Uusi aluevaltaus

Systeri ilmoitti molemmat tytöt oman seuran agilitykisoihin. Laran kanssahan tuo pääasiassa treenaa, Lunan kunnon agilitytreenit ovat sieltä viiden-kuuden vuoden takaa. Mitä se nyt on välillä tehnyt pientä hömppäaksaa ja käynyt systerin kanssa satunnaisesti supermölleissä. Mutta pienemmästä treenimäärästä huolimatta, Luna on radalla varmempi suorittaja. Tietysti ikä vaikuttaa, Luna on vanhempana rauhallisempi ja rotuna hitaampi kuin bordercollie.

Puhe oli, että systeri kisaisi satunnaisesti ykkösluokassa Lunan kanssa, koska neidin polvet/lonkat eivät kyllä kestä kunnon treeniä. Mutta tällä hetkellä tuo juoksee metsässäkin hyppien ja pomppien useamman tunnin, joten en usko lyhyehköjen ykkösluokan ratojen olevan kovin rankkoja.

Ensimmäiset agilitykisat tarkoittivat myös ensimmäistä kunnollista virallista mittausta. Lunan säkä on kotimittauksissa ollut noin 37,5cm ja tämä on otettu niinkin virallisesti kuin koira matolle seisomaan, metallinen mittanauha viereen ja kirjalla sään kohdalta mitta. Lara on puolestaan ollut arviolta 45cm.

Eli näillä tiedoilla, Lunan piti olla varma medi ja Lara rajatapaus pikkumaksi-maksi välillä.

Oli sitten ollut yllätys kun tuomari ilmoitti Lunan olevan rajatapaus. Systeri oli kuulemma hieman kauhuissaan ajatellut, että eihän Luna voi olla mitenkään pikkumaksi, kunnes tuomari oli todennut neidin olevan mini; 34,6cm. Tätä ei ihan helposti hyväksytty vaan tuomari joutui mittaamaan Lunan kolmesti, ennen kuin tulokseen oli uskottava ja todettava, että meidän kotimittaukset on heittänyt häränpyllyä.

Joten systeri joutui käymään toimistolla vaihtamassa Lunan kilpailuluokka medeistä mineihin. Lara oli sitten siellä paikkeilla missä oletettiinkin.

Eli molemmat joutuvat vielä uusinta mittaukseen.

Luna osallistui ensin agiradalle. Systeri ei ollut tähän ilmoittanut Laraa ollenkaan, koska bc-neidillä on kontaktit uudelleen koulutuksessa.

Minä seurasin etänä tollerista tuloksia ja katselin, kuinka koirakot toisensa jälkeen otti hylkyjä. Lopulta sieltä tuli yksi nollatulos hylkyjen lisäksi ennen Lunan vuoroa. Hetken päästä Lunan kohdalle ilmestyi 5,11. Jotka oli pelkkiä aikavirheitä. Eli puhdas rata oli muuten. Systeri myöhemmin laittoi viestiä, että Luna oli pyörinyt putken edessä, mikä kulutti aikaa. En ollut tästä yhtään yllättynyt, heti kun meillä koiratanssi treenit alkoivat, on Luna tarjonnut pyörimistä rally-tokossakin joka toisella kyltillä. Parhaimmillaan se pyörii putken suulla niin että meinaa törmätä siihen putkeen. Toinen missä aikaa kului oli kepit. Lunahan ei ”virallisesti” osaa keppejä. Eli sitä pitää ohjata koko keppien matkalta edes takaisin. Luna kuuntelee kyllä ohjeita todella hyvin, mutta tässä tietysti menee aikaa.

Muita tuloksia ei radalta tullut, joten Luna sijoittui 2.

Myöhemmin oli sitten hyppyrata, jossa molemmat tytöt kisasi. Systeri oli sanonut että hypäri näytti vaikeammalta kuin mitä agirata oli ollut. Ja tulokset puhuivat puolesta, kun sieltäkin tuli hylky toisensa perään. Lopulta oli Lunan vuoro. Tuijotin tolleria tuloksia odottaen ja lopulta riville ilmestyi miinusmerkkinen aika (tosin alle sekunti jäi aikaa) sekä sen perässä rv 0! Ja täten tuli ensimmäinen LUVA!

Pahoittelut, en saa tästä isompaa, klikkammalla aukeaa paremmin.

Hieman myöhemmin pääsi Lara radalle. Rata lähti hyvin, mutta kepit koitui kohtaloksi. Lara pyrki pari kertaa kakkosväliin. Kun rata ei edennyt, alkoi sitten kaikki muu kiinnostamaan. Muutaman yrityksen jälkeen systeri luovutti ja jatkoi radan loppuun ottaen tästä tietysti hylyn.

