Koirankasvatuksen tulevaisuus -seminaari

Sunnuntaina 2.10. järjestettiin Suomen Koirakasvattajat ry:n toimesta seminaari koirankasvatuksen tulevaisuudesta. Koska minua koirankasvatus kiinnostaa, vaikka ajankohtaista se ei ole vielä vähään aikaan, ja seminaaria ei ollut hinnalla pilattu (ei-Sukokan jäsenille 15€ sisältäen aamukahvin, lounaan sekä iltapäiväkahvin ja pullan) päätin mennä kuuntelemaan. Seminaari pidettiin Vantaan ShowHau centerillä, ja pyysin systeriä heittämään minut sinne, kun osallistujia oli reilu 200, joten parkkipaikat olivat varmaan muutenkin vähissä.

Kun pääsin sisälle, kävin hakemassa nimikyltin rintaani ja kävin varaamassa istumapaikan penkkirivistöstä. Koska aikaa oli vielä 15 minuuttia ennen seminaarin alkua, kävin kiertelemässä ShowHaun myyntialuetta. Tarkoituksena ei oikeastaan ollut ostaa mitään, pikemminkin katsoa mitä kaikkea löytyy ja minkälaista hintaluokkaa tuotteet olivat.

Suurin osa osallistujista oli koirakasvattajia (ja ikäluokaltaan huomattavasti minua vanhempia), mutta oli meitä ”nuoria” paikalla myös muutama. Omalta paikalta näin 5-6 muuta nuorta.

Pian seminaari pääsi alkamaan kun seminaarin vetäjä asteli keskelle hallia ja pyysi porukkaa hiljentymään paikalleen. Yritin ottaa muistiinpanoja, omia mietteitä ja kommentteja ylös ja yritän ne nyt kirjata tähän.

Koirajalostuksen tulevaisuus Suomessa – Juha Kares, SuKoKa ry:n puheenjohtaja

Tulevaisuuden haasteet?
Yhteiskunta on haastavassa murroksessa ja taloudelliset seikat ja raha määräävät ehdot koirankasvatukselle. Maailma on myös muuttumassa kovemmaksi, ihmiset joutuvat kilpailemaan mm. työpaikoista, hinnat nousevat ja ostajat alkavat vaatimaan enemmän ja enemmän. Työn ohella koirien kasvattaminen on koko ajan haastavampaa, varsinkin kun kasvatus vaatii ylimääräisiä resursseja, kuten aikaa, tilaa ja rahaa. Koko ajan lisääntyvässä työttömyydestä kasvatuskin kärsii. Meneillä on myös uusi eläinsuojelulaki, mikä koventaa (koiran)kasvatuksen lainsäädäntöä. Kares tosin totesi että siinä ei pahemmin puhuta karjaeläinten jalostuksesta vaan koirienkasvatusta vain vaikeennetaan.

Kasvattaminen kallistuu
Kulurakenne kasvaa ja alkaa olla sietämätön, varsinkin kun tulot eivät kasva samassa suhteessa kulujen kanssa. Harrastaminen kallistuu, kuten myös asumis-, energia-, ja liikkumiskustannukset. Koirille tehdään enemmän ja enemmän tutkimuksia ja näiden tutkimusten hinta nousee. Vaikka tutkiminen on hyvä juttu, niin on sillä huonojakin puolia; löydetään uusia sairauksia, minkä takia koiria karsiutuu jalostuksesta. Kotona ollut muuten huippukoira voikin saada sairaanleiman eikä tämän jälkeen ole ”jalostustavaraa.” Vaikka kaikki hinnat nousevat, ei kasvattaja voi siirtää hintapaineita pentujen hintoihin, koska tällöin on riski pentujen jäämisestä käsiin.

