Crimson Moon's

 4 kuukauden odottelun jälkeen postiluukusta lopulta tupsahti tällainen.

Kuten aikaisemmassa postauksessa silloin lokakuussa kirjoitin, halusin kennelnimen, joka on jotenkin saanut Lunasta vaikutteita. Eli joko Luna = Kuu tai sitten virallisesta nimestä Mystery. Ei sillä, että se olisi mitenkään erinomainen jalostusyksilö (kaukana siitä), mutta Luna on kumminkin se ensimmäinen oma. Ja osittain mallina mitä cockerspanielin ei kuulu olla.

Vaihtoehtoina minulla oli alkuun Moon Whisper’s, mikä kaatui jo siihen että se oli varattuna muualla. Sitten pitkään pohdin Mystical Moon’sia, Mystical Windsiä. Sitten jossain vaiheessa aloin pohtimaan värejä, olin miettinyt joskus seuraavan koiran nimeksi Terraa (tämä vähän jäi kun pohdin, että nimi on hankala sanoa pakkasella kun suu on jäässä). Mutta tästä sain idean katsoa muita värisävyjä.

Sieltä sitten se löytyi Crimson Moon’s eli karkea suomennos punainen kuu. Nimeä ei löytynyt FCIn listoilta, joten laitoin tämän laitoin ensimmäiseksi toiveeksi ja olin tyytyväinen, kun se hyväksyttiin.

Tosissaan, jalostuskoiraahan minulla ei (vielä) ole. Viime kesästä asti olen seuraillut ja etsinyt mahdollista seuraavaa pentua, kun hiljalleen alkaa vaikuttaa siltä, että Luna ei pakosti enää kisaa kovin pitkään. Joten olisi kiva saada hiljalleen seuraava harrastuskoira kasvamaan. Se, että tuleeko seuraavasta koskaan jalostuskoiraa, näkee sitten ajan kanssa.

Pennun etsinnässä on ollut hieman ongelmia. Yksi tietysti on korona, pentukysyntä on aivan huikeaa. Parhaimmillaan on ollut melkein 200 kyselyä yhteen pentueeseen. Ja tämän takia pentuja ei ilmoiteta missään, joten vaatii hieman enemmän salapoliisityötä jotta löytää tulevia pentueita.

Toinen ongelma on omat vaatimukset, jotenkin taidan etsiä cockerpentuetta bordercollien (terveystulokset&kisatulokset) pohjalla.

Eli vaatimukset/toiveet seuraavalle pennulle on

1) Sukutaulussa ei samoja koiria kuin Lunalla. Lunan luonne- ja terveysongelmat tietäen, en halua samoja koiria seuraavan sukutauluun. Valitettavasti yksivärisiä katsoessa, ne samat koira vaan löytyy lähes jokaisesta sukutaulusta. Joten vähän olen joutunut pelaamaan sillä, että jos niistä ei pääse eroon, haluan ne mahdollisimman kauas sinne sukutauluun. 

2)     Laajemmat tutkimukset kuin Pevisa (=silmät&lonkat). Liittyen edelleen Lunan terveysongelmiin. Toiveissa tietysti olisi mahdollisimman laajat tutkimukset, eli Pevisan lisäksi ainakin polvet, kyynärät ja selkä. Mutta edelleenkään aivan näin laajasti tutkii todella harva kasvattaja. Mutta esimerkiksi selkiä on alettu nyt kuvaamaan selvästi enemmän. 

3)     Vanhemmilla jotain harrastustulosta. Koska haen harrastuskoiraa, toiveissa olisi että vanhemmilla olisi jotain näyttöä, että toimivat harrastuksissa. Mutta valitettavasti, suurimmalla osalta löytyy vain niitä näyttelytuloksia. Joten harrastustulokseksi olen alkanut laskemaan myös hyväksytyn taipumuskoesuorituksen. Tai että kasvattaja kertoo että koiran kanssa harrastetaan. 

4)     Sitten on ollut se osalle kasvattajista punainen vaate – eli väritoive. Alkuun etsin vain seuraavaa punaista cockeria, mutta tämänkin olen nyt laajentanut punaisten lisäksi punakirjaviin, maksaan ja maksakirjaviin. Valitettavasti vaan nämä värit ovat resessiivisiä, eli sieltä usein putkahtaa sitten sitä mustaa-mustakirjavaa. Mutta osa kasvattajista ovat ehdottomasti sitä vastaan, että ei voi haluta tiettyä väriä. Vaikka se väri ei ole minulla se ainoa toive/vaatimus. Toivoisin kasvattajien ymmärtävän, että en minä halua sitä tietynväristä pentua, jos näyttää siltä että siitä ei olisi harrastuskoiraksi. Eli jos pentueeseen syntyy minun toivoma väri, mutta kasvattaja toteaa että se on arka tai sillä on jotain muuta ominaisuutta miksi se ei sopisi aktiiviseen harrastuselämään, niin jättäisin sen pennun väliin.

