Maaritin toko

Kuukausi taas on vierähtänyt ja oli aika Geishan kanssa suunnata kohti hallia ja Maarit Hellmanin valmennusta.

Ollaan Geishan kanssa ahkerasti treenattu seuraamista (tai pikemminkin minä sitä oikean paikan palkkaamista). Kuvittelin meidän osaavan jo paremmin, mutta näyttäessäni seuruuta Maaritille, edisti Geisha taas jonkin verran. Ei toki niin pahasti, kun edellisellä kerralla, mutta edisti kumminkin. Olen jokaisella lenkillä ottanut seuruuta lyhyen pätkän ja palkannut muutenkin kun Geisha omatoimisesti tulee seuraamaan oikeaan paikkaan. Mutta ei se näköjään ole vieläkään iskostunut tai sitten minä olen palkannut kumminkin pieleen.

Maarit myös totesi, että pikkuG:n perusasento on myös aika edessä ja välillä neiti jää vähän lonkalleen istumaan. Olen korjannut Geishan perusasentoa laittamalla sen tekemään kiepin siinä minun vieressä. Maarit sanoi, että vaikka Geisha siinä korjaa paikan paremmaksi, jää se useammin lonkalleen. Hän suositteli ottamaan Geishan aina edestä perusasentoon. Kokeilin sitten niin, eli ohjasin ensin neidin eteen ja siitä takaisin sivulle. Maaritin mukaan Geisha jäi heti paljon parempaan asentoon.

Lopuksi katsoimme kapulaa. Siinä Geishalla on mielestäni tullut selkeää edistystä, mutta edelleen se on kaukana täydellisestä. Edistystä on tapahtunut siinä, että neiti tuo kapulan jo kaksi kertaa kolmesta käteen asti. Toki, samalla todennäköisyydellä se kapula myös tippuu matkan aikana ainakin kerran. Voin myös antaa kapulan Geishalle ja se pitelee sitä vaihdellen muutamasta sekunnista melkein 10 sekuntiin. Toki se kapula pyörii suussa minkä kerkeää, mutta ei sitä enää ainakaan pudota heti. Välillä saan Geishan perusasentoonkin kapulan kanssa.

Maarit ohjeisti jatkamaan pitkänmatkan noutoja, mutta niin että Geisha kunnolla juoksisi kapulan kanssa takaisin. Joten teimme niin, että pidin Geishaa pannasta ja heitin kapulan. Ensin Maarit ohjeisti päästämään neidistä irti kun kapula osuu ensimmäisen kerran maahan ja näin tein. No, pikkuG:hän lähti kuin ohjus ja hyppäsi vauhdissa kohti kapulaa etu tassut edellä. No kapulahan sitten sinkoili vähän joka suuntaan  ennen kuin Geisha sai siitä kiinni. Kun pikkuneiti kääntyi minua kohti aloin kehumaan ja kutsumaan Geishaa. Kuten Maarit oli ajatellut, otti neiti kapulasta paremman otteen ja lähti juoksemaan luokse. Ote oli hyvä, eikä kapula pyörinyt suussa. Ainut vika, että kapula tippui parin metrin päässä minusta. Mutta tehtävänä oli saada ote kunnolliseksi, niin siinä onnistuttiin. Otimme vielä heiton uudelleen, mutta nyt Maarit käski odottamaan, että kapula pysähtyy. Koska liikkuva kapula kiihdytti neitiä selvästi liikaa. Hän myös suositteli, että kapulan taakse laittaisi jotain ns. estettä, jolloin G todennäköisesti hidastaisi vauhtia eikä rynnisi kapulalle tassut edellä. Heitin kapulan pitäen edelleen Geishan pannasta kiinni ja Maarit meni tässä treenissä esteeksi kapulan taakse. Lähetin neidin noutoon, näin vain että se juoksi kapulalle ja kapula ei ainakaan hirveästi lennellyt mihinkään. Sitten Geisha tuli tuhatta ja sataa takaisin, kun sitä hihkuen kutsuen kyykistyin. Ja lopputuloksena sain kapulan lentäen syliini. Maarit totesi, että Geisha nosti nyt kapulan aivan täydellisesti. Hän myös sanoi että pientä kapulahulluutta on havaittavissa siitä millaisella vauhdilla pikkuG ryntää kapulalle. Tietenkään ylimenevä hulluus ei ole hyvästä, mutta kun lähtökohta oli se, ettei neiti tykännyt tai kiinnostunut kapulasta ollenkaan, niin ehkä pieni hulluus sallitaan.

Samalla tässä totesin, kuten jo pari kertaa aikaisemminkin, että pienen bordercollien vauhti on aivan toista maata verrattuna totuttuun snaapelivauhtiin. Meillä saattaa tulla ongelmia myöhemmin, kun mukaan tulee luoksetulon pysäytykset.

Pitää vain hankkia Geishalle pantaan sellainen käsilenkki, koska neiti ei tykännyt yhtään kun yritin kaivaa sen runsaasta turkista pantaa esille ja siitä pannasta sitten vielä sitä metallirinkulaa. Ja Geishan panta on kumminkin leveä ja siinä on iso metallirengas. Sillä vaan on tuota karvaa reilusti.

Loppuun otimme sitten vielä luopumisharjoitusta. Tarkoitus oli odottaa, että Geisha luopuisi kädessä olevasta herkusta/lelusta niin, että se pitäisi kontaktia minuun ja pitäisi suunsa kiinni. Ajatus tässä oli, että Geisha saataisiin rauhoittumaan ja jäämään sellaiseen ”luopumistranssiin”, jonka aikana sille annettaisi kapula pidettäväksi. Tarkoitus olisi että neiti jäisi tähän transsitilaan, eikä pureskelisi sitä kapulaa. No, kokeilimme tätä vielä lopuksi, mutta kiihdyttävien kapulannoutojen jälkeen Geishalla oli hieman hankaluuksia rauhoittua niin paljoa, että tehtävä olisi onnistunut. Kyllä neiti ne namit jätti rauhaan, mutta ei sillä ollut pienintäkään hajua, että sen pitäisi kontaktiakin tarjota.

Mutta tätä pitää nyt treenata vaikka kotona, hieman helpommassa ympäristössä ja ilman kiihdyttävää alkutreeniä.

Paluu tokokentille

 Kuten suunnittelin kesällä, olemme Lunan kanssa siirtyneet treenaamaan taas tokoa rally-valion saavuttamisen jälkeen. Olimme elo-syyskuun Sanna Tiilikaisen tokokurssilla, josta tosin kaksi kertaa jäi väliin Lunan leukaturman takia.

Olen neidin kanssa päätynyt siihen, että emme tule kisaamaan näillä ”vanhoilla” säännöillä vaan treenaamme jo uusia. Näin ei tule turhan kiire ja saamme rauhassa palautella liikkeitä mieleen (tosin nyt pienillä muutoksilla).

Meiltähän jäi toko hieman sivuun, kun Lunalla alkoi hirveä vinkuminen aina kun joutui odottamaan. Ja tokossa kun jokainen liike alkaa perusasennosta ja vielä on paikkiksetkin missä joutuu odottamaan, niin ei oikein huvittanut treenata tai miettiä kokeita, kun tiedossa oli, että sinne kokeeseen ei kannata EVL:ssä mennä jos koira vinkuu. Saattaa koe loppua lyhyeen. Pientä vinkumista oli myös rallyssa lähtökyltillä, mutta hissukseen se on jäänyt pois. Nyt tokoa treenatessa ei ole vinkumista (ainakaan vielä) tullut. Haukkumista kyllä kiihtyessä, mutta se nyt yleensä on hallittavissa virettä hieman laskiessa. Onhan Luna tietysti myös 2-3 vuotta vanhempi kuin aikaisemmin.

Sannan kurssilla pääsimme pitkästä aikaa tekemään paikallaoloja. Niitä kun on mahdoton oikeastaan treenata yksikseen oikeaoppisesti ja nyt Koronan aikana paikkiksia ei olla tehty vaikka olisi ollut mahdollisuus. Joten meidän edelliset kunnolliset paikkikset on varmaankin 3 vuoden takaa. Mutta tauosta huolimatta, Luna osasi tehdä virheettömästi EVL-paikkikset. Ja mikä tärkeintä, neiti teki ne aivan hiljaa.

Sannan kurssin loputtua meillä alkoikin heti perään omatoimikurssi sekä Maarit Hellmannin valmennus (1-2 kertaa kuukaudessa).

Maaritin kurssilla meillä oli ensimmäinen kerta vielä ulkokentillä, koska joku oli unohtanut varata hallin meille.

Olimme viimeksi Maaritin koulutuksessa toissa kesänä(?) Heurekalla Magical Joy-bortsujen kanssa. Yllättävän hyvin Maarit meidät muisti, kun sanoin että suunnittelin, että voitaisiin tehdä joko kiertohyppyä, ohjattua tai ruutua, hän totesi että kiertohyppyähän me treenailtiin silloin viimeksi. Myönsin kyllä että meidän tokotreenaukset ovat olleet aika minimissä, kun metsästettiin sitä rally-valion tuloksia. Mutta tähän tuli kotiläksyksi muistutella ja vahvistaa merkinkiertoa pitämällä ruokakippoa siellä merkkitötsien takana. Ja minun on tietysti hankittava lisää tötsiä.

Mutta otimme nyt ohjatun noudon. Olin aikaisemmin viikolla tehnyt sitä Sannan kanssa ja minulla oli suunnitelmana, että teen tyhjään lähetyksen kuten ruudussa, pysäytän ja sitten ohjaan kapulalle. Koin, että tässä ei muuten ollut meillä hankaluuksia, kuin sen keskimmäisen kapulan noudon opettaminen.

Maarit oli sitten hieman eri mieltä minun suunnitelmasta. Hän sanoi, että hänestä järkevin olisi opettaa koira juoksemaan kohti keskimmäistä kapulaa ja sitten pysäyttää. Tästä Sannakin puhui aikaisemmin kun ohjattua treenattiin. On kuulemma reilumpaa koiralle, että se tietää heti alusta mitä liikettä tehdään. Jos minulla on sama liikkeen aloitus sekä kapuloissa että ruudussa, joutuu Luna kuuntelemaan tarkemmin ja riskinä on, että neiti ennakoi väärin.

Maarit suositteli aloittamaan tämänkin treenin herkkukipolla. Eli ensin opetetaan Luna juoksemaan suoraan keskimmäisen kapulan edessä olevalle namikipolle. Tähän otetaan oma käsky, otimme nyt sanan ”Go”, mutta minusta se ei ihan sovi omaan suuhun tässä liikkeessä, joten pitää pohtia otanko siihen jonkun toisen käskyn.

Mutta ensin juoksutettiin Lunaa kipolle muutamaan otteeseen suoraan perusasennosta. Sitten seuraavaksi laitettiin neiti selkä menosuuntaan (kuten olisi pysäytyksen jälkeen), ja siitä käskytettiin kipolle. Otimme välissä testinä lähetyksen vasemmalle kapulalle, koska pelkäsin Lunan jäävän liiaksi ruokakippoon kiinni, mutta neiti yllätti ja lähti käskystä hakemaan oikeaa (vasenta) kapulaa.

Otimme sitten kerran ”koemaisena”, eli lähetin Lunan herkkukippo-kapulalle ja pysäytin matkalla. Neidillä oli sen verran kova veto herkkukipolle, että pysähtyminen valui pitkäksi ja lopullinen pysähtyminen oli parin metrin päässä kiposta naama kipolle päin. Kutsuin Lunaa pikkaisen takaisin päin ja stoppasin uudelleen. Tästä sitten luvan saatuani lähetin neidin jälleen kipolle. Huomioitavaa oli, että ensimmäinen lähetys kohti keskikapulaa oli samalla käskysanalla kuin pysäytyksen jälkeen tapahtuva ohjaus keskikapulan noutoon. Eli ei ole erikseen käskyä että ”mene eteenpäin” vaan Luna on koko ajan noutamassa sitä keskimmäistä kapulaa, mutta se vaan pysäytetään välissä ja lähetetään uudelleen noutoon. Näin ei tule turhia ylimääräisiä käskyjä.

