Tokotreenit jatkuvat jälleen

Sunnuntaina kävimme Tikkurilassa treenaamassa vieraammassa ympäristössä. Facebookin Toko treenejä Uudenmaan alueella ryhmässä eräs kyseli ALOn paikkamakuuseen häiriötreeniä ja minä ajattelin että mehän voisimme hyvin mennä Lunan kanssa. Saisin vielä lisää varmuutta paikkikseen edellisen kokeen jättämän stressin jälkeen.

Alkuun treeneihin oli ilmoittautunut 5 ihmistä, mutta loppujen lopuksi meitä ei ollut kuin kolme. Lunan lisäksi tuli siis lk. collie ja avunkyselijällä oli kleinspiz.  Tosin mielessä kävi, jos aloittajan koira ei ole tottunut treenaamaan häiriössä, voi olla ihan hyväkin ettei meitä ollut useampaa. Tapasimme parkkiksella, mistä kävelimme lyhyen matkan päässä olevalle hiekkakentälle. Hieman siinä kyllä pyörittelin silmiäni, kun kleini ja collie kävelivät nätisti sivulla ja Luna veti kun viimeistä päivää, että tässäpä minulla on hyvin koulutettu tokokoira. Positiivista tietysti oli neidin energia, koska juoksujen loputtua se on ollut hieman masentuneen oloinen.

En oiken treenatessa saanut otettua porukka kuvaa, joten tässä tällainen epämääräinen pönötyskuva.

Siinä alkuun hieman keskustelimme tokotaustoista (olin ainut jo kisannut) ennen kuin aloitimme treenit. Systeri oli onneksi tullut meidän mukaan joten saimme kunnon liikkuroitua treeniä. Aloitimme paikkamakuun niin että olimme Lunan kanssa keskellä. Meille isoin häiriö oli tuttu liikkuri, Luna siis jäi katselemaan edessä seisovaa systeriä eikä mennyt maahan vielä toisellakaan käskyllä. Jätimme koirat ja siirryimme arvioiden riittävän matkan päähän.  Ensimmäinen paikkamakuu meni ihan hyvin, mitä nyt Luna haisteli alkuun innokkaasti maata ja löysikin jotain syötävää siitä. Hieman pohdin että näinköhän se alkaa etsiä lisää herkkuja, mutta onneksi kun ei kuonon pituudelta enempää löytynyt, päätti neiti jäädä kumminkin paikalleen. Palasimme koirien viereen ajan täytyttyä ja systeri liikkuroi ylösnousut. Luna ei edelleenkään oikein tajunnut systeri-liikkuria ja tuijotti systeriä minun käskyttäessä neitiä istumaan.

Otimme heti perään toisen makuun paikkoja vaihtaen. Tällä kertaa Lunakin kuunteli ja meni heti ensimmäisestä käskystä maahan. Siirryimme taas kauemmaksi. Keskipaikka, missä Luna oli alkuun oli selvästi hankala, koska collie joka siinä oli toisella kerralla, haisteli maata myös todella tarkasti. Myöhemmin myös kleinspizi keskittyi haisteluun siinä samalla paikalla. Collie sitten lopulta nousi ylös, jolloin myös kleini hyppäsi pystyyn ja juoksi muutaman metrin eteenpäin. Molemmat ohjaajat lähtivät palauttamaan koiria paikoilleen. Luna siinä vaan makoili paikoillaan vaikka collie väistyi ohjaajaansa neidin suuntaan.  Palasin palkkaamaan tytön vasta kun kaksi muuta oli saatu paikoilleen ja ohjaajat siirtyneet hieman kauemmaksi.

Collie päätti siinä vaiheessa lopettaa yhteistyön ja nousi seisomaan ohjaajan siirtyessä kauemmaksi. He päättivät tässä vaiheessa pitää taukoa ja me jatkoimme kleinin kanssa vielä kertaalleen hieman lyhyemmällä ajalla.

Sitten siirryimme treenaamaan hieman omia liikkeitä, muiden harjoitellessa lähettyvillä. Lunalla oli pitkästä aikaa ihan hyvä vire vaikka aurinko paistoi kentälle ja oli lämmin. Kleinin omistaja kysyi vielä liikkuroitua möllikoetyylistä treeniä, joten systeri meni Lunan ja collien ohjaajan kanssa varjoon pitämään taukoa. Eipä minun liikkurointi nyt aivan ammattimaista ollut, kun käskyistä usein puuttui ”mars” osio, mutta kyllä se treenistä kävi ja luulen että kleinin omistaja huomasi kehitettäviä kohtia itsekin. :D Heillä oli kyllä omaan silmään todella hyvää menoa, seuruu oli jotain aivan kadehdittavaa.

