Syksyn treenikausi alkaa

Syksyn ohjatut kurssit alkoivat maanantaina rally-tokon merkeissä. Eli meillä alkoi sama kurssi kun vuosi takaperin, eli voi-mes tasoinen ratakurssi. Pientä alkujännitystä tosin toi epävarma aloitusaika. Kaikissa aikatauluissa luki 30.9. mutta kouluttajan laittamassa viestissä 14.10. Onneksi jokin alkoi takaraivossa kolkuttaa tuolloin 30. päivä, kun tajusin aamulla ennen töihin menoa tarkistaa vanhan viestin sähköpostista. Yritin sitten koko työpäivän saada kouluttajaa kiinni niin puhelimitse kuin tietokoneella, tuloksetta. Sitten lopulta laitoin kaveri-kouluttajalle viestiä, jonka näin olevan Facebookissa tämän nykyisen kouluttajan kaverina, että saisiko hän sitä kiinni.

Erittäin innokas treenaaja, ei malta odottaa oikealla paikalla (takapenkillä) vaan siirtyy etupenkille heti kun silmä välttää. Paras on, että etupenkkien välissä on Petenkoiratarvikkeesta ostettu penkinvälisuoja, minkä pitäisi estää hyppiminen. No sehän ei täysin istu tuohon minun autoon, joten Luna on oppinut pujahtamaan sen välistä.

Parin tunnin päästä tuli ilmoitus että kouluttaja saatu kiinni. Hän oli tosissaan ajatellut meidän kurssin alkavan vasta 14.10. mutta kerkeäisi kyllä paikalle ennen tunnin alkua. Siinä sitten tosin pohdin, että kuinka moni kurssilainen oletti kurssin alkavan vasta myöhemmin ja ei kerkeäisi nyt paikalle.

Hallin pohjapiirrosta oli muokattu täksi talveksi (?), aikaisemmin tokokenttä oli ollut 1 kenttä, mutta nyt se oli siirretty toiselle puolelle hallia 5 kentälle ja kenttä itsessään oli käännetty sivuttain. Eihän siinä sinällään väliä mikä kenttä, mutta hieman oli outo tunne mennä ”väärälle” kentälle.

Vasemmalla vanha kenttäjärjestys ja oikealla uusi - mutta ei oikeassa mittasuhteessa.

Ratana meillä oli Kirsi Petäjän huhtikuinen mes-rata. Rata piti olla suht helppo, ainoa vaikeus oli merkin paikka (este aivan vieressä) ja me vielä rakennettiin rata hieman liian kapeaksi, joten se merkki oli oikeasti varmaan vain 1,5 metrin päässä siitä esteestä.

Meitä lopulta oli kolme kurssilaista paikalla, eli yksi vain puuttui.

Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle. Totesin siinä kouluttajalle, että katsotaan miten menee kun ollaan taas ensimmäistä kertaa sisällä hallissa ja taustalla on kumminkin noin kuukauden ”treenitauko”. Jos sitä nyt voi tauoksi kutsua, mutta ohjattua treenejä meillä ei siis ollut tähän kuukauteen.

Hieman yritin siinä reunalla herätellä Lunaa siihen, että mitä me taas tulimmekaan tekemään. Kierrokset oli todella korkealla ja tekemisen intoa oli vähän liikaakin, mutta siinä vaiheessa kun näytti että neiti kuunteli jotain, päätin lähteä radalle.

En ala käymään rataa kyltti kyltiltä läpi, mutta hyvän kuvan varmaan saa siitä, että meillä oli radalla 20 kylttiä ja Luna taisi suorittaa 200 liikettä. En tiedä, saimmeko ensimmäisellä kierroksella yhtään kylttiä suoritettua oikein, kun neiti tarjosi kaikkea muuta kuin sitä mitä yritin saada sen tekemään. Useimmiten Luna peruutti tai oli pyörimässä minun ympäri peruuttaen. Tästä taas näki että Lunan kanssa ei voi oikein ottaa tehotreenejä jostain tietystä aiheesta koska se treeni jää päälle ja sitä sitten tarjotaan seuraavilla kerroilla. Mutta Luna teki koko ajan (liiankin) innoissaan.

En tiennyt kyllä siinä tehdessä, että pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, kun olin neidin vielä ilmoittanut seuran mestaruuskisoihin muutaman viikon päähän ja nyt tällä suorituksella olisimme olleet kyllä reilusti miinuspisteillä. Pääsimme lopulta radan loppuun ja menimme takaisin kentänreunalle hieman kertaamaan sitä kuuntelemista.

Toisella yrityksellä meidän suorituksemme oli jo paljon parempi. Pieniä vinousvirheitä tuli muutamia, mutta kouluttaja totesikin että kyllä sillä olisi yli 90 pistettä kisoissa saanut. Ellei nyt mukaan lasketa parin kyltin välein tapahtuvaa palkkausta. :’D Koska meitä oli vain se kolme, niin kerkesimme Lunan kanssa radalle vielä kolmannenkin kerran. Tämä viimeinen kierros meni vähän pikakelauksella kun aika alkoi loppua, mutta silti Luna suorittu oikein nätisti kyltit. Totesin lopuksi, että onneksi on vielä yhdet treenit ennen seuraavia kisoja, jottei sitten kisaradalla mene samanlaiseksi temppuiluksi.

Loppuun vielä käsitöitä - sain nimittäin kaivettua ompelukoneen vaihteeksi esille ja sillä hurauttelin Lunalle uuden heijastinliivin. Kangas on peräisin K-kauppojen heijastinkassista. Minä jo viime vuonna suunnittelin tätä tekeväni, mutta siinä vaiheessa kun lopulta löysin inspiraationi, oli kassit jo kaikkialta loppu. Nyt sitten ostin heti kassin kun näin niiden tulleen kauppoihin.

Välillä edessä on pidempi alamäki

Meillä on nyt ollut Lunan kanssa hieman ongelmia kaikkien treenien kanssa viimeisen viikon ajan. Neiti ei jotenkin ole ollut aivan kuulolla ja niin mukana kuin normaalisti. Mutta eihän sitä aina voi olla hyvä päivä, välillä vaan mennään alamäkeen.

