Kaukojen viilausta

Joskos nyt vihdoin jaksaisi kirjoittaa tokotreeneistäkin vaihteeksi.

Viimeisimmällä tunnilla kouluttaja-Jenni olikin yllättäen poissa ja hänen tilallaan oli PetBrosilta tuttu Oona. Hän kun avasi hallin oven Jennin sijasta olin tiesin nähneeni henkilön aikaisemmin, mutta en vain sillä sekunnilla saanut mieleeni että mistä. Kun Oona totesi meitä katsoen että täällähän on tuttuja olin enemmän otsa kurtussa aivot raksuttaen. Hän taisi minun ilmeestäni tajuta, että nyt en onnistunut yhdistämään häntä mihinkään, joten hän lisäsi vielä perään että ”PetBrosilta.” Siinä vaiheessa valo syttyi ja tajusin hänen olleen meillä uittajanakin pari kertaa. Me juostaan Lunan kanssa niin monessa paikassa että ei voi vaan enää yksinkertaisesti muistaa kaikkia. Tai sitten minulla on vaan erittäin huono muisti, kun muut tunnistaa kyllä meidät hyvin hieman pidemmänkin ajan jälkeen (esimerkiksi PetBrosilla taidettiin käydä tammikuussa viimeksi…) ja minä sitten siinä näytän varmaan tyhmältä yrittäen pohtia mistä minä nämä tunnen. :D

Mutta takaisin tokoon. Aloitettiin Oonan kanssa paikalla oloilla. Ne on Lunalla tunnin alussa vähän hankalat, kun neiti on niin fiiliksissä että päästään treenaamaan niin se ei malttaisi pysyä paikallaan. Sitten hankaluutta meille toi se, että teimme paikalla oloja pysyen kokoajan koiran vieressä. Tätä Luna ei ymmärrä ollenkaan. Meillä on ongelmia jo ihan perusasennossa pidempään pysymisessä jos palkkaa ei tipu tiheään tahtiin. Neiti jaksaa arviolta puoliminuuttia pysyä paikallaan sivulla, mutta jos palkkaa ei tule tai minä katselen muualle (esimerkiksi selittävää kouluttajaa) Luna siirtyy istumaan eteen. Luulen tytön hakevan tällä parempaa kontaktia.

Otimme ensin ihan käskytykset maahan ja heti perään yksitellen istumaan. Tässä Luna nousi ylös ilman käskyä, mutta luulen sen tosissaan hämänneen että en lähtenytkään siitä mihinkään.  Sitten otimme erilaisia häiriöitä, ensin kouluttaja kulki sinne tänne käskyttäen eri käskyjä ja toisella kierroksella heitti kapuloita muutaman metrin päähän koirista. Viimeisenä sitten rapisutettiin namipussia hieman kauempana.

Seuraavaksi otettiin kaukokäskyjä. Ensin piti näyttää meille helppo vaihto, joten otettiin ihan yksinkertaisesti maahan-istu-maahan vaihtoja. Näissä ei ollut ongelmaa. Siinä sanoin että meillä on viimeaikoina ollut hieman ongelmana se, että ollaan alettu treenaamaan maahan-seiso vaihtoja ja Luna nykyään tarjoaa aina ensimmäisenä seisomista. Oona kysyi että ollaanko tehty myös muita vaihtoja, johon totesin että ei. Olen jotenkin keskittynyt näihin jotka kokeissa on tulossa, ihan sen takia kun tiedän neidillä olevan kuunteluongemia. Toisin sanoen Luna ei voi tehdä väärin liikettä jos se ei osaa tehdä sen kuin oikein (eli teen pääasiassa vain maahan-istu, ettei käy niin että Luna päättäisikin kokeessa nousta seisomaan).  Kouluttaja oli kumminkin sitä mieltä että meidän kannattaisi kumminkin tehdä kaikkia vaihtoja, koska Luna ne osaa. Otimme siihen sitten istu-seiso-istu vaihtoja ja yleensä istu-seiso onnistui ihan hyvin. Enemmän ongelmaa tuottikin yllättäen seiso-istu, jolloin Luna kolmella vaihdolla neljästä vetäisi takamustaan hieman eteenpäin.

