytössä on ollut metallihäkki, mutta sen raahaaminen on työläämpää. Jätin siis Laran systerille ja kävin uudelleen kiertämässä ständit ja hieman vertailemassa hintoja.

Lopulta päädyin ulkolaisen myyjän häkkeihin, mutta pitkään pohdin minkä kokoinen sen pitäisi olla. Muistelin että kotona oleva rikkinäinen oli M-kokoa, mutta tätä kokoa ei löytynyt kuin harmaana ja siinä ei ollut ”ikkunoiden” edessä verhoa. Lopulta tuli sitten ostettua punainen L-koon kevythäkki, hintaeroa kun ei ollut kuin vitosen verran. Onpahan Lunalla sitten tilaa kunnolla ja käy Larallekin tarvittaessa. Ja Larallehan se heti menikin kun pääsin takaisin kehänreunalle, laitoin häkin pystyyn ja laitettiin pentu sinne rauhoittumaan.

Nartut alkoivat, mutta samalla lähestyi Laran kehän alku. Puoli yhdeltä todettiin että meidän pitää alkaa siirtymään pentukehien luokse, jotka olivat aivan toisella puolella ja toisessa kerroksessa. Systeri kun ei keppinsä kanssa vielä kulje normaalia vauhtia. Kipitimme tavaroiden kanssa yläkertaan, jossa todettiin että kehät ovat myöhässä.

Siiri oli tolleri Coopperin kanssa melkein viereisessä kehässä ja olin lupautunut ottamaan kuvia jos vaan aikataulu niin sallisi. Joten parkkeerasimme siihen hetkeksi ja kerkesin kuvaamaan pojun ensimmäisen kierroksen kehässä. En voinut jäädä pidemmäksi aikaa kun Laran kehä lähestyi ja siirryimme käytävän toiseen reunaan. Meiltä oli unohtunut namit kotiin eikä keritty siinä siirtyessä käydä ostamassakaan mitään lisää (tajusin tämän vasta kehän reunalla), joten jouduin ottamaan Trixien makuroll-onin kehään.

Olimme tulleet ajoissa Messariin, jotta Lara kerkeäisi väsymään eikä pelleilisi niin paljoa kehässä. No, en tiedä olimmeko tulleet liian aikaisin jolloin pikkuneiti oli kerinnyt jo väsymisen jälkeen keräämään kierroksia kun mitään ei tehty. Voin sanoa että minulla oli kengurupiraija hihnan päässä. Seisominen sujui hyvin, mutta liike... Tuomari pyysi ensimmäisenä kiertämään ympyrän. Yritin siinä kieltää ja rauhoittaa neitiä joka hyppi ja repi hihnaa tai roikkui lahkeessa, mutta se tuntui aika mahdottomalta. Kierroksen jälkeen oli seisotus. Tuomari hieman ihmetteli Trixien dödöä (näytin että herkusta oli kyse) ja tunnusteli neidin. Lara seisoi pääasiassa hyvin, kertaalleen jouduin kiepauttamaan sen ympäri kun liikuttiin liikaa eteenpäin.

kuvan ottanut systeri, vahingossa meni muokatessa mun vesileima.

"Liikkuu rodunomaisesti" ... hmm... :D 

Huokaisin helpotuksesta kun kehäsihteeri sanoi Laran saavan KP:n, ei meidän suoritus sitten ihan pieleen voinut mennä. Lara oli ainoa pieni pentu, joten menimme kehän reunalle kun isommat pennut menivät kehään. Siinä oli neljä narttua ja näistä vain yksi sai KP:n. Eli menimme sitten uudestaan kehään tämän vanhemman pennun kanssa. Meidän liikkuminen ei sujunut edelleenkään, ensimmäinen kierros oli jotain kamalaa, toisella kierroksella alkoi jo neidin jalat pysyä maassa. Ei siis tullut yllätyksenä että vanhempi pentu voitti nartut. Lara oli siis toinen.

