Tuplatunti = agilityn alkeet + toko

Viime sunnuntaina meillä alkoi agilityn alkeet –kurssi Koirakeitaalla. Haimme Lolan tädin luota ja ajoimme jo tutuksi tulleelle koirahallille Vantaalle.  Luna oli tietenkin ihan jee-fiiliksissä kun se tiesi missä ollaan, mutta Lola yllättäen oli hieman kauhuissaan häntä alhaalla ja pyöri levottomasti ympäriinsä. Sama meno jatkui kun mentiin sisälle, Luna tapansa mukaan alkoi etsiä lattialta edelliseltä tunnilta tippuneita nameja, kun Lola taas pysyi jaloissa ja sohvalla meni heti systerin selän taakse piiloon.

Kouluttaja ensin esitteli itsensä (kouluttaja oli meille tuttu Saa katsoa ja koskea kurssilta) ja kurssin lyhyesti. Eli ideana on käydä kaikki agilityn esteet ja niiden oikea ylittämistapa läpi. Suurin osa esteistä on meille tuttuja, kun molempien koirien kanssa on tullut käytyä agilityhallilla ihan itse treenaamassa, mutta monessa paikassa on pakko käydä ensin alkeiskurssi, jotta pääsisi ylemmille kursseille.

Aloitimme ihan perinteisestä avoesteestä, jossa ei kummallakaan koiralla ollut mitään ongelmaa ylittää. Lola oli edelleen hieman kauhuissaan ja pihalla mitä se siellä teki, mutta heti kun kyse oli esteen ylityksestä, kiihtyi toinen nollasta kymppiin. Sama jatkui muillakin esteillä.  Siitä jatkoimme putkeen. Aloitimme vajaan metrin putkella ja siitä sitä pidennettiin ja sitten lisättiin mutkaa. Lolalla ei taaskaan ollut mitään ongelmaa, mutta Luna yllättäen jäi pidemmässä putkessa ja mutkaputkessa aina putken keskelle. En tiedä oliko siellä sitten joku haju mitä tuo jäi haistelemaan, mutta vaikka muutaman kerran putki mentiin niin joka kerta se sinne sisälle jäi.

Viimeisenä esteenä tällä tunnilla käytiin mini-A. Ja kirjaimellisesti se oli mini, esteen korkein kohta oli varmaan max 60cm korkeudella. Tässäkään ei kummallakaan tytöllä ollut mitään ongelmaa. Tai oli osittain. Normaali A-este oli tuttu molemmille, joten tytöt menivät mini-esteelle hirveällä vauhdilla ja hyvä etteivät hypänneet koko esteen yli (käviköhän tassut esteessä pari-kolme kertaa). Kouluttaja siis neuvoi että koira kannattaa opettaa ihan pysähtymään esteen loppuun että tassut varmasti osuvat vaadittavalle alueelle. Yritä siinä sitten pysäyttää koiraa jolla on täysi vauhti päällä.

Lola makasi nätisti sohvalla omaa vuoroa odottaen koko tunnin, kun Luna oli taas menossa joka kerta mukaan kun joku toinen ylitti estettä.

Tunnin loputtua käytettiin koirat metsässä kävelyllä ja sitten jatkoimme Lunan toko-tunnilla. Aiheena meillä oli peräpään käyttö.  Hieman siinä ihmettelin kun kyseessä oli kumminkin ns. alkeiskurssi (tai meitä ja toista koirakkoa lukuun ottamatta monet oli aloittelijoita) ja kouluttaja rakensi meille kunnon peräpään käyttörataa, mikä sisälsi mutkittelevaa peruutusta, vadin/renkaan päällä pyörimistä, puoliksi laudalla kävelyä ym. Suurinta osaa en ollut harjoitellut Lunan kanssa kertaakaan ja me nyt ollaan treenattu kumminkin se vuosi jo.

Näin kauniisti Luna odotti tokotunnin alkua, itse jo mietin väsyikö tuo
agilitystä niin paljon ettei enää jaksaisi toista tuntia perään.

