Ei kevättä ilman vatsatautia

Vahvasti näyttää siltä että koko keväänä emme pääse ohjattuihin treeneihin. Pidetään peukkuja kesän treenien alkamisesta.

Meillä on myös perinteisesti vietetty vatsatautikevättä. Hieman yllättäen, Lara aloitti tällä kertaa. Yleensä tämän on yksinoikeudella Lunan hommaa. Eli tuossa muutama viikko takaperin Laralla oli vatsa kuralla. Tukihoidosta huolimatta (Inupekt tupla-annoksella, Dia-Tab, ruokana riisi-sei-seos) kakka ei vaan ottanut kiinteytyäkseen. Pikku-bc muuten voi hyvin, söi hyvällä ruokahalulla (ei tosin arvostanut riisiä, yritti onkia pelkät seit) ja jaksoi liikkua. Ongelmaksi hänellä tosin tuli jatkuva takamuksen peseminen ulkoilujen jälkeen, kun tietysti sitten housukarvat oli siinä itsessään. Vaikka kuinka yritti pestä vain karvoja, niin silti iho alkoi ärtymään ja oli välillä todella punainen. Neidillä oli myös vaikeuksia istua. Joten lääkäriinhän sitä lopulta tie vei. Ja sieltä sitten tylosiinikuurin kanssa poistuttiin. Jälleen kerran tylosiini näytti voimansa, kun ensimmäisen tabletin jälkeen ripuli loppui kuin seinään.

Pari viikkoa saimme viettää ripulivapaata, kun sitten Luna päätti aloittaa vuorostaan. Alkuun ajattelimme, että punaisen neidin vatsa reagoi stressiin, kun Luna vietti lauantaina kuutisen tuntia oikeasti yksikseen. Lunallahan on aina ollut ongelmia yksinolon kanssa. Saimme sen siihen opetettua vanhassa asunnossa lopulta, sitten muutimme tähän neljä vuotta sitten ja taas jouduimme totuttelemaan yksinoloon. Sitten tuli Lara, jonka jälkeen Luna ei kovin usein ole oikeasti yksin. Satunnaisia lyhyitä yksinoloja tuli treenien pyöriessä, kun systeri lähti Laran kanssa treeneihin, saattoi Luna olla tunnin kaksi yksikseen ennen kuin itse tulin iltavuorosta töistä. Joten niitä yksinoloja ei oikeasti ole kovin usein. Ainoastaan kun systeri satunnaisesti lähtee Laran, E:n ja Vanillan & Dalian kanssa lenkille.

Luna oli saanut maanantaista alkaen Zylkeneä ja suihkutin huoneeseen vielä PetRemedyä ennen töihin lähtöä, mutta kamera ilmoitteli siihen tahtiin liikkeestä ja ääntelystä, että totesin etteivät rauhoitteet olleet auttaneet ollenkaan. Olin jättänyt vielä radiokin päälle.

Mutta tosissaan, ajateltiin että lauantai-illan pieni löysävatsaisuus johtui tuosta yksinolon stressistä. Annoin varuilta Inupektiä. Sunnuntaina vatsa on lenkeillä löysä, mutta neiti hyvin pidätti aina seuraavaan lenkkiin asti. Sitten sunnuntai-maanantai yönä jouduin juoksemaan muutamaan kertaan ulkona Lunan kanssa. Taas, Luna pärjäsi päivän ihan hyvin ilman jatkuvaa ulkona ramppausta. Kotona vaihdoin Inupektin Kaopektiin, mutta tilanne ei parantunut ollenkaan. Maanantai-tiistai yö meni taas ulkona juostessa melkein 2-3 tunnin välein. Mutta taas tiistaipäivällä Luna pärjäsi ihan hyvin 5 tuntia sisällä (olin jättänyt varuilta paperit lattialle). Tosin kun tulin kotiin niin neiti pomppi ulko-ovea vasten, eli kiire ulos oli kova.

Mietin jo tiistai-iltana, että pitää varata Lunalle lääkäriaika, mutta missään lähilääkäreissä ei näyttänyt olevan vapaita aikoja sellaiseen aikaan, että saisin neidin sinne kuljettettua. Tiistai-keskiviikko yö vietettiin taas ulkona juosten. Aloin keskiviikkoaamuyöstä jo ihmetellä, kun Luna yritti ulkona kakata, mutta en nähnyt mitään tulevan ulos. Eikä maassakaan pimeässä näkynyt mitään. Myöhemmin aamulla kun oli valoisempaa, totesin ulkona, että ei ihme ettei yöllä näkynyt kuin pelkkää nestettä tulee pihalle. Ja se oli muuttunut punertavaksi.

