Vaunuilua, sukulointia, treenejä

Tässä on kohta kuukausi taas kulunut ja pennut sen kuin kasvavat. Painoa neideillä on jo reilu kuusi kiloa, eli tuskin menee kauaa, kun ohittavan Lunan (10kg) painossa. Ensimmäisen rokotukset on saatu ja ovat jopa päässeet käymään ensimmäistä kertaa fyssarilla harjoittelemassa.

Kävimme tuossa muutama viikko sitten kokeilemassa karavaanarielämää neljän koiran kanssa. Onneksi silloin oli pakkasta, koska sulalla kelillä tähän aikaan vuodesta onkin sitten kunnon kurakelit. Meidän oli tarkoitus käydä ottamassa meidän vaunun pihalla oleva koira-aitaus pois, mutta lopputuloksena päätettiin se jättää paikoilleen. Näin jälkikäteen todettuna, niillä pakkasilla ne tolpat eivät pakosti olisi edes noussut maasta. Ilma oli kumminkin sen verran kylmä, että pääasiassa aika tuli vietettyä vaunussa. Jaoimme vaunun osiin aitauksilla. Päivällä Luna oli keulassa (1/3 vaunusta) ja Laralla ja pennuilla oli sitten loppu 2/3 vaunusta (keittiö&makkariosasto). Yöksi sitten Luna siirtyi äidin ja systerin kanssa makkariosastolle. Lara nukkui keulassa ja pennut sitten minun kanssa siihen keittiöosastolla. Ensimmäisenä yönä minä ja pennut nukuttiin hieman huonosti, kun tytöt eivät oikein osanneet rauhoittua, mutta toinen yö sujuikin sitten jo paremmin. Molempina öinä päästin pennut pihalle tarpeilleen siinä viiden maissa, jonka jälkeen jatkettiin taas unia.

Luna pääsi taas lempihommaansa, ikkunakyyläämään. Ainut että näin talvella pihalla ei ole hirveästi kyylättävää.

Viime postauksessa kerroin tehneeni pikkuneideille takit, ja voin kertoa että arvostus oli vaunullakin aikalailla nolla. Kävelimme useimmiten luontopolun suuntaan, kun siellä ei ollut liikennettä ja päästettyämme pennut irti, joutui niitä jonkun aikaa houkuttelemaan liikkeelle takia päällä. Kun se moottori löytyi, niin kyllä sitten liikuttiin. Tai liikuttiin osan matkaa, jonka jälkeen tajuttiin että takki on päällä ja sitten iskikin stoppi. Kun kävelimme pentujen ohi ja kutsuttiin, niin neidit taas lähtivät liikkeelle. Luna joutui tyytymään hihnalenkkeilyyn, mutta spanielin nenä oli niin innoissaan peurojen jäljistä että eipä sitä haitannut. Ei haitannut edes vaikka pennut juoksivat kylkiä hipoen ohi.

Eli voisin sanoa, että yllättävän hyvin meni. Olin hieman varautunut siihen, että saattaisimme joutua palaamaan jopa saman päivän aikana takaisin, mutta pärjäsimmekin ihan hyvin koko viikonlopun.

Kyllä näissä jotain samaa on.

Kun muut syö aamupalaa.

Tuore karavaanari naatiskelee.

Kävimme myös Salossa sukuloimassa pentujen kanssa. Aikuiset saivat jäädä viettämään rauhallista kotipäivää, koska kumpikaan ei näytä sitä parasta esimerkkiä pennuille. Lunahan edelleen juoksee tädin miestä karkuun näin kahdeksan vuoden jälkeenkin. Tosin Topin kanssa neiti pärjää ihan siedettävästi. Lara taas ei siedä Topia, vaikkakin sitten rakastaa tätiä miehineen.

Automatkailu ei pennuista ole enää mitään. Satunnaisesti saattaa jotain pienen pientä ininää kuulua ensimmäisen minuutin ja sen jälkeen on täysin hiljaista. Vaikka pikkuneidit matkustavat omissa loosseissaan, kun ovat kahdestaan.

