Patukat 10kk

Niin se aika rientää ja team Patukat ovat saavuttaneet 10 kuukauden iän. Tämä tarkoittaa, että kohta tulee aika myös virallisille kuvauksille. Mihin tämä aika oikein rientää. Olin suunnitellut kuvauksia syyskuun loppupuolelle, laitoin jo kyselyä Vetsonille joukkotarkin järjestämiseksi. Systeri vie Kismetin vuositarkastukseen Toijalan Tiiulle, joka pennun leikkasikin. Toijala toki on vaihtanut työpaikkaa tässä välissä Urheilukoiraklinikalta Porvoon Aveciin. Heillä tosin oli virallisten tarkkien hinnat (sis. lonkat, kyynärät, polvet, olat, selkä) satasen kalliimmat kuin Vetsonilla, joten itse päädyin että yritän saada porukan kasaan Espooseen.

Geisha

Kismet

Vauhti pennuilla ei ole oikeastaan hidastunut, ehkä ennemminkin päinvastoin. Mutta onneksi osaavat sisällä välillä rauhoittuakin. Paino sanalla välillä, koska satunnaisesti siskokset innostuvat leikkimään keskenään. Ollaan sallittu pieni painiminen, mutta jos meinaa mennä juoksuksi, niin sitten leikki saa loppua siihen. 

Sisäsiisteys on onneksi edennyt. Kismetillähän toki ei ole ollut ongelmaa pitkään aikaan, mutta nyt on Geishakin kehittynyt. Meidän kesäloman jälkeen tuli pieni taantuma molemmille, Geisha taisi pissata sisälle pariin otteeseen ja Kismetkin kerran. Mutta tähän tosissaan saattoi vaikuttaa vaunulta kotiinpaluu. Pennut olivat tottuneet olemaan niin paljon ulkona, ettei tarvinnut miettiä pidättämistä vaan heti pääsi pissalle, kun siltä tuntui. Ja kotona se ei sitten ihan onnistunutkaan. Onhan meillä kyllä takapiha, mutta koirilla ei ole sinne vapaata pääsyä, kun ne tuppaa sitten haukkumaan kaikki aitojen toisella puolella liikkuvat ja syömään minun istutukset. Mutta kyllä ne pennut osaavat myös pidättää. Normaalisti meillä koirien yksinolo on suunnilleen kuutisen tuntia, nyt on pariin kertaan ollut jopa sen hieman reilu kahdeksan tuntia eikä siitä huolimatta ole vahinkoja tapahtunut sisälle. Uskalsimme vihdoin pestä keittiön ja eteisen käytävämatot ja laittaa ne paikoilleen. Katsotaan, joudutaanko tässä uudestaan mattopyykille.

Vaikka juoksuja ei ole ollut, alkaa pohjavillat irtoamaan.

Ensimmäiset juoksut edelleen antavat odotuttaa, ei niillä muuten mikään kiire olisi, mutta kun sanotaan, että nartuilla ne juoksujen hormonitoiminta kehittää sen virtsanpidätyskyvyn loppuun. Sitä tässä ehkä hieman kaivataan. Toki, toiveissa olisi myös se, että juoksut ajoittuvat niin etteivät pennut pudota karvojaan Messariin.

Yksinolojen aikaan Kismet on vielä aidalla erotettuna Geishasta ja Larasta. Pääasiassa sen takia, etteivät pennut innostu leikkimään liian rajusti, kun kukaan ei ole niitä vahtimassa. Ja varsinkin, kun meillä ei siinä eteisessä ollut sitä mattoa. Kismetin erottamisessa on toki se ongelma, että se lähtee helposti haukkumaan. Eritoten jos Geisha tekee jotain. Ei siskoksia voi toki koko loppuikää pitää erossa toisistaan yksinolojen aikoina (tai toki voi, mutta meneehän se hankalaksi), joten pitää sitä varmaan alkaa tässä kohta taas harjoitella.

Olemme viime aikoina käyneet aika ahkerasti näyttelytreeneissä sekä Tuusulassa, että Järvenpäässä. Geishalla on edelleen isoin ongelma muiden perässä liikkuminen ja ravi muuttuu nopeasti rynnimiseksi. Sitten kun ravissa pysytään, niin neiti liikkuu hienosti. Seisominen sujuu jo melko hyvin, mitä nyt Geisha  meinaa laittaa ns. tuomarin puoleisen jalan aina liian eteen. Olen sitten opettanut sitä käskystä korjaamaan jalkoja taaksepäin. Idea on jo selvä, mutta nyt neiti sitten vetää ne jalat aivan liian taakse. :’D Seuraavat näytelmät ovat elokuun puolessa välissä, joten yritetään siihen mennessä saada hieman esiintymistä kuntoon. Kismet on toki myös ilmoitettu näihin näyttelyihin, joten haastetta niissä tulee olemaan.

Kävimme myös paimenlauman kanssa Espoossa uusilla lenkkipoluilla. Mukana Vanilla ja Dalia

Luna oli töttöröö lenkin jälkeen

Helsinki KV – Royal Canin show

Sunnuntaina oli totuuden hetki, mitä varten kävimme kolmen kerran näyttelykurssin. Kolmen koulutuskerran jälkeen, Geishalle edelleen on hankalaa juosta (ainakin pienessä sisätilassa) ryhmässä. Neiti kiihtyy niin paljon, että vauhti on melkein mahdoton pitää ravissa.

Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa tuli jopa jännitettyä näyttelyitä. Lunan kanssa oli niin helppoa, koska sen pystyi esittämään vaikka pikkurillillä. Geishan kanssa jännitti sekä tuomarin tutkiminen, että ihan se kehässä liikkuminen vaikka meidän onneksi, pikkuG oli ainoa pentu näissä näyttelyissä.

