Kaukojen viilausta

Joskos nyt vihdoin jaksaisi kirjoittaa tokotreeneistäkin vaihteeksi.

Viimeisimmällä tunnilla kouluttaja-Jenni olikin yllättäen poissa ja hänen tilallaan oli PetBrosilta tuttu Oona. Hän kun avasi hallin oven Jennin sijasta olin tiesin nähneeni henkilön aikaisemmin, mutta en vain sillä sekunnilla saanut mieleeni että mistä. Kun Oona totesi meitä katsoen että täällähän on tuttuja olin enemmän otsa kurtussa aivot raksuttaen. Hän taisi minun ilmeestäni tajuta, että nyt en onnistunut yhdistämään häntä mihinkään, joten hän lisäsi vielä perään että ”PetBrosilta.” Siinä vaiheessa valo syttyi ja tajusin hänen olleen meillä uittajanakin pari kertaa. Me juostaan Lunan kanssa niin monessa paikassa että ei voi vaan enää yksinkertaisesti muistaa kaikkia. Tai sitten minulla on vaan erittäin huono muisti, kun muut tunnistaa kyllä meidät hyvin hieman pidemmänkin ajan jälkeen (esimerkiksi PetBrosilla taidettiin käydä tammikuussa viimeksi…) ja minä sitten siinä näytän varmaan tyhmältä yrittäen pohtia mistä minä nämä tunnen. :D

Mutta takaisin tokoon. Aloitettiin Oonan kanssa paikalla oloilla. Ne on Lunalla tunnin alussa vähän hankalat, kun neiti on niin fiiliksissä että päästään treenaamaan niin se ei malttaisi pysyä paikallaan. Sitten hankaluutta meille toi se, että teimme paikalla oloja pysyen kokoajan koiran vieressä. Tätä Luna ei ymmärrä ollenkaan. Meillä on ongelmia jo ihan perusasennossa pidempään pysymisessä jos palkkaa ei tipu tiheään tahtiin. Neiti jaksaa arviolta puoliminuuttia pysyä paikallaan sivulla, mutta jos palkkaa ei tule tai minä katselen muualle (esimerkiksi selittävää kouluttajaa) Luna siirtyy istumaan eteen. Luulen tytön hakevan tällä parempaa kontaktia.

Otimme ensin ihan käskytykset maahan ja heti perään yksitellen istumaan. Tässä Luna nousi ylös ilman käskyä, mutta luulen sen tosissaan hämänneen että en lähtenytkään siitä mihinkään.  Sitten otimme erilaisia häiriöitä, ensin kouluttaja kulki sinne tänne käskyttäen eri käskyjä ja toisella kierroksella heitti kapuloita muutaman metrin päähän koirista. Viimeisenä sitten rapisutettiin namipussia hieman kauempana.

Seuraavaksi otettiin kaukokäskyjä. Ensin piti näyttää meille helppo vaihto, joten otettiin ihan yksinkertaisesti maahan-istu-maahan vaihtoja. Näissä ei ollut ongelmaa. Siinä sanoin että meillä on viimeaikoina ollut hieman ongelmana se, että ollaan alettu treenaamaan maahan-seiso vaihtoja ja Luna nykyään tarjoaa aina ensimmäisenä seisomista. Oona kysyi että ollaanko tehty myös muita vaihtoja, johon totesin että ei. Olen jotenkin keskittynyt näihin jotka kokeissa on tulossa, ihan sen takia kun tiedän neidillä olevan kuunteluongemia. Toisin sanoen Luna ei voi tehdä väärin liikettä jos se ei osaa tehdä sen kuin oikein (eli teen pääasiassa vain maahan-istu, ettei käy niin että Luna päättäisikin kokeessa nousta seisomaan).  Kouluttaja oli kumminkin sitä mieltä että meidän kannattaisi kumminkin tehdä kaikkia vaihtoja, koska Luna ne osaa. Otimme siihen sitten istu-seiso-istu vaihtoja ja yleensä istu-seiso onnistui ihan hyvin. Enemmän ongelmaa tuottikin yllättäen seiso-istu, jolloin Luna kolmella vaihdolla neljästä vetäisi takamustaan hieman eteenpäin.

