Rallitellaan

 Meillä alkoi Geishan kanssa oman seuran rally-toko treenit tuossa kolmisen viikkoa sitten. Täytyy myöntää, että hieman mietin, että mitä siitäkin tulee, kun treenit siirtyivät ulkokentille. Neidin keskittymiskyky välillä rakoilee jo pelkästään omalla kentällä olevien koirakoiden kanssa ja ulkokentällä aitojen läpi näkee muutkin kentät.

Ensimmäinen positiivinen yllätys oli, kun ensimmäisellä treenikerralla jätin Geishan odottamaan kentänreunalle. Neiti istui ihan rauhallisesti ja joko katseli missä minä menin tai välillä vilkaisi aidan toisella puolella ohi kulkevia koiria.

Alokasluokassa koira onneksi on kytkettynä, koska kentällä olevat muut koirat olivat ainakin alkuun haaste. Pahin rynniminen on onneksi alkanut väistymään, mutta edelleen jos toinen koirakko kulkee läheltä (muutaman metrin päästä) ohi, niin sinne Geisha saattaa yrittää.

Mutta sitten taas itse treenatessa pikkuG keskittyy lähtökohtaisesti melko hyvin. Sanotaanko että muutos hallista kentälle vaikuttaa vähemmän Geishaan kuin mitä Lunaan. Lunalla meni aina pari kolme ensimmäistä treenikertaa siihen, että se saattoi jäädä tuijottamaan muilla kentällä olijoita tai haistelemaan tuulen mukana tulevia hajuja. Pentu tosissaan keskittyy näistä huolimatta todella hyvin.

Meillä on treeneissä ollut nyt aina yksi rata (alo-avo-tasoa) sekä pari kolme muutaman kyltin treenipätkää. Alokasluokasta Geishalla eniten työtä tarvitsee askel oikealle. Siinä on jo hyvä alku, mutta liikkeessä se ei vielä onnistu. Myös 360 vasemmalle on työn alla. Neiti kyllä osaa sen, siinä oikeastaan ongelmina on 1) neiti kääntyy niin tiiviisti että se pyörähtää paikallaan, eikä minun ympäri tai 2) se kerkeää laittamaan takamuksensa maahan lopuksi.

Maailman älykkäin koirarotu(ko?)

Sitten myös seuraaminen vaatii edelleen töitä. Vaikka kuinka olen ollut tarkka siitä, että palkkaan vain Geishan ollessa oikeassa kohdassa, niin pikkuneiti edistää. Geishan seuraaminen on muuten todella tiivis (juuri naureskelin, että Lunan kanssa tuli tuomareilta usein tokopuolella kommenttia, että on hieman väljä seuruu. Geishan kanssa saa ehkä pelätä päinvastaista). Mutta koska se on tiivis ja neiti tuppaa vielä edistämään, tapahtuu se, että Geisha vähän niin kuin kääntyy minun eteen ja sitten siihen kompastuu. Hidas kävely sujuu tällä hetkellä ehkä parhaiten, koska pentu joutuu siinä keskittymään. Juokseminen taas… no yleensä Geisha on siinä vaiheessa jossain aivan muualla kuin seuraamispaikassa. Tähän on toki saattaa vaikuttaa se, että ollaan nyt treenattu paljon näyttelyravia, jossa Geisha ravaa jonkun matkaa minun edessä. Joten pitää alkaa erotella näitä juoksemisia.

Meillä on myös houkutus edistynyt jotenkuten. Toisella treenikerralla oli meille aivan liian vaikea houkutus juosten, mutta kolmannella treenikerralla näkyi selvää edistystä. Mitä nyt se oli alkuun vaativa, kun häiriöiksi oli laitettu koira- ja kissapehmolelut. Geisha ei huomannut niitä ennen kuin olimme vieressä tekemässä ohjaajan ympäri -kylttiä. Tämä aiheutti hetken stopin ja leluja tuijotettiin erittäin epäileväisenä. Pääsimme tästä vielä jatkamaan matkaa, mutta kun muutaman kyltin jälkeen menimme kohti houkutusta, häippäsi Geisha tutkimaan mustaa lelukoiraa. Sitä ensin tuijotettiin erittäin epävarmana lyhyen matkana päästä ja kouluttaja naureskeli, että neiti irvisteli myös sille. Hetken ihmettelyn jälkeen lelua sitten lopulta uskallettiin mennä katsomaan ja koskemaan, jonka jälkeen todettiin että se tosissaan oli lelu. Muutaman kerran treenattiin sitten siinä lelujen ympärillä, jonka jälkeen Geisha ei niistä oikeastaan välittänyt enää ollenkaan. Vaikka kouluttaja kävi heittämässä pehmolelujen juureen vielä lisää leluja.

Tällä viimeisimmällä (kolmannella) kerralla uskalsin tehdä rataa jo Geisha vapaana. Meillä oli radalla estehyppy, joten totesin, että päästään helpommalla niin ettei neiti ole hihnassa. Hieman yllätyin, kuinka hyvin neiti pysyi siinä lähettyvillä vaikka muut koirat eivät olleet hirvittävän kaukana.