Kouluttaja suositteli Lunalla käyttämään takajalkatargettia treenatessa, koska se taitaa olla ainoa apu tässä tapauksessa kun ne tassut eivät kumminkaan siirtyneet mitään järkyttävää matkaa. Hän myös totesi että ei ole varma rokotettaisiinko kokeessa tuosta neidin siirtymisestä ja sanoi että jatko riippuu ihan siitä mihin minä haluan riman asettaa. Pisteiden menetys riippuu tietysti ihan tuomarista, mutta kuten olen aikaisemminkin täälläkin maininnut, me menetetään reilusti pisteitä seuraamisesta joten yritän muut liikkeen saada hiottua siihen pisteeseen että niistä olisi ihan realistista odottaa sitä 10. En nyt muista olenko täällä jo aikaisemmin pohtinut (ei ehkä pitäisi kirjoittaa myöhään illalla niin voisi aivot toimiakin), mutta se on käynyt mielessä että Lunan 2-polvi aiheuttaa meidän ongelman tässä liikkeessä. Koska se on lähes aina se neidin vasen takajalka joka liikkuu. Lunan osaa kyllä vaihtaa asentoa liikkumatta, mutta jos se jossain siirtymisessä (yleensä seisomaan noustessa) jää jotenkin huonoon asentoon ja neiti tietysti korjaa sen sillä pienellä liikkeellä? Yritän nyt tietysti korjata tuota liikettä, mutta jos se kaikesta huolimatta vielä myöhemminkin liikuttaa vain tuota huonomman polven omaavaa jalkaa niin alan pistää sitä sen polven syyksi.

Loppuun otimme vielä luoksetuloja houkutusten highway –tyylillä, eli maahan oli jätetty tavaroita namipussista noutokapulaan. Aloitimme Lunan kanssa ja täytyy sanoa että ensimmäinen luoksetulo oli kyllä erittäin epävarma, neiti nousi kyllä ylös käskystä, mutta tuli todella hitaasti luokse. Luna on luonteeltaan hieman sellainen että se oudoksuu kaikkea uutta. Joudun sitten houkuttelemaan hieman enemmän jotta Luna suostui nostamaan laukan. Tehtiin sama toiseen suuntaan ja vauhti oli nyt hieman parempi vaikka edelleenkään se ei ollut lähellä normaalia juoksuvauhtia.

 Muut tekivät vuorollaan luoksetulot ja pääsimme vielä viimeisenä tekemään pari toistoa lisää. Tällä kertaa Luna jo alkoi tajuta ettei niistä maassa olevista tavaroita tarvinnut välittää. Otin pari vauhtitoistoa, jossa toisella lähdinkin heti kutsun jälkeen juoksemaan karkuun. Pieni tauko ja viimeiseksi otin enemmän koemaisen suorituksen ja tällä yrityksellä vaikka alku oli hieman hidas (laukkasi kumminkin) niin parin metrin jälkeen meni korkeampi vaihde päälle ja vauhti kasvoi kunnolla.

Nähtiin aamulenkillä Lunan kanssa cockeripoika Dino. Poitsu oli oikein innostnut tyttökaveritsa mutta tunne ei ollut molemmin puolinen. Kun Luna oli ensin selvittänyt pojulla kumpi on pomo nii saattoi jo häntäkin hieman heilua. :D 