Kouluttaja suositteli Lunalla käyttämään takajalkatargettia treenatessa, koska se taitaa olla ainoa apu tässä tapauksessa kun ne tassut eivät kumminkaan siirtyneet mitään järkyttävää matkaa. Hän myös totesi että ei ole varma rokotettaisiinko kokeessa tuosta neidin siirtymisestä ja sanoi että jatko riippuu ihan siitä mihin minä haluan riman asettaa. Pisteiden menetys riippuu tietysti ihan tuomarista, mutta kuten olen aikaisemminkin täälläkin maininnut, me menetetään reilusti pisteitä seuraamisesta joten yritän muut liikkeen saada hiottua siihen pisteeseen että niistä olisi ihan realistista odottaa sitä 10. En nyt muista olenko täällä jo aikaisemmin pohtinut (ei ehkä pitäisi kirjoittaa myöhään illalla niin voisi aivot toimiakin), mutta se on käynyt mielessä että Lunan 2-polvi aiheuttaa meidän ongelman tässä liikkeessä. Koska se on lähes aina se neidin vasen takajalka joka liikkuu. Lunan osaa kyllä vaihtaa asentoa liikkumatta, mutta jos se jossain siirtymisessä (yleensä seisomaan noustessa) jää jotenkin huonoon asentoon ja neiti tietysti korjaa sen sillä pienellä liikkeellä? Yritän nyt tietysti korjata tuota liikettä, mutta jos se kaikesta huolimatta vielä myöhemminkin liikuttaa vain tuota huonomman polven omaavaa jalkaa niin alan pistää sitä sen polven syyksi.

Loppuun otimme vielä luoksetuloja houkutusten highway –tyylillä, eli maahan oli jätetty tavaroita namipussista noutokapulaan. Aloitimme Lunan kanssa ja täytyy sanoa että ensimmäinen luoksetulo oli kyllä erittäin epävarma, neiti nousi kyllä ylös käskystä, mutta tuli todella hitaasti luokse. Luna on luonteeltaan hieman sellainen että se oudoksuu kaikkea uutta. Joudun sitten houkuttelemaan hieman enemmän jotta Luna suostui nostamaan laukan. Tehtiin sama toiseen suuntaan ja vauhti oli nyt hieman parempi vaikka edelleenkään se ei ollut lähellä normaalia juoksuvauhtia.

 Muut tekivät vuorollaan luoksetulot ja pääsimme vielä viimeisenä tekemään pari toistoa lisää. Tällä kertaa Luna jo alkoi tajuta ettei niistä maassa olevista tavaroita tarvinnut välittää. Otin pari vauhtitoistoa, jossa toisella lähdinkin heti kutsun jälkeen juoksemaan karkuun. Pieni tauko ja viimeiseksi otin enemmän koemaisen suorituksen ja tällä yrityksellä vaikka alku oli hieman hidas (laukkasi kumminkin) niin parin metrin jälkeen meni korkeampi vaihde päälle ja vauhti kasvoi kunnolla.

Nähtiin aamulenkillä Lunan kanssa cockeripoika Dino. Poitsu oli oikein innostnut tyttökaveritsa mutta tunne ei ollut molemmin puolinen. Kun Luna oli ensin selvittänyt pojulla kumpi on pomo nii saattoi jo häntäkin hieman heilua. :D 

Palatessa hieman ajassa taaksepäin, edellisellä tunnilla meillä oli hyppynoudot aiheena ja alkuun Luna nouti ja hyppi umpiesteellä todella hyvin. Sitten vaihdoimme avoesteelle ja tapahtui jotain outoa, neiti ei suostunutkaan hyppäämään. Se kiersi esteen lähtiessä noutamaan ja ei myöskään hypännyt takaisin tullessa. Otin uudestaan ja tällä kertaa lähdössä sanoin hyppy-käskyn, jolloin menosuuntaan hypättiin, mutta takaisin päin taas kierrettiin. Luna näytti koko palautuksen siltä että neiti on hyppäämässä ja sitten juuri esteen kohdalla laitettiin jarrut päälle ja kierrettiin. Ja tätä tapahtui muutama kerta peräkkäin, kunnes sitten palautuksessa toistin hyppy-käskyä ja osoitin estettä. Systeri pohti että vaivaakohan neitiä sen polvi, jos se oli jonkun hypyn hypännyt huonosti ja polveen olisi sattunut, minkä takia se sitten alkoi varomaan. Luna ei kumminkaan ontunut siinä ollenkaan ja oli muuten ihan innoissaan tekemässä. Se nyt tietysti on ihan mahdollista että syy johtuu polvesta (tämä on muuten aika ahdistavaa/ärsyttävää omalla tavallaan kun ei voi olla varma johtuuko ongelma polvesta vai jostain muusta.) Mutta Luna kumminkin kotona taas hyppeli ihan normaalisti korkealle sängylle ja sohvalle…