Aloin tässä vaiheessa etsiä uudelleen sitä eläinlääkäri aikaa, vain todetakseni että aamuaikoja ei löytynyt oikeastaan mistään mistä katsoin. Ja sentään yritin tutkia Kerava-Mäntsälä-Nurmijärvi-Helsinki-akselilta. Systerillä oli pitkä päivä töissä ja itselläkin oli 11-19 vuoro. Joten selvittelin voisiko äiti viedä Lunan lääkärille päivällä, jos jättäisin oman autoni hänelle. Mutta äidilläkin oli kokous pidettävänä 13-16 välillä, kun Keravalla oli ensimmäinen vapaa aika klo 14.

Varasin sitten lopulta ajan Malmille klo 17. Siinä aamutoimia tehdessä totesin, että Lunalla oli selvästi huono olo, koska se ei tullut aamuruoalle mökistään. Myöskään kun tein omaa aamupalaa, minulla ei ollut totuttuun tapaan jaloissa pyörivää ja häsläävää spanielia. Kävin antamassa neidille hieman ruokaa mökkiinsä, mutta ei se niihin koskenut. Tämän takia sitten se tietysti oksenteli muutaman kerran vaahtoa (tyhjää vatsaa). Pienen pienen palan juustoa Luna lopulta suostui syömään. Pohdin siinä että lähdenkö hakemaan Nutri-Plussaa apteekista, kun se vaan aukeaa. Kun aloin syömään omaa leipää, ilmestyi Luna mökistään. En tiedä oliko rutiini vaan niin vahva, koska siinä se istui edessäni kerjäten, mutta siitä huolimatta kun tarjosin leivän palaa, tippui se neidin suusta sohvalle. Ihan pari pientä palaa lopulta meni alas asti.

Juostiin taas tässä välissä ulkona, jolloin uloste oli jo ihan pelkkää veristä nestettä. Siinä kello kahdeksan maissa mietin, että varattuun eläinlääkäri aikaan on ehkä turhan pitkä aika kun tilanne on tämä. Mentiin takaisin sisälle ja Luna kävi juomassa. Mielessäni ajattelin, että hyvä että neiti sentään juo niin ei varmastikaan kuivu. Menikö siitä puoltakaan tuntia, kun vesi lensi kaaressa suoraan olkkarin matolle. Mukana tietysti ne kaikki pienet ruokapalat mitä olin saanut neidin syömään. No, aloin sitä vesioksennusta siivoamaan. Luna meni eteiseen ja tuli sieltä piakkoin pois. Kun kävin heittämässä oksennuspyyhettä pesuun, näin eteisen lattialla kunnon verilammikon. Aloin sitä siivoamaan, niin kuulin, että Luna oksensi taas olkkarissa. Heitettyäni verisen pyyhkeen (koska yksinkertaisesti talouspaperi oli loppu enkä viitsinyt nenäliinoilla siivoamaan), kylppäriin menin sitten taas siivoamaan oksennuksia. Luna kävi sillä välin juomassa, meni mökkiinsä ja oksensi taas vedet sinne mökkiin.

Tässä vaiheessa totesin, että nyt me lähdetään sinne lääkäriin. Olin Tammistoon soittanut jo aamulla ja sovittu, että jos en saa aikaa minnekään ja tilanne näyttää siltä, niin lähdemme sinne päivystykseen (koska aikoja ei ollut heilläkään). Joten eikun Luna kainaloon ja lähdettiin ajamaan kohti Tammiston Evidensiaa.

Siellä sitten ilmoittauduttiin infossa. Ilmoittautumisen jälkeen meidät lähetettiin autoon odottelemaan. Sanottiin että siinä on muutamia tullut ennen meitä, joten voi hetki mennä että hoitaja soittaa. No, emme varmaan kerenneet autossa olla varttiakaan kun puhelu tuli. Selitettyäni tilanteen, he päättivät että Luna tulee nesteytykseen heti. He ottavat verikokeet ja sitten katsotaan mitä tehdään. Tämä oli kymmenen maissa. Ilmoitin töihin että tuli paikalle heti kun tiedän miten tästä jatketaan, jääkö Luna sisälle vai saanko sen mukaan, jolloin se menee äidille hoitoon. No, pari tuntia sain odottaa lääkärin soittoa, joka sitten päätti soittaa tietysti juuri silloin kun olin päättänyt lähteä käymään kotona siivoamassa se veriset&oksennuksen täyteiset pyyhkeet pesuhuoneen lämmitetyltä lattialta. E. joka oli töissä samaisessa paikassa, oli huomannut meidän olevan siellä ja kävi katsomassa Lunaa töittensä välissä. Sieltä tuli kommenttia että ei ole yhtään Lunamainen, kun se ei heiluttanut häntää eikä edes murissut hänelle. Totesin, että se voi kyllä johtua myös siitä että se ei tykkää eläinlääkäriasemista ollenkaan ja on yleensä ”mallioppilas” koska ei uskalla tehdä mitään.

