tiistai 30. kesäkuuta 2020

Spanieleiden taipumuskoe – 2. yritys

Spanieleiden taipumuskokeessa arvioidaan koiran luontaisia (metsästys)taipumuksia ja luonteenpiirteitä, ja katsoa, onko ne rodulle tyypilliset.

Cockerspanieli vaatii hyväksytyn taipumuskokeen tuloksen saadakseen muotovalion arvon. Tämä vaatimus ylläpitää cockerin alkuperäistä käyttötarkoitusta = (ylösajava) lintukoira. Vaikka cockerspanieli onkin jakautunut näyttely- ja käyttölinjoihin, niin näyttelylinjaisellakin on oltava sitä alkuperäistä metsästysviettiä, vaikka melko harva käyttää näitä oikeassa metsästyskäytössä. Ja valitettavasti hiljalleen tuntuu, että yhä useampi vieraantuu spanieleiden käyttötarkoituksesta. Näistä tulee koko ajan enemmän ja enemmän ”vain kotikoiria”, minkä takia sitten kauhistellaan, kun joku julkaisee ryhmässä kuvan jossa cockeri on alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan metsästettyjen lintujen kanssa.

Enkä nyt tarkoita, että kaikkien spanielin omistajien pitäisi kulkea metsässä kuollut lintu pussissa ja viskellä sitä veteen koiran noudettavaksi, mutta tiedostaisivat nyt edes että pienestä ja kauniista ulkomuodostaan huolimatta kyseessä on metsätyskoira. Naaureskeltiin tätä Siirin kanssa kun keväällä käytettiin koiria uimassa, että valitettavasti moni pitäisi meitä hulluna jos mentäisiin Keravanjoelle heittelemään vesilintua, kun muut ihmiset yrittää ottaa aurinkoa (epävirallisella) rannalla. Meillä kun on yllättävän paljon 8 ryhmän koiria kaveripiirissä, niin näitä samankaltaisia ihmisiä löytyy.

Mutta palaten taipumuskokeisiin. Spanieleilla kokeissa on neljä(/viisi) osa-aluetta: sosiaalinen käyttäytyminen, jäljestys, haku ja laukauksensieto sekä vesinouto (+ tottelevaisuus). Tottelevaisuutta seurataan kaikissa osa-alueissa, eli sitä ei testata erikseen.

Lunalla tämä oli nyt toinen yritys. Aikaisemman voit lukea tästä. Monena vuonna on ollut pohdinnassa viedä Luna uudestaan taippareihin, mutta sitten on muut kisat ja tapahtumat menneet edelle. Nyt kun muut kisat on tauolla koronan takia, oli sitten aikaa käydä kokeilemassa uudelleen (ja kun vielä sattumalta bongasin cockeriyhdistyksen sivuilta ilmoituksen, että Elimäen kokeessa oli kaksi vapaata paikkaa).

Saimme paikan seuraavalle lauantaille. 

Tällä kertaa koe oli pienempi (viime kerralla oli 24 koirakkoa, nyt vain 8) joten se alkoi vasta iltapäivästä. Olimme varautuneet kunnon eväin, kun ensimmäisellä kerralla ei tiedetty että taippareissa tuppaa helposti menemään koko päivä. Nyt oli kyllä ihan koekirjeessäkin mainittu, että menee iltaan ja ruokatarjoilua ei koronan takia ole, joten omat eväät on hyvä ottaa mukaan. Ainut, että viimeksi liikuimme paikasta toiseen autolla. Tällä kertaa osuimme ryhmään, joka jätti autot tapaamispaikalle ja jatkoimme jalan. Eihän siinä jaksanut sitten koko painavaa kylmälaukkua ottaa mukaan, joten nappasin vain osan eväistä kangaskassiin.

Meillä oli myös Lara mukana, ettei sen tarvinnut viettää puolta päivää yksin kotona. Tässäkin oltiin varauduttu, että liikumme koko ajan autolla. Ajattelimme jättää Laran häkkiin auton varjoon aina kun olimme Lunan kanssa vuorossa. Mutta nyt kun auto jäi mökin pihaan, mietimme että mitä teemme Laralle, kun ei sitä voinut mukaan kokeeseen ottaa. Bc-neiti jäi sitten kevythäkkiin mökin terassille, missä oli katos tuomassa varjoa. Sillä oli viilennysalusta ja kylmä kylpytakki päällä. Pienen hetken kuului protestointia, kun lähdimme kävelemään koepaikalle, mutta aika nopeasti pikkuneiti hiljeni. Toivoimme vain, että jos se nyt päättää murtautua kevythäkistä ulos, niin se tajuaisi lähteä meidän perään (emme siis olleet kuin parin-kolmensadan metrin päässä mökiltä). 

Mutta sitten itse kokeeseen.

Sosiaalinen käyttäytyminen
Koiran on tultava vaikeuksitta toimeen ihmisten ja koirien kanssa.  Tuomari seuraa oman ryhmänsä koirien käytöstä ryhmässä ja koskettelee koiria. Koira ei saa osoittaa aggressiivisuutta tai suurta arkuutta ihmisiä tai koiria kohtaa. //Spanieliliitto

Tämä oli minusta jälleen se meidän pelottavin osuus. Verrattuna viiden vuoden takaiseen, Luna on oppinut sietämään vieraita ihmisiä paremmin, mutta vieraita koiria huonommin. Minun (ja Lunan) onneksi, tässä kokeessa pidettiin hyvät koronaturvavälit. Ja lihapullat taskussa sai Lunan huomion pysymään minussa. Pari kertaa neiti murahti ylituomarin puhuessa meidän vieressä olevilla yli-innokkaille spanieleille, jotka oli tulossa kohti. Mutta niin kauan, kun toiset koirat pysytteli siellä parin metrin päässä, ei ongelmaa ollut.

Arvoimme ryhmät ja suoritusvuorot (kuten viimeksikin, olimme ryhmämme viimeisiä, mutta tällä kertaa ryhmässä oli vain neljä koiraa kahdeksan sijaan).

Siirryimme hieman lähemmäs aloituspaikkaa (tässä vaiheessa Lara jäi mökille), jossa tuomari piti oman puheensa (kokeessa oli siis kaksi tuomaria, ylituomari piti alkupuheen ja tämä toinen oli meidän suoritusten tuomari). Siinä sitten tuomari kävi esittelemässä haulikkoa koirille (joku koirista ei ollut koskaan nähnyt/haistanut haulikkoa), Luna ensin katsoi tuomaria ja haulikkoa hieman kummastuneena, mutta kävi sitten nuuhkaisemassa. Metsästäjä vielä heitti fasaanin maahan koirille haisteltavaksi.

Hetken päästä tuomari vielä käveli jokaisen koirakon ympäri ja jäi seisomaan siihen vierelle. Luna varmaan ajatteli sen häiriötreeniksi, koska se piti kontaktia hyvin, mutta hieman siirsi takamustaan kun tuomari käveli viereltä ohi. Tässä vaiheessa huokaisin helpotuksesta, kun tajusin, että tässä kokeessa ei tehdäkään sellaista perus hiplaus luoksepäästävyyttä. Lunahan nykyään kyllä on sietänyt nuo lyhyet koskettelut ihan hyvin, mutta välillä on päiviä, jolloin kaikki vieraat on neidistä erittäin epäilyttäviä. Ja kun et koskaan oikein tiedä, milloin on tuollainen päivä. Lunakin totesi tuomarin olevan ihan ok tyyppi ja oli jo hyppäämässä katsomaan mitä tuomarilla on käsissään kun se tuli ottamaan vielä tietoja ylös.

Arvostelu:

”Herttainen kaikille”

Hyväksytty

//Tämä on kyllä vuoden vitsi, koska Lunahan ei tosissaan ole herttainen kaikille. Ei se nyt hullu ole, mutta ei halua vieraita iholle. /

Jäljestäminen
Koiran on kytkettynä 6 metrin taluttimeen seurattava vastatapetun tai tuoreena pakastetun, täysin sulaneen riistaeläimen tai kanin laahausjälkeä, joka on n. 120 m:n pituinen. Jäljen puolivälissä on 90 asteen kulma. Laahattu eläin jätetään kaadoksi.

Koiraa saa ohjata jäljen alusta n. 10 m:n matkan. Jos koira eksyy jäljeltä, voidaan se kerran palauttaa jäljelle. Suoritukseen voidaan käyttää aikaa enintään 10 minuuttia. Koiran on jäljestettävä kaadolle asti, eikä se saa pelätä tai raadella kaatoa. Ellei koira lähde jäljelle, voidaan sitä yrittää enintään 5 minuutin ajan. //Spanieliliitto

Verrattuna viiden vuoden takaiseen, Luna on tehnyt tässä välissä jälkeä useammankin kerran (tosin verijälkeä), mutta se ainakin näissä omissa treeneissä on ollut varma jäljestäjä.

Menimme lähtöpaikalle ja näytin Lunalle jäljen alun. Neiti haisteli sitä hetken ja lähti varmasti etenemään jälkeä pitkin. Siinä sitten edettiinkin varmasti alusta loppuun. Pari kertaa Luna vilkaisi minua ja jatkoi itse matkaa. Lopun fasaania neiti tutki tarkasti ja nappasi lopulta siivestä kiinni. En tiedä oliko se ottamassa lintua mukaansa vai ajatteliko nylkeä sen siihen.

Maasto oli tällä kertaa Lunalle hyvä, viisi vuotta sitten jouduttiin ylittämään isoja puunrunkoja ja risukkoja ja alkoi Luna olla liian pieni niiden ylityksiin. Nyt pikemminkin minä jouduin sukeltelemaan puiden ja oksien ali.

Arvostelu:

”Näytetty. Haisteltu. Itsenäinen aloitus. Etenee pääasiassa maavainulla. Kulma tarkasti. Fasaanilla innokas. Iloinen etenijä.”