Myöhemmin toisella ratakierroksella sain pariin kertaan sydärin, kun kahteen kertaan toinen koirakko kävelikin meidän radan läpi. Olivat siis treenaamassa kentän toisella laidalla näitä muutaman kyltin treenejä ja sieltä poistuessaan kävelivät sitten sen meidän pitkän radan läpi. Meidän ryhmässä olevat kaikki muut ovat uudehkoja jäseniä seurassa, mutta toki en tiedä mikä näiden harrastustausta muuten on, mutta voisi kuvitella, että se olisi ihan perusasia, että radalla olevaa koirakkoa ei häirittäisi. Itse ainakin odotan aina joko niin, että radalla oleva koirakko on valmis tai jos rata on pitkä, niin että he ovat radan toisessa päässä, jolloin saatan siirtyä aidan reunaa pitkin pois. Mutta en mene keskeltä rataa. Näistä kahdesta toinen meni aivan sen kyltin takaa jolle olimme Geishan kanssa juuri siirtymässä ja toinen meni sitten parin kyltin päästä. Molemmilla kerroilla nappasin neitiä varuilta pannasta, kun se kiinnittikin huomion näihin läheltä meneviin koiriin.

No, ei se mitään, onnistui joku naapurikentälläkin, mistä kuului vihainen huuto, kun kaksi ihmistä koiransa kanssa käveli agilitykenttien läpi ja sen jälkeen vielä tokokentän läpi. Pahoittelivat kyllä ja sanoivat olevansa uusia niin eivät tienneet mistä tulla, mutta taas, voisi kuvitella että ensimmäisenä ei tulisi mieleen kävellä kentän läpi jossa on koira vapaana.

Mutta siis, kyllä tässä onneksi on edistymistä huomattavissa. Pitää vaan nyt saada se seuraaminen kuntoon.

Luna sitten taas on nyt virallisesti jäänyt sairaseläkkeelle. Kävimme lääkärillä hakemassa meidän puolivuotisen Cartrophen-kuurin, jonka saimme jopa kotiin. En tiedä tuliko viime kerralla valitettua tarpeeksi siitä, että heidän hoitajapistosajat ovat 12-15 välillä eikä näin 9-17/11-19 vuoroissa töissäkäyvä pääse sinne ollenkaan. Laitoin heille nyt etukäteen viestiä, että onko niitä mahdollista saada mukaan, koska Kismetille olemme niitä jos pistäneet ja hieman jopa yllätyin, kun vastaus oli että voivat antaa loput pistokset kotiin. 

Keskustelin myös lääkärin kanssa hieman kipulääkekokeilusta. Lunalla kun on ollut jo niitä merkkejä, että lonkkien nivelrikko saattaa hieman vaivata. Kuten hyppyvaikeuksia, istuessa paino on pois jaloilta ja talvella oli niitä aikoja, kun talouden veteraani ei olisi halunnut mennä ollenkaan ulos, vaikka normaalisti rakastaa talvea. 

Tulehduskipulääkettä en ensisijaisesti halunnut Lunan närästys ja veriripulitaipumuksen takia. Onsior meillä on tarvittaessa käytössä ja Luna sitä kestää ainakin muutamasta päivästä viikon kuuriin, mutta en sitten tiedä pidempiaikaisessa käytössä. 

Lääkäri ehdotti myös Liberaa, mutta sitä en nyt halunnut ottaa vielä kokeiluun ihan sen saatavuushäiriöiden takia. Ei se paljoa hyödytä jos saamme nyt pistoksen, mutta sitten kuukauden päästä sitä ei saisikaan. 

Joten ei meille jäänyt kuin gabapentiini. Luna sai siis paketin 100mg Neurontinia mukaan ja on nyt syönyt sitä parisen viikkoa 1/2 kapselia iltaisin. Täytyy sanoa kun Lunahan ei onnu, niin sitä tehoa on tosi hankala seurata. Mutta ehkä se on nyt päässyt olkkarin aitauksen rampin yli helpommin. Toinen mikä on saattanut muuttua, on juoksuhousujen repimisinto. Lunahan tuhosi edellisissä kaksissa juoksuissa paritkin housut. Ajattelin sen mahdollisesti johtuvan siitä, että housut painavat ikävästi lonkkia. Nyt nämä nykyiset housut ovat saaneet olla rauhassa, kun juoksut alkoivat tässä vajaa viikko takaperin. Pitää nyt seurailla ja annosta saa tarvittaessa nostettua jopa 1 kapseliin aamuin illoin.

Ortopedilla

 Muistaakseni maaliskuussa totesin, että toivottavasti tämän vuoden eläinlääkärikeikat olivat siinä, kun jouduimme Lunan kanssa käymään vatsataudin takia vastaanotolla. Tämä oli valitettavasti turha toive.

 Systeri oli ollut Lunan, Laran, äidin sekä Bemmin ja Bemmin omistajan kanssa viikko sitten lauantaina Espoon Luukissa lenkillä (minä oli töissä). Lenkki itsessään oli mennyt kuulemma ihan hyvin ja illalla vielä käytiin saunassa ja pesin ja harjasin Lunan. Illalla käytiin vielä parin kilsan lenkillä, eikä mikään viitannut mitenkään poikkeavaan.

Sunnuntaiaamulla kun heräsin, Luna käytös kiinnitti heti huomion. Normaalisti neiti on aivan täpinöissään kun noustaan ja hän pääsee syömään. Tämä ilmenee sähläämisenä ympäri huonetta ja vaativana vinkumisena, kun minä puen vaatteita päälle mukamas aivan liian hitaasti. Mutta tällä kertaa neiti oli aivan hiljaa ja sähläämistä ei ollut. Luna kyllä rapsutteli itseään normaalisti ja venytteli, mutta heti mietin että nyt ei kaikki ole kunnossa.

