tiistai 15. tammikuuta 2019

Uuden vuoden ensimmäiset treenit

Maanantaina meidän treenit jatkuivat. Rallyhan jäi talvilomalle mutta tokotreeneissä kävimme Lunan kanssa jouluaattona.  

Rallyssa meillä oli jälleen kaksi pientä rataa (täytyy sanoa että toivoisin useammin yhtä täyspitkää rataa mieluummin, jotta voisi kunnolla treenata kisamaista suoritusta). 

Ensimmäisellä radalla oli laitettu oikein mukavasti heti ensimmäiseksi esteeksi putki ja seuraavaksi houkutus. Lunallehan tämä ei mikään ongelma ole ollut, kun se ei ole koskaan (*koputtaa puuta*) tajunnut houkutuksen päälle.  Hieman jouduin kyllä vauhtia hidastamaan että päästiin kunnolla puikkelehtimaan törppöjen läpi. Houkutuksen jälkeen oli uusi kyltti, ohjaajan ympäri myötäpäivään, mikä on Lunalle helppo. Sitten olikin meidän yksi hankalista kylteistä, eli koira eteen seisten ja peruutus ohjaajasta poispäin. Tämä yllättäen sujui minusta ihan hyvin! Luna meni nätisti suoraan eteen ja peruutti ehkä aivan pikkiriikkisen kaartaen oikealle, mutta ei mitenkään pahasti.  

Sitten jouduin uusimaan seuraavan kyltin, joka oli niinkin perus kuin istu - käännös oikeaan – istu. Eikä siinäkään siis itse liikkeessä mitään ongelmaa, Luna vaan otti heti alkuun hienosti mikrotuplaistumisen. Eli istui, jonka jälkeen hilasi persuutaan vielä vähän taaemmas. Otin liikeen siis uudelleen, jotta neiti pitäisi takamuksensa paikoillaan. Toinen yrittämä meni paremmin, ainut että Luna istuutui vähän turhan taakse. Annoin sen kumminkin olla, koska se kumminkin nyt istui kerralla. 

270 vasempaan – ei ongelmaa, puolenvaihto edestä - ei ongelmaa. Askel vasemmalle koira oikealla – Luna ei päässyt oikein mukaan, minkä takia rintamasuunta kääntyi varmaan juuri sen 45 astetta. Otettiin se uudelleen ja nyt Luna näytti taas hienot sivuaskeleensa. Siitä sitten peruuttaen kolme askelta, mentiin vaihteeksi hieman vinoon. Sarjahyppy – ei ongelmaa. Seuraava kyltti meiltä puuttui jostain syystä ja viimeisenä ennen maalia olikin ohjaajan ympäri vastapäivään. 

Meidän toinen rata oli pääasiassa lyhyt oikeanpuolen treeni. Tässä ehkä isoin haaste tulee olemaan omat käsiavut, jotka saatetaan lukea jatkuvaksi. Varsinkin pysäyttävät liikkeet, jossa seistään tai maataan, joudun antamaan käsiavun, jotta Luna pysyy suorassa. Ei ole tuo oikeapuoli niin luonnollinen kuin vasen, mutta ei se tietenkään voi ollakaan kun verrataan 5 vuoden treeniä verrattuna puolen vuoden treeniin. 


Rally-tokoon olemme ottaneet myös nykyaikaisen treenitavan, ilmoitin meidät nimittäin SporttiRakin Rally-tokon VOI/MES -nettikurssille. Pitkään pohdin että ilmoitanko vaiko enkö, hintaa kun oli mukavat 115€ vaikka olin SporttiRakin Projäsen. No, kurssin ilmoittautuminen kerkesi menemään ja totesin ettei sitten ilmoittauduttukaan. Menikö pari päivää, kun tuli ilmoitus että vielä olisi paikka vapaana, jolloin sitten sorruin ilmoittamaan meidät. 

Kurssilla oli ensin aloitusluento, jossa käytiin läpi ylipäätään ylempien luokkien kinkkisiä kohtia, pisteytyksiä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja mitä kannattaa välttää.  Toinen luento oli sitten uusista sääntömuutoksista.  

Luentojen jälkeen oli lyhyet videot meidän treeniaiheista, jotka oli peruutukset, eteentulot sekä puolenvaihto edestä. Kouluttaja siis videolla kävi läpi erilaisia tapoja treenata ko. Liikkeitä ja mihin kiinnittää huomiota. Sitten meidän piti kuvata omia treenejä, joista kouluttaja antaa kommentit ja neuvoo eteenpäin. Tämän jälkeen on vielä keskustelutunti kouluttajan kanssa, jossa todennäköisesti käydään yleisesti näitä liikkeitä vielä läpi. Sitten tulee uudet suoritettavat tehtävät.  

Katsotaan onko kuinka paljon apua meille tuosta kurssista, ainakin aloitusluennolta tuli jo joitakin hyviä vinkkejä.  