Tällä tavalla minun ei myöskään tarvitse erikseen opettaa sitä keskimmäistä kapulaa, kun se tulee tässä ns. eteenmenotreenissä mukana. Maarit suositteli, että nyt tehtäisiin tätä keskikapulaa paljon ja satunnaisesti reunoja, jotta saadaan alku vahvaksi.

Sannan mukaan uusissa säännöissä sanotaan vaan, että koiran on juostava merkityn rajan yli ennen pysähtymistä, mutta sillä ei olisi väliä vaikka koira menisi vinoon. Eli esimerkiksi, Luna lähtisikin suoraan lähetyksessä kohti oikean puolen kapulaa, jos saisin sen pysäytettyä rajan jälkeen ja lähetettyä kumminkin halutulle kapulalle, ei tuosta vinoudesta lähtisi pisteitä. Ongelmahan sitten tosin olisi lähettää neiti oikeasta reunasta hakemaan vasenta kapulaa.

Mutta treenataan ja odotellaan samalla uusien sääntöjen vahvistumista tai tarkempaa suomennosta niistä.

Hallikausi alkoi

 Hallikauden treenit ovat alkaneet, meillä kävi tällä kertaa niin hyvä tuuri, että pääsimme kaikkiin hakemiimme ryhmiin. Eli meillä on koiratanssi ja rally-toko vuoroviikoin ja kerran kuukaudessa ohjattu tokokurssi.

Treenit alkoivat viime viikon koiratanssilla. Ohjaajana meillä on seuran ulkopuolinen Laulajainen Anna. Ymmärsin että muut olivat tainneet ollakin jo hänen kurssillaan, ainakin olivat sen verran tuttavallisen oloisia. Meidän vuorolla kävimme alkuun hieman taustoja läpi, totesin että meidän koiratanssitausta rajautuu meidän seuran omaan alkeiskurssiin. Silloin olin kovin suuntautumassa freestylen puoleen, mutta tässä koronatauon aikana olen asiaa pohtinut uudelleen ja päätynyt että ehkä se heelwork olisi meille helpompi aloitettava. Koska vaikka Luna osaa vaikka ja mitä, niin minä en. Ja edelleenkin olen ihan pulassa omien käsien kanssa. Kouluttaja totesi kanssa että heelwork olisi tokotaustaiselle koiralle helpompi aloitettava.

Joten kävimme sitten hieman läpi meidän lähtökohtia heelworkiin. Positioista Lunalle on erittäin tuttuja tietysti perus seuruupaikat oikealla ja vasemmalla kuono samaan suuntaan, melko tuttuja on jalkojen välissä sekä edessä kuono oikealle. Muita ei sitten olla vielä edes treenattu.

Positioiden vaihtoihin tulee rally-tokosta suurin osa, eli edestä, takaa ja jalan alta puolenvaihdot. Minä kun sanoin että rallyssa ohjaan hirveästi käsimerkein, testasimme vaihdot ja joitakin liikkeitä (ympäripyöriminen, kieppi vierellä) ilman käsiä. Tai pidin käsiä milloin selän takana, milloin lanteilla tai muussa melko järkevässä paikassa. Pari kertaa Luna hieman ihmetteli ja arpoi, mutta sitten tajusi alkaa kuunnella käskyjä. Hetken päästä kouluttaja sitten kyselikin, että mihin minä niitä käsimerkkejä tarvitsinkaan, kun Luna teki ihan hyvin pelkällä suullisella käskyllä.

Musiikkina olin ajatellut pitää saman Alessia Caran How far I’ll go:n, mutta nyt pitää sitten alkaa miettiä musiikkiin sopivaa ohjelmaa.

Rally-toko

Rallyssa olemme jälleen Heinin voi-mes kurssilla. Tällä kertaa kurssi on enemmän tekniikkapainotteinen, eli lyhyitä ratapätkiä täyspitkien ratojen sijasta.  Meillä oli kolme rataa, lämmittelyratana avoluokan 10 kyltin rata, sitten 6 kyltin voi- ja mes-rata. Me Lunan kanssa aloitettiin kylmiltään voi-luokan radasta. Neidille ei ole optimaalisen tilanne lähteä suoraan radalle, kun vire on tässä vaiheessa korkea ja vauhtikin sen mukainen.

Tämä sitten huomattiinkin meidän miniradalla. Koko ajan jouduin huomauttamaan oikeasta seuruupaikasta, mutta tästä huolimatta päästiin ihan hyvin eteen istu kyltille asti, jossa Luna sitten ennakoi väärin ja lähti vauhdilla peruuttamaan istumisen sijasta. Uusinta sujui ihan hyvin kun vielä painotin istu-käskyä. Heini tosin kysyi että onko Lunalla lihakset jumissa tai jotain, kun oikeaan täyskäännös ei ollut niin tiivis kuin normaalisti. Teimme käännöksen vielä pariin kertaan, mutta Heinin mukaan nekään eivät näyttäneet normaaleilta vaikka olivatkin parempia.

Tämän miniradan jälkeen menimme tauolle, jossa pääsimme hetken odottelun jälkeen tekemään avo-luokan rataa. Tässä ei sinällään ollut hankalia liikkeitä, mutta jatkuvat istumiset ja kääntymiset saa nykyään Lunan ääntelemään. Ei se suoranaisesti haukkumaan ala, mutta sellaista epämääräistä örinää kuuluu.

Saimme avo-radalla suurimmat energiat purettua, joten mes-minirata meillä menikin sitten ihan nappiin. Mitä nyt itse ohjasin meidän liian lähelle tulppaanin kylttiä, mutta silti saatiin se suoritettua ongelmitta.

Cockeri ei ole tyytyväinen.

Sitten meillä alkoi vielä ohjatut tokotreenit Mari Leiviskän opeissa. Systeri oli käyttänyt koirat metsälenkillä ennen treenejä, joten mielessä kävi että näyttääköhän Luna meidän vinkumisongelmaa ollenkaan jos on väsyneempi. No, täytyy todeta, että kyllä se näytti. En tiedä tekikö pitkä odottelu sen (olimme viimeisenä vuorossa) vai oliko sillä muuten vaan jäänyt energiaa, mutta heti päästyämme kentälle ja esitellessä meitä, Luna näytti hienosti kuinka ääntä käytetään odotellessa.

Totesin, että tämä on tällä hetkellä meidän isoin ongelma. Liikkeitä on treenattu ja ne alkaa sujumaan hiljalleen ihan hyvin, mutta en halua mennä kokeilemaan kokeeseen kuuntelemaan vinkumista. Sanoinkin meillä olleen viimeiset pari vuotta tokossa palkasta luopumisen treenaaminen tehtävänä. Luna osaa siitä näennäisesti luopua, mutta todellisuudessa ei. Kerroin että meillä oli herkkupalkka odottamassa kentänreunalla, mutta sitten kokeissa kävi ensin niin, että Luna oli jokaisen liikkeen välillä menossa palkalle. Seuraavalla kerralla sitten liikkeiden aikana oli lähdössä kentältä pois. Joten nyt olen pyrkinyt siihen, että Luna kuvittelee palkan olevan aina minulla. Vinkuminen sitten taas näkyy edelleen pääasiassa odottaessa. Pitkä seuraaminen on toinen missä vinkumista tuppaa tulemaan, varsinkin mitä pidempi seuruupätkä on kyseessä ja varsinkin jos pohjalla on jo pari liikettä palkatta.

Luopumisen treenausta olen myös jatkanut satunnaisesti ruokakipolla, ja kun kysyin kouluttajalta onko se hänestä ”liian vaikea” aloitus, koska ruokakippohan on Lunan elämän numero yksi. Ja todetusti, Lunalla on ollut ongelmia esimerkiksi ihan vain istua, kun ruokakippo on kyseessä. Hän ei pitänyt sitä liian vaikeana, kun vaan tehtävät aloittaa tarpeeksi helposta (tosin naurahti, että istumisen voisi kyllä jo kuvitella olevan tarpeeksi helppo). Hän myös sanoi että kannattaa kokeilla treenata kipon ollessa eri paikoissa. Esimerkiksi pöydällä oleva ruokakippo on vähemmän houkutteleva kuin lattialla oleva. Ja todennäköisesti kädessä oleva kippo olisi se hankalin. Joten tämä treeni jatkukoon.

Kouluttaja käski nyt jatkossa tehdä namista luopumisen aina ennen liikkeiden alkua ja palkata oikeasta mielentilasta.

Otimme pätkän seuruuta, jossa Luna nyt tietenkään ei sitten näyttänyt vinkumistaan. Tosin pätkä oli lyhyehkö, joten neiti ei kerennyt vielä keräämään kierroksia.

Kouluttaja totesi, että Luna seuraa hieman etäällä. Joo, osasyy on varmaan se, että minä olen tallannut tassuille useammin kuin kerran ja toisekseen parikin eri kouluttajaa on sanonut, että Luna on sen verran pieni ja kun se pyrkii pitämään kontaktia, se ei pysty sitä tekemään suoraan vierestä treenitaskun takia. Tämäkin kouluttaja totesi että joo, tuokin vaikuttaa, mutta minä myös kävelen kohti koiraa koko ajan.

Katsoin hetken pöllästyneenä ja totesin, että en sitten taida osata kävellä suoraan. Minähän katson seuraamisessa alaviistoon, jotta näen Lunan tulevan oikeassa kohdassa mukana. Pitää varmaan opetella katsomaan enemmän eteenpäin ja ottaa jokin kiintopiste mitä kohti kävellä. Kouluttaja myös käski treenata enemmän koirasta poispäin menevää liikettä, jotta saataisiin vahvistettua oikeaa seuraamispaikkaa.

Otimme loppuun vielä jäävät. Seisominen sujui hyvin, maahanmeno jostain syystä jäi seisomaan, mutta uudella yrittämällä onnistui. Istuminen meni hieman hankalaksi, kun tila loppui (seinä tuli vastaan). Luna kyllä istui hienosti, mutta itse tuli annettua pieni kroppa-apu. Kouluttaja totesi kumminkin, että tuon pienen kroppa-apu huomioimatta liike oli oikein sujuva. Tässä vaiheessa meillä loppui aika, joten kotiläksynä meillä jatkui luopumisharjoitukset.

-

Tokotreenien jälkeen Luna pääsi (tai joutui) perjantaina vesijuoksemaan ja siitä parin tunnin päästä hierojalle. Vasemmassa lonkankoukistajassa oli kireä jumi, josta hieroja sanoi että on varmasti vaikuttanut liikkumiseen. Mutta yllättäen tällä kertaa lantiossa ei ollut mitään, vaikka tähän asti siellä on aina ollut jumia.

Maarit Hellmanin tokokoulutus

Meillä alkoi hieman ex tempore Maarit Hellmanin EVL-tason tokokoulutus. Tieto tuli viikko ennen kurssin alkua, joten hieman oli keskusteltava esimiehen kanssa työvuoroista, kun kurssi alkaa klo 17, milloin yleensä pääsen vasta töistä. Onni onnettomuudessa, neljän kerran kurssista kaksi osui vapaapäivään, joten kahden työvuoron muuttaminen näin lyhyellä varoitusajalla onnistui.