Tiukka kuluttajan suoja ja korvaukset uhkana
Kuluttajansuojalaki ja ihmisten käsitys vastuusta on enemmän ja enemmän kasvattajan uhkana. Kuluttajat ovat tietoisempia oikeuksistaan ja mielipiteet koiraan muuttuneet ja ostotilanteessa koiraa verrataan tavaraan. Jos koira ei olekaan ”ehjä” vaaditaan koviakin korvauksia kasvattajalta. Tämä lisää kasvattajan henkistä painetta, kuka uskaltaa kohta enää myydä pentua tuntemattomalle? Kuulemma kumminkin 99% pentumyynneistä sujuu hyvin ja ongelmitta, mutta yksikin väärin valittu ostaja voi tarkoittaa jopa 15 vuoden piinaa kasvattajalle. Tarkoittaen, että ostaja voi vuosia pyytää korvauksia erinäisiin vikoihin. Kasvattajaa pidetään ”riistoporvarina.”

Eläinlääkärikustannukset kasvavat
Eläinlääkärikustannukset kasvavat koko ajan ja niin kasvattaja kuin tavallinen koiranomistaja voi olla pulassa laskun/laskujen kanssa. Esimerkiksi maitohampaiden poisto on joskus maksanut alle satasen ja nyt siitä joutuu parhaimmillaan pulittamaan useamman satasen. Silti korkeatasoisessa kasvatustyössä eläinlääkäripaleluja tarvitaan. (Jalostus)koiria tutkitaan enemmän ja näiden tutkimusten hinta kasvaa, tietoa tietysti saadaan lisää, mutta tätä tilastollista materiaalia käytetään paljon rotukoiria vastaan.

Positiivisena asiana hintojennoususta voi sanoa että kenelläkään ei oikeasti ole varaa kasvattaa sairaita koiria, joten jos kasvattaja ei ole tähän mennessä herännyt koiriensa terveyteen niin nyt alkaa olla aika herätä.

Rotukoiria on liikaa
Koirarotuja ja täten pieniä populaatioita liikaa, minkä takia jalostusmateriaalia on vähän. Osa roduista on myös sukupuuton partaalla, mutta Kares ei suostunut mainitsemaan esimerkkejä roduista. Tästä huolimatta rotukoiraksi syntyminen ei saa merkitä sairasta tai lyhyttä elämää. Kasvattamiseen tarvitaan uudenlaista ja tervehdyttävää suhtautumista (rotuunotot?). Kannattaa myös miettiä mitä rotuja oikeasti kannattaa kasvattaa. Verrattuna aikaan 30 vuotta sitten, osaa roduista ei nykyään edes tunnistaisi samaksi.

Suhtautuminen rotukoiriin ja kasvatukseen muuttunut kriittiseksi
Rotukoirat ja lemmikit ovat suuren yleisön edessä arvioitavana koko ajan. Eläimiä myös inhimillistetään enemmän, koko ajan uutisoidaan huonosti kohdelluista koirista. Nykyään rotukoirien kasvatusta pidetään pahana ja sairaana, mutta sekarotuiset ja rescue-koirat ovat in ja näiden omistajat erittäin hyveellisiä ihmisiä. Ostajista on myös tullut kriittisempiä pentujen suhteen (mikä omasta mielestäni on sinällään hyvä juttu, koska tällöin yhdistelmää on pakko miettiä enemmän. Mutta meneehän ne ”vahinkopennukin” kovalla hinnalla kaupaksi, joten näitä kriittisiäostajia ei taida olla vielä paljoa…) Säätelyä, rajoituksia sekä esteitä on tulossa koirien kasvatukseen tulevaisuudessa.

Kasvattajien stressitasot kasvavat
Kasvattajat ovat helppoja silmätikkuja niin somessa kuin keskusteluissakin. Kasvattajat eivät myöskään saa erehtyä tai epäonnistua missään, ilman isoa negatiivista palauteryöppyä. Nykyään myös jokaiseen ongelmaan halutaan syyllinen ja kasvattaja on tässä valitettavasti helppo kohde. Kasvatuskentällä on negatiivista vastakkainasettelua, joissa kasvattajille voidaan olla säälimättömiä, eritoten sosiaalisessa mediassa. Ajankäyttö, taloudelliset paineet, ympäristö sekä kasvatuksen hoitaminen syövät kasvattajan energiavaroja. Kasvattajat saavat tukea tässä melko vähän.