Verikokeissa ei näkynyt mitään hälyttävää. Luna ei ollut mitenkään merkittävästi kuivunut (tähän totesinkin, että se on kyllä juonut koko ajan hyvin Nutrisalilla höystettyä vettä, joten olisin ehkä hieman ihmetellyt jos se olisi ollut todella kuiva). Mutta koska veriripuli saattaa mennä nopeastikin huonommaksi (minusta jo aamulla mentiin nopeasti huonompaan), he päättivät pitää neidin tipassa ainakin neljään asti ja aloittaisivat antibiootti hoidon. Jos tilanne olisi parempi ja ulostamistiheys pienentynyt, voisi Lunan hakea neljältä. Jos ei, niin sitten he pitäisivät spanielin pidempään.

Päädyttiin siihen, että he soittaisivat jos Luna jäisi pidemmäksi aikaa, ja jos puhelua ei kuulu, voisin noutaa sen neljältä. Joten minä menin töihin muutamaksi tunniksi. Sain valokuvan kolmen jälkeen, että Luna oli selvästi piristynyt. Herkut maistuivat, häntäkin heilui ja ääntä löytyi.

Ja sitä ääntähän löytyi, kun varttia yli neljä pääsin Evidensian aulaan, kuului Lunan ulvonta hyvin aulaan asti. Hetki jouduttiin odottelemaan vakuutusyhtiön päätöstä, jonka jälkeen pääsin maksamaan ja erittäin pirteä Luna tuotiin, joka oli aivan valmista lähtemään mahdollisimman kauas ko. paikasta.

Saimme antibiootit kotiin. Yleensä tylosiini on auttanut Lunalla todella nopeasti, nytkin vahvasti näytti siltä että apu on hyvä. Eläinlääkäriltä päästyämme Luna kakkasi ensimmäisen kerran vasta illalla, tosin se oli edelleen löysää ja veristä. Ruoka maistui normaaliin, erittäin ahneeseen tapaan. Yö saatiin pitkästä aikaa nukkua hyvin ilman ulkona juoksemista. Torstaina uloste oli jo menettänyt punaisuutensa, mutta edelleen on ollut löysää. Ja illalla Luna kertaalleen pyysi takaisin ulos vaikka oli juuri tullut sieltä. Eli tällä kertaa tuo antibiootti ei ole auttanut niin nopeasti kuin aikaisemmin. Toivotaan, että se lähtee puremaan, koska tässä on nyt tietysti viikonloppu tulossa. Viettäisin sen mieluiten jossain muualla kuin palaamalla päivystykseen.

On siis kevät...

Eipä tuo Lunan vatsatauti ottanut kotihoidolla helpottaakseen tälläkään kertaa. Kävin tiistaina vielä ostamassa eläinlääkäriltä Royal Caninin gastrointestinal-ruokaa (purkki märkäruokaa) ja tarkoitus oli ostaa vielä nappulaversiotakin, mutta näköjään vatsatautia on sen verran liikkeellä, että pienet parin kilon pussit oli kokonaan loppu. Ostin sitten Hill’sin vastaavan version. Kumpikaan merkki ei kuulu suosikkeihin, mutta RC:hen luotan enemmän näissä erikoisruoissa. Mutta ajattelin, että ei neiti tuota kumminkaan ihan hirveästi syö, joten kelvatkoon tällä kertaa.

Eli Lunan ruokavalio on ollut pääasiassa keitettyä riisiä, johon olen sitten sekoittanut mukaan hieman tuota GI-märkäruokaa sekä pienen määrän Hill’sin nappuloita. Tämän aterian neiti on saanut kolmen tunnin välein. Lisäksi se on saanut aamuin illoin Dia-Tabin, tupla-annoksen Inupektiä sekä iltaisin Caniuksen maitohappobakteereja. Kun Dia-tab loppui siirryttiin Canikur Pron tahnaan. Joukkoon lorautan vielä 0,5dl Nutrisalilla höystettyä vettä jokaisella ruokintakerralla. Jostain kumman syystä Luna lopetti itsenäisen juomisen tämän vatsataudin yhteydessä.

Tämä kuva olikin jo edellisessä postauksessa.