Lähdin koirien kanssa aamupissatukselle ja Luna oli edelleen turhan rauhallisen oloinen ja käveli vähän hankalan näköisesti. Mietin että nyt sillä on joko todella huono olo (koska silloin se myös kävelee hassusti) tai se on kipeä jostain. Tämä ajatus vahvistui, kun tarpeet oli tehty. Normaalisti tässä vaiheessa Lunalla alkaa täysi neliveto kohti kotia ja ruokakuppia. Nyt käveltiin koko loppumatka löysällä hihnalla.

Kotona kumminkin ruoka maistui ihan hyvin, joten totesin että sillä tuskin on huono olo. Kun sitten itse tein aamupalaa, Luna joka normaalisti osallistuu keittiössä kaikkeen, pysytteli omassa mökissään. Eli se oli kipeä. Tunnustelin koko koiran läpi ja liikuttelin jalkoja sinne tänne, mutta minkäänlaista kipureaktiota en saanut mistään. Kumminkin kun neiti lopulta tuli keittiöön ja yritti nousta kaappia vasten, näki että nousu tuntui inhottavalta ja Luna laskeutuikin heti alas. Samalla tavalla Luna oireili silloin hammaspoiston jälkeen liukastuttuaan eläinlääkärillä. Silloinhan hierojalla todettiin lonkkien kohdalla lihasten venähtäneen.

Tällä kertaa systeri pohti, että olikohan Luukin kierros (about 10km) ollut Lunalle liikaa, kun siellä oli ollut todella jyrkkiä ylämäkiäkin. Eli Lunalla olisi takapää jumissa. Itse en tähän uskonut, koska kyllähän Luna on tottunut kävelemään pitkiäkin matkoja ja vapaana juostessaan hankalassakin maastossa. Plus, neidille on tehty nyt ihan mäkitreeniä takapään lihasten kehittämiseksi (eli sitä liikutetaan isompaa mäkeä ylös alas), joten ihmettelisin jos kyse olisi siitä. Itse aloin miettiä myöhemmin, että olisiko Luna voinut jälleen liukastua, kun se pesun jälkeen normaalisti saa hepulit ja juoksee ympäri taloa.

Vaunulla iski vesisade lenkillä

Lähdimme kumminkin metsälenkille, kun ihan käveleminen näytti Lunalta sujuvan ongelmitta. Seurailin neidin menoa ja hetken metsässä kävelyn jälkeen, päästin Lunan vapaaksi. Alkuun olin ajatellut että mennään remmissä koko lenkki, ettei se nyt riehu ja kipeytä itseään lisää, mutta systeri ja äiti oli taas hieman sitä mieltä, että kannattaisi antaa kulkea vapaana. Päästin neidin siis irti ja sehän tietysti sinkosi Laran perään heti. Normaalisti tytöt saattavat juosta pitkiäkin matkoja, mutta nyt Luna spurttasi ehkä kymmenen metriä ja sen jälkeen jätti jahtaamisen sikseen.

Otin hetken päästä Lunan takaisin hihnaan ja teimme hieman lyhyemmän lenkin, kun systeri ja äiti jatkoi Laran kanssa eteenpäin. Hieman pohdin, että näinköhän Luna suostuu lähtemään minun kanssa kotiin kesken lenkin, nähdessään loppuporukan jatkavan matkaa, mutta yllättäen neiti vain vilkaisi kerran taakseen, jonka jälkeen suunta oli selvästi kohti kotia.

Loppupäivän Luna oli ylirauhallinen ja makoili pääasiassa mökissään. Kävimme pikaisesti siskopuolen luona poikien synttäreillä (olimme siis ulkona terassilla) ja päätettiin mennä autolla, kun Lunalla oli hankaluuksia laskeutua portaita alas. Neiti pääasiassa makoili tai istui tuolin vieressä, vaikka siskopuolen pommipentu räksytti metrin päässä koko ajan. Kotona onneksi oli jäänyt Metacamia hammasoperaation jälkeen, joten annoin sitten sunnuntaina yhden annoksen kipulääkettä.

Päädyin sitten varaamaan ajan ortopedille. Mietin ortopedillä käymistä jo silloin tammikuussa, kun Lunalla on ne lonkat ja polvet löysät, mutta se sitten jäi kun neidin olo helpottui selvästi sen hieronnan jälkeen. Nyt taas kun oireilu on selvästi takapäässä, päädyin tarkistuttamaan tilanteen.

Varattiin siis aika Ari Suhoselle. Vaikka aikanaan totesinkin, että en varamaan uskalla viedä Lunaa kyllä hänelle hänen lääkemyönteisyyden takia (hyvä ettei myynyt säkillistä lääkkeitä silloin kun Laralla oli jotain pientä vatsataudin poikasta, kun mentiin nenäpunkkilääkitystä hakemaan), mutta sen verran kyseistä lääkäriä kumminkin on kehuttu koirien nivelrikkoryhmässä (ehkä kyllä enemmän liittyen nivelsideoperaatioihin), että päädyin hänelle sen ajan varaamaan. Varasin ajan ”ontumatukimuksena” ja röntgenkuvauksena, vaikka suoranaisesti Luna ei ”onnu”.

Halusin mahdollisimman aikaisen ajan, jotta Luna kerkeää rauhoituksesta, mutta tietysti ortopedillä oli maanantaille vain ilta-aikoja. Joten otettiin ensimmäinen mahdollinen aika ja systeri vei Lunan lekurille minun ollessa töissä. Hän sitten jatkoi siitä ratsastamaan, kun mitä taas töistä päästyäni ajelin lekurille odottamaan Lunan tutkimuksen valmistumista.