Kasvatukselle tulossa rajoitteita
Suomen Kenneliitto sekä rotujärjestöt ovat ottamassa enemmän ja enemmän määräämisvaltaa koirien kasvatuksen suhteen. Kasvattajia ei kuunnella ja heidän oma päätösvaltansa laskee. Lisäksi yhteiskunta tulee lisäämään valvontaa ja kontrolloimaan kasvatusta. Toisaalta, kasvattajat eivät ole kovinkaan aktiivisia omien rotujärjestöidensä tai kennelpolitiikassa, jolloin näiden tekemiä päätöksiä on turha arvostella. Sivusta kun on todella helppo haukkua muiden päätöksiä, kun ei ole kantanut omaa korteaan kekoon.

Yhteinen sävel
Kasvattajien, SKL ja rotuyhdistysten pitäisi toimia positiivisessa hengessä rotukoirien puolesta, koska kaikilla on sama tavoite: onnellinen, kokonaisvaikutukseltaan mahdollisimman terve, kaunis ja tasapainoinen koira

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan yleistä asennemuutosta eikä ilman yhteistyötä tule tapahtumaan yhtään mitään.

Tuki
Kasvattajille pitäisi saada enemmän tukea ja apua kasvatustyöhön. Kasvattajien pitäisi myös keskenään tehdä enemmän yhteistyötä. Rotukoirien kasvatusta tulisi myös helpottaa ja ymmärtää eikä koko aikaa vaan vaikeuttaa

Toisena luennoi Agrian eläinvakuutuksen eläinlääkäri Marika Melamies Agrian tekemistä rotuprofiileista. Agria kerää tietoja vakuutetuista koirista ja järjestää tiedot niin, että eri rotuja voidaan verrata toisiinsa. Esimerkiksi mihin sairauksiin cockerspanielit yleensä menehtyvät useammin kuin muut rodut, tai miltä kantilta cockerspanieli on terveempi kuin muut rodut. Tiedot lisätään dogwellnet.com sivustolle, mutta tarkkoihin rotuvertailuihin pääsevät vain käyttäjätunnuksen omaavat. Käyttäjätunnukset yleensä annetaan esimerkiksi rotujärjestöjen jalostusneuvojille.

Tällä hetkellä suurin osa sairaustilastoista tulee ruotsalaisilta vakuutetuilta koirilta. Ruotsissa kaikista maan koirista 80% on vakuutettu, ja näistä yli puolet on Agriassa. Terveystietojen tilastointia ja tutkimuksia on tehty vuodesta 1995 alkaen. Suomalaisten ja ruotsalaisten koirien geeniperimä on kuulemma sen verran yhtenevä, että naapurimaan tietoja voidaan käyttää täälläkin, varsinkin kun kotimaisten koirien tietojen keruuseen menee jopa 10 vuotta. Rotuprofiileihin lisätään koko ajan uusia rotuja, tällä hetkellä niitä oli arviolta 130(?) kappaletta.

Tietojen keruulla on tarkoitus tuottaa terveystietoja esimerkiksi rotuyhdistyksille, jotka voivat käyttää tietoja esimerkiksi Pevisan päivittämiseen.

Tiedon keruussa tietysti on myös hieman ongelmia, vaikka Agria yrittää tiedoillaan pyrkiä harhattomuuteen. Esimerkiksi vakuutusten ikärajat vaikuttavat tuloksiin. Agrian hoitokuluvakuutuksella ei ole yläikärajaa, mutta siitä huolimatta monet omistajat lopettavat koiriltaan vakuutukset muutaman ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin monien vanhojen koirien tiedot jää saamatta. Myös koiran ikä vakuutusta ottaessa vaikuttaa, jos se otetaan myöhään jää tietysti mahdollinen pentuajan sairastaminen tilastoista pois. Tilastoihin pääsevät myös vaan ne eläinlääkärikäynnit, joista on haettu korvausta ja omavastuu on ylittynyt. Eli esimerkiksi rokotuskäynnit eivät tietenkään tilastoihin pääse, vaikka eihän niillä merkittävää tekijää ole koirien jalostukseenkaan nähden.