Laran suorituksesta on huonolaatuinen video, Lunasta ei valitettavasti ole kun itse olin kurssilla eikä alueelle saanut tulla ylimääräisiä ihmisiä koronarajoitusten takia.

 

Mutta sitten minun viikonloppu meni näissä merkeissä:

Eli olin Pornaisissa kasvattajan peruskurssilla.

8 tuntia sekä lauantaina että sunnuntaina tuli istuttua työväenopiston kovalla penkillä maski päässä. Voin sanoa, että pikkaisen oli pää kipeä ja väsynyt olo päivien jälkeen, kun ei sitä maskin kanssa pystynyt aivan normaalisti hengittämään. Lauantaina oli paljon perus biologiaa, käytiin koiran luita ja lihaksia läpi sekä DNA:n rakennetta, josta päästiin perinnöllisyyteen. Alussa käytiin myös Kennelliiton toimintatapoja läpi. Ainut harmi, että tästä 8 tunnista, varmaan 6,5 tuntia oli sitä biologiaa ja loppuaika sitten päästiin niin periytyviin ominaisuuksiin ja tauteihin, josta tottakai aika loppui sitten vielä kesken. Sunnuntaina oli sitten enemmän kasvatukseen liittyvää luentoa, astuttamisesta synnytykseen ja pentujen hoitoon, mitä sopimuksia voidaan tehdä ja millaisilla lomakkeilla, mitä lakisääteisiä asioita on huomioitava koirankasvatatuksessa, mitä oikeuksia on kasvattajalla, mitä oikeuksia on ostajalla, pennun ohjekirjan kirjoittamista sun muuta. Lopuksi oli sitten 20 monivalintakysymyksen tentti.

Jännitin tuota tenttiä ihan hirveästi, mutta kun siihen lopulta päästiin totesin että aika turhaan. 20 kysymyksestä 18 oli vastaus suoraan tiedossa, kahdesta jäljelle jäävästä toinen oli selkeä kun hetken sisäistin kysymystä ja vastauksia (oli kompakysymys) ja mihin käytin eniten aikaa oli se, että oliko aikuisella koiralla 42 vai 46 hammasta. :’D

Kokeen tulokset luvattiin lähettää sähköpostilla sunnuntai-iltana, jotta tarkistus ei keräisi turhaa jonoa (koronan takia). Minä sitten odotin sitä tulosta myöhään iltaan ja kun sitä ei nukkumaan mennessä (klo 22) kuulunut aloin jo pohtia, että onkohan se lähetetty väärään osoitteeseen tai jotain. Mutta ei, aamulla huomasin että 23.50 oli tullut sähköposti, jossa ilmoitettiin minun tulokseni olevan täydet 20/20.

Nythän minulla on 5 vuotta aikaa hakea kennelnimeä. Mikään kiirehän tässä ei ole, koska eihän minulla ole kasvatukseen sopivaa koiraakaan eikä mikään tarkoita, että seuraavakaan koira olisi jalostukseen sopiva. Voi olla että minullekin käy niin kuin luennolle puhuneelle kennelneuvojalle, joka on saanut oman kennelnimensä 2005, mutta ei tähän päivään mennessä ole tehnyt yhtään pentuetta, koska hänellä on ollut erittäin huono tuuri narttujen kanssa (oliko hänellä nyt kolmas vai neljäs narttu, jonka on todennut ettei se sovi jalostukseen). Mutta ajatus kumminkin oli hakea sitä nimeä, kun vaan keksin kivoja. Tähän mennessä keksimäni nimet ovat sitten kumminkin löytyneet jostain päin Eurooppaa, ja koska samaa ei saa olla, olen nämä joutunut hylkäämään.

Haluaisin Lunan jotenkin näkyvän nimessä, eli jotenkin siinä saisi näkyä ”kuu” tai ”mysteeri” jotenkin ja mieluiten englannin kielellä.

Tarkoitus olisi kasvattaa pienimuotoisesti, kiinnittäen erityistä huomioita luonteisiin ja tietysti muuhun terveyteen (tutkia mahdollisimman laajasti) sekä toiveissa olisi käyttää koiria, joilla on jonkin sortin tuloksia muista lajeista kuin näyttelyistä. Tietysti omalta osalta tämä hoituu, mutta tulenko löytämään urosta joka täyttää kaikki vaatimukset on sitten toinen juttu. Mutta onneksi tämä ei tosissaan ole tämän hetkinen tilanne, varmaan menee lähemmäs viiden vuoden päähän aikaisintaan.

