sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Rally-tokokisa 31.8.2019

Voin päästää porukat jännityksestä ja kertoa ettei saatu meidän ensimmäistä valiotulosta tällä(kään) kertaa. Olimme siis ilmoittautuneet Hyvinkään kisoihin ja juuri kisaviikolla Lunalla alkoi olla ongelmia oikeanpuolen käännösten kanssa. Myös ihan pelkän oikealla istumisen kanssa. Yritin sitä treenata ja muistutella pienen hetken päivittäin, mutta edelleen edellisenä iltana oikean käännökset oli täysin hukassa. Kouluttaja pohti meidän tiistain viimeisellä treenikerralla että onko Lunalla joku jumi jossain, mutta se on hierottu pari viikkoa takaperin, joten hieman epäilen.

Joten todella positiivisella (not) mielellä jännitin seuraavan päivän kisoja. Milloinkohan se jännittäminen loppuu? Tokossa minua ei jännitä näin paljoa, stressaan kyllä varmaan edellisen viikon ja jännitän viimeisen yön, mutta sitten itse kokeessa jännitys on poissa. Rally-kisakäyntejä meillä on nyt yhtä paljon kuin tokon, mutta silti rallya jännitän pari edellistä yötä ja aamulla en joko pysty syömään tai jos saan ängettyä ruoan kurkusta alas, jää se johonkin tuohon rintalastan taakse jumiin.

Jännitys jatkuu vielä kisapaikalla, oikeastaan siihen asti, että oma suoritus on tehty. Radalla mennään melkein hengittämättä.

Nyt vielä kävi niin, että olimme tietenkin ensimmäisenä vuorossa. Olisin paljon mieluummin toisena tai kolmantena, niin kerkeisin oikeasti kunnolla preppaamaan Lunan ja herättelemään siihen mihin ollaan tultu. Kyllä sitä kerkesi jotain tekemään ennen rataantutustumista ja vielä hieman siinä ennen radalle menoa, mutta ei se siltikään ole minusta ihan sama kuin että vuoro olisi hieman myöhemmin.

Rata itsessään ei ollut minusta vaikea, siellä oli yllättävän vähän niitä oikealle käännöksiä mitä pelkäsin. Alkuun oli laitettu heti kaksi edessä puolenvaihtoa, nyt kun ollaan yritetty niissä hidastaa jotta minun ei tarvitsisi ottaa sivuaskelia, niin näissä on ollut hieman ongelmia, mutta en niitä sen enempää jännittänyt.



Luna hieman vinkui siinä radan edessä odottaessa, mutta rauhottui ennen radalle menoa. Myös lähtökyltillä oltiin hiljaa (tässä on nykyään tullut pientä vinkunaa kisoissa) mistä olin tyytyväinen.

Sitten lähdettiin.

Ja ongelmia tuli heti ensimmäisellä kyltillä, kun Luna ei puolenvaihdossa siirtynytkään kunnolla oikealle puolelle vaan jäi jalkojen eteen. Joten minähän jouduin sitten ottamaan sen sivuaskeleen jotta pystyimme jatkamaan matkaan.

Sitten seuraava ongelma toisella kyltillä (istu-askel-seiso-2 askelta-istu-3 askelta- maahan), ensin pieni irtoaminen ennen kylttiä, joten jouduin käsiavulla saattamaan Lunan oikeaan kohtaan istumaan. Sitten pyysin sitä seisomaan, mutta neiti menikin maahan. Tässä tosin voi olla osasyy oma käsimerkki. Minun seiso ja maahan -käskyjen käsimerkki on melko samanlainen, oikeastaan käden suunta vaihtuu (maahanmenossa alas, seisomisessa eteen). Videossa vähän näyttää että näytän kädelläni alaspäin. Mutta uusittiin siis tämä kyltti. Toisella yrityksellä alkuistuminen sujui paremmin, mutta jälleen seiso-käskystä Luna oli menossa maahan, mutta taisi tajuta että käskysana olikin eri ja nousi äkkiä takaisin istumaan. Toisella käskyllä nousi sitten seisomaan, mutta tästä tietysti tuli –10 eriaikaisuudesta. Seuraava istuminenkaan ei ollut kovin hyvä. Luna ei meinannut istua ollenkaan ja liikkui sivulle, mutta sain sen palautettua takaisin oikeaan kohtaan ja istumaan jotenkin ilman pistemenetyksiä.  Mutta en lähtenyt enää uusimaan. Kolmas kyltti olikin sitten taas edessa puolenvaihto ja tällä kertaa Luna vetikin vaihdon jälkeen kiepin. Joten uusimme sitten sen. Toisella kerralla neiti sitten taas stoppasi niin jalkojen eteen, että sivuaskel tuli jälleen otettua.

Olin tässä vaiheessa jo hakkaamassa päätä seinään, kolme ensimmäistä kylttiä suoritettu ja pohdin että näinköhän se hyväksytty tulos meni siinä.

Onneksi siinä oli sitten spiraali vasemmalle seuraavana, joten sain rauhoitettua itseni siinä pyöriessä. Sitten pyörittiin hieman lisää täyskäännösten ja kukkasten muodossa. Tässä vaiheessa Luna tuntui heräävän.

Takaapuolenvaihto istuen oli oikein topakka. Seuraavalta kyltiltä (istu-käännös vasempaan-istu) otettiin –3 OV, en tosin ole ihan varma miksi. Liikuinkohan itse liikaa. 360 käännös vasempaan sai taas “hieno” merkinnän paperiin.

Peruutus olisi voinut olla hieman suorempi ja Luna peruutti taas niin vauhdilla, että oli oikeastaan minun takana kolmen askeleen jälkeen (en siis nähnyt koko koiraa siinä enää). Mutta virheitä siinä ei tullut.

Viimeiset virheet otettiin oikeaan käännöksestä, tästä tuli –1 koira irtosi yli 0,5m (aivot taisi käydä lähellä kuvaavan systerin luona ja kroppa seurasi perässä), sitten tuli myös -1 OV, eli minäkin tein sitten jotain pientä.

Loppu sujui taas ongelmitta.



Ajattelin mielessäni, että ehkä me ei kumminkaan menetetty niin paljoa pisteitä että tuloksetta jäätäisiin, mutta ei sieltä hyviä pisteitä tulisi.

Mestariluokkalaisia ei ollut kuin 10, joten kovin pitkää ei tarvinnut odotella. Meidän tulos oli lopulta 73p. Ensimmäiseltä kyltiltä -3 OV (minun sivuaskel), toiselta kyltiltä -3 Uusi, -10TVÄ (yhdenaikaisuus), kolmannelta kyltiltä -3 Uusi ja –3 OV (sivuaskel). Eli menetimme 22 pistettä heti kolmelta ensimmäiseltä kyltiltä... Sitten tuli se –3 OV sieltä käännöksestä mikä on hieman hämärä, ja ne kaksi –1 stä sieltä lopusta. Sijoituksille ei näillä pisteillä päästy.

Tuomarin kommentti oli jälleen, että iloista menoa ja niinhän sen videoltakin näkee että häntä heiluu koko radan ajan. Vaikka mieluiten ottaisin niitä yli 90 pistelukemia, niin totuushan on että tällä hetkellä meille kaikki 70-94 välille jäävät pisteet ovat teoriassa samanarvoisia.

Laralla oli vielä suoritus alokasluokassa iltapäivällä, mutta koska sen luokan alkuun oli nelisen tuntia aikaa, ajoimme välillä kotiin syömään ja sitten hieman myöhemmin takaisin kisapaikalle.



Pikkuneiti ei myöskään ollut ihan hereillä omalla vuorollaan, mutta sillä tietysti oli takana jo pitkä odotteluaika vaikka kotona käytiinkin lataamassa akkuja. Eteenmenot olivat hankalia ja lopulta ihan sivulla istuminen tuotti ongelmia.  Virhepisteet kumminkin tuli radan alusta. Heillä oli kanssa toisena kylttinä istu-askel-seiso-2 askelta-istu –3 askelta – maahan ja siellä tuli maahanmenon kohdalla istuminen. Joten he uusivat kyltin (-3 uusi), mutta edelleen Lara meni istumisen kautta maahan (-10 TVÄ). Seuraava virhe tuli kolmannella kyltillä, jossa systeri korjasi Laran sivulletulon ja tästähän tuli tietysti tuplaistuminen (-10TVÄ). Sitten viitoskyltiltä tuli –1 TAL. Mutta loppurata menikin virhepisteittä, vaikka istuminen olikin Laralla hieman hakusessa.



Mutta pisteitä jäi 76p joten toinen hyväksytty tulos.

Odotamme Laran luokan päättymistä

Seuran kurssijaot on myös saatu tehtyä, pääsin hakemaani rally-ryhmään (joka toinen viikko kevääseen asti voi-mes tason ratatreenit), sama kouluttaja kuin viime talvena, eli ihan hirveästi ei varmaan kehitysideoita saada, mutta treeniä kumminkin. Tokossa emme päässeet mihinkään ryhmään. Tai siinähän oli tasan yksi kurssi, joka sopi meidän tasoon sekä aikatauluihin. Mutta siihen otettiin vain kolme koirakkoa ja paikat kuulemma meni hallituksen jäsenille. Mutta yllätyksenä pääsimme siihen koiratanssikurssille! Rally ja tanssi osuivat vielä vuoroviikoille eli nyt joka toinen viikko rallatellaan ja joka toinen tanssahdellaan.

Koska päätin että siirrymme EVL:ään, ei tietenkään kurssitta oleminen ole mikään kovin hyvä vaihtoehto. Sinällään jos olisin jo jonkun koiran kanssa kisannut EVL:ssä, saattaisin pärjätä jotenkuten yksin, mutta näin ensikertalaisena haluaisin jonkun katsovan hieman mitä teen. Mutta EVL-kursseja ei ihan joka koirakoulusta löydy. Ja tietenkään en voi mitään hirveitä matkoja ajella töiden päälle. 