Luennoitsija näytti hieman millaista tietoa sivuilta saa ja nyt minua tietenkin harmittaa etten ottanut puhelimella kuvaa dioista, joten yrittäkää kestää kun esitän tässä paintilla töhrittyjä kuvia mitkä yrittää esittää yhtä hienoja kaavioita mitä tuolla näytettiin. :D Mutta lyhyesti näimme kaavion muutamasta eri rodusta aloittaen siitä kuinka usein ko. rotu käy eläinlääkärillä verrattuna kaikkiin muihin rotuihin. Osalla roduista (esim. bordeaux’ndoggi) eläinlääkärikäyntejä oli 4 kertaa enemmän kuin muilla roduilla yhteensä. Sitten nähtiin listoja että mistä syystä sinne eläinlääkäriin on menty (tästä esimerkkikuva), tähänkin listaan sai näkyviin ko. sairauden yleisyyden verrattuna muihin rotuihin. Sieltä kuulemma näkee myös rodun sisällä tietoa, onko ko. sairaus yleisempi esimerkiksi nartuilla vai uroksilla. Näimme myös kaavion rotujen X oletetusta eliniästä ja kuinka elinikäodote oli muuttunut kahden eri tutkimusajan välillä.

Nämä ovat tietoa, joiden ideana olisi selvittää varsinkin rotuyhdistyksille, millaisia ongelmia kyseisellä rodulla on ja saada näin yhdistykset kehittämään kehitystyötään sairauksia vastaan. Luennoitsija tosin kommentoikin, että idea ei ole vähentää yhtä sairautta, jonkin toisen terveen ominaisuuden kustannuksella. Näihin tietoihin ei siis tavallinen kasvattaja pääse, mutta jalostusneuvojien kannattaisi seurata päivittyvää tietokantaa ja ottaa nämä tiedot huomioon hommassaan.

Tämä on siis omatekemä esimerkkikuva. Punainen palkki on tietty rotu ja vihreä palkki keskiarvo kaikista muista roduista. Palkkien koot  ja "sairaudet" on päästä heitetty, eli niihin ei kannata sen enempää tarketua. Eli tässä esimerkiksi tällä rodulla X, esiintyy sydänvikaa neljä kertaa enemmän kuin muilla roduilla, mutta esimerksi spondyloosia keskiarvoa vähemmän.

Tässä kaaviossa näkee taas että koirien eliniän odote on kasvanut vuosien mittaan. 

Kolmantena luennoi asianajaja sekä aloitteleva kasvattaja Pauliina Lehtola aiheena Koiran kauppaan liittyvät sopimukset kasvattajan näkökulmasta. Voin jo valmiiksi sanoa että tämän kohdan muistiinpanot on varmaan hieman sekavat, koska lakitermit ovat itsellä hieman hakusessa.

Sopimukset
Suomessa on sopimusvapaus, eli ihmisellä on oikeus tehdä sopimuksia, vapaus päättää tehdäänkö sopimuksia vai ei, vapaus valita sopimuskumppaninsa, vapaus päättää sopimuksen sisällöstä sekä sopimusmuotovapaus.

Poikkeuksina pakottava lainsäädäntö, millä pyritään suojaamaan sopimuksen heikompaa osapuolta eli kuluttajaa. Suomessa on myös kauppalaki, jonka säännöksistä voi poiketa.

Perusongelmat

Pennunmyynnissä käytetyt lait on suunnattu täysin toisenlaiseen kauppaan. Laissa käytetään sanamuotoja kuten ”6 kuukauden virheolettama, 2 kuukauden reklamaatioaika sekä salainen virhe”.

Avatakseni asiaa: 6 kuukauden virheolettamalla tarkoitetaan ”tavaran” (pennun) virheellisyyttä arvioidaan sen perusteella, millainen se oli kun se luovutettiin ostajalle. Myyjä/Kasvattaja vastaa virheestä, joka on ollut tavarassa luovutushetkellä, vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin (kumminkin 6 kuukauden sisään). 