Perille päästyämme käytimme tytöt ensin pikaisesti pissalla, jonka aikana oli tädin mies tuonut Topin ulos. Geishan reaktio jännitti, koska tämä hieman ujompi pikkuneiti on satunnaisesti säikähtäessään aloittanut hirveän räksytyksen (samanlaisen, jota Lara tekee potkulaudoille ja vastaaville mitä inhoan ylikaiken). Ja vaikka Topilla onkin ikää kohta se 12 vuotta, ei vanha herra ole edelleenkään se rauhallisin tervehtijä.

Yllättäen mennessämme Topin luokse, Geisha tulikin ihan nätisti ja hiljaa aivan siihen vierelle syömään herkkuja. Eikä neitiä häirinnyt että iso uros työnsi kuononsa siihen lähelle. Sisällä sitten oli selvästi pientä varomista, mikä nyt on ihan ymmärrettävää, mutta yllättäen hetken tutustumisen jälkeen, Geisha alkoikin ensimmäisenä osoittaa leikkimishalukkuutta Topin kanssa. Nauroimme moneen otteeseen, kun Topin liikkuessa jonnekin, hänellä oli Geisha sipsuttamassa aivan kannoillaan. Taisipa pikkuneiti yrittää napata muutamaan otteeseen vanhaa herraa takajaloistakin kiinni.

Kismet puolestaan oli ehkä enemmän väliinpitämätön, kyllä se väisti jos Topi tuli kohti, mutta se ei yrittänyt hakea toista leikkiin. Geishan kanssa ne kyllä sitten innostuivat juoksemaan ympyrää keittiö-olkkari-eteinen välillä.

Kumpikaan pennuista ei eritoten pelännyt tätiä perheineen, mutta Geisha ainakaan ei myöskään eritoten välittänyt olla silitettävänä. Mutta Geisha sitten kävi kyllä katsomassa ja haistelemassa, kun serkku tuli käymään sisällä.

Ollaan tässä systerin kanssa todettu, että vaikka Geisha on selvästi arempi/varovaisempi kuin Kismet, ei se ole läheskään niin paha kuin mitä Luna oli ja osittain edelleenkin on. Mutta vieraista ihmisistä Geishalle helpoimpia tutustuttavia on rauhalliset yksilöt.

Pentujen pentukoulukin on jatkunut. Viimeisimmillä kerroille ollaan treenailtu mm. luoksetuloa, luopumista, istumista ja maahanmenoa. Tällä viimeisimmällä kerralla oli myös ”rohkeusrata”, jossa oli erilaisia tehtäväpisteitä. Oli muovipulloja, jotka kaatuivat (tämähän ei ollut pennuille mitään, ne kun rakastavat hyppiä meidän pullosäkissä missä on muovipullojen joukossa tölkkejä), oli pressun päällä liikkumista (tätäkin oltiin harjoiteltu jo heti silloin muutaman viikon iästä eteenpäin). Mistä olin itse ylpeä, Geisha ei edes välittänyt, kun raotin pressua niin, että neiti pääsi sinne sisälle namien perässä ja heiluttelin sitä pressua.

Sitten oli seuraavana rimojen yli kulkemista yksi tassu kerrallaan (eli ei saanut hypätä), oli pesuvatia jonka päälle sai kiivetä tai toinen jonka sisälle pääsi ja sitten oli vielä aktivointipelejä. Näistä ei mikään muu tuottanut ongelmia kuin aktivointipelien vaikeimmat kohdat.

Geisha on tällä hetkellä hieman Lunamainen siinä, että ruokapalkka voittaa lelupalkan. Pikkuneiti kyllä leikkii, mutta verrattuna taas Kismettiin, se lopettaa hetken päästä ja jää odottamaan namia. Toki, pitää vähän katsoa miten tuo palkkaus lähtee etenemään. Tällä hetkellä kotona jos yritän palkata lelulla, alkaa hirveä meteli sekä Kismetin että Laran takia, josta luulen että sekä minä että Geisha vähän siitä häiriinnytään.