Tästä huolimatta Lunan vatsa oli kuralla, eikä se lähtenyt kovettumaan millään. Ulkona ollaan juostu yötä päivää abnout 0,5 – 3 tunnin välein. Tiistai-keskiviikko välisenä yönä ja iltana käytiin ulkona 20, 22, 02, 04, 06, 08 ja 8.30. Sen jälkeen taas about parin tunnin välein. Keskiviikko-torstai yönä käynnit onneksi väheni, illalla joutui juosta hieman tiuhempaan, 19-22 välillä käytiin kolme kertaa, mutta sitten seuraavan kerran 01 ja 04 (systeri käytti Lunan sitten uudelleen 4.30), jonka jälkeen päästiin jo lähemmäs kasia.

Molempina öinä Luna myös oksensi. Ti-ke yönä olin jo varaamassa akuuttiaikaa seuraavalle aamulle, koska Luna ei suostunut syömään. Koira joka normaalisti syö kaiken sen eteen laitetun, haistoi vain tarjottua ruokaa ja kääntyi pois. Tarjosin nappuloita kuiviltaan, tarjosin riisiä märkäruokaan sekoitettuna ja sitten pelkkää märkäruokaa. Kaikkia käytiin vain haistelemassa. Päätin lähteä hetkeksi Lunan kanssa ulos siinä vaiheessa (mitä sitä muutakaan tekisi kello 4 aamuyöllä?). Kun palasimme sisälle, söi neiti lattialla olleet Hillsin nappulat (ei niitä ollut varmaan kuin reilu 10kpl). Menikö viittäkään minuuttia, kun se sitten oksensi ne ylös. Tässä vaiheessa aloin selaamaan lääkäriaikoja, kun olin melko varma, että nyt Lunan on pakko olla kuolemansairas. Istuin siinä huoneeni lattialla ja silittelin Lunaa jolla selvästi oli huono olo. Hetken päästä koitin tarjota hieman lisää ruokaa (nyt vain sitä riisi-märkäruoka seosta), mutta edelleenkään ei kelvannut. Otin sitten palan märkäruokaa kupista ja vain työnsin sen Lunan suuhun. Hetken maiskuttaen, neiti suostui syömään sen. Kaivoin sitten riisin joukosta vaan sen märkäruoan ja se lähti kelpaamaan, joten lähdin hakemaan keittiöstä lisää. Piti jotain ruokaa saada sinne neidin vatsaan, koska se myös oksentaa helposti tyhjää vatsaa. Tosin normaalisti sille kyllä kelpaa ruoat heti puklaamisen jälkeen.

Tuossa RC:n GI-märkäruoassa on vain sellainen huono puoli, että se pierettää Lunaa ihan sikana. Ja ne hajupommit, mitä se on tuon ruoan takia päästänyt, on jotain aivan kamalaa. Siinä on pakko pidättää hengitystä hetken aikaa, kun lemu osuu nenään. Ja Luna tietenkin istuu yleensä siinä edessä paikoillaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Keskiviikkona Luna veti sikeitä sohvalla, kun koko yö oli juostu ulkona. 

Kun Luna oli saanut syötyä, menimme takaisin sänkyyn, mutta minähän en siinä hetkeen nukahtanut kun jäin seuraamaan pysyykö syöty ruoka tällä kertaa sisällä. Kun puolen tunnin jälkeenkään neiti ei ollut niitä oksentanut ulos, saatoin jo huokaista helpotuksesta että ehkä se ei nyt ole heti kuolemassakaan. Pyysin systeriä vielä aamulla hänen noustessa antamaan hieman lisää GI-märkäruokaa Lunalle.

Seuraavana iltana sitten ei ruoka meinannut taaskaan maistua. Yöllä ulkonakäyntien jälkeen taas söi ihan hyvällä ruokahalulla ja aamulla taas vaan tuijotettiin kippoa. Onneksi sama keino, eli ruoan työntäminen suuhun herätti ruokahalun jälleen. Vatsa oli kumminkin edelleen ihan kuralla. Olin alun perin pohtinut, että vien Lunan perjantaina lääkärille, jos tilanne ei helpota, mutta aamulla päädyin kumminkin varaamaan ajan jo samalle (torstai) päivälle. Koska tuossa vaiheessa oli jo selvää, että tämä ei mene kotikonstein ohi. Tilanne oli samanlainen kuin kaksi vuotta sitten, paitsi nyt ulkona piti juosta paljon useammin kuin viimeksi. Olin hieman jo tiistai-iltana tullut siihen tulokseen, että tästä taudista taitaa tulla vaihteeksi lääkärikeikka. Lunallahan on näitä vatsapöpöjä ollut ties kuinka monta, mutta jos lasketaan pois tuo kahdenvuoden takainen, on muut taudit lähteneet edes pikkiriikkisen helpottamaan vuorokauden jälkeen. Ja tämä vaan paheni. Mutta yritäppä viedä koiraa lääkärille kun se on ripuloinut vasta yhden vuorokauden ja on ihan hyvässä kunnossa oleva. Yleinen suositus on seurata ainakin se 3 päivää, tai ainakin tämän ohjeen olen pariin kertaan saanut hoitajilta, kun olen sinne soitellut.