Bordercolliet olivat ensimmäisenä kehässä, joten meillä oli herätys 6.30, jotta kerkesimme Tuomarinkartanolle kahdeksaksi. Kehät alkoivat yhdeksältä, mutta halusin Geishan kanssa olla paikalla hyvissä ajoin, koska pennun energiat piti saada kulutettua. Saimme hyvin kehänlaidalta paikat ja kävin pikkuneidin kanssa kävelemässä hieman aluetta ympäri. Geisha oli yllättävänkin rauhallinen, vaikka ympärillä oli kasa muita koiria. En tiedä tekeekö se koira määrä sen, että kun niitä on vain liikaa, niin niihin ei voi/uskalla reagoida aivan samalla tavalla.

Kehät olivat valitettavasti bordercollieille aika postimerkinkokoiset. Olin toivonut isoja kehiä, jotta minun ei tarvitsisi Geishan kanssa juosta aivan kehän reunoilla. Ettei neiti yrittäisi syöksyä laidalla olevien koirien luokse. Onneksi kehänlaidalle oli laitettu metrin mittainen tyhjätila, joten aivan reunalla ei voinut olla koiria.

Kävin harjoittelemassa kehässä muutamaan otteeseen ja liikutin Geishaa myös sivummalla edes takaisin. Välillä mentiin hienoa ravia ja sitten toiseen suuntaan vedettiin kuin veturi.

Mutta sitten kehät alkoivat. Geishahan tosissaan oli ainoa pentu kehässä, joten menimme yksistään kehään. Laitoin vasta neitiä seisomaan, kun tuomari jo antoi merkin lähteä ympyrää tekemään. Jotenkin tässä minulta meni pakka hieman sekaisin, etten tajunnut laittaa herkkua taskuun ja nostaa Geishan hihnaa ylöspäin kaulalta, vaan lähdettiin liikkeelle aika vauhdilla. Mikä sitten näkyi toki siinä että alkuun ei menty ravia, mutta sain neidin sitten jotenkuten hidastettua loppukierrokseen. Ja mistä olin itse tyytyväinen, Geisha ei yhtään yrittänyt rynnätä laidalla olevien koirien luokse.

Siitä siirryimme edestakaisin liikkeeseen, mikä oli myös aika ilmavaa. Ja kehän pienuuden takia minusta tuntui että päästiin juuri rytmiin kun jo piti pysähtyä. Ja meinasin kertaalleen juosta myös teltan naruja päin, kun katsoin Geishan liikettä enkä eteenpäin. Tuomarin hiplailut sujuivat yllättävän hyvin, vaikka tuomari yllätti minutkin tutkittuaan neidin pääpuolen ensin ja siirtyi sitten seisomaan hajareisin koiran yläpuolelle. Minä mätin lihapullaan Geishan suuhun minkä kerkesin, kun ajattelin, että neidillä muutenkin oli takapää vähän epävarmaa aluetta (vaikka se ei ollut viimeisissä näyttelytreeneissä enää reagoinut, kun kouluttaja tuli koskemaan). Joko Geisha ei lihapullan syönniltään huomannut tuomarin seisovan päällään tai sitten se ei vaan välittänyt, mutta tuomari sai tutkia ihan rauhassa. Loppuseisonnassa sitten Geisha seisoi ensin vähän turhan supussa, mutta neiti oli korjannut asennon sitten itse systerin mukaan.

Saimme kumminkin sen mitä lähdimme hakemaan, eli KP:n ja sitä myötä Geisha oli toki myös rotunsa paras pentu.

"She is correct type, very good outline, correct head shape, good eye, ear shape and expression. good front, i´d prefer better topline but she is good in angulation, she is loose all over in movement but it should come together with age."

Sitten jouduimme vielä odottelemaan Laran valiokehää. Siinä odotellessa sain taas yllättyä. Geisha, joka tähän mennessä on yrittänyt rynniä jokaisen lähellä olevan koiran luokse, makoili siinä nurmikolla jaloissa rauhassa vaikka koiria meni kehään ja kehästä pois. Samaten kehässä juoksevan koirat eivät saaneet Geishaa ryntäämään perään, mutta toki näitä aina välillä seurattiin tarkasti.

Lopulta Lara meni käymään kehässä. Täytyy sanoa, että Lara pisti kyllä parastaan, koska häntä pysyi todella hienosti selän korkeudella (eikä noussut ylemmäs kuten meinaa tehdä). Mammakoira pysyi hyvin ravissa, mutta vauhti tosin oli ehkä hieman hitaamman puoleinen verrattuna muihin kehässä olijoihin. Tuomari tosin sitten tykkäsi rotevammista/isommista nartuista, joten Lara the kääpiö sai sileän ERIn ilman sijoitusta.

"correct type, very good in outline. correct head shape. correct eye and ear set. good expression. little loose in front but correct topline. good angulation. moves better from behind"

Lomailua sekä Karjaa KR

Blogi vaipui koomaan minun 2 viikon loman ajaksi, kun en pystynyt tai jaksanut silloin kuin pystyin kirjoittamaan mitään. Minähän kirjoitan tietokoneella ja tämä minun jo iäkäs (7vuotta?) Samsung on alkanut tulla tiensä päähän. Kone itsessään toimii todella hyvin ja nopeasti, mutta tästä on näyttö mennyt rikki niin että näyttö on puoliksi irti (eli vain piuhat on kiinni). Ja tämän takia näyttöä ei saa suljettua ja kuljettaminen on melko hankalaa. Myös näytön oikeassa reunassa on tullut useita valkeita pilkkuja (ihan kuin siihen olisi iskeytynyt jotain??) hassusti kyllä ristin muotoon, taitaa konekin jo vihjailla aikansa tulleen. Mutta pääsin nyt säästämään useamman satasen kuussa rahaa uutta konetta varten, mutta luulen saavani syksylle sopivan summan kasaan. Eli toivottavasti tämä vanhus pärjää sinne asti.