Palatessa hieman ajassa taaksepäin, edellisellä tunnilla meillä oli hyppynoudot aiheena ja alkuun Luna nouti ja hyppi umpiesteellä todella hyvin. Sitten vaihdoimme avoesteelle ja tapahtui jotain outoa, neiti ei suostunutkaan hyppäämään. Se kiersi esteen lähtiessä noutamaan ja ei myöskään hypännyt takaisin tullessa. Otin uudestaan ja tällä kertaa lähdössä sanoin hyppy-käskyn, jolloin menosuuntaan hypättiin, mutta takaisin päin taas kierrettiin. Luna näytti koko palautuksen siltä että neiti on hyppäämässä ja sitten juuri esteen kohdalla laitettiin jarrut päälle ja kierrettiin. Ja tätä tapahtui muutama kerta peräkkäin, kunnes sitten palautuksessa toistin hyppy-käskyä ja osoitin estettä. Systeri pohti että vaivaakohan neitiä sen polvi, jos se oli jonkun hypyn hypännyt huonosti ja polveen olisi sattunut, minkä takia se sitten alkoi varomaan. Luna ei kumminkaan ontunut siinä ollenkaan ja oli muuten ihan innoissaan tekemässä. Se nyt tietysti on ihan mahdollista että syy johtuu polvesta (tämä on muuten aika ahdistavaa/ärsyttävää omalla tavallaan kun ei voi olla varma johtuuko ongelma polvesta vai jostain muusta.) Mutta Luna kumminkin kotona taas hyppeli ihan normaalisti korkealle sängylle ja sohvalle…

Varasin neidille nyt ensi alkuun hierontaan ajan, koska se muutenkin olisi ajankohtainen. Tarkalleen ottaen tässä on nyt ollut pidempi väli kuin normaalisti tämän muuton takia. Aikaa varatessani huomasin ettei meidän vakkarihieroja enää löytynytkään Järvenpään Koirienhyvinvointikeskuksen sivuilta, joten varasinkin tällä kertaa ajan PetBrosin Valton Kaisalta, jonka luona kävimme lyhyessä puolentunnin hieronnassa tammikuussa. Kokemus oli positiivinen ja hän löysi jumeja paikoista joista edellinen hieroja ei koskaan edes maininnut, joten katsotaan mitä hän löytää tällä kertaa. 

Sitten ihan arkisiin asioihin. Haimme Lolan meille viikonlopuksi hoitoon. Vanhempi neiti oli perjantaina hieman ymmällään mihin hänet oikein tuotiin. Kyllähän Lola on uudessa asunnossa käynyt pari kertaa kun kokosimme tavaroita, mutta ei näin kokonaan kalustettuna. Ensimmäisen päivän jälkeen kun vanhemmalle neidille tuli selväksi missä löhötään, missä nukutaan ja mistä ruoka- ja vesikippo löytyy niin ei ollut enää ongelmaa.

"Et kai sä sitä kokonaan meinannut yksin syödä?"

Se on kiva että meillä on iso sohva, jotta Lola voi olla aivan kiinni.

Kävimme lauantaina seikkailemassa tuossa uudessa lähimetsässä systerin tultua töistä vaikka oli märkää ja vettä tuli taivaalta kuuroittain. Luna oli ihan innoissaan uusista poluista ja hajuista ja juoksikin kunnon siksakkia polun lähettyvillä. Harmittelin ettei paikalla ollut taipumuskoetuomaria, oli niin hienon näköistä se haku. Lola taas yritti pysytellä mahdollisimman paljon polulla ja satunnaisesti eksyi jonkun todella hyvän hajun perässä puolen metrin päähän polusta. Huonon sään positiivinen puoli oli se ettei siellä metsässä ollut oikeastaan muita. Yksi ihminen nähtiin kaukaa kahden kultaisennoutajan(?) kanssa. Noin tunnin samoamisen jälkeen laitettiin sauna päälle ensimmäistä kertaa. Koirat jäivät pesuhuoneeseen hetkeksi aikaa odottelemaan saunan lämpeämistä, koska emme nähneet järkevänä ensin pestä ja kuivata koiria ja sitten ottaa ne saunaan ja siitä uudestaan suihkuun. Kun sauna oli lopulta lämmennyt sen verran että siellä tarkeni, Lola kiipesi heti ylimmälle lauteelle ja pisti maate. Luna puolestaan meni pesuhuoneen kauimmaiseen nurkkaan makaamaan. Kun annoin nuoremman neidin pysytellä pesuhuoneessa itsekseen, ei mennyt varmaan viittäkään minuuttia kun punainen kuono ilmestyi saunaoven taakse. Ovi auki ja Lunakin kipusi lauteille. Ei tainnut olla kovin mukavaa märkänä maata pesuhuoneen lattialla. Heitettiin Lola suihkuun ensin kun se oli ollut paljon pidempään lämmittelemässä. Kun tuli Lunan vuoro niin nuorempi neiti olikin vaihteeksi sitä mieltä että hän ei tule saunasta pois. :D Taisi tietää joutuvansa suihkuun. Saunaillan jälkeen oli vielä turkin selvitys, mikä on melkein Lunan arvoasteikon pohjalla.

