Rally-tokoa, mätsäröintiä sekä sairastupailua

 Aloitimme Geishan kanssa maaliskuun puolessa välissä koirakoulu Karvoihin Katsomatta järjestämällä rally-tokon jatkokurssilla. Pääsimme jälleen kerran uuteen paikkaan, kun tämä kurssi järjestetään Rallitassun Jokelan treenihallissa.

Jokaisen tunnin alussa otetaan ensin hieman kontaktipeliä, jonka jälkeen treenataan jotain tiettyä aihealuetta. Ensimmäisellä tunnilla oli koiran kiertämiset (eli istu-maahan-kierrä koira, tai istu-seiso-kierrä koira). Toisella tunnilla meillä oli alo- ja avo-luokkien eteenistumiset, eli liikkeestä eteen istu sekä perusasennosta eteen istu, sekä eteen istuminen ja 1-2-3 peruutukset.

Lopputunnista kouluttaja rakentaa lyhyehkön radan (6-9 kylttiä), jossa on näitä treenattuja kylttejä.

Geishalla ei nämä yksittäiset liikkeet ole ongelma. Pikkuneiti osaa aikalailla kaikki alokasluokan liikkeet ja osan avoimestakin luokasta. Ja oikeaa puolta on treenattu myös ahkerasti. Geishalla vielä on ongelma oikeastaan kaikki muu mitä radalla tai sen vieressä on. Neiti on kesken suorituksen mennyt ihmettelemään agilitypuomia ja keinua.

Toinen ongelma on oikeastaan seuraamisessa. Olen saanut Maaritin opeilla Geishan seuruuta paljon paremmaksi, mutta nyt neidillä on sama ongelma kuin Lunalla oli aikanaan, eli heti kun seuraamisesta saa palkkanamin, Geisha on sitä mieltä että tehtävä loppui siihen ja lähtee muualle.

  

Kävin myös Geishan kanssa äkkilähdöllä ensimmäistä kertaa match showssa. Huomasin vapaapäivänäni, että Bisquit järjesti mätsärin Vantaalla Myyrmannissa. Systeri oli vähän pohtinut, että pitäisikö Lara ja Geisha ilmoittaa toukokuun alussa näyttelyyn. Kismet on toki tuolloin vielä saikulla. Joten mielessä kävi, että pitää nyt saada pikkuneidille sitten mahdollisimman paljon kokemusta kehäkäytöksestä, jotta sen kanssa kehtaa mennä minnekään. Vantaan mätsäriin oli ennakkoilmoittautumisaika jo päättynyt, mutta laitoin kumminkin sähköpostia ja mahduttiin mukaan heti ensimmäiseen ryhmään.

Joten pakkasin pikkuGn autoon ja lähdettiin kohti Myyrmannia. Voin sanoa, että perille päästyäni ja sitä mätsäripaikkaa etsiessäni sieltä parkkihallista, meinasi jo itku päästä kun en millään sitä löytänyt. Olin lähtenyt hyvissä ajoin, ajatellen että olen paikanpäällä noin puoltatuntia ennen kehän alkua, jotta Geisha saisi totutella alueeseen. No, ajoin parkkihalliin kyllä ajallaan, mutta ohjeissa luki match shown pidettävän kerroksessa -2. Ajoin ensin ensimmäisen kierroksen etsien jotain, mistä näkisin että missä kerroksessa olin. Missään seinällä ei ollut mitään merkkiä kerroksesta. Sitten tulin kohtaan, mistä pääsi yhden kerroksen ylemmäs ja siinä luki ”pohjakerros”. Kävin vetämässä kierroksen siellä, enkä edelleenkään löytänyt mätsärialuetta saati tarkempaa tietoa mikä kerros tuo pohjakerros oikeasti oli. Palattiin hetken päästä takaisin alempaan kerrokseen ja ajoin jälleen ympyrän, aiheuttaen varmaan muille autoilijoille päänpudistuksia, kun tajusin pariin kertaan olevani kaistalla, mikä on menossa hallista ulos. Lopulta jouduin vaan pysähtymään johonkin parkkiruutuun ja yritin netistä etsiä onko missään minkäänlaista karttaa alueesta. Eihän sitä löytynyt, joten aloin taas tavaamaan sähköpostiin saamaani ohjetta. Sieltä lopulta löysin kommentin, että X sisääntulosta tullessa mätsärialue on vasemmassa nurkassa. Mietin hetken että kuulostaapa tuo tutulta ja kurkkasin olkani taakse jossa oli lähin sisääntulopaikka. Ja sama nimihän siinä roikkui heti yläpuolella. Totesin siis olevani aivan alueen vieressä, joten käynnistin auton ja lähdin vetämään vielä kierroksen, jotta pääsin ajamaan lähemmäs vasenta nurkkaa. Ja sieltähän se rajattu alue sitten löytyikin. Olin käyttänyt melkein 20 minuuttia ajaessani ympäri parkkihallia ja lopulta ollut aivan sen vieressä.

Mätsäri oli jaettu useampaan ryhmään ja yhdessä ryhmässä oli aina 10 koiraa kerrallaan. Geisha oli kolmantena vuorossa. Odottelimme siinä kehän reunalla totutellen ensinnäkin uuteen ympäristöön (=parkkihalliin) ja siihen, että siinä oli ympärillä useita muita koiria, joista osa juoksee ohi. Neiti pystyi melko hyvin luopumaan ja olemaan välittämättä paikallaan olevista koirista, mutta liikkuvat/juoksevat koirat olivat vaikeita. Kehässä onneksi olimme parista se ensimmäinen, joten saimme juosta ilman edellä olevaa koiraa. Eihän tuo meinannut ravissa hirveästi pysyä ja silloin kun pysyi, oli kontakti vahvana. Seisominen sujui hyvin, mitä nyt neiti ei arvostanut tassujen siirtelyä. Tuomarin hiplailutkin sujuivat kokemukseen nähden ihan hyvin, mutta hieman Geisha meinasi väistää kun takapäätä tutkittiin. Tuomarin ohjeesta liikutin neitiä hieman eteenpäin ja otettiin takapäähän koskeminen uudelleen, mutta edelleen pikkuG yritti sitä väistää. Ihmettelin tätä hieman, kun viimeksi kun Jatapetillä käytiin ostoksilla, antoi Geisha myyjän hiplata ihan kiltisti. Systeri osasi sitten sanoa mätsärin jälkeen kotona, että Geishan ollessa edellisenä päivänä eläinlääkärillä sen runsaan pissaamisen takia, niin lääkäri oli tutkinut aika voimakkaasti alavastan aluetta. Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että se nyt tuntunut kovin kivalta.

No, hiplailusta siirryttiin juoksuosuuteen, jonka muuten meni melko lailla samalla tavalla kuin alussa, joko sitä yritettiin rynniä joka paikkaan tai sitten juostiin hienossa kontaktissa.

Eihän se ihan nappisuoritus ollut, joten en yhtään yllättänyt sinisestä nauhasta. Harjoittelin Geishan kanssa liikkumista siinä odotellessa, mutta hirveästi se oli menossa jokaisen liikkuvan koiran perään. Joten kun sinisten ryhmäkehä alkoi, ei tullut yllätyksenä, että heti liikkeelle lähtiessä Geisha ensin bongasi kehänreunalla olevat mäyräkoirat ja oli syöksähtämässä sinne. Sitten saimme pätkän ihan hyvää ravia tosin jälleen kontaktissa. Sitten lopussa, mutta onneksi tuomarin selän takana, Geisha tajusi, että meidän edellä juoksee kultainennoutaja ja lähti rynnimään sen perään. Sain sen kyllä rauhoitettua, ja viimeiset pari metriä mentiin taas hallinnassa.

Seisotus sujui taas ihan hyvin, eikä Geisha silloin ollut rynnimässä edessä olevan koiran luokse. Tuomari kävi vielä kaikkien koirien luona. Neiti pikaisesti nuuskaisi kättä. Sitten tuomari lähti sijoittamaan koiria. Täytyy sanoa, että yllätys oli melkoinen, kun tuomari kätteli yksitellen meidän edessä ja takan olevat koirat ja lopulta me olimme Geishan kanssa jäljellä. Tuomari toi meille palkintokassin, jossa komeili numero 1. Hän totesi, että meillä meni oikein hyvin ja Geisha tarvitsee vain varmuutta tekemiseen. Totesinkin siihen, että no, ensimmäistä kertaa kun ollaan mätsärissä niin olisin ihmetellyt, jos kaikki olisi mennyt täydellisesti.

Onhan siinä toki taas totuttelemista, Luna kun on nyt jo vuosia esiintynyt kuin ajatus. Mutta Lunan kanssa painittiin taas aivan erilaisen ongelman kanssa. Snaapelihan puolestaan pelkäsi tuomareita niin, että se karkasi pöydältä moneen otteeseen. Toki sitä en muista, miten se liikkuminen meni niissä ensimmäisissä mätsäreissä. Olettaisin, että varmaan sekin veti ja hyppi, mutta kun se tuomari oli isompi ongelma, niin eipä ole muuta jäänyt mieleen. Geishalla toki tuo saalisvietti/paimennusvietti/peräänlähtemisvietti on tosi vahvana, joten voi olla että tässä joutuu tehdä toisenlaista työtä paljon, että sen kehäkäytös saadaan kuntoon.