Mutta Lara sai todella hyvän arvostelun:

”Hyvän tyyppinen mittasuhteiltaan. Sopusuhtainen. Hyvä pää. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä rintakehän muoto. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu rodunomaisesti. ”

Tuosta liikkumisesta emme olleet samaa mieltä tai sitten tuomari näki jotain mitä me emme, kun ei se liikkuminen meinannut sujua ollenkaan. :D

Siirryimme takaisin aikuisten bortsujen kehän luo, jossa Vanilla oli yllättäen voittanut Avoimen luokan! Kehässä meni sillä hetkellä veteraanit, joten ei tarvinnut kauaa odotella paras narttu –kehän alkua. Kun Vanilla pääsi häkistään ulos, heitimme Laran sinne hetkeksi jotta pääsin kuvaamaan. Kehässä oli narttuja 11 kappaletta ja parin juoksukierroksen jälkeen tuomari valitsi neljä jatkoon. Kalju Vanilla oli yksi niistä. Nämä neljä vielä juoksivat ympyrää, jonka jälkeen tuomari sijoitti veteraanin ykköseksi, mutta Vanilla tuli toiseksi! Koska ykkönen oli jo MVA, sai Vanilla SERTin sekä CACIBin. SERT oli Vanillan kolmas, eli nyt neidiltä puuttuu vain hyväksytty luonnetesti tai paimennuskoe muotovalion arvoon.

Näyttelythän jatkuivat vielä, eli rotunsa paras jatkoi ryhmäkehiin ja siitä BIS-kehään jotka käytiin isolla lavalla. Nämä kehät jatkuivat melko pitkälle iltaan, mutta onneksi niitä pystyi seuraamaan myös livenä kotoa.

Piti minun antaa Vanillankin maistaa herkkudödöä ja hyvin näytti maistuvan :D 

Voittajille oli kunnon kuvauspaikat ja jonoa niihin oli myös mukavasti.

Lähdimme siitä vielä hetkeksi kiertelemään ja tekemään loppuostoksia, mutta täytyy sanoa että reilu kuusi tuntia seisomista ja kävelyä messarissa oli tehnyt jo tehtävänsä. Plus monet kehät olivat jo loppuneet eli monet olivat siirtyneet ostoksille eli ahdasta oli. Haimme HauHaun osastolta luita ja herkkuja, sekä toisesta ständistä tokoon merkkejä sekä Lunalle lyhyen (1m) grippiliinan rallya ajatellen. Nykyinen hihna on niin pitkä että kerään sitä käsiin ja sitten se kiristyy liikkeessä, joten parikin suositteli hankkimaan hieman lyhyemmän hihan. Ruoat oli myös hyvässä tarjouksessa (esim. Anf 2kg säkki oli 5€, kun normaalisti se on n. 20€!) mutta meillä kun on kotona nyt varmaan se 20kg ruokaa odottamassa, niin en viitsinyt ostaa lisää vaikka halpaa oli. Yksi Dentastix pakettikin lähti mukaan 5 euron hintaan.

Systeri olisi halunnut Laralle vielä fleecehihnan sekä palkkalelun, mutta meillä molemmilla oli paikat jo niin kipeänä, että päätimme lähteä kotiin. Haimme ostamani kevyt häkin kehän reunalta ja lähdimme raahaamaan tavaroita kohti asemaa ja kotia. 

Ostoksia

Tuli tuossa loman lopulla shoppailtua ja rahaa paloi. Petenkoiratarvikkeella oli tarjouksia, joten tilasin Lunalle uuden Acanan 13kg ruokasäkin (lammasversion tällä kertaa kun kalkkuna oli jo loppu), uuden isomman häkin, trimmauspöydän ja shampoon. Paketit tulivat kotiinkuljetuksena seuraavana tiistaina. Tässä hieman mietteitä tavaroista:

Isle of Dogs: Silky coating shampoo 15,90€
Minun oli alun perin tarkoitus ostaa iso pakkaus BioGroomin proteiinilanoliinishampoota, mutta se oli tuolta loppu ja erilaisia shampoita selatessani tämä osui silmiin. Kuvauksessa mainittiin sen sopivan ”silkkisen ja laskeutuvan turkin omaaville roduille, kuten spanieleille, yorkeille ja beagleille.” Päätin sitten ottaa vaihteeksi uuden shampoon kokeiluun

.