Aloittaen nyt omat ongelmat –tokokurssin treeneistä, viime viikolla otettiin pitkästä aikaa kiertohyppynoutoa. Viimeksi tätä treenattiin samaisella kurssilla vuoden alussa ja saimme sen hyvin alulle. Tai pääasiassa mehän treenasimme sitä että tötsä pitää kiertää vaikka siinä on esteet ja kapulat välissä. Nyt sitten liike ei meinannut onnistua ollenkaan. Ensimmäinen suoritus meni hyvin ilman kapuloita, neiti katseli kyllä estettä koko ajan, mutta kun lähetin tytön matkaan, niin se lähti kumminkin suoraan kierrolle. Seuraavaksi Luna veti esteille moneen otteeseen, joten lopulta helpotimme liikettä niin paljon että teimme oikeastaan pelkkää merkinkiertoa (lähetin siis esteiden kohdalta). Otimme matkaa kauemmas ja Luna lähti taas tarjoamaan esteitä. Kun saimme esteet jätettyä lisäsimme kapulat ja olimme taas ongelmissa. Liikuimme siinä sitten edes takaisin lähemmäs ja kauemmas merkistä ja kapulat oli välillä esteiden takana, välillä edessä, välillä keskellä kulkureittiä ja välillä oli vielä ruutumerkkejäkin sekoittamassa pakkaa. Saimme tällä tavalla melko piakkoin liikkeen toimimaan täydellisesti, niin kauan kuin kiertomerkki oli korkeintaan 10-15 metrin päässä. Kun sitä siirrettiin kauemmaksi, Luna alkoikin taas tarjoamaan esteitä.

Kouluttaja oli siinä ihan ihmeissään kun ajatteli miten hyvin meillä se sujui siinä puolitoista kuukautta takaperin. Mutta hän myös totesi että tässä ei ole nyt kysymys bongauksesta, vaan pikemminkin siitä matkasta. Sama koski meidän ruutua sitä edellisellä treenikerralla. Luna kyllä näkee ihan hyvin sen mitä pitää tehdä, mutta on epävarma siitä kuin tehtävä on niin pitkällä että neiti kokee helpommaksi lähteä tarjoamaan jotain mikä on siinä hänen turvaetäisyydellään.

Eli meidän pitää vain treenata sitä pitkää matkaa. Olen nyt yrittänytkin ruutua treenata ennen treenejä, niin että menen tarpeeksi ajoissa Ojankoon ja laitan ruudun ulkotokokenttien pitkän parkkipaikan toiseen päähän. Ne tokokentät itsessään ovat vielä lunta Lunan rinnan korkeudelle, eli liikkuminen on sen verran hankalaa että en viitsi sinne mennä. Mutta onneksi harva kävelee tuolla kun siinä ei ole edes mitään valoja (minä olen jättänyt autossa pitkät valot päälle jotta olen voinut sen muutaman ruudun tehdä). Ensimmäisellä kerralla Luna oli hieman ihmeissään että mitä pitää tehdä ja jouduin ottamaan alkuun hieman lyhyemmältä matkalta. Eikä neiti jostain syystä tuntunut tajuavan että palkkakin oli samassa paikassa kuin aina eli ruudun takana targetilla.

Toisella kerralla tehtävä olikin jo tuttu, vaikka lähetin neidin ruutuun suoraan pitkältä matkalta (tein lähetyksiä 30-40 metrin päästä) niin neiti juoksi suoraan ruutuun! Ja tämä onnistui vielä monta kertaa, eli kyllä se siitä lähtee sujumaan.

Tämän viikon omat ongelmat kurssilla sitten aloitettiin tunnarilla. Luna oli jotain syystä ihan pihalla. Se kyllä lähti tekemään, mutta ei tuonut oikeaa kapulaa sitten millään. Emme ole taas tunnaria treenannut hetkeen, jolloin neiti yleensä vaatii yhden muistutus treenin että liike lähtee sujumaan. Mutta nyt sekään ei riittänyt. En tiedä vaikuttiko siihen se että yritin hajustaa viittä kapulaa samaa aikaa, jolloin haju ei tarttunut kunnolla yhteenkään. Periaatteessa sen ei pitäisi vaikuttaa kun jäähän se haju jo yhdestä kosketuksestakin siihen, ei tosin kovin vahvana. Luna löysi pari kertaa sen oikean kapulan, mutta sitten taas mentiin pieleen. Mikä minusta oli myös hieman omituista, oli se että Luna myös itse stoppasi kesken kapulan tuonnin. Eli neiti nosti kapulan, kääntyi minua kohti ja tuli pari askelta ja pysähtyi. Ihan kuin se olisi itsekin ajatellut että nyt tämä ei taida olla oikea.

Kouluttaja sitten totesi että jätetään tämä tähän kun ei nyt ota onnistuakseen.

Otimme sitten luoksetulon pysäytystä, joka sujuikin ihan hyvin. Välillä oli vähän ennakointi ongelmaa siinä että Lunan vauhti oli hidasta laukkaa (minä totesin että vauhti olisi ollut hyvä kun siinä Luna pysähtyy heti, mutta kouluttaja totesi että ei.) Joten tehtiin läpijuoksuja sitten useampi että saatiin vauhtia nopeammaksi. Sitten otettiin pysähdys ja neitihän teki heti oikein kunnon stopin. Taas pari läpijuoksua ja stoppi. Luna pysähtyi joka kerta hienosti, tosin kouluttaja totesi että minun kannattaa antaa pysähtymiskäsimerkki hieman aikaisemmin. Nyt kun annan sen vasta koiran ollessa siinä kohti mihin sen pitää pysähtyä, kerkeää Luna liikkumaan eteenpäin vaikka se aloittaa sen pysähtymisen heti.

Meidän vuoron jälkeen menin sivulle ja otin lisää tunnaria. En tiedä mikä siinä oli ongelmana, mutta oikeasti jouduin ottamaan liikkeen varmaan kahdeksan kertaa uudestaan, että Luna hiffasi mitä kapulaa piti etsiä. Vaikka nyt yritin hajustaa kapulan hieman vahvemmin. Huomasin jossain vaiheessa ongelman että neiti ei haistellut kaikkia ja se oikea jäi aina haisteltavien ulkopuolelle. Sitten lopulta jokin napsahti neidin päässä ja oikea kapula alkoi löytymään. Seuraavat viisi toistoa onnistuikin todella hyvin.

Ratana käytettiin vanhaa koerataa

Rally-tokotreeneissä sentään sujui suht hyvin. Meillä oli tehty avo-tason rata ja ensin teimme siitä paria vaikeaa kylttiä. Seuraavalla kierroksella sitten otettiin puolikas rata ja kolmannella kerralla koko rata koemaisena.

Meillä ei ollut mitään ongelmaa kunnes otettiin koemainen rata ja koemaisessa ainoa ongelma oli heti ensimmäisellä kyltillä. Kyltti itsessään oli helppo, kyseessä siis kieppi vasemmalla puolella, mutta jostain syystä Luna oli menossa muutaman metrin päässä olevalle esteelle koko ajan. Jouduin varmaan viisi kertaa yrittää kieppiä että sain Lunan kuuntelemaan ja onnistumaan siinä, jonka jälkeen radalla ei ollut vaikeuksia. Hieman kouluttajakin kurtisti otsaansa kun Luna ei ollut kiinnostunut esteestä muuten ollenkaan, mutta nyt jostain syystä tuossa kohti se este veti puoleensa.

