Kevään viimeinen ohjattu tokotunti

Meillä oli kevään viimeinen ohjattu tokotreeni sunnuntaina. Ja kuten viimeisillä kerroilla aina, niin myös tällä kertaa meillä oli ns. tasokoe. Saimme valita viisi liikettä, jotka teimme enemmän tai vähemmän koemaisesti. Me siinä systerin kanssa pohdittiin mitä Lunan kanssa kannattaa ottaa, ruutu oli ensimmäinen varma liike, sitten halusin ottaa jäävät koska se on toinen epävarmempi liike. Sitten siinä pohdin kiertoa ja kaukoa ja systeri puolestaan noutoa ja hyppyä. Lopputuloksena päädyttiin tekemään ruutu, kierto, kaukot, hyppy sekä jäävät liikkeet VOI-luokan L-liikkeenä.

Aloitettiin ruudulla. Olimme käyneet systerin kanssa puoleltapäivin hieman treenaamassa bongaamista, Luna kun edelleenkin bongaa kaikkea muuta kuin sitä mitä pitäisi. Toinen ongelma minkä olen huomannut meille kehittyneen on tuplakäskyn tarve. Kun siinä siirtyessä juttelen Lunalle ”tehdään ruutu, missä ruutu” ja saatan vielä sanoa tätä siinä lähetyspaikalla ollessa, niin neiti ei sitten reagoikaan siihen itse ruutu-käskyyn. Joudun parhaimmillaan sanomaan sen yleensä kahdesti, välillä jopa kolmesti ennen kuin Luna lähtee liikkeelle. Olen ajatellut tähän korjaukseksi sen että vähennän vihjailua enkä enää siinä tehtäväpaikalla sano ruutua muuta kuin lähetyskäskynä. Saatan paikalla ollessa sanoa ”missä”, pitää katsoa vaikuttaako se mitenkään. Saan myös Lunan katsomaan eteenpäin katsomalla itse eteenpäin. Vilkaisen ensin Lunaa ja sen jälkeen nyökkään eteenpäin niin sivusilmällä näen Lunankin vilkaisevan eteenpäin. Katsotaan saadaanko käskyt vähentymään.

Mutta siis treeneissä sanoin ruutu-sanan pari kertaa mennessämme aloituspaikalle ja siinä vain vilkaisin ruutua. Luvan saatuani sanoin käskyn. Meni sekunti, sitten puolitoista ja voin sanoa että se tuntui ikuisuudelta ja kerkesin jo ääneti itsekseni toteamaan että pieleen meni . Sitten Luna yllättäen lähti kohti ruutua. Huokaisin mielessäni helpotuksesta, varsikin kun Lunalla oikeasti oli ruutu kohteena. Vaikka targettia ei ollutkaan esillä (halusin ottaa treenin oikeasti koemaisesti) Luna juoksu ruudun puoleenväliin jolloin sanoin maahan –käskyn. Nätisti tyttö kääntyi ja meni maate. Minun teki mieli hyppelehtiä ilosta Lunan luokse, mutta tyydyin kumminkin kävelemään tyytyväisenä virnistellen. Kävelin Lunan sivulle ja luvan saatuani käskytin neidin istumaan.

Sitten otimme jäävät liikkeet järjestyksessä seiso-istu. Luna lähti hyvällä vireellä liikkeelle, mutta jostain syystä minun ensimmäinen seiso-käsky meni ihan kuuroille korville. Vasta toinen meni perille. Seuraavalla sivulla sitten istu-käskyssä Luna jäi seisomaan (tietenkin…) ja joudun sanomaan tuplakäskyn. Ei siis mennyt ollenkaan suunnitellulla tavalla. Kouluttaja tässä sanoi että jos näin käy kokeessa niin mieluummin jättää sen ensimmäisen liikkeen kokonaan tekemättä (eli Luna ei reagoikaan käskyyn ja jatkaa matkaa). Tästä tulee toisen liikkeen tekemättä jääminen, mutta jos muuteen tehdään nappisuoritus voimme vielä saada arvosanaksi 7. Jos sanon tuplakäskyt molemmissa niin höveli tuomari voi antaa vitosen, mutta monelta tuomarilta tulisi 0. 

