Suomen Rally-tokovalio

 Olemme juhannuksesta asti oltu kesälomalla ja suurimman osan ajasta vietetty vaunulla. Tytöt on tykänneet kun on päässyt pulikoimaan aikalailla päivittäin näiden helteiden takia (eikä sinilevää ole vielä näkynyt!) ja lenkkimaastot on höystetty peurojen, hirvien ja muiden eläinten tuoksuilla. Bemmi-kultainennoutaja on ollut menossa mukana tyttöjen seurana (tai kiusana).

Lämpöä on piisannut ehkä hieman liiaksikin, vaikka saaressa ollaan merellä, on ne lämmöt olleet siellä lähempänä kolmeakymppiä varjossakin. Joten emme ole oikeastaan tehneet kuin yhden hieman pidemmän lenkin päivässä, kun normaalisti olemme käyneet pidemmällä aamu- ja iltalenkillä. Nyt lenkit ovat ajoittuneet aamupäivään ja suuntana saaren toinen ranta, jossa on sitten vietetty hetki aikaa pulikoiden.

Kävimme myös muutaman päivän sukuloimassa Salossa. Tädin saksanseisoja Topi oli jostain syystä aivan hullaantunut Lunaan, jolla on valeraskaus päällä. Seurasi kuin hai laivaa ja aina kun neiti vaihtoi paikkaa, meni Topi pesemään lattian siitä kohti missä Luna oli istunut/maannut. Mutta Topia ei sitten kiinnostanut Lara sen enempää, vaikka tällä puolestaan alkoi juoksut kun olimme siellä. Aloin jo miettimään mahdollista kohtu- tai pissatulehdusta Lunalla, mutta mitään näkyviä oireita (eikä lämpöä) ei ole eikä sitten taas Bemmi kiinnitä mitään huomiota Lunaan. Joten pitänee nyt vaan seurata.

Olin ilmoittanut Lunan Itä-Helsingin agilityharrastajien rally-tokokisoihin, kahteen kisaan keskiviikolle ja yhteen torstaille. Joten tiistaina pakkasin Lunan autoon ja lähdettiin pariksi päiväksi kotiin. Siinä kerkesi hyvin siivoamaan (olimme lähteneet vähän kamat kasaan ja autoon tyylillä, niin koti jäi vähän siihen kuntoon kun se oli ja me kun emme systerin kanssa ole mitään himosiivoojia) ja pesemään muutaman koneellisen pyykkiä.

Keskiviikkona sitten ensimmäinen rata alkoi klo 17.30 oli lämpötila mukavat 29 astetta. I-HAHin kenttähän on aivan auringossa eikä autojakaan saatu mihinkään varjoon (siitä kyllä kiitos, että saimme käyttää kentän lähellä olevaa koriskenttää parkkiksena, koska oikealta parkkipaikalta oli melkoinen matka kentälle.)

Molemmilla radoilla oli tuomarina Anna Pekkala. Ensimmäinen rata näytti omaan silmään oikeastaan ihan mukavalta, toinen rata sitten oli meille se haastavampi. Joten mielessäni toivoin, että saamme sen puuttuvan valiotuloksen ensimmäiseltä radalta, koska aika varmasti emme sitä siitä jälkimmäiseltä saa.

Olimme vuorossa kuudentena, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Mieluiten olen ensimmäisten joukossa, mutta en ensimmäisenä, koska inhoan sitä odottamista, kun jännitän niin perkuleesti koko ajan. Lämpöä oli kyllä aivan liikaa, mutta kyllä siinä varjossa odotellessa pärjäsi. Lunalla oli päällä kylmä kylpytakki (kotona kasteltu ja heitetty kylmälaukkuun kylmäkallen kanssa). Hieman siinä mietin että mitäköhän tästä tulee, kun herkkuna mukana minulla oli taas vain kuivia nappuloita (koska Luna keulii paremmilla nameilla), mutta riittivätkö ne tällä helteellä siihen että neiti jaksaa yrittää koko radan. Siihen päälle vielä se valeraskaus, vaikka normaalisti Luna ei sitä sen kummemmin oireile. Tissit kyllä roikkuvat.

Lopulta lähdimme radalle. Videon kuvasi Johanna Malmberg.