Puolet lomasta vietettiin vaunuillen, joten konevanhus joutui odottelemaan kotona. Ja sitten kuin käytiin kotona pyykkiä pesemässä, en vain jaksanut alkaa rustailemaan.  Varsinkaan kun mitään isompaa ei oltu tehty.

Ensimmäisellä lomaviikolla oltiin kotosalla torstaihin asti. Illalla käytiin rally-toko treeneissä ja sieltä lähdettiin suoraan ajelemaan vaunulle.  Rally-treeneistä sen verran, että Lunan sivulla istuminen on alkanut tässä hiljalleen sujumaan. Toinen kouluttajista on yrittänyt jo useamman viikon saada meitä hakemaan HSKH:n SM-joukkueeseen. Muuten minulla ei olisi mitään sitä vastaan, mutta se vaatisi tuloksen voittajaluokasta ja en koe että me ihan vielä ollaan siihen valmiita. SM-kisathan olisi vasta 1.9. joten siihen mennessä luulisin saavan meidän pienet ongelmat kuntoon.  Eli luulen että jätetään kyllä nämä SM:it välistä, tulos pitäisi nimittäin saada tässä kahden viikon sisään. :D

Vaunulla sitten aika kului ensimmäisellä viikolla lenkkeillen ja saaressa oleskellen. Kävimme aamupäivisin koiria juoksuttamassa luontopolulle vievällä tiellä. Seurana oli kulttispoju Bemmi. Lara ja Bemmi juoksentelivat ja temmelsivät minkä kerkesivät energiaa purkaen. Luna puolestaan seurasi tiiviisti jaloissa namien toivossa suurimman osan matkaa. Silloin tällöin nenä vei tarkistamaan jonkin tuoksun, mutta muuten neiti vaan vaihteli minun ja perhetutun taskun välillä.

Joko me saatais sitä makkaraa?

Alkuun Luna hieman murahteli Bemmille pojan juostessa liian läheltä ohi, mutta pian neiti tajusi että toinen tosissaan vaan juoksee ohi eikä kiinnitä häneen mitään huomiota.

Pääasiahan oli väsyttää nuo kaksi nuorimmaista, joten sinällään ei haitannut että Luna ei innostunut rallittelemaan.

Metsälenkin jälkeen koirat oli pestävässä kunnossa (vaikka Bemmi ja Lara kävivät välillä pulahtamassa suoalueen keskellä olevassa lammessa). Onneksi meri oli lähellä ja koirat saivat huuhtoa kurat ja oksat turkistaan pulikoiden. Lunan uiminen on vähentynyt Laran tullessa kuvioihin. Olen tästä varmaan jo maininnutkin, mutta Luna on todella varovainen uimaan menijä. Sitä ei saisi häiritä nykyään ollenkaan, saati olla muita koiria lähettyvillä, kun neiti yrittää mennä veteen. Laran kanssa se on hieman hankalaa, koska se on kuin takiainen jaloissa koko ajan. Vaikka heittäisit sille kepin veteen ja Lara pinkaisee sen perään, pikkuneiti ui niin nopeasti että se kerkeää hakemaan oman keppinsä ja sitten se ui hakemaan vielä Lunalle heitetyn kepin. Luna sitten seisoo siinä rantavedessä silleen että hänellä ei ole mitään noudettavaa.

Juhannus meni melko rauhallisesti, sää tosin olisi voinut olla hieman parempi. Bemmin omistaja jossain vaiheessa totesi että olisi kiva kun saisi alueelle koirapuiston, kun koiriakin alkaa olla aika monta. Siinä sitä sitten pohdittiin ja todettiin että parempi tarttua tuumasta toimeen. Ajatus oli että pienille ja isoille koirille tehtäisiin omat aitaukset. Asiaa kysyttiin vaunuyhdistyksen PJ:ltä, joka totesi että senkun tehdään, mutta yhdistys ei anna siihen rahaa. Eli pitäisi tehdä koko homma talkootyöllä. No seuraavana iltana sitten päätettiin että lähdetään katsomaan mitä meidän tekemisestä tulee. Paikka katsottiin lasten leikkikentän ja saunarakennuksen välillä olevalle pellolle, vasempaan alareunaan, josta on aikanaan mennyt kärrypolku valkoiselle talolle. 

Google ja Paint kavereina. Eli Google mapsistä napattu kuva alueesta ja punaisella taiteilin polun ja puistoalueen. Oranssilla katkoviivoilla vielä ns. matopolku joka menee metikönläpi takaisin alueelle.

Peltohan on saanut rehottaa ties kuinka monta kymmentä vuotta, joten siellä kasvoi heinän lisäksi ties mitä puskia ja puun alkuja. Välineistönä meillä oli aluksi yksi trimmeri ja muutaman sakset. Trimmeri ei ottanut toimiakseen, joten pääasiassa aloitimme saksilla. Jonkun ajan kuluttua porukan ainoa mies (meitä oli siis minä, systeri, Bemmin omistaja ja tämä yksi mies) haki vanhan ruohonleikkurin, jossa terä nostettiin niin ylös kuin saatiin ja sillä lähdettiin runnomaan puskien läpi. Hikihän siinä tuli, mutta reilun parin tunnin uurastuksen jälkeen saimme tehtyä kapean polun pellon läpi.

Tästä lähdettiin

Ensimmäisen päivän uurastus

Sovimme jatkavamme seuraavana aamuna. Kun sitten heräilimme ja käytin Lunan ja Laran aamulenkillä, kuuntelimme vessoilla että ihan kuin joku olisi jo pellolla trimmeriä käyttäen. Kävelimme sen verran pidemmälle että näimme pellon ja siellähän oli eilisen porukan ainut mies, joka oli googletellut ja saanut trimmerin toimimaan. Hän olikin sitten kerinnyt siistimään peltoa sellaisen arviolta 30 neliömetriä ennen kuin pääsimme paikalle. Meitä piti tulla yksi lisää tekemään hommia, mutta häntä sitten ei näkynyt ensimmäiseen tuntiin.