Tekniikkatreenissä oli sitten kiepit sekä oikealla ja vasemmalla puolella, jalan alta puolenvaihto sekä sivuaskeleet. Lunahan osaa jalan alta pujottelun todella hyvin, mutta puolenvaihtona se ajatus oli selvästi outo. Neiti nimittäin teki ensimmäisen jalan alituksen hienosti, mutta oli jatkaa pujottelua, mikä johti siihen että Lunahan törmäsi minun jalkoihin kun minä jatkoin matkaa eteenpäin. Luna oli selvästi ihmeissään ja toisti saman ”virheen” muutamaan otteeseen. Kouluttaja kysyi että onko Lunan kanssa tehty oikeanpuolen seuruuta, johon totesin että ollaan me sen verran, etten usko siitä olevan ongelma. Käytin kuulemma myös väärää käskysanaa, vasemmalla seuraaminen on tylsästi seuraa ja oikealla olen ottanut käskyn ”heel”, mutta luulen ettei käskysana ole vielä Lunalle iskostunut. Muutaman epäonnistumisen jälkeen neidin aivot alkoivat raksuttaa ja liike alkoi sujua aina seuraavalle kyltille asti, jossa piti tehdä kieppi oikealla puolella.  Luna tarvitsi tässä aika paljon apuja, mutta saimme me sen oikean kiepinkin lopulta toimimaan jotenkuten.

-

Tokon kisakurssilla oli sitten isompia ongelmia jos ihan yleisessä keskittymisessä. Tosin myönnän, itsekään en ollut parhaimmillani, takana oli huonosti nukuttu yö ja siihen päälle erittäin kiireinen työpäivä. Ajaessani treeneihin alkoi kova jomottava päänsärky ja siihen päälle treeneissä naapurikentillä oli vaihteeksi agilitytreenit joissa koirat haukkuivat ihan koko ajan, enkä kuullut mitä kouluttaja puhui, mikä alkoi tunnin aikana ärsyttää. Luna sitten varmaan peilasi minun huonon olotilan itseensä eikä oikein tuntunut keskittyvän.

Minä olin suunnitellut ottavani kisamaisen treenin, eli palkatta muutaman liikkeen. Päätin aloittaa seuraamisella, sekä ottaa ohjatun noudon, metallinoudon sekä kaukokäskyt jos ne kerkeää. Heti seuruussa totesin että nyt ei mene ihan niin kuin pitää. Luna taas meni nenänsä perässä ja kehän reunalla päätti mennä tutkimaan sivulla olevia agilityesteitä. Tässä vaiheessa luovutin ja otin herkun käteen, jotta saisin edes vähän neidin huomiota itseeni.

Seuraaminen parantui hieman, mutta ei se edelleenkään ollut läheskään yhtä hyvää kuin mitä se on ollut. Seuraavana otettiin ohjattu nouto, tämä itse asiassa meni ihan siedettävästi. Ainut miinus oli että Luna ei oikein ollut hereillä ja jouduin sanomaan kaksi seuraa-käskyä lähdössä ja täyskäännöskin meni aika pitkäksi. Mutta itse nouto oli todella hyvä ja palautuskin kiva.

Metallihyppy onnistui myös minusta hienosti vaikka kapula tekikin tepposet ja pomppasi esteen toisella puolella monta metriä vasemmalle. Minä kerkesin siinä jo mielessäni kiroamaan että pieleenhän sekin meni, kun lähetin neidin noutoon. Yllättäen Lunan aivoissa selvästi oli toimintaa, koska neiti ylitti esteen ennen kapulalle menoa vaikka este ei ollut lähimaillakaan samalla linjalla. Ajattelin että palautuksessa se nyt varmasti kiertää esteen ja olin varautunut antamaan lisäkäskyjä, mutta ei, Luna kulki takaisin esteelle ja hyppäsi yli. Jee, sentään jokin meni täydellisesti!

Yritettiin ottaa vielä kaukokäskyt loppuun, mutta nehän eivät sitten onnistuneet ollenkaan. Ensin Luna ei reagoinut käskyihin ollenkaan, ja lopulta kun neidin kroppa alkoi liikkua niin sitten liikuttiinkin ihan reilusti eteenpäin.

Ei ihan meidän päivä. Jätettiin se treeni siihen, otin sitten sivummalla hieman rallyn temppuilua jotta sain Lunan taas innostumaan minun kanssa työskentelystä. Loppuun otettiin vielä paikallaolot missä nyt muuten ei ollut ongelmia, kuin että neljättä kertaa tehdessä Luna alkoi ennakoimaan maahanmenoa ja istumista.

-

Jotta ei olla ihan kuvaton postaus, niin tässä on ompelemani juoksuhousut Laralle. Pikkuneitihän on tuntunut tekevän juoksuja jo jonkin aikaa, mutta ei ole viitsinyt niitä vielä aloittaa. Otin mallia Ompele koirallesi - kirjan juoksuhousuista, mutta kaavan leikkaamisen jälkeen lähdin improvisoimaan. Kankaat oli jämäkankaita mitä löysin laatikosta. Olin myös hankkinut hieman paremmat neulat ja langat (ainut että värejähän ei ollut kuin mustaa. Valkoistakin piti olla, mutta en enää inventaarioni jälkeen sitä löytänyt) joten ei tarvinnut menettää hermoja. Hyvin kone ompeli kuminauhan ja tarranauhan päällekäin ja suostui vielä ongelmitta ompelemaan koristenauhan näiden päälle. Eikä lopputulos nyt ihan kauhea minusta ole. Musta lanka nyt näkyy vähän turhan hyvin, mutta kun en jaksanut lähteä erikseen toistalankaa ostamaan niin sai nyt kelvata.

 Yllättäen Lara, joka inhoaa kaikkia vaatteita, mökötti vain puolisen tuntia takan alla housut saatuaan ja sen jälkeen oli kuin ei niitä olisikaan.

Luna ei ymmärtänyt miksi hän ei saanut housuja.

Paluu treeniarkeen

Nonniin, viimeviikolla palasimme treeniarkeen, eli sekä agility että toko jatkuivat. Molemmille tunneille sai osallistua juoksuisen nartun kanssa, kunhan vain pöksyt olivat jalassa. Luna onneksi ei housujaan vihaa, vaan pikemminkin päinvastoin: neiti jää nätisti odottamaan, että pökät laitetaan jalkaan tai sitten se juoksee housujen perässä, kun menen vaihtamaan siihen sidettä. Joten meillä housut eivät syö treeni-intoa ollenkaan. Juoksut itsessään tekevät tuosta hieman apaattisemman, mutta onneksi ne nyt ovat aikalailla ohi, kun vuoto loppui sunnuntaina. Uroksia vältellään vielä hetken aikaa.