Tässä voidaan todeta että koirat ovat eläviä eläimiä ja, kuten ihmisetkin, omaavat perimän jonka ne ovat saaneet vanhemmiltaan ja nämä puolestaan omilta vanhemmiltaan. Voidaanko pitää kasvattajaa vastuussa ominaisuudesta, mikä on parhaimmillaan voinut hypätä parinkin sukupolven yli ja kasvattaja ei tästä ole ollut tietoinen? Pentu ei ole siis tietoisesti myyty ”viallisena.”

2 kuukauden reklamaatioajalla puolestaan tarkoitetaan sitä, että ostajan on ilmoitettava ”kohtuullisessa” ajassa myyjälle, jos hän haluaa purkaa kaupan tavaran/pennun virheen perusteella. Tällainen virheilmoitus voidaan kuitenkin tehdä aina korkeintaan 2 kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja on tosiasiassa havainnut virheen.

Toisin sanoen ostajan ei tarvitse ilmoittaa pennun sairaudesta kasvattajalle heti kun se ilmenee vaan hänellä on lupa odottaa jopa 2 kuukautta ennen ilmoittamista. Sairaushan ilmenee ”tosiasiassa” vasta kun koira käytetään eläinlääkärillä, eli parhaimmillaan se on voinut sairastaa jo pidempään ennen kuin ostaja on vienyt koiran lääkärille. KSL:n mukaisesti ostaja saa hyvinkin laajasti vedota tietämättömyyteensä, jolloin koira voi oireilla pitkään ennen kuin kasvattaja saa asiasta edes tietää.

Salainen virhe on puolestaan vika tai puute, josta myyjä ei ole tiennyt ja jota ostaja ei ole voinut huomata tavaraa/pentua ostaessaan. Lain mukaan on kohtuullista, että myyjä vastaa tavarassa olleesta virheestä, vaikka virhe ilmenisi vasta useamman vuoden kuluttua tavaran luovutuksesta. Perinnöllisyyttä pidetään siis virhevastuun kriteerinä, mutta kasvattaja ei pysty mitenkään todistamaan että ostaja olisi aiheuttanut vian esimerkiksi virheellisellä ruokinnalla/liikunnalla tai jos pentu on uudessa kodissaan esimerkiksi pudonnut korkealta.

Tämä se vasta oli mielenkiintoinen termi, teoriassa siis kasvattaja olisi vastuussa jos koiralla ilmeneekin vaikka 5 vuoden iässä E/E lonkat ja dysplasia? Ostaja voi tässä tapauksessa vaatia täyttäkorvausta eli pennun hintaa takaisin ja mahdollisia eläinlääkärikuluja.

Luennoitsija ihmetteli että myyjän ostajalle antamilla tiedoilla ole mitään väliä tässä tapauksessa. Eli vaikka kasvattaja kertoisi rodulla X olevan yleisesti lonkkavikaa ja täten asiakas on tietoinen riskistä.

Koirakasvattaja = elinkeinoharjoittaja
Koirankasvatusta pidetään ammattimaisena työnä, vaikka Suomessa aikalailla poikkeuksetta kaikki ovat enneminkin harrastajia. Kasvattajaa pidetään elinkeinoharjoittajana jos hän on rekisteröinyt vähintään 3 peräkkäisenä vuotena yhden pentueen tai samana vuonna useamman pentueen. Huvittavaa on, että kasvattaja on elinkeinoharjoittaja vaikka pentujen myynnistä saatu tulo ei jäisikään voiton puolelle.

Uusi kauppasopimus: kirjaukset virhevastuusta
Kotikoiran määritelmä: rotuaan selvästi edustava koira, luovutettaessa terve, koiran kanssa voi osallistua SKL:n harrastustoimintaan.”
Luennoitsija kommentoikin että onko T:n laatuarvostelun koira ”rotuaan selvästi edustava”. Mihin harrastustoimintaan ja millä tavoin koiran kanssa on pystyttävä osallistumaan?
Sana ”terve” on myös turhan huolimaton ja tarkentamaton käyttö eläinten kaupan yhteydessä. Missä menee sairauden raja? Tämä voidaan myös ymmärtää kasvattajan vastuun lisäämisenä, eli myyjä on vastuussa kaikesta mitä koiralle tulee. Kauppasopimuksessa on myös selvennys, jonka mukaan kasvattaja on vastuussa piilevästä seikasta, joka haittaa koiran elämää normaalina kotikoirana tai vaatii hoitoa. Haitan kokeminenhan on ihan yhtä yksilöllisistä kuin termin ”terve” ymmärtäminen.

