Lähdettiin juhannuksen viettoon takaisin vaunulle ja haettiin Lola tädin luota mukaan. Luna on tyytyväinen, kun pääsee taas lenkeillä pulikoimaan, vaikka sitä vettä kyllä tulee ihan tuolta taivaaltakin...
Kasvattaja päivitti facebookiin tiedon, että heille on odotettavissa pentuja elokuussa. Isänä on Lunan veli "Story" eli Isbahan's History. Näin ollen Lunasta tulee loppukesästä täti. Aika menee jotenkin todella nopeasti, vastahan me tuo pikkunen haettiin ja nyt jo sen veljelle on tulossa omaa jälkikasvua. Mutta kun miettii, niin onhan Lunalla ja sisaruksilla ikää jo 2,5 vuotta, että ei ne ihan pentuja enää taida olla.
Se loma sitten oli ja meni. Tässä lyhyesti meidän lomasta ja
kuvapläjäys.
Kahden viikon lomasta suurin osa ajasta oltiin Inkoon Bjurs:issa asuntovaunulla, jonne Luna sitten jäi kun systerin kanssa lähdimme loppulomasta
käymään Lontoossa. Tokokoetta lukuun ottamatta emme edes liikkuneet saarelta
mihinkään, päivät kuluivat lenkkeillessä, aurinkoa ottaessa ja illalla
grillillä. Luna ainakin tuntui nauttivan, vaikka se joutuikin lenkkeilemään
liinassa. Mutta melkein joka aamu neiti pääsi lenkin jälkeen uimaan. Illalla
grillillä taas sai kerjätä ihmisiltä makkaraa. Olimme ottaneet Lolankin mukaan
vaunuilemaan. Vanhempi neiti ei niin arvostanut lenkkeilyä (sitä sai
kirjaimellisesti vetää perässä), mutta ei silläkään ollut mitään löhöilyä ja
grillausta vastaan.
Pientä treeniä otin melkein joka toinen päivä kummankin
kanssa. Lunan kanssa yritin saada ruutua toimimaan. Neiti jotenkuten tajuaa
kyllä ruudun idean, mutta meillä on ongelmana se, että kun jätän targetin pois
ruudusta, alkaa Luna jäämään ruudun eteen. Jos käsken sitä uudestaan ruutuun,
se saattaa siirtyä juuri ja juuri ruudun sisälle, tassut etunauhalle. Tästä jos
käsken sen maahan, on pakostikin osa koirasta ulkona.
Lolan kanssa otettiin ihan perustottelevaisuutta,
istu-maahan-istu vaihtoja, seuraamista ja kapulaa. Hieman edistystä saatiin
istu-maahan vaihdoissa sekä kapulassa. Lola ei suostunut alkuun pitämään
kapulaa ollenkaan ja innostamalla sain sen kyllä ottamaan sen suuhun ja välillä
jopa pitämään sen vaaditun 5 sekuntia. Lola muutenkin oli paljon aktiivisempi
(lenkkeily pois lukien), se jopa innostui leikkimään, mitä ei ole tapahtunut
ehkä viimeiseen pariin vuoteen. Lola ei kylläkään leikkinut Lunan kanssa vaan
minun, se nouti tennispalloa (kunhan Luna oli tarpeeksi kaukana hakemassa omaa
palloaan), se jahtasi jalkapalloa (kunnes Luna vei molemmat jalkapallot pois,
Lola jopa nouti kepin rantavedestä ja se myös leikki perus rähinäleikkiä, jossa
koira yrittää napata kättä suuhun, kun käsi käy nopeasti aina rapsuttamassa
päätä.
Lola tosin voisi totella kutsuja hieman paremmin. Yleensä
Lola ei edes reagoi kun huudat sen nimeä, kun neiti kulkee omia teitään.
Kuulossa sillä ei ole vikaa, koska kyllä se kuulee kun herkkupussin avaa. :D
Muutenkin Lunan ja Lolan yhteiselo sujui todella hyvin
melkein koko loman. Viimeisenä aamuna tuli yksi välikohtaus, kun Lola hyppäsi
äidin sängystä minun sänkyyn, jossa Luna oli ennestään. Lola pääsi kyllä
sänkyyn tulemaan (olin varma, että jo tässä vaiheessa tulee tappelu), mutta
sitten se jäi jumiin seinän ja Lunan väliin (Luna meni siis seisomaan eteen).
Kun Lola kääntyi ympäri niin sitten Luna kävi päälle. Onneksi koirat olivat
aivan minun edessäni, joten sain Lunasta heti kiinni ja ärähdettyä. Pienen
kurinpalautuksen jälkeen, otimme saman tilanteen uudestaan eli Lola sai hypätä
sänkyyn, missä Luna oli jo ennestään. Toisella kerralla se sujui hyvin, joten
se tilanne jäi siihen, eikä kummallakaan ollut sen jälkeen ongelmia
loppuaikana.
Kummallakaan koiralla ei ollut vaunuilun jälkeen punkkeja
kertaakaan kiinni eikä turkissa matkustamassa. Eli tuntuu tuo Lunan
Seresto-panta olevan oikeasti melko tehokas ajatellen, että neiti ui melkein
poikkeuksetta päivittäin. Lolalla oli käytössä Exspotin liuos, mutta se nyt ei
käynyt kuin kerran-pari uimassa ja muutaman kerran kahlaamassa.
