Rally-tokoa, mätsäröintiä sekä sairastupailua

 Aloitimme Geishan kanssa maaliskuun puolessa välissä koirakoulu Karvoihin Katsomatta järjestämällä rally-tokon jatkokurssilla. Pääsimme jälleen kerran uuteen paikkaan, kun tämä kurssi järjestetään Rallitassun Jokelan treenihallissa.

Jokaisen tunnin alussa otetaan ensin hieman kontaktipeliä, jonka jälkeen treenataan jotain tiettyä aihealuetta. Ensimmäisellä tunnilla oli koiran kiertämiset (eli istu-maahan-kierrä koira, tai istu-seiso-kierrä koira). Toisella tunnilla meillä oli alo- ja avo-luokkien eteenistumiset, eli liikkeestä eteen istu sekä perusasennosta eteen istu, sekä eteen istuminen ja 1-2-3 peruutukset.

Lopputunnista kouluttaja rakentaa lyhyehkön radan (6-9 kylttiä), jossa on näitä treenattuja kylttejä.

Geishalla ei nämä yksittäiset liikkeet ole ongelma. Pikkuneiti osaa aikalailla kaikki alokasluokan liikkeet ja osan avoimestakin luokasta. Ja oikeaa puolta on treenattu myös ahkerasti. Geishalla vielä on ongelma oikeastaan kaikki muu mitä radalla tai sen vieressä on. Neiti on kesken suorituksen mennyt ihmettelemään agilitypuomia ja keinua.

Toinen ongelma on oikeastaan seuraamisessa. Olen saanut Maaritin opeilla Geishan seuruuta paljon paremmaksi, mutta nyt neidillä on sama ongelma kuin Lunalla oli aikanaan, eli heti kun seuraamisesta saa palkkanamin, Geisha on sitä mieltä että tehtävä loppui siihen ja lähtee muualle.

  

Kävin myös Geishan kanssa äkkilähdöllä ensimmäistä kertaa match showssa. Huomasin vapaapäivänäni, että Bisquit järjesti mätsärin Vantaalla Myyrmannissa. Systeri oli vähän pohtinut, että pitäisikö Lara ja Geisha ilmoittaa toukokuun alussa näyttelyyn. Kismet on toki tuolloin vielä saikulla. Joten mielessä kävi, että pitää nyt saada pikkuneidille sitten mahdollisimman paljon kokemusta kehäkäytöksestä, jotta sen kanssa kehtaa mennä minnekään. Vantaan mätsäriin oli ennakkoilmoittautumisaika jo päättynyt, mutta laitoin kumminkin sähköpostia ja mahduttiin mukaan heti ensimmäiseen ryhmään.

Joten pakkasin pikkuGn autoon ja lähdettiin kohti Myyrmannia. Voin sanoa, että perille päästyäni ja sitä mätsäripaikkaa etsiessäni sieltä parkkihallista, meinasi jo itku päästä kun en millään sitä löytänyt. Olin lähtenyt hyvissä ajoin, ajatellen että olen paikanpäällä noin puoltatuntia ennen kehän alkua, jotta Geisha saisi totutella alueeseen. No, ajoin parkkihalliin kyllä ajallaan, mutta ohjeissa luki match shown pidettävän kerroksessa -2. Ajoin ensin ensimmäisen kierroksen etsien jotain, mistä näkisin että missä kerroksessa olin. Missään seinällä ei ollut mitään merkkiä kerroksesta. Sitten tulin kohtaan, mistä pääsi yhden kerroksen ylemmäs ja siinä luki ”pohjakerros”. Kävin vetämässä kierroksen siellä, enkä edelleenkään löytänyt mätsärialuetta saati tarkempaa tietoa mikä kerros tuo pohjakerros oikeasti oli. Palattiin hetken päästä takaisin alempaan kerrokseen ja ajoin jälleen ympyrän, aiheuttaen varmaan muille autoilijoille päänpudistuksia, kun tajusin pariin kertaan olevani kaistalla, mikä on menossa hallista ulos. Lopulta jouduin vaan pysähtymään johonkin parkkiruutuun ja yritin netistä etsiä onko missään minkäänlaista karttaa alueesta. Eihän sitä löytynyt, joten aloin taas tavaamaan sähköpostiin saamaani ohjetta. Sieltä lopulta löysin kommentin, että X sisääntulosta tullessa mätsärialue on vasemmassa nurkassa. Mietin hetken että kuulostaapa tuo tutulta ja kurkkasin olkani taakse jossa oli lähin sisääntulopaikka. Ja sama nimihän siinä roikkui heti yläpuolella. Totesin siis olevani aivan alueen vieressä, joten käynnistin auton ja lähdin vetämään vielä kierroksen, jotta pääsin ajamaan lähemmäs vasenta nurkkaa. Ja sieltähän se rajattu alue sitten löytyikin. Olin käyttänyt melkein 20 minuuttia ajaessani ympäri parkkihallia ja lopulta ollut aivan sen vieressä.