Lola sitten puolestaan päätti aloittaa juoksunsa perjantaina.

Molemmilla pöksyt jalassa.

Luna halusi Lolan viereen. Väliin on päässyt näköjään siskopuolenpojan tiputtama mangopala. :D

Sää on ollut viime aikoina niin kylmä, että Lunan kanssa ei ole pystytty menemään kovinkaan pitkille lenkeille. Harmittaa sinällään, kun ei oikein ole voitu ulkotreenejäkään hyytävän kylmyyden takia tehdä ja kotona puolestaan meillä on tosi pienet tilat.

Kun pakkaset olivat pahimmillaan siellä n. -25’C, Luna ei sietänyt kuin 5, korkeintaan 10 minuuttia ulkona ennen kuin alkoi nostella tassujaan. Meillä oli Lolalle alun perin ostetut Rukan tossut, mutta noilla kahdella on sen verran erikokoiset tassut että ne eivät Lunalle olleet sopivat. Ensin olin hirveä taistelu saada ne jalkaan (taistelu ei ollut siis koiran syy, Luna pysy paikallaan nätisti, mutta ne tossut eivät vaan meinanneet mennä jalkoihin), ja silti, kun ne oli jalassa eivät ne pysyneet kovinkaan hyvin.

Tästä sitten syntyi idea alkaa tutkia netistä ohjeita kotitekoisille tossuille ja lopulta päädyinkin Tassuilla Tanssien blogiin ja tähän ohjeeseen.  Ohje oli yllättävän helppo, eikä tossujen tekoon mennyt varmaan 15 minuuttia enempää, kun idean tajusi. Aikaa ei siis kulunut siihen että koko ajan seurasi ohjeita. :D Alun perin ajattelin, etten käyttäisi ohjeessa olevaa kuminauhaa ollenkaan, vaan vetäisin kiinnityksen kokonaan tarranauhalla, mutta tarranauhaa ei sitten ollutkaan tarpeeksi. Ainut kuminauha mitä minulta löytyi oli ohutta valkoista, joka ei tähän tarkoitukseen sopinut, mutta onneksi löysin äidin laatikoista harmaata napinläpi kuminauhaa. Sekään nyt ei ollut ihan sitä mitä hain, mutta ajoi asiansa.

Lunan uudet kotitekoiset tossut

Ennen tossuja tekaisin Lolalle tuplafleeceloimen. Tässä huomasin omien ompelutaitojen kehittyneen; ilman ohjetta tein alusta loppuun (mallina käytin Lunalle tekemää kylpytakkia) ja vain muutama suht näkymätön virhe. Loimi tosin on viikonlopun jälkeen ollut Lunalla käytössä, se kun on paksumpi ja pidempi kuin neidin oma fleece.

Tässä Luna poseeraa Lolalle tehdyn fleecemanttelin kanssa.

Sitten treeneihin.

AGILITY

Agilityssa treenasimme irtoamista sekä pöytää. Ensin irtoamistreeneissä oli kolme tavallista hyppyestettä peräkkäin ja kouluttaja oli esteiden toisella puolella herkkujen kanssa. Meillä on sama harjoitus ollut joskus aikaisemminkin, jolloin Luna hyppäsi ensimmäisen esteen yli ja jäi katsomaan mihin minä jäin. Tällä kertaa ensimmäinen yritys oli hieman kankea, mutta sen jälkeen neiti tuntui ymmärtävän treenin idean. Edes esteiden toisella puolella oleva kouluttaja ei häirinnyt, kun Luna tajusi että sehän laittaa herkkuja maahan tarjolle.

Pian Luna keksikin, että tässähän on kiva leikki, ensin mennään käskystä esteiden yli kouluttajan luo ja sieltä herkun jälkeen tuhatta ja sataa esteiden yli takasin. :D

Seuraavaksi harjoiteltiin pöytää. Meillä ei sinällään siinä ole mitään isoa haastetta, Luna hyppää pöydälle ongelmitta ja käskystä pysyy siinä paikallaan. Me keskityimme harjoituksessa vauhdista pysähtymiseen. Eli otimme yhden esteen ennen pöytää. Ensimmäisellä kahdella kerralla Luna tuli niin lujalla nopeudella, että neidin hypätessä pöydälle vauhtia oli niin paljon, ettei se saanut itseään pysäytettyä, vaan matka jatkui pöydän toiselta reunalta alas. 

Kokeilimme tässä erinäisiä keinoja, esimerkiksi minä hidastin vauhtiani pöydän kohdalla, jolloin Luna taas pysähtyi pöydän eteen. Eli se ei toiminut. Toimivimmaksi tavaksi todettiin se tyyli että heti pöydän kohdalla (tai minä olin jo hieman edempänä) käänsin rintamasuunnan pöytää päin hetkeksi (varmaan max. 1-2 sekuntia) ja ojensin toisen käteni seis-merkiksi. Tällöin Luna pysähtyi pöydälle ja jäi odottamaan vapautuskäskyä. Pystyin sitten itse jatkamaan matkaa seuraavan esteen luokse.

Lolallakin tuntu sujui ihan hyvin, mitä nyt hieman meni sähläämiseksi välillä.

Zzzzz....

Viikonlopuksi lähdettiin taas vaunulle. Lolan ja Lunan yhteiselo on viime aikoina ollut suht rauhallista, mutta se voi osittain olla juoksujen syytä. Luna on juoksujen aikana paljon rauhallisempi ja sallii muilta koirilta paljon enemmän kuin normaalisti. Lolassa taas on juoksun tuoksu johon Luna reagoi, kun neiti halusi olla melkein koko ajan haistelemassa vanhempaa. Yritti Luna saada Lolaa leikkimäänkin tökkimällä tätä tassulla, mutta vanhempi neiti oli kuin ei tökkimistä huomaisikaan.

Mutta on kehitystä tapahtunut myös Lolan puolelta; se ei enää siirry heti Lunan tultua vierelle, eikä välittänyt vaikka Luna käveli sohvalla ohi. Vanhempi neiti myös hyppäsi lattiallekin ihan oma-aloitteisesti kun olin dentastixejä ottamassa. Lola siis jossain vaiheessa ei suostunut olemaan lattiatasossa ollenkaan jos Luna oli lähettyvillä.

Koirillakin varusteet päällä, Lunalla itsetehdyt tossut ja Lolalla itsetehty mantteli.