Kismetillä on nyt takanaan kaksi viikkoa leikkauksesta. Maanantaina oli ensimmäinen fysioterapiakäynti, missä kaikki vaikutti pääasiassa olevan ok. Vesimattoharjoitukset sai aloittaa heti tikkien poiston jälkeen. Voin sanoa, että tässä on hermoja koeteltu. Kismet on hiljaa oikeastaan ainoastaan silloin, kun se syö tai nukkuu. Joten toipilaalla on häkissään ja pienessä aitauksessaan kasa erilaisia luita, koska neiti on tietysti sitä mieltä, että ne mitkä on aidan ulkopuolella olisi paljon parempia. Kismetille on myös tarjottu märkäruokaa kongista, mikä alkuun kelpasi todella hyvin, mutta nyt on alkanut selvästi vähän sekin kyllästyttämään. Kongi siis välillä vaan jää tyhjentämättä kokonaan ja neiti mieluummin haukkuu. Luita on myös mennyt ihan sikana.

Kismet on nyt saanut ulkoilla takapihalla tarpeillaan ja muuten 3 x 5 minuuttia. Tämän ulkoilun pitäisi olla rauhallista löntystämistä, mutta se on oikeasti kaikkea muuta. Pennulla on ehkä useammin kaikki neljä tassua ilmassa kuin maassa. Fyssari antoi luvan nostaa ulkoilumäärää 2-3 minuuttia kerrallaan noin kolmen päivän välein.

Kismet kävi myös ensimmäisessä tarkastuksessa ja tikkien poistossa lääkärillä. Vaikka kotona neiti ei näytä hirveästi varovan jalkaa tai ontuvan, niin kuulemma eläinlääkärin kovalla lattialla siinä oli vielä melko selkeää ontumista. Lääkäri oli todennut, ettei ole tavatonta että parin viikon päästä leikkauksesta vielä onnutaan, varsinkin kun ottaa huomioon olkapään lähtötilanteen.

Mutta toivotaan, että Kismetin paraneminen tästä lähtee etenemään ja pentu myös hieman rauhoittuisi, kun pääsee vesijuoksemaan.

Sisko ja sen sisko

Vuoden ensimmäinen mätsäri sekä Laran kolmas tokokoe

Viime lauantaina Lemmikkitarvike Riemun Lahden toimipiste vietti 5-vuotissynttäreitä. Ulkona tuli vettä kaatamalla, joten mikäs oli sen parempi suunnitelma kuin vipata koirat autoon ja ajaa tunti ostoksille. :’D

Ainoa virallinen ostos mitä lähdettiin hakemaan, oli Laralle synttärilahjaksi samanlainen namipallo kuin Lunalla on. Koska nuorempi neiti on itkenyt Lunan pallon perään jo useaan otteeseen.

Matka sujui rauhallisesti ja sääkin selkeni ennen Lahteen pääsyä.

Sisälle mennessämme aulassa oli koirille kalastuspiste, eli kolme ämpäriä jossa oli reijitetty kannet. Koira sai valita niistä yhden ja sen sisällä olevan palkinnon. Laraa yritin saada ensin katsomaan ämpäreitä, mutta eihän se tajunnut mitään niiden päälle vaan kerjäsi rapsutuksia ämpäreiden takana olevalta myyjältä.

Päästin Lunan ämpäreille ja se sentään tajusi ihmetellä niitä. Ämpärit ei selvästikään haisseet vahvahsti millenkään, koska Luna olisi reagoinut jos siellä olisi ollut avonaisena nameja. Neiti kumminkin lähti tökkimään yhtä ämpäreistä. Kun kansi avattiin, sain selityksen miksi ei Luna reagoinut sen vahvemmin. Sieltä tuli pahvipaketti jossa oli sähköinen punkinkarkoitin (minä kun uskon niiden tehoon ihan täydestä :’D ), sehän ei tietenkään haissut miltään.

Päästin uudelleen Laran ämpäreille, eikä se edelleenkään ymmärtänyt niiden päälle hölkäsen pöläystä. Nuorempi neiti koki järkevämpänä pusutella kalastuspisteen työntekijää. Myös vierelle tullut kauppian sai osansa pusuista. Lopulta päädyttiin siihen kun Lara seisoi yhden ämpärin päällä pystyäkseen pussaamaan paremmin, että neiti nyt valitsi sen ämpärin. Sieltä tuli sitten pussi Rokan lohinameja.

Ennen liikkeeseen pääsyä piti tietysti vipata koirat vielä pallomereen. Tässä näki taas tyttöjen erot, en tiedä voiko puhua rotuerosta vai vaan luonne-eroista, mutta Luna hyppäsi altaaseen sen enempää miettimättä, kun tiesi siitä saavan namia. Lara puolestaan ei voinut ymmärtää, miksi pallomereen piti hypätä. Ei edes herkun takia. Lopulta sain molemmat työt pallojen keskelle kuvattavaksi.

Siitä sitten siirryttiin kauppaan, jossa olikin väkeä jo reilusti. Laran namipallo löytyi heti, jonka jälkeen kiertelin kauppaa ympäri. Pisin aika meni tietenkin treenitarvikehyllyllä. :’D Ilmoitin tytöt vielä valokuvaukseen, missä voi voittaa 50€ lahjakortin.  Molemmat ovat helppoja kuvattavia, joten meidän kuvaussessio oli nopeasti ohi.

 Lunan kuvaa pääsee äänestämään tästä:
https://www.facebook.com/riemukauppa/photos/a.2303910963190289/2303928846521834/?type=3&theater&ifg=1

Laran kuvaa taas tästä:

https://www.facebook.com/riemukauppa/photos/a.2303910963190289/2303925699855482/?type=3&theater&ifg=1

Siinä tehtiin vielä loput ostokset (tokon hyppyeste, cockerspanieliavainnaulakko) ennen kuin pakkasin ostokset ja koirat takaisin autoon ja lähdettiin ajaelemaan kotia kohti.

Myöhemmin samana päivänä sitten systeri kävi taas kokeilemassa Laran kanssa alokasluokkaa oman seuran kisoissa. Mietin Lunankin ilmoittamista, mutta en sitten viitsinyt ottaa riskiä juoksujen alkamisessa. Eihän ne juoksut sitten tietenkään alkaneet ja Luna tietenkin olisi ollut oikein mukavassa mielentilassa.

Siinä odotellessa kävin hieman viereisellä kentällä tekemässä Lunan kanssa, koska neiti selvästi odotti koko ajan koska hän pääsee tekemään. Ja oli kyllä oikeasti pirun hienoa tekemistä ja harmitti vielä enemmän etten ollut ilmoittanut neitiä kokeisiin.

Mutta sitten Laran kokeeseen:

Paikalla makaaminen 1min – 10

Ei moitittavaa

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10

Hyvä seuraaminen, vauhdikas maahanmeno.

Seuraaminen - 9

Pari pientä irtoamista. Viimeisessä täyskäännöksessä näytti että jäisi jälkeen enemmän, mutta en tiedä osuiko systeri jalallaan jotenkin Laraa kylkeen, koska se heräsi ja korjasi lopun.

Kaukokäskyt -10

Istumaan nousussa oli pienen pieni liike eteenpäin (Lara noustessaan veti hieman persuuta eteen). Maahanmenossa kuului haukahdus, mutta näistä ei näköjään miinustettu.

Luoksetulo - 9

Jääminen ja itse luoksetulo oli hyvä, mutta perusasento unohtui ja siihen joutui käskemään.

Noutoesineen pitäminen - 9

Kapulanpidosssa itsessään ei ongelmia, mutta ennen liikkeen loppua Lara hypähti hieman mistä miinus.

Estehyppy – 8

Tässä sitten Lara näki jotain häiritsevää. Ihan kuin tuomaria olisi tuijottanut. Mutta neiti aloitti haukkumaan ja se sitten hieman häiritsi suoritusta, eli systeri joutui kutsumaan sen uudelleen hyppäämään ja sivulle.

Kokonaisvaikutus – 9

Eli täten pisteitä 186p ja ALO1.  Tällä tuloksella systeri ja Lara sijoittuivan kokeen toisiksi.

Sunnuntaina sitten lähdimme tämän vuoden ensimmäiseen mätsäriin. Normaalisti tähän mennessä on mätsäreitä takana yleensä jo se kymmenisen kappaletta, mutta nyt on kaikki mätsärit osunut joko minun työpäiviin, Lunan kisapäiviin tai sukulointipäiviin. Ei olla siis koko lopputalvena tai alkukeväänä päästy osallistumaan yhteenkään. Joten nyt kun aikataulut antoivat myöten, halusin lähteä kisaamaan, kun mätsäri oli vielä tuossa kymmenen minuutin ajomatkan päässä naapurikunnassa. Ainut huonopuoli oli, että sääennuste lupasi kaatosadetta.

Siinä hetki ennen ilmoittautumisen alkua sää ei näyttänyt aivan kamalalta, joo vettä tuli, mutta ei mitenkään runsaasti. Joten lähdettiin kumminkin ajamaan (systeri taisi lähteä hieman nihkeästi, mutta lähti kumminkin).

Ajattelin että sade karsii osallistujia ja niinhän se ainakin osittain tekikin. Tai sitten että mätsäreitä oli tässä suht lähellä pari muutakin. Kun kävimme ilmoittautumassa, sai Luna numeron 3. Tässä vaiheessa ajattelin että sade karsi hirveästi osallistujia, koska me olimme paikalla ehkä 15 minuuttia ennen kehien alkua. Isoja aikuisia oli sitten enemmän, systeri sai numeron 15. Mutta loppupeleissä koiria taisi olla pienissä aikuisissa 12 ja isoissa n. 20 kappaletta, eli ei hirveästi.