Heti alkuun Luna oli hieman keulimassa ja ensimmäisellä kyltillä oli menossa kiertämään kyltin, mutta sain herätettyä neidin ja ohjattua kiertämään minut. Sitten päästiin pitkä pätkä hyvin, mitä nyt välillä oli pientä keulimista, mutta muuten tehtiin tarkasti. Molemmat käännös oikealle -käännöksessä Luna ei kääntynyt niin tiukasti kuin normaalisti ja joutui täten selkäni taakse. Taisin itsekin ottaa sivuaskeleen jotta neiti pääsi takaisin oikealle puolelle. Tästä tuli yllättäen vain -1p (tvä). Tästä jatkettiin taas hienosti, kunnes tuli kyltti 14 (täyskäännös oikealla koira oikealla), mikä oli tämän radan pelottavin. Jos olosuhteet on huonot (kuuma, väsymys, palkkaamattomuus, yms) se näkyy Lunalla ensimmäisenä oikeanpuolen käännöksissä oikealle. Joko niitä ei tehdä ollenkaan tai ne on todella laajoja käännöksiä. Mutta tällä kertaa liike sujui muuten ihan hyvin, mutta Luna kääntyi ehkä liiankin tiukasti ja osui minua oikeaan jalkaan. Tästä tuli -1p (kontr) ja matka jatkui. Tuplatäyskäännöksen jälkeen tultiin peruuttamaan, jossa Luna lähti muuten hienosti, mutta sieltä tuli yksi kovaääninen haukahdus. Hieman jäin myös miettimään peruutusmatkan pituutta, mutta koska Luna oli jo pysähtynyt, en voinut muuta kuin kutsua neidin takaisin vierelle. Seuraava oikeanpuolen käännös oikealle oli tosi hyvä. Sitten viimeisellä kyltillä (istu-askel seiso -2 askelta istu – 3 askelta maahan), Luna taas keuli ja en saanut sitä pysähtymään ja istumaan ennen kuin olin jo kyltin kohdalla. Seisominen ja istuminen meni suht hyvin, istuminen oli ehkä pikkiriikkisen vino. Mutta maahanmenossa sitten sitä vinoutta olikin jo reilusti. Siinä sitten on kiva yrittää arvioida onko se yli vai alle 45 astetta vino ja miltä se mahtaa näyttää sieltä tuomarin paikalta. Minusta oltiin ehkä just siinä 45 asteessa. Totesin vaan että perkule ja jatkettiin matkaa maaliin. Tästä tulikin sitten -1p ov (liike aloitettiin kyltin vierestä), sekä vain -1p (vino).

Täten meille jäi 96p ja saimme viimeisen puuttuvan valiotuloksen!

Tätähän en tietysti tiennyt ennen kuin 15 minuutin päästä, kun tulokset tultiin kirjaamaan tulostaululle. Tiesin itsekin, että mitään isoa virhettä siellä ei tullut, mutta ajattelin että -3p olisi tullut niistä lopun vinouksista ja siitä yhdessä oikealle käännöksestä.

Siinä sitten odotettiin viimeisten kisailijoiden suoritukset. Ilmoitin jo, että koska saatiin puuttuva tulos, niin en jää sille toiselle radalle, enkä myöskään osallistu torstain kisoihin vaan lähdemme jatkamaan kesälomaamme saaristoon. En kokenut järkeväksi jäädä seisomaan sinne helteeseen, kun saimme jo sen mitä tulimme hakemaan.

Joten ennen muiden seuraavaa rataantutustumista, palkittiin meidät valioruusukkeella ja otettiin valokuvat, jonka jälkeen me lähdimme Mustin ja Mirrin kautta kotia tekemään valioilmoitusta kenneliittoon.

Sijoituksille ei kumminkaan päästy. Taisimme olle 5. sijalla.

Laran luonnetesti

Systeri lähti Laran kanssa Suomen bordercolliet ja kelpiet ry:n järjestämään luonnetestiin viime sunnuntaina. Minä en saanut lähteä mukaan, koska pikkuneiti on vähän sitä tyyppiä että jos se paineistuu riittävästi, se mieluummin lähtee sitten muiden tuttujen luokse. Joten tämä postaus on tehty videon ja systerin kommenttien perusteella.