Vaunulla ollessa pakkanen onneksi laski ja päästiin kunnon lenkille. Lämpötila ei ollut varmaan kuin -8’C, mutta silti molemmat tytöt saivat vaatteet päälle. Lunan uudet tossut joutuivat nyt ensimmäisen kerran kunnon koetukselle, koska eihän tuo neiti malttanut kävellä tiellä, vaan se loikki hangessa ja hyppi ojien yli. Yritin välillä vilkuilla, että näkyykö Lunan tassuissa tossuja, mutta vauhtia oli sen verran ettei siinä mitään erottanut. Eli piti vain toivoa kun vaunulle takaisin päästiin että kaikki neljä tossua olisi tallessa. Ja ylpeänä voin sanoa että ne oli, eli tossut pysyivät todella hyvin jaloissa.

TOKO

Sunnuntaina heitettiin Lola kotiin kun vaunulta tultiin ja Lunan kanssa valmistuttiin illan tokotuntiin. Kyseessä oli siis Koirakeitaan (ensimmäinen?) jatkuva tokokurssi, pääasiassa ALO-AVO tasoinen, mutta ylempien luokkienkin liikkeitä käydään silloin tällöin läpi. Edelliseltä 13 kerran kurssilta tähän jatkoi minä Lunan kanssa sekä räyhäävä bordercollie uros omistajansa kanssa, joka tosin oli poissa tältä ensimmäiseltä tunnilta.

Uusia kurssilaisia oli siis neljä. Lunan lisäksi joukkoon liittyi toinen cockeri (uros), sitten oli toinen pieni seurakoira jonka rodun muistin vielä siellä tunnilla (nyt jos arvaisin muistelisin sen olleen Shih tzu lyhyessä karvassa). Muut kaksi oli isompia rotuja, toinen oli jonkin terrieriuros (irlanninterrierin tyylinen) ja viimeisenä sakemanniseropin näköinen narttu (joka tosin taitaa olla ihan puhdasrotuinen, kun kokeisiin sen kanssa aikoi).

Saa nyt nähdä miten tämän ryhmän kanssa etenee, kun tämä narttu ja terrieri meinasivat ottaa heti tunnin alussa yhteen, kun kävelivät toistensa ohi. Terrierin omistaja tässä vaiheessa kiljui että ”älä nyt s****na päästä sitä tänne”, aivan kuin tämä nartun omistaja olisi aivan tahallaan löysentänyt remmiä, kun koira nykäisi. En siis usko että toinen tahallaan oli päästämässä koiraansa tappelemaan, mutta olisi tuon asian voinut muutenkin sanoa. Terrieri tuntui ottavan myös todella paljon häiriötä muista koirista (taisin kuulla myös tämän omistajan valittavan kouluttajalle että hänen uroksensa ei voi keskittyä mm. Lunan juoksujen takia). Joo, tiedän että juoksut häiritsee monia uroksia, mutta uskoisi että sellaisessakin häiriössä on hyvä harjoitella. Taisi olla nyt omistajalla pinna kireällä tai jotenkin muuten stressi päällä. Kun tämä narttu ja terrieriuros laitettiin etäälle toisistaan, alkoi terrieri olla yhteistyökykyinen, eikä sitä hirveästi tuntunut häiritsevän että me olimme Lunan kanssa noin 10 metrin päässä. Saa nyt nähdä kun sitten ensikerralla tämä räyhäävä bordercollie tulee, että minkälainen rähinäshow meillä tuolla oikein on.

Lunakin tuntui hieman ottavan häiriötä uusista koirista, kun esimerkiksi seuraamisessa sain olla tarkkana kun neiti jäi katsomaan muita, mitä se ei sitten enää tee kun koirat tulevat tutuksi. Muut aloittivat aikalailla alusta, kun kouluttajan piti nähdä heidän tämän hetkinen tasonsa. Kun muut harjoittelivat suoraan maahanmenoa, otettiin me Lunan kanssa seisomisharjotuksia. Eli siis yritin saada neidin istumasta/makaamasta suoraan seisaalleen. Voin sanoa että meillä meni varmaan 10 minuuttia että Luna edes tajusi mitä yritän siltä saada, mutta lopulta sain kehiteltyä jonkinlaisen käsimerkin jolla neiti nousi seisomaan. Tosin se joka kerta otti pari askelta eteenpäin, joten jos jollakulla on idea tähän treeniksi niin otan mielelläni vastaan.  Pitää myös katsoa tuo Tie tottelevaisuusvalioksi –kirja jos sieltä löytyisi tähän mitään apua. En nyt muista tuliko ko. kaukoliike sääntöjen uudistuessa, jolloin sitä ei tuossa vanhassa painoksessa tietenkään ole.

Seuraavaksi kun muut treenasivat luoksetuloa, toi kouluttaja meille merkkitötsän ja me harjoittelimme merkinkiertoa. Tämä sujui ihan hyvin alkuun, vaikkakin neiti omaan tapaansa oli hidas menemisessään. Se siis ravaa (välillä löntystää) tötsän luokse, kiertää sen ja ravaa takasin. Olen yrittänyt saada vauhtia nopeammaksi viemällä makupalan tötsän taakse, mutta se tuottaakin sitten seuraavan ongelman kun neiti käy hakemassa namin, se jää haistelemaan namin läheltä pitkäksikin aikaa. Sitten kun Luna lopettaa haistelun (se ei tässä vaiheessa pahemmin kiinnitä huomiota siihen mitä minä huutelen), on se saattanut jo unohtaa minkä takia se sinne tötsän luokse meni ja tulee ihan tyytyväisenä takaisin tötsän väärältä puolelta.

Lopuksi otimme vielä seuraamista, joka on meillä se meidän kompastuskivi. Luna kyllä seurasi hienolla kontaktilla, tosin tahti oli hieman hidas ja koko koira kulki sellaisen 30cm jäljessä. Myönnän että osasyy hitaudelle on ehkä omassa vireessä. Meillä on ollut ongelmia tuon seuruun kanssa jo niin pitkään että oma mielipide on siitä huonompi kuin mistään muusta liikkeestä. Kouluttajan ohjeella siirsin palkan oikeaan käteen, koska oikealla kädellä palkattuna tulee palkattua automaattisesti paljon edemmäs. Luna myös joutui hieman hakemaan palkkaa eli käsi oli tavallista ylempänä.

Tämä toi meillä huomattavan parannuksen siinä treenatessa. Luna alkoi kulkea täysin oikeassa kohdassa. Yritän tätä nyt treenata edes lyhyen pätkän joka päivä niin katsotaan lähteekö tuo meidän seuruu siitä parantumaan.