Meillähän on tuo toko ollut hieman taustalla kun ollaan keskitytty rallyssa valiotulosten saamiseen, mutta pientä treeniä silloin tällöin ollaan kumminkin tehty.

Mutta täytyy sanoa, että ei ole pitkään aikaan tarvinnut niin hävetä kuin tällä meidän ensimmäisellä tokotunnilla. En nyt tiedä onko hävetä oikea sana, mutta ei nyt kaikki mennyt ihan niin kuin piti.

Olimme ensimmäisenä vuorossa ja tarkoituksena oli ottaa muutama liike koemaisena (tosin palkata sai halutessaan ja apua sai antaa). Totesin suoraan että annan Lunalle apuja jos tarvitsee, kun nyt taas oli aikaa edellisistä treeneistä.

Pitkähkön pohdinnan ja etsimisen jälkeen ostin Lunalle häkin, jossa se saa takapenkillä matkustaa. Koska neiti on erikoistunut hirttämään itsensä turvavöihin.

Larakin pääsi kokeilemaan matkahäkkiä, mutta arvostus oli nollassa.

No, neitihän oli aivan täpinöissään päästessään taas treenikentälle. Joten vauhtia oli ehkä vähän liikaakin ja korvat toimi enemmän koristeena.

Ensimmäisenä otettiin luoksetulo, jossa Lunan ensimmäinen pysähdys seisoman venyi piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkälle ja tarvitsi kaksi käskyä. Kyllä siinä ensimmäisen käskyn kohdalla jotain pientä aivonystyrää selvästi kutkutti, kun vauhti hieman hiljeni, mutta pysähtymistä ei tullut. Toinen pysähdys, maahanmeno, sujui sitten ihan hyvin, mutta matkaa ei tosin enää ollut pahemmin jäljellä, joten Luna meni maahan varmaan vajaan kahden metrin päässä minusta. Läksyksi tuli takapalkan kertausta.

Toisena otettiin sitten Z-liike, joka on Lunalla yksi varmimmista. Ja jokaisen jäävän neiti suoritti oikein, mitä nyt hieman edisti seuruussa. Minulla oli ehkä enemmän ongelmia muistaa miltä puolelta tötsiä kuului kulkea.

Ompelin Lunalle uuden kylpytakin. 

Kiertohyppynouto ei sitten onnistunut ollenkaan, koska bongaamisen kanssa oli ongelmia. En tiedä vaikuttaako tähän nyt rally, koska Luna yritti katsoa vasemmalle etuviistoon enemmän kuin suoraan eteen. Ja kun pyysin bongaamaan, lähti Luna jo juoksemaan hieman randomisti eteenpäin. Jouduin useasti kutsumaan neidin takaisin sivulle ja lopulta pitää pannasta kiinni bongauskäskyn antaessani. En tiedä mistä tämä nyt on tullut, kun ei Luna sitä rallyssakaan tee, voin rauhassa sanoa ”missä kierrä” ja vasta sitten tulee pelkkä ”kierrä” käsky, jolloin saa lähteä. Kouluttaja pohti että ottaako se nyt vaan sen käskysanan ja lähtee siitä, mutta tämä ei tosissaan aikaisemmin ole ollut ongelmaa. Ja siinä bonkauksessa on pakko olla tuo käskysana, koska neitihän bongaa muuten aivan kaiken kuin sen mitä pitää. :’D

Ja neitihän jäi myös iloisesti kapuloihin kiinni, kun yritin keskeyttää kapulalle menon ja saada lähtemään kiertoon, niin Luna vaan vaihtoi kapulalta toiselle useaan otteeseen.

Lopulta jouduin lähettämään neidin kapuloiden kohdalta kiertämään, jolloin se merkkitötsä löytyikin helpommin kuin edessä ei ollut mitään muuta. Tosin, kierron jälkeinen pysähtyminen oli jälleen hepreaa, joten otin kierron uudelleen. Toisella yrittämällä stoppi oli hyvä. Siitä sitten lähetys oikeanpuoleiselle kapulalle, jonka luo Luna meninkin niin vauhdilla ettei saanut siitä kiinni ja kapula lensi monta metriä eteenpäin. Kun se kapula oli lopulta suussa, oli neiti ohittanut jo esteet, joten eihän siitä päässyt hyppäämään enää mitenkään.

Otimme sitten tuon hyppyosuuden uudelleen, eli jätin Lunan muutaman metrin päähän kapulasta ja pyysin sen jälkeen ottamaan kapulan ja hyppäämään, mikä sujuikin sitten hyvin.

Kouluttaja totesi, että minun kannattaa mieluummin ottaa koira takaisin sivulle ja aloittaa ns. alusta, vaikka hieman lähempää kohdetta, kuin että yritän uudella käskyllä saada sitä lähtemään kiertoon.

Viimeisenä otettiin kaukokäskyt. Näissä ei nyt sinällään ollut isompaa ongelmaa, kaikki vaihdot sujuivat, mitä nyt istu-seiso vaihto tarvitsi kaksi käskyä ja seiso-istu vaihdossa neiti veti tapansa mukaan persuun alleen. Kouluttaja totesi, että vaikka S-I:ssä se siirtyminen oli aika iso, niin kyllä siitä näki että jotain ideaa siellä pääkopassa on, koska siinä tuli myös pieni hyppy taaksepäin.

Loppuun yritimme ottaa kiertohyppynoudon merkin bongausta. Kouluttaja suositteli, että laitetaan esteiden kummallekin puolelle omat kiertomerkit ja lähetetään vuorotellen puolelta toiselle. No, Lunalla ei se bongaus vaan onnistunut näissä treeneissä. Esteet ja kapulat oli paljon mukavampia bongata, kun ne oli lähempänä. Tähän kouluttaja totesi, että otetaan harjoitteluun niin, että laitetaan palkkakuppi kierron taakse, jotta Lunalla olisi suurempi houkutus bongata se kierto. Tämähän on sinällään tuttujuttu, koska samaa mekanismia käytettiin ruudun opettelussa. Siinä tosin tuli ongelma kun Luna jäi etsimään sitä palkkakippoa. Todennäköisesti sama ongelma tulee tässäkin, mutta jos ei muuta keinoa bongauksen arvon kasvattamiseen ole, niin sitten se on niin.

Talviturkitkin on nyt kunnolla heitetty pois.

EVL:n kisaharkka

Olin ilmoittanut Lunan seuran järjestämään kisatreeniin, mutta tällä kertaa ensimmäistä kertaa EVL-luokkaan. Eihän me kisavalmiita olla, tiedän sen hyvin, mutta ajattelin, että saataisiinpa liikkuroitua treeniä. Se kun yksin treenattaessa on pienoinen ongelma, itse joudun viemään kapulat, itse joudun käydä näyttämässä törppöä jos tarvis ja kun sitten kun oikeassa kokeessa toimittaan eri tavalla (liikkuri vie) niin se on Lunalle on hieman oudohko tilanne.

Yllättäen olimme ainoa koira EVL:ssä. Hieman joutui selvittelemään paikkamakuuta, olin ilmoittanut että jos näyttää siltä, että Luna on korkeissa kierroksissa ja saattaisi jäädä huutamaan. Tämä oli siis ennen kuin tiesin, että olemme yksin koko luokassa. Järjestäjää (HSKH:n pikkutehis) kyselikin että haluanko tehdä paikkista, he kyllä hankkivat koiria paikkikseen jos tarve. Saimme sovittua, että systeri tulee Laran kanssa tekemään jonkinlaisen paikallaolon. Ajattelin, että jos Luna jää vinkumaan, niin Lara ei siitä välitä.

Menimme siis kahden koiran kanssa paikalle noin kello 15. Ilmoittautumisessa naureskelivat, että nyt on innokkaan näköistä porukkaa. Totuushan oli että näytin varmaan pikemminkin valmiilta nukkumaan kuin kisatreenaamaan. Olin aamupäivällä tehnyt sateessa 4 tuntia pihatöitä talonyhtiön talkoissa, pääasiassa kyykkien ja leikaten ylikasvaneita puskia matalaksi. Niin kauan kun pysyin liikkeessä oli ihan lämmin vaikka vaatteet oli märät, mutta kun pääsin sisälle ja syömään, alkoi kylmyys kalvaa sisusta. Enkä kerennyt lämmittelemään kuin tunnin, jonka jälkeen piti lähteä hallille.

Joten, joo olin varmaan todella hehkeänä paikalla. :’D

Sanoin siinä liikkurina toimivalle, että teoriassa voisi ajatella, että olemme vasta aloittaneet EVL:n treenaamisen. Vaikka päätös tuli tehtyä jo kesällä, niin kunnon treenikerrat voi melkein laskea yhden käden sormin. Joten pyysin että ”bongausliikkeissä” Lunalle näytettäisiin se bongattava, jotta varmasti saataisiin onnistuminen. Sanoin myös palkkaavani jos tarve on. Eli otetaan kisatreeni ennemmin liikkuroituna treeninä kuin oikeasti kisatreeninä.

Liikelistaan paikkikset oli laitettu loppuun, liikkui tosin oli elänyt ajatuksessa että ne on ensimmäisenä. Sovimme kuitenkin, että otamme ne loppuun, koska ajattelin Lunan siinä vaiheessa purkaneen pahimmat kierrokset ja onnistuneen paikkiksen todennäköisyys oli paljon isompi.

Liikkeiden videot on pätkissä ja systeri oikein taitavasti myöhästyi muutamilla sekunneilla lähes kaikissa niissä, joten ei kannata ihmetellä, että videot alkaa hieman hassusti kesken liikkeen.

Z -liike

Suoritus alkoi zetalla. En tiedä oliko merkkikyltit sijoiteltu hieman väärin, kun se tehtäväliikekyltti jäi aina selän taakse, mutta nyt mentiin tällä. Järjestys oli S-I-M. Seisominen sujui nätisti, mutta seuraavan kyltin kohdalla alkoi hirveästi kutittamaan, minkä takia sitten Luna istahti rapsuttamaan. Istuminen oli myös minusta hyvä. Seuraavan kyltin jälkeen nenä kävi pikaisesti maassa. Yllättäen maahanmeno jäi seisomiseksi. Siinä kävi kyllä pienen pieni nytkähdys, eli neiti selvästi oli menossa alas, mutta jostain mystisestä syystä jäi seisomaan kumminkin. Sanoin maa-käskyn uudelleen, jolloin Luna maatui.

Tunnari

Meillä edelleen treeneissä tämä onnistuu ongelmitta, mutta jostain syystä ”koetilanteessa” Luna on lähtenyt nostamaan väärää.

Alun odottaminen sujui hienosti ja hiljaa. Kapuloille lähti ensimmäisestä käskystä ja kävi kaikki kapulat kahteen kertaan läpi. Lopulta nosti viereisen kapulan. Sitä palauttaessa oli tulossa pieni pysähdys, jolloin itse tiesin että nyt on kyseessä väärä kapula (koska neiti usein pysähtyy jos tajuaa nostaneensa väärän). Luna kumminkin päätyi tuomaan tuon takaisin. Otimme liikkeen sitten uudelleen. Tällä yrityksellä Luna sitten löysi joltain tippuneen namin sen oikean kapulan vierestä, etsi ja söi sen ja oli tulossa takaisin. Joten käskytin sen vielä hakemaan sen oman kapulan, jonka se sitten lopulta toikin.

Ohjattu nouto

Tämä oli yksi liike, missä pyysin liikkuria näyttämään Lunalle merkin paikan. Ihan varmuuden vuoksi, jotta saadaan onnistunut liike.