Luoksepäästävyys 

No, Larahan on kaikkien kaveri. Tätä ei ollut videolla, mutta voisin olettaa että se on istuutunut testaajien eteen rapsutettavaksi.

Taisteluhalu 

Lara lähti innolla leikkimään testaajan kanssa heti alkuun. Pikkuneidillä vaan välillä on tapana antaa pusuja kesken leikkien ja niin se oli antamassa tälle testaajallekin, joka tietysti säikähti naamaa kohti hypähtävää koiraa ja huitaisi Laraa. Tätä huitaisua taas pikkuneiti hätkähti eikä enää oikein innostunut leikkimään uudelleen. Kyllä se kävi varovaisesti ottamassa lelusta kiinni, mutta päästi sitten melkein heti irti. Lelua vaihdettiin pariin otteeseen, mutta varominen säilyi.

Pulkka 

Pulkkatestissä Lara alkaa haukkumaan lähestyvälle kelkalle ja yrittää juosta taaksepäin (hihna tosin estää). Pysyy hihnan mitan päässä pulkasta, jopa silloin kun systeri lähtee kävelemään pulkkaa ympäri. Lopulta menee varovaisesti muutaman kerran nuuskimaan. Hetken päästä kävelee pulkan ohi vilkaisemattakaan sitä.

Hyökkäys 

Hyökkäystilanteessa systerin kanssa Lara alkaa haukkumaan hyökkääjälle heti, mutta hyökkääjän tullessa lähemmäs, pikkuneiti väistää. Hyökkääjän ottaessa hupun pois, Lara menee silitettäväksi. Ai että minä naureskelen noille hyökkääjille kun niitä katsoo videolta, tulee mieleen jotkut 15 vuotta vanhat pleikkapelit, jossa “hyökkääjät” kulkivat juuri samalla tavalla. :’D

Haalari ja tynnyri 

Haalaria Lara säikähtää, mutta ei mene kumminkaan paniikkiin. Rymisevää tynnyriä lähtee myös karkuun, mutta tynnyrin pysähtyessä ei enää siitä välitä. Tässä vaiheessa kyllä jo näkee pientä paineistumista.

Pimeä huone 

Pimeässä huoneessa Lara ei kuulemma oikein ollut tiennyt, että mitä etsiä. Se kulki huoneessa ja muutaman kerran aivan systerin ohi, noteeraamatta tätä mitenkään. Kuulemma oli mennyt tuomarien luo istumaan. Systeri oli tuomarin pyynnöstä yskäissyt pari kertaa, ensimmäisellä kerralla Lara luuli tuomarin yskäisseen ja meni sitä katsomaan, toisella kerralla oli etsinyt sitten taas hieman mutta ei löytänyt. Toinen tuomareista oli sitten näyttänyt hieman taskulampulla valoa systerin suuntaan, jolloin pikkuneiti löysi tiensä oikeaan paikkaan. Ainut, että Lara ei näyttänyt minkäänlaista merkkiä, että se olisi oikeasti löytänyt systerin vaikka koski tämän jalkoihin.

Hyökkäys vol 2 

Seuraavassa vaiheessa kun Lara jäi yksin hyökkäävää tuomaria vastaan, ei pikkuneidillä ollut minkäänlaista puolustushalua. Se istui paikoillaan (voin kuvitella että korvat alhaalla, hännänpää varovaisesti vipattaen ja huuliaan lipoen) aivan hiljaa yrittäen näyttää mahdollisimman pieneltä. Pariin kertaan paikkaa hieman vaihdettiin, mutta silti istui mahdollisimman pienenä. Kun tuomari lopetti hyökkäyksen, sitä tervehdittiin varovaisesti.

Laukaukset 

Viimeisenä oli laukaukset. Lara oli tässä vaiheessa jo selvästi sitä mieltä että homma saisi jo loppua. Ensimmäiseen laukaukseen hieman käännettiin päätä, toista ei sitten enää edes huomattu.

Toimintakyky:+1b Kohtuullisen pieni
Terävyys: +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti: +1 Erittäin vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävyys, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
= 140+++p 

Eli hyväksytty tulos ja koska näyttelyistä on sertit kasassa, Larasta tuli Suomen muotovalio.