Tunnin jälkeen kouluttaja kyseli että joko olen päättänyt milloin menemme kokeisiin, josko hän tulisi vakoilemaan sinne. Myönsin ajatelleeni helmikuun alkua, johon ilmottautuminen alkaa 19.päivä. Molemmat siinä todettiin että Luna kyllä osaa kaikki alokasluokan liikkeet, että se ei ole estona, mutta vire voisi olla parempi. Kouluttaja käskikin ottamaan seuraavalle tunnille kaikki vähänkään neidille mieluisat lelut, jotta pystyisimme vahvistamaan lelupalkkausta. Tämäkin sinällään on jännä juttu, koska kotikentällä treenatessamme Luna palkkautuu lelulla ihan hyvin. En sitten ymmärrä mikä tuolla on vikana kun lelu kiinnostaa tasan hetken, jonka jälkeen neiti päättä että herkut on parempi palkka kuin lelu. Tilasin nyt vielä Petenkoiratarvikkeesta aitoa kaninkarvaa olevia dummyleluja, kun neiti on innoissaan jäljestyksessä käytetystä kanidummystä, josko ne kelpaisi sitten tuollakin. Lelun kanssa onnistuisi myös ulkona harjoittelu paremmin, kun herkkuja noilla pakkasilla on paha kaivaa tai muuten sormet tippuu hetkessä.

Vireestä vielä sen verran, että se voi olla hyvin niinkin kun koekentälle päästään niin neidillä on vire kunnossa. Ainakin kun mätsäreissä käydään, niin Luna innostuu jo siellä kisapaikalla olosta (paljon koiria ja härdelliä) ja kehään mennään melkein hihnassa vetäen. Sama voi tapahtua myös tokokokeen kanssa, sitä kun ei oikein tiedä ennen kuin käy kokeilemassa.

Tilasin myös pari naksutinta, kun kouluttaja mainitsi että seuraaminen voisi parantua sen avulla. Minä kokeilin Lunan pentuaikana naksutinkoulutusta, mutta se kaatui siihen että Luna suoraan sanottua pelkäsi sitä klik-ääntä. Neiti ei suostunut tekemään yhtään mitään, ei edes ottanut herkkua vaan juoksi karkuun häkkiinsä piiloon.

 Ostin nyt yhden perinteisen naksuttimen ja yhden, missä ääni on hiljaisempi. Josko tuo tyttö olisi kasvanut sen verran, ettei sitä naksutinta enää juosta karkuun. Tai jos juostaan, niin sitten aloitetaan naksuttimeentottumistreenit. Sama tilannehan meillä oli ihan pillillä, minä yritin opettaa Lunaa tulemaan luokse pillinvihellyksestä niin neitipä lähti sitä ääntä karkuun. Meni varmaan vajaa pari kuukautta että sain tuon tottumaan kovaan vihellykseen, mutta nykyään tullaan jo rakettina takaisin.

Mutta nyt vain odotetaan paketin saapumista. :)

Luna on ollut kunnon sylivauva juoksujensa aikana.

Suunnitelmia

Nyt voi sanoa että Lunaltakin loppuu lomailu, ensiviikolla tokon pitäisi taas alkaa meidän osalta. Tuli tässä myös ilmottauduttua syyskuussa alkavaan Koirakeitaan agilityn alkeet kurssille sekä samaisen paikan tokokurssille. Mietin pitkään viitsinkö ilmottautua molempiin kun tunnit ovat samana päivänä, agility klo 18.30-19.30 ja toko klo 20-21. Pohdin että jaksaako Luna enää keskittyä tokoon, jos on ensin ollut agilityssa, mutta kun mietin että koirakkoja on kummallakin tunnilla parhaimmillaan 6, joten se aika mitä yksi kerkee treenaamaan on aika lyhyt. Eikä agility kestä kuin neljä kertaa, kun toko on pidempi 13 kerran kurssi. Eli syksyllä voi olla aika dööd dogi sunnuntaisin tai ainakin neljä sunnuntaita. Systeri myös miettii pitäisikö hänen ilmottautua Lolan kanssa samalle agilitykurssille.

Meillä on myös pidetty viikko treenejä mummin kanssa, missä mummi on tullut meille ja mennyt Lunan kanssa lenkille. Jostain syystä Luna ei siis edelleenkään välitä mummista, vaikka on nähnyt tätä ties kuin monta kertaa ja joka kerta mummi on antanut sille herkkuja. Ideana siis on että mummi voisi viedä tytön lenkille niinä päivinä kun meillä kaikki osuvat aamuvuoroon ja Lunalla olisi pitkä yksinoloaika. Kyllä Luna pystyy sen kahdeksan tuntia pidättämään ihan ongelmitta ettei kyse ole siitä vaan pikemminkin että sillä nyt olisi edes hetken seuraa ja pääsisi ulos kävelemään. 

Aloitimme harjoittelut maanantaina, jolloin itse olin vapaalla, niin että mummi tuli meille ja lähdimme yhdessä lenkille. Jossain vaiheessa annoin remmin mummille ja loppulenkin Luna sitten vilkuilikin silmät pyöreenä kulmiensa alta et mitä pahusta tässä tapahtui. Tyttö yrititti myös koko ajan kävellä mun jaloissa ja minä siinä hyppelihdin sitten aina tien puolelta toiselle. Sen verran tuo stressasi mummia että se jopa unohti pissata vaikka kävelimme hieman vajaa 2 km.

Tiistaina sitten mummi tuli meille kun kukaan ei ollut kotona. Luna piiloutu mun tietokonepöydän alle, mutta yllättäen kun mummi pöydän nosti ei se lähtenyt karkuun. Mummi sai jopa pannan laitettua, mutta sitten teki virheen mennessään hakemaan jääkaapista herkkuja, kun tytsy ei suostunut nousemaan ylös. Luna livahti silla välin kevythäkkiinsä, mistä mummi ei saanut sitä enää pois.

Loppuviikko onkin harjoiteltu sitä että joku on ollut meillä täällä kotona ja nyt on edistytty siihen vaiheeseen että Luna suostuu menemään jopa ulos asti mummin kanssa. Jonkun on tosin pitänyt laittaa remmi ensin, sitä mummi ei saa vielä laittaa. Ulkona tyttö vilkuilee meidän perään (tämä vahvistettiin ikkunasta vakoilemalla), mutta suostui kyllä kävelemään sitten eteenpäin mummin kanssa.

Huomenna mummi tulee taas niin ettei kukaan ole kotona, saa nähdä saako se Lunaa ulos vai ei.

Iskä, jota Luna on määrällisesti nähnyt vähemmän kuin mummia, sai sitten nostaa Lunan jopa syliin.

Tuli myös kaivettua ompelukone kaapinpohjalta ja tehtyä Lunalle uusi panta. Edellinen alkoi olla jo niin likainen ja siinä meni myös tuo puolikurraketju kierteellä joten tyynesti leikkasin ketjun vanhasta pannasta ja laitoin uuteen.

Nää cockerin korvat kyllä piilottaa kaiken...

Ja puhtaana uuteen viikkoon.