Vinkumista tuli odotellessa, kun liikkuri vei kapuloita paikoilleen. Olen edelleen ihan dööd tätä kirjoittaessa näin seuraavana päivänä, että en muista käytiinkö törppö näyttämässä ennen vai jälkeen kapuloiden viennin. Kokonainen video olisi tässä helpottanut asiaa. Sen muistan, että kun pyysin Lunaa bongaamaan näytettävän törpön, oli neiti jo lähdössä matkaan. Eli jouduin kutsumaan sen takaisin sivulle.

Sitten luvan saatuani lähetin Lunan matkaan. Neiti meni hienosti törpölle ja pysähtyi jopa melkein oppikirjapaikkaan. Siitä lähetin noutamaan vasenta kapulaa. Luna kääntyi oikeaan suuntaan, mutta selvästi etsi kapulaa ensin lähempää. En tiedä vaikuttiko se, että kertasin kehän reunalla sille suunnat ja tällöin kapulat tietysti oli vain parin metrin päässä.

Onneksi neiti selvästi tiesi mitä etsiä ja katseli ympärilleen bongaten kapulan kauempaa. Loppu sujuikin taas nätisti.

Ruutu

Tämä meni ehkä pahiten pieleen näistä liikkeistä. Jälleen Lunalle käytiin näyttämässä tyhjään lähetyksen paikka ja vaikka sanoin että tässä riittää kun vaan ilmaa taputtaa siinä yläpuolella, liikkuri taputteli ilmaa melkein maantasolla. Ei siinä muuta, mutta tuolloin Luna kuvittelee, että sinne jätetään hänelle jotain ja niin taisi osittain käydä tälläkin kertaa.

Lähetin Lunan siis ympyrään ja sinne juostiinkin ihan hyvin, mitä nyt maassa olevat teipit ihmetytti. Tätä hieman pelkäsin ja osasin odottaa, kun joskus aikaisemmin avoimen tai voittajan kisatreenissä Luna on jäänyt samaisiin teippeihin kiinni ruutuun lähtiessään.

Neiti pysähtyi kumminkin käskystä renkaan sisälle. Kun siitä sitten yritin lähettää ruutuun jäi Luna pikemminkin etsimään jotain. En lähtenyt sen enempää yrittämään tässä vaiheessa ruutuunlähetystä, kun neiti selvästi ei tiennyt mitä tehdä. Joten kävelin Lunan luo ja otettiin ns. suora ruutuun lähetys loppuun. Ainut että neidille ei siinäkään ollut ihan selvää että mitä piti tehdä ja matkalla ruutuun löytyi jälleen teippi maasta. Lopulta se ruutu löytyi ja minä palasin lähtöpaikalle.

Ja sanotaanko, että jos minä en ollut vielä ihan selvillä kaikesta mitä EVL:ssä pitää tehdä (mm. ruudun liikekaavion katsoin ennen kotoa lähtö), niin ei ollut kyllä liikkurikaan aina ihan perillä. Nimittäin olin itse katsonut, että ruudun ollessa lähetyspaikasta katsottuna vasemmalla, minä kääntyisin kävellessäni ruudun edessä vasemmalle. Jos ruutu oli oikealla, niin sitten ohjaaja kääntyy oikealle. Ja liikkuri käski minua kääntymään oikealle vaikka ruutu oli vasemmalla.

Minä tässä vaiheessa pysähdyin, että oikeastiko minun oli käännyttävä oikealle. Mutta saatuani uudelleen oikealle käskyn, tein töitä käskettyä ja kävelin oikealle. Tämähän menee hölmöksi siinä vaiheessa, kun kutsuin Lunan luokse ja minä olin oikea kylki koiraa kohti. Neiti onneksi tuli juosten vasemmalle puolelle (antaessani käskyn jouduin katsomaan oikean olan yli, mutta Lunan lähestyessä katsoin vasemmalta ajatelleen, että Luna hiffaisi tulla vasemmalle). Koska neidillehän on myös oikein tulla oikealle puolelle rally-tokon puolelta.

Luoksetulo

Luoksetulossa oikeastaan ainut petrattava on pysäytysten vauhti. Liikkeet neiti teki oikein, mutta varsinkin seisomaan pysähtyminen valui reilusti. Mutta positiivista, Lunalla oli hyvä vauhti noin muuten.

Seuraaminen

Tämä oli taas voinut mennä hieman paremmin. (Tämän kirjoitin ennen videon katsomista, jossa se nyt ei näyttänytkään ihan niin pahalta kun se taas tuntui). Vinkumista tuli moneenkin otteeseen, mutta eritoten sivuaskelissa ja peruutuksessa.

Ensimmäinen istuminen jäi jonnekin. Sivuaskeleet oikealle sujui hyvin, vasemmalle taas ei ollenkaan. Peruutus oli siedettävä, mitä nyt Luna hieman irtosi taaksepäin.

Kaukokäskyt

Ajattelin ensin tämän olevan viimeinen liike ja pohdin, että jätänkö Lunalle takapalkan. Kun liikkuri totesi, ettei ollutkaan vielä viimeinen, niin päätin jättää laittamatta.

Yllättäen tämä sujuikin todella hyvin! Olin varma, että tarvitaan tuplakäsky ainakin ensimmäiseen nousemiseen, mutta niinhän se neiti vaan nousi sieltä. Ainut miinus oikeastaan perus Seiso-istu vaihto, jossa se takamus taas vedettiin eteenpäin. Myös viimeinen istu-seiso olisi voinut olla hieman vahvempi, mutta kyllä se takamus oli ilmassa siinä.

Kiertohyppynouto

Tässä jälleen hieman autettiin Lunaa näyttämällä kartion paikka. Ensin vietiin kapulat, jonka jälkeen käytiin taputtamassa hieman kartiota. Sain itse valita minkä jäävän Luna tekee kierron jälkeen ja päädyin maahanmenoon, mikä tällä hetkellä on vahvin. Seisominen onnistuu kyllä kanssa, mutta kuten luoksetulossa, siinä on isompi valumisriski.

Luna lähti hienosti kiertämään törppöä, mitä nyt hieman vilkuili kapuloita.

Maahanmeno sujui hienosti ja käskyllä lähti hakemaan vasenta kapulaa, kuten oli tarkoitus. Sanoin hyppy-käskyn varuilta, mutta Lunalla selvästi oli kohde muutenkin esteelle. Hyppy lähti todella kaukaa, mutta onneksi yli päästiin ilman riman putoamista.

Tämä liike sujui minusta todella hyvin!

Kyllä sitä tästä huomasi, että vielä on tekemistä, mutta moni siinä kommentoi että kyllä se meidän meno näytti oikeasti hyvältä. Tietysti, palkkaamattomuustreeniä tarvitaan ja jotain mielentilahallintaa, että saadaan se vinkuminen pois (vaikka tähänkin sanottiin että eihän se edes pahemmin vinkunut). Tietysti se voi olla että minä siinä vieressä kuulen sen vinkumisen, mutta sitten ”tuomari” kymmenen metrin päässä ei pakosti erota sitä taustahälinästä.

Viimeisenä otimme paikallaolot. Tätä ei saatu videolle, kun systeri tuli tietenkin Laran kanssa mukaan. Luna onneksi oli päästänyt pahimmat höyryt jo aikaisemmin ja oli aika lailla hiljaa koko ajan. Systeri käski Laran makaamaan jo heti alkuun, jotta vältyttäisiin turhilta virheiltä. Kun molempien koirat tottelee molempia, niin olisi se epäreilua käskyttää vuorotellen maahan, kun on iso riski, että toinen menee ”väärän” käskystä myös.

Eli Luna jäi istumaan ja Lara makaamaan. Systeri päätti tulla myös piiloon (Laralle tällainen kevyt treeni, kolmen minuutin paikalla makaaminen ja vielä ohjaaja piilossa kaksi minuuttia). Hän oli päättänyt pitää Laran makaamassa vaikka alkuun oli pohtinut istumista, ettei liike mennyt pieleen jos Lara olisi päättänytkin valahtaa alas. Kehälaidalla ollut kilpailija hieman kommentoi meille mitä koirat tekivät (pääasiassa Lara joka hieman nuuski maata, laski ja nosti päänsä ylös). Luna kuulemma istui ihan paikoillaan.

Kahden minuutin jälkeen, siirryttiin näkyville. Liikkuri käveli koirien takaa, jolloin Luna sitä hieman vilkaisi. Kun liikkuri tuli takaisin meidän kohdalle ja antoi käskytysluvan, ei neitiä enää kiinnostanut. Maahan mentiin ensimmäisestä käskystä, tosin lonkalle. Hieman pohdin, että näinköhän sieltä noustaan ylös.

Minuutti mentiin rauhallisessa mielentilassa ja lopulta aika loppui ja liikkurin käskystä kutsuin Lunan luokse. Kyllä se neiti sieltä nätisti nousi ja tuli luokse, vaikka asento oli vähän turhankin rento.

Pyysin saanko ottaa vielä tyhjään lähetyksen uudelleen nopeasti ja luvan saatuani juoksin Lunan kanssa aloituspaikalle. Tällä kertaa Luna tiesi mitä tehdään. Se lähti vauhdilla eteenpäin ja stoppasi nätisti käskystä ympyrään. Siitä lähetin ruutuun ja ehkä ensimmäiset kaksi askelta oli hieman epävarmat, mutta sitten ruutu bongattiin ja sinne mentiinkin oikein vauhdilla ja käskystä heti maahan. Todella hienosti. Ei enää välittänyt maassa olevista teipinpalasista.

Kokonaissuoritus oli sellainen kuin osasin odottaakin. En uskonut taianomaisesti Lunan ääntelyn kadonneen mihinkään (toki, hieman petyin kuin edelleen vinguttiin :’D ), mutta töitä tehtiin kumminkin ihan hyvin. Verrattuna edelliseen oikeaan kokeeseen, Luna ei pyrkinyt kentältä pois vaan teki töitä kumminkin minun kanssa. Palkkaamaan jouduin hieman tiheämmin kuin olin ajatellut, mutta otin siinä kyllä yleensä pari liikettä peräkkäin ja vasta sitten palkkasin. Tietysti, EVL taitaa useimmiten olla kahdessa erässä, eli pitäisi pyrkiä ainakin siihen, että neljä liikettä pystytään tekemään palkatta. Mieluiten tietysti viisi, jotta Lunalle on kokeessa kiva yllätys että palkka tuleekin jo lyhyemmästä työstä.

Siitä sitten lähdettiin käymään noin tunnin lenkillä, jonka jälkeen istuskelin hallin lattialla aikalailla seuraavan tunnin, kun jouduimme odottamaan että päästään buffa sulkemaan. Sulun jälkeen kotiin saunaan ja Lunan pesuun. Loppuilta menikin turkkia selvittäessä, josta hyvin näki, että talvitakkikausi on alkanut. 

Koko päivä tuli siis tehtyä hommia ja arvatkaa vaan kellä on koko kroppa kipeänä näin päivä tuon jälkeen. 

Katsaus erikoisvoittajaluokkaan

Jos en ole ollut kovin ahkera tokon treenaaja kesällä, niin syksy ja talvi vähentää sitä innostusta ennestään. On märkää, kylmää ja tulee pimeää aikaisemmin. Nyt lopulta otin sunnuntaina itseäni niskasta kiinni ja kasasin kaikki kamat ja Lunan autoon (koska olin sen verran laiska etten lähtenyt kaikkia tavaroita raahaamaan kentälle asti).

Innostuttiin sitten treenaamaan oikein kunnolla ja aikaa vierähtikin varmaan puolitoista tuntia. Hienosti Luna jaksoi loppuun asti ja toistojakin useita.