Joten me sitten kärvisteltiin torstaihin asti. Mielessäni monta kertaa kiittelin, että olin talvilomalla, koska yöunet jäivät oikeasti todella vähäisiksi ja päivällä oli sitten ihan vetämätön olo. Toisekseen, voin vaan kuvitella millaisessa kunnossa minun huone olisi ollut, jos Luna olisi joutunut olla pidempään yksin kotona.

Tosin täytyy myöntää, että ei tämä ihan lomalta ole tuntunut. :’D

Mutta siis torstaina puoliltapäivin päästiin sitten lääkärille. Koronan takia sisälle ei saanut mennä etukäteen, joten me sitten käppäiltiin siinä ulkopuolella hetken aikaa. Sisälle päästyä käytiin nopeasti vaa’alla (hieman oli taas paino pudonnut, Luna oli nyt 9,6kg, viime kuussa rokotuksilla oli 10,3kg), jonka jälkeen meidät ohjattiin suoraan huoneeseen. 

En tiedä pitäisikö huolestua, kun lääkärikin tuli huoneeseen tervehtien ”terve… taas”. Eihän tässä olla kuin kerran kuussa käyty lääkärillä näyttäytymässä. x)

Minuahan ei hoideta!

Lääkäri sitten tutki ja tunnusteli Lunan läpikotaisin, mittasi lämmöt, kuunteli suolistoa ja tyhjensi anaalirauhaset (nehän ei tietenkään ollut voinut tyhjentyä, kun vatsa oli ollut löysä. Ja lääkäri totesikin, että toinen oli jo todella täynnä ja sen tyhjentäminen teki jopa hieman kipeää. Toisessakin oli tavaraa, mutta se ei ollut ihan yhtä pahana.) Lääkäri kysyi, onko Lunalla ollut tapana syödä esimerkiksi sukkia tai vastaavia. Totesin, että neiti on kyllä pirun ahne, mutta ei se kyllä koskaan mitään sukkia ole edes yrittänyt syödä. Eli joko se ei olekaan niin ahne tai sitten sillä on aivotoimintaa.

Lääkärikin päätyi lopulta siihen, että joku pöpö on nyt jostain saatu (pohti alkuun myös suolitukosta, mutta mikään ei kumminkaan viitannut siihen.) Eli lähdettiin ihan oireenmukaisella hoidolla. Nesteytystä ei tarvittu (varmaankin kiitos ruokaan laittamani nesteen), mutta neiti sai pahoinvointipiikin paikan päällä ja kotiin vietäväksi antibiootit, varuilta pari tablettia pahoinvointilääkettä sekä vahvemman kaoliinipektiiniliuoksen.

Ainakin toissa vuonna antibiootti lähti vaikuttamaan todella nopeasti ja tyyliin seuraavana päivänä ei tarvinnut enää juosta ulkona normaalia useampaa kertaa. Näin illalla, kun ensimmäinen annos on annettu silloin puolen päivän jälkeen, näyttää että tälläkin kertaa vaikutus on nopeahko. Ulkona käydessä ei tule kuin se yksi edelleen kyllä löysähkö läjä sen kolmen sijaan ja tällä hetkellä Luna on vetänyt tyytyväisenä sikeitä jo yli kolme tuntia, ilman että olisi ollut tarvetta lähteä ulos. (Nyt kun sain tämän tekstin valmiiksi, on pärjätty jo 5 tuntia!) Plus, Luna myös heti lääkäriltä kotiin päästyään kävi itse juomassa vesikupista. Se ei tosissaan maanantain jälkeen ollut käynyt vesikipolla itse kertaakaan.

Meillähän piti olla nyt lauantaina ne rally-kisat, mutta eipähän tarvitse nyt tämän takia niitä peruuttaa, kun se on jo peruutettu koronan takia. Toisaalta, meidän suunnitelmat tälle lomaviikolle peruuntui myös, joten ehkä tämä oli Lunan idea keksiä meille tekemistä.