Treenien jälkeen hieman vielä keskusteltiin tokokokeista ja koirista ylipäätään, ennen kuin collien piti lähteä seuraaviin treeneihinsä. Olimmehan me siinä aikaa saaneet kulumaankin, olin ajatellut että meillä menee suunnilleen puolituntia, mutta aikaa oli kerinnyt kulumaan puolitoista tuntia. Annoin kotona palautusjuomaa neidille, koska illalla oli vielä syksyn ensimmäiset tokotreenit Koirakeitaalla.

-

Tokossa meillä vaihtui kouluttaja. Tämän syksyn ainakin meitä ohjastaa Jenni Sohlberg, joka on kuulemma joskus aikaisemminkin kouluttanut tokoa Koirakeitaalla. Hän ainakin omien puheidensa mukaan tulee olemaan todella tarkka "pikkuseikoista" ja meidän kropan käytöstä. Ryhmässä meitä on neljä koirakkoa, ”vanhoja” kurssilaisia me ja bordercollie Lucky ja uusia olivat 8 kuukauden ikäinen novascotiannoutaja Hilde sekä Musca, jonka rodusta en ole sata varma mutta arvaisin lagotoksi tai perroksi.  Ensimmäinen tunti aloitettiin lyhyellä esittelyllä ja sitten tehtiin pieni tasokoe.

En tiedä vaikuttiko se että pitkästä aikaa treenattiin sisätiloissa ja edelliseltä ryhmältä oli pudonnut nameja lattialle vai mikä, mutta oli vaihteeksi kiva esitellä seuraavaa koira joka ei seuraa. Luna siis seuruuosuudessa aloitti heti haistelun ja napsi löytämiään nameja maasta. En muista milloin viimeksi meillä on ollut näin surkeeta seuraamista.

Loput liikkeet nyt oli siedettävämpiä. Kapulanpidossa ei ollut ongelmia, seuruusta maahan oli hieman hidas ja Luna jäi vinoon, luoksetulo olisi voinut olla nopeampi, kaukot oli ok.

Menimme sitten takaisin sohvalle odottelemaan kun muut koiratkot tekivät tasokokeensa.

Kun kaikki olivat vuoronsa tehneet aloitettiin vaihteeksi niinkin perusteista kuin perusasennoista. Kouluttaja huomautti mm. Lunan vinosta asennosta, etutassut ovat niin kuin kuuluu, mutta perä jää sitten vinoon. Olen ollut tietoinen tästä seikasta kyllä jonkun aikaa. En muista kuka ja minkä kokeen tuomari siitä huomautti ja olen itsekin yrittänyt sitä korjata palkkaamalla vasta kun neiti korjaa asentonsa oikeaksi, mutta aika harvoin tuo vielä tulee aivan suoraan täysin oikeaan asentoon. Aloitimme siis peräpään käyttötreenit targetilla. Harjoitus oli tuttu eli etutassut targetille ja sitten koira pitäisi saada käyttämään takajalkojaan ja pyörimään targettia oikeaan ja vasempaan. Targetti oli aika minimaalinen, edes Lunan tassut eivät mahtuneet siihen aivan kokonaan, joten hieman mietin ryhmän isompia koiria, joilla oli aivan sama targetti.

Koska tehtävä oli tuttu, ei kestänyt kauaakaan kun neiti hiffasi idean. Isoin ongelma taisi olla pieni targetti, kun Luna tarjosi pitkään vain toisella tassulla seisomista, eli toinen etutassuista oli ilmassa. Kun molemmat tassut alkoivat pysymään targetin päällä (mikä oli muuten todella hankala hahmottaa, kun targetti jäi neidin karvojen alle piiloon), alettiin pyörimään oikeaan ja vasempaan.