Hyväksytty

Haku

Tarkoituksena on todeta, haluaako koira työskennellä maastossa ja olla yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Koira ei saa pelätä siitä n. 25 metrin etäisyydeltä haulikolla ammuttua laukausta.

– Koiran on vainuansa käyttäen etsittävä mahdollista riistaa tai jälkiä vähintään 10 m:n etäisyydellä ohjaajastaan vähintään viiden minuutin ajan, samalla kuitenkin pitäen yhteyttä ohjaajaansa. Ohjaaja saa innostaa koiraa. Aikaa käytetään enintään 20 minuuttia / koira.

– Laukauksensieto kokeillaan hakuosuuden yhteydessä. Koira ei saa pelätä ammuttua laukausta. Laukaus ammutaan, kun koira etenee ohjaajasta poispäin//Spanieliliitto

Tämän onnistumisesta olin lähes satavarma, koska Luna oli alusta asti vetämässä minua metsään joidenkin hajujen perässä. Kun odottelimme hiekkatiellä tuomarin evästauon ajan, Luna oli kuono kohti metsää ja vinkui odottavasti.

Lopulta meidän vuoro tuli. Tuomari kysyi, palaako Luna tielle kuinka helposti johon totesin, että tuskin se itse tielle palaa (toisena ollut englanninsprinkku tuli yllättäen kesken oman suorituksen meidän odotuspaikalle kun kadotti ohjaajansa), eiköhän se pysy meidän lähettyvillä. No, mitäs menin sanomaan, ei se Luna tielle palannut, mutta lähti jonkun hajun perässä sen verran pitkälle että katosi näkyvistä ja jouduin hetken huudella että se tuli takaisin…

Kyllä se Luna sieltä sitten takaisin tuli ja matka jatkui. Täytyy sanoa, että tässä huomasi kuin tuomareilla on hieman eri tapoja toimia. Viimeksi sain kulkea aika vapaasti, tuomari saattoi takana sanoa että mihin suuntaan hiljalleen kääntyä. Tältä tuomarilta tulikin sitten niitä käskyjä vähän enemmän, jos piti lähteä vasemmalle, piti kääntyi heti 90 astetta eikä tehdä mitään loivaa kaarrosta. Samaten tämä tuomari oli tarkka, että minä en saanut olla koiran edellä ollenkaan. Luna teki kyllä itsenäisesti hyvää hakua mennen sinne tänne nenänsä perässä. Tuomarikin totesi lopuksi että hänestä oli oikein ilo nähdä kuinka "peruscockeri" teki niin hyvää hakua, ja jos olisi hänen koira, hän antaisi sen jollekin metsästävälle mukaan kunnon metsälle. (Tästä tietysti todettiin systerin kanssa jälkikäteen, että Lunahan ei lähtisi kenenkään vieraan matkaan metsälle, mutta tietysti jos sitä itse olisi mukana... :D )

Arvostelu:

Itsenäistä, reipasta etenemistä ja nopeita hakulenkkejä. Laukauksesta pysähtyi ja jatkoi. Käyttää maa- ja ilmavainua. Kutsusta kytkettäväksi.”

Hyväksytty

Tässä vaiheessa palasimme mökille. Metsästäjä oli lähtenyt mökille jo jälkien suorituksen jälkeen ja pyysimme vilkaisemaan, että Lara on edelleen boksissaan. Koska mies ei koskaan palannut, oletimme neidin olevan kunnossa. Haun jälkeen pyysimme walesinsprinkun omistajaa myös vilkaisemaan ja tulemaan ilmoittamaan jos Laralla on jotain, mutta koska hänkään ei palannut, totesimme että Lara tyytynyt kohtaloonsa. Ja siellähän se oli kiltisti odottamassa, kun tulimme haun jälkeen mökin luo. Ja edelleen hyvin viileänä, vaikka sää oli kuuma.

Vesityö

Koiran on uitava halukkaasti ja noudettava veteen heitetty riistalintu tai riistalintupukki.

– Ohjaaja heittää riistan tai pukin veteen koiran nähden. Ohjaajalla on mahdollisuus heittää enintään kaksi pukkia tai riistaa. Koiran on uitava vähintään 5 metriä rannasta poispäin ja tuotava riista tai pukki mieluiten kuivalle maalle. Riittävä suoritus kuitenkin on, jos ohjaaja voi jalkojaan kastelematta ottaa noudettavan esineen vedestä. Kivien käyttö lisähoukuttimena on sallittu. Ruuan, makupalan, toisen koiran tai ihmisen käyttö houkuttimena on kielletty. Aikaa voidaan käyttää suoritukseen enintään 5 minuuttia. //Spanieliliitto

Tässä ei ollut ongelmia. Lämpöä oli kumminkin edelleen se melkein 30 astetta, joten Luna oli vaan tyytyväinen kuin pääsi pulikoimaan. Tässäkin on näköjään tuomarikohtaisia eroja, edellisessä kokeessa kysyin haittaako jos Luna on jo vedessä kun heitän riistapukin, jolloin se ei haitannut. No, tällä kertaa Luna ei olisi saanut olla vedessä. Sain heitettyä riistapukin juuri kun neiti kasteli tassunsa, joten tuomari totesi ettei sitä tarvitse uusia. (Tehtiin kumminkin vielä uusinta, mutta ihan harjoitusmielessä).

Riistapukin Luna toi käteen asti.

Arvostelu:

Ui, nouti riistapukin rantaan.

Hyväksytty

Tottelevaisuus

- ei kommentteja

Hyväksytty

Yhteistyö ja kokonaisvaikutus

Ihailtavaa yhteistyötä. Koiralla erinomaiset metsästykseen soveltuvat ominaisuudet.

Täten saatiin kaikista osioista hyväksytty ja SPA1 tulos!

 



Ruusuke pääsi muiden virallisen joukkoon.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Kierron houkuttavuuden lisääminen sekä kontakti eteenpäin

Tällä kertaa meillä oli omavalintainen aihe tokossa.

Päädyin ottamaan sen kiertonoutohässäkän, koska siinä nyt oli edellisellä kerralla ollut ongelmia. Tilanne oli siinä mielessä hieman erilainen, kun Luna oli käynyt pidemmällä lenkillä aamupäivästä ja keli oli todella lämmin, joten neidillä ei ollut ylimääräistä energiaa tuhlata sekoiluun.

Tein myös muutaman kierron bongauksen viereisellä kentällä asettaen tötsän korkean pk-hyppyesteen ja A-esteen väliin. Pientä hakuilua oli hyppyesteen luokse, mutta kun sen yli ei pieni cockeri päässyt, päätti neiti valita tötsän.

Pääsimme toisena kouluttajan silmien alle treenaamaan. Otimme kiertonoutohässäkän sunnilleen kisaetäisyyksiltä ja kouluttaja kävi heittämässä kapulat paikoilleen. Luna näytti bongaavan kiertotötsän hyvin ja lähti käskystä kohti vaikkakin vauhti oli hidas. Ja kerkesi siinä matkalla neiti vilkuilla toiveikkaasti kohti estettä ja kapulaa, mutta päätti kumminkin kulkea koko matkan tötsälle asti ja kiertää sen.

Kouluttaja totesi, että selvästi pitkä matka ei ole Lunan mieleen. Joten päätettiin kokeilla viime kerralla ehdotettua tapaa, että laitetaan namikippo kiertotötsän luokse. Eli kippo oli siis laitettu tötsän taakse oikealle, eli Luna joutuisi kiertämään ensin ennen kipolle menoa.

Täytyy sanoa, että siinä kävi kuten hieman pelkäsinkin. Luna on sen verran ahne, että kyllähän siitä vauhtia namikipon jälkeen löytyi. Mutta itse kiertäminen unohtui ja neiti yritti mennä lyhintä reittiä kipolle. Lopulta kouluttaja joutui laittamaan käden esteeksi, kun neiti vain pyrki uudelleen ja uudelleen kipolle vaikka kuinka yritin huudella kierrä-käskyä. Luna kyllä tiesi mitä piti tehdä, koska kouluttajan käden tullessa eteen, neiti katsoi kippoa, sitten kouluttajaa, taas kippoa ja tuhahti ja kiersi tötsän.

Pari kertaa tätä piti vielä toistaa, kunnes Luna totesi, että kipolle ei pääse ennen kuin tötsä on kierretty. Josta sitten päästiin toiseen ennakoituun ongelmaan. En tiedä kuinka usein muut koirat toteaa, että kun namikippo on tyhjä, niin se on oikeasti tyhjä ja tehtävä jatkuu. Luna puolestaan syö kipon tyhjäksi, sitten pitää tarkistaa kipon ympäristö ettei sinne ole pudonnut mitään ja kun ei löydy, pitää tarkistaa olisiko kippoon tullut lisää herkkuja. Eli se eteneminen siitä on hieman hankalaa. Jouduin oikeasti useamman kerran kutsumaan ja innostamaan neitiä, jotta se pystyi jättämään kipon sen jälkeen, kun se oli kertaalleen tyhjennetty.

Tämän treenin ainoa hankaluus on, että Lunalla tähän vaaditaan aina kaksi henkilöä. Koska jos tötsän lähettyvillä ei ole toista, joka tarvittaessa blokkaa kipolle pääsyn, Luna joko menee kipolle tai, jos minä kiellän kipolle menosta, lopettaa Luna kiertämisen kokonaan.

//Välikommenttina, onko muilla ongelmia videoiden lataamisessa Bloggeriin? Tämä uusi Blogger ei enää oletuksena anna hakea omia videoita YT:stä, eikä se tietenkään löydä omia piilotettuja videoita hakiessa. Ja sitten taas kun yritän ladata niitä suoraan tänne, tulee ilmoitus että tiedostot liian isoja. Tuntuu tyhmältä laittaa julkiseksi jotain 10 sekunnin videoita YT:hen kun muuten en saa niitä tänne...//

Tähän perään kotivideoita treenaamisesta, pitää yrittää etsiä mun tripod niin ei tarvitse yrittää kuvata itse. 