Voihan korona

Joka tuutista tulee nyt vain koronauutisia ja tietoja, että mikä milloinkin sulkeutuu. Meidänkin seuralla tuli ensin ilmoitus, että hallista poistetaan odotusalueet kokonaan ja treenaamassa ei saa olla kuin yksi koirakko kerrallaan. Hieman sitä kyllä naureskelin, kun esimerkiksi rally-tokotreeneissä on ensin kaikki ihmiset sisällä rakentamassa sitä rataa, ja kun rata on saatu valmiiksi, ei enää saadakaan olla sisällä. Koirien oli odotettava autossa. Ihan kuin ne koirat olisi näiden tartuntojen lähde.

No, pääsimme maanantaina hallille rally-treeneihin. Meitä ei ollut kyllä kuin kaksi paikalla kouluttajan lisäksi. Saimme radan rakennettua ja olin lähtemässä hakemaan Lunaa autosta, kun vilkaisin puhelinta. Huomasin seuran laittaneen ilmoituksen, että kaikki koulutustoiminta ja vapaaharjoittelut lopetetaan. Hetki siinä keskusteltiin, mutta päätettiin kumminkin tehdä pikaiset treenit kuin kaikki oli jo muuten valmista.

Jirkan kurssi saatiin viime sunnuntaina päätökseen, eli siinä ei ”hävitty” mitään. Koiratanssista jäi muutaman viimeiset tunnit nyt väliin. Kouluttaja oli tosin jo todennut, että hän ei tule enää loppukeväänä hallille eli treenit olisi ollut omatoimitreenejä. Joten siinäkään nyt sitten ei menetetty ihan hirveitä.

Eli nyt meillä on sitten treenihalli ja ulkokentät kiinni. Onneksi tietysti sää alkaa olla sellainen, että treenaamaan pääsee kyllä jo ihan noille lähikentille kohtapuoliin. Ja, että meidän lajeja nyt pystyy tosissaan treenaamaan ja varusteet löytyy. Agilityn harrastaminen saattaa joillakin olla tällä hetkellä hieman hankalaa, koska harva omistaa koko ratasettiä kotonaan.

Olin Lunan ilmoittanut useampaan rally-kisaan, yhden kisamaksun maksanut, muissa oltiin ensimmäisellä varasijalla. Tuosta yhdestä maksetusta kisasta tulee myöhemmin vielä ilmoitusta, että saako rahoja edes osittain takaisin. Joten rahallisesti tappio minulle ei ollut kovin suuri. Minä olin varannut Salosta koirahallin kisoja edeltävälle illalla, ajatuksena että käydään treenaamassa siellä ennen kisoja. Kun kisat peruutettiin, todettiin, että käydään nyt sitten ainakin treenaamassa. No, sitten tietysti peruuntui sekin. Hallilta tuli tieto, että hallivarauksen voi siirtää myöhäisempään ajankohtaan. Vielä ei ollut tietoa tietenkään että kuinka pitkälle varauksen siirto onnistuu. Muutenkin olin tehnyt tehotreenejä tässä jo hetken aikaa, keskittyen vaan rallyyn tulevia kisoja ajatellen. 

Minä olen tällä hetkellä (vielä) talvilomalla, olin suunnitellut treenaavani paljon kisoja varten, mutta ne suunnitelmat tosissaan katosivat. Muita tehtäviä oli Lunan fyssari torstaina, mutta PetBros ilmoitti laittavansa ovet kiinni kuukaudeksi, joten aika peruttiin. Juttelin fyssarin kanssa ja sain siirrettyä ajan hänen kotivastaanotolleen tiistai-aamuksi, mutta Luna päätti sitten aloittaa vastataudin. Ilmoitin fyssarille maanantai-tiistai yönä juostuani Lunan kanssa ulkona, että ei taidetakaan tulla.

Toivon, että minua ei pakkokutsuta töihin, koska tällä hetkellä Lunan uloshaluamisväli on ollut about kolme tuntia. Töihinmeno tarkoittaisi katkonaisten yöunien lisäksi, töissä ihan hirveää kiirettä ja kotona sitten siivoamista.

Mutta Luna tykkää kun se saa ruokaa monta kertaa päivässä. Vaikkakin mitättömiä annoksia. :'D

Lunan tämänhetkinen ruokavalio. Nappulat on pääasiassa herkkuna. Neiti kun on tottunut saamaan raksuja mm. jäädessään yksin tai lenkin jälkeen, niin piti nyt sitten ostaa sellaisia mitkä ei ärsytä mahaa enempää.

Kallis kevät

Kevät, tuo ihana kevät. Ilmat lämpenevät ja lumi sulaa. Noukkimattomat koiranp*skat tulevat esiin ja lähtevät liikkeelle sulavan lumen mukana joka paikkaan. Ja tämä ”kevät” on nyt maksanut minulle noin 300 euroa Lunan vatsataudin muodossa.

