Riihimäki KR

 Riihimäki oli meidän syksyn viimeinen näyttely, koska totesimme että loka-marraskuussa pidettävät näyttelyt ovat yli neljän tunnin ajomatkan päässä, joten emme sinne asti jaksa lähteä. Seuraavan kerran paimenet pyörähtävät kehässä Messarissa.

Riihimäellä tuomarina oli Jari Laakso, ja bordercollieitahan oli ilmoitettu huimat 132 kappaletta. Näistä iso osa oli käyttölinjaisia, jotka tulivat hakemaan varmaa harrastus-H:ta. Mutta mahtui sitä mukaan mukavasti näyttelylinjaisiakin. Avo-luokan nartut oli siirretty Tammelin Tuula-Maijalle.

Magical Joyn kasvattaja oli kanssa ilmoittanut koiriaan, joten olimme sitten molemmat sitten hyvissä ajoin ennen urosten kehän alkamista paikalla. Minä pitelin meidän paimenia, kun systeri auttoi telttojen pystyttämisessä, jonka jälkeen pakattiin koirat telttaan. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin koirat tulivat toimeen,  Geisha ja Lara olivat isossa boksissa reunimmaisena, sitten oli turisti-Luna näyttelyrattaissa, sitten oli JJ (Tel Quessir Money Well Spent), sitten siitä metrin päässä oli kasvattajan Sina (MJ Quick Ibizoraya) ja Chaplin (Korsakov's Flash of Magical Joy) ja näiden vieressä rattaissa kasviksen Pipa (Korsakov's Artic Blast). Minä istuin Geishan ja Lunan edessä ja minun toisella puolella oli Charlie (MJ Flash of Quicksilver). Geishallahan on juoksut olleet noin viikon ja Kismetkin aloitti juoksunsa sitten tähän samaan torstaina/perjantaina. Mutta siitä huolimatta koira tulivat keskenään toimeen sen verran, että eivät välittäneet vaikka toiset tulivat ja menivät boksien ohi ja välillä oli pari-kolme-neljäkin koiraa bokseista ulkona samaa aikaa, kun piti vaihdella vauhdilla.

Uroksissa Charlie luokkansa toinen ERI-SA:lla. Chaplin oli veteraanien ykkönen ERI-SA:lla ja Vet-Sertillä. Parasuroskehässä Charlie tuli jälleen toiseksi ja otti SERTin. Chaplin otti kolmannen sijan ja oli lopulta VET-VSP.

Sitten alkoi nartut. Junnunarttuja oli 11 kappaletta, joista neljä oli käyttölinjaisia. Sieltä tuli EH-ERI asteikkoa ensimmäisille nartuille ja Kismetkin otti ERIn, vaikka liikkeessä oli hieman ongelmia nenän mennessä maahan useampaan kertaan.

Kismet:

”12kk, hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus, eturinta saa täyttyä iän myötä, hyvä raajaluusto, kaunis pää, erinomaiset sivuliikkeet, hyvät takaliikkeet, edessä vielä nuoren koiran löysyyttä.”

JUN-ERI

Sitten menimme Geishan kanssa. Pikkuneiti nykyään seisoo tosi hyvin paikoillaan, kunhan satunnaisesti tulee namia nassuun. Tuomari kävi kopeloimassa todella nopeasti, jonka jälkeen lähdettiin liikkeelle. Kehä oli jälleen hieman pienehkö, mutta pysyin Geishan perässä suht hyvin. Ensimmäisen ympyrän jälkeen tuomari viittoi jatkamaan ja käski lisäämään vauhtia. Ajattelin jo juoksevani kovaa, mutta kiristin siinä vielä kumminkin hieman vauhtia. Geisha ravasi edelleen hienosti, mutta alkoi nyt vähän vilkuilla taaksepäin. Pitänee harjoitella näköjään useamman kierroksen juoksemista. Edestakaiset liikkeetkin sujuivat melko hyvin, mitä nyt G meinaa kiihtyä käännöksessä.

Geisha:

” 12kk, hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus, erittäin lupaava etuosa, tasapainoiset kulmaukset, hyvä ylälinja seistessä ja liikkeessä, kaunis nuoren nartun pää, erinomaiset liikkeet,”

JUN-ERI

Lopulta kilpailuluokassa oli kumminkin seitsemän junnunarttua ja palkintosijat menivät paremman tilavuuden omaaville nartuille.

Joten sileää ERIä tällä kertaa, mutta arvostelut olivat hyvät. Enkä tosissaan itsellä ollut isoja odotuksia muutenkaan, joten tämä on ihan hyvä.

Avo-nartuissa Sina oli ERI-SA, luokkansa toinen ja lopulta sai vara-Sertin. Valioissa Lara oli ainokainen, saaden ERI-SA, mutta ei sijoitusta PN-kehässä.

Lara:

” 5v, tasapainoinen narttu jossa kaikkea voisi olla hiukan enemmän. erinomaiset liikkeet”

VAL-ERI, VAK1, SA

Hieman naureskeltiin, että mikä Laran arvostelussa oli SA:n arvoista. Tuomari kuulemma kaipasi ihan pikkuisen korkeutta lisää, sekä luustoa sekä jotain muuta.

Purimme leirin tässä välissä ja kävin heittämässä tavarat autolle. Lara ja Sina osallistuivat vielä junior-handleriin vaihtokoirina, joten menimme Geishan ja Lunan kanssa kehänreunalle odottelemaan. Lunahan on todella tottunut näyttelyissä/tapahtumissa kävijä, ja vaikka ne normaalisti inhoaa vieraita koiria, niin näissä se ei muista kiinnostu. Geishassa taas sitten on aina alkuun sitä energiaa liiaksikin, joten minulle on helpompi, että Luna matkustaa vaunuissa, joten pystyn keskittymään Geishaan ja tavaroiden roudaamiseen.

Laran suoritus oli nopeasti ohi ja palasimme autoille. Päivä oli ollut pitkä, lähdimme seitsemän maissa kotoa ja palasimme kuuden jälkeen. Nyt sitten odotellaan ja toivottavasti joulukuussa olisi jo hieman massaa kehittynyt Messaria varten.

Patukat 10kk

Niin se aika rientää ja team Patukat ovat saavuttaneet 10 kuukauden iän. Tämä tarkoittaa, että kohta tulee aika myös virallisille kuvauksille. Mihin tämä aika oikein rientää. Olin suunnitellut kuvauksia syyskuun loppupuolelle, laitoin jo kyselyä Vetsonille joukkotarkin järjestämiseksi. Systeri vie Kismetin vuositarkastukseen Toijalan Tiiulle, joka pennun leikkasikin. Toijala toki on vaihtanut työpaikkaa tässä välissä Urheilukoiraklinikalta Porvoon Aveciin. Heillä tosin oli virallisten tarkkien hinnat (sis. lonkat, kyynärät, polvet, olat, selkä) satasen kalliimmat kuin Vetsonilla, joten itse päädyin että yritän saada porukan kasaan Espooseen.