Ensimmäisessä videossa tehtiin kouluttajan ehdottamaa treeniä, jossa itse pystyn blokkaamaan kipon tarvittaessa. Alkuun heitin palkan kipon jälkeen kauemmaksi, mutta Lunalla meni aina hetki sen palkan löytymisessä. Yllättäen tulikin sitten mieleen, että pahus, mullahan on olemassa palkkauslaite! Ja se vielä toimikin, vaikka on varmaan pari vuotta vaan seisonut kaapissa.


Palkkalaitetta pystyin käyttämään myös tässä treenissä. Lunalla oli oli tosin alkuun vähän turhan suuri himo palkkalaitteelle ja tarjosi masiinan kiertoa tötsän sijaan. 

Meille jäi vielä vähän aikaa, joten katsoimme tyhjään lähetystä. Sanoin että olen opettanut sen Lunalle targetilla, välillä meillä on ympyrä ja välillä ei. Ongelma oikeastaan on, että Luna kaartaa helposti oikealle. Tietysti, pieni kaarre pienen koiran kanssa ei sinällään haittaa, koska aika isolla todennäköisyydellä se on kumminkin siellä ympyrän sisällä, mutta mieluiten yritetään päästä kaarteesta eroon. Kävin äkkiä hakemassa meidän targetin laukusta (kouluttaja nauroi meidän hienolle 5x5cm harmaalle pikkutargetille) ja vein sen paikoilleen. Koska emme olleet tehneet tyhjään lähetystä pitkään aikaan, saati tuolla kentällä ajattelin että ehkä on parempi mennä näyttämään targetti Lunalle ensin. Kouluttaja käski kumminkin tehdä koemaisena, joten palasin Lunan vierelle. Sanoin bongauskäskyn ja tällä kertaa Luna näytti katsovan kerrankin kunnolla oikeaan suuntaan. Siitä lähetin Lunan sitten eteenpäin. Itsellenikin hieman yllätyksenä, neiti lähti hyvällä vauhdilla eteenpäin. Vinoon kylläkin, mutta ei pahasti. Siinä vaiheessa kun sanoin pysäytyskäskyn, Luna oli ehkä metrin oikealle targetista. Neiti siinä kyllä sitten bongasi targetin ja itsenäisesti siirtyi sen päälle, mikä ei nyt kuulunut tehtävään, mutta mitä pienistä.

Kouluttaja totesi, että liike näytti itseasiassa oikeastaan todella hyvältä. Luna lähti vauhdilla eikä yhtään himmannut, mitä monet koirat tekee tässä liikkeessä kun eivät ole varmoja mihin pitää mennä. Korjausehdotuksena hän sanoi, että voisi kokeilla opettaa Lunaa katsomaan pelkästään eteenpäin tämän liikkeen alussa. Koska nyt kun Luna hakee perusasennossa kontaktia, nojaa se kropallaan vasemmalle ja kun siitä lähtee liikkeelle on rintamasuunta hieman oikealle. Eli jos Lunan saisi opetettua katsomaan suoraan eteenpäin, eikä ottamaan kontaktia, neiti todennäköisesti lähtisi suoraan eteenpäin ja kaarre todennäköisesti poistuisi tai ainakin vähenisi.

Hieman kartoin ajatusta, kun alussa Lunalla on ollut ongelmia kuulla lähtökäskyä, kun se keskittyy katsomaan jonnekin muualle. Mutta tietysti on taas muistettava, että tilanne on nyt hieman eri kuin viisi vuotta sitten. Joten kokeiltavahan sitä on. Aloitin tämän treenaamisen kotona pallon avulla, eli pyydän Lunaa katsomaan palloa ja yritän sanoa palkkasanan kun sitä palloa oikeasti katsotaan, ennen kuin Luna palauttaa kontaktin minuun. Ja välillä sitten heiluttelen kättä häiriönä ja Lunan on edelleen katsottava palloa. Tämän idean neiti on alkanut hiljalleen tajuamaan, mutta tästä on vielä pitkä matka että päästään tyhjään lähetykseen asti.



Tähän vaiheeseen ollaan päästy pallotreenin kanssa. Luna pystyy jo odottamaan about 2 sekuntia (xD) pitäen kontaktin palloon. Hieman tässä kyllä pohdin että mikä palkkaustapa olisi oikea, annanko palkan kädestä, jolloin kontakti palloon katkeaa vai heitänkö namin eteenpäin? 

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Paroksysmaalinen vestibulaarisyndrooma

Vestibulaarisyndrooma on tasapainohäiriö, jota tavataan useimmiten iäkkäämmillä koirilla, mutta myös nuoremmat koirat voivat ”sairastua”.

Vestibulaarioireiksi kutsutaan sisäkorvan ja tasapainoelinten oireita. Vestibulaarin oireita ovat pään kallellaan pitäminen, liikkumisen haparointi, koira saattaa kääntyillä nopeasti/pyöriä ympyrää siihen suuntaan mihin pää on kallellaan, mahdollisesti kaatuilu, silmät ”tärisevät” tai liikkuvat nopeasti puolelta toiselle (nystagmus) ja joissain tapauksissa voi olla myös huonovointisuutta sen takia syömättömyyttä/oksentelua.

Vestibulaarioireita voi aiheuttaa korvatulehdukset, kasvaimet/polyypit aivoissa tai korvissa tai päähän kohdistuneet vauriot esimerkiksi putoamisesta tai muusta onnettomuudesta. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta voi tehdä vestibulaarioireita. Joskus syytä ei tutkimuksista huolimatta löydetä (idiopaattinen).

Paras tapa tutkia oireilua, on ottaa magneettikuvat päästä ja verikokeet (mm. kilpirauhanen). Magneettikuvissa nähdään aivojen ja korvien tilanne tarkasti ja esimerkiksi kuvissa saatetaan huomata muuten oireeton korvatulehdus.

Jos vestibulaarioireina on pahoinvointia/syömättömyyttä, voidaan koiralle määrätä pahoinvointilääkettä. Jos oireet johtuvat tulehduksesta, on antibiootit tarpeen. Idiopaattinen vestibulaarisyndrooma harvoin tarvitsee lääkehoitoa (ellei nyt ole paha pahoinvointi tms.) koska oireet poistuvat itsekseen. Osalla oireilu loppuu nopeasti, osalla, varsinkin iäkkäämmillä koirilla, saattaa oireilu jatkua päiviä, viikkoja, huonoimmillaan kuukausia. Joillakin saattaa jäädä pysyvästi pää kallelleen.

Tässä linkissä on Vestibular Disorderes Associationin helmikuussa 2020 kirjoittama aika selkokielinen juttu (PDF englanniksi). 

-

Jos tästä joku osasi jo arvata, Lunan maaliskuun lopussasaama kohtaus uusiutui. Minulla oli vapaapäivä ja aamu oli mennyt aivan normaalisti. Aamupala syötiin heti herättyä ja lenkillä käytiin parin tunnin päästä. Kaivoin sitten ompelukoneen esiin ja ensin korjasin Laran juoksuhousut (tai tarkalleen vaihdoin tarranauhat) ja aloin ompelemaan äidin auton penkinsuojaan tarranauhoja. Luna oli ihan normaalisti mukana ompeluhommissa ja istui tietysti keskellä penkinsuojaa kun asettelin tarroja reunalle. Sitten taisi Lara lähteä liikkeelle ja Luna meni perään katsomaan mihin toinen lähti. Keskityin ompelemiseen, mutta sitten näin sivusilmällä, kun Luna hetken päästä lähti eteiseen ja huomio kiinnittyi kävelemisasentoon: pää oli reilusti kallellaan oikealle.

Lähdin sitten Lunan perään ja kun neiti tuli vastaan makuuhuoneen ovella, tajusin uuden kohtauksen olevan päällä. Lunan silmät ammottivat taas täysin auki, mutta neiti ei pystynyt kohdistamaan katsettaan ja pää teki nykimisliikettä. Hieman yllättäen kyllä, Luna käveli melko hyvin itse, vähän ehkä normaalia hitaampaa ja välillä tuli sivuaskelia, mutta kun katsoin kameralta tapahtumat jälkikäteen, neiti oli kompastumatta kävellyt olkkarin koiraportista, jonka suuaukko on vain 30cm leveä ja siinä on kynnys 10cm korkeudella maasta. Samaten se oli mennyt makuuhuoneeseen portinläpi kompastumatta. Mutta ennen eteiseen lähtöä se oli kääntynyt olohuoneessa päänsä mukana tehden U-käännöksiä oikealle.

Aloin etsimään puhelinta saadakseni tilanteen videolle ja kun puhelimen lopulta löysin, oli Luna kävellyt makuuhuoneesta takaisin olohuoneeseen ja hypännyt(!) pikkusohvalle (kamera tosin paljasti että hieman oli neiti joutunut hakemaan hyppypaikkaa).

Tässä vaiheessa pääsin kuvaamaan, aivan kohtauksen lopun. Video alla.


Laitan tähän perään vielä sen maaliskuisen videon


(video tulee heti kun tämä blogger päättää löytää sen youtubesta)

Videosta näkee lautas-silmät ja jos laatu ei huonone hirveästi, niin silmät tekee pientä ylös-alas liikettä (kulmat liikkuvat reilummin). Katse taas osoittaa kattoon, mutta se nyt ei niin loista tästä kun minä kuvaan taas ylhäältä alaspäin.

Tällä kertaa kohtaus oli ”lievempi”, ainakin silmien osalta kun en ainakaan itse huomannut että ne olisi missään vaiheessa ollut kokonaan valkoisina kuten maaliskuussa. Kohtaus ei myöskään kestänyt kuin viitisen minuuttia tällä kertaa. Ja kuten maaliskuisessakin kohtauksessa, kun se loppui, Luna oli täysin normaali. Mitään merkkejä kohtauksesta ei jäänyt. Eikä loppupäivänä ollut mitään merkkejä uusiutumisesta.