Sen verran systeri laittoi viestiä, kun oli Lunan jättänyt lääkärille (koska sinnehän ei tällä hetkellä saa mennä mukana ellei ole ihan pakko) että lääkäri on yhteydessä kun ontumatutkimus on tehty. Voi olla että Lunaa ei tarvitsisi kuvata, jos siltä löytyy joku selkeä kipupiste esimerkiksi selästä.

No, tästä ei kulunut kymmentäkään minuuttia kun lääkäri soitti ja totesi, ettei hän oikein löytänyt mitään selkeää syytä oireilulle. Totesi, että joo polvet ja lonkat on löysät näin käsikopelolla tutkiessa, mutta kumpiakaan se ei selkeästi aristanut. Hän myös sanoi, että koska Lunan polvet luksoituu lateraalisesti (eli ulospäin), ne harvemmin lähtevät pois pakoiltaan (verrattuna mediaaliseen luksoitumiseen). Hän myös sanoi suoraan, ettei hän lähtisi polvia operoimaan ainakaan tällä hetkellä, kun Luna ei niitä sen enempää oireile. Hieman ihmetystä tuli kyllä kun ortopedin mukaan molemmat polvet olisivat 1 asteisia. Kolme vuotta sitten tutkimuksissa ne oli 2 / 1 ja fyssari on ollut hieman sitä mieltä, että polvet olisi molemmat kakkoset.

Vasemmasta polvesta kuului pientä napsetta (pohti ristisidevauriota), mutta kaikki tehdyt testit puhuivat sitä vastaan.

Joten hänkin oli sitä mieltä, että kuvataan (polvet, lonkat ja selkä) ja katsotaan mitä sieltä löytyy.

Siinä sitten odottelin puolisen tuntia, kunnes lääkäri soitti uudelleen. Selkä- ja polvikuvat oli puhtaat, mutta lonkissa näkyy nivelrikkomuutosten eteneminen. Oikealla puolella hieman enemmän kuin vasemmalla. Eli todennäköisesti ne oli ne lonkat mitkä kipuili, vaikka Luna ei suoranaisesti ontunut tai muuten reagoinut lonkkien hiplaukseen.

Lonkat ei sinällään tullut yllätyksenä, koska pientä nivelrikkoa niissä näkyi jo kolmivuotiskuvissa. Ja sehän ei sieltä katoa mihinkään vaan etenee koko ajan. Mutta polvet tuli yllätyksenä, olin satavarma, että sielläkin on näkyvissä jo rikkomuutosta polvien löysyyden takia, mutta ei. Olin itseasiassa varma, että Luna ennemminkin oireilee polvia kuin lonkkia. Se, että rikkoa ei sieltä polvista löytynyt, viittaa tosissaan siihen, että vaikka ne polvet on löysät, ei ne muljahtele pois paikoiltaan. Koska Lunan aktiivisuudella niihin olisi sitä rikkoa kyllä jo tullut. Tämä tuli itselle myös henkisenä helpotuksena, kun sekä eläinlääkäri (se joka tutki silloin 3 vuotta sitten) että pari muuta on ollut sitä mieltä, että polvien operoiminen ennen ongelmia olisi optimi. Mutta minä olen itse taas pohtinut, että en haluaisi oireetonta koiraa leikkauttaa, koska myös se leikkaus edistää nivelrikon syntymistä kun nivelpintoihin kosketaan. Hieman vielä lisää vastahakoisuutta toi tieto, että en ole tähän mennessä kuullut kerralla onnistuneesta patellaleikkauksesta cockerspanielilla. Viimeisimmässä cockeri-lehdessäkin oli asiasta juttua.  Keskustelu ortopedin kanssa kertoi, etten ole ollut aivan väärässä, kun en heti polvitulosten tultua varannut aikaa leikkaukseen.

Keskustelin ortopedin kanssa jatkosta (tämähän meni niin, että lääkäri oli Lunan kanssa sisällä ja minä istuin ulkona autossa puhelimessa). Hän taas kertoi kaikki mahdolliset hoitomuodot, aloittaen tietysti särkylääkkeestä ja Cartrophen-pistoksista. Sanoinkin, että Cartrophen voidaan aloittaa ja ottaa kipulääke kuurina, mutta en halua vielä lähteä syöttämään sitä jatkuvasti, koska tosissaan, tämä on toinen kerta kun Luna oireilee, ensimmäisellä kerralla se johtui liukastumisesta ja tällä toisella kerralla olen 80% varma, että syy on sama. Perusterve koirakin voi olla kipeä liukastuttuaan jossain.

   

Siinä sitten puhuttiin, että jos alkaa näyttää siltä että kipulääke kuurin jälkeen oireet palaa, niin voidaan ottaa särkylääke jatkuvaan käyttöön. Mutta tietysti sitten olisi hyvä käydä verikokeissa. Ja jos joskus edetään siihen pisteeseen että kipulääke ei riitä, joukkoon voi lisätä gabapentiinin. Nämä nyt sinällään oli itselle tuttuja, koska farmaseuttina nivelrikon hoitoon on tullut perehdyttyä ja tässä on tiennyt kumminkin jo aika pitkään, että tämä on joskus edessä joten muiden kokemuksia on tullut luettua.