Geisha

Kismet

Vauhti pennuilla ei ole oikeastaan hidastunut, ehkä ennemminkin päinvastoin. Mutta onneksi osaavat sisällä välillä rauhoittuakin. Paino sanalla välillä, koska satunnaisesti siskokset innostuvat leikkimään keskenään. Ollaan sallittu pieni painiminen, mutta jos meinaa mennä juoksuksi, niin sitten leikki saa loppua siihen. 

Sisäsiisteys on onneksi edennyt. Kismetillähän toki ei ole ollut ongelmaa pitkään aikaan, mutta nyt on Geishakin kehittynyt. Meidän kesäloman jälkeen tuli pieni taantuma molemmille, Geisha taisi pissata sisälle pariin otteeseen ja Kismetkin kerran. Mutta tähän tosissaan saattoi vaikuttaa vaunulta kotiinpaluu. Pennut olivat tottuneet olemaan niin paljon ulkona, ettei tarvinnut miettiä pidättämistä vaan heti pääsi pissalle, kun siltä tuntui. Ja kotona se ei sitten ihan onnistunutkaan. Onhan meillä kyllä takapiha, mutta koirilla ei ole sinne vapaata pääsyä, kun ne tuppaa sitten haukkumaan kaikki aitojen toisella puolella liikkuvat ja syömään minun istutukset. Mutta kyllä ne pennut osaavat myös pidättää. Normaalisti meillä koirien yksinolo on suunnilleen kuutisen tuntia, nyt on pariin kertaan ollut jopa sen hieman reilu kahdeksan tuntia eikä siitä huolimatta ole vahinkoja tapahtunut sisälle. Uskalsimme vihdoin pestä keittiön ja eteisen käytävämatot ja laittaa ne paikoilleen. Katsotaan, joudutaanko tässä uudestaan mattopyykille.

Vaikka juoksuja ei ole ollut, alkaa pohjavillat irtoamaan.

Ensimmäiset juoksut edelleen antavat odotuttaa, ei niillä muuten mikään kiire olisi, mutta kun sanotaan, että nartuilla ne juoksujen hormonitoiminta kehittää sen virtsanpidätyskyvyn loppuun. Sitä tässä ehkä hieman kaivataan. Toki, toiveissa olisi myös se, että juoksut ajoittuvat niin etteivät pennut pudota karvojaan Messariin.

Yksinolojen aikaan Kismet on vielä aidalla erotettuna Geishasta ja Larasta. Pääasiassa sen takia, etteivät pennut innostu leikkimään liian rajusti, kun kukaan ei ole niitä vahtimassa. Ja varsinkin, kun meillä ei siinä eteisessä ollut sitä mattoa. Kismetin erottamisessa on toki se ongelma, että se lähtee helposti haukkumaan. Eritoten jos Geisha tekee jotain. Ei siskoksia voi toki koko loppuikää pitää erossa toisistaan yksinolojen aikoina (tai toki voi, mutta meneehän se hankalaksi), joten pitää sitä varmaan alkaa tässä kohta taas harjoitella.

Olemme viime aikoina käyneet aika ahkerasti näyttelytreeneissä sekä Tuusulassa, että Järvenpäässä. Geishalla on edelleen isoin ongelma muiden perässä liikkuminen ja ravi muuttuu nopeasti rynnimiseksi. Sitten kun ravissa pysytään, niin neiti liikkuu hienosti. Seisominen sujuu jo melko hyvin, mitä nyt Geisha  meinaa laittaa ns. tuomarin puoleisen jalan aina liian eteen. Olen sitten opettanut sitä käskystä korjaamaan jalkoja taaksepäin. Idea on jo selvä, mutta nyt neiti sitten vetää ne jalat aivan liian taakse. :’D Seuraavat näytelmät ovat elokuun puolessa välissä, joten yritetään siihen mennessä saada hieman esiintymistä kuntoon. Kismet on toki myös ilmoitettu näihin näyttelyihin, joten haastetta niissä tulee olemaan.

Kävimme myös paimenlauman kanssa Espoossa uusilla lenkkipoluilla. Mukana Vanilla ja Dalia

Luna oli töttöröö lenkin jälkeen

Rallitellaan

 Meillä alkoi Geishan kanssa oman seuran rally-toko treenit tuossa kolmisen viikkoa sitten. Täytyy myöntää, että hieman mietin, että mitä siitäkin tulee, kun treenit siirtyivät ulkokentille. Neidin keskittymiskyky välillä rakoilee jo pelkästään omalla kentällä olevien koirakoiden kanssa ja ulkokentällä aitojen läpi näkee muutkin kentät.

Ensimmäinen positiivinen yllätys oli, kun ensimmäisellä treenikerralla jätin Geishan odottamaan kentänreunalle. Neiti istui ihan rauhallisesti ja joko katseli missä minä menin tai välillä vilkaisi aidan toisella puolella ohi kulkevia koiria.

Alokasluokassa koira onneksi on kytkettynä, koska kentällä olevat muut koirat olivat ainakin alkuun haaste. Pahin rynniminen on onneksi alkanut väistymään, mutta edelleen jos toinen koirakko kulkee läheltä (muutaman metrin päästä) ohi, niin sinne Geisha saattaa yrittää.

Mutta sitten taas itse treenatessa pikkuG keskittyy lähtökohtaisesti melko hyvin. Sanotaanko että muutos hallista kentälle vaikuttaa vähemmän Geishaan kuin mitä Lunaan. Lunalla meni aina pari kolme ensimmäistä treenikertaa siihen, että se saattoi jäädä tuijottamaan muilla kentällä olijoita tai haistelemaan tuulen mukana tulevia hajuja. Pentu tosissaan keskittyy näistä huolimatta todella hyvin.

Meillä on treeneissä ollut nyt aina yksi rata (alo-avo-tasoa) sekä pari kolme muutaman kyltin treenipätkää. Alokasluokasta Geishalla eniten työtä tarvitsee askel oikealle. Siinä on jo hyvä alku, mutta liikkeessä se ei vielä onnistu. Myös 360 vasemmalle on työn alla. Neiti kyllä osaa sen, siinä oikeastaan ongelmina on 1) neiti kääntyy niin tiiviisti että se pyörähtää paikallaan, eikä minun ympäri tai 2) se kerkeää laittamaan takamuksensa maahan lopuksi.

Maailman älykkäin koirarotu(ko?)

Sitten myös seuraaminen vaatii edelleen töitä. Vaikka kuinka olen ollut tarkka siitä, että palkkaan vain Geishan ollessa oikeassa kohdassa, niin pikkuneiti edistää. Geishan seuraaminen on muuten todella tiivis (juuri naureskelin, että Lunan kanssa tuli tuomareilta usein tokopuolella kommenttia, että on hieman väljä seuruu. Geishan kanssa saa ehkä pelätä päinvastaista). Mutta koska se on tiivis ja neiti tuppaa vielä edistämään, tapahtuu se, että Geisha vähän niin kuin kääntyy minun eteen ja sitten siihen kompastuu. Hidas kävely sujuu tällä hetkellä ehkä parhaiten, koska pentu joutuu siinä keskittymään. Juokseminen taas… no yleensä Geisha on siinä vaiheessa jossain aivan muualla kuin seuraamispaikassa. Tähän on toki saattaa vaikuttaa se, että ollaan nyt treenattu paljon näyttelyravia, jossa Geisha ravaa jonkun matkaa minun edessä. Joten pitää alkaa erotella näitä juoksemisia.