Mutta koska tämä oli jo toinen kohtaus, varasin seuraavalle päivälle ajan neurologille Aistiin. Kun puhutaan vestibulaarioireista, lähes kaikkialla puhutaan sen olevan vanhan koiran ongelma. Luna 6v ei nyt vielä mene vanhan koiran kategoriaan. Muita vaihtoehtoja olikin sitten kasvain päässä/korvissa tai korvatulehdus jossain syvällä korvassa. Päädyttiin, että on parempi lähteä käymään neurologilla.

Sain ajan klo 11 ja koska Aistin ohjeissakin jo mainittiin, että koira todennäköisesti pitää magneettikuvata, piti Lunalta jättää aamupala väliin (mistä se ei ollut kovin iloinen). Pohdin ensin Laran ottamista mukaan, että kävisin lenkillä Lunaa odottaessa, mutta kun en tiennyt kauan joudun olemaan lääkärissä mukana ja ilma oli aika lämmin, päätin jättää Laran kotiin odottamaan. Luna kun ei tykkää lääkärillä olosta ollenkaan, niin en halunnut ottaa Laraa sisälle asti, koska Lunan pitelemisessä olisi jo työtä.

Kun pääsimme neurologin luokse, lääkäri teki ensin neurologisen perustutkimuksen (ja yleiskliinisen ja ortopedisen). Kaikki reaktiot ja refleksit oli normaaleja, kuten E.kin viimeksi maaliskuussa totesi. Lääkäri siinä luetteli vaihtoehdot mistä kohtaukset johtuvat (tuntematon syy, kasvain, tulehdus, kilpirauhanen) ja sitten antoi kolme vaihtoehtoa, joko tehdään ns. täysitutkimus eli magneettikuvaus ja verikokeet, tai voi ottaa pelkät verikokeet tai kolmantena, että ei tehdä mitään.

Mielessäni ajattelin, että en minä Aistiin asti tullut vain lähteäkseni takaisin kotiin. Ja en kokenut kovinkaan mukavana ajatuksena elää epätiedossa, että onko Lunalla kasvain päässä vaiko ei. Joten sanoin että otetaan koko tutkimus. Neidille annettiin rauhoitteet ja hetken päästä hoitaja haki Lunan tutkimuksiin.

Minä sitten menin autoon odottelemaan, olin varautunut että tutkimuksissa menee hetki, joten lueskelin tabletilla siinä odotellessa ja käväisin kaupassa, kun olin saanut mieleni rauhoitettua. Aikaa sitten menikin melkein kolme tuntia. Siinä ajan kuluessa mietin, että ei uutisia on varmaan hyviä uutisia? Jos kuvissa olisi jokin kasvain löytynyt, olisin olettanut että lääkäri olisi ollut nopeammin yhteydessä.

Lopulta tuli puhelu, että Lunan voi tulla noutamaan. Menin sisälle ja hetken päästä pääsin takaisin tutkimushuoneeseen. Neurologi näytti magneettikuvat (enhän minä niistä hirveästi ymmärtänyt) ja totesi ettei sieltä mitään poikkeavaa löytynyt. Kaikki aivojen osat oli normaalit ja korvissakaan ei ollut yhtään mitään. Vestibulaariin hänkin päätyi, aiheuttaja tuntematon, koska mitään selittävää tekijää ei löytynyt. Tuloksista tietysti joku korvatulehdus olisi ollut helpoin, koska sen olisi pystynyt hoitamaan. Mutta ei tämä ”tuntematon syy”kään ollut huonovaihtoehto, koska idiopaattinen vestibulaari yleensä paranee/loppuu itsekseen ja yleensä mitään lääkityksiä ei oireisiin tarvita.

Neurologi totesi, että mitään virallista lääkitystä tähän ei ole. Voi olla että kohtaukset loppui tähän, tai voi olla että niitä vielä tulee. Jos kohtaukset olisi viikottaisia, niin jotain lääkitystä voisi kokeilla, mutta hän ei sen tarkemmin sanonut sitten niistä vaihtoehdoista. Totesinkin, että se, että minä olen nähnyt kohtauksen kahdesti, ei tietenkään tarkoita sitä etteikö niitä olisi ollut useampia.

Kohtaukset eivät satuta koiraa mitenkään ja on täysin vaarattomia, vaikka pahalta näyttävätkin. Tietysti pitää varoa sen verran, että ei päästä Lunaa mihinkään portaisiin kohtauksen ollessa päällä, jos niitä vielä tuppaa tulemaan. Mutta muuten saamme jatkaa ihan normaalia elämää.

”Viralliseksi” diagnoosiksi tuli paroksysmaalinen vestibulaarisyndrooma, eli kohtauksittainen tasapainoelimen häiriö, tuntemattomasta syystä.

Pääsimme siitä sitten maksamaan ja jälleen kerran kiittelin vakuutusta. Tuli nimittäin Lunan ennätys, lähtöhinta oli lähes 1300€. Tiesin että magneettikuvaus tulee maksamaan, joten sinällään en yllättynyt, mutta kyllä siinä silti tuli hetken hengenpidätys kun rahastaja sanoi summan. Kyllä hän siitä sitten jatkoi, että vakuutus maksoi suurimman osan ja minulla jäi kustannettavaa noin 350€.

Tässä on jo useamman kerran tullut mietittyä, että kyllä nämä ongelmat yhdellä koiralla jo riittäisi, mutta ei näköjään riitä. Meillä sinällään on ollut onnea matkassa siinä mielessä, että vaikka ”ongelmalista” kasvaa tässä vuosien saatossa koko ajan, mikään ei vielä estä harrastamista ja kisaamista.

Liityin Facebookissa englanninkieliseen (amerikkalaiseen?) vestibulaariryhmään ja olen todennut meidän päässeen helpolla. Siellä suurin osa tapauksista on huomattavasti pahempia kuin Lunan saamat kohtaukset. Siellä on koiria jotka eivät ole syöneet useaan päivään pahoinvoinnin takia tai eivät moneen päivään meinaa pysyä itse pystyssä. 
Lunalla kumminkin ruokahalu on säilynyt koko ajan eikä se myöskään kaatuile, vaikka askel hieman haparoikin. 

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Maarit Hellmanin tokokoulutus


Meillä alkoi hieman ex tempore Maarit Hellmanin EVL-tason tokokoulutus. Tieto tuli viikko ennen kurssin alkua, joten hieman oli keskusteltava esimiehen kanssa työvuoroista, kun kurssi alkaa klo 17, milloin yleensä pääsen vasta töistä. Onni onnettomuudessa, neljän kerran kurssista kaksi osui vapaapäivään, joten kahden työvuoron muuttaminen näin lyhyellä varoitusajalla onnistui.

Meillähän on tuo toko ollut hieman taustalla kun ollaan keskitytty rallyssa valiotulosten saamiseen, mutta pientä treeniä silloin tällöin ollaan kumminkin tehty.

Mutta täytyy sanoa, että ei ole pitkään aikaan tarvinnut niin hävetä kuin tällä meidän ensimmäisellä tokotunnilla. En nyt tiedä onko hävetä oikea sana, mutta ei nyt kaikki mennyt ihan niin kuin piti.

Olimme ensimmäisenä vuorossa ja tarkoituksena oli ottaa muutama liike koemaisena (tosin palkata sai halutessaan ja apua sai antaa). Totesin suoraan että annan Lunalle apuja jos tarvitsee, kun nyt taas oli aikaa edellisistä treeneistä.

Pitkähkön pohdinnan ja etsimisen jälkeen ostin Lunalle häkin, jossa se saa takapenkillä matkustaa. Koska neiti on erikoistunut hirttämään itsensä turvavöihin.


Larakin pääsi kokeilemaan matkahäkkiä, mutta arvostus oli nollassa.

No, neitihän oli aivan täpinöissään päästessään taas treenikentälle. Joten vauhtia oli ehkä vähän liikaakin ja korvat toimi enemmän koristeena.

Ensimmäisenä otettiin luoksetulo, jossa Lunan ensimmäinen pysähdys seisoman venyi piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkälle ja tarvitsi kaksi käskyä. Kyllä siinä ensimmäisen käskyn kohdalla jotain pientä aivonystyrää selvästi kutkutti, kun vauhti hieman hiljeni, mutta pysähtymistä ei tullut. Toinen pysähdys, maahanmeno, sujui sitten ihan hyvin, mutta matkaa ei tosin enää ollut pahemmin jäljellä, joten Luna meni maahan varmaan vajaan kahden metrin päässä minusta. Läksyksi tuli takapalkan kertausta.

Toisena otettiin sitten Z-liike, joka on Lunalla yksi varmimmista. Ja jokaisen jäävän neiti suoritti oikein, mitä nyt hieman edisti seuruussa. Minulla oli ehkä enemmän ongelmia muistaa miltä puolelta tötsiä kuului kulkea.

Ompelin Lunalle uuden kylpytakin. 

Kiertohyppynouto ei sitten onnistunut ollenkaan, koska bongaamisen kanssa oli ongelmia. En tiedä vaikuttaako tähän nyt rally, koska Luna yritti katsoa vasemmalle etuviistoon enemmän kuin suoraan eteen. Ja kun pyysin bongaamaan, lähti Luna jo juoksemaan hieman randomisti eteenpäin. Jouduin useasti kutsumaan neidin takaisin sivulle ja lopulta pitää pannasta kiinni bongauskäskyn antaessani. En tiedä mistä tämä nyt on tullut, kun ei Luna sitä rallyssakaan tee, voin rauhassa sanoa ”missä kierrä” ja vasta sitten tulee pelkkä ”kierrä” käsky, jolloin saa lähteä. Kouluttaja pohti että ottaako se nyt vaan sen käskysanan ja lähtee siitä, mutta tämä ei tosissaan aikaisemmin ole ollut ongelmaa. Ja siinä bonkauksessa on pakko olla tuo käskysana, koska neitihän bongaa muuten aivan kaiken kuin sen mitä pitää. :’D

Ja neitihän jäi myös iloisesti kapuloihin kiinni, kun yritin keskeyttää kapulalle menon ja saada lähtemään kiertoon, niin Luna vaan vaihtoi kapulalta toiselle useaan otteeseen.