Tässä piti olla hieno kuva mun todistuksesta, mutta posti ei ole saanut sitä edelleenkään tuotua vaikka se on kuulemma maanantaina laitettu eteenpäin. Joten joudutte tyytymään Omakoiran kuvaan.

Todistus tuli viimein 2.11.

Luna on myös käytetty tässä välissä virallisessa sydämen auskultaatiotutkimuksessa. Tiedossahan oli, että neidillä on sivuääni, mutta halusin sen näkymään jalostustietokantaan. Ja koska kaikki vapaat ajat oli keskellä päivää, joutui systeri kuljettamaan Lunan Viikkiin Ahmaan jossa oli PEVISA-päivät.

Lääkäri oli kuulemma ollut erittäin outo, todennut kuuntelun jälkeen että tämä pitäisi ultrata. Kun systeri oli sanonut, että se on jo ultrattu ja todettu pieni läppävika, oli lääkäri todennut että siltä se kuulostaakin. Muuten oli ollut erittäin vähäpuheinen. Lopulta se oli todennut, että nyt se näkyy koiranetissä ja lähettänyt systerin Lunan kanssa ulos kertomatta edes mikä se tulos oli. Siinä sitten odotettiin jonkun aikaa, että tulos ilmestyi näkyviin. Tunnin päästä Lunan tietoihin ilmestyi ”Sivuääni: kyllä, oireeton, aste II”.

Hieman yllätti tuo II -tulos, kun itse olin ajatellut sen olevan pikemminkin I kun osa eläinlääkäreistä on joutunut sitä etsimällä etsimään. Voihan se tietysti olla, että se on tässä alkanut vahvistumaan, joten pitää keskustella tuon meidän lääkäriaseman eläinlääkärien kanssa, että pitäisikö meidän käydä ultraamassa sydän uudelleen vai mitä tehdään.

Täytyy sanoa, että sydän”ongelmat” ja nivelrikko on aika huono yhdistelmä. Kun päästään siihen vaiheeseen, että sydän alkaa oireilla, pitäisi välttää turhaa/raskasta rasitusta. Varsinkin helteillä. Mutta sitten taas nivelrikossa hoitona on ensisijaisesti hyvä lihaskunto, joka vaatii tietynlaisen rasituksen että ne lihakset pysyvät hyvänä. Joten jos vältetään rasitusta, köyhtyy lihakset ja jos hoidetaan lihaskuntoa, ei sydän tykkää siitä. Myöskin osa nivelrikon tulehduskipulääkkeistä ei sovi sydänvaivaisille. Tietysti siellä on vaihtoehtona sitten gabapentiinit sun muut.

Mutta tällä hetkellä onneksi sekä sydän että nivelrikko ovat oireettomia, joten jatketaan normaaliin tapaan.

Sydänultra

Kirjoitin blogiin vajaa vuosi sitten keväällä Lunan suolistotulehduksesta. Tällöin eläinlääkäri totesi pienen sivuäänen neidin sydämestä, mutta totesi että rajut vatsataudit saattaa sen osalle koirista aiheuttaa. Koska 12.3.18 kävimme rokotuksilla ja sivuääntä ei ollut, 29.3.18 sitten olimme tämän vatsataudin takia ja sivuääni löytyi. Ellei se sitten yllättäen itsekseen kehittynyt tuon kahden viikon aikana, voidaan melko varmasti sanoa vatsataudin olleen osasyy sivuääneen.

Mutta nyt kun helmikuun 21. päivä kävimme uusimassa kennelyskärokotteen, niin pieni sivuääni kuului edelleen. Rokottava eläinlääkäri ei tuntunut olevan asiasta huolissaan, totesi että osalla koirista saattaa sivuääni syntyä, kun ne jännittävät niin paljon. No, Lunahan on aina ollut kauhusta kankeana eläinlääkärillä, eikä tämä kerta ollut poikkeus, mutta kukaan ei ole aikaisemmin ääntä löytänyt - tai ainakaan sitten meille maininnut.

Cockerspanieleilla on jonkin verran sydänvaivoja, mutta eivät ole mitenkään ihan hirveän yleisiä. E:n suosituksesta tuli sitten kumminkin varattua aika sydänultraan, jotta saamme tietää mistä sivuääni johtuu. Lunalla ei kyllä ole minkäänlaisia ulkoisia oireita, mitkä viittaisi sydänvaivoihin, joten toiveissa oli että tämä sivuääni olisi harmiton tapaus ja saisimme jatkaa elämäämme huoletta – ja mieluiten ilman lääkityksiä. Sydänlääkitys kun tarkoittaisi kilpailukieltoa eli Luna jäisi sairaseläkkeelle vasta 5 vuoden iässä.