Vatsatautihan on neidille aikalailla joka keväinen ongelma. Cockerspanielin korvat kun laahaavat maassa koiran haistellessa niin ne keräävät kaikki lilluvat bakteerit mukaansa. Sitten koira käy juomassa tai syömässä ne samat korvat lilluvat vuorostaan siinä kipossa. Lopputuloksen voinee arvata.

Okei, olisin voinut itsekin vaikuttaa asiaan ennaltaehkäisevästi kaivamalla Lunan korvahupun esiin ja pitämällä sitä vaikka toinen ei sitä rakastakaan. Mutta jotenkin kun ei tämä kevät ole kunnolla vielä kevät niin eihän sitä tullut vielä kaivattua.

Kaikkihan alkoi oikeastaan Larasta. Pikkuneidillä oli ripulia edellisellä viikolla, mutta ei kovin pahana. Yhtenä yönä sen piti päästä kesken nukkumisen ulos, muutan pidätyskyky oli tallella. Eli silloin kuin ulos mentiin niin vatsa oli löysällä, mutta muuta ongelmaa ei ollut. Ihmeteltiin sitä hieman, kun Lara on tähän mennessä ollut rautavatsa että miten se on saanut vatsansa sekaisin. Lunalla oli sillä hetkellä itse asiassa yllättävän kovalla vatsa.

Tein Laralle riisi-naudanmahasekoitusta ja aterioilla molemmat tytöt saivat Gefilus-kapselit. Hiljalleen lähti pikkuneidin vatsa kovettumaan.

Kun sitä ajatteli tilanteen olevan ohi, niin maanantai-tiistai välisenä yönä aloitti Luna. Neljän jälkeen Luna kävi vinkumassa portilla. Ajattelin neidin ensin reagoivan Laraan joka liikkui eteisessä ja kutsuin Lunan takaisin nukkumaan. Tyttö tuli sänkyyn, seisoi hetken tuijottaen minua ja palasi portille. Siinä vaiheessa totesin että nyt Lunalla on oikeasti hätä ja lähdettiin ulos. No vatsahan oli ihan kuralla.

Aamulenkillä vatsa oli edelleen sekaisin, joten päätin jättää Lunalle yksinolon ajaksi sanomalehden lattialle.  Pyysimme myös iskän käymään ulkoiluttamassa tytöt päivällä. Lunahan on sellainen että se pidättää viimeiseen asti ennen kuin tekee mitään sisälle.

Luna pärjäsi hyvin siihen asti että iskä tuli (n. 4 tuntia), mutta iskän mukaan neiti vinkui ja oli kiireellä menossa ulos. Mutta sitten aikaa iskän käynnistä systerin kotiin tuloon (taas n. 4 tuntia) Luna ei ollut kestänyt vaan oli joutunut käyttämään paperia. Onneksi Luna muisti nuoruusajoistaan sen, että paperille kuuluu tehdä tarpeet jos hätä on. Siinä nimittäin oli vaatekasaa ja mattoa ja sänkyä tarjolla.

Tätä jatkui sitten kolme päivää. Yöllä juostiin pariin otteeseen ulkona, iltalenkin ollessa noin kymmeneltä, Luna halusi ulos kahden ja kolmen välillä ja sitten neljän ja viiden välillä. Sitten taas seitsemän ja kahdeksan välillä. Voin sanoa että minulla on ollut tosi kivat työpäivät monen katkonaisen yön jälkeen.

Siirsin Lunankin melko nopeasti riisiseokselle. Aloitin myös heti ensimmäisenä yönä Inupektin annon tupla-annoksella ja tiistaina vielä ostin Canius-maitohappobakteereja. Tilanne ei kumminkaan tuntunut parantuvan, päinvastoin kakan mukana alkoi tulla verta. Tiesin suolen ärtyneen ja sen takia vuotavan verta, Lunalla on tätä ollut joskus aikaisemminkin. Neiti oli muuten aivan hyvässä kunnossa ja pirteä, ruoka maistui, mutta vettä ehkä meni hieman tavallista vähemmän. Sain Lunan kyllä juomaan lisäämällä nestettä riisiseokseen. En vielä ajatellut viedä neitiä lääkärille, kun muuta ongelmaa ei ollut kuin ripulointi. 3,5 päivän ripuloinnin jälkeen Lunalle ei oikein ruoka enää maittanut aamulla. Laitoin riisiseoksen kippoon ja neiti, joka normaalisti söi hyvällä ruokahalulla jäi vain tuijottamaan kuppiaan. Silloin totesin että pakko Luna on käyttää lääkärillä. Ruokahalun menetys ahneella koiralla kertoo jo että nyt on jotain enemmän vialla. Ja vielä pääsiäinen ja pyhät oli tulossa että kovin helposti ei neitiä saisi lääkärille jos akuutti tarve tulisi.