Tässä on muutamaa pentuetta jo odoteltu, mutta onni ei ole ollut myötä. Joko ei synny narttuja, ei synny yhtään haluttua väriä, narttu ei tullutkaan tiineeksi tai kasvattajalla käydessä tutustumassa totean, että nartun luonne ei ole sellainen mitä haluan.

Tietysti vielä kun en halua pommittaa useampaa kasvattajaa samaan aikaan, vaan olen pikemminkin ollut yhteydessä yhteen ja jos on näyttänyt että hänelle syntyvä pentue on ollut lähes kaikki ehdot täyttävä, olen jäänyt odottelemaan että mitä syntyy. Ja kun on huomattu, että sieltä ei syntynyt minulle pentua tai jotain muuta on tullut ilmi, jolloin on todettu, että homma tyssäsi tähän, olen taas aloittanut etsinnät alusta.

Mutta ehkä joskus johonkin syntyy minulle se seuraava harrastuskoira.

Lunan 7-vuotissynttäreitäkin juhlittiin 21.2. 

Uusi aluevaltaus

Systeri ilmoitti molemmat tytöt oman seuran agilitykisoihin. Laran kanssahan tuo pääasiassa treenaa, Lunan kunnon agilitytreenit ovat sieltä viiden-kuuden vuoden takaa. Mitä se nyt on välillä tehnyt pientä hömppäaksaa ja käynyt systerin kanssa satunnaisesti supermölleissä. Mutta pienemmästä treenimäärästä huolimatta, Luna on radalla varmempi suorittaja. Tietysti ikä vaikuttaa, Luna on vanhempana rauhallisempi ja rotuna hitaampi kuin bordercollie.

Puhe oli, että systeri kisaisi satunnaisesti ykkösluokassa Lunan kanssa, koska neidin polvet/lonkat eivät kyllä kestä kunnon treeniä. Mutta tällä hetkellä tuo juoksee metsässäkin hyppien ja pomppien useamman tunnin, joten en usko lyhyehköjen ykkösluokan ratojen olevan kovin rankkoja.

Ensimmäiset agilitykisat tarkoittivat myös ensimmäistä kunnollista virallista mittausta. Lunan säkä on kotimittauksissa ollut noin 37,5cm ja tämä on otettu niinkin virallisesti kuin koira matolle seisomaan, metallinen mittanauha viereen ja kirjalla sään kohdalta mitta. Lara on puolestaan ollut arviolta 45cm.

Eli näillä tiedoilla, Lunan piti olla varma medi ja Lara rajatapaus pikkumaksi-maksi välillä.

Oli sitten ollut yllätys kun tuomari ilmoitti Lunan olevan rajatapaus. Systeri oli kuulemma hieman kauhuissaan ajatellut, että eihän Luna voi olla mitenkään pikkumaksi, kunnes tuomari oli todennut neidin olevan mini; 34,6cm. Tätä ei ihan helposti hyväksytty vaan tuomari joutui mittaamaan Lunan kolmesti, ennen kuin tulokseen oli uskottava ja todettava, että meidän kotimittaukset on heittänyt häränpyllyä.

Joten systeri joutui käymään toimistolla vaihtamassa Lunan kilpailuluokka medeistä mineihin. Lara oli sitten siellä paikkeilla missä oletettiinkin.

Eli molemmat joutuvat vielä uusinta mittaukseen.

Luna osallistui ensin agiradalle. Systeri ei ollut tähän ilmoittanut Laraa ollenkaan, koska bc-neidillä on kontaktit uudelleen koulutuksessa.