Otin myös uuden kamerajalan testiin (edellinen halpa Honkkarista ostettu oli kadottanut osia eikä enää pysynyt pystyssä). Jalka itsessään toimi hyvin, mutta ärsyttää oman puhelimen videotoiminto, joka automaattisesti zoomaa kuvan melkein kaksinkertaiseksi. Tarkoittaen, että joudun viemään puhelimen oikeasti todella kauas, jotta pitkät EVL-liikkeet saadaan kokonaan kuvaan. Tai sitten pitäisi satsata ja ostaa se hökötin mitä facessa mainostetaan, mikä saa kameran seuraamaan kuvattavaa. Hintaa taisi olla useampi satanen…

Seuraaminen

EVL:än seuraaminen on Lunalle omalla tavallaan ehkä helpompi kuin alempien luokkien, koska siinä on enemmän eri suuntia mihin kulkea. Ja neidistä on paljon kivempaa mennä taaksepäin tai oikealle/vasemmalle kuin suoraan eteenpäin. Tosin, seuruun kesto kasvaa taas entisestään mikä voi olla isompi ongelma. Luna muuten seuraa ihan hyvin, välillä lähempänä ja välillä kauempana, mutta uskoisin meidän selviävän liikkeen alusta loppuun.

En edelleenkään näköjään osannut arvioida videon rajoja, joten älkää välittäkö että katoan videolta muutamaan otteeseen.

Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Meidän yksi varmimpia liikkeitä vaikkakin varmaan yksi tylsempiä liikkeitä. Istuminen edelleen vaatii vähän varmistamista (tai vaati ainakin tänään treeneissä, mutta tätä nyt ei olla ihan hetkeen treenattukaan, eli voi johtua ihan siitä.) Toinen pienen pieni ongelma on satunnaisesti käyvä ennakointi maahanmenosta liikkeelle lähdössä. Eli Luna nousee jo seisomaan minun ollessa ehkä hännän kohdalla, kun voisi odottaa vielä sen yhden askeleen. Yleensä kertamuistutus (eli pari kertaa kävelen vain ohi palkaten siitä, että Luna pysyy maassa), riittää.

Luoksetulo ja pysäytykset seisomaan ja maahan

Luoksetulossa seisominen ja maahanmeno sujuvat kyllä hyvin, mutta valumista tapahtuu. Molemmissa näissä treeneissä valui arviolta metrin verran. Maahanmenossa se ei näyttänyt niin pahalta, koska se selvästi alkoi suorittamaan liikettä heti käskyn tultua, mutta ei tietenkään voinut heittäytyä maahan.

Eli joko pitää saada sitä Lunan vauhtia hieman hitaammaksi (tosin ei niin hitaaksi kuin meidän ensimmäinen yritys videolla, jossa neiti jäi takapalkkaan kiinni.) Tai sitten stoppeja napakammiksi. Ideoita?

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo

Tämä on tällä hetkellä liikkeistä yksi epävarmimmista. Tyhjäänlähetys vaatii edelleen treeniä ja ketjuttaminen meillä on aivan alussa.

Ensimmäisellä yrityksellä targettia ei löytynyt (siinä oli kasa lehtiä ympärillä), mutta jos jotain positiivista voi sanoa, niin Luna meni suoraan. Ja jos olisin ollut viisas, olisin pysäyttänyt neidin oikeassa kohti. Toisella yrityksellä sitten mentiinkin vinoon. Siitä seuraavat pari yritystä oli ihan hyviä. Kun sitten otin ruudun mukaan, näki selvästi että ketjutusta ei ole pahemmin tehty. Lunalla ei oikein ollut hajuakaan mitä pitää tehdä. Otin sitten ”tavallisen” ruudun eli mentiin targetille ja lähetin suoraan ruutuun. Kun tämä sujui, vaihdettiin siihen, että jätin Lunan targetille ja lähetin sen ruuduun seisoessani siinä parin metrin päässä.

Jouduin kesken treenin mennä hetkeksi tekemään kaukoja, kun kaksi pikkulasta (arviolta ehkä 10v?) kulki aivan targetin takaa ohi ja niiden koirat sitten hyppi ja pomppi Lunan nähdessään. Eivät onneksi räksyttäneet, niin Lunakaan ei nostanut kierroksia vaan keskittyi treenaamaan nätisti.

Ohjattu noutaminen

Tämä on lähtenyt jo ihan hyvin alkuun. Otan aina ensin muutamia kertoja pelkkää merkille lähetystä. Paikka merkin kanssa on vähän niin ja näin, otollisinhan olisi jos Luna seisoisi suoraan merkin takana, mutta välillä se jää vinoon (mutta on kyllä merkin lähettyvillä eli pisteitähän tässä ei vinoudesta mene). Ihan hyvin Luna on lähtenyt hakemaan käskettyä kapulaa, vaikka olisi ollut helpompi kääntyä toiseen suuntaan.

Vasemman kapulan noudossa oli tällä kertaa treeneissä hieman ongelmia. Ensin haluttiin hakea se oikea kapula, mikä haettiin viimeksikin. Seuraavaksi siihen vasemman kapulan luokse tuli vieraita ihmisiä (kaksi lasta äitinsä kanssa), joten Luna sitten epäröi ja oli taas hakemassa sitä oikeanpuolista kapulaa. Hieman jouduin rohkaisemaan, että kyllä sen kapulan voi noutaa häiriöstä huolimatta.

Merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu nouto esteen yli hypäten

Tämä on toinen liike, missä tällä hetkellä on riski nollautua. Otan alkuun pelkkää kiertoa, esteiden (tai nyt esteen) ollessa paikoillaan. Sitten lisätään kapulat. Molemmat tehdään ensin esteiden läheltä ja sitten esteiden takaa. Kun hinkataan pelkkää kiertoa, ei Luna jää yleensä este-kapula houkutuksiinsa. Mitä nyt välillä pitkä matka tötsälle saattaa häiritä.

Kun neiti kertaalleen saa ottaa kapulan mukaan ja hypätä, jää hän seuraavalla yrityksellä lähes 80% todennäköisyydellä kiinni.

Tunnistusnouto

Tämä on myös Lunalle vahva liike myös tässä luokassa. Tätä en tajunnut ottaa videolle, kun purin jo kameran pois tajutessani ettei oltu tätä tehty. Mutta tein tunnareita neljä kertaa, joka kerta kapulat eri muodossa ja hienosti oikea kapula tuli jokaisella kerralla. Yhdellä kerralla tosin napattiin ensimmäinen kapula vauhdissa suuhun ennen kuin meni haistelemaan muita, mutta vaihtoi kumminkin sen sitten oikeaan.

Kauko-ohjaus

Asennothan on jo voittajasta tutut eli sinällään niissä ei ole mitään uutta. Edelleen seiso-istu vaihdossa tulee helposti eteenpäin (tosin nyt treenatessa liikkui kyllä muutenkin eteenpäin). Tässä nyt edelleen on ehkä se isoin ongelma se, että jos liike on kokeessa viimeisenä saattaa meillä olla ongelmia siinä ensimmäisessä nousussa.

Paikallaolot

Paikkiksia on todella hankala treenata yksin, mutta pystyy ne sentään jotenkuten tekemään. Tein vähän lyhennettynä versiona, eli jätin Lunan istumaan ja menin itse puun taakse piiloon. Kumminkin niin, että näin hyvin ympärille ettei mistään hyppäisi ketään yllättäen kentälle. Luna nätisti istui minuutin, jonka jälkeen siirryin näkyville. Odottelin taas hetken, ennen kuin käskin neidin maahan. Tähän tarvittiin kaksi käskyä, kun neiti taisi ihmetellä että tosissaanko tässä mennään maate. Siinä sitten odoteltiin taas jonkin aikaa, kunnes kutsuin Lunan luokse.

Illalla sitten nautittiin kauratyynyhoidosta. Tyynystä tuli vain turhan lämmin joten piti laittaa
vielä lisäkangasta väliin.

Riitta Korrin koulutuksessa

Tänään oli meidän ensimmäinen tunti Riitta Korrin silmien alla. Onneksemme osui erittäin hieno päivä, aurinkoinen ja lämpöä hieman reilu kymmenen astetta. Treenit pidettiin pohjois-Paippisissa pienellä nurmettuneella hiekkakentällä.

Koska olin itse ensimmäistä kertaa Riitan opeissa, kävimme ensin hieman läpi meidän tilannetta. Totesin, että päätin siirtyä kesällä voittajasta evl-luokkaan tässä kesällä ja koska jäimme ilman kurssipaikkaa omasta seurasta, niin halusin jonkun katsovan että teemme jotain oikein.

Totesin meidän isoimmat treenikohteet olevan kiertohyppynouto, tyhjäänlähetys sekä ohjattu nouto. Plus palkkauksen kanssa on ongelmia. Sanoin ottaneeni käyttöön superpalkan kokeen päätteeksi, mikä sitten loi meille ongelman, että Luna mieluummin menisi palkan luo kuin tekisi minun kanssa hommia. Riitta siinä kysyi että onko minulla jokaisessa treenissä ympäri kenttää erilaisia namikippoja ja leluja, johon sanoin että ei. Yleensä jos vien namikippoja kentälle, niin olen päättänyt tehdä erikseen häiriötreeniä. Ja Luna erottaa todella hyvin milloin tehdään häiriötreeniä ja milloin on kisatilanne päällä. Riitta suositteli, että minun kannattaa treenatessa pitää melkein joka kerta jotain namihäiriötä mukana, koska se voi myös hiljalleen opettaa Lunaa oikeasti päästämään irti niistä.

Koska Riitalla ei ollut tietoa meidän tasosta, aloitimme näyttämällä liikkeitä. Otettiin ensin ohjattu nouto. Kävin näyttämässä merkin ennen lähetystä ja Luna löysi tiensä sille ihan hyvin. Ainut että normaalisti neiti tekee merkin kierron kaltaisesti, eli kaartaen vasemmalta. Tällä kertaa sille merkille ajauduttiin oikealta puolelta, eli hieman oli hakusessa että mitä tässä tehtiinkään, mutta oikealla suoritusalueella oltiin silti. Stopatessa Luna oli  vähän hassusti vinossa.

Hieman yllättäen meidän vaalean siniset kapulat katosi maastoon kunnolla. Minunkin oli hankala nähdä niitä vaikka tiesin missä ne oli. Lähetin neidin noutamaan vasenta kapulaa. Luna lähti oikeaan suuntaan, mutta joutui etsimään hetken että löysi kapulan. Lopulta se löytyi kumminkin ilman ylimääräisiä apuja ja se tuotiin vauhdilla takaisin.

Riitta totesi, että vaikka nyt ei ollut ihan täyden kympin suoritus, niin tästä näki että neiti kyllä osaa liikkeen ja tietää mitä tekee, kun se kääntyi oikeaan suuntaan vaikka ei nähnyt koko kapulaa.

Kun ei muuta videota ole, niin tässä meidän hieman aikaisemmista treeneistä video ohjatusta.

Seuraavana otettiin kiertonoutoa. Riitta kyseli että onko mulla usein kaikki vempeleet treenatessa mukana, johon totesin että itseasiassa ei. Usein tehdään vaan kiertoa kapuloiden kanssa, kun en tällä hetkellä omaa kahta estettä. Tällä kertaa treenasimme myös ilman esteitä. Totesin tässä olevan kaksikin ongelmaa; ensimmäisenä tietenkin se että Luna tykkää kapuloista, toisena neidin huonohko irtoaminen, mikä saa sen valitsemaan ennemmin kapulat tai esteet kuin kiertotötsän.

Otimme liikkeen koemaisena, niin että Riitta laittoi kapulat paikoilleen ja tötsä oli kaukana niiden takana. Pyysin Lunaa bongaamaan tötsän ja lähetin sen eteenpäin. Pieni vilkaisu tehtiin kapuoloihin, mutta neiti kumminkin juoksi koko matkan kierrolle asti.