Aika oli varattu 28.2. Tammiston Evidensiaan kardiologille. Sydänultrauksia ei tietenkään tehty ihan joka paikassa ja aikojakaan ei lähiaikoina ollut montaakaan tarjolla. Omat työvuorot teki sen että ultraus olisi mennyt pitkälle maaliskuun loppuun, mutta onneksi systerillä on mahdollisuus jättää työvuoro ottamatta ja hän pääsi viemään Lunan lääkärille.

Systeri sitten lähetti viestiä ensimmäisen ultrauksen jälkeen, kun lääkäri vielä mittaili tilavuuksia. Hetken odottelun jälkeen sitten tupsahti koko potilaskertomus sähköpostiin.

Yleistutkimus: normaalipainoinen, hyväkuntoinen, oireeton. Auskultaatiossa ei selkeää sivuääntä, syke 100-120. Hengitysäänet normaalit.

Sydämen ultraäänitutkimus: hyvin pieni aorttaläpän vuoto. Aorttavirtaus on lievästi yli normaalin, muttei selkeästi epänormaalin korkea. Jännitys voi vaikuttaa tulokseen. Ei muita löydöksiä.

Tilavuusmitat: viitealueella

EDV 40,1 ml  EDVI 85 ml /m2 (<91)
ESV 16,2 ml  ESVI 34,5 ml /m2 (<51)
EF 59,6%
SI 1,5

Vasen eteinen on normaalikokoinen

LA 24,99
Ao 18,24
LA/ao 1,4 (<1,5)

Kammiot ja sydänlihas: viitealueella

IVSd 0,76
LVIDd 3,05 (<3,5)
Pwd 0,63
IVSs 0,96
LVIDs 2,13 (<2,5)
PWs 1,07
FS 30,2%
EPSS 0,5

Aortta laminaarinen virtaus, Vmax 2,2 m/s, hyvin heikko aorttaläpän vuoto (<2,0 normaali, >2,4 m/s on aortan ahtauma, tässä: avoin)

Keuhkovaltimo laminaarinen virtaus, Vmax 1,52 m/s, heikko läppävuoto (merkityksetön)

Mitraaliläppä normaali,
Trikuspidaaliläppä normaali
ASD: ei
VSD: ei
PDA: ei

Diagnoosi : aortan ahtauman suhteen avoin, ei selkeää löydöstä puolesta, muttei aivan normaali.

Muita muutoksia ei todeta. Harrastuksen suhteen ei merkitystä. Jalostusmielessä uusintatutkimus suositeltavaa 6-12 kk kuluttua.

Eli pieni läppävuoto siellä sydämessä on mikä sivuäänen aiheuttaa, mutta onneksi sen verran pieni että elämä jatkuu normaalina - ilman lääkityksiä. Aorttavirtaus oli hieman yli normaalin, mutta ei kumminkaan selkeästi epänormaalin korkea (terveen raja alle 2, epänormaali yli 2,4, Lunan arvo oli 2,2, mutta jännitys saattoi vaikuttaa arvoon nostavasti).

Eli Luna ei siirtynyt sairauseläkkeelle ja harrastaminen saa jatkua normaalisti, ilman että minun tarvitsee pelätä sydämen posahtamista kesken treenien.

Lekuri oli kuulemma maininnut että suurin aiheuttaja näille on mikäs muukaan kuin perimä. Tietääkseni Lunan suvussa ei sydänsairauksia ole ollut, mutta tietysti kaikkihan ei ilmoita koiransa terveysongelmista eteenpäin, joten voihan siellä joitan sydänongelmia olla. Täytyy sanoa että Lunalla ei nyt oikein ole ollut onnea tuossa geeniarvonnassa, on polvivikaa, lonkkavikaa, nyt sydänvikaa, vatsaongelmia, luonneongelmia ja nyt viimeinen puolivuotta on tapeltu yllättäen ilmeentynyttä korvien hiivaongelmaa vastaan. Onneksi, mikään näistä ei vielä ole siinä pisteessä että se häiritsisi kummemmin arkielämää. Mutta naureskeltiin kun kardiologi totesi ettei suosittele jalostuskäyttöä - Luna on kaukana hyvästä jalostusmateriaalista muutenkin.

Ja jälleen kerran sain kiittää sitä, että Lunalla on vakuutus. Noin 300e käynnistä jäi vakuutuksen jälkeen pulitettavaa 117 euroa.