Kolmantena otettiin estehyppy umpiesteellä. Tässähän sinällään meillä ei ole isompia ongelmia, paitsi Lunan vinot perusasennot.

Neljäntenä olikin sitten kaukot. Pientä ihmettelyä Lunalta kun kouluttaja olikin suoraan koiran takana, mutta onneksi vaihdot sujuivat siitä huolimatta. Istumaan nousu olisi voinut olla hieman nopeampi, mutta muuten en nähnyt tässä isoja korjattavuuksia. Naureskelin kyllä jälkeenpäin videolla omaa käsimerkkiä istumiselle, on nimittäin hieman nopea käsiliike. :D

Viimeisenä oli merkinkierto. Lunalla tuli taas semmoinen sekunnin mietintä käskyn jälkeen, mutta lähti se liikkeelle kumminkin. Hieman ennen merkkiä vauhti putosi raviin, mutta hetki kierron jälkeen nosti taas laukan.  Positiivista oli myöskin se, että Luna ei tällä kertaa lähtenyt merkin takana olevaa systeriä kohti, vaan sen ajatus oli ihan sillä merkillä.

Otimme loppuun vielä paikallaolot, ensin istuttiin minuutti ja sen jälkeen maattiin minuutti. Istumisessa ei ollut mitään ongelmaa, makaamisessa Luna oli hieman malttamaton heti alussa ja liikkui ennen kuin liikkuri kerkesi edes tulemaan ensimäisellä kerralla kohdalle (eli en ollut kerennyt edes käskyttämään neitiä maahan). Itse makaaminen sujui taas rauhallisesti ja puolessa välissä Luna laski päänsä alas ja hyvä ettei nukkumaan alkanut.

Kokonaisvaikutus oli minusta ihan siedettävä, kroppa-apuja minulla edelleen näkyy välillä aika selkeästikin, mutta totesin että tässä vaiheessa mieluummin otan pistevähennykset niistä kuin nollaan liikkeen. Koehan meillä on parinviikon päästä, joten luulen että isoja korjauksia tässä ei enää keretä tekemään. Yritän pääasiassa saada ruutuun lähdön ensimmäisellä käskyssä varmemmaksi ja aina kun mahdollista niin jäävien erottelua. Siinä taitavat olla ne meidän isoimmat ongelmat, kunhan en sitten jännitykseltäni mokaa mitään muuta. Mutta kyllä minun on myönnettävä että AVO-luokassa mokaaminen on jotenkin vähemmän paha kuin ALO-luokassa mokaaminen.

Pääsiäisvaunuilun kuvasaastetta

Vietimme pääsiäisen vaunulla ja voin sanoa että ilman olivat hieman kylmiä merenrannalla. Lola haettiin mukaan hieman kuntoilemaan. Viikonlopun päätapahtuma oli perjantaina, kun uusi vaunuilija Apaschi's I'm Your Prince tai tuttavammin Bemmi, 8 viikkoa, tuli tutustumaan vaunuelämään. Pentu oli ostettu tämän vaunututun tyttärelle (15v), mutta tutun mies oli omistajana, koska hän oli ainoa heistä joka oli koskaan koiraa omistanut.

Pentu oli erittäin sosiaalinen ja vieraita rakastava, mutta hieman herkkis muuten luonteeltaan. Ja hieman tuntui olevan "koirien kieli" hakusessa. Lola ja Lunakin pääsivät tutustumaan tähän uuteen tulokkaaseen. Lola ei ollut moksiskaan mikä ei tullut yllätyksenä, vanhempi neiti on sata varma pentujen kanssa. Lolan ongelma tosin on että se antaa pentujenkin pompottaa. Sen huomasi melko nopeaan Bemminkin kohdalla, nuori herra pyrki lyhyen tutustumisen jälkeen pomppaamaan Lolan selkään. Yllättävää kyllä, Lola pikkasen jopa näpäytti pentua tästä tökkäämällä pentua kuonolla. Mutta viesti ei kyllä mennyt Bemmille perille. 