Meillä on myös houkutus edistynyt jotenkuten. Toisella treenikerralla oli meille aivan liian vaikea houkutus juosten, mutta kolmannella treenikerralla näkyi selvää edistystä. Mitä nyt se oli alkuun vaativa, kun häiriöiksi oli laitettu koira- ja kissapehmolelut. Geisha ei huomannut niitä ennen kuin olimme vieressä tekemässä ohjaajan ympäri -kylttiä. Tämä aiheutti hetken stopin ja leluja tuijotettiin erittäin epäileväisenä. Pääsimme tästä vielä jatkamaan matkaa, mutta kun muutaman kyltin jälkeen menimme kohti houkutusta, häippäsi Geisha tutkimaan mustaa lelukoiraa. Sitä ensin tuijotettiin erittäin epävarmana lyhyen matkana päästä ja kouluttaja naureskeli, että neiti irvisteli myös sille. Hetken ihmettelyn jälkeen lelua sitten lopulta uskallettiin mennä katsomaan ja koskemaan, jonka jälkeen todettiin että se tosissaan oli lelu. Muutaman kerran treenattiin sitten siinä lelujen ympärillä, jonka jälkeen Geisha ei niistä oikeastaan välittänyt enää ollenkaan. Vaikka kouluttaja kävi heittämässä pehmolelujen juureen vielä lisää leluja.

Tällä viimeisimmällä (kolmannella) kerralla uskalsin tehdä rataa jo Geisha vapaana. Meillä oli radalla estehyppy, joten totesin, että päästään helpommalla niin ettei neiti ole hihnassa. Hieman yllätyin, kuinka hyvin neiti pysyi siinä lähettyvillä vaikka muut koirat eivät olleet hirvittävän kaukana.

Myöhemmin toisella ratakierroksella sain pariin kertaan sydärin, kun kahteen kertaan toinen koirakko kävelikin meidän radan läpi. Olivat siis treenaamassa kentän toisella laidalla näitä muutaman kyltin treenejä ja sieltä poistuessaan kävelivät sitten sen meidän pitkän radan läpi. Meidän ryhmässä olevat kaikki muut ovat uudehkoja jäseniä seurassa, mutta toki en tiedä mikä näiden harrastustausta muuten on, mutta voisi kuvitella, että se olisi ihan perusasia, että radalla olevaa koirakkoa ei häirittäisi. Itse ainakin odotan aina joko niin, että radalla oleva koirakko on valmis tai jos rata on pitkä, niin että he ovat radan toisessa päässä, jolloin saatan siirtyä aidan reunaa pitkin pois. Mutta en mene keskeltä rataa. Näistä kahdesta toinen meni aivan sen kyltin takaa jolle olimme Geishan kanssa juuri siirtymässä ja toinen meni sitten parin kyltin päästä. Molemmilla kerroilla nappasin neitiä varuilta pannasta, kun se kiinnittikin huomion näihin läheltä meneviin koiriin.

No, ei se mitään, onnistui joku naapurikentälläkin, mistä kuului vihainen huuto, kun kaksi ihmistä koiransa kanssa käveli agilitykenttien läpi ja sen jälkeen vielä tokokentän läpi. Pahoittelivat kyllä ja sanoivat olevansa uusia niin eivät tienneet mistä tulla, mutta taas, voisi kuvitella että ensimmäisenä ei tulisi mieleen kävellä kentän läpi jossa on koira vapaana.

Mutta siis, kyllä tässä onneksi on edistymistä huomattavissa. Pitää vaan nyt saada se seuraaminen kuntoon.

Luna sitten taas on nyt virallisesti jäänyt sairaseläkkeelle. Kävimme lääkärillä hakemassa meidän puolivuotisen Cartrophen-kuurin, jonka saimme jopa kotiin. En tiedä tuliko viime kerralla valitettua tarpeeksi siitä, että heidän hoitajapistosajat ovat 12-15 välillä eikä näin 9-17/11-19 vuoroissa töissäkäyvä pääse sinne ollenkaan. Laitoin heille nyt etukäteen viestiä, että onko niitä mahdollista saada mukaan, koska Kismetille olemme niitä jos pistäneet ja hieman jopa yllätyin, kun vastaus oli että voivat antaa loput pistokset kotiin. 

Keskustelin myös lääkärin kanssa hieman kipulääkekokeilusta. Lunalla kun on ollut jo niitä merkkejä, että lonkkien nivelrikko saattaa hieman vaivata. Kuten hyppyvaikeuksia, istuessa paino on pois jaloilta ja talvella oli niitä aikoja, kun talouden veteraani ei olisi halunnut mennä ollenkaan ulos, vaikka normaalisti rakastaa talvea. 

Tulehduskipulääkettä en ensisijaisesti halunnut Lunan närästys ja veriripulitaipumuksen takia. Onsior meillä on tarvittaessa käytössä ja Luna sitä kestää ainakin muutamasta päivästä viikon kuuriin, mutta en sitten tiedä pidempiaikaisessa käytössä. 

Lääkäri ehdotti myös Liberaa, mutta sitä en nyt halunnut ottaa vielä kokeiluun ihan sen saatavuushäiriöiden takia. Ei se paljoa hyödytä jos saamme nyt pistoksen, mutta sitten kuukauden päästä sitä ei saisikaan. 

Joten ei meille jäänyt kuin gabapentiini. Luna sai siis paketin 100mg Neurontinia mukaan ja on nyt syönyt sitä parisen viikkoa 1/2 kapselia iltaisin. Täytyy sanoa kun Lunahan ei onnu, niin sitä tehoa on tosi hankala seurata. Mutta ehkä se on nyt päässyt olkkarin aitauksen rampin yli helpommin. Toinen mikä on saattanut muuttua, on juoksuhousujen repimisinto. Lunahan tuhosi edellisissä kaksissa juoksuissa paritkin housut. Ajattelin sen mahdollisesti johtuvan siitä, että housut painavat ikävästi lonkkia. Nyt nämä nykyiset housut ovat saaneet olla rauhassa, kun juoksut alkoivat tässä vajaa viikko takaperin. Pitää nyt seurailla ja annosta saa tarvittaessa nostettua jopa 1 kapseliin aamuin illoin.

Talvilomailua saaristossa

 Kohta on taas kuukausi vierähtänyt. Jotenkin tämä aika nyt vaan kuluu kuin lennossa ja ei ole hirveästi jäänyt aikaa säännölliseen blogin päivittämiseen. Mutta, tässä nyt taas ollaan ja käyn läpi mitä tässä muutamassa viikossa on kerennyt tapahtumaan.