Minä seurasin etänä tollerista tuloksia ja katselin, kuinka koirakot toisensa jälkeen otti hylkyjä. Lopulta sieltä tuli yksi nollatulos hylkyjen lisäksi ennen Lunan vuoroa. Hetken päästä Lunan kohdalle ilmestyi 5,11. Jotka oli pelkkiä aikavirheitä. Eli puhdas rata oli muuten. Systeri myöhemmin laittoi viestiä, että Luna oli pyörinyt putken edessä, mikä kulutti aikaa. En ollut tästä yhtään yllättynyt, heti kun meillä koiratanssi treenit alkoivat, on Luna tarjonnut pyörimistä rally-tokossakin joka toisella kyltillä. Parhaimmillaan se pyörii putken suulla niin että meinaa törmätä siihen putkeen. Toinen missä aikaa kului oli kepit. Lunahan ei ”virallisesti” osaa keppejä. Eli sitä pitää ohjata koko keppien matkalta edes takaisin. Luna kuuntelee kyllä ohjeita todella hyvin, mutta tässä tietysti menee aikaa.

Muita tuloksia ei radalta tullut, joten Luna sijoittui 2.

Myöhemmin oli sitten hyppyrata, jossa molemmat tytöt kisasi. Systeri oli sanonut että hypäri näytti vaikeammalta kuin mitä agirata oli ollut. Ja tulokset puhuivat puolesta, kun sieltäkin tuli hylky toisensa perään. Lopulta oli Lunan vuoro. Tuijotin tolleria tuloksia odottaen ja lopulta riville ilmestyi miinusmerkkinen aika (tosin alle sekunti jäi aikaa) sekä sen perässä rv 0! Ja täten tuli ensimmäinen LUVA!

Pahoittelut, en saa tästä isompaa, klikkammalla aukeaa paremmin.

Hieman myöhemmin pääsi Lara radalle. Rata lähti hyvin, mutta kepit koitui kohtaloksi. Lara pyrki pari kertaa kakkosväliin. Kun rata ei edennyt, alkoi sitten kaikki muu kiinnostamaan. Muutaman yrityksen jälkeen systeri luovutti ja jatkoi radan loppuun ottaen tästä tietysti hylyn.

Laran suorituksesta on huonolaatuinen video, Lunasta ei valitettavasti ole kun itse olin kurssilla eikä alueelle saanut tulla ylimääräisiä ihmisiä koronarajoitusten takia.

 

Mutta sitten minun viikonloppu meni näissä merkeissä:

Eli olin Pornaisissa kasvattajan peruskurssilla.

8 tuntia sekä lauantaina että sunnuntaina tuli istuttua työväenopiston kovalla penkillä maski päässä. Voin sanoa, että pikkaisen oli pää kipeä ja väsynyt olo päivien jälkeen, kun ei sitä maskin kanssa pystynyt aivan normaalisti hengittämään. Lauantaina oli paljon perus biologiaa, käytiin koiran luita ja lihaksia läpi sekä DNA:n rakennetta, josta päästiin perinnöllisyyteen. Alussa käytiin myös Kennelliiton toimintatapoja läpi. Ainut harmi, että tästä 8 tunnista, varmaan 6,5 tuntia oli sitä biologiaa ja loppuaika sitten päästiin niin periytyviin ominaisuuksiin ja tauteihin, josta tottakai aika loppui sitten vielä kesken. Sunnuntaina oli sitten enemmän kasvatukseen liittyvää luentoa, astuttamisesta synnytykseen ja pentujen hoitoon, mitä sopimuksia voidaan tehdä ja millaisilla lomakkeilla, mitä lakisääteisiä asioita on huomioitava koirankasvatatuksessa, mitä oikeuksia on kasvattajalla, mitä oikeuksia on ostajalla, pennun ohjekirjan kirjoittamista sun muuta. Lopuksi oli sitten 20 monivalintakysymyksen tentti.

Jännitin tuota tenttiä ihan hirveästi, mutta kun siihen lopulta päästiin totesin että aika turhaan. 20 kysymyksestä 18 oli vastaus suoraan tiedossa, kahdesta jäljelle jäävästä toinen oli selkeä kun hetken sisäistin kysymystä ja vastauksia (oli kompakysymys) ja mihin käytin eniten aikaa oli se, että oliko aikuisella koiralla 42 vai 46 hammasta. :’D

Kokeen tulokset luvattiin lähettää sähköpostilla sunnuntai-iltana, jotta tarkistus ei keräisi turhaa jonoa (koronan takia). Minä sitten odotin sitä tulosta myöhään iltaan ja kun sitä ei nukkumaan mennessä (klo 22) kuulunut aloin jo pohtia, että onkohan se lähetetty väärään osoitteeseen tai jotain. Mutta ei, aamulla huomasin että 23.50 oli tullut sähköposti, jossa ilmoitettiin minun tulokseni olevan täydet 20/20.