Vahingonkorvaus virhevastuussa
Uudessa kauppasopimuksessa mainitaan ”myyjä suorittaa korvauksena…”, mikä on lakiin perustumaton kirjaus. Laki ei tunne korvausta vaan se tuntee vahingonkorvauksen, hinnan alennuksen sekä kauppahinnan palauttamisen kaupan perumisen yhteydessä. Se, että kaupan purun ja koko kauppahinnan palauttamisen jälkeen koira jaa usein ”lisäkorvauksena” ostajalle, ei perustu mihinkään lakiin. Tämähän voi olla koiran kannalta hyvä seikka, jos perhe on kunnollinen tai kastrofaalinen huonoissa käsissä ja kasvattajaa ei voi pakottaa lainvastaiseen seuraamuskäytäntöön vakiosopimuksin.

Yhteissopimus
Suomessa lain mukaan esineitä voidaan omistaa yhdessä, eli yhteisomistukseen ei ole olemassa mitään lakiin perustuvaa estettä. Yhteisomistuslaki on peruslaki, jonka säännöistä voidaan poiketa, eikä kuluttajansuojalakikaan millään tavalla sitä kiellä. Luennoitsija siinä pohti mihin SKL perustaa yhteisomistuskieltonsa sekä hän myös pohti kuinka paljon Kenneliitto saa rajoittaa jäsentensä sopimusvapautta pelkästään jäsenyyteen perustuen.

Sijoitussopimus
Jalostusstrategiassa pyritään välttämään liian nuorien koirien jalostuskäyttöä ja käyttämään myös vanhempia koiria. Mutta siitä huolimatta sijoitussopimukseen on laitettu ehdoton yläikäraja. Teoriassa siis esimerkiksi ulkomailta ostettua hieman vanhempaa koiraa ei pystyisi sijoittaa. Tämä on ongelma kun Suomessa kennelit ovat lähes kaikki kotikenneleitä joihin ei mahdu määrättömästi koiria. Omasta mielestä tämä on tietysti hieman roturiippuvaista, esimerkiksi rivitalokaksioon mahtuu aika monta chihuahuaa jos rahat muuten riittävät, mutta kovin montaa tanskandoggia samaan tilaan ei mahdu.

Viimeisenä osiona seminaarissa oli paneelikeskustelu, jossa kommentoimassa olivat varatuomari Tina Taivaloja, asianajaja Pauliina Lehtola, varatuomari ja kasvattaja Kristiina Martimo, ulkomuototuomari ja kasvattaja Tiina Taulos ja Kennelliiton edustaja Kirsi Sainio.

Tästä oli hankala ottaa mitään muistiinpanoja, koska keskustelu kävi todella kuumana enkä ole mikään pikakirjoittaja, joten yritän käydä omasta mielestä tärkeimmät asiat läpi niin kuin ne muistan.

Ensimmäinen läpikäytävä kysymys oli, että mihin suuntaan koiranjalostus on Suomessa menossa.

Yleisesti sanottuna koko seminaariväki tuntui olevan Kennelliittoa vastaan, mitä en ihan ymmärtänyt. Ymmärsin sen, että negatiivisuus lähti siitä, että Kennelliitto uusi kauppasopimuksiaan kasvattajien kannalta paljon huonompaan suuntaan kysymättä tätä kasvattajilta. Kennelliitto oli päivitykset tehnyt pienen sisäpiiriporukan kanssa, johon kuului vajaa kymmenen kasvattajaa ja 5 lakimiestä. Näiden sopimusten piti tulla voimaan ymmärtääkseni tämän vuoden alusta, mutta niistä nousseen haloon takia voimaan tulo siirtyi vuoden 2017 loppuun. Mutta nämä sopimukset olivat selvästi piikki lihassa lähes kaikilla seminaariin osallistuneilla, koska se oli ihan sama mitä Kennelliitto sanoi kehittävänsä eteenpäin niin palauteryöppy oli negatiivinen.