Joten päädyin siihen, että käyn Korrien luona yksäreillä 1-2 kertaa kuukaudessa, kun heidän hinnatkaan eivät aivan mahdottomat ole. Tietysti talvella tulee sitten lisää hintaa kun joutuu vuokraamaan tunnin Jau-hallilta. Riitta Korri kyllä ehdotti että kannattaa ostaa vaparikortti Jaulle, mutta 60€ kuukausihinnalla tuli hieman nikoteltua, varsinkin kun juoksuisen nartun kanssa tokon treenaaminen on siellä kiellettyä. Vielä kun ajatus oli että systeri tulee treenaamaan meidän kanssa (eli puolituntia minulle ja puolituntia hänelle), pitäisi meidän molempien ostaa vaparikortit. Tulee paljon halvemmaksi ostaa se irtotunti ja pistää maksu puoliksi. Mutta ajatus oli treenata ulkona niin kauan kuin vaan säät sallii.

Uuteen treenikassiin saa kaiken tarvittavan mukaan.

Mallinhommat on vakavaa puuhaa. :'D

tiistai 27. elokuuta 2019

Harjoituskoirakkona koiratanssikoulutusohjaajakurssilla

Meidän seura järjesti koiratanssikoulutusohjaajakurssin, johon kaivattiin harjoituskoirakoita. Joten mehän ilmoittauduttiin Lunan kanssa semi-ummikoihin, eli tasoon jossa jotkut koiratanssin perustemput ovat jo hallussa.

Hieman kauhistelin ennen koulutuksen alkua, kun näin että meidän ryhmään oli tulossa musta kleini. Lunahan helposti lenkillä reagoi nykyään pieniin mustiin koiriin, yhdistäen ne meidän naapurin kleiniin/mitteliin joka on useampaan otteeseen yrittänyt käydä päälle. Joten en yhtään yllättynyt, kun tulokkaan bongatessaan Luna jähmettyi paikoilleen ja niskavillat nousi pystyyn. Onneksi, hajumaailma oli selvästi eri, koska neiti nuuskutti ilmaa useamman minuutin kunnes totesi että nyt taitaa olla väärä koira kyseessä. Sen jälkeen kleinistä ei välitetty enää pätkääkään.

Meitä ennen olevalla ryhmällä oli aiheena ohjaajan heittäytyminen, mikä omalla tavallaan olisi ollut meille tosi hyvä, koska minä olen surkea heittäytyjä, mutta se on taas aiheena yksi inhokkini joten salaa olin tyytyväinen että sitä ei tullut meille. Meille osui aiheeksi eri tasoissa tekeminen, tarkoittaen että koiraa voi ohjata seisomisen lisäksi esimerkiksi kyyryssä, istuen tai maassa maaten.

Alkuun oli tietysti lyhyt esittely itsestämme (tai pääasiassa koirista), jonka jälkeen meidän aihe käytiin läpi. Meille annettiin muutamia esimerkkejä mitä voisimme alkaa harjoitella eri tasoilla (kuten ympäripyörähdys, tassun anto, pujottelu).

Valitsin meille ympäripyörähdyksen. Eli ensin pyörittiin kumpaankin suuntaan minun seisoessa, siitä sitten seuraavaksi koukistin jalkoja, jonka jälkeen menin polvilleni ja lopulta istumaan. Luna on omalla tavallaan hieman puupää, ettei se kiinnitä ihan hirveästi huomiota siihen missä asennossa minä olen. Joten nämä ympäripyörimiset sujuivat isoimmitta ongelmitta.

Siinä sitten hieman vaikeutin tehtäviä hiljalleen ja Luna kiersi joko minut kokonaan kun istuin maassa tai välillä hypättiin jalkojen yli. Näihin tietysti neiti tarvitsi vielä reilut käsiavut ja siitä saimmekin seuraavaksi tehtäväksi käsiavuista eroon pääsemisen. Toinen vaihtoehto oli ottaa jokin toinen temppu tehtäväksi. Päädyin jälkimmäiseen, kun tuntui että olimme jo tehneet ihan hirveästi tätä ympärimenemistä.

Tässä pientä kotivideota siitä mitä tehtiin treeneissä.



Päätin ottaa pujottelun. Se on toinen Lunalle helppo liike, kun kyse on jalkojen pujottelusta. Sitä nyt on hankala tehdä monessa eri tasossa, oikeastaan voit joko seistä, jolloin pujotellaan jalat, tai olla kontillaan, jolloin koira voi pujotella käsien ympäri. Tai kyllä siinä välimaastossakin varmaan pystyy jotain pujotteluja tekemään, mutta me lähdimme nyt kontilleen ja käsien pujotteluun.

Tai ainakin yritimme. Lunalla oli hieman hankaluuksia ymmärtää tehtävää, kun neidille käsi = palkka. Kun laitoin kädet maahan niin Lunahan oli varma että minulla oli nami siellä piilossa. Toinen hankaluus oli tietysti kun tarvitsin käsi ohjaamiseen ja palkitsemiseen. Eli yritä siinä nyt saada koira kiertämään käsiä, kun tarvitsisi kolmannen ohjaamaan ja neljännen palkitsemaan. :’D

Toisekseen tajusin aloittaneeni ehkä turhan hankalasta, yritin nimittäin heti liikuttaa käsiä kuten jalkoja ja saada Lunan pujottelemaan. Kun alkuun tietysti olisi voinut harjoitella ihan vaikka kasia paikallaan olevien käsien ympäri. Tämän neiti tuntui tajuavan ihan tunnin lopussa.

Sen enempää ei siinä tunnilla keretty tekemään, mutta Luna selvästi tykkäsi vaihtelevasta treenistä. Varsinkin kun namia sai todella helposti.

Sano JEE! 

perjantai 23. elokuuta 2019

Paluu arkeen

Noin viikko ollaan jo eletty arkea. Loppulomalla käytiin Salossa sukuloimassa ja palattiin siitä vaunulle. Lara vietti ensimmäiset pari päivää työhuoneessa piilossa tädin saksanseisoja Topilta, viimeisenä päivänä sitten olikin jo valmis leikkimään pojan kanssa. Tilasimme Saloon myös hierojan neideille kun alkoi jälleen edellisestä hieronnasta olla aikaa. Hieroja oli tällä kertaa Rosanna Peltoniemi ja täytyy sanoa että minä ainakin pidin hänestä. Lunalla oli selässä jumia, jota hän sitten käsitteli useampaan otteeseen.





Rally-toko treenit meillä jatkuvat vielä elokuun loppuun, jonka jälkeen jännätään, että mihin ryhmiin pääsemme talveksi. Tänä vuonna oli minusta meidän tasoon hieman huonompi kurssivalikoima ja sitten niistä parista kurssista oli osa meille mahdottomiin aikoihin. 

Positiivinen yllätys oli sitten se, että ensimmäistä kertaa tarjolla oli koiratanssikurssi. Huonopuoli, niitä kursseja oli vain yksi ja siihen otetaan vain neljä koirakkoa. Hakijoita on varmasti ainakin tuplamäärä, joten meidän mahdollisuus päästä kurssille on suhteellisen pieni.

No, ensiviikolla tulee tieto mihin ryhmiin päästiin.

Tokossa olen tosissaan päätynyt nyt siihen, että siirrymme EVL:ään hakematta sitä TK3 –koulutustunnusta. Siellähän sinällään on meille 2-3 hankalampaa liikettä, ensimmäinen on jo tiedetty kiertohyppynouto. Meillä on edelleen ongelmana esteisiin ja kapuloihin kiinnijääminen.

Olen sitä nyt pariin otteeseen treenannut. Yleensä teen alkuun pelkkää kiertoa ilman kapuloita ja lähetys esteiden kohdalta. Sitten kiertoon lähetystä esteiden takaa. Satunnaisesti pysäytän ja lähetän hyppäämään esteen. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen, lisään kapulat mukaan. Yleensä tällöin meillä menee pari kertaa ihan okei, eli Luna pystyy juoksemaan sekä esteiden, että kapuloiden ohi kiertoon. Mutta sen jälkeen en oikein tiedä mitä käy, mutta tässä vaiheessa kiinnijääminen tapahtuu. Eli vaikka neiti olisi kiertänyt jo useaan otteeseen, niin se lähteekin yllättäen samalla kierrä-käskyllä esteille. Kun kiellän siitä, se saattaa siirtyä hakemaan kapuloita.

Tässä tietysti voi olla syynä kierron pitkä matka, pitänee varmaan ottaa käyttöön toissa kesänä saatu neuvo, että ennemmin kuin se että me lähennymme kiertoa (jolloin “häiriöt” jäävät taakse), tuodaan kierto lähemmäksi. Eli esteet ja kapulat pysyvät koko ajan näkyvillä. Lunallahan on ollut irtoamisongelmaa useammassakin liikkeessä, joten se todennäköisesti liittyy myös tähän. Kun kierto on niin kaukana, niin neiti mieluummin ottaa esteen tai kapulat kohteeksi.

Toinen treenattava asia onkin tyhjään lähetys. Meillähän on tuntunut targetti toimivan tässä parhaiten ja niin että laitan sen hieman pidemmälle kuin pakollisen 10 metriä. Sinällään idea on neidillä jo päässä kytemässä ja lähetyksessä suunta on suht eteenpäin. Mutta jossain vaiheessa tulee kaarros. Viime tiistaina rally-tokon jälkeen Luna teki oikeasti todella hyviä tyhjäänlähetyksiä ja nättejä stoppeja, mutta kun torstaina kävin treenaamassa samaa, niin suoruus oli kadonnut johonkin.

Voihan kyse olla ihan siitäkin, että Luna ei vielä ole täysin varma targetin olinpaikasta. Plus torstaina kun treenasin, oli targettikin ehkä turhan lähellä aitaa (ei kai kokeessa koira koskaan joudu juoksemaan ihan aidan viereen?) Tiistaina targetti oli keskemmällä kenttää.