Me aloitimme tötsien pujottelusta, jossa tarkoituksena oli että koira oppisi tekemään hieman tiukemman mutkan (hyvä kun me mahduimme kävelemään Lunan kanssa tötsien välistä niin mietin että miten käy isompien koirien).  Siitä jatkoimme mutkaperuutusalueelle. Tämä oli meille melko haastava, idea oli siis ensin peruuttaa puolimetriä suoraan taakse, sitten rata teki semmoisen 45 asteen kulman vasemmalle ja sitten takaisin 45 asteen käännös takaisin suoraan. Olemme Lunan kanssa harjoitelleet peruuttamista ja tyttö peruuttaakin suht hyvin taaksepäin. Vauhtia on tosin niin paljon että kääntyminen ei meiltä meinannut onnistu mitenkään. Monen toiston jälkeen onnistuimmekohan kerran kääntymään peruuttaessa. Kouluttaja totesinkin että olemme tainneet harjoitella perusperuutusta kun se onnistuu, mutta käännökset ei.

Tästä jatkoimme vadille (tämä oli siis semmoinen perinteinen pesuvati). Idea oli tässä taas se että koiran etutassut on vadilla ja takatassuja liikuttaen pyöritään vadin ympäri. Tätä olemme jonkun verran harjoitelleet, ensimmäisen kerran saa katsoa ja koskea kurssin lopussa ja sitten myöhemmin kun näimme toisen koirakon harjoittelevan kyseistä liikettä Virikkeen toko-tunnilla. Pienen muistuttelun jälkeen Lunakin muisti miten liike tehtiin ja lopuksi oli häntä heiluen koko ajan kiipeemässä uudelleen ja uudelleen vadin päälle.  Pieni säikähdys tosin kävi ennen vadille pääsyä kun vieressä treenaava bordercollie uros ärähti ja nykäisi  remminsä meitä kohti. Uroksen omistaja kyllä karjaisi omalle koiralleen, mutta Luna kun reagoi enemmän siihen vihaiseen ihmiseen kuin vihaiseen koiraan. Meni siis muutama minuuttia että sain tytön unohtamaan tilanteen ja innostumaan tekemisestä. Myönnettävä on että muutaman sekunnin kävi mielessä että mitä jos Luna päättääkin jättää treenit siihen.

Kolmantena menimme sitten jollekin ihme tasapainotyynylle, minkä piti treenata koiran syviä lihaksia. Kouluttaja siitä totesi, että jos koira hirveästi tärisee tyynyllä se tarkoittaa, että syvät lihakset ovat hieman huonommassa kunnossa. No, Lunalla ei pahemmin ollut ongelmaa, hetki meni että tuo löysi kunnon tasapainon, mutta sitten se siinä vaan seisoi ja ihmetteli.

Viimeisenä tässä esteradassa meillä oli semmoinen 2,5 metrin mittainen lauta, missä ideana oli saada koira liikkeenne niin että etutassut oli laudalla ja takatassut lattialla. Liikkeen suunta oli niin että koira periaatteessa piti edetä kylki edellä.  Tätä emme kerenneet kokeilemaan kuin hetken, eikä se meiltä oikein luonnistunut. Pari askelta sain Lunan ottamaan takajaloissa sivuille, enemmän meni väärinpäin eli tytön etutassut liikkui sivulle kun takatassut pysyivät paikallaan.

Tässä siis hieno paint-kuva joka yrittää esittää meidän lautaestettä. Musta möhkäle on siis koira, ruskea on lauta ja nuoli osoittaa mihin suuntaan oli tarkoitus edetä.