Mätsäri oli jaettu useampaan ryhmään ja yhdessä ryhmässä oli aina 10 koiraa kerrallaan. Geisha oli kolmantena vuorossa. Odottelimme siinä kehän reunalla totutellen ensinnäkin uuteen ympäristöön (=parkkihalliin) ja siihen, että siinä oli ympärillä useita muita koiria, joista osa juoksee ohi. Neiti pystyi melko hyvin luopumaan ja olemaan välittämättä paikallaan olevista koirista, mutta liikkuvat/juoksevat koirat olivat vaikeita. Kehässä onneksi olimme parista se ensimmäinen, joten saimme juosta ilman edellä olevaa koiraa. Eihän tuo meinannut ravissa hirveästi pysyä ja silloin kun pysyi, oli kontakti vahvana. Seisominen sujui hyvin, mitä nyt neiti ei arvostanut tassujen siirtelyä. Tuomarin hiplailutkin sujuivat kokemukseen nähden ihan hyvin, mutta hieman Geisha meinasi väistää kun takapäätä tutkittiin. Tuomarin ohjeesta liikutin neitiä hieman eteenpäin ja otettiin takapäähän koskeminen uudelleen, mutta edelleen pikkuG yritti sitä väistää. Ihmettelin tätä hieman, kun viimeksi kun Jatapetillä käytiin ostoksilla, antoi Geisha myyjän hiplata ihan kiltisti. Systeri osasi sitten sanoa mätsärin jälkeen kotona, että Geishan ollessa edellisenä päivänä eläinlääkärillä sen runsaan pissaamisen takia, niin lääkäri oli tutkinut aika voimakkaasti alavastan aluetta. Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että se nyt tuntunut kovin kivalta.

No, hiplailusta siirryttiin juoksuosuuteen, jonka muuten meni melko lailla samalla tavalla kuin alussa, joko sitä yritettiin rynniä joka paikkaan tai sitten juostiin hienossa kontaktissa.

Eihän se ihan nappisuoritus ollut, joten en yhtään yllättänyt sinisestä nauhasta. Harjoittelin Geishan kanssa liikkumista siinä odotellessa, mutta hirveästi se oli menossa jokaisen liikkuvan koiran perään. Joten kun sinisten ryhmäkehä alkoi, ei tullut yllätyksenä, että heti liikkeelle lähtiessä Geisha ensin bongasi kehänreunalla olevat mäyräkoirat ja oli syöksähtämässä sinne. Sitten saimme pätkän ihan hyvää ravia tosin jälleen kontaktissa. Sitten lopussa, mutta onneksi tuomarin selän takana, Geisha tajusi, että meidän edellä juoksee kultainennoutaja ja lähti rynnimään sen perään. Sain sen kyllä rauhoitettua, ja viimeiset pari metriä mentiin taas hallinnassa.

Seisotus sujui taas ihan hyvin, eikä Geisha silloin ollut rynnimässä edessä olevan koiran luokse. Tuomari kävi vielä kaikkien koirien luona. Neiti pikaisesti nuuskaisi kättä. Sitten tuomari lähti sijoittamaan koiria. Täytyy sanoa, että yllätys oli melkoinen, kun tuomari kätteli yksitellen meidän edessä ja takan olevat koirat ja lopulta me olimme Geishan kanssa jäljellä. Tuomari toi meille palkintokassin, jossa komeili numero 1. Hän totesi, että meillä meni oikein hyvin ja Geisha tarvitsee vain varmuutta tekemiseen. Totesinkin siihen, että no, ensimmäistä kertaa kun ollaan mätsärissä niin olisin ihmetellyt, jos kaikki olisi mennyt täydellisesti.