Lopulta jouduin lähettämään neidin kapuloiden kohdalta kiertämään, jolloin se merkkitötsä löytyikin helpommin kuin edessä ei ollut mitään muuta. Tosin, kierron jälkeinen pysähtyminen oli jälleen hepreaa, joten otin kierron uudelleen. Toisella yrittämällä stoppi oli hyvä. Siitä sitten lähetys oikeanpuoleiselle kapulalle, jonka luo Luna meninkin niin vauhdilla ettei saanut siitä kiinni ja kapula lensi monta metriä eteenpäin. Kun se kapula oli lopulta suussa, oli neiti ohittanut jo esteet, joten eihän siitä päässyt hyppäämään enää mitenkään.

Otimme sitten tuon hyppyosuuden uudelleen, eli jätin Lunan muutaman metrin päähän kapulasta ja pyysin sen jälkeen ottamaan kapulan ja hyppäämään, mikä sujuikin sitten hyvin.

Kouluttaja totesi, että minun kannattaa mieluummin ottaa koira takaisin sivulle ja aloittaa ns. alusta, vaikka hieman lähempää kohdetta, kuin että yritän uudella käskyllä saada sitä lähtemään kiertoon.

Viimeisenä otettiin kaukokäskyt. Näissä ei nyt sinällään ollut isompaa ongelmaa, kaikki vaihdot sujuivat, mitä nyt istu-seiso vaihto tarvitsi kaksi käskyä ja seiso-istu vaihdossa neiti veti tapansa mukaan persuun alleen. Kouluttaja totesi, että vaikka S-I:ssä se siirtyminen oli aika iso, niin kyllä siitä näki että jotain ideaa siellä pääkopassa on, koska siinä tuli myös pieni hyppy taaksepäin.

Loppuun yritimme ottaa kiertohyppynoudon merkin bongausta. Kouluttaja suositteli, että laitetaan esteiden kummallekin puolelle omat kiertomerkit ja lähetetään vuorotellen puolelta toiselle. No, Lunalla ei se bongaus vaan onnistunut näissä treeneissä. Esteet ja kapulat oli paljon mukavampia bongata, kun ne oli lähempänä. Tähän kouluttaja totesi, että otetaan harjoitteluun niin, että laitetaan palkkakuppi kierron taakse, jotta Lunalla olisi suurempi houkutus bongata se kierto. Tämähän on sinällään tuttujuttu, koska samaa mekanismia käytettiin ruudun opettelussa. Siinä tosin tuli ongelma kun Luna jäi etsimään sitä palkkakippoa. Todennäköisesti sama ongelma tulee tässäkin, mutta jos ei muuta keinoa bongauksen arvon kasvattamiseen ole, niin sitten se on niin.


Talviturkitkin on nyt kunnolla heitetty pois.

torstai 7. toukokuuta 2020

Rallyn mestarimöllit

Koirakeidas järjesti keskiviikkona 6.5. mestariluokan rally-tokon möllikisat, johon olin Lunan ilmoittanut. Neidin kipuilujen jälkeen pohdin että pitäisikö osallistuminen perua, mutta kun ne kipuilut jäi siihen kahteen päivään, päätin pitää osallistumisen voimassa.

Lämmintä kevätvapaapäivää on hyvä nauttia ulkona

Kisat oli järkätty koronarajoittein, eli hallin tokopuolella oli yksi suorittamassa, toinen odotti aulassa ja muut sitten ulkona. Ja odottaa sitten saikin, ensimmäinen koirakko meni sisälle heti siinä klo 19, mutta jouduimme Lunan kanssa odottaa 2 tuntia omaa vuoroa (ja olimme 12. koirakko).

Rata ei ollut vaativa, päinvastoin sanoisin sen olleen melko helpon oloinen. Siellä oli kyllä oikealla puolella istumaan jääminen, minkä onnistusmisprosentti meillä on kisoissa ollut melko alhainen, mutta nyt viime aikoina se on varmentunut huomattavasti.

Hetki ennen omaa vuoroa kertailin liikkeitä hallin ulkopuolella. Lunalla oli kierrokset aivan tapissa ja sen meidän kahden tunnin pääasiassa autossa odottamisen ajan kuuntelin äänekästä vastalausetta takapenkiltä. Ja välillä etupenkiltä kun Luna päätti kaivautua verkon ali ilmoittamaan mielipiteensä hieman lähempää. Koki varmaan etten kuullut tarpeeksi hyvin.

Lopulta pääsimme aulaan odottamaan, jolloin Lunan ääntely vain paheni. Ei voinut neiti ymmärtää, ettei vieläkään päästy tekemään mitään vaikka jo sisälle päästiin.

Lopulta meidän vuoro koitti ja päästiin tokopuolelle. Laitoin Lunan hetkeksi kiinni, kun kävin kävelemässä radan ympäri. Ensin olin ajatellut, että mennään radalla ex tempore, mutta jälkeenpäin totesin että hyvä kun kävelin, koska siellä oli pari kylttiä hieman jännissä paikoissa (mm. edessä peruutus oli laitettu linjasta sen verran sivummalle, että sen ohi olisi saattanut kävellä ja toinen oli liikkeestä istu ja ohjaajan ympäri vastapäivään kyltit, jotka olivat aivan peräkkäin, jolloin piti tietysti tietää kumpi kyltti oli tehtävä ensin). Kylttivälit olivat vähän totuttua lyhyemmät ja pujottelun ”merkkeinä” toimi noutokapulat. Kapuloiden väli oli myös aika pieni ja mietinkin että miten isommat koirat ovat siitä mahtuneet.


Lopulta hain Lunan ja lähdimme lähtöpaikalle. Hieman mystisesti, ulkona neidin mielenkiinto oli 100% minussa vaikka häiriöitä oli enemmän, kun pääsimme halliin oli mielenkiinto kaikkialla muualla paitsi minussa. Näissä mölleissä radalla sai palkata, mutta jos palkkaus johti virheeseen, rokotettiin virheistä normaaliin tapaan. Koska kokonaisen mestariradan tekemisestä on meillä nyt hetki aikaa ja harvemmin tulee eteen kisamaista tilannetta jännityksineen, jossa saa palkata, niin pitihän tämä käyttää hyväksi. Varsinkin kun Luna oli kiinnostuneempi lattiasta kuin minusta.

Heti ensimmäisellä kyltillä otimme -1 TVÄ, jouduin sanomaan takaa-käskyn kolmeen otteeseen ennen kuin Luna suoritti liikkeen. Onni onnettomuudessa, olin aloittanut liikkeen teon sen verran aikaisin, että Luna kerkesi vaihtamaan puolta lopulta juuri ja juuri ennen kylttiä. Siitä päästiin ongelmitta eteenpäin ja neitikin alkoi heräämään ja kuuntelemaan.

Palkkauksen annoin 7 kyltillä, eli istu, askel vasemmalle, istu. Koin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi palkata kun neiti istui sivulla, silloin oli pienin riski että Luna yrittäisi tehdä jotain ylimääräistä. Peruutus sujui hyvin, mutta enemmän tai vähemmän yllättäen istu, käännös ja askel oikealle, istu kyltillä Luna nousi seisomaan minun ottaessa askelta. Tämä on liikkeenä vähän sellainen, jossa Luna on aika helposti lähdössä mukaan odota-käskystä huolimatta. Joten nouseminen ei tullut täytenä yllätyksenä. Pohdin siinä pari sekuntia, lähdenkö uusimaan vaiko en, päädyin sitten että jätetään uusimatta. Tästä tuli -10TVÄ.

Loppurata sujuikin taas hienosti (jäävä istuminen oikealla oli todella hyvä!). Hieman Luna meinasi jäädä oikean puolen käännöksissä joissa piti peruuttaa (270), mutta korjasi ne itse hienosti.

Pisteitä tuli täten 89p. Suorituksella saimme tuomarinpalkinnon (niitä jaettiin useampi). Minusta suoritus meni todella hyvin, jos olisin uusinut onnistuneesti, olisimme olleet 96 pisteessä! Ja jos koko hölmöä virhettä ei olisi tullut niin 99 pisteessä. Tuli taas olo että kyllä me vielä joskus ne valiotulokset saadaan.

Kehuja tuli myös tuomareilta, hieman harmittelivat kympin virhettä, mutta totesin heillekin että ei tullut ihan täytenä yllätyksenä. He myös sanoivat että näillä pisteillä olimme kärkiporukoissa. Olen sata varma, että he sanoivat, että oltaisiin neljäntenä, joten tuli yllätyksenä kun tulokset julkistettiin seuraavana päivänä ja meidän kohdalla oli ykkönen. Tarkistin kaikkien muiden pisteet ja tosissaan, yhdellä oli samat pisteet meidän kanssa ja muilla matalammat. Tiesin, että samoihin pisteisiin päässyt oli vanhempi koira, joten voitimme heidät ajassa.

Joten tuomarinpalkinnon (suklaalevyn, Oscar kalkkunaherkkupussin ja kanapäällysteisen rouheluun, jonka Lara jo söi) lisäksi sähköpostiin tupsahti 50€ lahjakortti Koirakeitaan kursseille.

 


sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Ortopedilla

 Muistaakseni maaliskuussa totesin, että toivottavasti tämän vuoden eläinlääkärikeikat olivat siinä, kun jouduimme Lunan kanssa käymään vatsataudin takia vastaanotolla. Tämä oli valitettavasti turha toive.