Viimeisenä hoitomuotona lääkäri sanoi tekonivelleikkauksen, mutta olen melko varma että siihen vedän oman rajani. Patellaleikkauksen vielä olen valmis tekemään, jos se nyt Lunalle tulee joskus eteen, mutta tekonivelleikkaukseen en enää lähtisi. Varsinkin jos etenemistahti on tämä, tulee Luna olemaan aika varmasti jo sen verran iäkäs, että en näe järkeä tekoniveltä asentaa. Säännölliseen kipulääkkeen antamisen ymmärrän, jos koira voi elää sillä kivutonta normaalia elämää, mutta sitten kun ne ei enää riitä, on aika päästää irti.

Mutta, onneksi ja toivottavasti olemme vielä kaukana tuosta ajasta. Koska tosissaan, ei Luna normaalisti oireile.

Eli päädyimme ortopedin kanssa kipulääkekuuriin ja Cartrophenin aloitukseen. Hieman siinä vielä keskusteltiin kipulääkkeistä, kun sanoin että Metacamia en halua, koska Luna ei pysty syömään sitä muutamaa päivää kauempaa ilman että se laukaisee närästyksen. Toisena vaihtoehtona oli Canicaral tai Onsior. Totesin, että jos minä saan päättää niin ottaisin Onsiorin, koska koksibi on vatsaystävällisempi kuin karprofeeni. Joten sain sitten reseptin kuudelle paketille Onsioria, ohjeena syöttää 1-2 viikon kuureina tarvittaessa. Ortopedi sanoi laittavansa Lunalle vielä pistoksen ja sitten hoitaja toisi neidin ulos.

Saimme myös ohjeistukset nivelravinteiden käytöstä (no ne on ollut käytössä jo 5 vuotta), uinnista/vesijuoksusta (tätäkin tehdään) sekä fyssarilla käymisestä (hoidossa tämäkin).

Ajattelin siinä menevän hetken, ennen Lunan saapumista, joten yllätyin kuin minuutin päästä vielä hieman tokkurainen neiti ilmestyikin ovesta ulos. Hoitaja käski odottaa muutaman minuutin, jotta lääkäri saa kirjoitettua paperit. Kun parin minuutin päästä olin menossa sisälle, kurkki lääkäri ovesta ja ilmoitti ettei hän kerennyt Lunalle pistosta vielä antamaan. Hoitaja oli tainnut viedä koiran kun lääkäri oli vasta hakemassa tarvikkeita. :’D 

Joten minä kiikutin erittäin epä-innostuneen Lunan takaisin sisälle. Pistos otetaan nyt kerran viikossa neljä kertaa ja sen jälkeen puolen vuoden välein.

Pistoksen jälkeen sain maksettua ja lähdimme kotiin nukkumaan tokkuraa pois.

Kotona sain taas todeta, kuinka tokkurainen cockerspanieli muuttuu hyppiväksi apinaksi. Yritä siinä pitää koiraa maan tasalla, kun selkäni käännettyä Luna oli jo sohvalla. Sain neidin sitten lopulta lattiatasolle nostamalla sen muutamaan kertaan tyynylle ja peittäen sen huovalla.

Lunalla on aina rauhoituksen/nukutuksen jälkeen himo pitää jotain suussa. Ja siitä päästetään irti vasta kun nukahtaa.

Jo seuraavana päivänä Luna oli paljon parempi, eikä oikeastaan minkäänlaista kipuoireilua enää näkynyt (tämä vähän vahvisti omaa ajatusta siitä, että se oli ehkä venäyttänyt taas takapäänsä). Päätin kumminkin syöttää sen viikon kipulääkettä, koska oli se sen verran kipeä pari päivää takaperin. Myös kaikki ylimääräinen riehuminen jätettiin pois, eli lenkit tehtiin hihnassa pysyen.

Vapuksi mentiin vaunulle ja siellä kyllä lenkkeiltiin muuten normaaliin tapaan, mutta pidin edelleen Lunan flexissä. Oli muuten pikkasen vaativaa, kun neidillä oli menohaluja reilusti oltuaan monta päivää rauhallisilla lenkeillä. Luna harrasti myös omatoimista fysioterapiaa kahlaten pitkin ojia. Annoin neidin muutenkin käppäillä lenkeillä vapaasti ojiin ja sieltä pois jotta maasto olisi vähän monipuolisempaa kuin pelkkä hiekkatie. Sunnuntaina sitten päästin neidin hieman rallattamaan pellolle Laran kanssa, niin eiköhän neiti sitten vetänyt lipat ja oli mukkelis makkelis. Onneksi sillä nyt on vielä se kipulääkekuuri päällä, mutta katostaan ollaanko maanantaina sitten kipeämpiä.

Luna löysi aarteen kun rallatteli pellolla. Tässä vaiheessa totesin, että meillä on ehkä koulutus
mennyt jotenkuten perille, kun Luna vapaaehtoisesti tuli näyttämään löytynyttä luu-aarretta. 

Todennäköisesti ilves tai merikotkan saaliin jämät Ei ollut kalloa jäljellä joten tunnistaminen oli hankalaa, mutta luiden koosta arvioisin että joko isohko lintu tai joku about rusakon kokoinen nisäkäs.

Mitä tänään syötäisiin?

Tässä on nyt postaus mitä pääasiassa kuuluu meidän neidin ruokavalioon.  