Onhan siinä toki taas totuttelemista, Luna kun on nyt jo vuosia esiintynyt kuin ajatus. Mutta Lunan kanssa painittiin taas aivan erilaisen ongelman kanssa. Snaapelihan puolestaan pelkäsi tuomareita niin, että se karkasi pöydältä moneen otteeseen. Toki sitä en muista, miten se liikkuminen meni niissä ensimmäisissä mätsäreissä. Olettaisin, että varmaan sekin veti ja hyppi, mutta kun se tuomari oli isompi ongelma, niin eipä ole muuta jäänyt mieleen. Geishalla toki tuo saalisvietti/paimennusvietti/peräänlähtemisvietti on tosi vahvana, joten voi olla että tässä joutuu tehdä toisenlaista työtä paljon, että sen kehäkäytös saadaan kuntoon.

Kismetillä on nyt takanaan kaksi viikkoa leikkauksesta. Maanantaina oli ensimmäinen fysioterapiakäynti, missä kaikki vaikutti pääasiassa olevan ok. Vesimattoharjoitukset sai aloittaa heti tikkien poiston jälkeen. Voin sanoa, että tässä on hermoja koeteltu. Kismet on hiljaa oikeastaan ainoastaan silloin, kun se syö tai nukkuu. Joten toipilaalla on häkissään ja pienessä aitauksessaan kasa erilaisia luita, koska neiti on tietysti sitä mieltä, että ne mitkä on aidan ulkopuolella olisi paljon parempia. Kismetille on myös tarjottu märkäruokaa kongista, mikä alkuun kelpasi todella hyvin, mutta nyt on alkanut selvästi vähän sekin kyllästyttämään. Kongi siis välillä vaan jää tyhjentämättä kokonaan ja neiti mieluummin haukkuu. Luita on myös mennyt ihan sikana.

Kismet on nyt saanut ulkoilla takapihalla tarpeillaan ja muuten 3 x 5 minuuttia. Tämän ulkoilun pitäisi olla rauhallista löntystämistä, mutta se on oikeasti kaikkea muuta. Pennulla on ehkä useammin kaikki neljä tassua ilmassa kuin maassa. Fyssari antoi luvan nostaa ulkoilumäärää 2-3 minuuttia kerrallaan noin kolmen päivän välein.

Kismet kävi myös ensimmäisessä tarkastuksessa ja tikkien poistossa lääkärillä. Vaikka kotona neiti ei näytä hirveästi varovan jalkaa tai ontuvan, niin kuulemma eläinlääkärin kovalla lattialla siinä oli vielä melko selkeää ontumista. Lääkäri oli todennut, ettei ole tavatonta että parin viikon päästä leikkauksesta vielä onnutaan, varsinkin kun ottaa huomioon olkapään lähtötilanteen.

Mutta toivotaan, että Kismetin paraneminen tästä lähtee etenemään ja pentu myös hieman rauhoittuisi, kun pääsee vesijuoksemaan.

Sisko ja sen sisko

Patukat 6 kuukautta ja Kismetin jyrkkä alamäki

 Aika kulkee välillä hirveää vauhtia eteenpäin. Nimittäin Team Patukat täyttivät 19.3. jo kokonaiset puolivuotta!