Hienosti huomasi kuinka meillä on ollut hieman pidempi tauko näyttelykehistä, kun pienet aikuiset alkoivat ja menimme vuorollamme kehään (meillä oli tietenkin vastassa meidän pahin kilpailija käppänä), Lunan nenä ajautui maahan useammankin kerran. Joten en yhtään yllättynyt että saimme sinisen ruusukkeen (joo, tosissaan jokaiselle jaettiin joko sininen tai punainen ruusuke, taisi heillä olla hieman ylimääräisiä ruusukkeita).

Menimme hetkeksi odottelemaan kehänreunalle, että viimeiset koirat kävivät kehässä, jonka jälkeen palasimme sinisten värikehään. Tässä Luna jo hieman oli herännyt siihen että mitä me nyt tulimmekaan tekemään ja päästiin kierros ympäri niin että kuono kävi vain kerran maassa (hyvin tuomarin selän takana). Tuomari kätteli koirat järjestyksessä sijoituksille ja totesin että jos meno jatkuu tällaisena, ollaan Lunan kanssa kakkosia. Mutta sitten tuomari kävelikin suoraan meidän ohi, laittaen meidän edellä olleen sheltin kakkoseksi ja täten Lunan ykköseksi.

Tässä hienosti näkee kuinka vähän Lunalla loppupeleissä on koristekarvoja - kun kastutaan ne vähäisetkin katoaa olemattomiin.

Tässä vaiheessa alkoikin sitten täysi kaatosade. Kävin nopeasti nappaamassa meidän palkintokassin, tosin Luna tuotti hieman ongelmia roikkuessaan kassin toisessa reunassa kiinni. Kun sain kaivettua kassista jotain neidille kannettavaksi, päästiin juoksemaan kehästä pois.

Tässä vaiheessa systeri oli käynyt Laran kanssa kehässä tullen punaisen ruusukkeen kanssa pois. Isoilla aikuisilla alkoi värikehät, joten me juoksimme Lunan kanssa äkkiä hakemaan autoa hieman lähemmäksi kun paikkoja alkoi vapautumaan. Sain neidin hetkeksi autoon lämmittelemään, kun se jo tärisi läpimärkänä.

Isojen aikuisten punaisten kehässä Lara lopusta sijoittui neljänneksi. Systeri karkasi autoon odottamaan tässä vaiheessa, kun me menimme Lunan kanssa vielä BIS-kehään. Täytyy sanoa että meillä kävi tuossa kehässä aivan mahdoton tuuri, kun kaksi tuomaria lähti läpikäymään koiria. Meidät jo arvostellut lähti oikealta juoksuttamaan yksitellen jokaista ja isoja aikuisia arvostellut lähti hiplailemaan koiria vasemmalta. Minä kun näin että tämä vasemmalta tuleva kumartuu pienten koirien ylle (pöytää ei enää ollut) kirosin mielessäni että Luna ei tykkää kumartuvista tuomareista. Tuo tuomari oli myös ollut tarkka siinä, että ei sijoittanut arkoja koiria. Tuuri meillä kävi siinä, että nämä tuomarit osuivat meidän kohdalle lähes samaa aikaan. Liikuttava tuomari kerkesi ensin ja lähdin liikkeelle. Luna liikkui tällä kertaa oikein hienosti, molemmat tuomarit katsoivat sivulla. Kun palasin paikoilleni, oli tämä tutkiva tuomari siirtynyt jo seuraavaan koiraan eikä koskaan tullut hiplaamaan Lunaa. Minä mielessäni kiittelin kaikkea mahdollista.

Siinä sitten seistiin sateessa vielä jonkun aikaa, kunnes tuomarit valitsivat kuusi sijoitettavaksi. Luna pääsi jatkoon ja oli lopulta BIS5! Jokaisen sijoituspaikalla oli pitkulainen pahvilaatikko palkintona (sisältöä en vielä tiennyt), mutta Luna oli vahvasti sitä mieltä, että laatikko on tarkoitettu tasapainotteluun. Joten siinä sitten yritin saada neitiä pois laatikon päältä sijoituskuvaa varten.

Mutta ihan hyvä suoritus näin vuoden ensimmäiseksi mätsäriksi.

Palkinnoissakin kävi hyvä tuuri, Lunan palkintopussista löytyi Dia-Tab, mikä on uusimpia ripulinhoitovalmisteita. Olen pitkään jo töissä miettinyt että pitää ostaa paketti varuilta kotiin ja kokeilla miten se toimii (ainakin pakkausselosta antaa aika hyvän kuvan). Onneksi en ostanut, kun nyt sellainen voitettiin.

Luna voitti tyynyn, Dia-Tabin sekä kynttelikön.

Lara puolestaan pari rouheluuta ja Vetramilin tassuvoiteen.

Viikon treenit

Tällä kertaa tokossa keskityttiin johonkin omaan ongelmaan ja minä otin edellisestä koetreenistä viisastuneena (ruudun) bongaamisen. Sanoin että minusta Luna kyllä osaa ruudun, sillä on vain ongelmia siinä ensimmäisessä suorituksessa kun hän ei bongaa sitä. Kun teemme ruudun kerran ja neiti oppii missä se on, niin liikkeessä ei (yleensä) ole ongelmaa.

Kouluttajalla ei oikein ollut tähän mitään erillistä neuvoa, hän pikemminkin vaan sanoi että kun Luna saa varmuutta liikkeeseen niin se oppii että se ruutu on siellä vaikka sitä ei heti näekään. Olin siinä hetken hiljaa ajatellen että saman kouluttaja sanoi viime kerralla meidän ohjatussa noudossa. Jotenkin olen tottunut että kun kerron mikä meillä on ongelmana niin kouluttaja joko tarjoaa suoraan tai aletaan yhdessä pohtia miten saadaan tilannetta eteenpäin sillä hetkellä. Nyt tämä kouluttaja vaan toteaa että meidän vaan pitää tehdä liikettä enemmän jotta se vahvistuu. Joo, ymmärrän tämän itsekin mutta ei nyt ehkä ollut ihan sellainen vastaus mitä hain. Kun ei mitään ehdotusta tullut kouluttajalta, päätin näyttää meidän bongaamista.

Kun ei ole tokosta kuvaa nii tässä Luna the minimalisti. Hyvä peti tulee pahvilaatikossa
olevista pahveista..

Olen meidän bongauksessa huomannut sellaisen asian, että Luna on huijannut minua tässä jo jokin aikaa. Neiti tietää että hänen on katsottava eteenpäin kun sanon ”missä X” ja itse vielä vilkaisen suuntaan johon haluan Lunan katsovan. No, neiti kyllä kääntää kuononsa eteenpäin, mutta sen silmät ovat edelleen minussa. Aloin tässä jonkun aikaa sitten kiinnittää huomiota, että katsoessaan ”eteenpäin” Lunan kulmat oli todella korkealla ja nojaamalla hieman eteenpäin näin että neiti katseli minua kulmiensa alta.

Tässä sitten Lara halusi kanssa kuvaan.

Lunahan näytti siinä parhaansa, kun sekunnin sisään katse heilui edestakaisin varmaan viisi kertaa. Eihän neiti siinä kerkeä mitään näkemään. Kouluttajan mukaan Luna ei (tässäkään) ole aivan varma mitä tehdä, aina aikaisemmin on vaadittu kontaktia ja nyt sitten neiti kokisi tekevänsä väärin katsoessaan muualle. Päätettiin sitten yrittää parantaa bongauksen kestoa ja voin sanoa että se oli melkein mahdoton tehtävä. Lunan pää heilui siihen tahtiin, että palkkaaminen eteenpäin katsomisesta oli todella hankalaa, saati että olisin tiennyt että katsoiko neiti oikeasti ruutua vai jotain muuta. Joten sen katsomisen pitkittäminen olikin sitten aivan mahdotonta. Yritin sitten vaan palkata suunnilleen oikeaan suuntaan katsomisesta. Tätä lähdin treenaamaan lisää sitten kotona, helpon kohteen kanssa. Nimittäin ruokakipon. Meillä ei ollut mitään ongelmaa pitkittää ruokakipon katsomista. Otin sitten vielä kiertomerkin siihen ja positiivista kyllä, Lunan katsominen ei ollut enää sekunnin sadasosan luokkaa, vaan tötsää katsottiin jopa parikin sekuntia. Tämä nyt tietysti taas on helpompaa kun kohde on korkeintaan parin metrin päässä, mutta heti kun kelit sallivat pitää mennä ulos treenaamaan pidemmältä matkalta.

Otimme tunnin loppuun vielä paikallaolot maaten ja istuen. Näköeste oli laitettu nyt niin seinään kiinni ettei sitä pystynyt käyttämään, joten mentiin Lunalle helpolla linjalla ja pysyttelin näkösällä.

Tähän loppuun vielä kotivideo kiertonoudon treenaamisesta. Ajattelin että nyt keksin hyvän kuvakulman, mutta tässä ei nyt näy nuo Lunan "missä kierrä" katselut kun neiti on melkein koko ajan tötsän takana... Mutta omat kroppa-avut on aivan kauheita. Ja toisella kierroksella jäi herkku kurkkuun mikä häiritsi suoritusta.