Mielessä on myös käynyt että voisi jopa harkita menemistä viralliseen näyttelyyn syksyllä. Luna on kumminkin oppinut suht hyvin sietämään tuomarin katsomisen ja koskemisen. Tosin tyttö on cockeriksi aika vähäkarvanen (ainakin vielä) että saisi nähdä millaisen arvostelun se voisi saada... Pitää kysäistä trimmaajalta kun sinne mennään syksyllä.

Lolan kotiinpaluu ja blogihaaste

Viime kerralla kerroin kuinka koirakaksikko on edistynyt yhteiselossaan, no ihan täydellisesti ei päästy loppuun asti. Viime tekstin jälkeen Luna on kahdesti käynyt ärhäkämmin Lolan päälle, kummallakaan kerralla tosin minä en ole ollut paikalla, vaan ensimmäisellä äiti ja systeri ja toisella vain äiti. Kummallakaan kerralla ei heidän mukaansa ollut mitään erityistä syytä miksi Luna "suuttui".

Ensimmäisessä tapauksessa Luna oli sängyllä, jonne systeri yritti Lolaa houkutella ja kun Lola oli tulossa kävi Luna sängyltä päälle. Toisella kerralla saman sängyn luona äiti kutsui Lolaa sängylle ja Luna kävi sitten takaapäin päälle. Molemmilla kerroilla tilanteeseen puututtiin, koska Lola ei jostain syystä osaa puolustaa itseään, joten ne eivät kestäneet kuin hetken eikä Lola koskaan ole verta vuotanut jälkeenpäin tarkastettuna. En tiedä pitiki Luna sänkyä jotenkin omana alueenaan vai mitä, mutta kun myöhemmin sitten kokeilemalla kokeilin että innostin koiria ja pyysin Lolaa tulemaan sängylle ei kumpikaan reagoinut mitenkään poikkeavasti.

Tänään on sitten Lolan kotiinpaluu.

Mutta noita kahta tilannetta lukuunottamatta, on tytöillä mennyt hyvin. Lola ei siis ole ottanut hirveästi nokkiinsa kimppuunkäymisistä vaan on edelleen uskaltanut liikkua omilla jaloillaan. Lunakin uskaltaa tulla syömään luuta ihan Lolan viereen ja jättääkin luun välillä siihen vaikka itse lähtee. Lola puolestaan yhä enemmän ja enemmän pysyy paikallaan, kun Luna tulee viereen nukkumaan eikä heti siirry kuten ennen.

Otin töistä pahvilaatikon Lunalle, jos se innoistusi sen tuhoamisesta mieluummin kuin mun tavaroiden.

Tiistaina kävimme Lunan kanssa taas tokoilemassa. Ennen tuntia kiertelimme koirakoulu alueen lähipiirissä. Luna ei hirveästi arvosta näitä tällä hetkellä jokaisessa kadunkulmissa olevia vaalimainoksia ja jos mainos on tarpeeksi iso saa se Lunan haukkumaan ja murisemaan. Tuo pöhkö taitaa luulla siinä olevan oikea iso ihminen. :D
Tokotunnilla jatkoimme osaltamme seuraamisen harjoittelua ja ehkä hiljalleen siinä edetään. Kontaktin ylläpito on edelleen hankalaa. Luna pitää välillä todella hyvin kontakin, mutta vilkuille välillä muualle ja välillä seuraa kyllä nätisti oikeassa kohdassa, mutta kontaktista ei ole tietoakaan. 2 minuutin paikallamakuu harjoitus meni taas todella hyvin, vaikka naapuri lähtikin liikkeelle Luna pysytteli paikallaan ja yllättäen piti kontaktinkin.

Viikonlopuksi lähdettiinkin sitten Saloon tädin luo kyläilemään. Ensimmäinen ilta ja yö meni aika sähläten, kun tädillä on innokas 5-vuotias saksanseisoja Topi. Lola rakastaa Topia ja heittäytyy selälleen tämän eteen aina kun mahdollista, mikä pidemmänpäälle on aika ärsyttävää ja koko ajan saa olla komentamassa tyttöä ylös. Luna taas pitää kyllä Topista, mutta ei tykkää sillon kun toinen on liian innokas. Tällöin Luna ärähtää todella herkästi eikä Topi meinaa ymmärtää ja menee työntää kuononsa uudestaan liian lähelle. Yöllä sitten Lola halusi nukkua tädin ja tämän miehen vieressä (Lola palvoo tädin miestä kun se antaa joka välissä herkkupaloja. Lola normaalisti meinaa lopettaa syömisen siellä ihan sen takia kun sillä on vatsa täynnä namuja). Ei siinä muuta, mutta monta kertaa yön aikana Lola heittäyty selälleen Topin eteen ja häntä löi lattiaan sellaisella voimalla että kaikki aina heräsi siihen. Lunakin aloitti murinan joka kerta herätessään. Koirat myös juoksivat alakerrassa muutamaan kertaan yöllä.

Lauantaina menimme sitten Salon koirahallille, jonka olin taas vuokrannut agilityä varten. Vuorottelimme Lolan ja Lunan kanssa (molemmat yleensä vetivät radan 2 kertaa ja sitten vaihdettiin) esteillä, ihan sen takia että Luna ei osannut keskittyä Lolan juostessa vaan sen piti mennä koko ajan räksyttämään tämän vierelle.

Hieman oli aluksia hakemista molemmilla koirilla (ja ohjaajilla) miten nyt pitikään toimia, mutta loppua kohti alkoi sujumaan koko ajan paremmin. Luna tosin veti ihan omia reittejään usein, eikä halunnut kuunnella luoksekutsua. On se tosin huvittavan näköistä kun koira vetää jotain ihan omaa rataansa. (Luna siis juoksi päämäärättömästi milloin putkeen, milloin A-esteelle ja seuraavaksi hyppäsi parin esteen yli ennen kuin suostui tulemaan luokse.) Putkiestekin oli mukavampi ylittää kuin mennä läpi. Se mistä annan pisteet Lunalle on pujottelukepit, ne tyttö vetää Lolaa paremmin. Ehkä ei siis olla ihan valmiita edes möllikisoihin tuon kanssa.

Agilityn jälkeen olikin saunan vuoro. Molemmat koirat tulivat ylimmälle lauteelle lämmöstä nauttimaan. Tai Lola nyt ainakin nautti, Luna saattoi tulla vain koska Lolakin tuli. Pesun ja kuivattelun jälkeen olikin turkin selvityksen vuoro. Lola jaksoi vielä haroitella vastaan, mutta Luna oli päivän juoksemisesta niin väsynyt että se vain hiljaa öirisi kun käänsin sen kyljelleen harjaamista  varten.

Seuraavana yönä kukaan ei jaksanut liikkua. :D

Vierekkäin alkaa olla hyvä nukkua,

Luna löysi Topin luun.