Kasvattajan pentuoppaassa koiralle suositeltu ruokamerkki oli Royal Canin, pentuna Medium Puppya ja siitä sitten Medium Sensibleen siirtyminen hieman myöhemmin. Myönnettävä on, että minua hieman arastaa poiketa annetuista ohjeista, joten edelleenkin Lunan pääasiallinen ruoka on Royal Canin Medium sensiblen nappulat. Sinällään ne ovat sopineet neidin vatsalle hyvin, joten en nyt ole nähnyt syytä vaihtaakaan, vaikka olen aika monesta keskustelusta kuullut kyseisen merkin olevan aikamoista moskaa (mm. varmaankin ruoan sisältämän maissin takia). Nappulat ovat myös Lolan mieleen, joka on erittäin nirso ruokansa suhteen. Tai sitten se on meillä todennut että kun ruokaa ei ole aina saatavilla, pitää hänenkin syödä heti. :D Tädin luona ruoka on tarjolla koko ajan ja Lola syö kun huvittaa. Meillä jos näin olisi, Luna kävisi tyhjentämässä vanhemman neidin kipon. Joten kipot ovat meillä tarjolla sen 10 tai korkeintaan 15 minuuttia ja jos ruoka ei kelpaa niin sitten joutuu odottamaan seuraavaa ateriaa.

Jos olemme voittaneet mätsäreistä ruokapusseja, olen kyllä syöttänyt ne RC:n nappuloiden mukana. Ja tällä hetkellä on puoliksi kokeilussa Acanan viljattomat nappulat.

EDIT 27.2.2016: Royal Canin tuoteuudistuksen seurauksena vaihdoimme nappulat Acanaan.

OMEGAÖLJYT

Lisukkeina nappuloiden joukkoon lisään aina pienen lorauksen omegaöljyjä. Minä olen tykästynyt Care4Petsin Omegaoiliin ja viimeisimpien omien tutkimusten perusteella taidan siinä pitäytyäkin. Omegaöljyissä on omega-3:a ja omega-6:a vaihtelevin pitoisuuksin.  Omega-3:set ovat hyviä niin iholle ja turkille, mutta myös nivelille ja sydämelle. Omega-6 on pääasiassa iholle ja turkille hyväksi.

Itse halusin valmisteen joka tietysti tukee ihon ja turkin hyvinvointia, mutta pidin tärkeänä myös nivelten tukemista, koska Lunan lonkat ovat mitä ovat.  Omega-3 on aineena sellainen, että se hillitsee mahdollisia tulehdusreaktioita, joita esimerkiksi nivelrikossa on. Omega-6 taas edistää tulehdusta. Tietysti keho tarvitsee tulehdusreaktioita puolustautuaakseen, mutta tästä johtuen halusin öljyn, missä omega-3 pitoisuus on suuri ja omega-6 pitoisuus pieni. Ollessani tuossa marraskuussa 2015 eläinlääkärin luennolla koirien nivelrikosta, oli siellä eläinlääkärin kommentti, että nivelrikkoiselle (ja ennaltaehkäisyynkin) omegojen suhde olisi hyvä olla omega3:omega6 10:1 tai 5:1. Tällöin elimistö saa tarpeeksi omega-6:sta pitääkseen ihon terveenä, mutta tulehdusreaktiot kurissa. Öljyn pitää myös olla kalaöljyä, eikä kalanMAKSAöljyä. Kalanmaksaöljy ei vaikuta jostain syystä samalla tavalla.

Monissa valmisruoissa on omega-6 yleensä reilusti. Näin on myös RC:n ruoassa, omega-6:ten määrä on mainittu 37,2g/kg, mutta omega-3 ei ole mainintaa muuta kuin kalaöljy nimellä raaka-aineluettelossa. Tästä voisi päätellä että sitä on aika mitätön määrä, kun ei sitä viitsitä edes mainita. Hyihyi RC.

Kuva lainattu netistä

Care4Petsin omega oilissa on juuri oikein päin nuo omegojen suhteet meidän tarpeeseen Omega-3 yhteensä minimissään 37% (275mg/ml) ja omega-6 korkeintaan 3%. Prosenttisuhde on siis noin tuon 10:1. Tarkalleen taitaa olla 11,5:1, mutta heitto nyt ei ole niin iso. Omega Oilin valmistaja Lysi on tuottaa myös apteekissa myytäviä ihmisten kalaöljyvalmisteita, joten valmistajakin on tuttu. Kalaöljy on farmaseuttisesti puhdistettua, omega-3 on peräisin syvänmeren kaloista. Meillä tämä on pitänyt myös ihon ja turkin todella hyvässä kunnossa.

Monissa muissa omegaöljyissä omega3:omgea6 suhde on 1:2. Tästä ryhmästä mainittuna esimerkiksi Nutrolin, Aptus Eforion sekä Jahti&Vahti omgeaöljy. Nutrolin oli sellainen mitä tässä pitkään pohdin kokeilinko sitä, mutta en sitten uskaltanut vaihtaa, kun mistään ei löytynyt tietoa kuinka paljon omegoja se oikein sisältää. Koirat 2015 messukeskustapahtumassa sain esitteen, missä ne nyt luki, mutta valitettavasti heitin sen näköjään jo pois. Tosin sitten kun totesin omegojen suhteen olevan tuo, päätin tyynesti jättää kokeilematta. Se ei ole meitä varten..

Taulukossa listattuna muutamia valmisteita vertailuksi, annostuksen lasken siitä luokasta mihin Luna (11kg) kuuluu. Ja suhdeluku on nyt enemmän suuntaa antava.