Olen jo pitkään seurannut ainakin muutamien
blogikirjottajien käyttävän koirillaan FitDogin tuotteita ja pohtinut niiden
kokeilemista meilläkin. Lunalla nyt energiaa piisaa ja se palautuu suht
nopeasti kovempienkin treenien jälkeen, mutta Lola on päinvastoin. Onhan
Lolalla ikääkin kyllä enemmän, mutta esimerkiksi melko rennon näyttelypäivän
jälkeen vanhempi neiti saattaa nukkua useamman tunnin ennen kuin jaksaa yrittää
tehdä mitään muuta. Hieman mietin näiden tuotteiden kasvipohjaista sisältöä,
että pystyykö koira oikeasti hyödyntämään sitä kuinka hyvin, mutta ei kai siitä
mitään haittaakaan ole.
Päätin sitten ostaa kokeiluun tuon FitDog Recovery Potato –palautusjuoman.
Tarjosin sitä kokeilumielessä koirille aina hieman pidemmän lenkin jälkeen ja
Lunalle juoma maittoikin todella hyvin. Neiti oli itse asiassa juomassa koko
kippoa tyhjäksi, ellen olisi puuttunut juomiseen. Lola puolestaan karttoi
valkoista juotavaa alkuun, mutta kun pelkkää vettäkään ei tullut tarjolle,
suostui vanhempikin neiti tyydyttämään janonsa palautusjuomalla. Seuraavalla kerralla taisi Lolankin todeta,
että en minä sitä myrkyttää yritä ja nesteytysjuoma maistui paljon paremmin.
Myönnettävä on, että en nyt hirveästi huomannut eroa palautumisessa
kummallakaan koiralla tuotteen käytön jälkeen. Luna on nuori ja pirteä ja olisi
varmaan maratoninkin jälkeen valmis mihin tahansa, ja Lolalla taitaa olla tuo
nukkuminen vaan jotenkin kuulua sen rauhalliseen luonteeseen. Pitää nyt jatkaa
käyttöä ja katsoa huomaanko myöhempääkään mitään eroa.
Keskiviikkona Luna jäi äidin kanssa vaunulle, kun lähdimme
systerin kanssa kotia. Heitimme matkalla Lolan kotiinsa. Kävimme systerin,
iskän ja äitipuolen kanssa Lontoossa ja palasimme sunnuntaiyönä. Minä menin
heti maanantaina aamuvuoroon töihin, jonne systeri heitti ja lähti siitä
ajelemaan kohti Inkoota ja hakemaan Lunaa kotiin. Työpäivän päätteeksi oli
vielä tokon korvaustunti. Oli kiva päästä taas tokoilemaan, kun kaksi edellistä
tuntia jäi meiltä välistä. Ensimmäinen, kun en jaksanut lähteä sunnuntai-iltana
Inkoosta ajamaan kohti Vantaata tunnille, ja toisen tunnin olimme Lontoossa.
Olimme ulkona, koska sisähallit oli tietenkin varattuna
muille tunneille. Sinällään ihan hyvää vaihtelua, koska ulkona on aina eri
häiriöt kuin mitä sisällä. Paikalla meitä ei ollut taaskaan kuin kolme, me,
bordercollieuros ja mitteliuros. Yllätyin hieman kun tulimme kentälle, niin
borderi joka yleensä on rähissyt kaikille, heiluttikin häntää kun tulimme. Se
ei myöskään välittänyt Lunasta ollenkaan kun vaihdoimme paikkaa ja kävelimme
melko lähekkäin, jolloin sen omistajakin totesi että se on näköjään tottunut
Lunaan (ollaahan tässä vuosi kohta treenattu yhdessä). Tunnilla meillä oli
sitten muutama eri piste, joissa kierreltiin. Aloitettiin Lunan kanssa
ruudusta. Ensin tein 5-6 toistoa targetin kanssa, jonka jälkeen jätin targetin
pois. Alkuun neiti oli lähdössä ihan jonnekin muualle, mutta uuden käskyn
jälkeen se palasin oikealle tielle ja meni ruutuun. Kun Luna oli oikeassa
kohdassa kehuin kunnolla. Tämä tosin aiheutti sen, että Lunahan tuli innoissaan
minun luokse, mutta en siitä nyt välittänyt vaan sitten mentiin innosta hyppien
takaisin ruutuun, missä neiti sai palkkansa. Kun saimme toisen onnistuneen
ruudun, siirryimme toiseen pisteeseen.
Lunan taidokkaat pallonnappaustyylit
Toisella pisteellä treenattiin perusasentoa ja siinä
sivuttaisliikettä. Eli koira sivulle, jonka jälkeen otettiin askel-kaksi
sivulle ja koiran piti siirtää itsensä siinä mukana sivulle. Hetki kesti ennen
kuin Luna tajusi, mitä siltä halusin. Tässä huomasi saman ongelman kuin
kokeissa, kun neiti tuli sivulle ja teki siinä siirtymisen, se ”hyppäsi”. Eli
myös tämä sivuttaisliike tehtiin hypäten. Kun tiesin Lunan tajuavan kunnolla
mitä haluttiin, aloin yksinkertaisesti tekemään niin, että en palkannut näistä
hyppysiirtymistä vaan siirryin heti uudestaan toisen askeleen sivulle. Kyllä
sieltä alkoi tulla ihan nättejäkin siirtymisiä, vielä kun muistin pitää herkut
oikeassa kädessä.