Ihan itse sain lelun vesikuppiin. Pois se ei sieltä sitten tullutkaan.

Cockeri.exe lakkasi yllättäen toimimasta.

Luna, joka yleensä on rakastanut talvea on nyt alkanut karttamaan lenkkeilyä. Eihän tämä snaapeli oli koskaan lenkkeilyä rakastanut, ellei kyse ole metsälenkeistä tai vaunulenkeistä, mutta tuossa kovimpien pakkasten aikaan alkoi kotona se lenkkeily taas ontumaan. Normaalisti talvella kuivalla pakkassäällä neiti on innoissaan lähtenyt lenkille, vaikkakin sitten ilman tossuja on saattanut jossain vaiheessa alkaa nostella tassujaan. Nyt meillä on stopattu ovelle joka ikinen kerta. Viimeistään tossujen kanssa sitten on kävely lähtenyt luistamaan, mutta nyt ei auttanut edes ne tossut. 

Toki, Lunalla on välillä ollut muutenkin näitä huonoja aikoja, jolloin se kävely ei vaan maita. Systerikin on saattanut joutua hakemaan murisevan spanielin sängystä aamuisin. Nyt kun lämpötilat taas nousi, on neidin pysähtymiset ovelle vähentyneet. Paitsi jos ulkona on aivan läpimärkää, mutta silloin se on ihan normaalia käytöstä. 

Turku KV

Pitkästä aikaa meillä oli molemmat koirat ilmoitettuna näyttelyyn Turkuun. Lunalle ei ollut tietenkään mitään suuria odotuksia, pikemminkin voisi ajatella että ilmoitin sen mukaan jotta neidin ei tarvitse jäädä tädin luo odottelemaan ja käymme kehässä ohella kiertämässä. Lara oli mukana Sert-jahdissa ja E. osallistui Vanillan kanssa Cacib-jahtiin.

Menimme siis viikonlopuksi tädin luo Saloon, jotta matka olisi paljon lyhyempi. Saksenseisoja Topi oli taas innoissaan naisseurasta, vaikka edelleenkään kumpikaan tytöistä ei lämmennyt pojalle.

Kuten aina, olimme perillä vasta illalla, joten hetken rauhottumisen jälkeen menimme nukkumaan. Lara tosin oli kuulemma ollut hieman eri mieltä nukkumisesta, oli kulkenut yöllä siellä täällä alakerrassa.

Lauantaina kävelimme pienessä pakkassäässä Mustiin ja Mirriin. Minä olin hienosti unohtanut Lunan pesuaineet kotiin, enkä kehdannut viedä neitiä kehään takussa ja likaisessa turkissa, jouduin sitten ostamaan uudet. Ajattelin ottavani jotkut hieman pienemmät pullot, mutta Salon M&M ei tietenkään ollut kuin isoja 500ml pulloja. Lopulta ostin Animologyn selvittävän shampoon ja hoitoaineen.

Iltapäivästä lähdimme sitten treenailemaan Moukarinpäät hallille. Tällä kertaa otettiin rally-tokoa. Tein ensin Lunalle viime joulukuussa Espoossa kisatun Mestariluokan radan. Otin ensin radan palkaten satunnaisesti, jonka jälkeen sitten kisamaisena palkatta. Sallin tosin tarvittaessa useamman uusinnan.

Yllättäen ei se mestariluokan rata sen kummoisempi ollut. Isoin ongelma meillä olikin ihan perusasento oikealla. Tämän takia jouduin uusimaan kaksi kylttiä uudelleen. Myös hieman oli hakusessa kummalle puolelle piti liikkeessä palata. Oikealla peruutus ei myöskään ollut täydellinen, mutta siedettävä sen treenaustasoon nähden. Yllättäen jalkojen ali puolenvaihto meni Lunalta ohi (seurasi ehkä turhan edessä), joten sen jouduin myös uusimaan.