Nätisti targetilla

Tästä sitten seuraava vaikeutusaste oli sivuun siirtyminen. Eli koiran piti yrittää siirtyä etutassut pikkutargetilla sivulle. Luna kyllä yritti siirtyä, mutta tassut putosivat aina targetilta pois. Yritin siinä sitten palkata pienestäkin liikkeestä kun tassut pysyivät paikallaan. Kouluttaja tosin totesi, että minun ei tarvitsisi vaatia niin paljoa heti alkuun, eli vaikka neidin tassut tippuisivat on ok palkata, jos vaan tyttö siirsi takajalkojaan kuten piti. Tämä sinällään oli minusta hieman outoa, koska jotenkin oletuksena ajattelen, että kun koira tajuaa että etutassut pitää olla targetilla, niin luulisi sen olevan vaatimuksena edelleen, vaikka liikettä hieman vaikeutetaan. Aloitin sitten ohjeiden mukaan palkkaamaan enemmän siitä perän käytöstä, vaikka tassut targetilta putosivatkin.

Emme kerenneet sen enempää treenaamaan tällä tunnilla, kun tasokokeet veivät yli puolet ajasta. Kouluttaja tosin jäi keskustelemaan Lunan seuruusta siinä lopputunnista. Se kuulemma oli kaikkea muuta kuin iloista menemistä koirasta ja vielä kun käskyistä kuului läpi etten minäkään välittänyt koko liikkeestä. No, tiedossahan se on, että seuruu on meidän heikoin osa-alue, mutta kyllä minä aloitin sen minusta ihan hyvin. Siinä vaiheessa itsellä vasta romahti, kun tajusin että Luna ei vaihteeksi seuraa ollenkaan ja yritin sitten käskyttää sitä seuraamaan turhaan. Vaikka otin namit siinä esiin, niin lattialta löytyneet herkut olivat paljon mielenkiintoisempia. Mutta tuo suoritus oli oikeasti meidänkin tasolla surkea. Päivällä Luna oli vetänyt ihan tavallista iloista seuruuta, mutta sisätilat, hajut ja lattialta löytyvät namit yhdistettynä oli aivan liikaa. (syy miksi en tykkää hallikokeista.) Ja mielestäni kun katsoo kahta edellistä koetta, niin niissä se seuruu on ihan hyvää. Kouluttaja oli kyllä sitä mieltä että kyllä se seuruu saadaan kuntoon, joten jäädään sitten odottelemaan seuraavia tunteja, jotta nähdään miten hänen mielestään me saisimme tuota parannettua.

Luna pääsi vaihteeksi tutustumaan Keravan JataPetin lintuihin.
Itse shoppailin tytölle reissulla lisää Natures Fresh Meatin pötköjä ja nivelravinnetta.

Treenejä ja uusia herkkuja

Viime viikolla käytiin Järvenpäässä mätsäröimässä. Mätsäri oli Kingcharlesinspanielit ry:n pitämä, ja  voin sanoa että paikalla oli aika monta kyseisen rodun edustajaa.

Ajatuksena oli saada Lunalle trimmauksen jälkeen mukavampi pöytäkokemus ennen Kosken näyttelyä. Minä ajoin töistä suoraan kisapaikalle ja ilmoitin sekä Lunan että Lolan, kun systeri sitten tuli paikalle myöhemmin koirien kanssa.

Kuva: Joku mätsärin kuvaaja

Minä oletin ettei paikalle tulisi montaakaan koiraa, kun mätsäri oli arki-iltana, mutta väärässä olin. Pieniä aikuisia oli melkein yhtä paljon kuin isommassa mätsärissä. Olimme suunnilleen ryhmän puolessa välissä, joten aikaa meni odotteluun. Onneksi sää oli hyvä, ei liian kuuma, mutta ei siinä kylmäkään tullut vaikka osittain olimme varjossa. Pienissä aikuisissa tuomarina toimi ulkomuototuomari Kurittu Marja kennel Marjaniemestä.

Luna meni kehään ensimmäisenä ja olin jo odotellessa katsonut, että meillä oli vastassa selvästi näyttelykonkari cairnterrieri. Alkuseisotuksen jälkeen kiersimme yhdessä kaksi kierrosta, jonka jälkeen nostin Lunan pöydälle. Neiti pysyikin yllättävän hyvin paikallaan, vaikka se olikin kaikkea muuta kuin rentona. Liike sujui hyvin, tosin pieni kehä tuotti hieman ongelmia kun yritti seurata koiran liikkumista ilman että juoksi kehästä ulos.

Terrierilläkin oli hyvä suoritus, eikä se näyttänyt välittävän pöydällä hiplaamisesta ollenkaan. Olin siis varautunut siniseen nauhaan, joten yllätys oli melkoinen kun saimmekin punaisen. Olin varma että tämä terrieri sitten varmasti sijoittuu sinisten ryhmässä, mutta se ei pärjännyt sielläkään, joten siinä sitten oli jotain mikä ei miellyttänyt tuomaria.