Nythän minulla on 5 vuotta aikaa hakea kennelnimeä. Mikään kiirehän tässä ei ole, koska eihän minulla ole kasvatukseen sopivaa koiraakaan eikä mikään tarkoita, että seuraavakaan koira olisi jalostukseen sopiva. Voi olla että minullekin käy niin kuin luennolle puhuneelle kennelneuvojalle, joka on saanut oman kennelnimensä 2005, mutta ei tähän päivään mennessä ole tehnyt yhtään pentuetta, koska hänellä on ollut erittäin huono tuuri narttujen kanssa (oliko hänellä nyt kolmas vai neljäs narttu, jonka on todennut ettei se sovi jalostukseen). Mutta ajatus kumminkin oli hakea sitä nimeä, kun vaan keksin kivoja. Tähän mennessä keksimäni nimet ovat sitten kumminkin löytyneet jostain päin Eurooppaa, ja koska samaa ei saa olla, olen nämä joutunut hylkäämään.

Haluaisin Lunan jotenkin näkyvän nimessä, eli jotenkin siinä saisi näkyä ”kuu” tai ”mysteeri” jotenkin ja mieluiten englannin kielellä.

Tarkoitus olisi kasvattaa pienimuotoisesti, kiinnittäen erityistä huomioita luonteisiin ja tietysti muuhun terveyteen (tutkia mahdollisimman laajasti) sekä toiveissa olisi käyttää koiria, joilla on jonkin sortin tuloksia muista lajeista kuin näyttelyistä. Tietysti omalta osalta tämä hoituu, mutta tulenko löytämään urosta joka täyttää kaikki vaatimukset on sitten toinen juttu. Mutta onneksi tämä ei tosissaan ole tämän hetkinen tilanne, varmaan menee lähemmäs viiden vuoden päähän aikaisintaan.

Tässä piti olla hieno kuva mun todistuksesta, mutta posti ei ole saanut sitä edelleenkään tuotua vaikka se on kuulemma maanantaina laitettu eteenpäin. Joten joudutte tyytymään Omakoiran kuvaan.

Todistus tuli viimein 2.11.

Luna on myös käytetty tässä välissä virallisessa sydämen auskultaatiotutkimuksessa. Tiedossahan oli, että neidillä on sivuääni, mutta halusin sen näkymään jalostustietokantaan. Ja koska kaikki vapaat ajat oli keskellä päivää, joutui systeri kuljettamaan Lunan Viikkiin Ahmaan jossa oli PEVISA-päivät.

Lääkäri oli kuulemma ollut erittäin outo, todennut kuuntelun jälkeen että tämä pitäisi ultrata. Kun systeri oli sanonut, että se on jo ultrattu ja todettu pieni läppävika, oli lääkäri todennut että siltä se kuulostaakin. Muuten oli ollut erittäin vähäpuheinen. Lopulta se oli todennut, että nyt se näkyy koiranetissä ja lähettänyt systerin Lunan kanssa ulos kertomatta edes mikä se tulos oli. Siinä sitten odotettiin jonkun aikaa, että tulos ilmestyi näkyviin. Tunnin päästä Lunan tietoihin ilmestyi ”Sivuääni: kyllä, oireeton, aste II”.

Hieman yllätti tuo II -tulos, kun itse olin ajatellut sen olevan pikemminkin I kun osa eläinlääkäreistä on joutunut sitä etsimällä etsimään. Voihan se tietysti olla, että se on tässä alkanut vahvistumaan, joten pitää keskustella tuon meidän lääkäriaseman eläinlääkärien kanssa, että pitäisikö meidän käydä ultraamassa sydän uudelleen vai mitä tehdään.

Täytyy sanoa, että sydän”ongelmat” ja nivelrikko on aika huono yhdistelmä. Kun päästään siihen vaiheeseen, että sydän alkaa oireilla, pitäisi välttää turhaa/raskasta rasitusta. Varsinkin helteillä. Mutta sitten taas nivelrikossa hoitona on ensisijaisesti hyvä lihaskunto, joka vaatii tietynlaisen rasituksen että ne lihakset pysyvät hyvänä. Joten jos vältetään rasitusta, köyhtyy lihakset ja jos hoidetaan lihaskuntoa, ei sydän tykkää siitä. Myöskin osa nivelrikon tulehduskipulääkkeistä ei sovi sydänvaivaisille. Tietysti siellä on vaihtoehtona sitten gabapentiinit sun muut.

Mutta tällä hetkellä onneksi sekä sydän että nivelrikko ovat oireettomia, joten jatketaan normaaliin tapaan.