Omalla seuralla on RT-tuplakisat helmikuun alussa ja tässä on ollut hieman pohdinnassa joskos ilmoittaisin Lunan niihin. Vähän idealla että käytäisiin katsomassa miltä ne mestarin radat näyttävät. Jos minun käsiapuja ei lasketa “jatkuviksi” ja meitä hylätä niiden takia, voisin jopa kuvitella että meillä on mahdollisuudet tulokseen. Jos taas ei tuloksia tulisi, olisimme ainakin kannattaneet omaa seuraa. :’D   Tokossa meillä oli viimeinen tunti Sannan opissa. Kevätkaudelle siirryin torstain ryhmään, jotta treenit eivät olisi enää samana päivänä. 

Ajatus oli ottaa koemaista suoritusta, mutta Sannan kanssa otettiin sitä hieman muunnellusti. Eli hänen ideansa oli nyt tehdä kyllä koemaista, mutta yllätyksellisesti. Eli otettiin koemaisesti vain osia liikkeistä sieltä täältä. Aloittaen seuruusta, otettiin pätkä suoraan, pari askelta taaksepäin ja sitten sosiaalinen palkka. Siitä siirryttiin jääviin, josta tehtiinkin vain ensimmäinen (istu, jonka Luna kyllä taas seisoi), josta taas sos.palkka. Otettiin luoksetulo ilman luoksetuloa (lähdin kävelemään poispäin, mutta palasin takaisin ja palkkasin), kaukokäskyistä otettiinkin vain yksi vaihto. Ideana siis palkattomuustreeni. Saimme tehtyä noin 4,5 liikettä ennen kuin pieni vinkuna pääsi.  

Noottia sain edelleen minun sosiaalisesta palkasta, aloitin tälläkin kertaa hyvin, mutta siitä eteenpäin kuulemma se laskeutui kuin lehmän häntä. Plus, minun pitäisi hieman selvitellä millaisesta sosiaalisesta palkasta Luna tarkemmin tykkää.  

Olen myös hieman pohtinut tokokokeeseen menoa helmikuun lopulla ja tästä juttelin kouluttajan kanssa. Hän totesi että kannattaa mennä, kun meillä ei tosissaan ongelma ole se että Luna ei osaa liikkeitä. Toisekseen sekään ei ole hyvä, että koeväli menee liian pitkäksi, jotta tietty koerutiini pysyisi.  


Luna ei koskaan ole ollut kunnon sylikoira, se viihtyy lähellä, mutta nukkuu usein omalla pedillään
tai joskus mukavuudenhaluisena sohvalla vieressä.  Joten nämä kerrat kun se on sylikoira on aina <3 

torstai 10. tammikuuta 2019

Loppiaisvaunuilua sekä lintukoiratreeniä

Vuosi on vaihtunut ja aika hyvin olemme palanneet arkeen. Loppiaisviikonloppuna kävimme pitkästä aikaa vaunuilemassa, mikä oli oikeasti aika mukavaa, kun siellä en porukkaa pahemmin ollut. Koirien kanssa sai kulkea vapaammin, kun tavalliset kaikesta pahastuvat eivät olleet paikalla. Olimme ottaneet myös Lolan mukaan, jolla edelleen riitti vauhtia ulkoillessa. Tosin, kun vaunuun päästiin niin se oli myös ainoa koirista joka veti sikeitä koko ajan.  

Lenkit sujuivat pääasiassa vapaana juosten, kun ei tarvinnut pelätä vastaantulevia autoja. Tietenkin mutkien kohdalla tuli kutsuttua koirat lähemmäs aivan varuilta 

Lola oli ihan dööd

Lauantaina pääsimme myös hieman treenaamaan, kun yksi paikallaolijoista oli perhetuttu saksanseisoja Tazzin kanssa. Heillä oli mukana dummyheitin sekä sulatettu fasaani, joten Lunahan pääsi treenaamaan molemmilla. 

Dummyheitin oli meille aivan uusi tuttavuus ja ensin oleskeltiin koirien kanssa hieman taaempana, kun Tazzi harjoitteli. Heittimestä nimittäin kuului kunnon pamaus dummyn lähtiessä lentoon. Ei koirat olleet moksiskaan pamauksesta, kuten arveltiinkin. Kun päästiin Lunan kanssa treenaamaan, laukaistiin heitin varmaan 5 metrin päästä, jolloin sekä minä että Luna hätkähdettiin. Dummy lensi noin 40 metrin päähän tien toiselle puolelle ojaan (yritys oli tielle). Lähetin neidin noutoon, mutta näin ensimmäisellä kerralla Luna ei ihan hiffannut mitä piti etsiä. Neiti kyllä etsi ja etsi, mutta piti tietä rajana eikä lähtenyt ylittämään sitä. Jouduin siis menemään näyttämään lähempää, jotta tie uskallettiin ylittää. 