Lopuksi treenasimme hieman täyskäännöksiä, missä Lunalla ei oikein tuntunut olevat vauhtia. Ekassa yrityksessä tyttö vaan jättäytyi taakse seisomaan ja tuijotti minua kummissaan.  Muutaman yrityksen jälkeen nekin lähtivät sujumaan, tosin täydessä vireessä ne ei olleet. Kouluttajakin kyllä totesi että jos minulla ei ollut lelua tai herkkua kädessä niin minun oma vireeni tippui, mikä taas tietysti vaikutti koiraan. Pitää siis treenata oman vireen ylläpitoa seuruussa.

Kun kävimme viimeviikon keskiviikkona Porvoon mätsärissä, tuli samalla käytyä Peten koiratarvikkeessa. Sieltä oli tarkoitus ostaa meille jäljestykseen tarvikkeita ja mukaan lähtikin kaninkarvadummy ja fasaanintuoksuinen koulutushajuste. Ne nyt tuli kokeiltua ja hyvin toimivat. Hajusta en nyt osaa sanoa seuraako Luna oikeasti sitä fasaaninhajua vaiko sitten jäljentekijän (pikkusiskon) hajua. Pitää pyytää jotakuta vieraamaampaa ihmistä tekemään meille jälkeä niin tämäkin asia varmistuisi. Teimme kaksi jälkeä, ensimmäisen tyttö veti täydellisesti, mutta toisessa Luna ohitti puuhun sidotun dummyn ja jatkoi matkaa siskon jäljen perässä. Takaisin ohjattuna dummykin lopulta löytyi.

Tällä viikolla tuli myös metsätettyä uutta näyttelyhihnaa Lunalle viikonlopun Hyvinkään ryhmänäyttelyitä varten. Suositushan on että hihna olisi suunnilleen samanvärinen kuin koirakin, mutta mistään emme löytäneet oikeaa sävyä olevaa remmiä. Ja kävimme kaksi mustia ja mirriä sekä kaksi muuta eläinkauppaa (Jata-Petin sekä uuden liikkeen jonka nimeä en nyt muista) läpi. 

Meidän edellinen remmi on siis tummanruskea (koska se miellytti omaa silmää) enkä nyt voi sanoa että se olisi edes lähellä Lunan sävyä. Ostin sitten lopulta samanlaisen hihnan mutta sävynä on enemmän punaruskea. Ei sekään nyt ole oikeastaan kovinkaan lähellä Lunan väriä, mutta ehkä se olisi jo tarpeeksi lähellä. 

Ruskea on siis vanha remmi, punaruskea uusi ja Luna on silleen lopeta jo ilmeellä. :D 

Hieman harjoiteltiin vapaata seisomista kotitreenien ohella. Aika olemattomat on nuo tytön vatsakarvat kuten näkyy.

Kohta alkaa loma!

Ensi viikolla mulla alkaa loma ja matkustamme Lunan kanssa asuntovaunulle Inkooseen pariksi viikoksi. Voi siis olla että silloin ei tule päivityksiä ainakaan tavalliseen epäsäännölliseen tahtiin. Otan kyllä tietokoneen mukaan että jos kun kerkeän niin tulen jotain kirjoittamaan.

Harjoiteltiin jo lomailua parvekkeella aurikoa ottaen tai Luna kyllä keskittyi luun syömiseen.

Sunnuntaina oli jäljestyskurssin viimeinen tunti ja vuorossa oli ihmishaku. Tiesin sen olevan meille varmaan se hankalin jäljestysmuoto, kun Luna on sitä mieltä että metsään kadonnut vieras ihminen saa pysyäkin kadonneena. Ensin aloitettiin helpoilla hauilla eli koira näki koko ajan piiloonmenijän (tässä tapauksessa meidän kouluttajan siis). Kouluttajalla oli mukanaan märkäruokaa, minkä koira sai syödä hänet löydettyään. No, Luna lähti kyllä käskystä kouluttajan luokse ja sitten siinä vajaan metrin päässä hidasti vauhdin hiipimiseen ja kurkotti ruoan luokse. Se hyvä puoli on Lunan dieetissä ollut, että vähänkin jos jokin tuoksuu ruoalta se kelpaa tavoiteltavaksi. Eli treenaamiset on yleensä mennyt suht hyvin.