Seuraavassa pisteessä oli sitten liikkeestä maahanmeno.
Tässä en oikein tiedä mikä Lunalla oikein oli kun se ei halunnut mennä maahan.
Oliko asfaltti huono pohja maahanmenolle, koska neiti yleensä jäi seisomaan tai
yllättävää kyllä, istumaan. Jouduin ottamaan kasan toistoja, kunnes Luna alkoi
mennä toisesta käskystä maahan. Siirryin lopulta istu-maahan vaihtoihin, jotta
sain neidin ylipäätään menemään maahan. Kun nämä sujuivat otin vielä pari
liikkeestä maahanmenoa ja tällä kertaa ne onnistuivat, vaikka ei niin nopeasti
kuin yleensä.
Viimeinen piste oli paikkamakuu. Alkuun Luna pysyi
paikallaan makaamassa todella hyvin, mutta muutaman palkkauskerran jälkeen se
päättikin että tämä oli tässä ja lähti perään minun kävellessä poispäin. Otin
vielä muutaman lyhyen onnistuneen paikkamakuun ennen lopettamista.
Loppuun otimme kaksi ryhmäpaikkamakuuta. Lunan oli ensin
tarkoitus olla keskellä, mutta borderin omistaja sanoi haluavansa lisää haastetta
paikkikseen, jolloin Luna siirtyi reunaan ja urokset olivat vierekkäin (mitteli
keskellä). Paikkamakuu alkoi ihan hyvin, tosin hetken kerkesin säikähtää neidin
olevan taas nousemassa, kun se heilutteli toista takajalkaansa, mutta Luna vain
siirtyikin toiselle lonkalle ja jatkoi paikalla oloa. Sitten kävikin jotain
mihin itse en ollut varautunut, borderi nimittäin ponkaisi paikaltaan äristen
mittelin luokse. Mittelin omistaja onneksi oli aivan koiransa vieressä, joten
se sai vedettyä pienemmän uroksen sivuun ja borderin hampaat vain haukkasivat
ilmaa mittelin korvanjuuresta. Bordercollie oli pitkässä liinassa, mutta sen
omistaja oli sen verran kaukana, että koiralla oli niin paljon hihnaa
itsellään, että se päästi aivan mittelin viereen, vaikka sen omistaja yritti
kerätä liinaa mahdollisimman nopeasti lyhyemmälle. Kenellekkään ei onneksi
sattunut mitään ja vaikka siinä nousi hetkellisesti hirveä meteli kun urokset
ärisi keskenään ja bordercollien omistaja karjui koiralleen, Luna pysyi
paikallaan.
Neiti kyllä katsoi silmät pyöreänä vieressä tapahtuvaa
rähinää ja korvat oli niin ylhäällä kuin cockerilla vain voi, mutta heti kun
Luna vilkaisi minua kävin sitä palkkaamassa runsaasti. Jatkoimme paikkamakuuta vielä hetkenaikaa,
jolloin Luna ja borderi pysyivät nätisti paikallaan, mutta mittelillä oli
kierrokset noussut välikohtauksesta niin paljon, että se ei meinannut enää
pysyä makuulla. Borderi ei tässä vaiheessa enää edes vilkaissut vieressä olevaa
nuorempaa urosta. Liikkeen päätteeksi hieman puitiin tilannetta. Se oli
kuulemma lähtenyt siitä, että mitteli oli koko paikkamakuun ajan tuijottanut
borderiurosta ja kun tämä pienempiuros pomppasi pystyyn, tuli borderin mitta
täyteen ja se hyppäsi päälle. Sinällään hyvä että tämä tapahtui harjoituksissa
eikä sitten kokeessa, ensinnäkin nyt siihen pystyi kunnolla puuttumaan
toisekseen, jos koirat olisi ollut vapaana ja omistajat kaukana, olisi voinut
tulla paljon pahempaa jälkeä. Jos tämä olisi kokeessa tapahtunut, borderi olisi
varmasti saanut 3 kuukauden kisakiellon ja riippuen kuinka tarkasti tuomari
olisi seurannut, kisakielto olisi tullut mittelillekin, koska se ärsytti
tuijottamisellaan toista (ja olisi voinut mennä häiritsemään enemmän jos olisi
kerennyt).