Luna puolestaan oli oma ärtsy itsensä. Alkuhaistelu sujui hyvin, mitä nyt pientä murinaa kuului neidin suusta. Tässä kohti jo monet tapaamamme pennut ovat kellahtaneet selälleen ja/tai alkaneet mielistelemään Lunaa. Bemmi ei. Pentu ei tuntunut ymmärtävän murinaa ollenkaan vaan hyppäsi leikkisästi Lunaa vasten. Tästä punainen neiti ei tietysti pitänyt yhtään ja ärähti kunnolla. Bemmi lähti kiljuen karkuun, jolloin tuttu sitten sanoi tytölle että nosta pentu syliin ja lohduta. Tässä kohti sekä minä että systeri äkkiä kiellettiin että älkää vaan alkako lohduttamaan sitä ja pahentamaan tilannetta. Kun tilanteesta ei tehty sen isompaa haloota, unohti Bemmikin tapahtuneen kymmenessä minuutissa.

Lunahan on hetkessä eläjä ja ei enää minuutin jälkeen muistanut edes ärähtäneensä. Pentu oppi ainakin hetkellisesti kunnioittamaan vanhempaa koiraa eikä enää yrittänytkään hyppiä Lunan päälle (tosin Lolan selkään hyppiminen ei loppunut). Varovaisesti nuori herra haisteli turvallisen välimatkan päästä kun Luna meni ohi. 

Kävimme yhdessä pienen lenkin ja kolmikko kulki melko nätisti. Luna veti edellä pitkin puskia ja Bemmi jostain syystä oli paljon mieluummin Lunan kuin Lolan perässä. Pari kertaa mentyään liian lähelle Luna muistutti turvavälistä murinalla, jolloin herra siirtyi heti kauemmas. Sen jälkeen riitti jo Lunalta pelkä katse ja Bemmi tajusi väistää. :D Yksi aivopieru pojullekin kävi kun kesken lenkin piti taas kokeilla onnea ja lopputuloksena lähteä taas kiljuen karkuun - vaikka neiti ärähti paljon varovaisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. 

Niin kauan kun Bemmi ei yrittänyt iholle niin Lunaa ei haitannut vaikka toinen kulki lähettyvillä. Vietimme aikaa grillillä missä nuori herra opetteli syömään nameja (Natures Menu), sekä näytettiin systerin kanssa hieman seisotusta kun kasvattaja vaati parissa näyttelyssä käymään.

Lolakin innostui jopa hieman leikkimään pennun kanssa. 

Tässä sitten kuvasaastetta uudesta tulokkaasta. Ja varoitan näitä kuvia riittää. :D 

Bemmi lähti perjantaina takaisin kotiin, koska omistajat eivät viittineet ottaa pentua vaunuun (heillä ei ole omaa vaunua vaan majailevat isovanhempien vaunussa) koska Bemmi ei tietenkään ollut vielä sisäsiisti. Lauantai-sunnuntai sitten keskityimme enemmän lenkkeilyyn. Luna oli ihan täpinöissään kun pääsi juoksemaan ja tuoreita peuran jälkiä löytyi todella paljon. Ensimmäisestä lenkistä viisastuneena puin Lunalle seuraavilla kerroilla haalarin päälle, neiti nimittäin otti mukaansa melkein koko metsän ja kyllästyin irroittamaan oksia ja havunneulasia tuon turkista.

Muutama peura oli tuijottamassa.

Tää kuva kuvaa minusta näitä kahta todella hyvin, toinen pysyy tiellä ja toinen tieltä poissa.

Luna oli sitä mieltä että uintikelit alkoivat juuri nyt. Olisi vielä halunnut keppiä heitettävän, mutta siihen en vielä suostunut. :D 

Meillä oli kerrossänky! :'D Luna on oppinut kotona että sohvan selkänojalla pystyy makaamaan ja päätti nyt makoilla niin vaunun puolet kapeammalla selkätyynyllä. 

Loppuun vielä hieman harvinaisempi kuvattava, Mette-konnakin odottelee jo kesää ja lämpimiä kelejä jotta pääsee ulkoilemaan. Nyt herra joutuu tyytymään aurinkopaikkoihin sisällä.