Joo, ei se täydellinen suoritus ollut, mutta sen verran hyvä, että ajattelin uskaltavani ilmoittaa Lunan oman seuran kokeisiin.

Seuraavaksi rakennettiin Laralle alokasluokan rata. Halusin nähdä mitä pikkuneiti on mieltä hihnasta treeneissä. Hieman on käynyt mielessä jos lähtisin Laran kanssa kokeilemaan rallyn alokasluokkaa, kun systeri on epävarma kylttiosaamisestaan. Yllättäen ei neiti välittänyt hihnasta ollenkaan (pelko on siis se että Lara innostuu ja nappaa hihnasta kiinni mikä on aika yleistä). Ensimmäinen yritys palkaten meni itseasiassa todella hyvin. Toinen yritys palkatta olikin sitten jo hieman lahnailua. Lara myös otti häiriötä systeristä ja Lunasta, jotka seisoi muutaman metrin päässä radasta kuvaamassa.

Totesin että Lara kyllä osaa kyltit, mutta tarvitsee vielä häiriö- ja ratatreeniä enemmän. Kyllä sen kanssa varmaan saisi tulokset.

Treenien jälkeen palasimme tädin luo ja siitä melkein suoraan saunaan. Luna ei taas oikein arvostanut pesua saati takkujen selvitystä. Topi jostain syystä taas innostui erituoksuisesta Lunasta, ja ahdisteli neitiä minkä kerkesi. Monta kertaa poika käskettiin muualle kun harjasin Lunaa sohvalla, mutta silti monta kertaa oli lähellä ettei Luna reijittänyt Topin huulta kun se kuono piti murinasta huolimatta työntää melkein kiinni.

Sunnuntaina sitten herätys soi seitsemältä. Laran kehät alkoi kello kymmenen ja kun paikalla piti olla tuntia ennen, niin kahdeksan jälkeen oli lähdettävä.

Näyttely oli Turun messukeskuksessa, jonne oli ihan mukava reitti ajaa. Mitään hirveitä ruuhkia ei ollut.

Mukaan oli tosissaan ilmoittautunut myös E. Vanillan kanssa, sekä kulttis Bemmi. Oikein onnistuneesti kaikkien kehät (bordercolliet, cockerspanielit, kultaisetnoutajat) olivat kaikki eri halleissa. Lara ja Bemmi oli kehässä suunnilleen samaan aikaan, Luna vasta myöhemmin päivällä.

Laran nuorten kehässä oli tällä kertaa neljä koiraa. Tuomarina Kliebenstein Horst (arvatakaa monta kertaa piti kirjoitusasu tarkistaa...). Pikkuneiti kulki ja esiintyi oikein nätisti, häntä pysyi alhaalla melkein koko liikkeen (aivan lopussa alkoi hiljalleen nousta). Liike oli jopa oikeasti hieman paimenmaista, pää alhaalla liikkumista. Yllättäen kumminkin kehäsihteeri nosti harmaan lapun ylös. Me oltiin kehän reunalla E:n ja äidin kanssa silmät pyöreänä, että ihanko oikeasti se nosti harmaan (hylkäävä)?! Kun systeri kumminkin jäi heti perään alkavaan kilpailuluokkaan, todettiin että nyt varmaan näytettiin väärää väriä. Erinomainen sieltä tuli, joten mietittiin että sihteeri ei varmaan huomannut näyttäneensä harmaata, jos punainen oli hänen suuntaansa näkyvillä. Koiria siirreltiin niin että Lara oli lopulta toisena rivissä. Pitkään tuomari mietti, mutta piti lopulta tämän järjestelyn ja pikkuneiti jäi siis toiseksi. Tuomarilla kuului siihen kastiin, joka antoi vain ensimmäiselle koiralle SA:n joten Laran kilpailu loppui siihen.