Minun alkoi käydä jo sääliksi Kennelliiton edustajia, vaikka en itsekään pitänyt muutetuista sopimuksista. Heillä oli kuitenkin ihan hyviä kehitysideoita tulevaisuuden varalle, esimerkiksi paneelikysymykseen vastaten he kertoivat yrittävänsä siinä mielessä ”helpottaa” jalostusta kehittämällä jalostustietojärjestelmää. He olivat suunnitelleet sinne mm. geenitestien tuloksia näkyville sekä rokotuksien näkymistä ja he myös saisivat lisättyä ”kaikkea muuta kivaa.” Jälkimmäisessä jos koiraa yritetään ilmoittaa esimerkiksi näyttelyyn ilman että sillä on rokotukset kunnossa, ohjelma herjaisi rokotusten vanhenemisesta. Joku yleisöstä tässä vaiheessa tokaisi, että ei kasvattajat halua ”kaikkea muuta kivaa” sinne jalostustietokantaan vaan esimerkiksi näyttelyarvostelut kirjallisina. SKL edustaja vastasi että todennäköisesti kirjallisina niitä ei KoiraNettiin lisätä, mutta johonkin toiseen tietokantaan(?) he voisivat ne laittaa. Itse ymmärsin tästä että tämä ominaisuus oli siis ollutkin jo pohdinnassa.

Toisena kysymykseen vastasi kasvattaja Tiina Taulos, ja minun on myönnettävä, että siinä vaiheessa kun hän avasi suunsa totesin, että tämä ihminen ei ole minun makuuni. Melkein ensimmäisenä hän haukkui kaikki nuoret (/uudet) kasvattajat. Ihan sanasta sanaan en muista mitä hän sanoi, mutta suurin piirtein se meni niin, että ”kaikki nämä nuoret kasvattajat vaan jalostavat koiria kasvattamisen ilosta tietämättä edes niiden rotumääritelmää. Sitten he esittävät kaikkitietäviä sosiaalisessa mediassa ja haukkuvat pystyyn vanhemmanpolven kasvattajat, jotka ovat oikeasti nähneet mihin tämä koirajalostus on menossa.” Toisin sanoen minä ymmärsin tämän niin että koirajalostus on pielessä koska nuoret kasvattajat pariuttavat koiria välittämättä mistään mitään. Siis totta kai ihmisellä, joka on kasvattanut koiria 50 vuotta on varmasti enemmän kokemusta asiasta, mutta minusta on todella törkeää haukkua uusia (ja varsinkin nuoria) kasvattajia tuolla tavalla. Sanoisin että suurin osa jotka oikeasti ryhtyy kasvattamaan rotukoiria, oli kyseessä nuorempi tai vanhempi ihminen, ottaa asioista selvää eikä vaan tehtaile pentuja. Koko seminaarin ajan on puhuttu siitä kuinka ihmisten pitäisi tehdä yhteistyötä, niin tämä henkilö ei tuntunut olevan kovinkaan yhteistyöhaluinen.

Yksi yleisöstä kysyi miten tulevaisuudessa aiotaan puuttua brafykefaalisten rotujen kasvatukseen. SKL edustaja kommentoi että he kehittävät ns. kävelytestiä Yliopistollisen Eläinsairaalan kanssa, joilla pystyisi hieman arvioimaan ruttukuonoisten ilmankulkua. Sitä tutkitaan edelleen ja eri roduilla yrittäen selvittää pystyykö se antamaan suuntaa kaikilla brafykefaalisilla roduilla vai sopiiko se vain osalle näistä.

En haluaisi kuulostaa nyt itse mollaavalta, mutta kasvattaja Tiina Taulos piti ehkä jopa turhana tällaista tutkimusta. Ehkä koska itse kasvattaa ko. rotuja, mutta kun hänen vuoronsa oli vastata kysymykseen, niin hän totesi kasvattavansa rodunomaisia (terveitä) koiria, joten se hänestä pitäisi riittää. Mutta tässä mielestäni kyse onkin siitä että se itse rodunomainen ominaisuus on pielessä.