Grillillä odottamassa makkaran valmistumista. Lunalla oli kylmä vaikka takki oli päällä, niin se pääsi sitten Kismetin kärryihin.

Kismet

Kismetin olkaoperaatiosta on kulunut nyt aikaa viitisen viikkoa. Eli onneksi – tai toivottavasti – olemme jo yli puolen välin, kun arvioitu sairasloman kesto oli noin 8 viikkoa. Toki, tämähän ei tarkoita, että 8 viikon jälkeen päästään täysin normaalielämään, mutta siinä vaiheessa toivottavasti olemme jo lähellä. Kipulääkkeistä neidillä menee enää Neurontin ja sitäkin pitäisi kohta alkaa ajamaan alas.

Kismet saa lenkkeillä jo noin 25 minuuttia kerrallaan ja kolme kertaa päivässä. Edelleenkin, lenkkien pitäisi olla pääasiassa kävelyä, mutta varsinkin alkuun se on kaikkea muuta. Systeri on myös käynyt pennun kanssa vesijuoksumatolla, mutta siellä Kismet harjoittaa enemmän äänihuuliaan kuin lihaksiaan.

Ontumista ei ole oikeastaan näkynyt, mutta seuraava kontrolli on tulossa ja sitten sen näkee miten pentu liikkuu lääkärin kovalla lattialla.

Geishan kanssa saimme ensimmäisen rally-kurssin päätökseen ja oman seuran kurssi on alkamassa ensiviikolla. Neiti osaa hyvin sivuaskelta lukuun ottamatta kaikki alokasluokan liikkeet ja avoimestakin luokasta sujuu kaikki muut paitsi houkutus. Isoin ongelma meillä on sen seuraamisen kanssa, kun paikka edelleen elää melko helposti ja kesto on välillä todella lyhyt. Ja kaiken maailman houkutukset vetävät puoleensa. :’D

Geishan tuohon seuraamisen kesto-ongelmaan, mistä viime kerralla mainitsin (eli neiti seuraa yhden pätkän ja palkan jälkeen kokee tehtävän loppuneen), keksin selityksen. Minähän otan seuruuta melkein joka lenkillä pätkän. Ja usein miten se on yksi pätkä, jonka jälkeen neiti saa jatkaa normaalia lenkkiä. Tästä Geishalle on todennäköisesti jäänyt päähän ajatus, että seuruuta tehdään se yksi pätkä ja se on siinä. Joten olen nyt alkanut ottamaan seuruuta useamman pätkän peräkkäin. Jouduin myös vaihtamaan palkkasanan, koska neiti otti Jes-sanan vapautuksena. Olen myös ihan puhtaasti kieltänyt jos Geisha on irtautunut seuraamisesta ilman lupaa ja tämä on toiminut ehkä yllättävänkin hyvin. Nyt pitäisi sitten seuraavaksi alkaa päästä apukädestä eroon.

Geisha ja Lara on ilmoitettu Helsinki KV:hen 15.5. Mästäristä oppineena, ilmoitin Geishan äkkilähdöllä kolmen kerran näyttelykurssille, kun ajat osui hyvin yksiin työvuorojen kanssa.

Meitä oli kurssilla 6 koirakkoa. Hieman pelotti miten Geisha reagoi, kun se ei välillä välitä vieraista koirista lähellä. Mutta selvästi tämä otettiin jonkin sortin treeninä, koska muut koirat eivät lähellä isommin häirinneet, muuten kuin yli-innokkaalle dobermannille piti hieman näytellä pepsodenttejä.

Kouluttajallekin sanoin, että meidän isoin ongelma on kiihtyminen muista koirista, mikä sitten vaikuttaa liikkumiseen. Ja tämä nähtiin hyvin, kun ensin liikutettiin kolme koiraa kerrallaan. Lisähaastetta toi yksi koira, joka rähisi muille juostessaan, mikä kiihdytti Geishaa lisää. Neiti ei onneksi lähtenyt rähinään mukaan, mutta liikkeestä ei tullut yhtään mitään. Seisottaminen sujui hyvin, mutta kouluttaja suositteli, että opettelen seisomaan Geishan edessä mieluummin kuin sivussa. Näinhän teen Lunan kanssa, mutta Geishan seisominen ei ole ollut aivan niin vahvaa että olisin edessä seisoskellut.

Sitten otimme hieman yksilöliikkeitä. Voin sanoa, että ei se mennyt sen paremmin kuin ryhmässäkään. Tuo Venyvän koiran uusi hyppy-hallihan ei ole mikään järjettömän iso, joten siinä ei kovin pitkää matkaa päässyt kerrallaan liikkeelle. Ja sen koko matkan Geisha veti nelivedolla. Jos se liike oli vaikeaa poispäin muista koirakoista, oli se siitä vielä tuplasti vaikeampaa kohti muita. Kouluttaja käski ensin kokeilla ilman herkkuja kädessä ja katse koirasta pois, mutta tilanne ei helpottanut ollenkaan. Tämän jälkeen kouluttaja käski ottamaa namit käteen ja yrittämään uudelleen. Ei se siitä paljoa paremmaksi muuttunut siinä meidän lyhyen harjoituksen aikana, mutta en tästä nyt hirveästi yllättynyt. Teimme taas hieman seisotusharjoitusta niin, että kouluttaja tuoli tuomarin tavoin hieman hiplaamaan. Geisha pysyy kyllä hyvin paikoillaan ainakin kun etupuolta tutkitaan, mutta pientä epäluuloista vilkuilua näkyy.

Joten nyt sitten harjoitellaan ahkerasti sitä liikkumista. Eihän sitä toki pennun tarvitse täydellisesti kulkea, mutta kunhan se edes olisi jotain sinnepäin. Ja tässä onneksi on vielä kaksi treenikertaa ja monta päivää omitoimitreeneihin ennen näyttelyä.

Vietimme pääsiäisen jälkeen talvilomaviikon vaunulla. Hieman siinä alkuun jännitti että miten käy, kun pennut pitäisi pääasiassa edelleen pitää erossa toisistaan. Ja miten pennut pärjäävät vaunussa, kun tilaa joutuu entisestään rajaamaan pienemmäksi.

Mutta lopputulos oli, että yllättävän hyvin. Säät onneksi suosi ja olimme niin paljon ulkona, että vaunuun mennessä kaikki koirat pääasiassa simahti sen sileän tien. Kävimme ostamassa Kismetille Kirkkonummelta kärryt, jossa pentu joutui sitten matkustamaan pidempien lenkkien aikana. Eli ensin Kismet käveli puolet sallitusta ajasta, jonka jälkeen se vipattiin kärryihin ja paluumatkalla se sai kävellä loppuosan. Niinä aikoina, kun Kismet käveli, työnsi äiti Lunaa kärryissä. Hetken totuttelun jälkeen molemmat matkustivat kärryissä suht tyytyväisenä kunhan vaan sinne lensi satunnaisesti raksuja.