 Arvostelu: Very typical bitch. Very good coat and color. Correct head. Good ear carriage. Strong ? Neck. Good Rib cage. Excellent movements

Vanilla ja Lara samassa boksissa - vanhempi ei oikein arvosta.

Siinä sitten vielä odottelimme Vanillan kehän, joka oli ainoana valioluokassa. ERIhän sieltäkin tuli odotetusti ja tietenkin se SA kun kilpailijoita ei ollut. Vanilla oli Cacibia metsästämässä, joten pideltiin peukkuja sitten paras narttu -kehässä. SA:n saaneita narttuja oli neljä, joten sijoitus oli kumminkin luvassa. Koirat seisoivat rivissä ikäjärjestyksessä ja tuomari mietti. Varmaan kaikkien yllätykseksi, tuomari piti kyseisen järjestyksen ja täten Sert että Cacib meni Laran voittaneelle nuorten luokan nartulle. Vara-versiot sitten avoimen nartulle, joten Vanillakin jäi tyhjin käsin.

Siitä siirryimme shoppailemaan ja hetkeksi seuraamaan kulttisten kehää. Koirille tarttui mukaan pari pussillista hirviluita sekä puolenkilon pussi kuivattuja muikkuja.

Hiljalleen siirryimme kulttiskehän reunalta sitten cockerikehän luokse. Meillä osui kehät niin hyvin, että molempien kehät olivat reunakehiä, jossa oli ympärillä reilusti tilaa.

Cockerspanieleilla oli tuomarina Tuominen Matti. Systeri oli katsonut etukäteen tietoja että tuomari arvosti rotevuutta sekä hienoja liikkeitä. No, Luna on kaikkea muuta kuin roteva ja on vielä tosissaan pudottanut painoaan tässä puolenvuoden sisään. Eli neiti on arviolta tällä hetkellä sellaisen 9,5kg. Liike Lunalla on hyvä niin halutessaan.

Pyrin seuraamaan kehän menoa, jotta kerkesin harjaamaan Lunan vielä läpi. Junnunarttujen kehää seuratessa tuli todettua että me ei kyllä nyt ERI:llä tulla kehästä pois. Nimittäin yhdeksästä nartusta viidelle tuli H. Okei, ne saattoivat vain olla ikäisekseen huonosti kehittyineitä, mutta omaan silmään pisti heti että kyseessä olevat koirat olivat kaikki hoikahkoja ja hieman vähempi karvaisia.

Vaikka yritin sivusilmällä seurata kehää, pääsi avoimen luokan startti yllättämään ja tuli juostua hieman kiireellä kehään. Esitin Lunan vapaasti seisottaen vaikka hieman oli ahdasta. Liike oli minusta hyvän näköistä.

Menimme hetkeksi sivuun yksilöarvosteluiden alkaessa ja meitä edeltävän koiran mennessä loppuseisontaan, kävin vippaamassa Lunan pöydälle.

Hieman neiti arasteli tätä miestuomaria. Ei se karkuun lähtenyt, mutta pienen sivuaskeleen otti pöydällä. Hampaan annettiin katsoa nätisti.

Yksilöliikkeissä me juoksimme kolmion sekä edestakaisin. Luna liikkui taas omaan silmään hyvin.

Loppuseisonnassa neiti pysyi nätisti seisomassa ilman että minun tarvitsi kertaakaan korjata asentoa. Pidin peukkuja mielessäni, mutta myönnettävä on että keltaisen lapun nouseminen ei tullut isona yllätyksenä.

Lunan arvostelu:

“5v. Kovin rungoton ja niukka karva. Miellyttävä pää ja ilme. Hieman korkea hännän asento. Sopiva luusto. Hyvät kulmaukset. Miellyttävä käytös. Esiintyy ja esitetään hyvin.“

Hieman mietittiin että mitä tuomari nyt tarkoittaa tuolla “rungoton”, mutta todennäköisesti nyt on syynä tähän se että Luna on hoikkarakenteinen. Tuomari myös selvästi piti kunnon paksun turkin omaavista yksilöistä, kun sijoittujakoirilla oli kaikilla paksu, tiivis turkki. Lunan hyvälaatuinen, mutta harva karva ei sitten ollut mieleen.