Trimmeri nopeutti työtä huomattavasti, varsinkin kun (loppupuolella tietenkin) tajusimme hieman pidentää niitä nauhoja siitä. Laite tosin oli sen verran iso että minun ja Bemmin omistajan oli hieman hankala sitä käyttää koska pituutemme ei riittänyt (minäkin olen sentään 166cm eli en ole lyhyt, mutta se oli selvästi suunnattu pidemmille). Lopuksi teimmekin niin että trimmerillä vedettiin ensin kaikki niin matalaksi kuin pystyi ja sitten toinen veti ruohonleikkurilla heti perään. Sen päivän homma olikin siinä kun saimme aita-alueen leikattua ja vielä levensimme polkua. Tässä vaiheessa totesimme että aitauksia saa riittää se yksi. Emme jaksaisi ainakaan ihan heti tehdä toista aitausta.

Loppusuoralla.

Tässä vaiheessa alue näytti siistiltä, mutta kun päällä oleva heinä kuivui niin tilanne muuttui.

Tässä vaiheessa alue näytti jo todella siistiltä omaan silmään, kun tiesi mistä olimme aloittaneet. Töitä kumminkin vielä riitti. Alue oli nyt tietenkin täynnä leikattua heinää ja oksia, jotka piti haravoida.

 Tässä välissä palasimme systerin kanssa muutamaksi päiväksi kotiin pesemään pyykkiä. Samalla selvittelin mistä saisimme alueelle tarvittavan aidan. Alue on suunnilleen 15x25m, eli aitaa tarvitsisi noin 80metriä, plus tolpat sekä tietenkin portti. Laitoin paikalliselle roskalavalle kyselyä ja aitaa saatiin pienimäärä Kellokoskelta. Sitten tuli tarjous Porvoosta, että heillä oli 2metristä kunnon kennelissä käytössä ollutta aitaa, mutta se pitäisi itse kaivaa ylös. Päätimme systerin kanssa käydä katsomassa (ja otimme työvälineetkin mukaan), mutta paikanpäällä totesimme että tehtävä oli kahdelle mahdoton. Aita oli kyllä oikeasti todella hyvä ja paksu, mutta niin hankalassa maastossa (mäki alaspäin, edessä irtokivikkoa sekä paljon puskia ja nokkosia) ettemme saisi aidalle tehtyä mitään.

Jouduimme sen aidan jättämään, vaikka sitä vielä vaunulla pohdittiin että jos sitä lähtisi isommalla porukalla hakemaan. Onneksi tilanne päättyi sitten sen verran mukavasti että yhdistys suostuikin maksamaan aidan ja muut tarvikkeet, jos ne halvalla saisi. Yhdistyksen PJ totesi että olimme sen verran ahkerasti tehneet töitä että yhdistys tulee vastaan, plus hän ei kuulemma sitten halunnut kumminkaan että aitaukseen tulee montaa erilaista verkkoa (kun saimme pätkän tiettyä väriä ja seuraava pätkä olisi voinut olla jotain muuta). :D

Systeri jätti jotain syötävää tasolle.

Torstai-iltana Lunan rally-tokotreenien jälkeen ajoimme taas vaunulle. Perjantaiaamuna kävimme siinä hieman jo juoksuttamassa koiria. Minä siinä tartuin haravaan ja aloin keräämään kuivunutta heinää kasoihin.  Bemmi alkoi yllättäen arastamaan toista etutassuaan ja vaikka sitä kuinka tutkin, en siinä nähnyt mitään. Poika ei myöskään välittänyt painelusta, mutta kävellessä tassua selvästi kevennettiin ja Bemmi myös sitä nuoli. Ajattelimme pojun tallanneen johonkin terävään risuun. Menimme takaisin vaunuun, jossa sitten myöhemmin huomasin Laran arastavan puolestaan yhtä tassuaan. Sama juttu, siitäkään ei mitään löytynyt, joten ajateltiin Larankin tallanneen johonkin terävään oksaan. Myöhemmin sitten löysin alueelta kaksi ampiaispesää maasta, joten hyvin todennäköinen syy molempien ontumiselle löytyi.

Näitä heinäkasoja oli varmaan reilu parikymmentä

Systerin kanssa jatkoimme vielä päivemmällä ja minä kävin vielä pari kasaa tekemässä myöhään illalla. Lauantaina homma jatkui, tosin saimme avuksi äidin haravoimaan ja äidin mies ajoi mönkkärillä heinäkasoja sitten pidemmälle peltoon. Kun alue oli saatu kokonaan harvoitua (äiti ja systeri sitten auttoivat keräämään heinäkasoja mönkkärin peräkärryyn), kävin hakemassa ruohonleikkurin jälleen ja pääsimme vetämään alueen jo toiseksi lyhyimmällä teränkorkeudella. Lara ja Luna oleskelivat koko ajan mukana, joko luita syöden tai peltoon piilotettuja herkkuja etsien. Lara myös kävi haukkumassa milloin ruohonleikkuria, milloin mönkkäriä.

Kun pelto saatiin jälleen leikattua, sai homma siltä erää riittää. Luna, Lara ja Bemmi oli ilmoitettu sunnuntaille Karjaalle näyttelyyn, joten tytöt piti pestä. Alueen yleistä suihkua ei tietenkään voinut koirien pesuun käyttää, joten olin hankkinut vauvojen ammeen pesua varten. Kastelukannulla sitten kannettiin vettä vaunun pihalle. Pari kannullista suoraan ammeeseen ja sitten Luna perään. Neiti ei tietenkään ollut kovin innoissaan jouduttuaan kylpyyn, mutta yllättävän hyvin se siinä seisoi. Kastelin turkin kokonaan, hieroin shampoon, huuhtelin sen, hieroin hoitoaineen ja sen jälkeen Luna sai hetken tauon, kun vippasin Laran altaaseen.