Siirryimme sitten vielä tekemään toisen paikkamakuun
koirakoulualueen parkkipaikan reunalle. Ajatuksena oli saada kunnolla häiriötä,
kun tunneille menevät ja sieltä poistuvat koirat kulkivat ohi. Järjestys oli
melkein sama, Luna oli taas reunalla, mutta nyt borderi oli puolestaan
keskellä. Paikkamakuu lähti jälleen ihan hyvin. Luna seuraili kyllä ohikulkevia
koiria, mutta pysyi nätisti paikallaan. Nätti paikkamakuu kesti ehkä 40
sekuntia, kunnes metsästä tuli esiin kaksi kuonokopallista valkoista
paimenkoiraa, jotka aloittivat rähisemisen meidät nähdessään. No, borderiuros
tietysti vastasi tähän rähinään ja hyppäsi taas pystyyn. Sen omistaja oli tällä
kertaa lähempänä ja kerkesi ottamaan koiransa lyhyempään hihnaan heti. Luna
tosin tässä vaiheessa totesi että hänelle riittää nämä rähinät ja väisti häntä
koipienvälissä siirtyen muutaman metrin sivulle. Minä kävin hakemassa neidin ja
hieman leikittäen palautin sen paikalleen, tein myös muutaman helpot
istu-maahan vaihdot palkaten runsaasti, jotta saisin sen unohtamaan äskeisen
rähinän ja sainkin sen taas suostumaan paikkamakuuseen. Jäin itsekin nyt hieman
lähemmäksi ja kävin palkkaamassa tiuhemmin, näin varmistaen Lunan maassa
pysymisen. Saimme liikkeen suht kunnialla päätökseen.
Tämä tunti oli viimeinen tältä kaudelta, ensi kaudella
tokoryhmä onkin jaettu kahtia. On aivan aloittelijat ja kisaamaan
tähtäävät/kisaavat ryhmä. Tällä hetkellä tosin jälkimmäiseen ryhmään ei ole
ilmoittautunut kuin me ja tämä bordercollie uros. Toivottavasti kesän aikana
tulisi edes se 1-2 koirakkoa lisää, ettei ryhmää vain peruta.
Pitää nyt yrittää etsiä jostain jotain kurssia heinäkuulle,
ettei se mene täysin lomailuksi (vaikka töissä olenkin).
Sitten loppuun kuvapläjäys
Lola ottaa rennosti
Siitä löytyi jokin mukava haju
Kerrossänkyläiset
Luna yritti piilottaa palloa kuoppaan
Kilpparin pyyhe oli se paras makuupaikka
Tämmönen makoili meidän vaunun takana, ei oltu varmoja oliko peura kyseessä ennen kuin yritin salamalla ottaa kuvaa. :D
Ihan pelkkää lomailua ei tämä minun loma ollut. Ilmoitin
Lunan torstaina 9.6. Lohjalla (tarkalleen ottaen kyllä Pusulassa) olevaan
tokokokeeseen. Kokeen järjesti Nu-Pun Koiraklubi Ry ja tuomarina oli Ralf
Björklund. Yritin ottaa selvää tuomarista hieman etukäteen, mutta en oikein
löytänyt mielipiteitä ko. henkilöstä. Ainoa kommentti oli koirat.comin
keskustelupalstalla ”neutraali tuomari.”
Kyseessä oli iltakoe, mikä hieman pelotti, koska huonossa
tapauksessa Luna kerkeää kuluttamaan energiansa päivän aikana, eikä sitten enää
jaksakaan kokeessa. Yritimme elellä päivän mahdollisimman rauhallisesti, mutta
pakkohan koirienkin on päästä liikkumaan. Kävimme yhden vajaan 5 kilometrin
lenkin (saaren kauppaan), jolla neiti sai juosta 6 metrin liinassa.
Meillä otetaan rennosti autossa.
Neljältä sitten pakkasimme auton ja lähdimme vaunulta
Inkoosta ajelemaan kohti Pusulaa. Naureskelimme ajaessa joitain todella pieniä
teitä, että kaikkialle mekin mennään koiraharrastusten perässä. Silloin tällöin
matkalla ollaan aina pohdittu että mitäköhän reittiä navigaattori meitä oikein vie,
mutta aina me ollaan perille päästy. Matkaan ei mennytkään kuin hieman reilu
tunti, joten olimme koepaikalla vähän yli viisi. Ilmoittautuminen alkoi vasta
klo 17.30, Avoinluokka klo 18 ja alokasluokka vasta sen jälkeen joten olimme
todellakin hyvissä ajoin paikalla. :D Jouduimme siis odottelemaan autossa
jälleen, tai jouduimme ja jouduimme, odotettiin autossa koska ulkona oli
jäätävän kylmä eikä minulla ollut takkiakaan mukana. Onneksi parkkipaikka oli
ihan kentän reunalla, ainoa harmi oli iso ruusupuska-aita siinä välissä mikä
haittasi näkyvyyttä kentälle. Kävimme myös koirien kanssa kävelyllä siinä
odotellessa ja tein pientä loppuajan treeniä läheisellä parkkipaikalla.
Lenkiltä palattua pakkauduimme takaisin lämpimään autoon, jonka jälkeen avoin
luokka starttasi kentällä.
Seurasin tarkkaan miten tämä tuomari tekee
luoksepäästävyyden. Positiivinen yllätys oli, että tuomari teki sen oikein oppikirjamaisesti,
eli hän oli kyykyssä kylki koiraa päin ja katsoi alkuun ihan päinvastaiseen
suuntaan. Eli ojennettua kättä lukuun ottamatta ei ottanut minkäänlaista
kontaktia koiraan, ellei koira sitten hypännyt tuomarin syliin. Tämä hieman
vähensi omaa stressiä, koska mielessä oli kauhukuva että Luna ei taaskaan anna koskea
ja tuomari heittää meidät kokeesta pihalle sen sileän tien.