Toisella yrityksellä dummy lensi tielle kuten tarkoitus, mutta nyt Luna lähtikin noutoon ennen minun käskyä. No, totesin että kerran se nyt siitä innostui niin menköön. Meillä kun yleensä ei ole ongelmaa odottamisessa. 

Otimme seuraavaksi fasaanin kanssa lyhyen treenin. Olin varautunut siihen, että saan taas tehdä töitä jotta Luna suostuu ottaa linnun suuhunsa. Näin meillä on alkanut jokainen lintutreeni tähän mennessä, koska lötkö lintu on neidistä ällöJa mitä enemmän lintu painaa, sitä vaikeampaa tietenkin. Plus, meillä on ollut hieman turhan harvassa nämä lintu treenit, ehkä puolenvuoden välein Luna näkee aitoja kuolleita lintuja.  



Neiti oli kyllä kiinnostunut fasaanista, kun se oli pöydällä pussissa. Hieman jo yllätyin kun laskin pussin maahan ja Luna oli lähdössä kuljettamaan pussia muualle. Kun mielenkiintoa selvästi oli, päätin kokeilla suoraan linnun noutoa. Vein linnun vajaan kymmenen metrin päähän ja lähetin Lunan noutoon.   
Tulos oli tämä: 



Neiti nappasi linnun kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan ja päätti jatkaa matkaa. Totesi varmaan, että nythän hän gourmet-aterian sai. Nimittäin otin myös treenin, jossa viskasin linnun pusikon juureen ja lähetin Lunan noutoon. Neiti nosti linnun taas hienosti, mutta sitten päätti yrittääkin höyhentää sen minulle tuomisen sijaan. Hieman jouduin ärähtämään, jotta lintu suostuttiin tuomaan minulle.  Mutta olin oikeasti todella yllättynyt että jonkin lamppu on selvästi syttynyt Lunan päässä lintujen suhteen. 
Lara puolestaan ei voinut ymmärtää kuollutta fasaania, vaan tuijotti sitä aina kun mahdollista. Paras oli kun heitin linnun puskaan, Lara jäi tuijottamaan parin metrin päähän eikä liikkunut mihinkään vaikka yritettiin pikkuneitiä kutsua pois. 

Sunnuntaina sitten kävimme vielä lenkillä yhdessä Tazzin kanssa. Menosuuntaan tytöt juoksivat vapaana pojan kulkiessa hihnassa, takaisin päin sitten pääsi Tazzi vapaaksi ja Luna ja Lola joutuivat hihnoihin (Luna ihan etteivät vahingossa törmää Tazzin kanssa joka ei vielä täysin osannut äksyä neitiä varoa ja Lola ettei vanhus juoksisi koko matkaa vaunulle.)  

Leikkisitkö minun kanssa?

Sunnuntai-iltana oli vielä Lunan trimmaus parin viikon päästä olevia näyttelyitä varten. Molemmat tytöt on siis ilmoitettu Turku KV:hen, en Lunalle tietenkään mitään voittoja sieltä odota, mutta kunhan käydään kehässä kiertämässä. Olin trimmauksessa varautunut siihen että tassujen kanssa taas tapellaan, meillä nykyään on hankaluuksia ehkä kolme kertaa neljästä sellaisia että tekisi mieli jättää homma sikseen. Neiti siis ei pysy paikoillaan ja vetelee tassuja irti niin että pelkään sohaisevani saksilla meistä jompaakumpaa.  

Nyt aloitin suihkuttamalla PetRemedyä trimmauspöydän täyteen ja trimmatessakin suihkuttelin sitä Lunaan muutamankin kerran. Jätin tassut viimeiseksi ja kipatessani neidin kyljelleen oli jo pientä rimpuilua havaittavissa. Yllättäen Luna kumminkin rauhoittui ja sain leikattua kaikki tassukarvat ongelmitta. En muista milloin tämä olisi ollut noin helppoa, normaalisti meidän “helpot” tassutrimmauksetkin alkaa vähintään 10 minuutin painilla, että pysyykö Luna kyljellään vai ei. Tai sitten Luna työntää kuonoaan ja korviaan siihen väliin, jolloin leikkaaminen vaikeutuu. Mutta tällä kertaa ei mitään. Päätin myös samaan syssyyn leikata kynnet, jolloin viimeistään olin varma että rimpuilu alkaa. Voitta vain kuvitella, kun leikkasin ensimmäisen kynnen – ei tapahtunut mitään - leikkasin toisen kynnen – ei edelleenkään mitään - leikkasin kolmannen, neljännen... Piti jossain vaiheessa jo tarkistaa että onhan Luna hengissä siinä maatessaan.  Sain taas kunnolla napattua palat pois kynsistä, kun rimpuilun takia en ole uskaltanut ottaa kuin pienet palat normaalisti.  

Mutta jännä miten jostakusta niinkin pieni asia kuin tassujen trimmaus ja kynsien leikkaus voi saada onnistuessaan hyvälle tuulelle.