Hieman otin paikkiksia Lunan ja Laran kanssa. 

Kolmas on ohjatun merkki. Tämä on ottanut tuulta purjeisiin kyllä kunnolla ainakin muutaman viimeisen treenin perusteella. Olin varma, kun kapulat on Lunalle muutenkin houkutus, niin ne olisi myös tässä. Mutta ehkä tämä on käänteinen kiertohyppynoutoon, eli kun merkki on lähempänä kuin kapulat, Luna valitsee mieluummin merkin. Toimii siis tässä tapauksessa, mutta tietää ongelmia kiertohyppynoudossa.

Muut liikkeethän on tuttuja, seuraamisessa tulee sivuaskeleet ja peruutuksen käännös. Sivuaskeleet on Lunalle tuttuja samaten käännös peruuttaessa vaikka siinä nyt irrotaankin mukavasti. Se itse peruutushan meillä on ollut pielessä avoimesta asti, pitäisi varmaan oikeasti korjata sekin asia (mikä tosin on helpommin sanottu kuin tehty), jotta turhilta pistemenetyksiltä vältyttäisiin. Olen tainnut se jossain muussa yhteydessä sanoakin, mutta neitihän peruuttaa reilu puolimetriä minun takana eikä tuossa vieressä missä sen kuuluisi peruuttaa. Ideoita otan tämän ratkaisemiseen. Olen kokeillut palata namilla imuttamiseen, mutta Luna ei vaan pysty hamuamaan namia ja peruttaa samaa aikaa. Kun nami ei irtoa, spurttaa neiti taaksepäin.

Luna ja Lunan  kenkäkokoelma

Kaukoissahan ei tuo lisähaastetta kuin matkan piteneminen, mutta todennäköisesti meillä pysyy sama ongelma, eli laiskuus.

Tunnarissa tulee useampi kapula mukaan ja muodot vaihtuvat, mutta niitä on jo treenattu hyvin.

Luoksetulossa tulee toinen stoppi (maahanmeno) mukaan. Tämä saattaa toimia Lunalla itseasiassa paremmin kuin tämä voittajan yksi pysähdys, koska suoraan juoksemismatka lyhenee. Maahanmenoja onkin jo harjoiteltu, reagointinopeus voisi olla nopeampi, mutta kyllä se siitä.

Z-liike. Tässähän ei ole mitään muuta kuin tehdään kaikki vaihdot peräkkäin. Lunan istuminen on varmistunut huomattavasti ja seisomisessa/maahanmenossa nyt muutenkaan on harvoin ongelmaa.

Paikallaolot ei myöskään ole ongelma. Luna osaa istua ja ollaan treenattu myös maahanmenoa ja luoksetuloa siinä. Tässä oikeastaan voi olla ääntelyongelmaa, jos ei pääse treenaamaan tarpeeksi. Ja häiriöongelmaa, ettei ihmetellä takana liikkuvaa liikkuria tai mennä viereisen käskystä maahan.

Katsotaan kuinka ahkeria ollaan, uskaltaisiko sitä loppuvuodesta käydä seuramestiksissä huvikseen kokeilemassa miltä se EVL tuntuu vai meneekö ekat kokeet ensivuodelle.

Toiseksi viimeisellä rally-tunnilla teimme tämän vuoden SM-kisojen voittajaluokan rataa. Rata oli ollut haastava, vain 5 koirakkoa oli saanut tuloksen ja niistä viides oli meidän seuran jäsen. Sinällään radalla ei näyttänyt omaan silmään olevan mitään isoja hankalia kylttitehtäväketjuja.



Luna ei ollut ihan niin mukana radalla kuin olisi voinut olla, mutta ei meillä siltikään mitään isoja ongelmia ollut. Alkuun oli hieman pientä säätöä peruutuksen kanssa, kun heti ensimmäisenä kylttinä oli peruutus kolme askelta, Luna suoritti tämän kyllä hienosti, mutta seuraavaksi oli oli 270 käännös vasempaan, missä peruutettiin jälleen, niin Luna oli tekemässä ihan tavan peruutusta. Joten itse käännöksestä tuli todella löysä kun neiti oli kerinnyt jo peruuttaa pari askelta taaksepäin, ennen kuin lähti kääntymään.

Seuraava ongelma olikin ensimmäinen estehyppy, mutta siinä taisi olla syynä silmiin häikäisevä aurinko. Koska yksikään ryhmän koirista ei hypännyt estettä ensimmäisellä yrityksellä.

Kolmas ongelma oli häiriö, joka tuli spiraalin jälkeen. Alueellahan lentelee pienlentokoneita yli koko ajan, mutta nyt yksi lensi todella alhaalla. Luna siis pysähtyi katsomaan konetta ja joutui sitten kirimään vauhtia päästäkseen takaisin sivulle. Tosin minä olin jo seuraavalla kyltillä ja Luna lähti arvaamaan mitä siinä piti tehdä (meni siis maahan kun piti istua).

Loppurata sujui sitten ihan hyvin.

Auringonpalvoja
Täytyy sanoa, että kohdennettu mainonta on omalla tavallaan hyvä, että huono juttu. Nimimerkillä arvatkaa kuka jäi mainoksen uhriksi. :D Fb:ssä minulle näkyi ties kuinka monta kertaa Photolamuksen mainos ja aina ihastelin värikkäitä koirapiirroksia näytöltä. Kun sitten oli nähnyt mainoksen tarpeeksi monta kertaa, päädyin tilaamaan Lunasta kuvan. Olin siis jo jonkin aikaa ajatellun hankkivani telkkarin yläpuolelle kuvan Lunasta ja tämä tyyli näytti minusta kivalta. Kun siinä sitten valitsin sopivaa maalaustyyliä, päädyin kumminkin realistisempaan kuvaan (alunperin houkutteli kunnon sateenkaariväreissä tehty kuva).

Kuvahan siis tehtiin että lähetin muutaman kuvan Lunasta ja niiden perusteella taiteilija teki työn. Ensimmäisiin vedoksiin en ollut täysin tyytyväinen, mutta onneksi digitaidetta pystyy muokkaamaan "helposti", joten muutaman kerran pyysin tekemään sinne tänne korjauksia. Pääasiassa ensimmäisessä kuvassa Luna näytti trimmaamattomalta, toisessa sitten taiteilija vaalensi värejä liikaa ja viimisillä kerroilla korjailtiin kuonoa. Lopulta noin viikon jälkeen kuva miellytti omaa silmää ja pääsin tekemään siitä canvas-taulun. (Hintaa kuvalle tuli 30€ ja canvastaulu oli n. 60€)




Palataan vielä vähän taaksepäin, kun siirryimme Salosta vaunulle, onnistui Luna nappaamaan jostain punkin kyytiläiseksi. Molemmille tytöille oli laitettu Bayvanticit Salossa noin vuorokautta ennen vaunulle menoa. Mutta siitä huomatta, punkki oli purrut kiinni torstai-iltatana tai perjantaina. Punkki huomattiin perjantaina noin viiden maissa ja kun sitä aloin irroittamaan, totesin sen olevan jo kuollut ja kuivahtanut. Eli todennäköisesti punkkisuoja toimi tappaen punkin, mutta ei tällä kertaa kyennyt karkoittamaan (eihän mikään suoja ole 100%). Mutta siinä sitä irroittaessani aloin katsoa että nyt Lunan iho punoittaa kyllä tavallista enemmän siitä punkin läheltä. Ja punkin jättämä patti tuntui paljon tavallista isommalta.

Mukavuudenhaluinen spanieli

Otin sitten sakset käsiin ja leikkasin karvoja punoituksen ympäriltä. Pattihan oli varmaan 3 cm halkaisijaltaan (normaalisti puolikkaan herneen kokoinen) ja verestävän punainen. Patin ympärillä näytti olevan vielä tummempi rengas.

Totta kai nämä tällaiset tapahtuu aina perjantai-iltana tai viikonloppuna, kun joudut sitten miettimään että missäköhän on lähin eläinlääkäri. Sitten muistui mieleen LähiTapiolalta tullut mainos LemmikkiHelpistä, jossa saa chatin välityksellä yhteyden eläinlääkäriin. Sovelluksessa lupailtiin 5-30 minuutin odotusaikaa. Lääkkeitähän sillä ei pysty määrätä, kun laki vaatii eläinlääkärin nähneen koiran viimeisen vuoden sisään, mutta pystyisi kumminkin antamaan ohjeet ja kertoa että kuinka kiire meillä sinne eläinlääkärille on. Maksuakaan siitä ei suoraan mene, vaan "käyntimaksu" vähennetään Lunan kauden vakuutussummasta.


Lähetin kuvat sovelluksen kautta lääkärille, selitin asian ja jäimme odottamaan (kello oli sen n. 17). Puolen tunnin jälkeen edelleen odottiin... ja odotettiin. Siinä seitsemän maissa aloin jo miettiä, että alkaa olla viimeiset hetken lääkärillä vastatata, jos meidän pitää mennä tai hakea apteekista jotain. Saaresta ei ihan heti pääse lähtemään ja lähimpään apteekkiinkin oli matkaa.

Patti ei kumminkaan näyttänyt pahentuvan eikä Luna sitä ihan hirveästi yrittänyt raapia, joten ajattelin ettei meillä nyt niin akuuttihätä ole. Lopulta yhdeksän maissa illalla eläinlääkäri vastasi yhteydenottoon, alkuun pahoitellen että heillä on hirveä ruuhka tällä hetkellä.

Lääkäri siinä totesi, että seuraaminen ja putsaaminen riittää, jos patti näyttää tuolta edelleen maanantaina, niin sitten kävisi lääkärillä. Tai jos se lähtee leviämään tai märkimään tai Lunan vointi huononee, niin sitten pitää mennä aikaisemmin. Raapiminen tietysti pitäisi estää, jottei se ärsyynny tai tulehdu.