Pesun jälkeen neidit saivat kylpytakit päälle ja odottelimme ulkona jonkun aikaa turkkien kuivumista. Lopuksi tietenkin turkin harjaus sekä loppusiistiminen.

Sunnuntaiaamuna sitten lähdettiin kohti Karjaata. Vaunulta ei onneksi ollut kuin vajaa puolisentuntia matkaa, mutta piti hieman katsoa ajoitusta lossin kanssa. Koska siitä kun myöhästyy, niin joutuu odottamaan vähintään 20 minuutta.

Koska kiellettiin menemästä ulos, Luna odottaa kiltisti ruokaa ovensuussa. 

Bemmillä ja Laralla oli arvioitu kehän alku aamupäivästä ja Lunalla vasta iltapäivästä. Bemmin ja Lunan kehät olivat vierekkäin, joten purimme leirimme kultaistennoutajien kehän eteen, josta näki hyvin viereiseen kehän. Noin tunnin jouduimme odottelemaan ennen kulttisten alkamista. Bemmi oli ainut junnu-uros luokassaan. Bemmin omistajan tyttö (jolle Bemmi siis todellisuudessa hankittiin) halusi esittää pojun. Hieman siinä oli Bemmin omistaja manannut kun he olivat olleet rippijuhlissa edellisen päivän ja ajaneet illalla vaunulle, niin Bemmi ei päässyt purkamaan energiaansa. No, sehän näkyi sitten kehässä. Poika päätti pistää liikkeet ranttaliksi ja tyttärellä oli hankaluuksia saada sitä pidettyä. Ei Bemmi karkuun päässyt, mutta liike oli melkoista hyppelyä ja riuhtomista. Myöskin tuomarin tullessa tutkimaan poika aloitti pomppimisen.

Bemmi sai täten EH:n. Arvostelu oli kyllä todella hyvä, joten luulen nyt käytöksen olleen isoin arvon alentaja.  Harmiksi tytär tästä harmistui sen verran, että saa nähdä viekö pojua enää toiste kehään.

Sitten siirryimme Laran kehän luokse, joka oli pienen pujottelun päässä muista kehistä. Laralla oli toinen narttu junnuluokassa. Tämä toinen narttu ei liikkunut kovinkaan hyvin, virtaa näytti olevan liikaa ja erinäistä pomppimista näkyi. Lara puolestaan meni todella nätisti. Tämä toinen narttu sai ERIn, jonka jälkeen systeri menin pikkuneidin kanssa yksilöarvosteluun. Lara liikkui edelleen todella nätisti ja seisoa tapitti paikallaan. Mutta oli selvästi neiti oli liian pieni tämän tuomarin makuun ja Lara sai EH:n.

Laran arvostelu: 

” Yleisvaikutelmaltaan vielä pentumainen kokonaisuus. Hyvät kallo-osa ja korvat, mutta kevyt kuono-osa. Toivoisin hieman enemmän raajaluustoa. Hyvä karvapeite. Tarvitsee aikaa. Miellyttävä käytös. Liikkuu hyvin edestä.”

Palasimme takaisin kulttiskehän luokse ja jäimme odottelemaan Lunan kehää. Lunanhan olin ilmoittanut ihan vain seuraksi, olen jo todennut että siitä ei tule muotovaliota pääasiassa häntänsä takia. Eli en odottanut kovinkaan suurta menestystä, pikemminkin meidän porukan kolmatta EH:ta.

 Cockereita ei ollut montaa (oliko nyt 7 vai 8kpl) ja Lunan luokassa oli kaksi muuta narttua. Tämä oli ensimmäinen virallinen näyttely, jossa esitin Lunan vapaasti. Kaksi ensimmäistä narttua sai ERIn, jonka jälkeen menin Lunan kanssa kehään. Neiti minusta esiintyi ihan hyvin, mitä nyt vauhtia olisi saanut olla hieman enemmän liikkuessa. Yllättäen Lunakin sai ERI:n. Kilpailuluokassa sitten jäimme viimeiseksi (eli kolmanneksi) ilman SA:ta.

Lunan arvostelu:

”Tilava runkoinen narttu. Selvä sukupuolileima. Oikeat mittasuhteet, kaunisilmeinen pää, hyvät päänlinjat. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikealaatuinen karvapeite Niukat kulmauksen edessä ja puutteellinen eturinta. Liikkeessä korkea häntä. Hyvät edestakaisin liikkeet. Sivuliikkeessä etuaskel jää hieman lyhyeksi.”

Pelkkä ERIkin on Lunalle jo hyvä tulos ja olin ihan tyytyväinen. Yllättäen neiti olikin sitten porukasta ainut ERIin yltänyt, vaikka olin ajatellut hieman päinvastaista tulosriviä.

Näyttelypäivä oli minun ensimmäisen lomaosuuden viimeinen päivä, joten kävimme pikaisesti syömässä Karjaan ABC:llä ja siitä lähdimme takaisin vaunulle pakkaamaan ja sitten kotiin.

Pieniä treenejä tuli otettua tämän lomapätkän aikana, eli ihan pelkkää lomailua se ei koirillekaan ollut.