 Systeri oli ollut Lunan, Laran, äidin sekä Bemmin ja Bemmin omistajan kanssa viikko sitten lauantaina Espoon Luukissa lenkillä (minä oli töissä). Lenkki itsessään oli mennyt kuulemma ihan hyvin ja illalla vielä käytiin saunassa ja pesin ja harjasin Lunan. Illalla käytiin vielä parin kilsan lenkillä, eikä mikään viitannut mitenkään poikkeavaan.



Sunnuntaiaamulla kun heräsin, Luna käytös kiinnitti heti huomion. Normaalisti neiti on aivan täpinöissään kun noustaan ja hän pääsee syömään. Tämä ilmenee sähläämisenä ympäri huonetta ja vaativana vinkumisena, kun minä puen vaatteita päälle mukamas aivan liian hitaasti. Mutta tällä kertaa neiti oli aivan hiljaa ja sähläämistä ei ollut. Luna kyllä rapsutteli itseään normaalisti ja venytteli, mutta heti mietin että nyt ei kaikki ole kunnossa.

Lähdin koirien kanssa aamupissatukselle ja Luna oli edelleen turhan rauhallisen oloinen ja käveli vähän hankalan näköisesti. Mietin että nyt sillä on joko todella huono olo (koska silloin se myös kävelee hassusti) tai se on kipeä jostain. Tämä ajatus vahvistui, kun tarpeet oli tehty. Normaalisti tässä vaiheessa Lunalla alkaa täysi neliveto kohti kotia ja ruokakuppia. Nyt käveltiin koko loppumatka löysällä hihnalla.

Kotona kumminkin ruoka maistui ihan hyvin, joten totesin että sillä tuskin on huono olo. Kun sitten itse tein aamupalaa, Luna joka normaalisti osallistuu keittiössä kaikkeen, pysytteli omassa mökissään. Eli se oli kipeä. Tunnustelin koko koiran läpi ja liikuttelin jalkoja sinne tänne, mutta minkäänlaista kipureaktiota en saanut mistään. Kumminkin kun neiti lopulta tuli keittiöön ja yritti nousta kaappia vasten, näki että nousu tuntui inhottavalta ja Luna laskeutuikin heti alas. Samalla tavalla Luna oireili silloin hammaspoiston jälkeen liukastuttuaan eläinlääkärillä. Silloinhan hierojalla todettiin lonkkien kohdalla lihasten venähtäneen.

Tällä kertaa systeri pohti, että olikohan Luukin kierros (about 10km) ollut Lunalle liikaa, kun siellä oli ollut todella jyrkkiä ylämäkiäkin. Eli Lunalla olisi takapää jumissa. Itse en tähän uskonut, koska kyllähän Luna on tottunut kävelemään pitkiäkin matkoja ja vapaana juostessaan hankalassakin maastossa. Plus, neidille on tehty nyt ihan mäkitreeniä takapään lihasten kehittämiseksi (eli sitä liikutetaan isompaa mäkeä ylös alas), joten ihmettelisin jos kyse olisi siitä. Itse aloin miettiä myöhemmin, että olisiko Luna voinut jälleen liukastua, kun se pesun jälkeen normaalisti saa hepulit ja juoksee ympäri taloa.

Vaunulla iski vesisade lenkillä

Lähdimme kumminkin metsälenkille, kun ihan käveleminen näytti Lunalta sujuvan ongelmitta. Seurailin neidin menoa ja hetken metsässä kävelyn jälkeen, päästin Lunan vapaaksi. Alkuun olin ajatellut että mennään remmissä koko lenkki, ettei se nyt riehu ja kipeytä itseään lisää, mutta systeri ja äiti oli taas hieman sitä mieltä, että kannattaisi antaa kulkea vapaana. Päästin neidin siis irti ja sehän tietysti sinkosi Laran perään heti. Normaalisti tytöt saattavat juosta pitkiäkin matkoja, mutta nyt Luna spurttasi ehkä kymmenen metriä ja sen jälkeen jätti jahtaamisen sikseen.

Otin hetken päästä Lunan takaisin hihnaan ja teimme hieman lyhyemmän lenkin, kun systeri ja äiti jatkoi Laran kanssa eteenpäin. Hieman pohdin, että näinköhän Luna suostuu lähtemään minun kanssa kotiin kesken lenkin, nähdessään loppuporukan jatkavan matkaa, mutta yllättäen neiti vain vilkaisi kerran taakseen, jonka jälkeen suunta oli selvästi kohti kotia.

Loppupäivän Luna oli ylirauhallinen ja makoili pääasiassa mökissään. Kävimme pikaisesti siskopuolen luona poikien synttäreillä (olimme siis ulkona terassilla) ja päätettiin mennä autolla, kun Lunalla oli hankaluuksia laskeutua portaita alas. Neiti pääasiassa makoili tai istui tuolin vieressä, vaikka siskopuolen pommipentu räksytti metrin päässä koko ajan. Kotona onneksi oli jäänyt Metacamia hammasoperaation jälkeen, joten annoin sitten sunnuntaina yhden annoksen kipulääkettä.
Päädyin sitten varaamaan ajan ortopedille. Mietin ortopedillä käymistä jo silloin tammikuussa, kun Lunalla on ne lonkat ja polvet löysät, mutta se sitten jäi kun neidin olo helpottui selvästi sen hieronnan jälkeen. Nyt taas kun oireilu on selvästi takapäässä, päädyin tarkistuttamaan tilanteen.
Varattiin siis aika Ari Suhoselle. Vaikka aikanaan totesinkin, että en varamaan uskalla viedä Lunaa kyllä hänelle hänen lääkemyönteisyyden takia (hyvä ettei myynyt säkillistä lääkkeitä silloin kun Laralla oli jotain pientä vatsataudin poikasta, kun mentiin nenäpunkkilääkitystä hakemaan), mutta sen verran kyseistä lääkäriä kumminkin on kehuttu koirien nivelrikkoryhmässä (ehkä kyllä enemmän liittyen nivelsideoperaatioihin), että päädyin hänelle sen ajan varaamaan. Varasin ajan ”ontumatukimuksena” ja röntgenkuvauksena, vaikka suoranaisesti Luna ei ”onnu”.

Halusin mahdollisimman aikaisen ajan, jotta Luna kerkeää rauhoituksesta, mutta tietysti ortopedillä oli maanantaille vain ilta-aikoja. Joten otettiin ensimmäinen mahdollinen aika ja systeri vei Lunan lekurille minun ollessa töissä. Hän sitten jatkoi siitä ratsastamaan, kun mitä taas töistä päästyäni ajelin lekurille odottamaan Lunan tutkimuksen valmistumista.

Sen verran systeri laittoi viestiä, kun oli Lunan jättänyt lääkärille (koska sinnehän ei tällä hetkellä saa mennä mukana ellei ole ihan pakko) että lääkäri on yhteydessä kun ontumatutkimus on tehty. Voi olla että Lunaa ei tarvitsisi kuvata, jos siltä löytyy joku selkeä kipupiste esimerkiksi selästä.

No, tästä ei kulunut kymmentäkään minuuttia kun lääkäri soitti ja totesi, ettei hän oikein löytänyt mitään selkeää syytä oireilulle. Totesi, että joo polvet ja lonkat on löysät näin käsikopelolla tutkiessa, mutta kumpiakaan se ei selkeästi aristanut. Hän myös sanoi, että koska Lunan polvet luksoituu lateraalisesti (eli ulospäin), ne harvemmin lähtevät pois pakoiltaan (verrattuna mediaaliseen luksoitumiseen). Hän myös sanoi suoraan, ettei hän lähtisi polvia operoimaan ainakaan tällä hetkellä, kun Luna ei niitä sen enempää oireile. Hieman ihmetystä tuli kyllä kun ortopedin mukaan molemmat polvet olisivat 1 asteisia. Kolme vuotta sitten tutkimuksissa ne oli 2 / 1 ja fyssari on ollut hieman sitä mieltä, että polvet olisi molemmat kakkoset.


Vasemmasta polvesta kuului pientä napsetta (pohti ristisidevauriota), mutta kaikki tehdyt testit puhuivat sitä vastaan.

Joten hänkin oli sitä mieltä, että kuvataan (polvet, lonkat ja selkä) ja katsotaan mitä sieltä löytyy.
Siinä sitten odottelin puolisen tuntia, kunnes lääkäri soitti uudelleen. Selkä- ja polvikuvat oli puhtaat, mutta lonkissa näkyy nivelrikkomuutosten eteneminen. Oikealla puolella hieman enemmän kuin vasemmalla. Eli todennäköisesti ne oli ne lonkat mitkä kipuili, vaikka Luna ei suoranaisesti ontunut tai muuten reagoinut lonkkien hiplaukseen.

Lonkat ei sinällään tullut yllätyksenä, koska pientä nivelrikkoa niissä näkyi jo kolmivuotiskuvissa. Ja sehän ei sieltä katoa mihinkään vaan etenee koko ajan. Mutta polvet tuli yllätyksenä, olin satavarma, että sielläkin on näkyvissä jo rikkomuutosta polvien löysyyden takia, mutta ei. Olin itseasiassa varma, että Luna ennemminkin oireilee polvia kuin lonkkia. Se, että rikkoa ei sieltä polvista löytynyt, viittaa tosissaan siihen, että vaikka ne polvet on löysät, ei ne muljahtele pois paikoiltaan. Koska Lunan aktiivisuudella niihin olisi sitä rikkoa kyllä jo tullut. Tämä tuli itselle myös henkisenä helpotuksena, kun sekä eläinlääkäri (se joka tutki silloin 3 vuotta sitten) että pari muuta on ollut sitä mieltä, että polvien operoiminen ennen ongelmia olisi optimi. Mutta minä olen itse taas pohtinut, että en haluaisi oireetonta koiraa leikkauttaa, koska myös se leikkaus edistää nivelrikon syntymistä kun nivelpintoihin kosketaan. Hieman vielä lisää vastahakoisuutta toi tieto, että en ole tähän mennessä kuullut kerralla onnistuneesta patellaleikkauksesta cockerspanielilla. Viimeisimmässä cockeri-lehdessäkin oli asiasta juttua.  Keskustelu ortopedin kanssa kertoi, etten ole ollut aivan väärässä, kun en heti polvitulosten tultua varannut aikaa leikkaukseen.