Geisha myös unohti pissaamistarpeensa vaunulla. Kotona ulos piti päästä melkein vähintään neljän tunnin välein yölläkin, tai muuten löytyi jostain lattialta pissat. Tässä näki, että pikkuG:n pissaaminen johtuu enemmän stressistä ja kiihtymisestä. Toki päivällä olimme paljon ulkona, joten pennut saivat tehdä tarpeensa usein ulos. Mutta sitten Geisha kumminkin pärjäsi yöt hyvin ilta yhdestätoista sinne kuuden ja seitsemän väliin aamusta. Tällöin päästin neidin vain pihalle pikaisesti ja palattiin nukkuman.

Kävi neidillä toki muutama vahinko, mutta verrattuna tilanteeseen kotona, päästiin paljon vähemmällä.

Tulipa myös opittua että perhosentoukat eivät ole vain kivoja pieniä karvaisia ryömijöitä. Palatessamme lenkiltä vaunulle, tällainen karvamato ryömi tiellä. Yritin näyttää sitä Geishalle, joka ei sitten katsonut ollenkaan mitä sille näytettiin vaan nappasi toukan suuhunsa. Kerkesin juuri ja juuri kieltämään, ettei sitä saa syödä kun neiti jo sylkäisi toukan pihalle. Jatkoimme matkaa, mutta todella nopeasti Geisha alkoi nikottelemaan ja kakomaan. Hetken päästä se oksensi valkeaa vaahtoa. Jatkoimme matkaa pentu edelleen köhien ja taas parin kymmenen metrin päässä se oksensi taas. Geisha jatkoi köhimistä koko loppumatkan vaunulle, jossa se sitten oksensi lenkillä saamansa namit ja osan aamupalasta ylös.

Otin sitten eläinlääkäriin yhteyttä, joka käski antaa kortisonitabletin. Toukka on todennäköisesti tehnyt jonkinlaisen allergisen ärsytysreaktion nielussa, mikä sitten aiheuttaa kakomisen ja oksentelun. Hieman mietin kun kortisonia ei yleensä suositella jos koira oksentaa, mutta köhiminen loppui nopeasti tabletin antamisen jälkeen. Lääkäri käski antamaan vielä Antepsinia jos kortisonista huolimatta köhiminen jatkuisi, mikä viittaisi että toukka on ärsyttänyt limakalvoja kunnolla. Onneksi Antepsinia ei tarvittu, varsinkaan kun Lunan Antepsinit oli kotona eikä saaren apteekin lääkekaapista sitä tietenkään löytänyt.

Netistä tuli luettua että ulkomailla on oikeasti vaarallisia perhosentoukkia, jotka syötynä voivat jopa tappaa koiran. Ja että ne pehmeät karvat siinä toukan päällä on poltinkarvoja.

Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta täytyy sanoa että eipä meillä ole aikaisemmin yksikään koira yrittänyt edes syödä toukkia. Pikemminkin niitä on tuijoteltu ja ihmetelty.

Kurssin loppu

 

Rallitassun toiseksi viimeisellä kurssilla harjoittelimme luoksetuloa ja osittain luopumista.

Teimme alkuun hieman samanlaista namileikkiä kun ensimmäisellä tunnilla, eli heitin herkun, jonka perään Geisha tietenkin lähti. Kun nami oli syöty, sanoin luoksetulo käskyn ja neidin tullessa takaisin heitin namin toiseen suuntaan.

Geisha osaa kyllä luoksetulon, mutta kuten edellisessä postauksessa totesin, niin treeneissä se luoksetulon vauhti on melko rauhallinen. Ajattelin tämän johtuvan matkasta, mutta nyt päästyäni muutaman kerran treenaamaan pidempää matkaa, ei se vauhti ole(kaan) siitä noussut. Luulen että tarvitsen tässä treenissä nyt toisen apua, joka pitäisi pikkuGstä kiinni, jotta minä saisin mentyä kunnolla kauemmas ja hetsattua sitä.

Seuraavaksi otettiin sitä luoksetuloa ja luopumista. Eli maahan laitettiin lelut ja kun koira bongasi nämä ja oli menossa kohti leluja, piti se kutsua luokse. Tämä olikin Geishalle hieman haastavaa, se kun tykkää niistä leluista. Ja pikkuneiti on pirun nopea, siinä vaiheessa kun minä tajusin että se bongasi lelut, olikin neiti jo syöksähtänyt lelulle. Jouduin sitten toden teolla ennakoimaan, jotta saimme ensimmäisen onnistumisen. Kun tämä saatiin, alkoi tehtävä helpottua. Ainakin siihen asti kunnes lelun tilalle vaihdettiin ihminen. Geishalta alkoi jo energia loppua, kun olin alkuun palkannut lelulla, joten vaihdoin tässä vaiheessa takaisin namipalkkaan. Tämä siirsi pennun seuraamismoodiin ja jouduin kulkemaan todella lähellä kouluttajaa, jotta Geisha edes vilkaisi sitä. Toki, kuten lelussakin, pikkuneitihän olikin sitten salamana menossa kouluttajan luokse ja vielä kun olimme aivan lähettyvillä, niin oma reagoiminen oli autuaan myöhässä. Muutamien harjoituskertojen jälkeen opin ennakoimaan ja käskyttämään oikea-aikaisesti.  

Viimeisellä kurssikerralla jatkoimme luoksetuloa ja seuraamista häiriössä. Teimme pienen houkutusten highwayn. Alkuun toki hieman helpoilla häiriöillä, eli ensin seuruutettiin pelkkien merkkitötsien välistä edestakaisin. Nämä ei pahemmin Geishaa kiinnostunut, mutta tilanne oli toinen kun tötsien väliin pistettiin leluja. Ei sekään mikään mahdottomuus ollut, mutta selvästi pikkuneidin kiinnostus kohdistui leluihin seuraamisen sijasta. Kolmannella kierroksella tötsien ja lelujen seassa seisoi sitten kurssitoverit koiriensa kanssa. Yllättäen tämä ei ollut kovinkaan iso haaste, siinä läpikulkiessa Geisha pikaisesti vilkaisi yhtä koirista, mutta muuten jatkoi tehtäväänsä.

Loppuun otettiin sitten melkein samalla tyylillä luoksetuloa. Eli ensin pelkillä tötsillä ja seuraavaksi lelujen kanssa. Olin itse arvannut että pikkuG saattaisi sortua leluun. Pientä haastetta toikin yllättäen paikallaolot, kun Geisha taas ei oikein meinannut pysytellä paikoillaan. Jouduin palaamaan muutamia kertoja takaisin, välillä vain palkkaamaan ja välillä palauttamaan Geishan lähtöpaikalleen. Kunpa nuo lähikentät sulaisivat niin pääsisi treenaamaan niitä paikallaoloja paremmin. Mutta yllättäen, meidän tähän astinen luoksetulon ”ongelma”, eli luoksetulon hidas vauhti ei tällä kertaa ollutkaan ongelma. Geisha nimittäin tuli sitten kutsusta täysillä luokse ja kävi minulla olevaan leluun kiinni. Eikä se siinä vauhdissa kerennyt katsomaan mitään muita leluja. Mutta tosissaan, tarvitaan paljon vahvistusta vielä paikallaoloon.