Ainoat vapaat ajan siinä vaiheessa oli tietysti enää niitä aikoja kun minä olin töissä. Onneksi äiti ja systeri pääsivät minua aikaisemmin ja pääsivät viemään Lunan Keravan Evidensiaan. Aika oli kello 16, mutta siinä noin klo 15 aikoihin alkoi Luna sitten vielä oksentaa. Lyhyen ajan sisään tyttö oksensi monta kertaa ja mukana tuli verta.

Yritä siinä sitten keskittyä töihin, kun kuulet että koiran vointi huononee koko ajan.

Vaivihkaa seurailin puhelinta aina kuin pystyin ja ensimmäinen viesti lääkäriajan alettua oli että Lunan sydämestä kuuluu pieni sivuääni. Tosi kiva, sekin vielä. Lääkäri tosin ajatteli sen johtuvan ihan neidin vatsataudista, mutta suositteli tarkastuttamaan sydämen vielä myöhemmin uudelleen.

Lunalta otettiin verinäytteet, jossa ei ollut isompia ongelmia. Pientä nestehukkaa oli havaittavissa, punasolut olivat hieman koholla ja Xsolut hieman alhaiset, mutta arvot olivat juuri ja juuri rajojen ulkopuolella ja todennäköisesti johtui verenvuodosta. Luna sai pahoinvoinninestopiikin sekä nesteytystä ihon alle paikanpäällä, kotiin saatiin Tylosin-antibioottikuuri. Olin aamulla antanut ohjeistuksen että en näe tarpeelliseksi antibioottia kun ei Luna muuten oireile kuin ripulilla. Olisin halunnut ennemminkin ottaa kokeiluun kaoliini-pektiinin. Mutta tilanne muuttui siinä vaiheessa kun Luna alkoi oksentaa verta, totesin että ehkä se antibiootti on tässä tapauksessa ihan ymmärrettävä.

Pääsin töistä niin että ajoin eläinlääkäriin maksamaan laskun, 266,14 euroa. Tähän mukaan jo ostetut lisäravinteet ja ruoat niin arviolta tähän vatsatautiin on mennyt se 300 euroa. Onneksi saan vakuutuksesta osan takaisin pyhien jälkeen. Kotiin lähti hieman aamuista virkeämpi Luna, jolla oli tosin mukavan kokoinen nestepussi niskassa.

Tässä neste on valunut niskasta jo osittain kaulalle (iso rinkula kaulalla kuvassa, en tiedä kuinka hyvin erottuu) ja illemmalla se oli valunut jo rintaan. Nukkumaanmennessä suurn osa oli jo imeytynyt, jäljellä oli sellainen noin nyrkin kokoinen patti. Aamulla enää puolet siitä.

Kotiin päästyämme yritin tarjota Lunalle hieman syötävää, koska neiti ei ollut syönyt mitään sitten aamun pienen riisiannoksen. Mutta mikään ei maittanut Lunalle. Tarjosin jopa vahvasti tuoksuvaa kanaa kissanruokapurkista, jonka olin ostanut kisojen loppupalkaksi, mutta sekään ei kelvannut. Ajattelin että odotetaan hetki, mutta jos ruokahalu ei palaisi, pitäisi minun lähteä ostamaan Nutri Plussan geeliä, jotta saan jotain energiaa Lunalle annettua.

Hetken päästä kävin tarjoamassa palan juustoa ja se meni ongelmitta. Siitä mentiin taas jonkun aikaa eteenpäin ja alkoi se kanankin lopulta maistua. Eli Lunan olo alkoi parantua eikä minun tarvinnut lähteä ostoksille.

Illalla käytiin vielä lenkillä, jolloin kakka oli melko tummaa ja edelleen ihan löysää. Ajattelin että mitenköhän seuraava yö sujuu, mutta yllättäen meillä nukuttiinkin koko yö todella sikeästi. Joko Lunan suoli tyhjeni kokonaan tai sitten saatu nesteytys, pahoinvointilääke ja antibiootti paransivat tilannetta nopeasti.  Luna ei nimittäin kakannut aamulenkillä sitten ollenkaan.

Ehkä tämä tästä lähtee nyt vihoin helpottaa ja voimme siirtyä pääsiäisen viettoon vaunulle kuten suunnitelma oli.

Lääkäristä tuleena Luna vetäyty hetkeksi omaan mökkiinsä kunnes olo alkoi parantua.