Keskustelin ortopedin kanssa jatkosta (tämähän meni niin, että lääkäri oli Lunan kanssa sisällä ja minä istuin ulkona autossa puhelimessa). Hän taas kertoi kaikki mahdolliset hoitomuodot, aloittaen tietysti särkylääkkeestä ja Cartrophen-pistoksista. Sanoinkin, että Cartrophen voidaan aloittaa ja ottaa kipulääke kuurina, mutta en halua vielä lähteä syöttämään sitä jatkuvasti, koska tosissaan, tämä on toinen kerta kun Luna oireilee, ensimmäisellä kerralla se johtui liukastumisesta ja tällä toisella kerralla olen 80% varma, että syy on sama. Perusterve koirakin voi olla kipeä liukastuttuaan jossain.
   
Siinä sitten puhuttiin, että jos alkaa näyttää siltä että kipulääke kuurin jälkeen oireet palaa, niin voidaan ottaa särkylääke jatkuvaan käyttöön. Mutta tietysti sitten olisi hyvä käydä verikokeissa. Ja jos joskus edetään siihen pisteeseen että kipulääke ei riitä, joukkoon voi lisätä gabapentiinin. Nämä nyt sinällään oli itselle tuttuja, koska farmaseuttina nivelrikon hoitoon on tullut perehdyttyä ja tässä on tiennyt kumminkin jo aika pitkään, että tämä on joskus edessä joten muiden kokemuksia on tullut luettua.


Viimeisenä hoitomuotona lääkäri sanoi tekonivelleikkauksen, mutta olen melko varma että siihen vedän oman rajani. Patellaleikkauksen vielä olen valmis tekemään, jos se nyt Lunalle tulee joskus eteen, mutta tekonivelleikkaukseen en enää lähtisi. Varsinkin jos etenemistahti on tämä, tulee Luna olemaan aika varmasti jo sen verran iäkäs, että en näe järkeä tekoniveltä asentaa. Säännölliseen kipulääkkeen antamisen ymmärrän, jos koira voi elää sillä kivutonta normaalia elämää, mutta sitten kun ne ei enää riitä, on aika päästää irti.

Mutta, onneksi ja toivottavasti olemme vielä kaukana tuosta ajasta. Koska tosissaan, ei Luna normaalisti oireile.

Eli päädyimme ortopedin kanssa kipulääkekuuriin ja Cartrophenin aloitukseen. Hieman siinä vielä keskusteltiin kipulääkkeistä, kun sanoin että Metacamia en halua, koska Luna ei pysty syömään sitä muutamaa päivää kauempaa ilman että se laukaisee närästyksen. Toisena vaihtoehtona oli Canicaral tai Onsior. Totesin, että jos minä saan päättää niin ottaisin Onsiorin, koska koksibi on vatsaystävällisempi kuin karprofeeni. Joten sain sitten reseptin kuudelle paketille Onsioria, ohjeena syöttää 1-2 viikon kuureina tarvittaessa. Ortopedi sanoi laittavansa Lunalle vielä pistoksen ja sitten hoitaja toisi neidin ulos.

Saimme myös ohjeistukset nivelravinteiden käytöstä (no ne on ollut käytössä jo 5 vuotta), uinnista/vesijuoksusta (tätäkin tehdään) sekä fyssarilla käymisestä (hoidossa tämäkin).

Ajattelin siinä menevän hetken, ennen Lunan saapumista, joten yllätyin kuin minuutin päästä vielä hieman tokkurainen neiti ilmestyikin ovesta ulos. Hoitaja käski odottaa muutaman minuutin, jotta lääkäri saa kirjoitettua paperit. Kun parin minuutin päästä olin menossa sisälle, kurkki lääkäri ovesta ja ilmoitti ettei hän kerennyt Lunalle pistosta vielä antamaan. Hoitaja oli tainnut viedä koiran kun lääkäri oli vasta hakemassa tarvikkeita. :’D 

Joten minä kiikutin erittäin epä-innostuneen Lunan takaisin sisälle. Pistos otetaan nyt kerran viikossa neljä kertaa ja sen jälkeen puolen vuoden välein.

Pistoksen jälkeen sain maksettua ja lähdimme kotiin nukkumaan tokkuraa pois.

Kotona sain taas todeta, kuinka tokkurainen cockerspanieli muuttuu hyppiväksi apinaksi. Yritä siinä pitää koiraa maan tasalla, kun selkäni käännettyä Luna oli jo sohvalla. Sain neidin sitten lopulta lattiatasolle nostamalla sen muutamaan kertaan tyynylle ja peittäen sen huovalla.


Lunalla on aina rauhoituksen/nukutuksen jälkeen himo pitää jotain suussa. Ja siitä päästetään irti vasta kun nukahtaa.

Jo seuraavana päivänä Luna oli paljon parempi, eikä oikeastaan minkäänlaista kipuoireilua enää näkynyt (tämä vähän vahvisti omaa ajatusta siitä, että se oli ehkä venäyttänyt taas takapäänsä). Päätin kumminkin syöttää sen viikon kipulääkettä, koska oli se sen verran kipeä pari päivää takaperin. Myös kaikki ylimääräinen riehuminen jätettiin pois, eli lenkit tehtiin hihnassa pysyen.

Vapuksi mentiin vaunulle ja siellä kyllä lenkkeiltiin muuten normaaliin tapaan, mutta pidin edelleen Lunan flexissä. Oli muuten pikkasen vaativaa, kun neidillä oli menohaluja reilusti oltuaan monta päivää rauhallisilla lenkeillä. Luna harrasti myös omatoimista fysioterapiaa kahlaten pitkin ojia. Annoin neidin muutenkin käppäillä lenkeillä vapaasti ojiin ja sieltä pois jotta maasto olisi vähän monipuolisempaa kuin pelkkä hiekkatie. Sunnuntaina sitten päästin neidin hieman rallattamaan pellolle Laran kanssa, niin eiköhän neiti sitten vetänyt lipat ja oli mukkelis makkelis. Onneksi sillä nyt on vielä se kipulääkekuuri päällä, mutta katostaan ollaanko maanantaina sitten kipeämpiä.


Luna löysi aarteen kun rallatteli pellolla. Tässä vaiheessa totesin, että meillä on ehkä koulutus
mennyt jotenkuten perille, kun Luna vapaaehtoisesti tuli näyttämään löytynyttä luu-aarretta. 

Todennäköisesti ilves tai merikotkan saaliin jämät Ei ollut kalloa jäljellä joten tunnistaminen oli hankalaa, mutta luiden koosta arvioisin että joko isohko lintu tai joku about rusakon kokoinen nisäkäs.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Kickbikella pääsiäiseen

Hiljaiselta treenirintamalta päivää. Täytyy myöntää, että nyt kun ei ole ohjattuja treenejä saati kisoja, on tuo treeni-intokin ollut hakusessa. Sinällään taas, ehkä kunnon tauko tekee ihan hyvää itse kullekin.

Ryhmärämä, uutena tulokkaana mäykky Siiri. 
Olen monesti miettinyt talvella, että Laralla kun on virtaa olisi kiva lähteä harrastaa vetoa. Tyylilllä, että minä menisin suksilla ja Lara tietysti vetohihnassa edellä. No, taitaa olla turha satsata hiihtovarusteisiin kun ei täällä Etelä-Suomessa tiedä tuleeko sitä lunta vaiko ei. Siitä ajatus sitten siirtyi canicrossin suuntaan, mutta totesin, että minä itse inhoan (pitkänmatkan) juoksemista. 

Toisekseen, siinä vaiheessa kun Lara olisi vasta lämmitellyt, minä olisin jo kuoleman rajamailla.
Siitä sitten kolmantena vaihtoehtona tuli eteen kickbike. Niitä sitten katselin hieman pidempään ja lueskelin netistä käyttäjäkokemuksia. Muutamallakin sivulla moni kertoi ostaneensa tarvikkeet Kainpolta. Kainpo myi valmiita paketteja sisältäen kickbiken sekä koiravarusteet poislukien tietysti koiran valjaat.

Hinnat sitten vaihtelivat mukavasti parista sadasta eurosta lähemmäs tuhanteen euroon. Siinä pyöriä tutkiessani totesin, että ei ihan halvinta kannata ottaa, mutta sitten taas jos harrastus jää lyhyeen, niin ei tekisi mieli sitä tonniakaan pulittaa.

Lopulta päädyin Cross FIXiin. Hintaa kaikkien varusteineen (nyt mukaan lukien Laran vetovaljaat) tuli hintaa reilu 700 euroa. Kyseinen potkupyörä käy sekä maastoon että kaupunkiajoon, mutta ei ihan pienimmille metsäpoluille. Koira-adapterina valitsin Ultra Swingin. Kun tilaus oli lähtenyt, pitikin lähteä Laran kanssa valjaskaupoille.

Ainut harmitus on, että puhelimen liikuntaohjelmat ei oikein tunnista Kickbikella liikkumista. Google Fit otti päivän liikunta saldosta vain 1/3. Päivittäin tuli kumminkin liikuttua aika lailla se noin 10km, GFitin mukaan vain n.3km.
Sen verran hain niistäkin kokemuksia, että suurin osa suositteli bordercollielle joko huskyvaljaita tai Zero DC Short-valjaita. Lara tietysti ei ole ihan normikokoinen bc, mutta rakennehan sillä on kumminkin rodunomainen vaikka koko onkin pieni. Varmistelin vielä Kainpolta kumpia hän suosittelisi, mutta kuulemma kickbikellä mentäessä molemmat käy. Joten lähdimme sitten ajamaan kohti Murren Murkinaa, jossa molempia oli myynnissä ja parikin oli sanonut että myyjät osaavat auttaa oikean kokoisten valjaiden valitsemisessa.