Näin meillä loppui jälleen yksi kurssi ja seuraavan alkamista nyt odotellaan. Olen ilmoittanut minut ja Geishan Lystitassun 10 viikkoa kestävään (verkko)seuraamisvalmennukseen, joka alkaa maaliskuun alussa. Sekä maaliskuun puolessa välissä alkavalle koirakoulu Karvoihin katsomatta rally-tokon jatkokurssille, eli hypätään suoraan alkeiden yli. Tämä ihan siitä syystä, että alokasluokka-tason kursseja on tällä hetkellä todella vähän tarjolla. Ainoat rallyn alkeiskurssit on kirjaimellisesti sellaisia alkeiskursseja, jotka on tarkoitettu koirakoille, jossa laji on ihmisellekin aivan uusi. Eli ei ihan meille tarkoitettuja kursseja. kysyin sitten tästä jatkokurssista, että minkä tasoinen se on ja kun vastaukseksi tuli alo-avo-taso, niin ilmoitin meidät sinne. Sanoin kyllä, että emme ole käyneet alkeiskurssia, mutta kaikki alokasluokan liikkeet alkavat olla Geishalle jo tuttuja.

Tulipa myös käytyä jälleen vaunulla. Perjantaina oli aivan märkää, mutta lauantai ja sunnuntai olikin sitten aurinkoisia ja kuivia päiviä, vaikka lämpötilat olivatkin plussan puolella. Tuli lenkkeiltyä ja koirat saivat rallatella jäällä.

Ja Lunakin vanheni taas vuodella. Snaapelineiti saavutti veteraani-iän.

Sukua antiloopille

Aloitimme Geishan kanssa viime tunnin kertauksella, eli sivulletuloa ja liikkeelle lähtöä. Viimeksi Geishalla oli hieman epäselvää mitä ”seuraa”-käskyllä tarkoitettiin, joten otin sen treeniin kotona. No, seuraavaan tuntiin mennessä, pikkuneidillä oli erittäin selvää mitä sillä haluttiin, mutta toteutus oli tyyliä pompataan ilmaan ja rynnätään eteenpäin. Tähän saimme ohjeeksi, että Geisha pitäisi palkata heti ”seuraa” -käskyn jälkeen, ennen kuin se kerkeää pomppaamaan. Eli vielä ei edes lähdettäisi liikkeelle. Tässä huomasi hyvin, että Geisha reagoi juuri siihen käskysanaan, heti käskyn kuultuaan se pomppasi ilmaan. Joudun alkuun sanomaan käskysanan ja palkkasanan putkeen, jotta neiti ei kerennyt pongahtamaan ilmaan vaikka kerkesi se kumminkin jo selvästi nytkähtämään. Yllättäen muutama toisto näin, niin hyppy alkoi katoamaan liikkeelle lähdöstä.

Teimme myös häiriötreeniä, eli eri pisteisiin laitettiin lattialle kasa häiriöitä ja niistä sitten piti pystyä pennun luopumaan. Me saimme kohdallemme sinällään helpon häiriön, nimittäin merkkitötsiä. Pariin kertaan Geisha yritti käydä katsomassa mitä ihmeelliset tötteröt oli keskellä lattiaa, mutta sen neiti ei niistä enää kiinnostunut.

Sitten tehtävä vaikeentuikin, eikä pelkästään sen takia, että seuraavat kaksi häiriöt oli leluja. Meidän edellä meni nimittäin tanskandoggipentu, jolle häiriöt tuntuivat olevan liian haastavia, joten omistaja yritti saada pennun huomion nameilla. Ainut että ne namit olivat enemmän lattialla kuin doggin suussa, joten leluhäiriöiden lisäksi meillä oli lattia miinoitettu nameilla. Geisha ei onneksi käytä nenäänsä samalla tavalla kuin Luna aina käyttää, joten namit saivat pääasiassa olla rauhassa. Osa leluista sitten houkuttikin, esimerkiksi ison pehmopallon ohi meneminen oli kerta toisensa jälkeen hieman hankalaa.

Viimeinen osio oli kasa noutokapuloita. Tässä pitäydyin itse tietoisesti kauempana. Olen Geishan kanssa työstänyt noutokapulaa ja sen nostoa jo jonkin aikaa, joten en halunnut joutua kieltämään, jos neiti päättäisikin mennä hakemaan kapulan.

Kävimme Geishan kanssa myös meidän kuukausittaisessa Maarit Hellmanin valmennuksessa. Ajattelin näyttää meidän kapula-tilannetta sekä katsoa hieman luoksetuloa.

Maarit oli tietoinen, että jossain vaiheessa saatan tulla Lunan sijaan pennun kanssa ja edellisen koirakon lopetellessa hän hivuttautuikin aidalle kurkkaamaan kenen kanssa olin tullut.

Aloitimme luoksetulosta. Sanoin, että siinä Geishan liikkeelle lähtö on hieman jähmeä. En tiedä onko vaikuttanut se, että olemme treenanneet paljon paikallaoloja, joten neiti ei nyt ymmärrä että tällä kertaa siitä saakin lähteä. Tai sitten ongelma on se matka mitä ollaan treenattu. Minähän ole surkea treenaaja talvella, en tykkää treenata ulkona koska siellä jäätyy ja toisekseen treenipaikkoja on vähemmän kun kaikki alueen kentät on joko luistelukenttiä tai hiihtolatuja täynnä. Työvuorotkin on nykyään sellaisia, että jos haluaisin hallille, pitäisi mennä tyyliin aamuviideltä, eikä sekään oikein houkuta. Joten olen treenannut sitten pääasiassa kotona sisällä. Palaten siihen ongelmaan, eli meidän treenimatkat ovat olleet vain tyyliin 5 metriä, joten Geisha on saattanut kokea ettei tässä nyt mikään hirveä kiirus ole mihinkään.

Yritin ensin näyttää mitä olemme tehneet, mutta iso ja äänekäs halli hieman jännitti pikkuneitiä, enkä päässyt metriä puoltatoista kauemmas ilman että pentu tuli perässä. Geisha on hallilla ollut aikaisemmin vain kerran, joten tuollaiseen mekkalaan ei selvästi olla vielä totuttu. Joten teimme niin että Maarit sitten hieman piteli neidin pannasta kiinni, jotta pääsin siirtymään kauemmas. Otin nyt matkaa enemmän kerran pystyin ja käskyn kuultuaan Geisha ampaisi kun raketti matkaan ja tuli hienosti perusasentoon. Todettiin siinä sitten Maaritin kanssa, että meidän ”ongelma” todennäköisesti on vaan se matka. Eli kunhan kelit lämpenevät niin pitää alkaa treenaamaan sitä matkaa pidemmäksi.