Rally-tokossa meillä oli radalla muutamia meillekin uusia ja treenattavia kylttejä. Meillä oli se kyltti missä koira vetää ympyrän sivulla (kyltti oli liikkeestä maahan –kyltin kohdalla). Kyllähän Luna osaa pyöriä, mutta juuri tällä tavalla ei sitä olla oikeastaan ollenkaan tehty. Tarvittiin siis hieman harjoittelua jotta neiti ymmärsi idean.

Toinen ongelma meillä oli istu-askel oikealle-istu. Lunahan osaa kyllä sivuaskeleet todella hienosti, mutta nyt en saanut niitä onnistumaan millään. Yksi syy oli neidin ahneus, Luna oli niin ahneella päällä että yritti vain hyppiä herkkujen luokse. Toinen minkä tajusin vasta radan ulkopuolella oli, että lähdin koko ajan liikkeelle väärällä jalalla. Radalla yritin siirtää ensin oikean jalan ja sitten vasta vasemman ja Luna ei tätä ymmärtänyt, kun normaalisti astun ristiin ensin vasemmalla jalalla. Yllättäen ne sivuliikkeetkin lähtivät sitten sujumaan. :D Kyllä kuulemma neiti teki ne radallakin mukamas ihan hyvin kun aloimme sitä harjoittelemaan, omaan silmään ne kyllä oli jotain kauheata. Kun puhutaan että rintamasuunta pitää pysyä suorana, niin oletan että sitä sillä tarkoitetaan eli koira ei saisi kääntyä ollenkaan liikkuessa. Nyt parhaimmillaan Luna tuli radalla semmoisessa vajaassa 45 asteen kulmassa, vaikka neiti kyllä osaa siirtyä suoraan sivulle. No pitää harjoitella lisää.

Tekniikkatreeneissä meillä oli asennonvaihdot ja koirankierto kyltit. Ensimmäisellä suoralla oli kaikki kierrot, eli ensin istuen kierto, sitten maaten kierto ja lopuksi istu-seiso kierto. Näissähän ei Lunalla ollut ongelmia, kun ollaan myös opeteltu tuo vieressä seisomaan nouseminen mitä tokossa ei ole. Siinä tosin on vielä kunnon käsiapu, mutta ehkä siitäkin joskus pääsee eroon.

Toisella suoralla oli sitten suoraan maahan, sitten liikkeestä seisominen ja koiran kierto. Ensimmäisellä kerralla Luna pysähtyi seisomaan kyllä todella nätisti, mutta kääntyikin hieman minun mukanani. Otin liikkeen uudestaan (kouluttaja totesi että muista että saan sanoa Lunalle vielä paikka/odota-käskyn). Seuraavalla yrityksellä tämän varuilta teinkin, mutta neiti oli jo itsekin ymmärtänyt mitä teki väärin eikä tehnyt elettäkään kääntyäkseen.

Sitten meillä oli vielä liikkeestä istuminen, jossa Luna vähän ennakoi ja teki todella nätin seisomisen. Eli tuplakäskyllä istumaan. Koira jäi istumaan ja seuraavalla kyltillä oli luoksetulokutsu. Muutaman uusinnan jälkeen Luna taas muisti että näitä jääviä liikkeitä oli muitakin kuin seiso ja maahan, jolloin se istuminenkin lähti sujumaan.


Perjantaina käytiin vielä ShowHau Centerissä mätsärissä, jossa koiria taas riitti. Taisi olla lähes 40 koiraa jokaisessa luokassa. Minä olin tietysti ollut päivän töissä ja olin sanonut systerille että harjaisi Lunan läpi (köhköh, säännöllinen harjaus taas vähän jäänyt...), mutta sain sitten todeta että eipä hän sitä ollut tehnyt. Neidillä kun on vielä pidetty ahkerasti takkia päällä niin rinnassa, kainaloissa ja nivusilla oli oikein mukavat takut, joita sitten aloin siinä kehiä seuratessa availemaan. Se ei ihan ollut helpoin tehtävä kun yrität pitää koiraa sylissä retkituolilla, varsinkin kun muita koiria pyörii ympärillä niin eihän Luna meinannut paikallaan pysyä. Aikaa kului, mutta sain lopulta takut selvitettyä niin ettei niitä ainakaan käsiin enää osunut kun sormeilin turkin läpi.

Systeri lähti ensin Laran kanssa kehään, he olivat viimeisiä jolloin kehään meni kolme koiraa samaa aikaa. Pikkuneiti ei enää onneksi roiku hihnassa tai lahkeessa samalla tavalla jolloin liike on paljon tasaisempaa. Nyt tosin Lara veti juoksuosuuden tokotyylillä todella hienossa kontaktissa. :D Ei tuomari nähnyt paljoa pikkuneidin kasvoja.

Muuten taisi mennä ihan hyvin, kun Lara sai ryhmän ainoan punaisen nauhan.

Siinä sitten odotettiin sinisen saaneiden pentujen kehä ennen kuin systeri lähti uudelleen Laran kanssa. Värikehässä heillä meni muuten hyvin, mutta heidän takana kulkeva arviolta 10-12 vuotias poika juoksi espanjanvesikoiransa kanssa koko ajan Larassa kiinni. Pikkuneiti häiriintyi tästä sen verran että pysähteli katsoakseen taakseen. En tiedä irvistelikö Lara jopa tällä vesikoiralle, kun systeri jälkeenpäin sanoi että Larakaan ei selvästi tykännyt kun toinen oli koko ajan takamuksessa kiinni. He eivät siten sijoittuneet ja poistuessaan kehästä pikkuneiti edelleen vilkuili taakseen.

Lunan vuoro tuli melko nopeasti kun pienet aikuiset alkoivat. Tuomari tykkäsi vaikka Luna oli vaihteeksi hieman varovaisella ja epäilevällä tuulella. Siinä pöydällä hieman keskusteltiin punaisen cockerin historiassa (kuinka näillä on useammin luonteen kanssa ongelmia). Teimme liikeosuuden (tosin siinä juostessa tajusin että juoksutin Lunaa bortsutyylillä löysällä hihnalla) ja jäimme seisomaan sivulle. Ensimmäisestä kehästä neiti sai punaisen nauhan. Sitten olikin pitkä odottelu että loput 30 koiraa kävivät kehässä. Cockereita oli yllättäen useampi, aikuisten kehässä Lunan lisäksi kolme muuta ja pennuissa vielä yksi.

ShowHau Centerillä on tiloissaan isot mainostelkkarit, jossa pyörii yleensä lähiajan tapahtumista infoa. Nyt siinä oli myös 3 kuvaa tammikuisesta mätsäristä. Siinä ensimmäisenä oli kuva vizlasta jonka kohdalla systeri oli kysymässä että eikös se ollut siitä meidän edellisestä mätsäristä kun useampi vizla sijoittui. Kun minä käänsin katseeni ruutuun oli kuva jo vaihtunut ja yllättäen siinä ruudussa olikin Lara. Naureskeletiin sitä siinä kun seuraava kuva vaihtui ja nyt ruutuun puolestaan ilmestyi Luna. Tässä vaiheessa nauratti jo kahta kauheammin. Miten osuikin että ruutuun on valittu kolme kuvaa, joihin osui sitten meidän molemmat tytöt. :'D

Ilta venyi ja alkoiko värikehät lopulta 21.30. Sinisissä yksi cockeri sijoittui kolmanneksi. Sitten mentiin Lunan kanssa kehään. Meidät juoksutettiin 4 koiraa kerrallaan ja sitten loppuseisontaan. En tiedä oliko herkut liian hyviä (nappasin kotoa pussin kuivattua possunkeuhkoa), mutta Luna ei meinannut millään pysytellä paikoillaan. Meidät valittiin kumminkin jatkoon kiinanpalatsikoiran, skyenterrierin sekä mäyräkoiran kanssa. Seisotettiin koiria vielä vierekkäin kun tuomari sanoi että ei enää juoksuta että hän on nähnyt tarpeeksi. Siinä hetken seisoessaan hän kumminkin totesi että eikun juoksutappa cockeri vielä kertaalleen. Juostiin siis ympyrä, jouduin tosin hieman hidastelemaan kun neiti oli nostamssa laukkaa koko ajan, ja palattiin riviin. Tuomari tuli vielä hieman hiplailemaan Lunaa, joka tosin tällä kertaa hieman väisti. Laitoin kättä hieman Lunan sivulle ettei se karkaisi kokonaan tuomarin alta.

Taas seisoimme, jolloin tuomari pyysi vielä kiinanapalatsikoiraa liikuttamaan. Tässä vaiheessa aloin jo miettimään että taitaa olla kisa nyt Lunan ja tämän palatsikoiran välillä (tässä on yksi koirarotu mitä en vain voi ymmärtää.) Ja näin olikin, kun tuomari sijoitti mäyräkoiran neljänneksi ja skyenterrierin kolmanneksi. Siinä hän sitten pohti pitkään ja naureskeli jo itsekin kun ei osannut valita. Lopulta Luna tuli toiseksi ja kuulin tuomarin viedessä ykkösruusuketta palatsikoiranomistajalle hänen sanovan "kun tuo cockerikin vaan on niin..." Eli taisi olla nyt todella tiukka kilpailu.