Varasin neidille nyt ensi alkuun hierontaan ajan, koska se muutenkin olisi ajankohtainen. Tarkalleen ottaen tässä on nyt ollut pidempi väli kuin normaalisti tämän muuton takia. Aikaa varatessani huomasin ettei meidän vakkarihieroja enää löytynytkään Järvenpään Koirienhyvinvointikeskuksen sivuilta, joten varasinkin tällä kertaa ajan PetBrosin Valton Kaisalta, jonka luona kävimme lyhyessä puolentunnin hieronnassa tammikuussa. Kokemus oli positiivinen ja hän löysi jumeja paikoista joista edellinen hieroja ei koskaan edes maininnut, joten katsotaan mitä hän löytää tällä kertaa. 

Sitten ihan arkisiin asioihin. Haimme Lolan meille viikonlopuksi hoitoon. Vanhempi neiti oli perjantaina hieman ymmällään mihin hänet oikein tuotiin. Kyllähän Lola on uudessa asunnossa käynyt pari kertaa kun kokosimme tavaroita, mutta ei näin kokonaan kalustettuna. Ensimmäisen päivän jälkeen kun vanhemmalle neidille tuli selväksi missä löhötään, missä nukutaan ja mistä ruoka- ja vesikippo löytyy niin ei ollut enää ongelmaa.

"Et kai sä sitä kokonaan meinannut yksin syödä?"

Se on kiva että meillä on iso sohva, jotta Lola voi olla aivan kiinni.

Kävimme lauantaina seikkailemassa tuossa uudessa lähimetsässä systerin tultua töistä vaikka oli märkää ja vettä tuli taivaalta kuuroittain. Luna oli ihan innoissaan uusista poluista ja hajuista ja juoksikin kunnon siksakkia polun lähettyvillä. Harmittelin ettei paikalla ollut taipumuskoetuomaria, oli niin hienon näköistä se haku. Lola taas yritti pysytellä mahdollisimman paljon polulla ja satunnaisesti eksyi jonkun todella hyvän hajun perässä puolen metrin päähän polusta. Huonon sään positiivinen puoli oli se ettei siellä metsässä ollut oikeastaan muita. Yksi ihminen nähtiin kaukaa kahden kultaisennoutajan(?) kanssa. Noin tunnin samoamisen jälkeen laitettiin sauna päälle ensimmäistä kertaa. Koirat jäivät pesuhuoneeseen hetkeksi aikaa odottelemaan saunan lämpeämistä, koska emme nähneet järkevänä ensin pestä ja kuivata koiria ja sitten ottaa ne saunaan ja siitä uudestaan suihkuun. Kun sauna oli lopulta lämmennyt sen verran että siellä tarkeni, Lola kiipesi heti ylimmälle lauteelle ja pisti maate. Luna puolestaan meni pesuhuoneen kauimmaiseen nurkkaan makaamaan. Kun annoin nuoremman neidin pysytellä pesuhuoneessa itsekseen, ei mennyt varmaan viittäkään minuuttia kun punainen kuono ilmestyi saunaoven taakse. Ovi auki ja Lunakin kipusi lauteille. Ei tainnut olla kovin mukavaa märkänä maata pesuhuoneen lattialla. Heitettiin Lola suihkuun ensin kun se oli ollut paljon pidempään lämmittelemässä. Kun tuli Lunan vuoro niin nuorempi neiti olikin vaihteeksi sitä mieltä että hän ei tule saunasta pois. :D Taisi tietää joutuvansa suihkuun. Saunaillan jälkeen oli vielä turkin selvitys, mikä on melkein Lunan arvoasteikon pohjalla.

Ps. Lunan yksinolo on tehnyt tässä aikalailla täyskäännöksen. Neitihän ensimmäisenä maanantaina kiljui ja yritti monta tuntia kaivaa tietään eteisen oven läpi. Tiistaina Luna sai kaulaansa Adaptilin feromonipannan -> huuto jatkui, mutta siinä alkoi olla jo hiljaisia taukoja. Keskiviikkona sitten ei meinannut koko koiraa näkyä kamerassa enkä kertaakaan nähnyt neidin ulvovan. Nyt nämä loppupäivät ovat menneet rauhassa. Jos Luna on näkynyt kävelevän kamerassa, se on kävellyt rentona makkarista olkkariin tai toisinpäin.