Lola meni seuraavaksi kehään ja heillä oli vastassa kingcharlesinspanieli. Molemmilla koirilla meni hyvin, mutta Lolalla meni huomattavasti paremmin, joten heidän saama punainen nauha ei tullut yllätyksenä.

Sitten taas odoteltiin väri-kehien alkua. Muut kehät olivat loppuneet jo aikaa sitten, kun pienten aikuisten sinisten ja punaisten kehät saatiin käyntiin. Lunalla meni todella hyvin punaisten ryhmässä, vaikka tuomari vain seisotti koiria. Minä seisotin neitiä vapaasti, joten kerkesin kiroamaan mielessäni, kun näin että tuomari tuli vielä hiplaamaan koiria. En kumminkaan viitsinyt enää muuttaa esitystapaani, joten varauduin siihen, että Luna hyppää sivuun tuomarin tullessa kohdalle. Näin ei yllättäen käynytkään. Kun tuomari ojensi kättä neitiä kohti, pieni taaksenytkähdysliike tuli, mutta ei sen enempää. Tuomari sai taputtaa Lunan päätä ja sitten se jatkoi matkaa. Se on jännä kuinka pienet asiat tuntuu välillä niinkin isolta voitolta.

Tuomari sitten valitsi jatkoon menijät. Luna ei valitettavasti jatkanut, mutta Lola pääsi jatkoon. Systeri tosin sanoi kisan jälkeen, että ennen kuin tuomari valitsi Lolan, se oli katsellut hieman Lunan suuntaan (ei tosin voi olla varma katsoiko juuri Lunaa vai jotakuta muuta), mutta on se kiva ainakin ajatella, että tuomari saattoi edes harkita Lunaa. Poistuimme sitten nuoremman neidin kanssa kehästä lohdutuspalkintoherkkupussin kera ja neljä jatkajaa juoksivat yhdessä ympäri.  Lola lopulta sijoittui punaisten toiseksi.

Palkinnoksi tuli ruusuke, pokaali sekä pussi ruokaa (Nordic By Nature Bohuslandian Fish Pot) ja namipussi.

Kuva: Joku mätsärin kuvaaja

Nose Workissa olikin sitten sunnuntaina meidän viimeinen tunti. Tällä kertaa tarkoitus oli harjoitella hajulähteen osoittamista. Lunalle asia oli tuttu, kun olin opettanut jo kilpikonnan etsinnässä että pitää mennä maahan, kun konna löytyy.  Joten neiti on sitä tarjonnut jos pitkään, ainoastaan jos haju on korkealla niin silloin Luna jää istumaan.

Aloitimme ensin pienellä hajutestillä. Eli hallin keskelle oli laitettu kuusi pahvilaatikkoa, joista yhdessä oli haju. Pääsimme Lunan kanssa laatikoille ensimmäisenä ja heti toisella laatikolla neiti haisteli tavallista kauemmin. Arvelin jo tässä vaiheessa hajun olevan kyseisessä laatikossa, mutta koska Luna ei sitä ilmaissut jatkoimme matkaa. Neiti kävi vielä loput laatikot läpi, mutta sitten palasi tälle jo merkatulle laatikolle ja meni maahan. Oikea laatikko löytyi.

Tällä tunnilla sitten olikin uudenlainen ongelma enkä tiedä mistä se on tullut; Luna löysi hajun mutta ei sitten ilmoittanutkaan siitä mitenkään. Jos en itse olisi tiennyt missä haju on, niin sekunnin pidempi haistelu olisi jäänyt huomaamatta. Tämä tapahtui useammallakin pisteellä. Yksi ongelma minkä olen kotonakin harjoitellessani huomannut, oli että Luna yrittää löytää sen hajupalan ennen ilmaisua. Olen pyrkinyt muuttamaan hajupiiloja niin että ne ovat paikassa, missä Luna ei voi nähdä hajupalaa, mutta tällöin neiti on alkanut kulkemaan hajun ohi. Pitää alkaa harjoittelemaan nopeampaa merkkausta kouluttajan ohjeen mukaan, eli alkuun taas ohjeistan enemmän. Toisin sanoen kun Luna on hajun kohdalla, minä käsken sen heti maahan ja tätä toistetaan useita kertoja. Ideana siis että Luna merkkaisi hajun heti, eikä kävisi tutkimassa koko huonetta löytyykö muualta hajuja ennen kuin käy merkkaamassa jo ns. löydetyn hajun.