Siinä sitten hieman mielessäni kirosin, meillä oli vaunulla kyllä haavanhoitotuotteita, mutta ei kyllä mitään muuta. Kauluria ei sinällään Luna tarvinnut, kun patti oli juuri niin ylhäällä ettei neiti sitä nuolla pystynyt, mutta takatassuilla kyllä rapsutti.


Onneksi lopulta löytyi kaapista tuubihuivi, pujotin sen ensin Lunan kaulaan ja totesin ettei se mene tarpeeksi alas. Sitten otin sakset ja leikkasin kaksi reikää huiviin ja pujotin sen kokonaan neidin päälle. Onni on sen verran pieni koira, että sille saa puettua hätätapauksessa tuubihuivin päälle. :D Ja toinen onni on vaatteisiin tottunut koira, koska Luna meni tyytyväisenä nukkumaan huivi päällä.

Pää hieman tärähti kun valotus oli erittäin huono.
Onneksi seuraavana päivänä punoitus oli jo hieman laantunut. Edelleen koko patti oli kunnolla punainen, mutta sen verestävyys oli kadonnut. Maanantaihin mennessä punoitus oli jo lähes kokonaan kadonnut ja pattikin jo pienentynyt yli puolella.


sunnuntai 11. elokuuta 2019

Kotka KV 10.8.2019

Tämä vuosi onkin ollut oikein näyttelyvuosi, kun Lunankin  kanssa ollaan käyty jo kolmessa näyttelyssä. Tämä Kotka oli kyllä sellainen, että pohdin että kannattako neitiä ilmoittaa, kun katselin kyseisen tuomarin aikaisempia cockeri-arvosteluja, huomasin saman yhtäläisyyden kaikkien tykättyjen koirien arvostelussa; tuomari selvästi tykkäsi vahvarakenteisista yksilöistä. Eli Lunan vastakohdista, mutta tuli se sitten kumminkin ilmoitettua mukaan.

Eli lähdimme samalla kokoonpanolla kuin aikaisemmin: Luna, Lara ja Bemmi. 


S. ja Bemmi tulivat Nurmijärveltä ja tapasimme Porvoon kohdilla aamukahdeksalta. Siitä ajoimme yhdessä Kotkaan. 

Laran ja Lunan kehät olivat laitettu alkamaan samaan aikaan (klo 10) ja Bemmi oli vasta iltapäivällä. 

Systeri jäi Laran kanssa oman kehänsä viereen, kun me veimme muut tavarat Lunan ja Bemmin kehien luokse (olivat vierekkäin). Minä jäin seuraamaan cockerikehiä kun S. kävi katsomassa ja kuvaamassa systerin ja Laran kehän. 

Merelle nousi yllättäen kunnon sumu ja taustalla näkyvä saari katosi näkyvistä muutamaan otteeseen.

Laralla oli edellisellä viikolla alkanut karvanlähtö ja minua oikein syyhytti päästä harjaamaan pikkuneidin turkkia pois. Mutta kaikki kiva aina kielletään ja jouduin pitämään näppini erossa näyttelyihin asti. Joten Laralta on tässä viime päivien aikana vain napattu pois harmaan roikkuvat karvatupsut, joita tosin tuli vähän väliä lisää. Myös ylimääräistä rapsuttamista on vältetty, ettei se karva irtoaisi kokonaan. Systeri vielä ennen kehää veti viimeiset irtotupsut irti. Kyseinen tuomari kun ei aikaisempien tulosten perusteella välittänyt liian “kapeista” bortsuista, joten turkki tuo Laralle kaivattua massaa ulkonäköön. Varsinkin pienen koonsa takia karvanlähtö saa sen näyttämään vieläkin pienemmältä. 

Vaikka karvanlähtö ei jäänyt tuomariltakaan huomaamatta (oli kuulemma irrotellut karvoja käsistään yksilöarvostelun jälkeen), oli Lara esiintynyt hyvin ja karvaa oli tarpeeksi jäljellä hyvään tulokseen. Lara sai siis ERI SA ja ollen lopulta PN2 ja saaden vara-cacibin. 

Tuomarina oli siis Harri Lehkonen.

Laran arvostelu:
 
"Hyvän kokoinen jäntevä narttu. Oikeanmuotoinen feminiininen pää. Hyvät mittasuhteet. Tasapainoiset kulmaukset. Oikeanlaatuinen turkki. Erinomaiset rodunomaiset liikkeet. Esiintyy reippaasti.”

Toisena oli Lunan vuoro. Neiti esiintyi tapansa mukaan nätisti, mitä nyt oli ehkä tavallista enemmän namien perään siinä vuoroa odotellessa. Ensin ajattelin joutuvani esittämään Lunan “perinteisellä cockerityylillä” eli kiinni pitäen, koska tuomari näytti olevan tyyppiä joka kävi yhdessä seisottaessakin useasti hiplaamassa koiria. Neiti sietää pöydällä hiplailun, mutta ei oikein sitä että maassa seistessä vieras ihminen kumartuu päälle koskemaan. Aloitin kumminkin vapaalla tyylillä ja seurasin tuomaria, jos näyttäisi siltä että se olisi tulossa hiplailemaan “meille väärässä kohdassa” vaihtaisin esitystapaa. Mutta onni onnettomuudessa, ensimmäinen koira hieman säikähti luoksetullutta tuomaria, joten tuomari ei sitten tullut meidän loppujen luokse enää kuin katsomaan. 


Lunan liike oli muuten ihan ok, mutta nenä meinasi tippua maahan muutamia kertoja. Olihan nurmikko täynnä linnunkakkaa ja minä kun esitän löysällä hihnalla, niin pää pääsee vapaasti laskeutumaan. 

Mutta siinä loppuseisonnassa kuulin osan arvostelusta ja totesin, että kuten oletin, ei se ERI sieltä tullut. 

Tuomarina Rudy Feyaerts (Belgia)

"Feminine head & expression. Over all rather narrow standing & moving. Upright in shoulder. Good depth of brisket. Well angulated behind. Good coat quality. Very happy on the move but carries tail too high” 

AVO-EH, AVK3 


Kuten osasin odottaa, Luna on liian kuikelo tälle tuomarille, mutta yllättäen taitaa olla ensimmäisiä tuomareita, jonka mielestä eturinta oli hyvä. Yleensä sitä kaivataan lisää. Häntä sai taas kommenttia, mutta ihan ansaitusti. Kun katsoin kuvia jälkeenpäin näytti että häntä oli vielä tavallista korkeammalla tällä kertaa. 

Sitten piti vielä odotella Bemmin kehää. Kävimme ensin kiertelemässä myyntikojut, josta mukaan tarttui uusi oranssi(!) kevythäkki sekä 2mx2m auringonsuojapeitto. Samperi kun se oranssi häkki oli laitettu oikein näkyvästi esille ja jäin sitä siinä ihastelemaan. Hintakaan ei ollut paha, 39€ (norm. 69€) mutta koko vähän väärä Lunalle (XL). Meillähän on tällä hetkellä pääsääntöisesti käytössä L-kevythäkki, autotallissa myös yksi XL (vai XXL?  en muista) jonka systeri yleensä ottaa mukaan kun hän lähtee E:n ja Vanillan kanssa näyttelyihin kun molemmat bortsut mahtuvan siihen hyvin samaan aikaan. Mutta Lunan kanssa ei häkkiin voi oikein ketään muuta änkeä, kun neiti omii koko tilan itselleen. 

Aurinkosuojapeitekin oli pienessä alessa 25€ (norm. 30€). Minä siinä pohdin ja pohdin ja myyjäkin jo totesi seläntakana, että saan molemmat 60 eurolla jos ostan. Lopulta luovutin ja kaivoin pankkikortin taskusta. S. vähän tuntui pyörittelevän silmiään, kun palasimme koirien luo uuden häkin kanssa. 

Avasin häkin ja laitoin suojapeiton molempien häkkien päälle. Laitoin Laran uuteen häkkiin, kun Luna makoili vanhassa, mutta lopulta piti vaihtaa koirat päittäin, kun Lara ei arvostanut uutta mökkiä. Kun pikkuneiti pääsi tuttuun vanhaan pienempään häkkiin, se örähti tyytyväisenä ja kävi torkkumaan. Minä sitten vuorostani pyörittelin silmiäni, Luna ei välitä millaisessa mökissä oleskelee ja kävikin maate uuteen häkkiinkin ihan ongelmitta. Lara taas on tarkka, että pitää olla se “oma” mökki. Ehkä kun Luna on esikäyttänyt tuota häkkiä tarpeeksi (siihen jää tuttu haju) niin pikkuneitikin hyväksyy uuden mökin makuupaikaksi.

Lunasta uudessa mökissä ei ollut ongelmaa. 
Harjoittelin hieman siinä odotellessa Bemmin kanssa. Poju muuten kulki ihan hyvin kuulolla, mitä nyt maassa olevan linnunkakat kiinnosti selvästi sitäkin ja jouduin kalastella päätä takaisin ylös muutamaankin otteeseen. Sitten sain myös selville että minulla oli aivan väärät kengät kyseiselle nurmikentälle. Nimittäin aivan yllättäen kesken käännöksen Bemmi noteerasikin lähellä olevan kulttisnartun ja nykäisi sen luokse. Minä joka olin juuri itse kääntymässä, en tietenkään olettanut nykäisyä ja vaikka kroppa vaistomaisesti otti nykäsyn vastaan, niin kengät olivat nurmikentällä kuin luistimet, minkä takia lensin sitten siihen nurmelle perseelleen.  