En tiedä sattuiko panta oikeasti taas auttamaan vai rauhoittuiko Luna ihan itsestään. Pannasta on kyllä annettava sen verran noottia että Adaptil on uudistanut pantaa sitten kahden vuoden takaiseen. Aikaisemmin panta oli leveämpi ja harmaa erilaisella lukitussysteemillä, nyt tuo on kapea ja musta. Eikä tämä panta meinaa pysyä Lunan kaulassa sitten mitenkään. Panta löystyy itsekseen ja jos sitä ei tajua kiristää pitkin päivää, se jossain vaiheessa putoaa kaulasta. Nyt on ollut vielä onni mukana että panta on jokaisella kerralla pudonnut sisälle, mutta se voisi yhtä hyvin pudota ulos mummin käydessä Lunaa lenkittämässä eikä mummi varmaan edes huomaisi jos se tippuisi. Voi olla että tämä on vain huonoa tuuria ja meille on osunut maanantaikappale, mutta netistä löysin tietoa että tätä löystymisongelmaa on ollut tässä "uudessa" pannassa muillakin. Joten hieman epäilen enemmänkin olevan uuden pannan tyyppivika.

"No nii lähde jo, jotta voin alkaa tyhjentää näitä levitettyjä leluja."

Laitoin kumminkin reklamaatiota Orionille ja sainkin vastaukseksi heidän epäilevän kyseessä olevaen "vain" viallisen pannan. Laittavat postitse uuden tulemaan. Ajattelin että laitan tämän uuden pannan talteen myöhempää käyttöä varten ja yritän pitää tätä viallista nyt niin pitkään kun se vaan kaulassa pysyy. Sitten kun se katoaa niin se katoaa. Luulen kumminkin neidin jo sen verran kotiutuneen että panta ei pakosti olisi edes pakollinen. Meille sinällään olisi voinut olla järkevämpi se pistorasiaan laitettava haihdutin kun tarve ei ollutkaan tämän pidempi, mutta tuo panta vaan on meillä toiminut hyvin. 

Edelleenkään pantojen kuvaaminen cockerilla ei ole se helpoin tehtävä.Varsinkin kun se on kutistettu niin pieneksi, että se
meinaa jo kadota tohon kaulaan. 

Lola tuli kyläilemään

 Pääsiäinen oli jotain outoa Lunan mielestä. Ihmisiä tuli pimpottamaan ovikelloa ja toi pelottavia oksia. Luna kun ei pimpottamisesta välitä, sai sen hakea aina pois ovenluota räyhäämästä ettei virpojat pelästyisi (yksi oli kyllä mennyt portaisiin piiloon ja vain sen kaveri oli oventakana.) Oliko sit just säikähtänyt kuultuaan Lunan haukkuvan. :D

Haettiin Lola meille tuossa perjantaina. Kävimme serkun synttäreillä mistä sitten napattiin koira mukaan. Pohdin jo viime kerralla, kun Lola oli meillä että voisin kokeilla Adaptilin feromonivalmisteita seuraavalla kerralla kun tyttö tulee, jos se vaikka helpottaisi Lolan ja Lunan yhteiselämää. No, nyt kun tiesin että Lola on tulossa hankin molemmille feromonipannat. Luna sai omansa paria päivää aikaisemmin ja Lolalle laitettiin heti kun tädin luokse päästiin.

Yllättäen toisen Luna pystyi makaamaan osittain toisen serkun päällä, mutta ei edelleenkään välittänyt kun tämä
yritti silittää.

En ollut varma tulisiko niistä olemaan oikeasti mitään apua, mutta ajattelin silti kokeilla. Ongelmahan oli se että Lola on koiraksi todella lälly ja silloin tällöin Lunan nähdessään ikäänkuin "jäätyy" (pysähtyy siis niille sijoilleen karvakaan liikkumatta ja tuijottaa suoraan eteenpäin (voisi melkein sanoa että tyhjyyteen)). Ja kun Lola tuohon tilaan meni niin Luna aina yllättäen kiinnoistu hirveästi toisesta ja aika helposti oli käymässä päälle. Eli apua haettiin siihen että Lola rentoutuisi enemmän, jolloin Lunakaan ei siitä kiinnostu samalla tavalla.