Kokeilimme ensin myyjän avustuksella huskyvaljaita, joissa M-koko (normi bc-koko) oli aivan liian iso, mutta sitten taas yksi koko pienempi aivan liian pieni. Myyjä totesi tässä vaiheessa että huskyvaljaat voidaan unohtaa, koska koot menee aika samalla tavalla muun merkkisillä valjailla, joten sieltä ei löytyisi sopivaa. Siirryimme sitten Zeron valjaisiin. Sieltäkin jouduimme kokeilemaan paria eri kokoa. Ensimmäiset (koko SL) näytti hyvältä, mutta myyjä totesi että vetäessä valjaat osuu väärään kohtaan eturinnassa. Koon isommat (SB) sitten istuivat paremmin.

Kickbike saapui matkahuollon mukana parin päivän päästä. Siinä sitten menikin hetki koota. Vaikka jossain olikin mainittu, että paketin mukana tulevat ohjeet olivat p*rseestä, niin en muista milloin viimeksi minun on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin. Siis ihan oikeasti, ne ohjeet oli ihan surkeat. Ensinnäkin siinä oli kaikkien potkupyörien ohjeet samassa, eikä mikään ohje ollut suoraan Cross FIXille. Siinä sitten yritin verrata ohjekuvia ja edessäni olevaa pyöränrunkoa ja pohtia että mitä ohjetta lähden seuraamaan.

Kyllä se pyörä siinä hiljalleen alkoi kokoontumaan. Viimeisin isoin ongelma olikin sitten jarrut. Vaikka kuinka menin ohjeen mukaan, osui renkaat levyjarruihin koko ajan. Jouduin niihin kysymään hieman ohjeita ja kun toinen käyttäjä sekä Kainposta sanottiin että ei tarvitse mennä ihan ohjeiden mukaan vaan vähän silmä- ja näppituntumalla, uskalsin sitten kokeilemalla säädellä. Lopulta sain jarrut sellaisiksi, että ne eivät enää pitäneet hirveää meteliä, mutta silti ajaessa jarrut toimivat.
Pääsiäiseksi sitten mentiin vaunulle. Onni onnettomuudessa, että meillä on vaunu Inkoossa, joka kuuluu edelleen Uusimaahan.


Kävin heti torstaina lyhyen kokeilukierroksen kickbikella. Eli Laralle valjaat päälle ja pyörän eteen.
Täytyy sanoa, että en tiedä oikein miten oletin Laran toimivan. Yksi vaihtoehto oli, että Lara lähtee aivan täysillä vetämään, koska se tykkää rallattaa ja juosta. Toinen vaihtoehto, se joko pelkää pyörää ihan sikana tai sitten se yhdistää sen potkulautaan ja täten yrittää syödä sen. Positiivinen asia oli, että Lara ei toiminut jälkimmäisellä tavalla. Mutta ei se kyllä toiminut myöskään tuolla ensimmäisellä. Neiti kyllä lähti pyörän mukaan, mutta juoksi pikemminkin nätisti pyörän vierellä. Joka kerta, kun Lara meni sen verran edelle, että hihna kiristyi ja joutui ”vetämään”, neiti hidasti ja vilkuili epäluuloisena minua ja pyörää. Mutta kyllä Laran kanssa pystyi kulkemaan, mutta joudun itse tekemään paljon enemmän töitä.


Palasin Laran kanssa vaunulle ja otin hetkeksi Lunan pyörän eteen. Lunaahan minun ei ole tarkoitus vedätyttää mitään pidempiä matkoja, neidin polvien takia. Mutta Luna saa mennä pyörän kanssa omaa vauhtiaan. En usko että vapaasta juoksusta ja lyhyistä satunnaisista vetopätkistä on isompaa haittaa, koska juokseehan tuo vapaana muutenkin.

Hieman yllättäen, Luna olikin sitten kunnon turbo päästyään pyörän eteen. Oletin, että lähdemme Lunan kanssa rauhassa liikkeelle, mutta ei kun mitä, kun sain Lunan hihnaan kiinni, niin neitihän lähti kun ohjus eteenpäin. Eipä ollut tuolla kymppikiloisella mitään ongelmaa saada minua ja pyörää liikkeelle.

Hetki saatiin auringossakin paistatella.
 Teimme sitten melkein kaikki lenkit totuttaen koiria pyörään. Eli vaihtelin vuorotellen Lunan ja Laran pyörän eteen (Luna kulki lyhempiä matkoja). S. ja Bemmikin oli mukana. Hieman pohdin, että uskaltaako isoa poikaa ottaa pyörän eteen vai ollaanko ojassa sen jälkeen. Uskalsimme kumminkin testata pidemmän metsälenkin jälkeen, kun pahimmat virrat oli jo poissa.


Bemmillähän on taas voimaa ja massaa sen verran enemmän (kuten 3 vuotiaalla kultainennoutaja uroksella kuuluu ollakin), joten sillehän ei ollut vaiva eikä mikään vetää minua perässä. Suurimmaksi osaksi ajasta poika ravasikin nätisti tiellä pysyen, mutta sitten tuli niitäkin tilanteita, että Bemmi päätti yllättäen mennä joko pissalle tai haistelemaan jotain pusikkoon. Siinä et sitten pahemmin sanonut juuta etkä jaata vaan tuli pakollinen pysähdys ja yritin vain estää ettei se vedä minua pyörineni kokonaan sinne puskaan.

Luna ja Lara ovat sen verran kevyitä, että vaikka ne yrittivät mennä tieltä pois hajunperässä, ne eivät saa vedettyä minua ja pyörää sivusuunnassa. Mutta Bemmillä on sitä voimaa sitten senkin edestä ja se kyllä vaan vetää. Tytöt myös tottelevat suullisia käskyjä hyvin, mitä Bemmi taas ei tee. Aina satunnaisesti poika uskoi, kun kielsin vetämästä pusikkoon, mutta tarpeeksi hyvän hajun tullessa kohdalle kiellot meni kuuroille korville. Ärsyttävintä oli, kun et voinut edes vetää siitä hihnasta saadaksesi Bemmin pois puskasta, koska se hihna vaan jousti.


Ja koska treenit tehtiin normi lenkeillä, niin kaikki kolme koiraa teki sitä samaa, että pyörällä mentiin jonkin matkaa eteenpäin, mutta sitten piti pysähtyä ja varmistaa että loppuporukka pysyy mukana. :’D Totesin, että ehkä on sitten kunnon treenit parasta tehdä yksi koira kerrallaan, jotta ei tarvitse ”huolehtia” takana tulevista.

Mutta siis näin alkutuntumana, Luna on ehkä se luonnonlahjakkuus tässä vetohommassa, Bemmi menettelee, pääasiassa menee ihan hyvin, mutta perustottelevaisuus pitäisi olla parempi, kun taas Lara ei vedä pahemmin ollenkaan, vaan se kulkee nätisti siinä pyörän vierellä tai takaviistossa, jolloin minä joudun tekemään kaiken työn.
Iltasin olikin sitten aika aakkutaakkua
Tuo kickbikella kulkeminen ei myöskään ole ihan kevyimmästä päästä. Varsinkin kaikki (pienemmätkin) ylämäet on yllättävän raskaita, varsinkin jos koira (Lara x)) ei avita ollenkaan. Tasaisella, jos koira vetää edes hieman, tai pienellä alamäellä meno onkin sitten ihan mukavaa ja melko kevyttä.

Tänään kävimme vielä Keinukalliolla lenkkeilemässä (minä kickbikella) ja siellä sitten olikin porukkaa reilusti. Positiivista oli, että kumpikaan koirista ei välittänyt pyörän hihnassa ollessaan muista ihmisistä tai koirista vaan ohitukset tehtiin pääasiassa nätisti. Laran kanssa tuli pari kertaa pientä ongelmaa puolen vaihdoissa, kun yritin siirtää neidin aina pyörän toiselle puolelle, kun ohitettiin muita koiria. Laralle kumminkin on luontevampaa kulkea vasemmalla puolella ja sinne se sitten pyrki kesken ohitusten. Koiran ollessa pyörän hihnassa sitä ei oikeastaan pysty hirveästi hallita. Hihna itsessään on pari metriä ja se venyy siihen noin kolmeen metriin, joten sitä et saa lyhyelle kovin helposti (varsinkaan kun se hihna menee siellä pyörän edessä). Joten jos joku vastaantuleva koira olisi alkanut rähjäämään joko nopeasti ohi menevälle Laralle tai minun pyörälle, olisi parempi että Lara on pyörän toisella puolella.

Laran kannalta nyt seuraavaksi isoin kysymys onkin sitten ne potku- ja skeittilaudat sekä rullaluistelijat, joita neiti inhoaa. Pystyykö/joutuuko Lara keskittymään siihen pyörän vierellä liikkumiseen sen verran, että niistä ei välitetä vai ollaanko me nurin siinä vaiheessa kun se bongaa ensimmäisen. Pääasiassa minun on tarkoitus täällä ”kaupungissakin” mennä tuonne kuntopoluille ja isoimmille metsäpoluille pyöräilemään, missä ei tietenkään sitten näitä ongelmia pahemmin tule vastaan, mutta koska me asutaan aivan ala-asteen kyljessä, niin siinä matkalla että päästään sinne kuntopolulle (n. 500m) niitä vaan tuppaa usein liikkumaan.

Mutta ei me koko pääsiäistä vain potkupyöräilty. Treenattiin me myös hieman dummyjen kanssa (Lunakin jatkoi hienosti etsiä vaikka tätä ei ollakaan pitkään aikaan treenattu), ihmisetsintää sekä mäkitreenejä. Kävipä Bemmi ja Lara myös meressä uimassa (Luna totesi että vielä on aivan liian kylmä ilma ja vesi).