Siinä sitten avo-luokkaa seuratessa, tuli todettua että
tuomari on todella tarkka. Kukaan avo-koirakoista ei esimerkiksi saanut 10
mistään liikkeestä, ja omaan silmään täysin puhtaista suorituksista tuli
useasti 8:a. Siinä kerkesin jo hieman heittää hyvästit mahdolliselle ALO1
tulokselle, koska tiedän että meillä on hieman vinot perusasennot ja itse annan
jonkun verran kroppa-apuja.
Avo-koirakkoja ei onneksi ollut kuin neljä, joten luokka oli
nopeasti ohi.
Sitten alkoi meidän alokasluokka. Saimme numeron 8. eli
olimme taas ryhmän loppupuolella. Kokonaisuudessaan koiria oli 12. Ryhmässä oli
4 ensikertalaista, joten tuomari kävi alkuun nopeasti perusohjeistuksen läpi. Tärkeimpänä
tuomari mainitsi paikkamakuusta, että jos jonkun koira lähtee rivistä, tuomarin
käskystä omistaja käy hakemassa sen koiran. Koiraa ei saa siis kutsua luokse,
koska sitten siinä on riski että muutkin koirat lähtevät.
Luoksepäästävyys otettiin suoraan kaikilta koirilta, eli
menimme numerojärjestyksessä tuomarin luokse. Tuomari teki täysin samoin kuten
teki avo-luokan kohdalla, mikä oikeasti oli Lunan kannalta todella hyvä. Eli
suosittelen kyllä tätä tuomaria jos on arka koira. Neiti meni itse ensin siihen
lähelle ja antoi tuomarin hieman silittää. Kun tuomari kääntyi katsomaan, otti
Luna pari askelta taaksepäin, mutta pysyi juuri ja juuri kosketusetäisyydellä.
Tämä riitti. Sitten tehtiin vielä juoksutarkastus, jolloin sain ottaa neidistä
kiinni. Luna kyllä taas pyrki piilottamaan takamuksensa, mutta pian sekin oli
ohi ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Sitten lähti koe käyntiin. Video suorituksesta löytyy
postauksen lopusta.
Paikalla
makaaminen ryhmässä 1min.
Paikkamakuussa meidät jaettiin kolmeen ryhmään, joista me
olimme toisen ryhmän viimeinen koirakko. Liike lähti meillä todella hyvin, Luna
oli kuulolla ja meni ensimmäisestä käskystä maahan. Kun kävelimme koirista
pois, tuomari käski koiran numero 5. omistajan hakemaan koiransa pois,
vilkaisin olan yli ja näin että toisessa reunassa oleva australianpaimenkoira
oli lähtenyt hipsuttamaan omistajansa perään. En tiedä sitten jännittikö kisaajaa sen
verran, että se unohti mitä tuomari oli juuri hetki sitten sanonut, koska
kisaaja kutsui koiransa pois. Tuomari liikkeen lopussa tästä kisaajaa hieman
moittikin. Onneksi kukaan muista koirista ei tähän reagoinut ja pian
palasimmekin riviin koirien luokse. Videostakin näkee, että alkuun Luna on
todella hyvällä kontaktilla, mutta kun liikkuri tulee eteen siirtyy neidin
huomio siihen ja ensimmäinen ylös-käsky menee kuuroille korville. Sanon käskyn
uudestaan ja tällä kertaa Luna nousi – mutta se laskeutui heti takaisin maahan.
En sitten voinut siinä muuta kuin tuijottaa Lunaa silmillä yrittäen vihjata
nousemisesta ja onneksi neiti sen sitten pian tajusikin. Luna nousi sitten
kyllä istumaan ja pysyi loppu ajan paikallaan, mutta virhe oli jo tapahtunut.
Arvostelussa pisteitä lähti tästä maahanmenosta sekä hieman
hitaista siirtymistä.
Arvosana: 7
Seuraaminen
Tässä Lunan suorituksesta olin todella ylpeä <3. Neiti
seurasi hyvällä vauhdilla koko liikkeen, kontaktikin pysyi melkein koko ajan.
Mutta neiti ei haistellut maata kertaakaan!! Pieniä ongelmia oli käännöksissä,
kun Luna sattui niitten kohdalla katsomaan suoraan eteenpäin, eikä näin ollen
nähnyt minun aloittavan kääntymisiä. Luna
myös oli hieman turhan kaukana minusta seuratessaan. Seuruukaavio oli lyhyempi
kuin aikaisemmissa kokeissa, mikä ei sekään tietysti ollut pahitteeksi. Plussaa oli myös heti alkuun tapahtuva
juoksuosuus, Luna joutui skarppaamaan heti liikkeen alettua, mikä varmasti
auttoi myös loppuseuruussa. Omasta suorituksesta voin sanoa, että yritän
ensikerralla pitää leukaa hieman ylempänä, koska nyt videolta selvästi näkee
että minä katson alaspäin, jotta näkisin Lunan. Luulen kyllä että pienen koiran
kanssa tällainen annetaan hieman helpommin anteeksi, mutta yritetään nyt silti
parantaa omaakin suoritusta.