ShowHau Center on hieman muuttanut palkintosysteemiään, nykyään heillä on palkintopöytä josta saa valita ruusuketta vastaan kaksi palkintoa (tai jos haluaa pitää ruusukkeen niin yhden palkinnon). Idea on minusta hyvä, näin jokainen saa valita itselleen sopivan palkinnon. Ainut mistä nyt voisi marmattaa niin se että kaikki järkevimmät palkinnot menevät ensimmäsenä, kun siinä on kerennyt käymään jo pentujen voittajat sekä aikuisten sinisten voittajat (eli yhteensä 24 koiraa ja jos jokainen on ottanut 2 palkintoa niin 48 palkintoa oli jo mennyt) ennen kuin punaisten voittajat pääsivät kehästä. Kun menin valitsemaan niin jäljellä oli kyllä kasa pantoja ja valjaita (tosin koot taas vähän mitä sattui), shampoita, muutama herkkupussi, luupalloja, tee-se-itse petejä (eli peti minkä voi täyttää vaatteilla sun muilla), sekä peruspalloleluja tai minikoiralle sopivia vinkuleluja.

Kassahenkilö siinä sanoi että voin myös pitää ruusukkeen ja ottaa yhden palkinnon jos en keksi kahta. En tiedä sitten mitä hän ajatteli kun sanoin että meillä on jo miljoona ruusuketta, että kyllä minä keksin tästä nyt jotain. Päädyttiin siinä sitten luupalloon sekä herkkupussiin. 

Tokoa, temppuja, näyttelykehiä

Viimeinen tokon omat ongelmat kurssin tunti oli viime tiistaina. Ennen tuntia oli HSKH:n tokojaoksen kokous ja kouluttaja suositteli että osallistuisin siihen.  Ajatus oli että voisin liittyä johonkin tokotoimikuntaan ja sitä kautta päästä paremmin sisälle HSKH:n toimintaan sekä kerryttää talkootunteja kursseja varten.

Kokous alkoi jo kello 19 (meidän tunti klo 21), joten jouduin ottamaan Lunan mukaan odottelemaan autoon. En olisi kerinnyt mitenkään ajaa edes takaisin neitiä hakemaan. Ulkona oli pari astetta pakkasta, joten jätin Lunalle Hurtan Extreme Warmerin päälle ja annoin vielä jauhelihatäytteisen sorkan syötäväksi. Kokoustilassa valitsin ikkunan viereisen paikan josta näki autolle. Aluksi oli puhetta tämän ja ensivuoden toko- ja rally-tokokisoista (toko-, rally- ja koiratanssi yhdistyivät yhdeksi jaokseksi), jonka jälkeen päästiin toimikuntiin. Toimikuntia oli koulutus-, koe- ja kisatoimikunta, tehis- ja arvokisatoimikunta, leiri-, tarvike- sekä buffatoimikunta.

Koulutus- sekä koe- ja kisatoimikunnat kuulostivat aluksi mielenkiintoisimmilta vaihtoehdoilta. Koulutustoimikunnassa intoa tosin söi se että vaikka töitä ei ollut usein (oikeastaan n. 3 kertaa vuodessa kun on kurssihaut) niin silloin sitä työtä on aika paljon. Koe- ja kisatoimikunnassa puolestaan oli jäseniä jo tarpeeksi. Tehis- ja arvokisatoimikunta ja leiritoimikunta oli itselle vieraampia, arvokisoihin tuskin Lunan kanssa koskaan ylletään ja täten tuskin päästään tehisryhmiinkään. Hieman tuntuu hölmöltä tehdä töitä sellaisen eteen mistä ei sitten itse hyödy mitään (okei, ehkä hieman väärä ajattelutapa mutta silti). Leiritoimikunta oli taas sellainen millä ei ollut töitä kun hetken aikaa vuodesta, mutta heillä oli taas tarpeeksi jäseniä jo. Tarviketoimikunta taas, no minulla ei ollut hajuakaan edes missä tokotarvikkeita säilytetään, joten ehkä ei vielä. Viimeisenä oli sitten tokobuffatoimikunta, joka tarvitsi lisää jäseniä muutaman jäädessä äitiysvapaalle. Minulle selitettiin hieman mitä hommia heille kuului (mm. kaupassakäynti, kahvion valmistelut) eikä se kuulostanut aivan mahdottomalta, joten liityin tähän toimikuntaan.

Kokouksessa meni tasan yhdeksään (tai olisi mennyt pidemmällekin, mutta tässä vaiheessa minä ja kouluttaja lähdimme pois kun tunti alkoi). Olin vahtinut autoa vähän väliä ja kertaakaan en edes nähnyt Lunaa ikkunassa, eli neiti on varmaan maannut penkillä tyytyväisenä luuta syöden. Kävin hakemassa Lunan ja treenitavarat autosta ja käytin neidin vielä pikaisesti pienellä kävelyllä. Meitä ei näin viimeisellä tunnilla sitten ollut kuin kaksi koirakkoa, joten meillä oli hyvin aikaa treenata. Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä kentälle ja voin sanoa että parin tunnin odottelun jälkeen neidin kierrokset oli tapissa tai ehkä jopa vähän sen yli. Aloitimme kiertonoudolla (tai pikemminkin häiriökierrolla kun emme niitä kapuloita vielä noutaneet) ja saakuta kun Lunalla oli vauhti maksimissa. Neiti veti täysiä merkille ja takaisin, jopa kouluttaja naureskeli että ei ole nähnyt Lunan menevän noin kovaa aikaisemmin. Lisäsimme sitten taas haastetta esteillä ja kapuloilla. Yhden kerran Luna kävi nappaamassa kapulan suuhunsa ja yhden kerran oli lähdössä esteelle, mutta sitten taas lamppu syttyi ja houkutukset jätettiin rauhaan. Ainakin osittain, kyllä ne siellä pikkucockerin pääkopassa edelleen kolkutteli, koska neiti ei juossut aivan suoraan vaan liike oli hieman aaltoilevaa.

Toisella kierroksella sitten otettiin vielä ohjattua noutoa. Pari kertaa onnistui ihan hyvin, mutta sitten Luna ei katsonutkaan kun kouluttaja vei kapulat paikoilleen. Neiti kääntyi kyllä oikeaan suuntaan, mutta ei nähnyt kapulaa ensisilmäyksellä jolloin kerkesi jo vasemman puoleinen kapula näköpiiriin ja Luna suuntasi sinne. Kielsin ja lähetin uudelleen oikealle. Luna lähti etsimään, mutta jostain syystä ei vaan nähnyt kapulaa ja lähti lopulta tutkimaan sivulla olevia esteitä joten otettiin liike uudestaan. Jolloin ei taas ollut ongelmaa koska Luna tajusi katsoa eteenpäin. Pitää varmaan yrittää keksiä jokin mahdollisimman näkymätön ja kuulumaton vihje Lunalle, jotta se tajuaisi katsoa eteenpäin siinä vaiheessa kun liikkuri vie kapuloita. Tai itse asiassa minulla on sellainen jo, ruutu ja kiertoliikkeissä sanon Lunalle katso/missä ja siirrän itse katseen kohti kohdetta. Jos saisin neidin opetettua siihen pelkkään pään liikkeeseen, että kun katson neitiä ja siirrän katseeni eteenpäin niin haluan neidinkin katsovan eteenpäin, vaikka vihjesanaa en sanoisikaan. Mutta kouluttaja sanoi myös että minun kannattaa opettaa Lunalle että ne kapulat ovat siellä vaikka niitä ei näkisikään, eli kannattaa lähteä oikeaan suuntaan siitä huolimatta. Eli kun yksin treenaan niin vien kapulat etukäteen paikoilleen, vaikka jopa kasaten niiden eteen hiekkaa/lunta ettei niitä näy ja tekisin hetken aikaa muuta.

Loppuun otimme vielä paikallaoloja. Jätimme koirat makaamaan ja menimme tämän toisen ohjaajan kanssa sermin taakse piiloon. Siellä sitten odotellessa juteltiin, kunnes kouluttaja tuli virnistäen hakemaan meitä sermin takaa. Palattiin näkyville ja koirien eteen oli ilmestynyt esteet ja noutokapulat. Palattiin koirien viereen ja käskytettiin vuorotellen ylös. Otettiin vielä uusikierros ja jätettiin koirat esteiden ja kapuloiden luo ja mentiin taas sermin taakse piiloon. Kun taas tulimme esille, oli esteen raahattu pois ja kouluttaja istui koirien välissä. Palasimme koirien viereen, jolloin kouluttaja alkoi sanoa omia käskyjään. Yhden kerran kun kouluttaja sanoi ”Vapaa” Luna reagoi nousemalla istumaan, mutta sen jälkeen pysyteltiin maassa ihan sama mitä huudeltiin.

Ja se tunti oli siinä, nyt meillä on viikon tauko kunnes alkaa sekä tokon kisakurssi että rallyn alo-avo-kurssi.

Cockerin kanssa ei tarvitse kantaa ostoksia itse kotiin. :D

Perjantaina, kun olin vaihteeksi vapaalla, päätettiin lähteä käymään Koirakeitaalla. Siellä oli perjantaisin yksittäisiä höntsytunteja, jonne sai vaan ilmestyä paikalle. Teemana tunneilla oli arkitottis, temppuilu, yleinen aktivointi ym. Mentiin sitten molempien tyttöjen kanssa, koska Laralle tekee häiriötreenit hyvää. Pikkuneiti kun ottaa häiriötä sekä ympäröivistä koirista ja ihmisistä, mutta se kerää myös kierroksia jos Lunan kanssa tehdään jotain. Ajattelin ettei tunnille tulisi ihan hirveästi porukkaa, kun oli kumminkin kyseessä perjantaiaamupäivä. Mutta kyllä koiria taisi lopulta olla vajaa 15. Häiriötä siis riitti.