Bemmihän on hömelö kuten Lola eikä ymmärrä ettei joku koira voi pitää hänestä (paitsi Lunan se on jo oppinut). Onneksi tämä narttu vain väisti ja sen omistajakin pääsi siihen väliin (minullahan oli Bemmin hihna koko ajan käsissä, mutta kesti hetken että sain itseni ylös ja jalat sen verran tukevasti että sain pojan takaisin hallintaan), joten mitään omia hiertymiä pahempaa ei tapahtunut vaikka siinä itse kerkesin jo säikähtää.

Sen jälkeen poika ei enää yrittänyt mennä muiden luokse minun kanssani, mutta varuilta vaihdoin systerin kanssa kenkiä ennen kehään menoa. Tennarit hänelläkin oli, mutta pohja aivan erilainen joten pito oli paljon parempi.

Kehässä sitten ei ollut isompia ongelmia onneksi. Bemmi oli ehkä vähän liian innostunut tervehtimään tuomaria, mutta sain sen kumminkin pidettyä jotenkuten aisoissa (pientä etutassuhyppelyä oli välillä havaittavissa). Yritin liikkeessä saada pojua liikkumaan hieman rivakammin, mutta B. siirtyi laukkaamaan turhan helposti joten jouduin sitten pitämään nopeuden sellaisena että pysyttiin ravissa.


Yksilöarvostelu sujui myös ihan hyvin, tosin alkuun jouduin hieman pyöräyttämään Bemmiä jotta sain sen pysymään paikoillaan. Ja hieman jännitystä toi seuraavaksi yksilöarvosteluun tuleva uros, jonka esittäjä sitten alkuun seisotti koiraansa suoraan pojan edessä. Mielessä kävi että näinköhän B. päättää lähteä tuota tervehtimään, mutta onneksi taisi esittäjä myös tajuta olevansa hieman huonossa paikassa ja siirtyi siitä kauemmaksi. 

Tuomarina Satu Ylä-Mononen

“Hyvä koko ja mittasuhteet. Vahva pää. Kaunis ilme, hieman löysät huulet. Luusto saisi olla voimakkaampi. Riittävä eturinta, hyvä rungon vahvuus. Hyvä häntä. Saisi liikkua pidemmällä askeleella. Hyvä turkin laatu ja esitetään kauniissa näyttelykunnossa.” 

Vaikka arvostelu oli minusta todella hyvä, sai poju kumminkin EH:n. Ja koska ERIn saaneita tuli lopuksi useita, ei tarvinnut osallistua kilpailuluokkaan.

Siitä sitten pakkasimme tavarat, kävimme ottamassa vielä pari yhteiskuvaa rannalla ennen lähtöä. Kävimme jälleen ABC:llä syömässä, Lara ja Bemmi saivat omat hampparit, Lunalle annettiin vain pieni maistiainen, kun sen vatsa ei vaan kestä paljoa mitään ylimääräistä. Ruokailun jälkeen ajoimme yhtä matkaa Porvooseen asti, josta S. ja Bemmi sitten kääntyivät kohti Nurmijärveä.

 Kotona Lara sitten pääsi karvoistaan.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Loma part 2

Meillä alkoi kesäloman kakkososuus tässä elokuun alusta. Isoja suunnitelmia ei enää ole, käymme Kotkassa näyttelyssä ensi lauantaina, mutta siinä oikeastaan se. Osa ajasta vietetään kotona kun treenit on ja osa sitten ollaan vaunulla. 

Meillä piti alkuun olla vahvasti rally-treenipainotteinen loma, koska olimme ilmoittautuneet mukaan seuran rallyn SM-joukkueeseen. En alkuun ollut edes ajatellut ilmoittautuvani, varsinkaan näin kun kisataan mestarissa, koska tämän meidän lyhyen (1,5 vuoden) rally-uran aikana olin useammasta suunnasta kuullut, että SM-kisoihin pitää olla valio ja yli 95 pisteen keskiarvo tuloksissa. Mutta kouluttajat totesivat, että ne eivät olleet ilmoittautumiseen vaadittavia tuloksia ja seuralla oli ongelma että koko joukkuetta ei meinattu saada kasaan.  Ja kun kisat oli Kuopiossa, kouluttaja totesi että voi hyvin olla ettei porukka jaksa lähteä niin pitkälle ja mestariluokan raja putoaa. Joten laitoin sitten ilmon menemään. Alkuun näytti siltä, että joukkue jäisi todella pieneksi, me Lunan kanssa ainoat ylemmän luokan kisaajat ja sitten kaksi alemman luokan kisaajaa. 

Kun ilmoittautumisen deadline alkoi lähestyä, aloin epäillä, että näinköhän meidän pisteet tulee kumminkaan riittämään (tai sanotaanko olin 95% varma että pisteet eivät riitä) jolloin tajusin että jos me ei päästä kisaamaan ei pääse koko joukkuekaan. Onneksi viimeisillä päivillä mukaan ilmoittautui vielä yksi alemmanluokan ja yksi voittajaluokan koirakko, joten kun mestarin karsintaraja ilmoitettiin ja Lunan kanssa karsiuduttiin, pääsi loppu joukkue kisaan mukaan. 

Eli siihen meni meidän rally-painotteinen loma. Mutta nyt voidaan pitää loma lomana, ei tarvitse stressata, että meidän olisi pakko treenata. 

Luna ottaa loman rennosti - viemällä tietysti sohvan parhaan paikan
Vaunulla meillä oli loman alussa jokavuotinen “lystilauantai”, eli pääasiassa lapsille ja lapsenmielisille tehty toimintapäivä, jossa oli pientä kisailua, poniajelua, ongintaa, arvontaa ja syömistä. Yleensä olen itse ollut paikalla kuvaamassa, mutta tällä kertaa tuli sitten osallistuttua kisoihin. Koirat olivat mukana, tosin pääasiassa oleskeltiin tanssilavan reunalla, jossa meidän äidillä oli hyppynarupiste vahdittavana. Siinä oli penkkien alla sopivasti varjoa neideille.  

Pääsi koirat kyllä mukaan poniajelulle, jossa taas näki koirien luonne- tai kokemuseron. Luna hieman haisteli istuessaan edessä kärryjä vetävää shettistä, mutta totesi sitten että tämä nyt on tällainen kyyti. Lara puolestaan ei näyttänyt ymmärtävän miksi hänen on istuttava ponin vetämässä kärryssä. Varsinkin kun kärryt lähtivät vauhdilla liikkeelle ja alkumatkan Lara kulki selkä menosuuntaan päin. Puolessa välissä kierrosta Lara sitten käännähti ympäri, minkä takia fleksi kolahti kärryjen lattialle mitä pikkuneiti sitten väisti. Ainut että Lara väisti sitä Lunan suuntaan, joka sitten pörähti bortsulle joka kehtasi häntä töniä. Tässä vaiheessa Lara olikin sitten jo vahvasti sitä mieltä että hänen matkansa loppui tähän, mutta onneksi sain neidin vielä rauhoitettua viimeisen 20 metrin ajaksi. 



Mutta pohdin taas mielessäni jälkeenpäin että onko Luna vaan sopeutuvampi luonteeltaan uusiin tilanteisiin vai onko sen kanssa tehty niin paljon kaikkea hölmöä, että se ei vaan enää osaa ihmetellä asioita. Kaikki käy kunhan vain yhdessä tehdään. Lara puolestaan joko on paljon epäilevämpi luonteeltaan tai sitten se ei vaan ole tottunut tekemään. Mutta kun tässä pohdin Laran pentuaikaa, niin kyllä se oli minusta epäileväisempi jo silloin asioiden suhteen. 

Se mistä Lara saa pointsit, on suhtautuminen päälle käyviin koiriin. Nyt on ollut joko todella huonoa tuuria tai jotain, mutta meillä on kolmesti (kaksi kertaa tosin sama koira) tullut omien päälle vaunulla. Ensimmäinen kerta oli kun olimme lähdössä lenkille. Yläkentältä (meidän asuntovaunu on siis alakentällä) oli sekarotuinen Mesi wc-rakennuksen luona kun sen rollaattorilla kulkeva omistaja oli vessassa. Tämä ei sinällään ollut mitään uutta, olemme usein menneet siitä ohi (ja koirilla oli väliä kumminkin sen kymmenisen metriä) ongelmitta. Mutta sillä kerralla Mesi reagoi johonkin ja tuli päälle. 

Mesihän on jo iäkkäämpi narttu, se on tuotu Virosta varmaan 9-10 vuotta sitten, eikä se silloinkaan ollut ihan pieni pentu. Painoa arviolta sellainen 15kg. Luna ja Mesi eivät ole koskaan tulleet toimeen, molemmat ovat dominoivia luonteeltaan, mutta ne voi esimerkiksi lenkillä yleensä ohittaa toisensa ihan ongelmitta. Lara ja Mesi puolestaan ei ole koskaan kunnolla edes tutustuneet, kun Mesin kanssa se on samalla tavalla kuin Lunan, koskaan ei tiedä millä mielellä toinen on, että käykö se heti päälle vai onko se tällä kertaa hyvällä päällä. 

Mutta siis, Mesi tosissaan tuli sieltä wc-rakennukselta tielle. Mesi oli fleksillä (hihna pitkänä) kiinnitetty rollaattoriin, mutta vanha rouva veti koko pirun rollaattorin mukanaan. Mesi ei vilkaissutkaan Lunaa (vaikka minä siinä vaistomaisesti nappasin Lunan vielä syliin koska tiesin että jos se tulisi lähelle niin olisi oikeasti sota pystyssä), vaan lähti Laran perään. Pikkuneiti ei oikein alkuun tajunnut koko tilannetta ja Mesi pääsi nappaamaan Laraa takamuksesta. Onni onnettomuudessa Lara omaa kunnon pehkon tuota turkkia, joten hampaat eivät ylttäneet ihoon asti. 

Äiti sitten sai Mesin lopulta kiinni (jonka omistaja oli tässä ajassa tullut pois vessasta, mutta ei tietenkään pystynyt liikkumaan kunnolla kun rollaattori oli mennyt koiran mukana.) 