Sitten katsoimme hieman kapulaa. Näytin miten olen yrittänyt harjoitella pitoa. Geisha ei alkuun taas halunnut ottaa kapulaa ollenkaan suuhun, mutta hetken päästä pääsin palkkailemaan siitä että kapula napattiin pikaisesti hampaisiin, mutta ei siitä kiinni pidetty. Sitten näytin noudon, kun laskin kapulan hieman kauemmas ja Geisha kävi nostamassa sen, mutta parin askeleen jälkeen tiputti. Neiti nosti sen taas pyydettäessä, mutta tiputti sen taas nopeasti. Maarit ohjeisti opettamaan Geishan tuomaan kapulan käteen asti, aluksi toki helpolla tasolla eli käsi olisi jossain aivan lähettyvillä.

Loppuun katsottiin hieman leikkimistä. Geishahan nykyään leikkii todella hyvin minun kanssa, mutta kuollutta lelua ei ymmärrä. Joten yritettiin tätä aloittaa opettamaan. Eli ensin hetsasin hieman lelulla ja heitin sen sitten lyhyen matkan päähän. Ajatus oli, että kun neiti nostaa lelun ja kääntyy minua kohti, aloitettaisiin leikki uudelleen. No, Geisha ei suurimmaksi osaksi edes nostanut lelua vaan nuuski sitä hetken ja palasi minun luo. Joten tätä pitää nyt treenailla. Maarit myös suositteli, että harjoittelisin ensin lelulla sen tuonnin takaisin, ennen kun lähtisin kunnolla siirtämään sitä noutokapulaan.

Käytiin myös vaunulla, pennut olivat kasvaneet sen verran että pääsivät jo
sänkyynkin ongelmitta. Oli vähän ahdasta metrin leveässä sängyssä kera kahden 10 kg 
bortsun.

Kävimme myös sunnuntaina hallilla treenaamassa pelkkien pentujen kanssa. Voin sanoa, että oli ehkä pikkiriikkisen turhan vaikea häiriö se, että sisko treenasi samalla kentällä samaan aikaan. Vielä kun pennut olivat vapaana, niin välillä tuli huomattua ettei minulla ollut pentua mukana ollenkaan tai minulla olikin yhtäkkiä kaksi pentua.

Mutta lähtökohtaan nähden molemmat keskittyivät hyvin, ja palasivat kyllä pääasiassa ensimmäisestä kutsusta oikean ohjaajan luo treenaamaan. 

Geishan kanssa otin pääasiassa tokoa ja rally-tokoa. Laitoin alkuun vain neljä kylttitelinettä ja merkkitötsät ja sitten hieman seuruutin ja tein helppoja rallyliikkeitä telineiden lähettyvillä. Muistan, että Lunalla oli alkuun iso ihmetys nuo itse telineet, joten totesin että ehkä ne on parempi näyttää Geishalle mahdollisimman piakkoin. Kerran ne käytiin tutkimassa ennen treenin aloitusta ja sen jälkeen niistä ei enää välitetty. 

Itse seuraaminenhan ei neidillä ole vielä kovin vahvana ja toki häiriöihinkin jäädään kiinni, kuten tässäkin sen huomasi. Mutta verrattuna mitä Luna osasi tässä alle 5kk iässä, niin tätä voi kutsua jo ihan tekemiseksi. 

Sain myös vahvistettua paikallaoloa, mikä Maaritin treeneissä oli ongelma. Istuminen oli hankalaa edelleenkin, mutta makaaminen sujui helpommin ja pääsin lopulta kävelemään (jopa selkä Geishaa päin!) kentän lyhyen sivun päästä päähän. Eli olisiko se ollut jotain 15 metriä. 

Loppuun otettiin pientä agitreeniä, esteiden puomit olivat maassa ja sitten oli vielä pitkä vähän kaareva putki ja lyhyt suoraputki. Tein ensin putket yksikseen ja sen jälkeen ei ollutkaan ongelmaa tehdä "pientä rataa". 

Muuten Geisha on ”reipastunut” tässä hissukseen, jos sitä voi niin sanoa. Geisha on paljon reaktiivisempi kuin mitä siskonsa Kismet on. Sen huomaa, kun jotain yllättävää tapahtuu, aloittaa pikkuneiti hirveän räksytyksen ja on sinkoamassa kohti ärsykettä. Moneen asiaan olen pystynyt reagoimaan ennakoimalla ja hiljalleen olen saanut räksytystä pois. Toki, yllättäen ilmestyvä asia on aina yllättäen, mutta jos kerkeän huomaamaan asian ennen Geishaa, voidaan päästä ärsykkeen ohi aivan ongelmitta.

Toinen ”ongelma” on ehkä jotenkin paimenille yleisempi, eli Geishalla on välillä hinku yrittää napata nilkoista. Se tekee tätä leikkiessään Kismetin kanssa tai jahtaessaan Bemmiä, mutta se välillä yrittää myös ohi kulkevia ihmisiä päästä nappaamaan. Eli sitä joutuu koko ajan vahtimaan ohituksissa.

Geisha on myös näyttänyt olevansa sukua antiloopille, koska se on erikoistunut hyppäämään 80cm korkean pentuaitauksen yli. Aikaisemmin se oli Kismet, joka onnistui karkaamaan aitauksesta sohvan avulla, mutta nyt kun se tie on tukittu on oikeastaan ainoa reitti suoraan aidan yli. Geisha hyppää yli ketterästi, mutta Kismet, jolle hyppiminen on välillä muutenkin ollut hankalampaa, ei ainakaan ole mallioppinut tätä aidan ylitystä.

Luna puolestaan on edistynyt niin, että pystyn jo oikeasti ulkoiluttamaan Lunaa ja Geishaa samaan aikaan. Ovesta ulospääseminen on hieman hankalaa, mutta kun päästään tielle asti sujuu jo kävely paremmin. Luna kyllä murahtelee, jos Geisha menee liian lähelle, mutta se jää siihen murahteluun ja pentu tajuaa siirtyä hieman kauemmas. Luna myös välillä sietää pennun istuvan lähellään, jos joudun palkkaamaan ohituksista. Joten pientä edistystä taasen.

Vireenhallintaa

Geishan pentukurssilla otettiin tällä kertaa hieman vireenhallintaa. Eli tehtävänä oli vaihdella leikkimisen ja taukomaton välillä. Tuo leikkiminen jännitti hieman itseä, vaikka Geisha kyllä leikkii kotona, niin treeneissä se ei ole tähän mennessä ihan hirveästi innostunut leikkimään. Mutta tällä kertaa tilanne oli helpotukseksi toinen. En tiedä vaikuttiko se, että meitä ei ollut tällä kertaa kuin kolme (Geisha + valkkarit), joten meillä oli reilusti tilaa leikkimiselle. Minulla oli Geishan lempi mustekalalelu mukana, jonka kanssa pääsin hieman juoksemaan karkuun, jolloin pikkuneitikin innostui kunnolla leikkimään. Joudun kyllä pysyttelemään hieman kauempana taukomatosta, koska se myös veti Geishaa hirveästi puoleensa.