Viime viikolla tuli postista lopulta Nose Work Finlandilta tilaamani eukalyptus- ja laakerinlehti-hajut, joten nyt voimme treenata kotonakin kunnolla.

Tokotunnin alussa kouluttaja pohti, että montakohan koiraa saapuu paikalle, kun Suomen finaalipeli alkoi samoihin aikoihin. Kyllä meitä lopulta oli yllättävänkin monta, peruskolmikko, Luna, borderi ja mitteli, mutta myös Hessu-cockeri saapui tunnille pitkästä aikaa.

Tunti oli tällä kertaa aikalailla paikallaolopainotteinen. Aloitimme kyllä ryhmäseuruulla, eli menimme ryhmässä ympyrää ja kouluttaja käskytti milloin juoksemaan, milloin pysähtymään tai tekemään täyskäännöksen. Vaikka uusissa tiloissa meillä on enemmän tilaa, tuntuu se silti tähän tehtävään liian ahtaalta. Tai sitten me olemme Lunan kanssa vaan liian nopeita, koska olimme vähän väliä edessä kulkevan perässä. Yritä siinä sitten seurata sekä edessä kulkevaa koirakkoa, että oman koiran tekemisiä.

Sitten otettiin paikkamakuu häiriössä. Eli olimme halkaisijaltaan 3-4 metrin ringissä 90-asteen kulmassa toisiimme, koirat naama toisiaan päin (eli me seisoimme ringin keskellä selät vastakkain). Kouluttaja oli siinä vielä häiriönä ja kulki koirien ja ohjaajien välistä.

Sitten otettiin paikkaistuminen rivissä. Tässä kävin palkkaamassa hieman tiuhempaan, koska emme ole kovinkaan paljoa vielä treenanneet paikkaistumista. Pelkäsin koko ajan että Luna yhdistää istumisen alokasluokan luoksetuloon ja päättääkin sitten tulla itse luokse kun käskyä ei kuulukkaan. :D Mutta ihan hyvin neiti pysyi paikallaan.

Sitten otettiin pareittain kunnon häiriömakuu. Luna oli borderin kanssa ja ensin aloitettiin molemmat peruspaikkamakuulla. Sitten minä palasinkin Lunan luokse ja palkkasin sen riehumisella. Kouluttaja vaan kommentoi että riehu sen kanssa niin paljon kuin pystyt. Minä ensin naureskelin et saa nähdä onnistuuko riehuminen, kun Lunalla on usein niitä päiviä että lelupalkkaus ei vaan toimi. Tänään ei ollut sellainen päivä, kun vedin lelun esiin niin neiti tarttui siihen raivona ja jaksoi repiä ja leikkiä sen muutaman minuutin ajan mitä meidän piti tehdä häiriötä. Ideana tässä oli tietysti se häiriö ja hieman esitettiin tilannetta, että toinen koira lähteekin paikkamakuusta. Pysyimme kumminkin koirien lähellä ja paikalla olevaa koiraa palkattiin tiuhaan, koska häiriö oli sen verran iso. Borderi pysyi hyvin paikoillaan. Sitten olikin Lunan vuoro. Tässä vaiheessa tajusin että meillä oli se vaikeampi osuus tästä tehtävästä, ensin riehun Lunan kanssa minkä jaksan, ja sitten sen pitäisikin seuraavaksi pysyä paikallaan makaamassa. Menimme takaisin paikallemme ja sain sentään hetken ottaa ihan rauhallista paikkamakuuta palkaten, ennen kuin sitten borderi vuorostaan lähti riehumaan.  Borderi aloitti riehumisen ensin hieman kauempaa, kun Luna välillä paineistuu vieressä riehuvasta koirasta. Mutta kun Luna ei edes vilkaissut heitä, tuli borderi hiljalleen lähemmäs ja lähemmäs. He olivat ehkä parin metrin päässä kun neiti sitten lopulta vilkaisi parisen kertaa, mutta sitten pysyi kontakti taas todella hyvin.

Apua tehtiinköhän me vielä jotain muuta. Tässä sen näkee kun heti ei kirjoita tekemisiä ylös niin ei sitä enää parin päivän jälkeen muista. :D

Taippareihin ilmottauduttu, joten noutotreenit on taas aloitettu.