En tiedä onko pannat oikeasti auttanut, vai onko Luna kasvanut sen verrna viimekerrasta että noiden yhteiselo on ollut yllättävän hyvää. Muutama ärinä on tullut, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää ja kerran Luna on yrittänyt käydä Lolan päälle, mutta sitäkään en mukaan laskisi koska tilanne oli se että Luna yritti tuhoa agilitytunnellia ja nappasin sitä pannasta kiinni, jolloin Luna ärisee oli kuka tahansa koira lähellä. Nyt se vain sattui olemaan Lola.

Menimme pääsiäiseksi siis vaunulle, äiti heitettiin sinne jo perjantaina, minä+koirat+systeri seurasimme sitten lauantaina perässä kun töistä pääsin.

Illalla kun vaunulle päästiin, mentiin heti koirien syötyä grillille. Molemmat saavat olla siellä vapaana, kun eivät yleensä lähde mihinkään kauan (kun makkara tuoksuu nenään). Lola kun on ystävällinen kaikille se pärjää hyvin, mutta Lunalla on sitten paha tapa haukkua kaikki jotka grillille yrittää (ei siis välitä yleensä niistä jotka siellä jo on).
Otin suhinapullon mukaan tällä kertaa (monta kertaa olen todennut sen olevan siellä tarpeellinen, mutta aina olen unohtanut sen kotiin.) Suhinapullo on siinä mielessä hyvä väline, että Luna reagoi siihen suht herkästi ja Lola taas ei välitä. Ostin sen alunperin kun Luna oli pitkään sitä mieltä että kilpikonna on lelu, muutaman suhasukerran jälkeen Luna on jättänyt Meten rauhaan. Suhasin siis kun Luna oli käymässä Meten päälle, ja kehuin heti kun keskeytti tekemisensä.

Grillillä suhasin yhden ainoan kerran, kun Luna kiellosta huolimatta lähti räksyttäen grillille tulevaa pikkulasta kohti, ja se riitti. Luna ei enää sinä iltana välittänyt  vaikka ihmisiä meni edestakaisin, vaan tyttö keskittyi kuopan kaivamiseen, ruoan kerjäämiseen ja tippuneiden palojen metsästämiseen. Suhasu riitti niinkin hyvin että edes seuraavana iltana Luna ei kiinnittänyt sen enempää huomiota vieraisiin ihmisiin. Yllättäen Luna myös antoi muutaman ihmisen (2 lapsen ja parin aikuisen) koskea!  Okei, herkkuja käytettiin, mutta tähän asti jos Luna on maantasolla ollut ei ole herkutkaan aina riittäneet niin hyvin että toiset pääsevät koskemaan, vaan Luna on kurkotellut herkkuun, mutta peruuttanut pois jos käsi läheni. Tässä kohti kävi mielessä oisko feromonipannalla oikeasti jotain vaikutusta.

Vaunulla tuli myös lenkkeiltyä tavallista enemmän, minkä näki sitten koirista: ne oli todella väsyneitä. :D Lauantaina aamupäivällä käveltiin semmoinen vähän vajaa 7 kilsan lenkki. Hiekkatie oli mäkinen mikä riitti Lolalle kuntoiluksi, mutta Luna puolestaan veti ojissa ja hyppi ojien yli metsän puolelle ja sieltä takaisin. Arvioisin kokonaisuudessaan Lunan kulkeneen 3 kertaa niin pitkän matkan kuin me muut. Meno suuntaan koirat saivat olla vapaana (tai Lola oli kokonaan irti, Luna veti 5 metrin liinaa perässään ihan sen takia että tyttö käyttää nenäänsä niin paljon enemmän ja lähtee jäljen perään herkästi toisin kuin Lola jota ei voisi vähempää kiinnostaa).

Takaisin päin piti sitten ottaa koirat kiinni, kun Lola aina löytää "kotiinpaluuvaihteen" ja olisi valmis juoksemaan koko matkan takaisin. Ja Lunahan innostuu kun Lola lähtee luoksemaan, niin tytöt otti ja lähti heti kun huudettiin lähtevämme takaisin. Noin 60 metrin päähän ne menivät ennen kuin kääntyivät takaisin päin ja saimme laitettua ne remmiin.