Tämä tehtiin myös toistamiseen, jolloin vilkaistiin molempia kapuloita, mutta silti juostiin kierrolle. Riitta siinä naureskeli, että mikä se meidän ongelma tässä nyt olikaan.

Otimme vielä yhden kierron, tällä kertaa niin että käskin Lunan kierron jälkeen maahan. No, neiti eteni aika monta metriä, mutta meni kumminkin maahan ilman toista käskyä. Siitä sitten noudettiin vasen kapula. Tässä tein itse virheen, sanoin käskysanana “vasen”, vaikka sen piti olla “ota.” Onneksi Luna seurasi ennemmin käsimerkkiä ja haki sen kapulan kumminkin.

Riitta kiinnitti huomiota siihen, että Lunan vauhti kiertoa kohti mennessä oli hitaampi kuin takaisin tullessa. Neiti kyllä laukkaa kierrolle, mutta sen vauhti vaan on rauhallisempi siinä vaiheessa.

Tähän saatiin kaksikin vinkkiä. Yksi oli, että jätetään koira lähtöpaikalle taakse ja itse ollaan  lähempänä kiertotötsää. Sitten ohjaaja kiertää tötsän hieman innostaen koiraa (joka siis edelleen pysyy paikoillaan) ja jää muutaman metrin päähän tötsästä rintamasuunta tötsää kohti ja lähettää koiran kiertoon. Tästä on hieno paint-piirros. Tämä toimi Lunalla oikein hyvin. Jätin neidin taaemmas ja lähdin itse kiertämään merkkiä ja jäin siihen lyhyen matkan päähän selkä Lunaa kohti. Sitten käsin neidin kiertoon. Sillä samalla hetkellä kun sanoin käskyn, tajusin että mitä jos se neiti tuleekin suoraan sivulle. Hieman yllätti että ei tullut, pientä hidastusta oli minun kohdalla mitä sivusilmällä näin, mutta Luna kyllä kiersi tötsän ennen sivulle tuloa. Riitta totesi, että se kyllä joutui oikeasti miettimään siinä että mitä hänen käskettiinkään tehdä. Mutta se vauhti, jolla mentiin kiertoon oli jo paljon parempi.

Toinen vaihtoehto, mikä tukisi myös palkkahäiriötreeniä, olisi laittaa palkkakipot merkin eteen. Kipot toimisivat myös “ohjureina” ja niillä pystyisi muuttamaan kiertokulmaa jos sellaiseen olisi tarvetta, mutta Luna kuulemma kiertää todella nätisti. Tässä on häiriötreenin lisäksi takapalkkavaihtoehto, eli kun koira on kiertänyt sekä tötsän että herkkukipot, voi tehdä pysäytysliikkeen ja vapauttaa herkkukippotakapalkalle. Tässä tietysti Lunaa ajatellen voi tulla hankalaksi, kun se kerran pääsee takapalkalle, niin sen palkan ohi ei varmaan ihan helposti juosta toista kertaa...

Kolmantena sitten katsottiin tyhjäänlähetystä. Totesin, että tämän Luna on ehkä hiljalleen lähtenyt ymmärtämään, mutta siinä on meillä tullut pieni kaarros aina eteenmenossa. Vein targetin paikoilleen ja menin Lunan kanssa lähtöpaikalle. En tiedä vaikuttiko vieras paikka, vai se että targettia ei nähnyt yhtään, mutta lähettäessäni neidin, tämä lähti vinoon oikealle. Kutsuin Lunan takaisin, kävin erikseen näyttämässä targetin. Tämän jälkeen neiti teki enemmän meidän tasoisen suorituksen. Mukaan tuli jopa meidän pieni kaarros, josta sanoin treenin alussa.

Totesin siinä ennen treeniä jo, että en tiedä onko se kaarros sellainen että siihen kannattaisi puuttua. Koska oikeasti jos ajatellaan että minulla on halkaisijaltaan 2 metrin ympyrä ja pieni koira joka kaartaa parikymmentä senttiä, niin se aika isolla todennäköisyydellä on edelleen siellä ympyrän sisällä. Riitta totesi suorituksen jälkeen, että hän on samaa mieltä, että noin pieneen kaarrokseen hän ei Lunalla lähtisi puuttumaan. Varsinkin kun targetti oli jälleen arviolta siellä 15 metrissä, niin neiti juoksi kyllä ensimmäiset 10 metriä suoraan ja aivan parilla viimeisellä metrillä kaarsi. Joten se ei todennäköisesti sitä kaartoa tule tekemään.

Tässä taas video aikaisemmista treeneistä. Tarkkasilmäinen voi nähdä maassa piirretyn ympyrän (keskellä tummempi läntti) ja ympyrän takana oleva toinen läntti on targetti.

Yritin ottaa liikkeen loppuun, mutta hyvin näki ettei ole taas hetkeen otettu ruutua tähän yhdistettynä. Viimeksi kun treenasin näitä yhdessä, alkoi neiti nopeasti ennakoimaan ja juoksi kohti targettia ja tehden oman kaarroksen ja jatkaen suoraan kohti ruutua. Joten päätin keskittyä ensin tähän pelkkään tyhjään lähetykseen.

Nyt kun yritin lähettää neitiä ruutuun, oli tämä aivan pihalla mitä piti tehdä. Joten yritin ottaa ruudun voi-tyylillä, mutta neiti bongaili vaihteeksi kaikkea muuta kuin sen ruudun. Kiertotötsä, systeri, kentänreunalla oleva merkkitötsä oli helpommin bongattavia kuin suoraan edessä oleva ruutu. Joten kävin näyttämässä ruudun paikan, jonka jälkeen lähetin Lunan sinne. Vauhti oli hyvä aivan ruudun etureunalle (tosin näytti alkuun, että nyt mennään kyllä sivusta sisään), mutta siinä etureunalla sitten kuono valui maahan. Vauhti tyssäsi, mutta neiti jatkoi kumminkin ruutuun asti ja käskyttäessäni maahan, oli siinä muutaman sekunnin viive.

Riitta totesi, että tässä hän lähtisi jo hiljalleen kokoamaan liikettä yhdeksi. Eli siis yhdistäisi ruutuun menon tyhjään lähetykseen. Sanoinkin, että alkuun olin näin tehnytkin, mutta ennakoinnin alkaessa, jätin sitten ruudun pois. Mutta nyt varmaan pitää taas alkaa ottaa sitä ruutuakin hiljalleen mukaan.

Loppuun Riitta halusi nähdä vielä meidän häiriötreenin. Joten otimme merkinkierron niin, että laitoin pari metriä merkin eteen kippoon lihapullan. Sanoin Lunalle kerran “jätä” -käskyn ja menimme lähtöpaikalle. Otimme nyt hieman lyhyemmältä matkalta (ihan sen takia että jos Luna päättääkin syödä pullan, pystyn paremmin puuttumaan siihen). Lähetin neidin kiertoon. Luna vilkaisi lihapullaa, mutta juoksi kumminkin ohi kiertoon. Vauhti yltyi kierron jälkeen ja suunta vaihtui kohti namia, jolloin jouduin asiasta huomauttamaan. Neiti vaihtoi suunnan kohti minua ja sai tästä kunnon kehut.

Otimme liikkeen uudelleen ja tällä kertaa pullan ohi juostiin kumpaankin suuntaan, tosin edelleen vilkuillen.

Riitta totesi, että Luna tosissaan selvästi tietää mitä tässä tehdään ja tekee työt vaikka nami houkuttaakin. Mutta lihapullan vilkuili kertoo, ettei se kumminkaan aivan täysin pysty päästämään siitä irti, minkä takia häiriötreeniä olisi hyvä tehdä vaan lisää.

Otimme kierron vielä kolmannen kerran, mutta tällä kertaa niin että stoppasin neidin lihapullan jälkeen ja vapautin sitten syömään sen takapalkkana.

Siihen loppui meidän puolintuntinen. Riitta totesi että Luna on todella hyvässä vaiheessa, meidän vaan pitää nyt tehdä niitä kokonaisuuksia enemmän ja sitä häiriötreeniä. Eihän me nyt ihan hetkeen olla EVL:lää korkkaamassa, mutta sain ainakin itse kuvan, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Systeri oli Laran kanssa toisen puolituntisen.

Paluu arkeen

Noin viikko ollaan jo eletty arkea. Loppulomalla käytiin Salossa sukuloimassa ja palattiin siitä vaunulle. Lara vietti ensimmäiset pari päivää työhuoneessa piilossa tädin saksanseisoja Topilta, viimeisenä päivänä sitten olikin jo valmis leikkimään pojan kanssa. Tilasimme Saloon myös hierojan neideille kun alkoi jälleen edellisestä hieronnasta olla aikaa. Hieroja oli tällä kertaa Rosanna Peltoniemi ja täytyy sanoa että minä ainakin pidin hänestä. Lunalla oli selässä jumia, jota hän sitten käsitteli useampaan otteeseen.

Rally-toko treenit meillä jatkuvat vielä elokuun loppuun, jonka jälkeen jännätään, että mihin ryhmiin pääsemme talveksi. Tänä vuonna oli minusta meidän tasoon hieman huonompi kurssivalikoima ja sitten niistä parista kurssista oli osa meille mahdottomiin aikoihin. 

Positiivinen yllätys oli sitten se, että ensimmäistä kertaa tarjolla oli koiratanssikurssi. Huonopuoli, niitä kursseja oli vain yksi ja siihen otetaan vain neljä koirakkoa. Hakijoita on varmasti ainakin tuplamäärä, joten meidän mahdollisuus päästä kurssille on suhteellisen pieni.

No, ensiviikolla tulee tieto mihin ryhmiin päästiin.

Tokossa olen tosissaan päätynyt nyt siihen, että siirrymme EVL:ään hakematta sitä TK3 –koulutustunnusta. Siellähän sinällään on meille 2-3 hankalampaa liikettä, ensimmäinen on jo tiedetty kiertohyppynouto. Meillä on edelleen ongelmana esteisiin ja kapuloihin kiinnijääminen.

Olen sitä nyt pariin otteeseen treenannut. Yleensä teen alkuun pelkkää kiertoa ilman kapuloita ja lähetys esteiden kohdalta. Sitten kiertoon lähetystä esteiden takaa. Satunnaisesti pysäytän ja lähetän hyppäämään esteen. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen, lisään kapulat mukaan. Yleensä tällöin meillä menee pari kertaa ihan okei, eli Luna pystyy juoksemaan sekä esteiden, että kapuloiden ohi kiertoon. Mutta sen jälkeen en oikein tiedä mitä käy, mutta tässä vaiheessa kiinnijääminen tapahtuu. Eli vaikka neiti olisi kiertänyt jo useaan otteeseen, niin se lähteekin yllättäen samalla kierrä-käskyllä esteille. Kun kiellän siitä, se saattaa siirtyä hakemaan kapuloita.

Tässä tietysti voi olla syynä kierron pitkä matka, pitänee varmaan ottaa käyttöön toissa kesänä saatu neuvo, että ennemmin kuin se että me lähennymme kiertoa (jolloin “häiriöt” jäävät taakse), tuodaan kierto lähemmäksi. Eli esteet ja kapulat pysyvät koko ajan näkyvillä. Lunallahan on ollut irtoamisongelmaa useammassakin liikkeessä, joten se todennäköisesti liittyy myös tähän. Kun kierto on niin kaukana, niin neiti mieluummin ottaa esteen tai kapulat kohteeksi.