Tunti alkoi ihan yksinkertaisesti istumisella ja maahanmenolla, Lunalla tein kaukokäskyjä ja siitä kaikkia vaihtoja. Sitten otettiin perusasentoa, Lunalla taas tietysti vaikeutetusti, eli otin neidin eteen ja siitä vuorotellen suoraan vasemmalle tai takakautta perusasentoon.

Pienen arkitottistelun jälkeen harjoiteltiin tassutemppuja. Tässä sai treenata sellaista temppua mitä halusi, joten lähdettiin opettelemaan meille jotain uutta; vilkuttamista. Lunahan oli aivan innoissaan ja tarjosi vähän kaikkea siinä (tassun antoa, käsitargettia, kerjäämistä), mutta saimme vilkutuksen hyvin alulle. Eli ideahan oli sama kuin tassun annossa, Luna nostaa tassun kädelle kun ojennan käden. Nyt vain nostin käden vähän ”high five” tyyliin (jonka Luna osaa myös) mutta pidin käden sen verran kaukana ettei neiti osunut tassullaan siihen. Klikkeri oli hyvä apuväline, jolla sain klikattua heti kun Luna nosti tassunsa.

Otimme tässä myös jalkojen päällä kävelyä, eli Luna seisoi jalkojeni välissä etutassut minun jalkojen päällä. Olimme tätä treenanneet joskus reilu vuosi sitten neidin kanssa ja yllätyin kuin hyvässä muistissa se edelleen oli. Ongelmana olivat minun liukkaat sukat, joissa Lunan tassut eivät meinanneet pysyä.

Seuraavana oli myös Lunalle hankalampi tehtävä, eli koiran piti olla edessä ja kulkea samaan suuntaan sivuaskelia kuin mihin minä liikuin. Neitihän osaa kulkea sivulla kyllä sivusuuntaan, mutta emme pahemmin ole ottaneet edessä liikkumista. Vasemmalle kulkeminen lähti sujumaan yllättävän hyvin, kun sain klikattua oikeaan suuntaan siirtymisestä. Lunahan meinasi tehdä samaa kuin tasapainotyynyillä ollaan treenattu, eli pyörivää liikettä. Oikealle meneminen olikin sitten ongelma, Luna nosteli jalkojaan minkä kerkesi mutta ei tajunnut siirtyä oikeaan suuntaan, joten otin lopulta auton lopulta hieman kädellä. Otimme vielä saman vierellä liikkuessa, jolloin Lunalla ei ollut ongelmaa kumpaankaan suuntaan mennessä.

Jatkoimme tottispuolta ja viimeisenä oli omalle paikalle meneminen maate. Eli saimme ”targetit” kouluttajalta ja koira piti lähettää siihen makaamaan. Lunalle taas helppo homma (otin tässä vaiheessa neidiltä hihnan kokonaan pois kun Luna teki töitä laput silmillä eikä edes vilkaissut ympärillä olevia koiria), targetti oli tuttujuttu vaikka itse targetti olikin uusi. Käskyllä neiti siirtyi targettipyyhkeen päälle ja toisella käskyllä maahan. Ajatus oli että koira menisi maahan ilman käskyä. Hieman siinä pohdin että haluanko sitä että Luna tekee maahanmenon itsekseen, kun meillä muutenkin on ennakointiongelmaa tokossa, mutta ajattelin että ei kai voi nyt niin pahasti meidän pakkaa sekoittaa.  Varsinkin jos Lunakin tajuaisi että tämä oli nyt tällainen treeni jossa piti mennä maahan itsenäisesti.

Loppuun otettiin vielä merkinkiertoa. Lunan kanssa tosin noutokapuloilla. Ensin pari kierrosta ilman kapuloita, sitten laitoin oikean puolisen kapulan ja seuraavaksi vasemman. Sitten pyysin vuorotellen tekemään pelkän kierron tai noutamaan kierron jälkeen toisen kapuloista. Ja täytyy sanoa että yllättävän hyvin sujui, matkahan oli oikein minimaalinen, merkki oli varmaan 3 metrin päässä ja kapulat siinä puolessa välissä, mutta todella hyvin Luna erotteli milloin tehtiin pelkkä kierto ja milloin käskin ottamaan kapulan mukaan.

©  Nea Lilja

Olemme myös käyneet parissa Show Haun perjantaimätsärissä. Viime vuosi aloitettiin hyvin ja Luna sai pelkkää punaista nauhaa, tämä vuosi alkoi sitten päinvastoin ja olemme ottaneet sinisiä nauhoja kerta toisensa jälkeen. Mutta Luna on sitten kyllä sijoittunut sinisten kehässä, vuoden ensimmäisessä mätsärissä toiseksi ja nyt viime perjantaina ensimmäiseksi. BIS-kehässä ei enää sijoituttu.

Lara puolestaan on ehkä vihdoin alkanut ymmärtämään kehäjuoksun ideaa. Perjantaina Lara vielä yritti napata lahkeesta kiinni systerin juostessa, mutta kun minä käytin sen kehässä odotellessani Lunan kehän alkua, pikkuneiti vetikin yllättäen todella nätisti. Pari kertaa jouduin kieltämään kun huomasin Laran yrittävän hypätä, mutta siihen se jäi ja loppuaika ravattiinkin hienosti. Ainakin minun suunnasta katsottuna. Kyllä siitä vielä kehäkettu tulee.

(lisään kuvia kun ShowHau Center ne julkaisee)

Vapaapäivänä on aikaa tehdä

Käytiin vaihteeksi kuluttamassa energiaa pulikoiden kera Cooperin. Alunperin piti tulla molemmat tolleripojat, mutta Koda joutuikin saikulle ja täten vain nuorempi tollo lähti uiskentelemaan. Ensin suunnittelimme menevämme Hyvinkäälle, koin useamman rampin olevan meille eduksi kun koiriakin oli useampi. Luna ainakin ottaa häiriötä muista koirista ja uittajasta, joka Laralle piti ottaa että ajattelin meidän pystyvän olemaan kokonaan altaan toisella puolella omalla rampilla. No, sieltä ei sitten löytynytkään aikoja, joten lähdimme Nurmijärvelle.

Cooper oli ensimmäistä kertaa PetBrosilla uimassa, mutta näytti ymmärtävän uuden rampin todella nopeasti (ainakin se oli jo altaassa ennen kuin kerkesin noita kahta pesemään). Larahan viime kerralla putosi rampilta ja jäi sitten hieman arkailemaan uimista, mutta saimme todeta ettei tuolla pikkuneidillä ainakaan mitään elefantin muistia ole. Se ei nimittäin muistanut ollenkaan edelliskerran kauhukokemusta vaan meni reippaana rampille ja siitä pomppasi lelun perässä uimaan melkein kuin vanha tekijä. Otimme uittajan Laraa varten vain todetaksemme ettei häntä oikeastaan tarvittukaan. :D Pikkuneiti ui kuin marsu, kuono korkealla ja vauhtia riitti. Lara myös yllättäen hahmotti rampin todella hyvin, mitä se ei viimeksi tajunnut ymmärtävän ollenkaan.

Lunan kanssa oli ongelmia kuten osasin odottaa, vanhempi neiti meni rampille, mutta siitä veteensiirtyminen ei oikein sujunut kun joku kulki takana häiritsemässä. Luna tarvitsi pientä houkuttelua ja pukkausta persuulle, että uimaan mentiin, mutta sitten uimisessa ei ollut mitään ongelmaa. 

Lara oli sen verran innoissaan pulikoimisesta että änkesi altaaseen kun Luna tai Cooper oli noutamassa leluja. Kerkesi se kertaalleen myös uimaan Lunan ohi nappaamaan lelun. Vanhempi neiti sitten ui ympyrää hieman ihmessään. 

ShowHau Centerillä oli vaihteeksi perjantaimätsäri, joten lähdimme vielä sinne illemmalla. Onneksi paikalla ei ollut ihan hirveästi porukkaa ja ensimmäistä kertaa ikinä kehät menivät jopa ajallaan.
Systeri pääsi nyt ensimmäistä kertaa itse esittämään Laraa. Olimme taas paikalla niin että Lara joutui melkein heti menemänä kehään, mikä taas näkyi liikana energisyytenä liikkeessä. Oli siellä muutamia ihan hyviäkin askelia, mutta välillä sitten roikuttiin siinä mistä kiinni saatiin. Ensimmäisestä kehästä tuli sininen nauha, ja melkein heti alkoivat värikehät (eli pentuja ei ollut edes 20 kappaletta). Pikkuneiti pääsi ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon ja oli lopulta neljän parhaan joukossa. Siinä sitten ryhmäliikkeessä Lara liikkuikin jo todella nätisti. Lopputuloksena oli sinisten 4, palkintoa 2kg Taste of the Wildsia.

Siinä sitten odottelimme pienten aikuisten alkamista. Niitäkään ei onneksi ollut mitään huippumäärää, vajaa 30 kappaletta. Ensimmäisessa kehässä Luna esiintyi hyvin, mutta tuomari piti enemmän kilpailija-tipsusta (nyt en tarkkaan muista mutta minusta se oli tipsu?) ja neiti sai sinisen nauhan.