Ei niin onnistunut perhepotretti

Paremmin onnistunut otos

Geisha siis innostui repimään mustekalaa oikein urakalla ja kun leikkiminen loppui, lähti se ”matto” käskyn kuultuaan tuhatta ja sataa matolle makaamaan. Se tosin nopeasti muuttui ennakoinniksi ja pikkuneiti yritti aina välillä leikin välissäkin vilahtaa matolle.

Teimme tätä kolmessa eri kohdassa, aina siirtyen taukomaton kanssa toiseen paikkaan huonetta.  Geisha hienosti jatkoi leikkiä kunnolla ja rauhoittua kun oli sen aika. Tosin kolmannella leikkikerralla alkoi jo oma kunto olla koetuksella, kun siinä yritin eläytyä leikkiin parhaani mukaan ja selvästi alkoi Geishakin jo väsymään. Tai sitten se reagoi siihen kun minun virta väheni. Mutta siitä huolimatta pikkuG leikki minusta nyt todella hyvin.

Loppuun otimme hieman kohdetyöskentelyä ja tassutargettia. Olin tätä(kin) treenaillut jo ennestään, mutta aina on hyvä kerrata. Geisha näyttikin taitonsa ja liikkui hienosti sekä oikealle että vasemmalle etutassut targetilla, kun minä liikuin targetin toisella puolella. Joten kouluttaja laittoi meidät treenaamaan sivulletuloa targetilla. Tämähän olikin sitten Geishalle uutta, koska tähän mennessä se on joutunut liikkumaan päinvastaiseen suuntaan minusta katsottuna ja nyt sitten piti lähteä tulemaan minua kohti.

Kyllä me tähänkin saimme jo selvästi alkua tehtyä, pikkuneiti otti jo muutamia askeleita kohti perusasentoa, mutta en tiedä tekikö meidän koroke tehtävästä hieman hankalamman, kun se oli suorakulmion muotoinen eikä pyöreä.

Luna puolestaan on hyvin oppinut nyt pyörähtämään stop-käskystä ja tämä onnistuu jopa pidemmällä matkalla. Seuraava ongelma tuli tosin tiistain treeneissä eteen. Ajatushan oli, että ohjatussa lähetän Lunan keskikapulalle ja tällä stop-käskyllä saisin sen tekemään kiepsahduksen ja kääntymään nokka minua kohti. No, snaapeli ei ole osannut yhdistää sitä stoppia mitenkään tähän liikkeeseen, saati, että siinä pitäisi pysähtyä. Luna on niin menossa kapulalle, ettei se reagoi stop-käskyyn ollenkaan. Joudun huutamaan seis-käskyn, jolla sitten pysähdytään, mutta ollaan taas aivan vinossa. Kyllä se stop-kiepsahdus sitten tehdään, kun vaan ensin on saatu pysähdyttyä. Eli nyt pitää keksiä ja alkaa treenata sitä stopista pysähtymistä.

Luna menetti taas blondinsa

Tavoitekatsaus

Vuoden 2021 tavoitteet

LUNA

Rally-Toko

Yritetään saada se viimeinen valiotulos. Tämä on harrastusrintamalla meidän koko vuoden päätavoite. Muut lajit saavat nyt jäädä siksi aikaa sivuun.

✓ Tavoite saavutettu

Luna kerkesi käymään tänä vuonna jopa kahdessa (:’D) rally-kilpailussa, ensimmäisestä jäätiin harmittavasti yhden pisteen päähän valionarvosta, mutta toisessa kokeessa sitten saatiin hieno 96 pisteen tulos ja täten Lunasta tuli Suomen kolmas rally-tokovalio cockerspanieli.

Muut

Terveenä pysyminen, vuonna 2020 rahaa paloi eläinlääkärikäynteihin (loppuvuoden -19 korvatulehdus, tammikuussa murtunut hammas, helmikuussa käytiin vain rokotuksilla, maaliskuussa vatsatauti ja siihen perään vestibulaarikohtaus, huhti-toukokuussa lonkkien kipuilu, kesäkuussa päänmagneettikuvaus vestibulaarioireiden uusiutumisen takia ja marraskuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Karu totuushan on, että ollaan jo jonkin aikaa eletty pienessä epävarmuudessa, että kauan Lunan kilpailu-ura enää kestää. Se voi kestää viikon tai se voi kestää pari vuotta. Tämän takia haluaisin sen rally-valion arvon kasaan mahdollisimman piakkoin (jota korona nyt hieman häiritsee), sen jälkeen kaikki mitä keretään saavuttamaan on vain plussaa.

Tavoite ?

Vuonna 2021 emme juosseet ihan niin usein Lunan kanssa lääkärillä kuin viime vuonna, mutta rahallisesti kuluja olikin sitten enemmän ja ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa vakuutuksen kulukattokin tuli täyteen. Helmikuussa käytiin rokotuksilla ja silmätarkastuksessa, jossa todettiin neidin PHTVL/PHPV diagnoosin edenneen. Vuoden vanhana se oli aste 1 ja siihen sen piti jäädä ja nyt 7-vuotiaana se olikin sitten aste 3.

Huhtikuussa käytiin tavanomaisella vatsatautikäynnillä päivystyksessä, kun Lunan ripulitauti ei tälläkään kertaa mennyt kotihoidolla ohi. Loppupeleissä peräpäästä ei tullut kuin verta ja koti näytti lähinnä teurastamolta, kun en kerennyt siivoamaan sitä mukaan kun Luna joko oksensi tai ripuloi.

Kesäkuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Elokuussa olikin sitten yläleukamurtumaleikkaus, joka sitten löi vakuutuskaton täyteen. Marraskuussa oli jälleen Cartrophenin uusinta.

Joten en nyt tiedä voinko tätä tavoitetta laskea saavutetuksi, mutta Luna on onneksi vielä siinä kunnossa, että porskutetaan eteenpäin.

Tavoitteet 2022

Luna

Luulen että en laita Lunalle enää harrastusrintamalle tavoitteita. Treenaamme kyllä edelleen tokoa tähtäimessä se EVL-luokan koe, mutta tässä alkaa näitä merkkejä olla sen verran että pahoin pelkään, ettemme kerkeä kokeessa käymään. Mutta edetään päivä kerrallaan.

Geisha

Yleiset

Rohkeutta lisää, Geisha kun tuppaa hieman arastelemaan asioita. Heti kun rokotukset on kunnossa, lähdemme kiertämään mätsäreitä ja kisoja, jälkimmäisessä yleisönä, jotta neiti tottuu kunnon hälinään ympärillään.

Harrastukset

Aloitetaan tokon ja rally-tokon ohjatut treenit, kunhan perusasiat alkavat olla kunnossa. Voisi sitä pohtia loppuvuodelle jotain mahdollisia möllikisojakin, riippuen miten lähtee asiat sujumaan.

Näyttelyt

Virallisissa näyttelyissäkin pitää käydä kokeilemassa, jos näyttää menevän hyvin voisi sitä pohtia ensivuonna tulevan junnuvaliotittelin yrittämistä.

Geisha

Kismet

Lara ja Geisha

Vauhdilla kohti ensi vuotta - Bemmi ja Patukat