Kun Mesi oli saatu kiinni, totesi Lara tilanteen olevan ohi ja oli vain menossa jatkamaan lenkkiä. 


Mutta sitten lystilauantaina Mesi teki saman toistamiseen. Ainut että paikka oli eri, olimme lähdössä leikkikentältä koiria pissattamaan, kun totesin Mesin omistajineen olevan parinkymmenen metrin päässä nurmella varmaan menossa takaisin vaunualueelle. Äiti meni edellä Lunan kanssa ja sanoin sille että ottaa neidin kunnolla lähelle kun Mesi on näkyvillä. Taas kerran, Laran nähdessään Mesi vetäisi rollaattorin omistajaltaan (en tiedä mitä se omistaja teki, ei ainakaan pitänyt koirasta tai rollaattorista kunnolla kiinni) ja lähti Laran luokse. Matkaa oli onneksi nyt sen verran enemmän ja rolla taas hidasti Mesin tuloa että kerkesin kaivaa taskusta Pet Correctorin painesuihkeen ja vetämään Laran selkäni taakse. Suihkautin sitten kunnon suhauksen, jolloin Mesi pysähtyi siirtyi selvästi ihmetellen sivummalle. Se ei kumminkaan kestänyt kauaa, vaan vanha rouva yritti uudestaan, jolloin suihkautin uudelleen. Pidin Laran koko ajan selkäni takana, josta pikkuneiti taisi muutaman kerran irvistellä lähestyvälle koiralle. Lopulta sain tallattua Mesin fleksinarun päälle ja napattua sen käsiini. Tässä vaiheessa Mesikin taisi tajuta että ei voi enää mitään, vaan heilutteli minulle iloisena häntäänsä. Vanha rouvahan on näykkinyt myös (ohikulkevia) ihmisiä ja tietysti tappelutilanne on sellainen missä se olisi saattanut purra, mutta onneksi olin Mesille tuttu ihminen, kun silloin 10 vuotta takaperin vietin monia päiviä sen luona tottuen sitä ihmisiin (oli arka silloin aikoinaan). 

Annoin hihnan Mesin omistajalle ja olin jatkamassa matkaa, kun totesin että rollattori oli siinä tuoksinnassa lentänyt tietenkin ojaan. No, istutin Laran paikoilleen ja kävin nostamassa rollattorin ylös, tässä vaiheessa tuli jo pari muuta auttamaan, joten nappasin pikkuneidin hihnan ja lähdettiin lenkille. 

En tiedä mikä Larassa sitten on, että Mesillä napsahtaa päässä. Larahan ei provosoi, pikemminkin se on yrittänyt kävellä ohi vilkaisemattakaan Mesiä. Näkeekö Mesi sen jotenkin helpompana kohteena verrattuna Lunaan, joka oikeasti vastaisi tappeluun? Lara pyrkii aina väistämään kun vain voi. 

Kolmas oli näiden kahden kerran välissä, kun tulimme lenkiltä oli leikkikentällä joku vieras perhe staffin kanssa. Staffi näki kyllä meidän ihmiset leikkikentän ja tien välissä olevien puskien yli, mutta siinä vaiheessa kun se näki Laran tulevan puskan takaa (matkaa oli varmaan taas se parikytä metriä), lähti se kuin ohjus Laraa kohti. Onni onnettomuudessa Lara oli vapaana ja oli paljon ketterämpi kuin staffi, joten pikkuneiti väisteli staffin syöksähdyksiä helposti. Staffin omistaja kyllä tuli juosten ja huutaen koiransa perässä onneksi ja sai sen kiinni ennen kuin mitään kerkesi sen isommin tapahtumaan. 

Taas kun “tilanne oli ohi” eli vieras koira oli saatu kiinni, jatkoi Lara lenkkiään kuin ei mitään olisi tapahtunut. 

Kilpikonnavahti

Mitäköhän se nyt syö?
Lunallahan nämä tilanteet jää mieleen helposti ja yleensä parin kerran jälkeen se menettää luottonsa siihen tiettyyn koiraan/ihmiseen ja aloittaa rähjäämisen jo haistaessaan ne. Eli se ennakoi että sieltä se taas kumminkin tulee päälle, kuten on käynyt meidän naapurin mittelin/kleinin kanssa. Lunalle riittää nykyään jo että kyseisen asunnon ihminen kävelee ohi ilman koiraa, niin murina alkaa ja kierrokset ovat niin korkealla, etten ole enää saanut niitä alas ja koiraa kuuntelemaan. Onneksi, se ei Lunallekaan jää päälle koko ajaksi, vaan yleensä siinä vaiheessa kun ihminen tai tämä naapurin koira on mennyt ohi, neitikin rauhoittuu. 

Mutta ärsyttävää kun Luna ei muutenkaan välitä vieraista koirista, niin nämä tilanteet eivät helpota sitä sietämistä ollenkaan. Ja voi hyvin olla että jossain vaiheessa Larallakin tulee mitta täyteen päälle tulevista koirista, vaikka vielä tällä hetkellä näyttää onneksi siltä että tilanteen ollessa ohi se on jo pyyhkiytynyt pikkuneidin muistista.

Ostin tytöille ihan oman koirankopin Zooplussasta. Olisin halunnut puisen, mutta joko ne oli liian pieniä Laralle tai sitten mentiin liian isoon joka ei enää mahtunut suunnitellulle alueelle. Tämä muovinen oli ainoa sopiva, kiitos aukeavan sivuoven.. 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Rally-tokokisa 25.7.2019

Kun oma seura järjestää kisat, niin pitäähän sitä mukaan päästä kun ilmomaksutkin on hieman halvemmat. Kävi vielä niin hyvin, että kisassa järjestettiin vain alokas- ja mestariluokka (kumpaankin otettiin 10 kilpailijaa), joten pystyimme molemmat systerin kanssa ilmoittautumaan. Ainut, että ilmoittautumisen alkaessa ensin ei toiminut Virkkuun laitettu mestariluokan ilmoittautumislinkki ja kun lopulta saatiin oikea, ei toiminut itse lomakkeet. Systeri ei saanut alokkaan lomaketta lähetettyä ollenkaan, vaan se ilmoitti heti kisan olevan varasijoja myöten täynnä. Mestariluokan lomake puolestaan antoi ilmoittautua vain varasijalle.  Myös muilla oli samoja ongelmia, joten jäimme sitten odottelemaan vastaavankoetoimitsijan heräämistä (ilmo alkoi aamulla), jotta selviäisi missä oli ongelma.

Puolen päivän paikkeilla sitten tuli viestiä, että mahduttiin kisaan mukaan vaikka ongelmia siinä ilmossa olikin. Hieman myöhemmin VKT vielä kyseli, että oliko mun systeri laittanut mitään viestiä missään kun ei ollut onnistunut ilmoittautumaan (olin siis fb-ryhmässä sanonut ettei hänkään ollut saanut lomaketta läpi). Alokkaassa oli vielä siinä vaiheessa tilaa, joten systerikin pääsi mukaan.

Arki-iltakisan ollessa kyseessä, piti hieman sumplia järjestelyjä. Eli systeri meni koirien kanssa ensin paikan päälle ja minä ajoin töistä suoraan hieman myöhemmin.

Tuomarina oli Riikka Timonen. Ensin ajattelin että ihan vieras tuomari kyseessä, mutta Lunan tuloksia katsoessani totesin että ei pahus, ollaanhan me oltu hänen tuomaroitavana meidän ensimmäisissä MES-kisoissa. Silloin se rata oli jotain aivan kaameeta. Eikä tälläkään kertaa rata näyttänyt ihan yksinkertaisemmasta päästä olevalta.


Ensimmäisenä huomio kiinnittyi useampaan esteeseen. En muista koskaan nähneeni radalla neljää hyppyä. Toinen pieni kauhistus oli liikkeestä istuminen, mikä kyllä viime aikoina on sujunut ihan hyvin treeneissä. Sitten oli käännöksiä ja istumisia sinne tänne. Kolmas kauhistus tuli hitaassa kävelyssä. Minä olen treeneissä hidastanut niin reilusti, että Luna on kuvitellut meidän pysähtyvän ja vetänyt takamuksen maahan. Ja tätä samaa neiti tarjosi, kun kokeilin hidastusta muutamaan otteeseen tyhjällä kentällä.

Meillä meni hetki odotellessa, kun alokasluokka oli ensin. Systeri siis korkkasi rally-uransa Laran kanssa. Siinä hieman kerrattiin miten uusinnat tehdään jos tehdään ja muuta pientä. Hehän ovat jonkun kurssin käyneet jossain vaiheessa ja hieman treenanneet minun ja Lunan kanssa (ja minä treenannut jonkun verran Laran kanssa) ja systeri seurannut suurimman osan Lunan kisoista eri jonkinlainen ajatus oli itse siitä kisasuorituksesta.


Alokasluokan rata ei näyttänyt mitenkään hirveän vaativalta, tietysti siellä oli ensikertalaisille ja hirveästi jännittäville tehty pieneksi kompastuskiveksi spiraali ja pujottelu samoihin tötsiin, joita sitten oli 5 kappaletta peräkkäin. Eli jos jännityksessä ei osaisi laskea, saisi siitä mukavasti miinuspisteitä. Mutta oikeastaan muita isompia kompia en huomannut.

Minä odottelin koirien kanssa, kun systeri kävi rataantutustumisessa. Hieman siinä tuli pohdittua, että miten Luna jaksaa monen tunnin odottelun jälkeen oman suorituksensa kun sääkin oli kuuma. Molemmilla tytöillä oli kyllä päällä kylmällä vedellä kastellut kylpytakit, mitkä pitivät koirat viileinä.

Sitten lopulta kisa lähti käyntiin ja systerikin pääsi radalle.