No, näyttelyt vain ovat tämmöisiä, omalla tekemisellä ei ole pahemmin vaikutusta lopputulokseen. Mutta ainakin Luna oli tyytyväinen, kun hän sai hienon ruokapussin kantaa autolle. Pussi oli peräisin BritCaren ständiltä (näytepussi). Neiti sai paljon ihasteluja käytävillä kun se tomerasti käveli edellä ylpeänä kantaen raksupussia. :D

Loppiaisvaunuilua sekä lintukoiratreeniä

Vuosi on vaihtunut ja aika hyvin olemme palanneet arkeen. Loppiaisviikonloppuna kävimme pitkästä aikaa vaunuilemassa, mikä oli oikeasti aika mukavaa, kun siellä en porukkaa pahemmin ollut. Koirien kanssa sai kulkea vapaammin, kun tavalliset kaikesta pahastuvat eivät olleet paikalla. Olimme ottaneet myös Lolan mukaan, jolla edelleen riitti vauhtia ulkoillessa. Tosin, kun vaunuun päästiin niin se oli myös ainoa koirista joka veti sikeitä koko ajan.  

Lenkit sujuivat pääasiassa vapaana juosten, kun ei tarvinnut pelätä vastaantulevia autoja. Tietenkin mutkien kohdalla tuli kutsuttua koirat lähemmäs aivan varuilta.  

Lola oli ihan dööd

Lauantaina pääsimme myös hieman treenaamaan, kun yksi paikallaolijoista oli perhetuttu saksanseisoja Tazzin kanssa. Heillä oli mukana dummyheitin sekä sulatettu fasaani, joten Lunahan pääsi treenaamaan molemmilla. 

Dummyheitin oli meille aivan uusi tuttavuus ja ensin oleskeltiin koirien kanssa hieman taaempana, kun Tazzi harjoitteli. Heittimestä nimittäin kuului kunnon pamaus dummyn lähtiessä lentoon. Ei koirat olleet moksiskaan pamauksesta, kuten arveltiinkin. Kun päästiin Lunan kanssa treenaamaan, laukaistiin heitin varmaan 5 metrin päästä, jolloin sekä minä että Luna hätkähdettiin. Dummy lensi noin 40 metrin päähän tien toiselle puolelle ojaan (yritys oli tielle). Lähetin neidin noutoon, mutta näin ensimmäisellä kerralla Luna ei ihan hiffannut mitä piti etsiä. Neiti kyllä etsi ja etsi, mutta piti tietä rajana eikä lähtenyt ylittämään sitä. Jouduin siis menemään näyttämään lähempää, jotta tie uskallettiin ylittää. 

Toisella yrityksellä dummy lensi tielle kuten tarkoitus, mutta nyt Luna lähtikin noutoon ennen minun käskyä. No, totesin että kerran se nyt siitä innostui niin menköön. Meillä kun yleensä ei ole ongelmaa odottamisessa. 

Otimme seuraavaksi fasaanin kanssa lyhyen treenin. Olin varautunut siihen, että saan taas tehdä töitä jotta Luna suostuu ottaa linnun suuhunsa. Näin meillä on alkanut jokainen lintutreeni tähän mennessä, koska lötkö lintu on neidistä ällö. Ja mitä enemmän lintu painaa, sitä vaikeampaa tietenkin. Plus, meillä on ollut hieman turhan harvassa nämä lintu treenit, ehkä puolenvuoden välein Luna näkee aitoja kuolleita lintuja.  

Neiti oli kyllä kiinnostunut fasaanista, kun se oli pöydällä pussissa. Hieman jo yllätyin kun laskin pussin maahan ja Luna oli lähdössä kuljettamaan pussia muualle. Kun mielenkiintoa selvästi oli, päätin kokeilla suoraan linnun noutoa. Vein linnun vajaan kymmenen metrin päähän ja lähetin Lunan noutoon.   