Olimme viikon kotona ja perjantaina ajoimme taas vaunulle. Lauantaiaamupäivällä käytiin vielä siistimässä koira-aitausaluetta, ajettiin kasvanut heinikko taas matalaksi ja samalla ajettiin polku lyhyemmälle heinälle. Polku oli vielä täynnä heinää ja oksia, joten se oli haravoitava. Kerkesimme sitä aloittaa hieman lauantaina, ja jatkoimme loppuun sunnuntaina. Nyt alkaa alue olla siinä kunnossa että se tarvitsee enää ne aidat. Ja ehkä hieman multaa tasoittamaan epätasaisuuksia ja nurmikon siemeniä, mutta ne nyt ei ole akuuttitarve. Yhdistyksen PJ tilasi aidat, tolpat ja portin ja ne pitäisi tulla ensi viikolla. Tietoa ei tosin ole, milloin ne pystytetään. Me pääsemme systerin kanssa vaunulle oikeastaan vasta elokuun puolella, minä olen töissä koko seuraavan viikonlopun, sitä seuraavana vielä lauantaikin menee töissä ja sunnuntaille onnistuin jotenkin ilmoittamaan Lunan rallyn voittajaluokankisaan…  Sitten siitä seuraavana minulla alkaa loma, mutta meillä on viikon Italian matka heti alkuun, jonka jälkeen vasta pääsemme vaunulle. Jos vaunulla ei ole talkoointoista porukkaa, niin voi mennä vasta elokuulle että aita saadaan pystytettyä.

Aitauksen tämänhetkinen tilanne.

Lauantai-iltana otettiin vielä yhteistreeniä, kun yksi vaununaapureista oli menossa nuoren ja innokkaan karkeakarvainen saksanseisoja uroksensa  Tazzin kanssa koiran ensimmäiseen näyttelyyn. Koira kiihtyy niin paljon että vinkuu kuulemma jatkuvasti. Pyysimme myös Bemmin treeniin, koska kuten viikko takaperin totesimme, se ei ole tuollekaan pojalle pahitteeksi. Aloitettiin ensin hieman helpommalla, eli Tazzi ensin liikkui yksin ”tuomarin” ohjeistaessa. Sitten muutama ihminen kävi hieman hipelöimässä ja katsomassa hampaat. Jotenkin olin saanut aluksi kuvan että Tazzilla olisi isompiakin ongelmia, mutta yllättäen meno näytti ihan hyvältä. Poika liikkui nätisti, mitä nyt välillä oli hieman haistelemassa maata tai hyppäämässä, mutta suurimmaksi osaksi liike oli siistiä ravia. Poika myös seisoi hyvin paikoillaan pitämättä. Eikä Tazzi tuntunut vinkuvankaan oikeastaan ollenkaan. Sitten hieman vaikeennettiin tehtävää ottamalla Luna ja Lara mukaan. Kun tytöt juoksivat edellä, lähti Tazzikin selvästi nopeampaa. Poika vielä siirrettiin niin että se juoksi tyttöjen välissä, sekä sitten jonon ensimmäisenä. Lopuksi vedettiin Bemmikin mukaan. Eli kaikki neljä juoksivat ringissä (minä tosin juoksutin molempia tyttöjä, koska systeri otti Bemmin). Bemmi selvästi kiihdytti Tazzia enemmän kuin mitä tytöt tekivät.

Bemmi lähti tässä vaiheessa saunomaan, joten otimme Tazzin ja Lunan kanssa linnunnoutoa. Tazzin omistajalla oli sula Alli mukana, jonka kanssa hän treenasi ensin Tazzin kanssa. Kun he lopettivat pääsin kokeilemaan Lunan kanssa. Lunahan on lintua aikaisemminkin kantanut, mutta edellisestä kerrasta oli reilusti yli vuosi aikaa. Joten minähän jouduin aloittamaan aivan alusta, koska neitihän oli sitä mieltä että tuotan en suuhun ota. Varmaan puoli tuntia erilaista houkuttelua, palkkausta, karkuun lähtemistä ja ties mitä muuta tuli tehtyä kun yritin saada Lunaa ottamaan lötköä lintua suuhunsa. Tazzin omistaja yritti jo muutamaan otteeseen kysyä että pitäisikö mennä kokeilemaan rannalle, jos se olisi helpompi noutaa vedestä (= paino pienempi), mutta minä jatkoin epätoivoista yrittämistä. 

Lopulta edistystä alkoi näkyä, kun Luna suostui jo avaamaan suunsa. Siitä sitten hiljalleen etenimme siihen että linnun kaula oli jo suussa. Tässä vaiheessa tuli oikeastaan linnun paino ongelmaksi (arvioisin sen olleen ehkä hieman vajaa kilon painoltaan), kun koko paino tuli Lunalle, lintu tippui suusta. Jouduin siis ottamaan uudestaan sen suuhun otan, koska Luna yritti koko ajan kantaa lintua kaulasta, jolloin paino oli toisella puolella melkein kokonaan. Lopulta neiti nappasi juostessa (minä siis juoksin takaperin lintua heiluttaen) keskeltä ja kantoi muutaman metrin matkan. Sitten meni taas hetki kun lintu ei meinannut kelvata ollenkaan. Kun hain lopulta ruokakipon palkaksi, niin alkoi kunnolliset noudot onnistua. Edelleenkin neiti teki sitä että se meni linnun luokse katsoi sitä ja vilkuilu ympärilleen että olisiko sittenkin jotain muuta mitä hän voisi tuoda. Tarpeeksi monta kertaa kun toistin että tuo lintu, ota lintu, taisi Lunakin todeta että ei siinä ollut muuta kuin se perkeleen lintu ja toi sen. :D Pitää näköjään hieman useammin näyttä tuota meidän pakkasessa olevaa lintua Lunalle, ettei tämä joka kerta olisi näin vaikeaa. Neitihän on nähnyt ensimmäisen kerran tällaisen linnun reilu pari vuotiaana, eli se voi olla syynä tähän haluttomuuteen. Jos se olisi totutettu pennusta heti lötköihin lintuihin, voisi tilanne olla hieman eri.