Toinen treenattava asia onkin tyhjään lähetys. Meillähän on tuntunut targetti toimivan tässä parhaiten ja niin että laitan sen hieman pidemmälle kuin pakollisen 10 metriä. Sinällään idea on neidillä jo päässä kytemässä ja lähetyksessä suunta on suht eteenpäin. Mutta jossain vaiheessa tulee kaarros. Viime tiistaina rally-tokon jälkeen Luna teki oikeasti todella hyviä tyhjäänlähetyksiä ja nättejä stoppeja, mutta kun torstaina kävin treenaamassa samaa, niin suoruus oli kadonnut johonkin.

Voihan kyse olla ihan siitäkin, että Luna ei vielä ole täysin varma targetin olinpaikasta. Plus torstaina kun treenasin, oli targettikin ehkä turhan lähellä aitaa (ei kai kokeessa koira koskaan joudu juoksemaan ihan aidan viereen?) Tiistaina targetti oli keskemmällä kenttää.

Hieman otin paikkiksia Lunan ja Laran kanssa. 

Kolmas on ohjatun merkki. Tämä on ottanut tuulta purjeisiin kyllä kunnolla ainakin muutaman viimeisen treenin perusteella. Olin varma, kun kapulat on Lunalle muutenkin houkutus, niin ne olisi myös tässä. Mutta ehkä tämä on käänteinen kiertohyppynoutoon, eli kun merkki on lähempänä kuin kapulat, Luna valitsee mieluummin merkin. Toimii siis tässä tapauksessa, mutta tietää ongelmia kiertohyppynoudossa.

Muut liikkeethän on tuttuja, seuraamisessa tulee sivuaskeleet ja peruutuksen käännös. Sivuaskeleet on Lunalle tuttuja samaten käännös peruuttaessa vaikka siinä nyt irrotaankin mukavasti. Se itse peruutushan meillä on ollut pielessä avoimesta asti, pitäisi varmaan oikeasti korjata sekin asia (mikä tosin on helpommin sanottu kuin tehty), jotta turhilta pistemenetyksiltä vältyttäisiin. Olen tainnut se jossain muussa yhteydessä sanoakin, mutta neitihän peruuttaa reilu puolimetriä minun takana eikä tuossa vieressä missä sen kuuluisi peruuttaa. Ideoita otan tämän ratkaisemiseen. Olen kokeillut palata namilla imuttamiseen, mutta Luna ei vaan pysty hamuamaan namia ja peruttaa samaa aikaa. Kun nami ei irtoa, spurttaa neiti taaksepäin.

Luna ja Lunan  kenkäkokoelma

Kaukoissahan ei tuo lisähaastetta kuin matkan piteneminen, mutta todennäköisesti meillä pysyy sama ongelma, eli laiskuus.

Tunnarissa tulee useampi kapula mukaan ja muodot vaihtuvat, mutta niitä on jo treenattu hyvin.

Luoksetulossa tulee toinen stoppi (maahanmeno) mukaan. Tämä saattaa toimia Lunalla itseasiassa paremmin kuin tämä voittajan yksi pysähdys, koska suoraan juoksemismatka lyhenee. Maahanmenoja onkin jo harjoiteltu, reagointinopeus voisi olla nopeampi, mutta kyllä se siitä.

Z-liike. Tässähän ei ole mitään muuta kuin tehdään kaikki vaihdot peräkkäin. Lunan istuminen on varmistunut huomattavasti ja seisomisessa/maahanmenossa nyt muutenkaan on harvoin ongelmaa.

Paikallaolot ei myöskään ole ongelma. Luna osaa istua ja ollaan treenattu myös maahanmenoa ja luoksetuloa siinä. Tässä oikeastaan voi olla ääntelyongelmaa, jos ei pääse treenaamaan tarpeeksi. Ja häiriöongelmaa, ettei ihmetellä takana liikkuvaa liikkuria tai mennä viereisen käskystä maahan.

Katsotaan kuinka ahkeria ollaan, uskaltaisiko sitä loppuvuodesta käydä seuramestiksissä huvikseen kokeilemassa miltä se EVL tuntuu vai meneekö ekat kokeet ensivuodelle.

Toiseksi viimeisellä rally-tunnilla teimme tämän vuoden SM-kisojen voittajaluokan rataa. Rata oli ollut haastava, vain 5 koirakkoa oli saanut tuloksen ja niistä viides oli meidän seuran jäsen. Sinällään radalla ei näyttänyt omaan silmään olevan mitään isoja hankalia kylttitehtäväketjuja.

Luna ei ollut ihan niin mukana radalla kuin olisi voinut olla, mutta ei meillä siltikään mitään isoja ongelmia ollut. Alkuun oli hieman pientä säätöä peruutuksen kanssa, kun heti ensimmäisenä kylttinä oli peruutus kolme askelta, Luna suoritti tämän kyllä hienosti, mutta seuraavaksi oli oli 270 käännös vasempaan, missä peruutettiin jälleen, niin Luna oli tekemässä ihan tavan peruutusta. Joten itse käännöksestä tuli todella löysä kun neiti oli kerinnyt jo peruuttaa pari askelta taaksepäin, ennen kuin lähti kääntymään.

Seuraava ongelma olikin ensimmäinen estehyppy, mutta siinä taisi olla syynä silmiin häikäisevä aurinko. Koska yksikään ryhmän koirista ei hypännyt estettä ensimmäisellä yrityksellä.

Kolmas ongelma oli häiriö, joka tuli spiraalin jälkeen. Alueellahan lentelee pienlentokoneita yli koko ajan, mutta nyt yksi lensi todella alhaalla. Luna siis pysähtyi katsomaan konetta ja joutui sitten kirimään vauhtia päästäkseen takaisin sivulle. Tosin minä olin jo seuraavalla kyltillä ja Luna lähti arvaamaan mitä siinä piti tehdä (meni siis maahan kun piti istua).

Loppurata sujui sitten ihan hyvin.

Auringonpalvoja

Täytyy sanoa, että kohdennettu mainonta on omalla tavallaan hyvä, että huono juttu. Nimimerkillä arvatkaa kuka jäi mainoksen uhriksi. :D Fb:ssä minulle näkyi ties kuinka monta kertaa Photolamuksen mainos ja aina ihastelin värikkäitä koirapiirroksia näytöltä. Kun sitten oli nähnyt mainoksen tarpeeksi monta kertaa, päädyin tilaamaan Lunasta kuvan. Olin siis jo jonkin aikaa ajatellun hankkivani telkkarin yläpuolelle kuvan Lunasta ja tämä tyyli näytti minusta kivalta. Kun siinä sitten valitsin sopivaa maalaustyyliä, päädyin kumminkin realistisempaan kuvaan (alunperin houkutteli kunnon sateenkaariväreissä tehty kuva).

Kuvahan siis tehtiin että lähetin muutaman kuvan Lunasta ja niiden perusteella taiteilija teki työn. Ensimmäisiin vedoksiin en ollut täysin tyytyväinen, mutta onneksi digitaidetta pystyy muokkaamaan "helposti", joten muutaman kerran pyysin tekemään sinne tänne korjauksia. Pääasiassa ensimmäisessä kuvassa Luna näytti trimmaamattomalta, toisessa sitten taiteilija vaalensi värejä liikaa ja viimisillä kerroilla korjailtiin kuonoa. Lopulta noin viikon jälkeen kuva miellytti omaa silmää ja pääsin tekemään siitä canvas-taulun. (Hintaa kuvalle tuli 30€ ja canvastaulu oli n. 60€)

Palataan vielä vähän taaksepäin, kun siirryimme Salosta vaunulle, onnistui Luna nappaamaan jostain punkin kyytiläiseksi. Molemmille tytöille oli laitettu Bayvanticit Salossa noin vuorokautta ennen vaunulle menoa. Mutta siitä huomatta, punkki oli purrut kiinni torstai-iltatana tai perjantaina. Punkki huomattiin perjantaina noin viiden maissa ja kun sitä aloin irroittamaan, totesin sen olevan jo kuollut ja kuivahtanut. Eli todennäköisesti punkkisuoja toimi tappaen punkin, mutta ei tällä kertaa kyennyt karkoittamaan (eihän mikään suoja ole 100%). Mutta siinä sitä irroittaessani aloin katsoa että nyt Lunan iho punoittaa kyllä tavallista enemmän siitä punkin läheltä. Ja punkin jättämä patti tuntui paljon tavallista isommalta.

Mukavuudenhaluinen spanieli

Otin sitten sakset käsiin ja leikkasin karvoja punoituksen ympäriltä. Pattihan oli varmaan 3 cm halkaisijaltaan (normaalisti puolikkaan herneen kokoinen) ja verestävän punainen. Patin ympärillä näytti olevan vielä tummempi rengas.

Totta kai nämä tällaiset tapahtuu aina perjantai-iltana tai viikonloppuna, kun joudut sitten miettimään että missäköhän on lähin eläinlääkäri. Sitten muistui mieleen LähiTapiolalta tullut mainos LemmikkiHelpistä, jossa saa chatin välityksellä yhteyden eläinlääkäriin. Sovelluksessa lupailtiin 5-30 minuutin odotusaikaa. Lääkkeitähän sillä ei pysty määrätä, kun laki vaatii eläinlääkärin nähneen koiran viimeisen vuoden sisään, mutta pystyisi kumminkin antamaan ohjeet ja kertoa että kuinka kiire meillä sinne eläinlääkärille on. Maksuakaan siitä ei suoraan mene, vaan "käyntimaksu" vähennetään Lunan kauden vakuutussummasta.

Lähetin kuvat sovelluksen kautta lääkärille, selitin asian ja jäimme odottamaan (kello oli sen n. 17). Puolen tunnin jälkeen edelleen odottiin... ja odotettiin. Siinä seitsemän maissa aloin jo miettiä, että alkaa olla viimeiset hetken lääkärillä vastatata, jos meidän pitää mennä tai hakea apteekista jotain. Saaresta ei ihan heti pääse lähtemään ja lähimpään apteekkiinkin oli matkaa.

Patti ei kumminkaan näyttänyt pahentuvan eikä Luna sitä ihan hirveästi yrittänyt raapia, joten ajattelin ettei meillä nyt niin akuuttihätä ole. Lopulta yhdeksän maissa illalla eläinlääkäri vastasi yhteydenottoon, alkuun pahoitellen että heillä on hirveä ruuhka tällä hetkellä.

Lääkäri siinä totesi, että seuraaminen ja putsaaminen riittää, jos patti näyttää tuolta edelleen maanantaina, niin sitten kävisi lääkärillä. Tai jos se lähtee leviämään tai märkimään tai Lunan vointi huononee, niin sitten pitää mennä aikaisemmin. Raapiminen tietysti pitäisi estää, jottei se ärsyynny tai tulehdu.

Siinä sitten hieman mielessäni kirosin, meillä oli vaunulla kyllä haavanhoitotuotteita, mutta ei kyllä mitään muuta. Kauluria ei sinällään Luna tarvinnut, kun patti oli juuri niin ylhäällä ettei neiti sitä nuolla pystynyt, mutta takatassuilla kyllä rapsutti.

Onneksi lopulta löytyi kaapista tuubihuivi, pujotin sen ensin Lunan kaulaan ja totesin ettei se mene tarpeeksi alas. Sitten otin sakset ja leikkasin kaksi reikää huiviin ja pujotin sen kokonaan neidin päälle. Onni on sen verran pieni koira, että sille saa puettua hätätapauksessa tuubihuivin päälle. :D Ja toinen onni on vaatteisiin tottunut koira, koska Luna meni tyytyväisenä nukkumaan huivi päällä.

Pää hieman tärähti kun valotus oli erittäin huono.