Alku siinä lähtikin oikein sujuvasti, oikeastaan todella hyvin. Ensimmäiset ongelmat tulikin sitten eteen istumisissa. Ensimmäinen vielä sujui, mitä nyt Laralla oli itse eteentulo hieman hakusessa. Seuraavalle kyltille mennessä oli pientä keulimista ja se eteentulo oli edelleen hakusessa. Lara myös ennakoi ja kuvitteli selvästi että taas tehdään samaa kylttiä kuin äsken ja lähti edessä istumatta kiertämään systerin takaa sivulle. Eli se uusittiin. -3 UUSI Toisella yrittämällä se eteentulo oli edelleen hankala, mutta tällä kertaa takamus löysi maan. Ainut että siitä eteenpäin ei taas kuunneltu ja Lara kiersi nätisti takaa. Nyt sitten systeri ei enää uusinutkaan joten –10 TVÄ. Kyltiltä tuli myös -3 OV, mistä en ole ihan varma. Systeri näyttää videolla nyppäävän hihnasta kun Lara kiertää väärältä puolelta, mutta luulisi siitä tulleen TAL-virhe.

Mutta täten siis pisteitä jäi 84p ja ensimmäinen hyväksytty tulos.

Myöhemmin palkintojen jaossa sitten tuli vielä tuomarin palkinto.

(c) Satu Turunen
Siinä sitten odoteltiin, että rata muutettiin mestariluokaksi. Rataantutustumisessa ei tullut esille mitään uusia ongelmia meille, mutta useampaa näytti huolestuttavan useampi hyppy ja siitä selviäminen. Heidän onnekseen voinee todeta, että onneksi tuomari ei laittanut esteiden perään vielä putkea :’D. Siinä olisi ollut kiva kinkkinen rata aksakoirille.

Me olimme viimeisinä vuorossa, joten hyvin kerkesin seuraamaan ensimmäiset viisi suoritusta ennen kuin menin Lunaa hieman herättelemään.

Jos rata itsessään ei tuonut tarpeeksi jännitystä, niin neiti lisäsi sitä itse mukavasti kun riisuin kylpytakin päältä. Märkä takki oli varmaan saanut karvat jotenkin huonoon asentoon ja Luna rapsutti kaulaansa vähän väliä. Ja ihan oikeasti, niillä rapsutuksilla ei varmaan ollut kuin 1-2 sekunttia väliä, ensin oikealta, sitten vasemmalta, sitten taas oikealta... Minä siinä kauhuissani yritin rapsutella ja suoristella karvoja ajatellen että jos sitä kutkuttaa radalla, niin neitihän laittaa persuun maahan ja rapsuttaa. Ja niitä miinuspisteitä ei juuri nyt kaivattaisi.

Luna jatkoi rapsuttelua koko odotusajan. Viimeisen koiran ollessa radalla ennen meitä siirryin kutkuttavan neidin kanssa kentän reunalle. Ajattelin kotikenttäkisojen olevan meille siinä mielessä hyvät, että Luna melkein voi arvata mitä ollaan tultu tekemään. Pientä vinkumista tuli kun systeri siirtyi kauemmas kuvaamaan, mutta en tiedä johtuiko se nyt siitä siirtymisestä vai luuliko Luna että taas systeri ja Lara menivät tekemään jotain eikä hän päässyt. Muutaman pienen liikkeen tein vielä siinä saadakseni neidin huomion takaisin itseeni ja vinkuminen loppui.

Sitten radalle.


Alku kiertely meni hienosti, mutta siitä siirtymisessä liikkeestä istumiseen itse sekoilin askeleissa ja unohdin käsimerkin tyystin. Joten tietysti siihen tuli myös pieni hidastus joten –3 OV.  Siitä eteenpäin jatkui hienosti, kunnes  6. kyltti oli istu - käännös oikeaan – istu koira oikealla, tästä tuli –1 OV, mutta en ole ihan varma että mistä syystä.

Siitä jatkui taas hienosti esteille asti, kunnes sarjahypyssä tuli jälleen -1 OV. Eikä edelleenkään tietoa että miksi... Pitäisi varmaan joskus käydä oikeasti kyselemässä mistä nämä tulevat.

Sitten mysteeri, kyltti 15 eli puolenvaihto edessä. Tästä saatiin jälleen -3 OV, kuten edellisessä kisassa. Kouluttajan kanssa tästä puhuin ja hän ensin sanoi, että olin liian lähellä kylttiä. Mutta mielestäni minä en ollut ja katsottiin se jälkeen päin videolta, jolloin hänkin totesi että ei kyllä videon mukaan oltu liian lähellä. Itse mietin että olinko sitten liian kaukana kyltistä. Jos seuraavassa kisassa otan tästä taas virheen niin käyn kyllä kysymässä tuomarilta että mitä minä teen väärin. Olisin käynyt nytkin, mutta tajusin vasta kotona että tämä -3 tuli tältä kyltiltä eikä kyltiltä 19 mistä oletin sen tulleen. EDIT: kysyin tätä rally-tokoryhmässä että osaisiko joku sanoa mistä virhe tuli, ja moni vastasi että otan askeleen sivuun. Eli Lunan vaihtaessa puolta, kiepautan jalkaa niin etten potkaise koiraa lähtiessäni liikkeelle. En nyt sanoisi hirveästi muuttavani liikerataani (eli sivulle), mutta tietysti tuo jalankiepautus voi tuomarista näyttää siltä.

Mutta siitä jatkettiin matkaa tyytyväisenä, kunnes tultiin hidastuskyltille. Yritin tehdä hidastuksen enemmän asteittain, jotta Luna ei istuisi ja se taisi jotenkuten onnistua. Onnekseni, minun normaalivauhti on melko luja, joten minun hidas vauhti ei tarvitse olla oikeasti ihan hirveän hidas. Viimeisellä tötsällä Luna pysähtyi ja oli liikkeelle lähtiessään siirtymässä minun taakse. Sain sen onneksi korjattua takaisin oikealle, mutta pisteitähän siitä lähti. Oletin –3 tulleen, mutta yllättäen paperissa lukikin –1 OV.

Mutta ai että olin tyytyväinen kun päästiin maaliin. Tiesin itse, että meillä oli ainakin se kaksi –3 pisteen virhettä siellä (vaikka toinen nyt tulikin eri kyltiltä kuin luulin), mutta suoritus oli muuten sellainen kuin sen piti olla. Koska Luna osaa, mutta se ei ole minusta niin näkynyt meidän aikaisemmissa mestariluokan kisoissa. Nyt vire oli lähes täydellinen, pientä kiirehtimistä näkyi parilla kyltillä, mutta sain neidin takaisin oikealle seuruupaikalle hyvin.

Päästyäni radalta pois, kouluttaja oli odottamassa ja hehkutti että ei piru nyt meni hyvin, mutta hieman harmitteli Lunan viimeistä itsenäistä (melkein) puolenvaihtoa (oletti myös sen olevan –3).

Palkkasin Lunan siinä kentän ulkopuolella kourallisella nameja taskusta ja mikä minusta oli positiivista, niin neidillä ei ollut enää hinku takaisin treenikassille, mistä on tottunut sen palkan saamaan. Eli meidän irtoaminen laukkupalkasta on lähtenyt toimimaan, ainakin rallyn osalta.

Hetkinen siinä odoteltiin, kunnes totesin että katson mitä ne muutamat minua ennen olivat saaneet. Kun lueskelin listaa väärinpäin, totesin vain, että siellä oli pari nollatulosta, sitten melkein sama määrä 70-79p ja 80-80p tuloksia. Yksi 90p tulos minun toissatalven tokokouluttajalla ja hänen vanhemmalla kulttiksella ja yksi 91p tulos. Minä olin siinä silleen okei, mitäköhän me saadaan, kun minun rally-kouluttaja tajusi että hei se 91p on meidän tulos. En tiedä oliko meillä molemmilla kierrokset niin korkealla meidän radan jälkeen, ettei tajuttu että joku kävi kirjaamassa tuloksia jo paperille.

Mutta tämä tarkoitti meidän voittaneen luokan! Vaikka kaikissa “alemmissa” luokissa Luna sijoittui hienosti melkein joka kisassa, niin en tietenkään enää mestariluokassa olettanut sijoituksia pahemmin tulevan. Jotenkin ajattelin että mestari kisaa kaikki valiot (tai niinhän ne kisaa), mutta että aina olisi niitä koirakoita jotka vetää sen lähes satapistettä kuten muissakin luokissa.

(c) Satu Turunen
Kouluttaja hieman harmitteli, että jäimme niin lähelle siitä meidän ensimmäisestä 95p tuloksesta. Olisihan se ollut aivan mahtavaa saada ensimmäinen valiotulos, mutta ei minua haitannut kun suoritus oli muuten oikeasti hyvä. Plus, jos pisteet olisi jääneet 94p niin sitten minua olisi varmaan aika paljon ärsyttänyt. :’D Teoriassa tällä hetkellä kun koulari on jo, niin ei ole väliä mitkä ne pisteet on 70-94 välillä, kun ei niillä tuloksilla “tee mitään”. Mutta kyllä tämä yli 90p tulos kertoo sen että meillä oikeasti on mahdollisuus niihin valiotuloksiin. Varsinkin kun sain tulospaperin käsiini ja totesin 6:sta pisteenmenetyksestä 5 olevan ohjaajavirheitä...

Systeri lähti kotiin Laran kanssa tässä vaiheessa, kun me jäimme Lunan kanssa odottelemaan palkintojen jakoa. Lopulta pääsimme palkintokassien luokse, otettiin kuvat ja päästiin lähtemään kotia kohti.

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Petotesti – Ilves

Meidän maaliskuinen petotesti kun peruuntui, niin aika pitkään saatiin odotella seuraavaa, mikä osui sopivalle etäisyydelle ja sopivaan aikaan. Tänään sitten kävimme Kellokoskella tutustumassa ilvekseen. Bemmi jäi pois porukasta, koska poju on tässä todettu hermorakenteeltaan melko säikyksi. S. oli nimittäin tässä jonkun aikaa sitten käynyt Bemmin kanssa MH-kuvauksessa, mikä sitten piti keskeyttää kun poika säikähti liiaksi. Joten S. koki ettei hänen kannata tuoda Bemmiä, koska se todennäköisesti loppuisi taas lyhyeen.  