Facebookin Toko-ryhmässä oli viimeviikolla puhetta koiranmakkarasta, josta saa tehtyä hyviä herkkupaloja. Eli se on sen verran kuivaa, että se pitää muotonsa eikä sotke taskuja. Pitihän sitä sitten päästä kokeilemaan. Kyseessä oli siis Dog&Cat:in markkinoima Naturis Fresh Meat. He kertovat tuotteesta tämän (esimerkkinä kanapötkö):

 ” Fresh Meat on valmistettu tuoreesta lihasta, joka on höyrykypsytetty. Valmistukseen käytetään ihmisravinnoksi kelpaavaa raaka-ainetta, joka tulee sertifioiduista teurastamoista. Tuotteeseen on lisätty merilevää, joka sisältää runsaasti vitamiineja ja perunatärkkelyksen avulla tuote pysyy kiinteänä. Tuote ei sisällä muita ainesosia.

Fresh Meat on tyhjiöpakattu, tällöin tuotteelle saadaan hyvä säilyvyys ilman säilöntäaineita. Erinomaisen sulavuuden vuoksi sopii herkkävatsaisille.

Fresh Meat soveltuu erinomaisen hyvin koostumuksensa vuoksi tottelevaisuuteen, jäljelle, raakaruokkijoille matkaevääksi tai ihan vain ruuan sekaan lisukkeeksi.

Sisältö: Tuore kana 96,5 %, perunatärkkelys 2,5 %, merilevä 1 %. Proteiini 14,9 %, rasva 18,6 %, kosteus 55,0 %.

Säilytys:  Avaamattomana valolta suojattuna, avattuna jääkaapissa 5vrk. Avaamaton tuote säilyy 12 kk valmistuksesta. ”

Facebookista myös bongasin, että Ilowilla jälleenmyy tuotetta Järvenpäässä, joten ilmoitin ostavani kaksi pötköä (2x650g, hinta 4,50€/kpl) kokeiluun (1x Kalkkuna ja 1xKana&Nauta). Kävin hakemassa pötköt ennen mätsärin alkua, mutta navigaattori aiheutti hieman ongelmia. Se nimittäin ohjasi minut väärälle tielle. Navi käski kääntymään yhden risteyksen liian aikaisin ja ilmoitti minun olevan perillä. Minä siinä sitten ihmettelen kun talonumerot eivät täsmää ja ajelin hiljaa yrittäen nähdä, josko oikea numero osuisi kohdalle. Ajelin siinä sitten vanhemman pariskunnan ohi, jotka korjasivat postilaatikkoaan. Nämä sitten jäivät tuijottamaan minun perääni pitkäksikin aikaa ja lopettivat työnsä. Minä siinä pohdin et pitääköhän he minua jonain mahdollisena varkaana joka käy tutkimassa aluetta etukäteen. :D Lopulta jouduin pysähtymään ja tarkistamaan puhelimen kartasta paikkani, jolloin tajusin olevan väärällä tiellä. Ei kun takaisin päin ohi mulkoilevan pariskunnan ja oikealle tielle, niin löytyi se oikea talokin.

Pilkoin sunnuntaina sitten makkaraa mukaan treeneihin. Makkara pilkkoutui hyvin ja tuntui melko kuivalta kädessä. Kyllä siinä sen verran sitä rasvaa on, että jos niitä paloja piti pitkään kämmenellä siirtyi makkaran rasva käsiin ja kädet haisivatkin sen jälkeen kivasti. Pilkoin osan pieniksi kuutioiksi ja lopun makkaran pilkoin sopiviin osiin ja laitoin pakkaseen.

Treenipaikalla mietin et mitenköhän makkara säilyy taskussa näillä helteillä, mutta muutaman tunnin taskussa olon jälkeen palojen koostumus oli edelleen hyvä, eikä tasku ollut mielestäni ollenkaan sotkeentunut. Makkara ei myöskään murustanut muuten kuin ihan vähän, ja sekin enemmän johtuen siitä että yritin pilkkoa sormin paljoa vielä hieman pienemmäksi.

Makkara olikin Lunasta todella hyvä herkku ja se jaksoi kaksi tuntia ja lenkin päälle todella hyvin. :)

Siipi haetaan vedestäkin

Ps, Pitäisi varmaan opetella tekemään oma postaus jokaisesta aiheesta kun tällaisen montaa eri asiaa sisältävän postauksen otsikointi on todella vaikeaa... ._.