Larallekin näytettiin kuollutta lintua, mutta paimen totesi että siitä on parempi pysyä kauempana. Kyllä se pikkuneitiä kiinnosti, mutta sitten kun ojensin lintua sitä kohti, lähti Lara karkuun.

Bemmikin sai vielä kokeilla lintua, tosin sillä oli ennemminkin irrottamisongelma.

Lopuksi yritettiin ottaa vielä yhteiskuva kaikista koirista (mukana oli vielä rescue-Lucky), mikä sitten osoittautuikin melko vaikeaksi. Bemmi oli ensimmäisen reunalla, sitten Luna, Lara, Tazzi ja Lucky. Järjestys tämä ihan siksi että Bemmi kunnioittaa Lunaa, Laran kanssa se olisi voinut aloittaa leikkimisen. Tazzi ja Bemmi taas pidettiin mahdollisimman kaukana toisistaan, koska Tazzi selvästi koki olonsa epävarmaksi Bemmin kanssa. Lucky taas oli Tazzin vieressä koska olivat samaa perhettä.

Ensin ongelmana oli Lucky, jota ei pahemmin ollut koulutettu, joten se ei meinannut pysyä paikallaan sitten millään. Sitten meni Bemmiltä hermot, ja poika lähti rivistä muutamaankin otteeseen. Lopulta tilanne kärjistyi niin että Bemmi oli menossa Tazzin ja Luckyn luokse, joista jälkimmäinen sitten päätti puolustautua. Tazzi sitten reagoi Luckyn reagointiin ja meni ärisemään Bemmille. Kulttispoju vaan kun ei tätä jostain syystä ymmärtänyt ollenkaan vaan oli innoissaan kun joku lähti hänen kanssaan leikkimään. Tazzikaan ei aloittanut tappelua vaan selvästi yritti vain provosoida, ja kun Bemmi ei sitten reagoinutkaan kuten piti niin Tazzikin muuttui hieman epävarmaksi. Mutta kaksi isoa urosta kumminkin juoksi siinä ympyrää kylki kyljessä, ihmiset perässä ja kaikki varmaan pohti että kohta alkaa kunnon verilöyly.

Onneksi näin ei käynyt, koirat saatiin kiinni ennen kuin mitään isompaa kävi. Kun pojat olivat remmissä, pääsin katsomaan miten omat koirat reagoi. Luna edelleen makasi paikoillaan, se ei ollut välittänyt vaikka pojat juoksivat edestä ja takaa rähisten (minun luottamus neitiin kasvoi kyllä roimasti).  Lara oli kyllä noussut ja liikkunut, mutta sekin onneksi oli pysytellyt lähettyvillä.

Saimme lopulta onnistuneen kuvan, kun Bemmi pidettiin hihnassa.

Kotimatkalla heitimme yhden vaununaapurin kotiinsa, joten minä matkustin takapenkillä koirien kanssa. Molemmat olivat tyytyväisiä kun saivat nukkua päät jalkojen päällä.

Uintia, näyttelytreenejä sekä hieman nenätyötä

Nyt tulee hieman sekametelisoppapostaus.

Tilasin eläinlääkäriltä Lunalle Sereston –punkkipannan, ja se on nyt ollut meillä käytössä vajaan viikon. Punkkeja ei ole ainakaan vielä näkynyt, tosin kotosalla ollaan ihan oltu eli täällähän niitä ei niin kuhisekaan. Mutta myöskään minkäänlaista allergista reaktiota ei ole tullut, eli panta vaikuttaa muuten sopivan.  Nyt pitää vain päästä vaunulle kokeilemaan, riittääkö tuon teho siellä olevaan punkkilaumaan.

Päätin tätä nyt kokeilla, kun meillä on hieman hankaluuksia aikaisemman Exspotin annostelun kanssa. Minähän olen joutunut Lunalle laittamaan liuokset niskaan suunnilleen 1,5-2 viikon välein, koska neiti ui niin paljon, että sen teho ei riitä kuin korkeintaan sen 2 viikkoa. Luna myös pestään parin viikon välein, jotta turkki pysyy helpommin takuttomana, mikä puolestaan myös syö Exspotin tehoja. Eli yksi kuuden ampullin paketti kestää meillä vajaan kolme kuukautta. Serestokaan ei ollut mikään ihan halpa, n.70e, mutta teho siinä kestää noin 8kk.

Seresto on Scaliboriin nähden turvallisempi, kun vaikuttavat aineet on lukittu pannan polymeerimatriksin sisälle. Panta vapauttaa vain pienen määrän vaikuttavaa ainetta kerrallaan. Tämän takia pantaa saa käyttää uidessa.

Näillä helteillä Luna on sitten pääsyt uimaan jo monta kertaa. Seuraa olemme saaneet tolleri Kodasta. Ensimmäisellä yhteisuintikerralla neiti ei oikein ollut parhaimmillaan. Se oli edellisenä päivänä onnistunut tiputtamaan kirjahyllyssä olevan korin, missä oli pari suljettua pussia herkkuja. Toinen pusseista (n. 300g kuivuttuja kanafileitä silputtuna) oli syöty kokonaan ja toinen (Hauhau XL pussi kanakierteitä) löytyi osittain syötynä olohuoneesta vaatekasan alta. Se oli oikein kiva tulla kotiin, kun toinen lyllersi tankkimahan kanssa vastaan. Tästä viisastuneena nostin korin kirjahyllyn ylimmälle hyllylle, kun näköjään se ei tuossa toiseksi ylimmällä hyllyllä ollut tarpeeksi korkealla. Viikko sitten mentiin vähäisellä ruoalla.

Seuraavilla kerroilla Lunakin sitten on suostunut uimaan enemmän. Eikä se pahemmin ole välittänyt, että Koda on uimassa samaa aikaa. Koda se sitten vasta kunnon vesipeto on, sille saa heittää palloa minkä kerkeää ja toisin kuin Luna, se jopa tuo sen takaisin.