Arvosana: 8
Maahanmeno
seuraaminen yhteydessä
Seuruu lähti hyvin,
mitä nyt itse taas katselin alaspäin. Luna meni maahan ensimmäisestä käskystä,
pysyi nätisti paikallaan ja nousi myös ylös ensimmäisestä käskystä. Piste lähti
todennäköisesti omasta kroppa-avusta, minkä näkyy videolla selkeästi.
Arvosana: 9
Luoksetulo
Lunan luoksetulossa ei ole mitään muuta ongelmaa kuin lopun
hyppääminen. Se tulee kovaa ja kuonolla koskettaa minun kättä ennen kuin
kääntyy perusasentoon. Tämä on Lunasta ollut kivaa (pitääkö sitä jopa jonain
temppuna?), mutta pisteitä siitä lähtee joten yritän nyt karsia tuota hyppyä
pois. Vaikkakin se saa yleisöstä aina naurut tämän tehdessään. :D
Arvosana: 8,5
Noutoesineen
pitäminen
Ei mitään ongelmia. Sekunnin sadasosan Luna näytti miettivän
ottaako kapulan vai ei, mutta se taitaa olla niin huomaamaton että sitä ei
kukaan muu kuin minä noteeraa.
Arvosana: 10
Kauko-ohjaus
Sitten meidän kauheus. Tälläkään kertaa se ei onnistunut niin
kuin piti, mutta positiivista oli se että sujui se sentään paremmin kuin
aikaisemmin. Jouduin sanomaan tuplakäskyn ensimmäiseen maahanmenoon, kun Luna
katseli vaihteeksi jonnekin muualle. Sitten tuli tuplakäsky ylös istumiseen.
Tässä en osaa sanoa mitä neiti ajatteli, koska minun muistaakseni se ensimmäisen
käskyn kohdalla katsoi minua, mutta ei vaan reagoinut. Loppuliike sujuikin
hyvin, eli maahanmeno uudestaan meni ensimmäisestä käskystä, samoin sivulle
nousu tapahtui ensimmäisestä käskystä. Mutta siis ensimmäinen oikeasti
hyväksytty suoritus, edellisessä kokeessa tuomari olisi voinut nollata liikkeen
kolmennasta istumaan käskystä.
Arvosana: 6
Estehyppy
Tässä on hieman sama juttu kuin luoksetulossa, eli Luna
perusasentoa ottaessaan hyppää koskettamaan kättä. Siitä lähti varmaankin
meidän piste. Luulisi tämän poistuvan kun harjoittelen sen pois luoksetulosta.
Arvosana: 9
Kokonaisvaikutus
Tuomari tykkäsi meidän tekemisestä ja sanoi että minulla on
jotenkin hyvä asenne työskennellessä ja koirakin selvästi tykkää tehdä töitä
kanssani. Huomatutusta sain kroppa-avuista (tässä vaiheessa oli kuulemma joku
yleisöstä kommentoinut, että noin hoikkaa tyttöä varmaan jo tuulikin heiluttelee,
toisin kuin heitä painavampia :D ) sekä seuruuosiossa Lunan kaukana
kulkemisesta.
Arvosana: 8,5
Yhteensä 162,5 ja ALO1
!
Täytyy sanoa että itse lähdin kentältä todella hyvin mielin.
Lunalla pysyi ensimmäisen kerran todella hyvä vire koko kokeen ajan, mikä
varmaan tarttui minuun ja minä taas positiivisella asenteella vahvistin Lunan
virettä. Olin siis todella tyytyväinen vaikka suoritus ei nyt täydellinen
ollutkaan (ja pisteitäkin tuli vähemmän kuin viimeksi), mutta se oli oikeasti
paras suoritus mitä meillä on ollut. Luna ei myöskään tällä kertaa ihan
hirveästi ottanut häiriötä liikkurista ja tuomarista. Kyllä se niitä silloin
tällöin katsoi, mutta ei niin paljoa kuin aikaisemmin.
En tiedä mitkä asiat meidän hyvään suoritukseen vaikuttivat.
Yksi asia saattoi olla palkka, jonka neiti luuli minulla olevan taskussa (otin
loppupalkaksi luun, missä oli kanaa kierrettynä ympärillä). Autosta poistuessa
näytin Lunalle että katso mikä herkku minulla on ja kun neiti lopulta vilkaisi
muualle, ojensin herkun sen huomaamatta taaksepäin systerille. Toinen ajatus
oli se autossa odottaminen, että Luna kerkeää patoamaan energiaa siinä
odottaessa ja katsoessa kun muita koiria kulkee edes takaisin. Kolmantena koepaikka
oli ainakin minusta meille se paras. Kenttä oli siis koulun hiekkakenttä, joten
siinä ei minusta pahemmin mitään vahvoja hajuja ollut. Olen nyt myös yrittänyt vähintään kerran viikossa tehdä kokeenomaisen treenin, jolloin meen kentälle tekemään vain kertaalleen kaikki liikkeet ja kunnon palkka ja pois.
Vai oliko sitten Lunalla
muuten vaan hyvä päivä, ota ja tiedä. Yksi kisaajista ohi kulkiessaan kehui
meidän suoritusta, mikä kohotti ainakin omaa itsetuntoa.