Pentujen ruokailut tippuivat kolmesta kahteen ja toiveissa on, että tämä hieman tasoittaisi meidän ulkona juoksemisia. Pääasiassa olisi toiveissa että yölliset kakkareissut loppuisivat. Kismet on oppinut todella hyvin sisäsiistiksi ja vahinkoja sisälle käy todella harvoin. Geisha sitten taas on paljon hitaampi. Kakat pääasiassa tehdään ulos, nekin tosin pääasiassa takapihalle eikä lenkeillä. Välillä tuntuu, että on ihan sama kuinka pitkän lenkin Geishan kanssa käy ulkona (aivan sama onko lenkki metsässä vapaana tai hihnassa), niin se todella harvoin spontaanisti alkaa itse kakkaamaan. Välillä saan sen puoliksi pakottaen tehtyä tarpeensa (eli seistään paikoillaan niin kauan kunnes neiti päättää vääntää sen kakan), mutta välillä ei onnistu niinkään, mutta annas olla kun päästään kotiin, niin kohta Geisha pyörii keittiössä ympyrää päästäkseen takapihalle. Pissaaminen on sitten se isompi ongelma. Geisha ei jostain syystä pissaa kerralla kunnolla, minkä takia sillä saattaa sitten kohta olla taas pissahätä. Neidillä sellainen keskiarvo pidätysaika on nelisen tuntia. Välillä ei tosin sitäkään ja välillä päästään jopa kuuteen tuntiin. Jostain syystä varsikin ihmisten ruokailuajat kiihdyttää neitiä niin paljon, että se saa aikaan pyörimisen ja jos siihen ei reagoi, lirauttaa pikkuG sellaisen pienen pienen pissan. Ostin jopa virtsatietulehdustestiliuskoja, kun aloin epäillä että voisiko neidillä olla pissatulehdus, vaikka tämä pissaaminen ei siihen oikein täsmääkään. No, eipä ole tulehduksesta kyse testiliuskojenkaan mukaan. Ainoat arvot mitkä ovat pikkaisen heittäneet, on happamuus sekä tiheys, mitkä molemmat ovat arvoja mitkä muuttuvat ihan sen mukaan paljon koira on juonut. Geisha rakastaa syödä lunta ja narskutella jäätä, joten ennen kuin lähden kiikuttamaan sitä lääkärille, yritämme nyt puuttua tähän ylimääräiseen vedensaantiin, josko se voisi vähentää hieman tuota pissaamistarvetta.

Muuten Geishan ärsyttävä räksyttäminen on vähentynyt huomattavasti. Viimeisin räksytystilanne (mikä itselle on osunut) on jo parin viikon takaa, kun naapuri tuli vastaan tuossa meidän pihatiellä. Taas oli jo hämärää, mikä saattoi vaikuttaa, mutta mielessä kävi että oliko Geishalla muistissa vielä meidän toisen naapurimiehen kohtaaminen samassa paikassa. Se nimittäin pitää vanhaa koiraansa vapaana (koira on kyllä ihan kiltti ja jos olen yksin niin ei minua haittaa että se tulee tervehtimään), mutta kun se meinaa tulla luokse vaikka olisin koirien kanssa. Joten Geishan kokemus oli varmasti melko pelottava, kun hämärällä juoksee vieras koira kohti ja sen perässä mies joka karjuu kovaan ääneen (kylläkin omaa koiraansa). Pitää jäiden sulaessa alkaa kävellä Geishan kanssa vaan tuota pihatietä edestakaisin toivoen että naapureita osuu vastaan, jotta saadaan hyviä kokemuksia. Mutta muuten lenkillä Geisha harvemmin räksyttää enää kellekään. Jahtaamisongelmasta ei olla niin päästy vielä eroon, mutta on sekin helpottanut. Kaikkiin ohikulkijoihin ei aina edes reagoida ja niihin joihin ollaan reagoimassa yleensä riittää yksi oikeinajoitettu jätä-käsky.

PikkuG on myös herkempi hipiältään, neiti ei nimittäin välitä harjaamisesta (yrittää napata harjasta kiinni) ja hampaidenpesukin on edelleen harjoitusasteella, koska harja ei tunnu kivalta suussa.

Kismet sitten puolestaan on lenkeillä helpompi, koska sen motto tuntuu olevan hälläväliä. Se ei oikeastaan välitä ollenkaan ohi kulkevista ihmisistä, muista koirista tai liikennevälineistä. Tämä hälläväliä asenne jatkuu myös harjaamisissa, Kismettiä ei häiritse ollenkaan turkin harjaaminen ja hammasharjankin sietää ihan hyvin.