Olen nyt kertaalleen pessyt Lunan tällä ja täytyy sanoa että minä tykkäsin. Shampoo tuntuu jotenkin pehmeältä jo omissa käsissä ja levittyy hyvin koiran turkkiin. Se oli myös hyvin vaahtoavaa. Alkuun mietin ettei kyseinen pullo (500ml) ei pakosti kestä kovinkaan kauaa, kun sitä ei ainakaan pakkauksen ohjeen mukaan ollut tarkoitus laimentaa, mutta juuri tuon vaahtoavuuden ja helpon levittyvyyden takia sitä ei kulukaan mitään hirveitä määriä. Tuoksukin oli ihan hyvä minun mielestäni.

En tiedä oliko tuo kuinka takkuja avaava vaikka sitä mainostetaan olevan ”selvittävä, kosteuttava ja hellävaraisesti puhdistava”, mutta en kyllä ole huomannut eroa minkään shampoon välillä. Takun ovat aina samanlaisia. Pitäisi varmaan odottaa ja kokeilla tuota kun on valjaista tullut oikeasti kunnolliset takut.

Mutta näin vähäisellä käytöllä en osaa vielä enempää sanoa, mutta minusta tämä on hyvä shampoo.

Koiranhäkki Life Stages A.C.E. 63,95€
Sain vihdoin tilattua isomman häkin. Täälläkin olen puhunut kuinka minulla on ollut tarkoitus ostaa

Tässä yritetään hahmottaa puolikkaan häkin
kokoa.

häkki, mihin saisimme sekä Lunan että Lolan mahtumaan. Tähän häkkiin päädyin, koska tässä oli mukana jakopaneeli. Luna ja Lola kun eivät edelleenkään ole mitkään parhaat kaverukset johtuen Lunan viha-rakkausluonteesta, joten jakopaneelilla koirat ovat eripuolilla ja täten Lolakin ehkä uskaltaa rentoutua, kun tietää ettei Luna pääse iholle asti. Pohdin kokojen 78x50x55cm ja 93x57x63cm välillä ja taittelin jopa keittiöpyyhkeestä esimerkkipohjia, jotta näkisin käytännössä minkä kokoisia ne olivat. Lopulta sitten päädyin tilaamaan tuon isomman version. Minun on kumminkin tarkoitus joskus hamassa tulevaisuudessa hankkia toinen koira (cockeri oletettavasti), joten isompi häkki ei sinällään ole turha.

Kun häkki tuli niin ensimmäinen ajatus oli että se on ISO. No, totta kai sen pitää ollakin, että kaksi aikuista cockerspanielia mahtuu siinä olemaan siedettävästi. Kokoomisessa pieni miinus on se, että tuo vaatii tilaa vähintään kaksi häkin leveyttä, että sen saa nostettua ylös. Päätysivut vaativat myös hieman enemmän voimaa, jotta ne saa laitettua kiinni. Sitten se jakopaneeli oli aikalailla pettymys. Materiaali on samaa kuin itse häkissä, mutta ihan kuin se olisi 2-3 senttiä liian lyhyt. Sitä on nimittäin todella hankala saada kiinni, siinä on koukut jolla se laitetaan kiinni sivuseiniin, mutta tosissaan se ei yltä kunnolla. Paljon voimaa käyttämällä ja häkin reunoja painamalla sisään, paneelin saa jotenkuten kiinni, mutta taitan tutkailla saako siihen kehitettyä jonkun vähemmän työtä vaativan vaihtoehdon.

Tässä häkissä ei myöskään ollut pohjakaukalossa pehmustetta, eikä häkkiin ollut erikseen myynnissä minkäänlaista päällystä. Ompelukoneen omistavana en kokenut näiden olevan isoja vikoja, ne voi aina tehdä itse.

Tässä jakopaneeli käytössä.