No Luna tosiaan meni kouluttajan luokse ja söi, ja sitten kun oli tarkoitus palata takaisin niin luonnon tuoksut voittivat. Tätä toistettiin kolme kertaa ennen siirtymistä hieman pidempiin välimatkoihin.

Seuraavaksi siis kouluttaja meni hieman pidemmälle ja enemmän piiloon, siltikin niin että koira näki hänet heti. Vaihdoin tässä vaiheessa palkkauksen; ensin olin käyttänyt Planet Petin kanatikkuja, mutta nyt otin käyttöön kalkkunafileet. Ensimmäiset kaksi hakukertaa meni ihan ok, Luna tapansa mukaan kävi epäluuloisesti hakemassa ruoan ja vaihteeksi tuli kunnolla juosten takaisin kalkkunan toivossa. Kolmannella kerralla ohjaaja meni vielä kauemmaksi, mutta oli täysin näkyvillä. Luna meni hyvin siihen asti, kunnes oli parin metrin päästä kouluttajasta ja sitten yllättäen juoksikin takaisin. Lähetin tytön uudestaan ja se meni suunnilleen taas samaan kohtaan ja aloitti epäluuloisen haukkumisen. Siinä se sitten sähläsi muutaman kerran edes takaisin ennen kuin hiipi hakemaan kouluttajan ruoan ja palasi kiireesti takaisin.

Kouluttaja siinä totesi että aralle/epävarmalle koiralle ihmishaku voisi oikeasti olla todella kehittävä harrastemuoto, kun se siinä hiljalleen oppisi luottamaan ettei se maassa kyyristelevä ihminen hyökkää päälle. Pitää siis tätäkin aina silloin tällöin treenata, kunhan saan jonkun tarpeeksi vieraan ihmisen mukaan. Omia perheenjäseniä tuo kyllä etsii ihan ongelmitta.

Totesinkin siinä kyllä että periaatteessa Lunahan on hyvä ihmishakija, kun se haukkumisellaan ilmoittaa ihmisen olinpaikan. :D Tosin enemmän tyylillä että ”kuka saamari sä oot?!” kuin ”Hei se ihminen on täällä!”. No, ehkä se verijälki on enemmän meidän juttu.

Aikaisemmin lauantaina käytiin sitten iskällä, missä sisarenpojat olivat yökylässä. Suurin osa ajasta meni ongelmitta, Luna siis pääsääntöisesti siirtyi poikien tieltä pois. Nuorin A:kin oli nyt tavallista kiinnostuneempi tytöstä kun aikaisemmin koira oli ollut jotain todella pelottavaa. Lunan dieetti tosin hieman kärsi siitä kun äitipuoli alkoi paistamaan lettuja ja pojat sitten syöttivät Lunalle epäonnistuneita tuotoksia (annoin kyllä luvan että vähän saa antaa, mutta luulen että mun huomaamatta sen suuhun katosi paljon enemmän kuin oli tarkoitus.) Letut olivat tytöstä jotain niin hyvää että se melkein uskaltautui poikien kanssa sohvallekin siinä toivossa että niillä olisi ollut lisää. Ainut takaisku oli nuorimman A:n kanssa, kun se pääsi turhan lähelle tuolin alla olevaa Lunaa (itse kaadoin maitoa kahviin jolloin huomio oli siis muualla) ja Luna sitten nappasi ilmaa toisen kasvojen edestä varoitukseksi. Kuulin kuinka tuon hampaan kolahti yhteen ja tiesin ettei se hampailla ollut A:ta siis puraissut, mutta vuoden vanha nyt ei sitä ymmärtänyt ja A oli hämillään siinä lattialla. Toruin Lunaa heti ja nostin A:n syliin ja pyysin Lunankin siihen viereen ja hetken oltiin siinä sitten lähekkäin kunnes molemmat olivat taas rennompia.