Mutta me menimme sitten systerin kanssa. Päivä oli kuuma, mutta onneksi meille osui aamun ensimmäiset ajat.  


Paikanpäällä saimme tietää, että meidän eteen oli siirretty kaksi koiraa, joten hetken aikaa siinä odottelimme. Meitä ennen oli kaksi molossia sutta katsomassa, Cane Corso ja mastiffi. Ensimmäinen koira haukkui heti, mutta piti turvallisen etäisyyden edessä kulkevaan petoon. Jälkimmäinen mastiffi, vaikka omistaja arveli toisen haukkuvan ja puolustavan, taas päätti ottaa ritolat 

Sitten tuli meidän vuoro. Luna päätti näyttää rohkeutensa heti ilmoittautumisteltalla, haukkuen siinä olevat ihmiset häntä koipien välissä. Alkuhaastattelun jälkeen testaaja katosi verhon taakse ja odotimme hetken lupaa siirtyä aloituspaikalle.  

Lähtöön oli laitettu ilveksen kakkaa, jota Luna haisteli tarkasti. Neiti lähti kumminkin minun perässä liikkeelle. Muutaman metrin kävelyn jälkeen ilves ilmestyi verhon takaa. Luna tuijotti petoa pää pystyssä ja aloitti haukkumisen. Verrattuna kolmen vuoden takaiseen karhuun, neiti pysytteli edempänä ja kauempana minusta. Karhussahan Luna oikeastaan haukkui koko ajan minun selän takaa ja vaikka tälläkään kertaa ei neiti ollut kunnolla minun ja pedon välissä, niin se kumminkin oli minusta vajaan liinan mitan sivulla samassa tasossa.  


Luna ei myöskään kääntänyt selkää ilvekselle oikeastaan kertaakaan. Neiti liikkui joko sivusuunnassa tai sitten se oikeasti pakitti taakse päin. Pari kertaa Luna kävi minun selän takana, ennen kuin siirtyi kauemmaksi.  
Mielessä kävi kun liikuimme kohti kentänreunaa, missä systeri kuvasi, että näinköhän Luna päättää lähteä sinne turvaan, mutta ei. Vaikka neiti selvästi bongaa systerin, jää se silti haukkumaan ilvestä.  
Lopulta ilves karkoitetaan takaisin verhon taakse, mutta Luna senkun jatkaa haukkumista. Jommallekummalle edellisistä molosseista kuulin testaajan sanovan, kun koiran palautumisesta suorituksen jälkeen puhuivat, että koiralle siinä vaiheessa kun petoa ei enää näe, sitä ei enää ole. Tiedä sitten onko Luna sen verran viisaampi, että se tajuaa, että peto on siellä edelleen vaikka se silmistä katosikin. :’D Koska jos luonnossa ilves katoaa puskan taakse, ei se lakkaa olemasta. Neiti kyllä myös haukkui testaajan, joka tuli verhon takaa esille.  
En tiedä oliko testaaja odottanut totaalista karkaamista Lunan alkuihmispelon jälkeen, koska hän siinä teltalle kävellessämme totesi pariinkin otteeseen, että Luna oli kyllä oikeasti tosi rohkea.  


Kommentteina siinä tuli, että hyvin työskenteli myös itsenäisesti (eli kauempana minusta). Piti koko ajan sopivan turvavälin ilvekseen. Pelkoa ei näkynyt, päinvastoin häntä oli pystyssä koko ajan. Tyhmänrohkeakaan ei ollut, koska hyökätä ei edes yrittänyt, tiesi ettei pärjää tuon kokoiselle eläimelle.  




Teimme sitten vaihdon, eli kävin heittämässä Lunan autoon, kun systeri meni Laran kanssa alkukeskusteluihin. 

Olin menossa kentän sivulle samaan paikkaan missä systeri kuvasi Lunan suorituksen, kun katsoin että Lara oli tulossa perään. Käännyin siis takaisin ja menin teltalle. Testaaja totesi että voisi olla parempi, että minä kuljen mukana ja kuvaan, mieluummin kuin menen kentänreunalle. Ettei käy niin että Lara päättää haluta mieluummin minun luokse kuin ilveksen syötäväksi. Joten minä sitten kävelin mukana ja yritin kuvata. 

Lara ei oikein ensin tajunnut ilveksen kakkaa, vaan systeri joutui sen sille näyttämään - jolloin neiti päätti sitten syödä sitä. :’D Systeri vetäisi Laran siitä liikkeelle. Hetken päästä ilves ilmestyi verhon takaa, mutta neiti ei alkuun oikein reagoinut siihen mitenkään vaan käveli tyynesti eteenpäin. Eikö sille sitten pedon haju sanonut yhtään mitään ja kuvitteli vastaan tulevan vaan oudonnäköisen koiran? Koska oikeastaan vasta kun ilves tuli lähelle ja Lara katsoi sitä tarkemmin, tulikin kiire kauemmas ja haukkuminen alkoi. Lara käyttäytyi osittain samalla tavalla kuin Luna, eli piti turvallisen etäisyyden pedosta (tosin lähti karkuun kääntäen selän pedolle), mutta tuli vähän useammin meidän jalkoihin haukkumaan.  Kun ilves kääntyi, Lara lähti hieman voimakkaammin perään, mutta pedon kääntyessä lähdettiin taas äkkiä karkuun. Kun ilves siirtyi kauemmaksi, totesi Lara että “okei se lähti pois” ja päätti itsekin, että nyt riittää ja siirtyi kauemmaksi lähteäkseen. Kun hihna ei päästänyt ja ilves vaan palasi, kävi neiti sen vielä kertaalleen haukkumassa, mutta sen jälkeen häntä laskeutui alas ja Lara selvästi halusi jo pois. Testaaja lopetti testin tähän. 





Palasimme teltalle, missä oli lapsia katsomassa testejä, niin Larahan juoksi suoraan lapsien rapsuteltavaksi. Pikkuneiti on siis selvästi tyyliä poissa silmistä poissa mielestä.  
Arvostelulomakkeet olivat tytöillä siis lähes identtiset, ainoat erot oikeastaan että Luna reagoi hajuun vahvemmin, mutta Lara puolestaan palautui nopeammin.  




Edellisenä päivänä kävimme uimassa Bemmin kanssa, melko lähellä S. ja Bemmin kotia olevalla järvellä (eli meiltä oli kyllä matkaa reilu puolituntia). Meillä olikin melkein private beach, muutama uimari oli samaa aikaa ensimmäisen puolisen tuntia, mutta sen jälkeen ei ketään. Pidin Lunalla varuilta liinaa pannassa kiinni, koska jos joku vieras koira ilmestyisikin yhtäkkiä jostain, saisi neidin nopeasti kiinni.  

Tilaa oli juosta ja rallattaa, Lunakin sai ihan rauhassa mennä veteen ilman että kukaan oli tulossa päälle samaa aikaa. Yllättäen Luna oli vaihteeksi oikein innostunut pulikoimisesta, toisekseen, rannalla oli matalaa varmaan parikytä metriä ennen kuin järvi syveni, joten neiti sai kahlata sydämensä kyllyydestä. Tietysti lämmin keli ja lämmin vesi edestauttoi uimista, koska Luna joka ei rasvakerrosta pahemmin omaa, kylmenee yleensä nopeasti ja uiminen loppuu usein siihen.  




Mutta nyt neiti jaksoi uida useaan otteeseen koko kahden tunnin aikana mitä rannalla oltiin. 
Harjoiteltiin myös hieman VePeä. Pääsiassa piti treenata Laran kanssa, mutta pääsi Bemmi ja Lunakin kokeilemaan. En tiedä onko kyseessä rotuominaisuus (vaikka Luna ja Bemmi eivät samaa rotua olekaan, mutta lintukoiria kumminkin) vai sattuma, mutta Lara on aina ollut huono palauttamaan asioita. Eli kun heität sille lelun, neiti harvoin tuo lelua takaisin. Eikä kyse ole siitä että se lähtisi rallattamaan lelun kanssa, vaan siinä vaiheessa kun pikkuneidin tassut ylttävät pohjaan, tippuu lelu suusta. Vaikka ranta ei olisi lähelläkään. Tätä samaa Lara harrasti nyt vepeillessä, eli kun tassut osuivat pohjaan, jäi pelastaminen siihen. Lunalla ja Bemmille puolestaan oli kohde päästä rantaan asti. Eli meillä oli lelu sidottuna hyppynaruun, mistä koirat vetivät uimarengasta rantaan. Luna ja Bemmi eivät päästäneet lelusta irti rannassakaan, kun rengas osui pohjaan. Tässä vaiheessa minä päästin narun toisesta päästä irti, jotta koirat saivat viedä lelun ylpeinä kuivalle maalle.  







Jälleen taas nähtiin tyttöjen vaikutusvalta Bemmiin. Poika nimittäin yritti leikkiä Laran kanssa, mutta tämän leikit on jo pitkään ollut nuoresta neidistä turhan rajuja. Joten Lara sitten irvistää ja ajaa Bemmin pois, mutta poika palaa uudelleen ja uudelleen takaisin. Hyvä ettei Laralla ole vaaleita karvatuppoja suussa, kun se yrittää häätää toisen koko ajan rajummin ja rajummin. Sitten kun Bemmi vahingossa erehtyy Lunan luokse, vanhempi neiti murahtaa kertaalleen niin Bemmi tekee täyskäännökset ja häipyy mahdollisimman kauas.  

Mutta täytyy sanoa että parin tunnin pulikoinnin jälkeen, oli kotona erittäin dööd koiria.