Välillä sitten kaivettiin kuoppaa

Perjantaina kävimme Vantaalla näyttelytreeneissä, vetäjänä toimi Harri Pakarinen. Olemme kerran aikaisemminkin käyneet hänen treeneissään, mutta siitä on aikaa jo pari vuotta.  Treenit olivat samassa paikassa, missä Lunan kanssa pentukoulu ja toko aloitettiin.

Täytyy mainita, että vetäjä on aika suorapuheinen. Puhui kyllä ihan asiaa, mutta tyyli oli sellainen, että herkimmät olisivat voineet ottaa itseensä. Minulla tuli mieleen oma autokoulunopettaja, joka sanoi minun tekemät virheet aina samalla suoralla tyylillä.

Kun vetäjä kantoi pöytää esille, minä totesin Lunalle että siinä se sinun kammotuspöytä menee. Seuraavaksi sainkin sitten läksytyksen, että älä osoita koiralle syytä pelätä. Jos koiralla on pöydän kanssa ongelmia, niin asiaa ei auta ollenkaan, että omistaja osoittaa sen pelon kohteen ja näin omalla käytöksellään pahentaa tilannetta. Asiaahan se ihan oli.

Aloitimme ensin rivissä seisomisella. Vetäjä kannatti vapaata seisotusta, mikä sopi meillekin ihan hyvin. Lunan kanssa joutui ensin hieman hakemaan sitä seisomista, kun alkuun neiti ei meinannut pysähtyä, ja lopulta kun sain sen pysähtymään, tarjosi tuo istumista. Alkuun tiheä palkkaus seisomisesta sai Lunankin tajuamaan että istumalla ei niitä nameja herunutkaan.

Kuva: Harri Pakarinen

Sitten liikuttiin ryhmässä. Lunalla ei liikkeessä ole pitkään aikaan ollut mitään ongelmaa, eikä niitä oikein ollut tälläkään kertaa. Minä tosin sain huomautuksen, kun katsoin Lunaa ja menin liian lähelle edellä olevaa koirakkoa joka oli jo pysähtynyt. 

Yhteiskulkua harjoittelimme ensimmäisen puolituntisen, jonka jälkeen otimme yksilösuoritukset. Pöytähän meillä on se ongelma, tai ei oikeastaan pöytä vaan tuomarin tutkinta. Alkuun teimme todella lyhyitä harjoituksia, eli nostin Lunan pöydälle, vetäjä tuli viereen, syötti herkkuja, silitti hieman selästä, meni pois ja Luna pääsi alas. Tämä ei kestänyt varmaan kuin 5 sekuntia. Näin teimme uudestaan ja uudestaan, ja aika nopeasti neiti lopetti kyyristelyn, kun se tajusi että vetäjältä saa joka kerta namia.

Sitten otimme yksilöliikkeen, eli ensin edestakaisin ja sitten ympäri. Tästä saimme paljon kehuja sekä vetäjältä että muilta ryhmäläisiltä. Vetäjä sanoi että siinä on valmis suoritus, kertaakaan en vetänyt hihnasta koiraa (tästä se oli tarkka, että koiraa ei saanut nykiä missään vaiheessa), käännös päässä oli sulava (minä käännyn oikealle niin että Luna vetää hieman leveämmän kierroksen ympäri) eikä siinä ollut töksähdystä kuten usein on. Liike oli puhdasta ja koira piti hyvin kontaktia (ei siis tokon seuruukontaktia).

Lopussa otimme vielä hieman lisää pöytätreeniä. Pöytä lähti menemään meillä todella hyvin, mutta aivan lopuksi vetäjä tuli jotenkin liian nopeasti Lunan mielestä pöydän viereen ja neiti sitä säikähti ja aloitti taas kyyristelyn. Pyysin sitten vielä toista kurssilaista (suunnilleen minun ikäistä tyttöä) tulemaan silittelemään Lunaa, eikä neiti tälle kyyristellyt.

Tästä treenistä viisastuneena, aion nyt jokaisessa mätsärissä kysyä heti tuomarilta, voisiko hän antaa Lunalle pari namia ennen kuin tulee koskemaan. Koska se näytti tässä auttavan huomattavasti enemmän kuin se että minä namitan kun tuomari lähestyy. Tietysti koiran silmissä se tekee tuomarin kivemmaksi jos siltä saa sen namin, eikä niin että minä yritän saada Lunan huomion sillä namilla.

Nose Work treeneistä voisin mainita sen verran, että viime viikollahan meillä ei tuntia ollut kun kouluttaja oli poissa. Mutta olemme melkein päivittäin ottaneet lyhyet omat treenit kotona ja voin sanoa että haju alkaa olla aika hyvin ehdollistettu neidille.

Olemme pääasiassa treenanneet huonekaluilla, niin että hajutarra ei ole suoraan näkyvissä. Luna kyllä löytää hajut melko nopeaan, tämän huomaa siitä kun nuuskutus käy kovemmaksi ja häntä lähtee heilumaan kovempaa, mutta ainakin vielä sen pitää löytää se tarra ennen kuin se osoittaa sen hajun makuulla. 

Tässä vielä video meidän kotitreenistä.

Pystykorva-Koda

Hyvin mahtuivat samaan järveen

Luna löysi sopivan tyynyn

Viikolla nähtiin myös outoja elukoita

Tässä kotitekoinen viilennysalusta, alin pyyhe on kuiva, päällä oleva kasteltu läpimäräksi kylmällä vedellä. Pysyy
viileänä melko pitkään ja alla oleva pyyhe estää ettei lattia ole märkänä. Tästä voi myös helposti tehdä niin ison kun haluaa. :)