Nuorin A oli sen verran rohkaistunut että uskalsi jo useaan otteeseen tarjota yhtä sormea Lunan haisteltavaksi.

Myöhemmin meillä sitten vieraili pikkusysterin kaveri toyvillakoiransa Stellan kanssa. Stellalla ja Lunalla on ollut alusta alkaen selvä suhde, kun Stella on alusta alkaen pistänyt Lunan ensin maahan ennen kuin suostui leikkimään tämän kanssa. Nykyään on meidän tyttö kasvanut sen verran että Stellan ei tarvitse sille enää ärähdellä samalla tavalla vaan he voivat hyvin olla keskenään. Tietysti kun Stella tuli Lunan reviirille meille tullessaan oli Luna selvästi hämääntynyt eikä oikein tuntunut tilannetta ymmärtävän. Stella puolestaan söi kaiken vähänkin syömäkelpoisen lattioilta, jonka jälkeen se kaivoi Lunan lelukopasta Dog Pyramid –lelun mikä ei meidän tytölle ole oikeastaan koskaan kelvannut, mutta Stella on sillä joka kerta leikkinyt useamman tunnin. Myinkin kyseisen lelun sitten Stellan omistajalle ihan muutamalla eurolla, sain hieman tyhjemmäksi tuota Lunan lelulaatikkoa.

Hei tuohan on mun lelu.

Tilanteen seuraamista sopivan etäisyyden päästä.

Tänään tiistaina piti olla viimeinen tokotunti, mutta kouluttaja olikin lähettänyt viestiä tunnin peruuntumisesta kun ketään muuta kuin minä en ollut tulossa paikalle. Valitettavasti huomasin ko. viestin vasta paikanpäällä ja hieman itseä ärsytti etten ollut tajunnut katsoa puhelinta aikaisemmin. Tämän takia ajoin edestakaisin n. 30 minutin matkan. Menin sitten kotona läheiselle hiekkakentälle pitämään omat tokotreenit ja yllätys yllätys Luna keskittyi täydellisesti! Pieniä virheitä tuli, mutta seuratessa kontakti pysyi melkein koko ajan, pari kertaa taisi katse tippua johonkin ohikulkijaan. Luoksetulot tapahtui kuin lennossa ja paikallamakuukin onnistui. Olin lukenut uusia tokosääntöjä tuossa muutama päivä sitten ja kauhistuin kun tajusin että alokasluokkaan on tullut kauko-ohjaukset! En ole niitä pahemmin harjoitellut kuin ihan sillon tällöin. Kyllä Luna menee käskystä istumaan ja maahan vaikka meillä etäisyyttä olisikin, isompi ongelma onkin sitten aina se nouseminen esimerkiksi maasta istumaan tai istumasta seisomaan.

Päätin nyt että kokeillaan näitäkin liikkeitä ja yllätyin että todella pienen hiomisen jälkeen Luna meni käskystä istumaan ja maate, mutta nousi myös maasta istumaan. Olen kyllä saanut tytön sitä tekemään, mutta se on aina vaatinut ison käsiavun ja nyt yllättäen se onnistuikin ilman käsiapua?! Istumasta seisomaan nousu olikin sitten vaativampi, mutta muistaakseni uusissa säännöissä onneksi taisi olla vain maasta istumaan nousu ellen nyt ihan väärin muista. Ja onhan tässä nyt kahden viikon loman aikana aikaa treenata.