Värikehässä sitten liike ei oikein ottanut sujuakseen, neiti kulki jostain syystä hirveän kaukana koko ajan vaikka vauhti pysyi ravina suurimman osan liikkeestä. Siitä huolimatta sijoituttiin sinisten 3 ja palkintona 2 kg Earthborn -nappulaa.

.

Mätsäröintiä ja palkintopohdintaa

Meidän viimeisin mätsäri oli jälleen ShowHau Centerillä. Olin nähnyt ilmoituksen tapahtumasta jo aikaisemmin, mutta perjantaina pohdin että en jaksa sinne lähteä. Lara oli herättänyt parina edellisenä yönä ja unet jäivät vähäiseksi, minkä takia minulla oli sitten koko päivän ihan hirveä päänsärky ja silmiin sattui. Siihen sitten vielä 8 tunnin työpäivä pääasiassa tietokonetta tuijottaen eikä särkylääkkeet auttaneet ollenkaan.

Systeri laittoi päivän aikana viestiä että voitais mennä käymään ihan Laraa väsyttämään. Pohdin siinä pitkään että en millään kyllä jaksaisi, kun pääsin kotiin join kupin kahvia ja totesin että jos me nyt sitten kumminkin mennään. Houkutti ajatus rauhallisesta yöstä.

Larasta ei ole nyt mätsärikuvia, mutta tässä neiti
pohtii alkaisiko lintukoiraksi.

Pakkasin nopeasti tavarat ja startattiin kohti Vantaata. Porukkaa oli mukavasti paikalla, mutta ei onneksi niin paljoa kuin välillä talo on tupaten täynnä. Edellisistä kerroista viisastuneena jätin koirat ensin autoon ja kannoin tuolit ilmoittautumisen kautta sisälle. Kun sain leirin pystytettyä lähdin hakemaan tyttöjä autosta. Pennut oli tavalliseen tapaan ensin, joten vilkaisin meillä olevan vielä muutama pari ennen Laran vuoroa, joten jätin Lunan systerille ja kävin äkkiä pissattamassa pennun. Laran kannalta ei ole kovin hyvä että pikkuneidin vuoro tulee nopeasti, kun tuo ei kerkeä rauhoittumaan ollenkaan. Uudessa paikassa ja paljon koiria ympärillä nostattaa Laran kierrokset lähes tappiin. Kun meidän vuoro tuli vein pennun kehään. Ensin Lara löysi jonkun makupalat matosta ja ei meinannut lopettaa maton putsaamista. Otin sitten paremmat herkut käyttöön ja sain houkuteltua kuonon lattiasta. Sen jälkeen ei meinannut seisomisesta tulla mitään kun herkku veti liikaa puoleensa. Tuomari sai hiplattua Laran läpi, jonka jälkeen lähdimme ympyrälle. Tässä vaiheessa tuntui että talutan kengurua hihnassa kun melkein jokaisella askeleelle toinen hyppäsi ylöspäin.

Taisimme saada edes jotain raviaskelia mukaan kun tuomari antoi pikkuneidille punaisen nauhan. Pääsimme hetkeksi odottelemaan kun sinisen nauhan saaneet menivät kehään. Lopulta tuli punaisten vuoro ja menimme taas kehään seisomaan. Tällä kertaa seisominen sujui jo hieman paremmin, mutta en yhtään yllättynyt ettei Laraa valittu jatkoon, oli se alku esiintyminen sen verran kamalaa. :D

Sitten istuskelimme hetken aikaa kun pienet aikuiset alkoivat. Yritin selvitellä Lunan turkkia, joka oli jo kerinnyt takkuuntumaan edellisestä harjauksesta, trimmikin oli puoliksi hoidettu kun olin vain nyppinyt neidin pään pari päivää aikaisemmin.

 Lunan lisäksi paikalla oli tuttuja Iines-cockeri sekä uros amerikancockeri jonka nimi ei vaan jää jostain syystä mieleen. Plus paikalla oli monta muuta ns. turkkirotua mikä tuo aina lisää kilpailua, paitsi jos tuomari pitää lyhytkarvaisista, sitten pidemmän karvan omaavat eivät pärjää ollenkaan. Tai olen nähnyt myös tuomarin joka piti matalista pitkäselkäisistä koirista, jolloin sijoittui kaksi mäyräkoiraa ja yksi heeleri ja neljäs taisi olla pinseri, nämä on niin makuasioita.

Luna esiintyi tapansa mukaan oikein nätisti, liikkuminen on mielestäni ollut todella hyvää viimeisenä muutamana kertana. Tai enhän minä tiedä miltä se näyttää sivusta katsottuna, mutta siinä minun näkökulmasta se on hyvän näköistä. Seisominenkin sujuu häntä heiluen, mitä nyt joudun takajalkoja yleensä asettelemaan kun ne jäävät neidillä vähän miten sattuvat. Pöydällä Luna alkaa olla jo aika rentona, häntä ei katoa koipien väliin tuomarin tullessa. Se saattaa kyllä hieman laskea ja lopettaa heilumisen, mutta yleensä kun tuomari siirtyy kauemmas vipatus alkaa taas.

Ensimmäisestä kehästä tuli punainen nauha ja saman saivat muutkin cockerit. Olimme siis yhdessä värikehässä ja ensimmäistä kertaa tuomari järjesti meitä ihan kunnolla. Yleensä on menty tyylillä nopeat eteen ja hitaammat taakse (mikä nyt sinällään pienessä kehässä on se ja sama kun ensimmäiset saa peränpitäjät kiinni). Mutta nyt laitettiin kaikki cockerit peräkkäin ja muita koiria siirrettiin yksitellen sinne tänne. Juostiin muutamassa erässä, jonka jälkeen tuomari kätteli pihalle tippujat ja osoitti keskelle jatkajat. Luna pääsi jatkoon.

Jatkoimme seisomista, kun tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen. Olimme Lunan kanssa vielä jäljellä ja meitä pyydettiin juoksemaan vielä uudestaan, ennen kuin Luna osoitettiin (jälleen) ykköspallille. Palkintona oli Taste of the Wild 2kg ruokasäkki, jonka kävin nopeasti vippaamassa systerin luo ennen BIS-kehän alkua. Naureskeltiin siinä ruokapalkintoa kun meillä on jo kasa voitettuja 1-3kg pikkusäkkejä kotona. Olen jopa niitä myynyt eteenpäin kun ei niitä kerkeä mitenkään kaikkia käyttämään.

BIS-kehässä meitä oli kahdeksan koirakkoa ja meidät juoksutettiin pareittain ympäri (ensin pienet pennut, sitten isot pennut, sitten pienet aikuiset…) jonka jälkeen tuomarit kävivät tutkimassa ne koirat joita eivät vielä tutkineet. Luna pysyi jälleen todella nätisti paikallaan vaikka vieras tuli hiplailemaan hänen esiintyessä vapaasti. Varuilta annoin palasen nakkia kun tuomari kosketteli, mutta eipä neiti siltikään tehnyt elettäkään väistääkseen. Lopulta tuomarit alkoivat sijoittaa koiria ja Luna sijoittui BIS-3. Tästä palkintoa 12kg ProPac –ruokapussi (hieman siinä mielessäni jo pohdin et meillä talo pursuaa ruokaa kohta). :’D

Kotona sitten vilkaisin ruokien parasta ennen päiväykset enkä yhtään yllättynyt että huonothan ne oli. 12kg säkissä 8.12.17 ja 2kg säkissä 28.12.17. Eihän kuivanappula miksikään mene kovinkaan nopeasti, kun pussi on ollut ehjä. Iso säkki oli kyllä sen verran huonolla kestolla, että mietin kehtaako sitä edes myydä, kuten olin alun perin ajatellut. Kyllähän se varmaan jollekulle menisi kunhan hinta on oikea (myyhän eläintarvikeliikkeetkin parasta ennen päiväyksen ylittäneitä ruokia halvalla pois), mutta päätin kumminkin kokeilla sopisiko ruoka Lunalle. Neidillähän on ollut käytössä Acana ja sen jälkeen Applaws, mutta rehellisesti sanottuna ne eivät oikein tuolle sovi. Luna on herkkävatsainen ja sillä on aina ollut vatsa löysällä, on ennemminkin poikkeus että sen pökäleet olisi normaaleja. Olin juuri ostanut Anf:in herkkävatsaisen ruokaa ajatellen että jos nuo ”huippuhyvät” ruoat ovat vaan liian tujuja tytölle. Tämä ProPac oli lammas-peruna eli sisällöltään myös vatsaystävällisempää. Siirsin Anfin odottamaan sivummalle ja tein valmiiksi parin viikon ruokavaihdosateriat tällä ProPacin ruoalla. Katsotaan miten neidin vatsa reagoi, jos se ei sovi niin annan vaikka loppuruoan tädille että saa syöttää Lolalle, sen rautamaha kestää mitä vain.

Näistä palkinnoista oli myös tapahtuman fb-ryhmässä keskustelua. ShowHau Center nimittäin oli antanut palkintoina ruokia joissa parasta ennen päiväys on mennyt jo aikaa sitten. Ymmärrän että palkintopusseilla on huono kestoaika (meillä ollut yleensä 1-2 kuukautta eteenpäin, poikkeuksena silloin tällöin pidempiä), mutta osalla oli päiväykset mennyt jo viime kesäkuussa. Tämä minusta on jo aika törkeää, joo eihän se nappula heti huonoksi mene mutta melkein puoli vuotta on jo pitkä aika. Eikä minusta muutenkaan ole reilua pitää palkintoina ruokia joiden päiväykset on jo menneet vaikka vähänkin aikaa sitten.