Tulos oli tämä: 

Neiti nappasi linnun kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan ja päätti jatkaa matkaa. Totesi varmaan, että nythän hän gourmet-aterian sai. Nimittäin otin myös treenin, jossa viskasin linnun pusikon juureen ja lähetin Lunan noutoon. Neiti nosti linnun taas hienosti, mutta sitten päätti yrittääkin höyhentää sen minulle tuomisen sijaan. Hieman jouduin ärähtämään, jotta lintu suostuttiin tuomaan minulle.  Mutta olin oikeasti todella yllättynyt että jonkin lamppu on selvästi syttynyt Lunan päässä lintujen suhteen. 
Lara puolestaan ei voinut ymmärtää kuollutta fasaania, vaan tuijotti sitä aina kun mahdollista. Paras oli kun heitin linnun puskaan, Lara jäi tuijottamaan parin metrin päähän eikä liikkunut mihinkään vaikka yritettiin pikkuneitiä kutsua pois. 

Sunnuntaina sitten kävimme vielä lenkillä yhdessä Tazzin kanssa. Menosuuntaan tytöt juoksivat vapaana pojan kulkiessa hihnassa, takaisin päin sitten pääsi Tazzi vapaaksi ja Luna ja Lola joutuivat hihnoihin (Luna ihan etteivät vahingossa törmää Tazzin kanssa joka ei vielä täysin osannut äksyä neitiä varoa ja Lola ettei vanhus juoksisi koko matkaa vaunulle.)  

Leikkisitkö minun kanssa?

Sunnuntai-iltana oli vielä Lunan trimmaus parin viikon päästä olevia näyttelyitä varten. Molemmat tytöt on siis ilmoitettu Turku KV:hen, en Lunalle tietenkään mitään voittoja sieltä odota, mutta kunhan käydään kehässä kiertämässä. Olin trimmauksessa varautunut siihen että tassujen kanssa taas tapellaan, meillä nykyään on hankaluuksia ehkä kolme kertaa neljästä sellaisia että tekisi mieli jättää homma sikseen. Neiti siis ei pysy paikoillaan ja vetelee tassuja irti niin että pelkään sohaisevani saksilla meistä jompaakumpaa.  

Nyt aloitin suihkuttamalla PetRemedyä trimmauspöydän täyteen ja trimmatessakin suihkuttelin sitä Lunaan muutamankin kerran. Jätin tassut viimeiseksi ja kipatessani neidin kyljelleen oli jo pientä rimpuilua havaittavissa. Yllättäen Luna kumminkin rauhoittui ja sain leikattua kaikki tassukarvat ongelmitta. En muista milloin tämä olisi ollut noin helppoa, normaalisti meidän “helpot” tassutrimmauksetkin alkaa vähintään 10 minuutin painilla, että pysyykö Luna kyljellään vai ei. Tai sitten Luna työntää kuonoaan ja korviaan siihen väliin, jolloin leikkaaminen vaikeutuu. Mutta tällä kertaa ei mitään. Päätin myös samaan syssyyn leikata kynnet, jolloin viimeistään olin varma että rimpuilu alkaa. Voitta vain kuvitella, kun leikkasin ensimmäisen kynnen – ei tapahtunut mitään - leikkasin toisen kynnen – ei edelleenkään mitään - leikkasin kolmannen, neljännen... Piti jossain vaiheessa jo tarkistaa että onhan Luna hengissä siinä maatessaan.  Sain taas kunnolla napattua palat pois kynsistä, kun rimpuilun takia en ole uskaltanut ottaa kuin pienet palat normaalisti.  

Mutta jännä miten jostakusta niinkin pieni asia kuin tassujen trimmaus ja kynsien leikkaus voi saada onnistuessaan hyvälle tuulelle.