 Minä olen päivittäin pessyt Lunan hampaat ja totesinkin tässä että meillä on hammastahna (käytössä Virbacin entsyymitahna) lopussa. Tiesin että se on meillä töissä ollut loppu jo hetken kun sitä ei ole ollut tukusta saatavilla. Seuraavan paikkana ajattelin Animagia, mutta sitä ei ollut sielläkään eikä sitten muissakaan kaupungin eläinliikkeissä. Jouduin sitten hieman soittelemaan lähialueiden lemmikkiliikkeitä läpi, kunnes Tuusulan Mustista ja Mirristä löytyi 2 kappaletta. Samalla kun kävin ne sieltä hakemassa ajattelin ostaa uuden hammasharjankin. Siinä kävinkin sitten tuuri kun harjoja oli tarjouksessa; Petosan perusharja 9,90€ -> 4€ ja sähköhammasharja oli 26,90€ -> 10€. Piti sitten molemmat ostaa. Kotona sitten huvikseni kokeilin Lunalla sähköharjaa ja tuohan sai siitä shokin. Olisi varmaan pitänyt aloittaa ensin ihan esittelemällä kuinka harja tärisee eikä ensimmäisenä yrittää putsata ensimmäistä hammasta, koska lopputulos on tällä hetkellä se että tyttö on hampaidenharjaamisen suhteen epäluuloinen eikä tule heti perässä vessaan hammaspesuun kuten tavallisesti.

Samalla tuli ostettua lampaankorvia. Olin ensin ostamassa pupunkorvia
mutta kun aloin katsomaan sitä rasvaprosenttimäärää mikä pupunkorvissa (yli 30%)
oli päätinkin ottaa vähärasvasemman vaihtoehdon (näissä siis n. 13%)..
Eivät ole tietystikkään yhtä maukkaita Lunalle mutta ehkä se tottuu.

Jäljestystä

Viime viikon sunnuntaina alkoi Lunan jäljestyskurssi. Kurssi alkoi ohjaajan opastuksella, mistä siirryttiin Koirakeitaan pihalta hieman sivummalle (vieressä on jonkin metsikkö sekä hiekanhakualue). Kokonaisuudessaan meitä oli 5 koirakkoa; Lunan lisäksi siis bokseri, springerspanieli, englanninsetteri sekä lyhytkarvainen collie.

Kurssi aloitettiin ihmisjäljellä. Ohjaajan mukaan ensin potkittiin maastoon neliö, mihin ripotelltiinmakupaloja. Idea on siis että koira oppisi erottamaan rikkoutuneen maan hajun. Luna päästi ensimmäisenä esittelemään kykyjään ja hienostihan tuon nenä toimi ja se löysi kaikki herkut neliöstä. Ihan kumminkaan tyttö ei toiminut ohjaajan toiveen mukaan, kun tarkoitus oli että koira poistuisi neliöstä ja palaisi takaisin tajuttuaan ettei sen ulkopuolella olekkaan namuja. Luna kun söi kaikki namit ennen kuin lähti hieman neliöstä harhailemaan. :D

Pian siirryttiin neliöstä suoran jäljen tekemiseen. Siinä potkitaan maahan taas alkuneliö, mihin laitetaan namuja, siitä sitten jatketaan että pikkasen potkitaan maata auki jokaisella askeleella ja namut laitetaan sekä kantapään kohdalle että varpaiden kohdalle. Loppuun taas potkitaan isompi alue ja palkaksi enemmän namuja. Hiljalleen namujen määrää kuuluu vähentää eikä maata tarvitse erikseen rikkoa.

En tiedä vaikuttiko meillä se että muutaman kerran olen verijäljen tehnyt Lunan kanssa, mutta tyttö ei meinannut ymmärtävän että siinä kesken jäljen on makupaloja, vaan tuo oli menossa jäljen loppuun heti. Muutamat makupalat se nappasi jäljeltä mukaan mutta nekin taisi vain vahingossa osua nenään. Myöhemmin kun itsekseni jäljentekoa kokeilin, oli tilanne sama: makuapalat jäivät maahan kun tuo meni suoraan loppuun. Metsässä taas testasin sitten niin että laitoin vain jäljen alkuun ja loppuun namuja, mutta askelilla rikoin maata, Hyvin tuo seurasi jäljen alusta loppuun vaikka namuja ei ollut ja tein vielä pari mutkaakin matkaan.