Menimme suorituksen jälkeen takaisin autoon, jossa Lola oli
odotellut jo jonkun aikaa. Emme viittineet jättää vanhempaa neitiä yksin
asuntovaunuunkaan viideksi tunniksi plus se rakastaa autossa matkailua, joten
se sai tulla taustatueksi ja odotella suoritusten ajan autossa. Systeri yritti
laskea meidän kokonaispisteitä siinä odotellessa ja kerkesikin aiheuttaa
minulle melkein sydärinkin sanoessaan pisteiden jääneen 144,5 pisteeseen.
Kerkesin siinä jo hieman masentumaan kun meillä oli huippuhyvä suoritus ja
silti pisteet jäi niin vähäiseksi, kunnes aloin miettimään saatuja pisteitä ja
sanoinkin että ei ne voi olla noin matalat. Systeri tarkisti että on ottanut
kaikki pisteet laskuun mukaan kahdesti, joista toisella kerralla se sitten huomasikin
että jonkun liikkeen pisteet puuttuivat. Kolmatta tarkastusta tehdessään
systeri totesi hypyn pisteet jääneen kokonaan laskusta pois, ja ne 18 pistettä
nosti pisteet sitten sen yli 160 ja pääsin huokaisemaan helpotuksesta.
Kun viimeisetkin neljä koiraa oli suorituksensa tehneet,
siirryimme ulos odottelemaan tuloksia. Kaikkien pisteet käytiin läpi, 12:sta
koirasta 5 sai ykköstuloksen. Luna sijoittui 5:ksi, eli oli ensimmäinen
ykköstuloksen saanut koira, 1.&2. sijoittuneet vetivätkin kunnon pisteet
kunniapalkinnot saaden. Koekirjaa hakiessamme koetoimitsija kommentoi että hän niin haluaisi antaa Lunalle liikkispisteitä, kun oli niin kiva suoritus. :D Tämä oli meille ihan riittävä tulos, olenkin sanonut
että me lähdemme tokokokeeseen hakemaan sitä henkilökohtaista ykköstulosta, jos
sitä sattuu sijoittumaan samalla on se vain bonusta. :) Vielä kun oli selvästi
tarkka tuomari, niin se ykköstulos tuntuu vielä paremmalta.
Eli se oli meidän toinen ykköstulos, yksi enää uupuu
TK1:seen. Sitä lähdemme havittelemaan heinäkuun lopulla Oulunkylässä olevassa
kokeessa, olettaen että Luna ei aloita juoksujaan ennen sitä. Hieman kyllä
taitaa luonto asettua meitä vastaan, kun Lunan n. 7kk juoksuväli tulee täyteen
juuri siinä heinäkuun lopulla, mutta jos se myöhästyy siitä kuten viimeksi.
Olisi kyllä kiva saada se kolmas ykköstulos ennen hallikoekauden alkamista.
Kun palasimme vaunulle siinä kymmenen maissa illalla, oli peurat liikkeellä. Näimme yhden ison lauman pellolla, pari hyppeli hieman myöhemmin tiellä ja sitten niitä oli vielä vaunualueen vieressä. Tämä oli ainoa joka pysyi paikallaan jotta sain kuvan otettua. :D Luna joka kerta aloitti kiljumisen kun se näki peuroja.
Lauantaina 4.6. suuntasimme Lunan ja systerin kanssa
Kellokoskelle Cockerspanieleiden erikoisnäyttelyyn. Cockerspanieleita oli ilmoittautunut huimat
143kpl , joista narttuja oli 78kpl. Tähän vertailuna, nuo ryhmänäyttelyt joissa
olemme olleet on cockereita yleensä ollut max. noin 20kpl. Tuomarina oli
brittiläiset Andrew Jones (nartut) ja Jane Simmonds (urokset).
Kehät alkoivat kello 10 ja me olimme paikalla hieman ennen
puolta yhtätoista. Hieman ihmettelimme systerin kanssa, kun paikalla ei ollut
mitään erillistä ilmottautumispaikkaa, kuten kaikissa edellisissä näyttelyissä
on ollut. Emme myöskään tienneet mistä saisimme näyttelyluettelon, joten siinä
tuli pyörittyä hetken aikaa ympyrää miettien, että mitä nyt.
Onneksi paikalla oli muitakin ihmetteleviä ihmisiä ja pian
löysimme teltan, mistä saimme luettelot. Lunan kasvattajankin oli tarkoitus
tulla näyttelyyn ja elimmekin siinä uskossa, että kasvattaja ja ainakin Lunan
veli olisi paikalla, mutta vilkaisu luetteloon kertoi että Luna oli ainut
Isbahan’sin kennelin koira avoimessa luokassa. Laitoin vielä kasvattajalle
viestiä, jolloin selvisi, että he olivatkin jääneet lähemmäs näyttelyyn
valmistumisjuhlien takia.
Purkasimme sitten tavarat kehän reunalle ja jäimme
seuraamaan kehiä. Ilma olisi voinut olla lämpimämpi, koska siinä istuessa
kerkesi tulla aika kylmä.