VALMISTE	OMEGA-3	OMEGA-6	Omega3:Omega6	ANNOSTUS /vrk
Care4Pets omegaoil	min. 35% (276 mg/ml)	max. 3%	11:1	10ml (10-20kg)
Aptus Eforion	5,6 mg/ml	336,4 mg/ml	1:56	5-6 ml (kesk.kok)
Nutrolin Iho&Turkki	ei kerrottu	ei kerrottu	1:2	1tl  - (10kg)
Nutrolin Nivel	279 mg/ml	0	-	2,5 ml (5-15kg)
Viacutan Plus	38,7 mg/ml	531 mg/ml	1: 14	1-2 painallusta/ 10kg
Virbac Megaderm	74,8 mg/ml	371,6 mg/ml	1:5	10ml (10-30kg)
Jahti&Vahti omegaöljy	15%	38%	1:2	8ml (10-20kg)
Jahti&Vahti lohiöljy	21,6%	8,9%	2:1	8ml (10-20kg)
Avital salmon oil	15%	10%	1,5:1	5ml (5-15kg)
Biofarm Omegamax	20,06 %	7,27%	3:1	5ml (5-15kg)

Hui apua, minähän nyt paasaan vaan näistä omegaöljyistä. :D Tarkoitukseni ei siis ole kehua yhtä merkkiä ja haukkua loppuja. Nutrolinit ynnä muut ovat kyllä laadukkaita omegaöljyjä ja todella hyviä juuri ihon ja turkin hyvinvointiin, mutta jos on koira jolla on nivelvaivoja, kipuja (mikä meillä taitaa tulevaisuudessa häämöttää C-lonkkasella koiralla), tai muita tulehdusreaktioita (vaikka iho kutisee ja hilseilee) kannattaa pitää mielessä nämä omegat ja niiden oikeat suhteet. Esimerkiksi tulehduksellisesta ihoreaktiosta kärsivä saattaakin saada apua öljystä missä on omega3:omega6 suhde se 10:1 vaikka se Nutrolin mainostaakin itseään Iho&Turkki öljynä.  Kirjoitan nyt ajatukseni tässä julki, jos joku muu pohtii samoja asioita.

Ja on siis olemassa sitten öljyjä, jotka ovat oikeastaan pelkästään omega-6:sta tai omega-3:sta, mutta niistä en tässä nyt jaksanut enää sen tarkemmin mainita, koska molempia on tärkeää saada.

Jos omistaa täysin terveen koiran ja haluaa syöttää omegoja juuri turkin ja ihon hyvinvointia ajatellen, niin silloin ei ole mitään merkitystä minkä merkkistä öljyä käyttää. :)

GLUKOSAMIINI

Lisäravinteista meillä on myös käytössä glukosamiinijauhe, juurikin nivelten takia. Glukosamiini on aineena sellainen että osalla se auttaa ja osalla ei. Glukosamiini on siis nivelten oma rakenneaine, joka vähenee iän myötä. Sitä käytetään niin ihmisillä kuin eläimillä vähentämään nivelrustojen rappeutumista. Osalla ne lievittävät niveltulehdusta ja korjaavat vähitellen rustovaurioita. Glukosamiini on lisäravinteena tällä hetkellä iso kysymysmerkki, koska sen hyötyyn on tutkimuksia sekä puolesta että vastaan ja niitä on suunnilleen saman verran. Nivelrikon mahdollisesta ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta ei ole mitään virallista tutkimusta. Tutkittu on että glukosamiinisulfaatti muotoinen olisi parhaiten imeytyvät ja täten parhaiten kehon hyödynnettävissä.

Moniin glukosamiinivalmisteisiin on lisätty sitten MSM (metyylisulfonyylimetaani), kondroiittisulfaattia ja C-vitamiinia. MSM on rikkiyhdiste, jota elimistö tarvitsee kollageenin, glukosamiinin ja kondroiittisulfaatin muodostamiseen. Kondroiittisulfaatti on, kuten edellisestä lauseesta voi päätellä, myös nivelen/ruston rakenneaine ja se parantaa nivelten liikkuvuutta voitelemalla niveliä. Valmisteita löytyy tabletteina, jauheena ja nesteenä, itse pidän jauhemaista sinällään helppona annostella.

Sekä nivelrikosta luennoiva eläinlääkäri että Keravan Animagin eläinlääkäri olivat sitä mieltä, että ei siitä glukosamiinin syöttämisestä ennaltaehkäisevässä mielessä ole todellakaan mitään haittaa, mutta onko sitten niin hyötyäkään. Tuo kuitenkin liikkuu sen verran paljon ja jos liikuntamäärä jatkuu samana, niin olettaisin että C-lonkkiin tulee kulumaa ja nivelrikkoa myöhemmällä iällä. Tai sitten ne eivät oireile koskaan, ota ja tiedä. Minä olen tuumaillut, että käytetään nyt jos siitä olisi pienintäkään apua, tai käytän kunnes oikeasti pystytään todistamaan ettei siitä ole mitään hyötyä.

Kuva lainattu netistä

Meillä on tällä hetkellä käytössä Biopetin Glucosamin –jauhe. Glukosamiinia siinä on yhdessä 1g mittalusikassa 570mg ja Lunalle menee 3 mittalusikkaa päivässä (olen jakanut niin että 1 menee aamulla ja 2 illalla). Kokonaisuudessaan siis 1710mg/päivä. Tein nopeaa vertailua Keravan lemmikkitarvikeliikkeen hyllyiltä ja totesin tämän olevan ihan ok valmiste pitoisuuksiltaan ja hinnaltaan. Purkki on nyt puolessa välissä, ja olen tässä pohtinut että seuraavassa voisi olla MSM ja kondroiittisulfaatti mukana.