Verijäljellä taas kun ei palkkiota saa ennen kuin vasta lopussa, joten luulen ettei tyttö oli vain tottunut siihen että niitä namuja on kesken jäljen. Sama kun olen Lunan opettanut etsimään meidän kilpikonnan, niin ei se herkkuja saa ennen kuin konna oikeasti löytyy.

Lauantaina käytiin julhimassa tädin tradenomiksi valmistumista ja todettiin että Luna ei osaa arvostaa kukkapenkkejä.

Tänään jäljestystunnilla treenasimme tonnikala- ja verijälkeä. Täytyy sanoa että tilanne on ihan eri kun jäljen tekee itse, sitä tietää meneekö koira lähelläkään jälkeä, nyt kun ohjaaja meni tekemään pusikkoon jäljen piti minun vain luottaa että Luna seuraa oikeasti jälkeä eikä mene jonkun ihan oman hajun perässä.

Tonnikalajälkeä kerettiin tekemään kaksi, ensin lyhyempi jonka Luna suoritti kepoisesti (ja yllättäen löysi jopa reitille jätetyt makupalat) ja seuraavaksi pidempi. Pidemmässä itse kuljin silmät pyöreenä koiran perässä, joka päättäiväisesti ohjasi minut ensin suoraan ja sitten pusikon läpi lopulta tyssähtäen loppupaikalle missä odotti herkkukasa. Ohjaaja ei ainakaan maininnut että olisimme menneet täysin ohi jäljen joten eiköhän Luna sitten seurannut tonnikalatuoksua.

Hieman kuvaa jäljestysalueelta.

Verijälki oli taas lyhyempi, mutta siinäkin onnistuin olemaan täysin pihalla minne mennä. Itse jälkeä tehdessäni olen käyttänyt verta sen verran enemmän että pystyn silmin sieltä täältä näkemään missä jälki menee ja ohjaajan tekemää en erottanut maasta mitenkään eli taas mentiin Lunan perässä. Tai niinhän jäljestäessä kuuluukin mennä, koira seuraa jäljeä ja omistaja koiraa. Kesken jälken Luna siirtyi metrin verran sivulle ja olin itse jo varma et nyt se menee jonkun väärän hajun perässä kunnes kouluttaja vaan totesi et seuraa koiraa, kyllä se tietää. No, näin tehtiin ja kyllä se loppuun herkkukasan luokse löysi.
Pitää joskus laittaa tarkempaa tekstiä verijäljestä kun teen sen itse.

Seuraavalla viikolla olisi sitten tarkoitus tehdä ihmishakua. Saa nähdä miten siinä käy kun etsittävä on vieras ihminen ja Lunakun ei niin välitä vieraista. :D

Jäljestyksen jälkeen oli pesu- ja takkujenselvittely hetki jonka jälkeen uni maittaa.

Offtopicina tuli nyt haettua Lunan voittamalla Golden Eagle lahjakortilla 2kg ruokasäkki. Järvenpään Petpostissa oli hakuhetkellä vain penturuokaa pieni pussi, joten he tilasivat minulle pienen säkin kanaa. Omasta mielestä nämä nappulat ovat mukavan pieniä (verrattuna siis RC Medium sensibleen mitä meillä syödään) ja ainakin tällä hetkellä maistuvat Lunalle hyvin. Annan näitä siis pääasiassa makupalana tai laitan aktiviteettileluihin ym. Tosin Lunalle tuntuu maistuvan kaikki mikä ei näytä tai haise omalta nappulalta (Lolan nappulat käy siis normaalisti tyhjentämässä kun tädillä olemme).

Sisältökään ei vaikuta huonolta: ei vehnää, soijaa tai maissia, proteiinilähteinä kana, possu, lohi ja kananmuna, hiilihydraattina kokojyvä riisi (ruskea ja valkoinen) ja kaura.

Luna nyt onneksi ei ole millekkään allerginen (ei ainakaan olla minkään huomattu mitään oireita aiheuttavan), tietysti jos hirveästi syö jotain herkkuja ja ihmisten ruokaa isoja määriä menee tytöllä vatsa löysälle.