Onneksi seuraavana päivänä punoitus oli jo hieman laantunut. Edelleen koko patti oli kunnolla punainen, mutta sen verestävyys oli kadonnut. Maanantaihin mennessä punoitus oli jo lähes kokonaan kadonnut ja pattikin jo pienentynyt yli puolella.

Kun istuminen on täysin eri asia tokossa ja rallyssa

Viime maanantaina rallateltiin helteessä. Rakensimme sekä mestarin että voittajaluokan radan. Mestariluokassa teemana oli erilaiset jäävät kyltit, joten radalta löytyikin sitten sekä maahanmeno, seisominen ja istuminen. Lunallahan ei yleensä ole erotteluongelmia ja näistä maahanmenossa ja seisomisessa en uskonut olevan ongelmia vaikka ne oli melkein peräkkäin. Istuminen sitten taas...

Jos istuminen onnistuu tokossa tällä hetkellä 85% todennäköisyydellä, rallyssa se sama liike onnistuu ehkä 30% kerroista. En tiedä mistä pahuksesta tämä johtuu, olen yrittänyt käyttää samaa käskytapaa kuin tokossa (eli käsky tulee aina vasemman jalan kohdalla koiran kulkiessa vasemmalla), mutta siitäkään huolimatta se ei ota kunnolla onnistuakseen.

Mestari

 Mutta sitten radalle. Ensimmäinen kyltti menin ihan ok, mutta peruutuksen jouduin uusimaan. Luna otti häiriötä kurssitoverista joka juuri käveli meidän selän takaa eikä lähtenyt kunnolla peruuttamaan. Neiti ei ensin meinannut peruuttaa ollenkaan, mikä ei johtunut takanakulkijasta, mutta sitten kun peruutus alkoi niin stoppi tuli kun huomattiin jonkun olevan takana. Toisella yrittämällä tuli hieno peruutus.

Siitä päästiin hienosti taas eteenpäin, 360 astetta käännös oikeaan, kouluttaja totesi että teen käännöksen turhan lähellä kylttiä. Lunahan tekee käännökset normaalisti tosi tiiviisti eikä osu kylttiin, mutta olisi silti kuulemma ihan hyvä jättää enemmän tilaa. Koska se kerta kun käännös ei ole tiivis niin Luna tulee osumaan kylttiin.

Sitten puolenvaihto takana, kävi sama kuin viimeisessä kokeessa. Luna ei reagoi käskyyn yhtään mitenkään, vaikka annan sekä suullisen käskyn että käsimerkin. Hyvä jos neiti edes vilkaisi minua, hän vain seurasi vierellä katse edessä. Annoin kuulemma liian hätäisesti minun käsimerkin, ehkä annoinkin joo, mutta kun Luna ei edes katsonut minua, niin en usko että käsimerkki oli nyt syypää (varsinkaan kun Luna osaa liikkeen ihan pelkällä suullisella käskyllä kun sitä lenkillä käytän paljon). Jouduin uusimaan kyltin aika moneen otteeseen ennen kuin Luna tajusi että hei hänenhän piti tehdäkin tässä jotain.

Sitten tulikin se liikkeestä istu. Totesinkin kouluttajalle, että tämä on vähän mysteeri itselle, koska tokossa liikkeessä ei ole oikeastaan ongelmaa. Mutta  rallykisoissa Lunahan tekee tässä usein seisomisen. Nyt neiti pisti vielä paremmaksi, eikä tehnyt sitten yhtään mitään. Kuten takaa puolenvaihdossa, Luna vaan jatkoi seuraamista vierellä.

Treenasimme tätä muutamaan otteeseen eri tavoilla (erilaisilla käsiavuilla) ja muilla kroppa-avuilla, mutta silti onnistumisprosentti oli melko pieni. Kouluttaja alkoi pohtia että ottaako se sitten häiriötä kylteistä jotenkin, kun tokossa tosissaan tätä ongelmaa ei ole. Hän käski kotiläksynä treenata paljon ja niin että hiljalleen hivuttautuu kohti kylttiä.

Voittaja

Otimme pienen tauon ennen kuin lähdimme tekemään itsenäisesti voittajaluokanrataa. Voittajan radalla oikeastaan tuntui että Luna heräsi tekemään töitä. Ensin tosin jouduin yhden hypyn uusimaan, kun Luna ei hypännytkään ensimmäistä estettä.

Radalla ei sinällään ollut mitään hankalaa kylttiä, mutta Lunan keskittyminen hieman herpaantui juoksuun lähdössä ja nopealla vauhdilla pujottelemisessa. Neiti siis törmäsi jalkaan kun minä yritin kääntyä oikealle. : D

Näin jälkeenpäin mietittynä, helle saattoi aika vahvasti vaikuttaa Lunan tekemiseen. Toinen tekijä yhdistettynä helteeseen, oli palkka. Minähän olen käyttänyt hieman “tylsempää” palkkaa rallitreeneissä, kun Lunan kierrokset nousevat vähän turhan korkealle paremmalla palkalla, jolloin suoritustarkkuun kärsii. Mutta nyt kun oli muutenkin Lunasta vähän turhan kuuma, niin tylsempi palkka tietenkin vähensi suoritusinnokkuutta muutenkin. Jos mukana olisi ollut esimerkiksi lihapullia, olisi into voinut olla jotain aivan muuta.

Lara ja henkinen este ottaa sohvalle pudonnut nami

Tokossa meillä oli aiheena ohjattu nouto sekä jäävät.  Sää oli onneksi hieman viileämpi kuin maanantaina ja tällä kertaa mukana oli myös parempi palkka.

Aloitimme jäävistä liikkeistä. Kuten tavallista, aloitettiin tilannekatsauksella. Sanoinkin että minusta meillä ei tässä ole isompia ongelmia, seisominen ja maahanmeno on 99,5% varmat liikkeet, istuminen sen 85%. Selitin myös, että olemme saaneet istumista paremmaksi käyttäessäni edellisellä kurssilla saanutta neuvoa, eli käsky tulee aina koiranpuoleisen (vasemman) jalan kohdalla.

Otimme sitten koemaisen suorituksen, asentoina seiso-istu. Hieman Luna otti häiriötä kouluttajasta, joka käveli vajaan parin metrin päässä meistä. Käsky -käskyn kuultuaan neiti vilkaisi kouluttajaa, enkä sinällään ihmettele koska niin olisin minkäkin tehnyt, jos en olisi askelista kuullut sen kävelevän aivan takana, kun käsky kuului aivan korvanjuuressa.

Odotin askeleen kauemmin ennen käskyn sanomista, jotta Luna sai taas keskittymisensä minuun, jolloin pysähtyminen oli oikein nätti. Siitä jatkettiin matkaa (yllättäen, Luna ei ennakoinut liikkellelähtöjä ollenkaan! ) ja istuminenkin oli minusta ihan hyvä. Kouluttaja halusi ottaa istumisen vielä uudelleen. Ensimmäisellä kerralla Luna sitten otti sen 15% todennäköisyyden ja seisoi, mutta kolmannella kerralla istuminen oli vahva. Kouluttaja totesi että se ihan ensimmäinen istuminen oli siinä ja siinä että oliko Luna hieman epävarma mitä piti tehdä.

Otimme vielä seiso ja maahan, jotka onnistuivat myöskin hienosti. Tosin seisomisessa Luna hieman ennakoi, vaikkakin teki kyllä todella näyttävän stopin, mutta en ollut kerennyt kunnolla käskyä sanomaan. Kouluttaja totesi että ei hän näe näissä mitään ongelmaa, että mitä me oikein haluttaisiin treenata. Totesin että jos otetaan hieman käsky-häiriötreeniä, koska neiti vilkuili kouluttajaa tämän puhuessa.

Joten kävelimme sitten L:ää edestakaisin ja joka toisella käskyllä tuli liike (eli joka toisella vain käveltiin suoraan). Ei Luna lankaan jäänyt ja aika piakkoin jätti kouluttajan käsky-käskyn kokonaan huomioimatta. Kouluttaja totesi siihen loppuun että meillä on oikeasti liike hänestä todella hyvin hallussa. Myönnettävä on, että tunnistusnoudon lisäksi, tämä on varmaan sellainen toinen lähes satavarma liike. Tietysti välillä tulee aivopieruja, mutta niitä nyt voi sattua kelle tahansa.

Siitä siirryimme sitten ohjattuun noutoon toisen kouluttajan luokse. Kun käytiin taas meidän tasoa läpi, totesin että yleensä tämä sujuu meillä ihan hyvin, varsinkin jos saan muistutella pari kertaa kehän reunalla. Virheet, joita tässä liikkeessä meille tulee, eivät yleensä tule osaamattomuudesta, vaan häiriöistä. Esimerkiksi merkki on samalla suunnalla ja Luna bongaakin sen. Toinen on seuruukaavion käännös, jos Luna bongaa siitä kapulan, on käännös löysä. Joten mitä olin ottanut treeneihin mukaan merkkejä häiriöksi.

Otimme ensin koemaisen suorituksen ja Luna joutui noutamaan kapulan vasemmalta. Neiti hienosti katsoi kun kapula vietiin ja seuruukaavio oli aivan super! Lihapulla palkkana näyttää toimivan ja käännökset oli todella tiiviitä. Myös noutoon lähdettiin innokkaasti.

Täytyy myöntää, että tuo suoritus oli omalla arvoasteikolla 9,5 ellei jopa 10 suoritus.

Sitten lähdimme lisäämään häiriöitä. Ensin laitoimme Lunan noutamaan oikeanpuoleisen kapulan, koska oikealla puolella oli kasa betonipainoja taustalla. Neiti ei niistä välittänyt, vaan haki kapulan nätisti. Sitten kouluttaja laittoi kaksi merkkiä kentän vasemmalle reunalle (kuten ne usein kokeessakin ovat) ja lähetin Lunan noutamaan vasemman kapulan. Ei taaskaan mitään ongelmaa, mutta neiti varmaan tässä vaiheessa jo tiesi että mitä tehdään. Viimeisenä merkit laitettiin vajaan parin metrin päähän oikean puoleisesta kapulasta. Tämä ehkä hieman hämäsi Lunaa. Neiti juoksi kyllä suoraan merkeille ja kapuloille, mutta joutui hieman katsomaan tarkemmin että mikä niistä hänen pitikään tuoda takaisin :’D kyllä se kapula sieltä kumminkin ongelmitta nousi.

Kouluttaja totesi, että Luna on todella taitava, siitä saa ja pitää olla ylpeä. Ja olenhan minä, Luna osaa oikeasti todella hyvin, kun vain saadaan meidän kehän ulkopuolinen palkkaongelma kuntoon. Olen ottanut treeneissäkin se käytännön, että palkka tulee pääasiassa kentältä tai juuri kentän ulkopuolella eikä treenilaukun luota.

Lopuksi meillä oli jälleen paikallaolot. Olimme tällä kertaa keskellä, ja palkkasin vaihteeksi hiukan tiheämmin, kun Luna ei reagoinut naapureiden käskytyksiin. Kunnollista piiloa meillä ei ollut kun olimme eri kentällä kuin viimeksi, joten kehäaitojen päälle levitettiin yksi ulkotakki, jonka taakse sitten kyykistyimme. Mielessäni ajattelin, että tuo piilo voi olla Lunalle hieman hankala, kun takin alta näki kumminkin meidän jalat. Mutta neiti kumminkin pysyi nätisti paikoillaan, ehkä hieman kurkotteli kaulaansa tavallista enemmän (siitä takin ali pystyi myös toisella silmällä hieman kurkkimaan). Lopussa annoin jälleen palkan siitä ettei neiti noussut naapurin käskyllä ylös.

Luna oli sitä mieltä että hän oli ihan ykkösen arvoinen treeneissä.