Lenkin jälkeen rakensimme tytöille agilityradan. Olin ostanut esteitä Zooplussalta. Ilma oli kyllä kylmä ja sormet oli nopeasti jäässä, mutta kun oltiin alotettu niin haluttii hyppyttää nyt edes hetken. Lola oli normaaliin tapaansa innoissaan ja sehän tekee herkkujen eteen mitä tahansa. Hieman tosin oli sekä ohjaajalla että koiralla liikkuminen hukassa ja meno oli kaikkea muuta kuin näyttävää, mutta pääasia että molemmilla oli hauskaa.

Luna tykkäsi paketista missä tuli agilityesteet ja ruokapussi.

Luna taas ei oikein ole hiffannut agilityn iloa ja herkkuja enemmän tyttöä kiinnostaa leikkiminen. Muutaman este saatiin ylitettyä, kunnes Luna näki lapselta jääneen pallon ja se olikin sitten menoa. Luna keskittyi pallon kanssa juoksemiseen eikä enää minuun ollenkaan joten jätin tytön riehumaan ja harjoittelin Lolan kanssa. Luna tosin yleensä juoksi aina sinne minne Lolakin, joten sekin ylitti pari estettä pallo suussa.
Pallo lopulta palautui oikealle omistajalleen ja tein vielä pari harjotusta Lunan kanssa. Tyttö normaalisti ylitti ensimmäisen esteen todella hienosti, mutta sitten jäi seuraamaan minua enkä saanut sitä ylittämään toista estettä siihen perään. Ehkä oli toko tytön mielessä kun tuli ihan vierellä.

Sitten mentiin vaunuun takaisin ja puolentoista tunnin levon jälkeen alettiin tekemään ruokaa. Lunalla oli sen verran energiaa vielä että se jaksoi siristellä silmiään ja seurata pöydän tilannetta, mutta Lola veti sikeitä eikä edes herännyt vaikka laskin juustoa sen nenän eteen.

Juuri ja juuri hereillä, mutta pakko seurata kun pöydässä on ruokaa.

Lola ei edes yrittänyt pysytellä hereillä.

 Syömisen ja ruokalevon jälkeen lähdimme taas kävelylle, tällä kertaa vaunusaaren toiseen päätyyn (edestakainen matka noin 4km). Molemmat jaksoivat reippaasti kävellä, mitä nyt Lola unohti juoda ennen lähtöä ja yritti sitten juoda jokaisesta lätäköstä. Molemmat pidettiin kiinni koko lenkin, Lola normaalissa remmissä ja Luna liinassa, kun tuolla tiellä liikkuu paljon enemmän autoja ja yleensä ajavat huomattavasti liikennerajoituksia kovempaa. Saaren päädyssä on hiekkaranta ja Luna päätti käydä heittämässä talviturkin meressä.

Kun päästiin takaisin vaunulle, pysyteltin sisällä sen aikaa että Luna kuivui kokonaan uintireissustaan, sitten kävimme grillillä paistamassa makkarat. Ilta menikin sitten Harry Potteria katsoessa ja samalla siistiin Lolan selän Coat Kingillä. Tytöstä paljastui paljon enemmän valkoista karvaa kuin mitä tähän asti on ollut. :D 

Ei ole enää mustavoittoinen cockeri.

Aamulla aamupalan jälkeen käytiin taas vetämässä sama lenkki kuin edellisenäkin aamuna ja sitten pakattiin ja lähdettiin kotiin. Lola on lenkkeillyt nyt meidän kanssa enemmän mitä se tädillä joutuu lenkkeilemään, mikä on tehnyt sitten sen että tyttö nukkuu aina kun mahdollista. Pikkasen on siis väsynyt.

Lolakaan ei enää välitä kun Luna tulee viereen. Normaalisti on heti noussut ylös ja siirtynyt pois.
Vai oliko sitten lenkkeilystä niin väsynyt ettei vaan jaksanut siirtyä. :D 

Autoa pitää vahtia ettei se vaan lähde ilman.

Autossa pystyi sitten jatkamaan nokosia.

Kotiin kun päästiin oli molemmat koirat rentoina, Lola ei juossut sänkyyn turvaan kuten normaalisti tekee heti ensimmäisenä kun sisälle on päästy vaan molemmat seurasi nätisti lattialla minne tavarat kulkeutu, Verrattuna siis lähtökohtaan (Lola ei uskaltanut liikkua ollenkaan vaan se piti kantaa joka paikkaan) on edistystä tapahtunut huomattavasti.

Sähän et ollut aikeissa nousta?

Iltalenkiksi mentiin Sompion pururata ympäri ja sen jälkeen joutu koirat takasin suihkuun.