Glukosamiinipitoisuudet heittelee valmisteiden välillä yhtä paljon kuin omegavalmisteissa omegat.

Seuraavaksi taas lista muutamista valmisteista, sulkuihin olen laittanut n.11kg kokonaispäiväannoksen.

VALMISTE	GLUKOSAMIINI	MSM	KONDROTIITTISULFTAATTI	ANNOSTUS /VRK
Biopet Glucosamin jauhe	570 mg/g (1710mg)	-	-	3 annosmittaa (3g) (10-25kg)
Cartivet+msm jauhe	227 mg/g (363mg)	227 mg/g (363mg)	182 mg/g (291mg)	½ annosmitta (1,6g) (>15kg)
Cartivet+msm tabletti	225mg/g (500mg)	225mg/g (500mg)	180mg/g (400mg)	2 tabl (1,8g) (10-25kg)
Cartivet Complete jauhe	321 mg/g (450mg)	180 mg/g (252mg)	186mg/g (260mg)	2 annosmittaa (1,4g) (10-20kg)
Vitabalans Condros jauhe	127mg/g (635mg)	-	135mg/g (675mg)	1 annosmitta (5g) (10-25kg)
Seraquin tabl	250mg/g (1000mg)	-	190mg/g (760mg)	2 tabl (4g)(10-20kg)
Arthroflex tabl	500mg (500mg)	60mg (60mg)	100mg (100mg)	1tabl (/15kg)
Arthoflex liuos	120mg/ml (480mg)	50 mg/ml (200mg)	48mg/ml (192mg)	4ml (10-20kg)
Arthoflex jauhe	200mg/g (200mg)	167,4mg/g (167,4mg)	40mg/g (40mg)	1g (/10g)
Avital Flex jauhe	250mg/g (500mg)	50mg/g (100mg)	150mg/g (300mg)	½ mittaa (2g) (<15kg)
Jahti&Vahti Nivel ravinne jauhe	166mg/g (500mg)	166mg/g (500mg)	100mg/g (300mg)	1 annosmitta (3g) (5-15kg)

BIOTIINI

Biotiinia annan silloin tällöin kuurina, toivoen että neiti joskus kasvattaisi hieman enemmän tuota koristekarvaa. Biotiinin on siis B-ryhmän vitamiini ja sen on tutkittu vaikuttavan hiusten/karvojen vahvistumiseen ja vähentää hiusten/karvojen lähtöä.  Biotiinivalmisteet sisältävät aika usein myös sinkkiä sekä L-metioniinia. jotka lujittavat hiusta.

Meillä on käytetty Vitabalansin Biotiini Fortea. Pakkauksessa on 60 tablettia ja Lunalla annostus on 1 tabletti päivässä, eli paketti on noin 2 kuukauden kuuri. Kuten alla olevasta listasta näkee, kovin isoja eroja koirien biotiinivalmisteilla ei ole.

VALMISTE	SISÄLTÖ	ANNOSTUS	HINTA
Vitabalans Biotiini Forte	Biotiini 5mg Sinkki 15mg Metioniini 40mg	1 tabl/10kg	60tabl, 16,90€ (M&M)
Aptus Biorion	Biotiini 5mg Metioniini 40mg	1 tabl/10kg	60tabl 15,40€ (YA)
Biotin Plus	Biotiini 5mg Sinkki 5mg Metioniini 25mg Mangaani 1,5mg	1 tabl/10kg	200 tabl. 29,90€ (M&M)
Avital Biotin	Biotiini 5mg Sinkki 15mg Metioniini 40mf	1 tabl / 10kg	250 tabl. 25,90€ (M&M)

LIHAT

Nappuloiden joukossa olen ruvennut antamaan hieman raakalihaa joukossa. Käteviksi olen todennut valmiis lihapullat/kuutiot, niitä voi helposti heittää sen yhden kippoon, eikä tarvitse sahata kilon makkarapötköä palasiksi. Koko makkarapötkö ei säily niin pitkään että kerkeisin sen tuolle syöttämään.  Tällä hetkellä käytössä on Maukas –sarjan broileri&kalkkunakuutiot  sisältäen luuta sekä lohipullat. Aamulla neiti saa lohipullan, illalla broileria tai kalkkunaa.

Tässä olivat nämä suht säännölliset ruoat. Näiden lisäksi kippoon tulee satunnaisesti tungettua milloin mitäkin: NEU-koirantäysravintoa, jauhelihaa, raejuustoa, broileria, piimää… Silloin tällöin jos ihmisiltä jää jotain ruokaa yli, jos se vaan on koiralle sopivaa, laitetaan sekin Lunan kippoon.

Märkäruoat olen aikalailla jättänyt kokonaan pois, kun en oikeastaan ole löytänyt Lunan vatsalle sopivaa ruokaa. Muutamia merkkejä on tullut kokeiltua, niin marketista kuin eläinliikkeestä, mutta kaikki löysyttää tuon vatsaa turhan paljon ja jätösten määrä tuplaantuu ellei jopa kolminkertaistu. Jos esimerkiksi Mustissa ja Mirrissä on jokin hyvä tarjous märkäruoista saatan niitä ostaa ja käytän silloin tällöin kongin täytteenä.

Tässä tällein lyhyesti meidän neidin ruokavalio. :D Jos joku tietää jonkun hyvän omega- tai glukosamiinivalmisteen niin vinkatkaa!

Hyvällä ruualla jaksaa peuhata. :)