Olin jo varmaan vuosi sitten ostanut Lunaa varten häkin,
joka on vain matkannut autossa joka paikkaan, ilman että sitä koskaan otettiin
käyttöön. Nyt sitten systeri haki meidän odottaessa sen häkin autosta, koska
Lunaa sai olla muuten koko ajan putsaamassa, kun se makasi maassa joka oli
täynnä hiekkaa ja havuja. Kun systeri kasasi häkkiä, Luna näytti siltä että se
lähtisi karkuun mahdollisimman kauas. :D Kun häkki oli pystyssä Luna ei oikein
edelleenkään ymmärtänyt sen ideaa vaan kulki koko ajan sisään ja ulos. Jos
laitoimme häkin oven kiinni kun se oli sisällä, jäi se raapimaan kaltereita
tahtoen ulos. Annoimme häkin sitten olla paikallaan ovi auki ja aina välillä
heitin nameja sisälle. Alkuun Luna makasi häkin edessä maassa, mutta jossain
vaiheessa se sitten totesi ettei se häkki nyt niin paha olekaan (varsinkin kun
se kotona tykkää nukkua kevythäkissään) ja siirtyi häkkiin nukkumaan. Jätin
häkin oven hieman raolleen, mutta luulen ettei neiti olisi tässä vaiheessa enää
välittänyt vaikka olisin kokonaan sulkenutkin sen.
Ei tää häkki nyt niin paha ollutkaan -Luna
Olimme vuorossa numerolla 107, eli suurin piirtein avoimen
luokan puolessa välissä. Ryhmäseisonnassa ei ollut isompia ongelmia, mitä Luna
nyt yritti vilkuilla sivusilmällä tuomarin liikkeitä. Ryhmäjuoksuosuus olisi
voinut mennä hieman paremmin, itse juoksussa ei ollut ongelmia, mutta vauhti
olisi voinut olla hieman nopeampi. Jäimme siis reilusti jälkeen edellä
menevistä, mutta jos yritin nopeuttaa vauhtia, lähti Luna laukkaamaan. Pitää
siis hieman näköjään harjoitella tuota nopeaa ravia. Sitten siitä palasimmekin
paikallemme odottelemaan omaa vuoroa. Luna meni tällöin suoraan häkkiinsä
makuulle.
Menimme taas odottelemaan kehän reunalle, kun vuoromme
lähestyi. Kun nro 106 laskettiin pöydältä pois, siirryin minä Lunan kanssa
pöydälle. Mietin siinä hetken, että uskallanko nostaa Lunaa vielä pöydälle,
koska se oikeasti on meillä se stressaavin kohta. Ja jos Luna kerkeää siinä
tarpeeksi keräämään sitä stressiä, niin se lisää sitten sitä rimpuilu riskiä
tuomarin lähestyessä. Nostin sen nyt kumminkin suoraan pöydälle. Alkuun siinä
oli pientä sähläämistä, mutta lopulta neiti suostui pysymään paikallaan ja
pysyikin suht nätisti myös tutkittaessa. Se ei nojannut koko painollaan minua
vasten, eikä tehnyt mitään peruuttamiseleitä, kun tuomari tuli edestä suoraan
luokse. Kyllä se edelleen mulkoili kulmiensa alta tuomaria, mutta luulen että
siitä ei nyt voi tuon luonteen takia päästäkään eroon helposti. Takapäätä neiti
hieman jännitti ja siirsi jalkojaan, kun tuomari hiplaili.
Edestakaisin liike ja ympyrä meni ihan hyvin, mitä nyt
Lunalla oli taas lippu salossa (ts. häntä ylhäällä). Tuomari vielä olisi
halunnut koskea Lunaan kun tulimme ympyrän juoksusta, mutta neiti selvästi
epäröi pysähtyen kesken liikkeen. Kyllä se sitten meni ojennettua kättä
pikaisesti haistelemaan, ennen kuin päästiin loppuseisontaan.
Tässä tuomarin arvostelu:
”Very pretty bitch. Lovely correct silky coat. Liked her head + kind expression. Could have
a little more layback of shoulder. Could have a little more strength in loin.
Well angulated hindquarter. Good ribcage. Moved happily but could have been
more confident on the table.”
Tästä arvostelusta tuli EH. Tässä huvitti kyllä tuo lopun “olisi
voinut olla itsevarmempi pöydällä”, koska Lunan pöytäsuoritus oli pitkästä
aikaa todella hyvä. Mutta tuomari nyt tietysti ei tiedä meidän lähtökohtaa.
Lunahan pitkään meni paniikkiin aina, kun tuomari edes kääntyi katsomaan sitä
ja rimpuili niin, etten minäkään saanut sitä pidettyä pöydällä.
Seurasimme kehää vielä hetken, mutta kun varmistui että ERIn
saaneita koiria oli paljon, päätimme lähteä kotia päin. Meillä oli melkein heti
perään serkun ylioppilasjuhlat, joten kerkesimme vain käydä kotona heittämässä
tavarat ja sitten lähdimmekin uudestaan matkaan.
Minulla alkoi nyt 2 viikon loma ja tarkoitus on alkuviikosta
lähteä vaunuilemaan, joten voi olla että blogi elää hiljaiseloa tässä hetken
aikaa. :) Yritän kyllä jotain postausta laittaa lomallakin.