Kismetillä sitten puolestaan on ongelmia äänenkäytön kanssa. En muista olenko asiasta täällä maininnut, mutta Kismet on erittäin haukkuvaa sorttia. Sehän oli kyllä pikkupentuaikana se joka huusi pentulaatikossa koko ajan, eikä ääni ole yhtään vähentynyt tässä ajansaatossa. Päinvastoin minusta tuntuu, että se on äänekkäämpi koko ajan. Kismet haukkuu joutuessaan odottamaan, se haukkuu jos Geishalla/Lunalla/Laralla on jotain mitä hänellä ei ole, Kismet haukkuu jos Geisha on aidan toisella puolella, Kismet haukkuu jos joku muu koirista vähän kiihtyy, Kismet haukkuu jos joku tulee sisälle, Kismet haukkuu jos se luulee jonkun tulevan sisälle, Kismet haukkuu kun sillä on tylsää, Kismet haukkuu Geisha leikkii yksistään, Kismet haukkuu jos treenaan jonkun toisen kanssa, Kismet haukkuu jos kehun jotakuta toista… ehkä asia tuli selväksi. Monta kertaa olen tässä puolen vuoden aikana miettinyt, että milloinkohan joku naapureista kommentoi haukkumista. Onneksi, ainakin toinen seinänaapuri on lähes kuuro, toisellakin puolella on vanhuksia, mutta eivät nämä ole ainakaan mitään sanoneet vaikka monta kertaa ollaan ulkona nähty.

 

Kismetillä ikävästi todettiin myös OCD 22.3. Neiti on satunnaisesti ontunut tässä viime viikkoina hetkittäin, mikä on mennyt ohi muutaman päivän levolla, mutta alkanut uudestaan rasituksen jälkeen. Muutaman tällaisen ontumakerran jälkeen systeri varasi ajan Urheilukoiraklinikalle Tiiu Toijalalle, jossa sitten tutkimusten jälkeen todettiin että Kismetillä on OCD. Tähystysleikkaus saatiin seuraavalle päivälle. Leikkaus itsessään sujui hyvin, mutta tilanne oli ollut huonompi kuin mitä röntgen oli näyttänyt. Irtopaloja oli otettu pois kaksi keskikokoista ja muutamia pieniä, rustoton alue oli suuri ja nivelessä leijui pieniä rustonmurusia.

Lääkäri antoi varauksellisen ennusteen paranemisesta, mutta melko varmasti alkava agilityura saattoi jäädä tähän. Nyt Kismetillä on edessään kahden kuukauden toipilasaika, sisällä pikkuneiti joutuu olemaan ensimmäiset kaksi viikkoa häkissä, jonka jälkeen tilaa voi hieman isontaa. Mutta kaikki hyppiminen, juokseminen, riehuminen, leikkiminen on kiellettyä seuraavat 6-8 viikkoa.  

Piti rajata vielä Kismetin sairaustupa, kun potilas ei halua muita koiria aitansa lähettyville.

Kismetillä menee nyt tulehduskipulääke (Rimadyl), parastamoli (Pamol) sekä hermokipulääke (Neurontin).  Pamolia menee vain 5 päivän ajan, Rimadyliä 25 päivää ja Neurontin 5-6 viikkoa. Tikit poistetaan 10-14 päivän kuluttua. Fysioterapian voi aloittaa 1-2 viikon kuluttua leikkauksesta, vesimattoharjoitteet 2 viikon päästä siitä kun ontuminen ja lihaskireydet ovat loppuneet ja tikit ovat toki poistettu. Ulkoilu on ensimmäiset 2 viikkoa vain 5 minuuttia kerrallaan ja kun ontuminen on vähäistä niin hiljalleen määrää lisätään. Vapaana saa lenkittää aikaisintaan 6 viikon päästä, sekin lyhyissä jaksoissa aloittaen.

Joten katsotaan kenen mielenterveys krakaa ensimmäisenä, kun 6 kuukauden ikäistä bordercollienpentua pitää rajoittaa näin paljon. Siihen päälle, kun ei Geishakaan toki ymmärrä miksi sisko ei voikaan leikkiä kuten normaalisti. Joten tässä joutuu rajoittamaan myös pikkuGtä, ettei se riehu itsekseen ja tätäen nostata Kismetin kierroksia.

Tässä taas näkee, että kaksi tervettä ei aina tee tervettä. Laralla on olat kuvattu puhtaaksi muiden röntgenien yhteydessä (tällöin eivät olleet vielä virallisia), kuten pentujen isälläkin. Eikä kummankaan vanhemman lähisuvussa ole tiedossa OCD-koiria. 

Kävimme muuten myös ennen tätä Kismetin operaatiota tutustumassa lampaisiin. Eipä kumpikaan pikkuneideistä ollut mikään luonnonlahjakkuus, mutta molemmista lampaankakka oli todella hyvää.