Kaikki luut pitää olla lähettyvillä ettei vaan kukaan niitä vie.

Palaten hieman ajassa taaksepäin, olin tuossa jonkun aikaa sitten ostanut Antassusta pantatarvikkeita, ajatuksena että teen molemmille omat pannat. Hertan ja Kertun blogista löysin ohjeen jonka mukaan ompelin pannat ensimmäistä kertaa. Lolan pannasta näkyy että jälki on kaikkea muuta kuin siistiä, Lunan panta taas on jo huomattavasti paremmalta jäljellä, mutta siinä ärsyttävästi meni vahingossa ketju kierteelle. Panta kyllä toimii, mutta meinaa osittain kääntyä nurinkurin kun Luna vetää.

Molemmat pannat ovat kestäneet yllättävän hyvin, vaikka hieman ensin epäilin omia ompelutaitoja. Lunan pannan yritin ommella kestävämmäksi kun sillä on tapana välillä vetää kunnolla, varsinkin jonkin hajujäljen löydettyään.

Cockerin korvat on kyllä semmoiset että yritä siinä ottaa kuvaa pannasta kun mitään et näe korvien alta...

 SITTEN HAASTEESEEN

Olipa Kerran Priya -blogin kirjoittaja Milli haastoi vastaamaan 11 kysymykseen (eli tätä blogiakin joku jopa seuraa?!).

1. Mikä on tarina koirasi nimen takana? Tarkoittaako se jotain?

Luna -nimen päätin jo varmaan 8-9 -vuotiaana, kun telkkarista tuli Sailor Moon -anime, jossa päähahamolla oli toverinaan Luna -niminen kissa. Muistan silloin jo pohtineeni että kun joskus hankin koiran annan sille nimeksi Luna. Hieman kyllä ärsytti kun juuri ennen pennun tuloa kuono.fi julkaisi artikkelin, missä Luna oli (ja oli myös tänä vuonna) suosituin koiran nimi. No sinälläänhän se ei pidä paikkaansa, kun tuskin on kaikki maalla asuvat mustit ja murret laskettu mukaan, mutta silti...
Ja Luna siis tarkoittaa kuuta, jos joku ei tiennyt. :)

2. Millä nimellä lepertelet koiraasi?

Lunasta useimmiten tulee Lunnu mutta myös kutsun sitä nimillä Hönö, Höntti, Vauva, Neiti, Beibi.

3. Jos koirasi oppisi yhtäkkiä puhumaan, mikä olisi sen ensimmäinen sana?

Tämä onkin vaikeempi, ihan yhtä sanaa en keksi, mutta jos lauseen saa sanoa voisi se olla "anna tänne nyt se". Yleensä kun treenataan, menee Lunalta jossain vaiheessa hermot ja se alkaa komentamaan kuin yrittäen sanoa että nyt tänne se herkku/lelu!

4. Millä nimellä kiroat koiraasi?

Täytyy myöntää että mulla ei oikeastaan ole ollut montakaan tilannetta missä koiraa on tullut kirottua. Oma luonteeni on hieman semmoinen että jos löydän jotain tuhottuna niin kohautan olkiani ja siivoan jäljet. Ja jos on tilanne missä Lunaa on toruttava vältän tämän nimen käyttöä. Mutta sanotaanko nyt että varmaan perus "Tyhmä" semmoinen mitä on tullut käytettyä.

5. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian suomeksi niin että se ymmärtäisi sen, mikä se olisi?

Se että se on mun rakkain? Tai olettan että se osaa sen jotenkin aavistaa, niin toinen vaihtoehto olisi että vieraita ei oikeasti tarvitse pelätä. Luna kun edelleen on vierasarka vaikka paljon edistystä on tapahtunut, voisi elämä olla hieman helpompaa jos tuo nyt joskus oppisi että vieraat ei yritä sitä syödä.

6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi?

Vieraassa porukassa hiljainen ssivussa olija, mutta tutustuttuaan ei pysty pitämään suutaan kiinni ja on kaikessa heti mukana.

7. Jos koirasi voisi kertoa sinulle yhden asian suomeksi, minkä luulet sen olevan?

Hmm. Todenäköisesti se haluaisi että lopetan sen säännöllisen pesemisen ja harjaamisen. :D

8. Jos koirasi osallistuisi kykyjenetsintä-kilpailuun, mikä olisi hänen esityksensä? 

Temppuilu todennäköisesti. Tuo tykkää tehdä temppuja palkkion toivossa.

9. Kaikki koirat ovat yksilöitä. Millä tavalla koirasi on perinteinen rotunsa edustaja ja  millä lailla se poikkeaa massasta?

Kun ollaan perheen kesken on tuo normaali cockeri. Oikein perherakas, innostuneena on kaikessa mukana ja lenkkeillessä mennään häntäheiluen nenän perässä. Poikkeava se on vierasarkuutensa tähden, cockerin kuuluisi rakastaa kaikkia vieraita, mutta Luna nyt ei tunnu sitä tietävän.

10. Mitä koirasi tekisi koko päivän jos se saisi valita ihan vapaasti?

Juoksisi jälkien perässä metsässä vapaana.

11. Miten päädyit valitsemaan juuri sinun koirasi? Miten valitsit rodun, kasvattajan ja sopivan pennun?

Cockereita meillä on ollut suvussa mummista lähtien, joten tiesin millainen se on ja että se on mulle sopiva, moneen harrastukseen sopiva rotu. Kasvattaja valikoitui muutamasta syystä, yksi oli punainen pentue (halusin siis juuri punaista cockeria), toinen oli pentueen ajoitus (pentujen luovutusikä osui hyvin keväälle että pystyin olemaan alkuksi pennun kanssa kotona), kolmantena oli se että oli pitkään cockereita kasvattanut kasvattaja sekä vanhemmat olivat terveet.
Pentueessa oli 2 narttua ja 2 urosta ja kun narttua haimme ei ns. "valinnanvaraa" ollut paljoa. Kasvattaja ensin oli antamassa meille toista narttua, mutta ensimmäisen käynnin jälkeen otti myöhemmin yhteyttä että haluaisimmeko sittenkin sen toisen pennun, joka meidän agilityn harrastussuunnitelmaan olisi luonteeltaan parempi. Ensimmäinen tyttö oli siis hissukka ja tämä toinen paljon energisempi, aina menemässä ja jokapaikassa ensimmäisenä. Niimpä meille tuli sitten pennun vaihto ja haimmekin toisen tytön kotiin.

12. Mikä on koirasi motto?

"Nyt mennään ja lujaa!" Kuvaten sitä että kun Luna jotain päättää niin se kyllä lähtee ku raketti.

Näitä olikin sitten 12. :D

Haastan jotakuita hieman myöhemmin. :)