Sitten vielä keskusteltiin niin sanotusta ostajan vastuusta, mitä nykytiedoilla lain mukaan ei ole olemassakaan. Olen samaa mieltä monen muunkin kanssa että pentua ostesssaan ostajan pitäisi olla tietoinen, että ostaa elävän eläimen eikä tavaraa, mikä se lain mukaan kumminkin on. Elävälle eläimelle sattuu ja tapahtuu eikä tulevaisuutta ja kasvua voi 100% ennakoida. Se, että ensimmäinen kysymys mitä kasvattajalle pentua kysellessä esitetään on että mitä kasvattaja on valmis korvaamaan (ja tätä kuulemma on tapahtunut!) on minusta todella törkeää. Siinä olin täysin samaa mieltä Tiina Tauloksen kanssa joka totesi että hän siinä vaiheessa toteaa että näitä pentuja hän ei kyselijälle myy ja kysyy vielä että keneltä ostaja vaatii korvauksia kun esimerkiksi hänen lapsessaan olisikin jokin vika?

Se on ymmärrettävää jos pentu kuolee nuorella iällä esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan vuoksi, että kasvattaja joutuu tällöin korvaamaan joko pennun hinnan tai tarjoamalla uuden pennun. Tämän kasvattajat itsekin tiesivät ja ymmärsivät ja minusta pitivät kohtuullisenakin. Mutta se, että koirassa ilmenee vanhemmiten jokin vaiva on sitten jo eri asia, koska kyllähän yhtälailla ihmisillä putkahtelee sairauksia esiin iän karttuessa. Ja se että onko vaiva oikeasti pelkästään perimän aiheuttamaa vai onko ostaja itse saanut aiheutettua sen. Otan tässä esimerkkinä ihmisten 2. tyypin diabeteksen, ihmisellä voi olla perinnöllinen alttius se saada, mutta omat elämän tavat vaikuttaa aika vahvasti puhkeaako se vaiko ei. Koirapuolelle siirryttäessä otan Lunan tässä esimerkiksi. Minähän hankin Lunan suunnitelmissa agility. No, 1 vuoden ikä tuli täyteen ja ilmeni tytöllä olevan C:n lonkat ja 1/0-polvet, mitkä ei nyt ole priimaa. Olisin tästä välittämättä voinut jatkaa treenaamista täysillä ja olisin huomattavasti isontanut riskiä, että tuolla parhaimillaan olisi nivelet kuluneet pilalle ja eläisin nyt nivelrikkoisen nuoren koiran kanssa. Teoriassa tästä olisin varmaan voinut alkaa vaatia jotain korvauksia, koska nuorella koiralla ei kuuluisi nivelrikkoa olla. Vaikka siis itse olisin iso syypää siihen että sitä nivelrikkoa koiralle olisi tullut.

Kuva (c)  SuKoKa ry:n kuvaaja

Mutta nyt minun on myönnettävä että en muista enää muuta mistä siinä keskusteltiin vaikka keskustelua kyllä oli. Näillä muilla paneeliinosallistujilla ei ollut niin vahvoja kommentteja että niitä olisi jäänyt mieleen. Lisään tähän tekstiin jos asiaa palaa myöhemmin mieleen.

Seminaari oli minusta ihan hyvä, mutta olisin itse toivonut enemmän tietoa juuri siitä tulevaisuudenkuvasta, nyt oikeastaan ainoastaan ensimmäinen luennoitsija antoi hieman kuvaa millainen tulevaisuus on. Muuten pääasiassa mollattiin Kennelliittoa ja sen sopimuksia ja oikeastaan mollattiin kaikkea mitä SKL edustaja sanoi. Se, että seminaarissa toitetetaan että kaikkien on tehtävä yhteistyötä niin minusta tällä hetkellä varsinkin kasvattajien puolella tuntui olevan näitä jotka eivät olleet kovinkaan yhteistyöhaluisia. Tämän kuvan sai näin ei-kasvattaja koiraharrastajan silmin. Eli meillä (harrastajilla, kasvattajilla, SKL:llällä) on kyllä pitkä ja ja kivinen ylämäki edessä jos tämä meno jatkuu.