Trimmauspöytä PetEasy 76x46cm pyörillä 127,20€
Toinen mitä olen paljon puhunut ostavani, eli pienempi trimmauspöytä. Olen monessa mätsärissä ja näyttelyssä nähnyt tismalleen samanlaisen pöydän ja Petenkoiratarvikekin mainostaa pöytää laadukkaana, joten sen ollessa -20% tarjouksessa päätin tuhlata ja ostaa vielä sekin. Tässä sitten kävikin epämiellyttävä yllätys, kun purin pöydän paketista. Ensinnäkin pöytä oli hieman eri kuin mitä piti, siinä oli tuo trimmaustanko mitä ei tilaamassani pöydässä ollut ja toisena pöydän puinen pohjalevy oli aivan homeessa. Myöskin mutterit joilla renkaat olivat kiinni oli ruosteessa. Eikun pöytä takaisin pakettiin ja palautukseen. Se olikin kiva kantaa 15kg pöytä takaisin postiin. Huonopuoli palautksessa oli se, että tässä voi mennä jopa kuukausi ennen kuin saan rahani takaisin... Petellä luki että palautuvan paketin matkaan voi mennä ojpa 2 viikkoa ja sitten he maksavat rahat takaisin joka toinen perjantai.

Pet Nap wheel 76x46cm 132,05€
Samalla kun laitoin PetEasyn pöydän palautukseen, laitoin PetNapin pöydän tilaukseen. Meidän edellinen pöytä oli PetNapin ja siihen oli todella tyytyväinen (ainut että oli meidän tarpeisiin nähden liian iso). Pöytä tulikin puolessatoista vuorokaudessa. Täytyy myöntää että onni ei oikein ole minulla matkassa, pöytä on muuten ihan hyvä, mutta tasaisella alustalla (kuten meidän parkettilattialla) se hieman keikkaa. Pehmeällä alustalla (siirsin matolle) tätä ei tapahdu, eli jalat taitaa olla hieman epätasaiset. Plus pöydän kuvauksessa puhuttiin kumisesta kädensijasta, mitä tässä meille tulleessa pöydässä ei ollut…Laitoin heille nyt viestiä ja katsotaan mitä vastataan.

Vastusta tuli, että valmistaja oli poistanut kumisen kädensijan koska se ei ollut kestänyt käytössä. He olisivat kyllä lähettäneet eristenauhaa korvaamaan puuttuvaa kädensijaa, mutt annoin sen sitten olla. He myös päivittivät tuotetiedot sivuiltaan yhteydenottoni jälkeen.

Eipä ole kumista kädensijaa tässä...

Skeittilauta 15€
Laitetaampa tähän vielä kevennykseksi, että ostin Citymarketista Lunalle skeittilaudan. Neitihän on Helsingin Sirkuskentällä pidetystä pentukoulusta asti pelännyt skeittaajia, joten olen pitkään ajatellut että pitää hankkia itselle skeittilauta ja alkaa totuttamaan. Ihan senkin takia, että koskaan ei tiedä milloin esimerkiksi tokokoealueella menisi lapsi skeittilaudan kanssa, eikä siinä tilanteessa oli varaa menettää koiran yhteistyötä (Lunahan on parhaimmillaan mennyt ihan paniikkiin ja vetää seuraavan tunnin kohti autoa).

Sovin vielä systerin kanssa niin, että se tuli ulos Lunan kanssa ja käveli vastaan kun minä yritin tulla skeittilaudalla parkkipaikalta kotia kohti. Ajatuksena, että Luna yhdistäisi skeittilaudan johonkin positiiviseen (= minun kotiin tuloon). Tulipahan taas todettua että isoin ongelma skeittilaudassa taitaa olla vaihteeksi ne vieraat ihmiset. Koska tyttö tuli tavalliseen tapaansa iloisena luokse vaikka tulin skeittilaudalla vastaan. Eli ei minkäänlaista pelonmerkkiä itse lautaan kohtaan, eikä se välittänyt vaikka siinä yritin kaiken maailman kolauksia saada laudalla tehtyä.

Pitää nyt jonkun aikaa treenata tällä omalla laudalla ja yrittää kyllästää neiti sen ääniin vaikka se ei meillä niihin reagoikaan. Sitten käydä myöhemmin kokeilemassa jossain yksittäisen skeittaajan lähettyvillä ja hiljalleen edetä skeittipuiston lähettyville.

Hei me skeitataan!