Ps. Lunan yksinolo on tehnyt tässä aikalailla täyskäännöksen. Neitihän ensimmäisenä maanantaina kiljui ja yritti monta tuntia kaivaa tietään eteisen oven läpi. Tiistaina Luna sai kaulaansa Adaptilin feromonipannan -> huuto jatkui, mutta siinä alkoi olla jo hiljaisia taukoja. Keskiviikkona sitten ei meinannut koko koiraa näkyä kamerassa enkä kertaakaan nähnyt neidin ulvovan. Nyt nämä loppupäivät ovat menneet rauhassa. Jos Luna on näkynyt kävelevän kamerassa, se on kävellyt rentona makkarista olkkariin tai toisinpäin.

En tiedä sattuiko panta oikeasti taas auttamaan vai rauhoittuiko Luna ihan itsestään. Pannasta on kyllä annettava sen verran noottia että Adaptil on uudistanut pantaa sitten kahden vuoden takaiseen. Aikaisemmin panta oli leveämpi ja harmaa erilaisella lukitussysteemillä, nyt tuo on kapea ja musta. Eikä tämä panta meinaa pysyä Lunan kaulassa sitten mitenkään. Panta löystyy itsekseen ja jos sitä ei tajua kiristää pitkin päivää, se jossain vaiheessa putoaa kaulasta. Nyt on ollut vielä onni mukana että panta on jokaisella kerralla pudonnut sisälle, mutta se voisi yhtä hyvin pudota ulos mummin käydessä Lunaa lenkittämässä eikä mummi varmaan edes huomaisi jos se tippuisi. Voi olla että tämä on vain huonoa tuuria ja meille on osunut maanantaikappale, mutta netistä löysin tietoa että tätä löystymisongelmaa on ollut tässä "uudessa" pannassa muillakin. Joten hieman epäilen enemmänkin olevan uuden pannan tyyppivika.

"No nii lähde jo, jotta voin alkaa tyhjentää näitä levitettyjä leluja."

Laitoin kumminkin reklamaatiota Orionille ja sainkin vastaukseksi heidän epäilevän kyseessä olevaen "vain" viallisen pannan. Laittavat postitse uuden tulemaan. Ajattelin että laitan tämän uuden pannan talteen myöhempää käyttöä varten ja yritän pitää tätä viallista nyt niin pitkään kun se vaan kaulassa pysyy. Sitten kun se katoaa niin se katoaa. Luulen kumminkin neidin jo sen verran kotiutuneen että panta ei pakosti olisi edes pakollinen. Meille sinällään olisi voinut olla järkevämpi se pistorasiaan laitettava haihdutin kun tarve ei ollutkaan tämän pidempi, mutta tuo panta vaan on meillä toiminut hyvin. 

Edelleenkään pantojen kuvaaminen cockerilla ei ole se helpoin tehtävä.Varsinkin kun se on kutistettu niin pieneksi, että se
meinaa jo kadota tohon kaulaan.