Fb-sivulla myös marmatettiin palkintojen arvosta, yksi marisi kun hänen 3. sijasta voittaman ruokapussin arvo oli ”vain” 10 euroa eikä ollut mitään tavarapalkintoja. Tässä vaiheessa pyörittelin silmiäni, minusta 10 euron arvoinen palkinto on jo hyvä palkinto. Me ollaan saatu palkintona myös pelkästään 1 nahkarullaluu tai namipussi, joiden arvo on korkeintaan 3 euroa.Eli selvästi mainostaessa ”erinomaisia palkintoja” pitäisi olla monen kymmenen euron palkinnot jokaiselle sijoittujalle? Jos arvoja katsoo niin kyllä minusta meillä oli ihan hyvät palkinnot, Taste of the Wild 2kg hinta ensimmäisestä nettikaupasta n. 22€, ProPac 12kg n. 62€, eli meidän palkinnot olivat arvoltaan yhteensä n. 84€. Ei todellakaan huono vaikka päiväykset nyt on mitä on.  Monesti valitetaan että mätsärit otetaan liian tosissaan ja myönnän että kyllä me Lunankin kanssa kisataan siellä tosissamme ja yritetään esiintyä parhaamme mukaan (kun ei toi virallisissakaan pärjää), mutta en minä kehtaa alkaa palkinnoista valittamaan. Joo onhan se hienoa kun sijoittuu ja saa kassillisen tavaraa, mutta minusta on myös hienoa kun sijoittuu vaikka se palkinto sitten olisi ruusuke ja luu. :D Myönnän että saatetaan hieman naureskella sille yhdelle luulle, mutta en minä siitä hernettä nenään vedä ja ala valittamaan että pitäisi olla paremmat palkinnot.

Mutta meillä on tänä vuonna ollut paras mätsärimenestys tähän mennessä. 14 kisaa käytynä, puolessa on tullut sijoitus ja näistä 7 kisasta 4:ssä Luna on päässyt BIS-sijoituksiin asti. Ei huono!

Ps. Ei se Lara edes nukkunut seuraavaa yötä kokonaisuudessaan, neljältä oli herätys pissalle eli mission failed siltä osalta.

Loppuun vielä kevennyksenä kuinka Lara nuolee
jugurttipurkin.

Laran mätsäridebyytti, Luna BIS1!

Laran rokotusten kolmen viikon varoaika tuli täyteen ja mikäs sen parempi kuin lähteä heti seuraavana viikonloppuna mätsäröimään. Porvoossa oli Borgå Folkakademi koirakonsultti opiskelijoiden järjestämä Match Show. Myönnettävä on että tapahtuman mainostus tuntui jääneen hieman puolitiehen, kun osa tiedoista puuttui (mm. keitä tuomareita, monessa kehässä pyörii), eikä kysymyksiin vastattu Koirat.comin tapahtumasivuilla tai Facebookissa. Todettiin kumminkin että lähdetään nyt katsomaan, kun se tekee Laralle hyvää joutua aivan uudenlaiseen tilanteeseen.

Surkeiden säiden takia olen joutunut pesemään molempia koiria tiuhempaan (mikä on kyllä pääasiassa erittäin kuraisten metsälenkkien syytä), mutta Lunankin turkki oli sen verran hyvässä kuosissa ettei sitä tarvinnut kuin hieman harjata auki. Laran turkkihan ei hirveästi mitään työtä taas tarvitse.

Automatka meni rauhallisesti, kun nuorempi neiti oli riehunut koko aamun ja turvavöihin jouduttuaan simahti heti. Systeri olisi halunnut ottaa Laralle kevythäkin mukaan jotta toinen olisi päässyt harjoittelemaan sinne rauhoittumista, johon totesin että otetaan häkki siinä vaiheessa kun systeri pystyy itse kantamaan jotain. Minulla ei riitä kädet taluttamaan kahta (innostuksesta vetävää) noin 10 kg koiraa sekä kantamaan treenikassia ja isoa kevythäkkiä, kun systeri köpöttelee kainalosauvoillaan perässä.

Minulla oli jo nyt vaikeuksia kun pääsimme ilmoittautumispisteelle, kun Luna veti itään ja Lara länteen, yritin siinä samalla kaivaa lompakkoa ja rokotustodistuksia treenilaukusta. Ilmoittautuminen oli vielä kevyen teltan sisällä ja Lara meinasi kaataa koko teltan kiertäessään sen yhden jalan ja lähtien päättäväisesti vetämään siitä poispäin. Olin siinä ihan tyytyväinen kun saimme ilmot pois alta. Kehät olivatkin sitten hieman hankalasti kun Lunan kehä oli alueella olevan hallin sisällä aivan takareunassa, Laran kehä taas hallin ulkopuolella. Eli molempien kehien seuraaminen oli mahdotonta. Onneksi tyttöjen numerot olivat melko isolla erolla. Luna oli (2)12 ja Lara (4)25. Isojen pentujen kehässä myös oli ensin lapsi&koira –kehä, joten parkkeerasimme ensin Lunan kehän reunalle halliin. Osallistujia ei ollut ihan hirveästi (yhteensä varmaan about 100 koiraa oli ilmoitettu) joten paikka ei ollut aivan tupaten täynnä. Laraa jännitti selvästi ympäröivät koirat ja välillä olikin vaikeuksia kulkea näiden ohi. Pikkuneiti ei onneksi lähtenyt räksytyslinjalle ja yllättäen osasi odotella melko nätisti vuoroaan (…vai oliko se sitten vaan liian väsynyt…) :D

Sisähallissa oli pienenä ongelmana lattialla olevat sahanpurut mikä tarttuivat kummankin turkkiin. Yritin sitten pikaisesti harjalla saada pahimpia pois ennen Lunan kehää. Tuomarina meillä oli bortsukasvattaja, joka oli Laraa silitellyt kun yritin ilmoittautumista hoitaa. Punainen neiti veti jälleen todella hienosti kehässä, paikalla seisottiin häntä heiluen ja liikkeessä kuljettiin hyvää vauhtia hieman minun edellä. Pöydälle yritettiin tapansa mukaan hypätä (Luna nostaa etutassut pöydänreunalle ja jää pomppimaan siihen), jolloin tuomari naureskeli että taitaa agilitykoira olla kyseessä. Piti siihen todeta Lunaa nostaessa että itse asiassa kyllä tokokoira. Tuomari kyseli kisataanko ihan ja pääsinkin ”kehuskelemaan” että siirryttiin voittajaluokkaan keväällä, mikä tuomarista olikin todella hienoa. Näyttelykäynneistäkin kyseli johon totesin että joo ollaan muutaman kerran käyty, mutta siellä Luna ei oikein pärjää. Tuomari siinä vielä ihasteli Lunan lihaskuntoa.

(c) Dagfinn Tjosvoll

Luna sai kehästä punaisen nauhan, jonka jälkeen kävin pikaisesti vilkaisemassa ulkona isojen pentujen tilanteen. Siellä mentiin vasta koirassa 10, joten hyvin kerkesi pienten aikuisten värikehätkin alkaa. Näitä ei ollut kuin 6 koiraa kummassakin värikehässä, joten melko varmasti uskalsin ajatella Lunan sijoittuvan, vaikka kehässä oli myös toinen cockeri. Juoksimme yhdessä ympäri, harmittelin siinä kehän pienuutta kun Luna liikkui niin nätisti, mutta ei päässyt parhaimpaansa esittämään kun tilaa ei ollut. Ja siinä juostessa edellä kulkeva corgi päättikin alkaa ärisemään Lunalle (meille tuli pikainen stoppi kun se corgi yllättäen vetikin täyskäännöksen Lunaa kohti). Neiti ei onneksi ollut siitä moksiskaan, annoin vielä enemmän tilaa heille juosta edellä (mikä tosin ei auttanut kun corgi oli päättänyt vain äristä ja katseli taaksepäin). Loppuseisonnassa tuomari kätteli kaksi koirakkoa pihalle. Täytyy sanoa että vaikka sitä on mielessään sitä mieltä että meillä on mennyt niin hyvin että meidän on pakko sijoittua varsinkin kun kilpailijoita ei ole montaa, niin koskaan tuomareista ei tiedä. Huokaisin helpotuksesta vasta siinä vaiheessa kun nämä kaksi oli kätelty pihalle ja jäljellä oli vain neljä sijoittujaa.

Tuomari aloitti sijoittamisen ja hieman taas hämmästelin kun jäljelle kehään jäi Lunan lisäksi tämä toinen cockeri. Meidät juoksutettiin vielä ympäri jonka jälkeen tuomari osoitti meidän ensimmäiselle palkinnolle. Kättelin tuomarin ja menin palkintopaikalle hakemaan palkintopussin.

Käytin Luna pikaisesti kävelemässä, jonka jälkeen siirryimme siitä sitten ulos Laran kehän luokse. Vettä oli alkanut hiljalleen satamaan jolloin monet vielä paikalla olevat olivat siirtyneet halliin suojaan.  Onneksi Laraa ennen ei ollut siinä vaiheessa enää montaa koiraa, joten meidänkään ei tarvinnut aivan läpimäräksi kastua. Nuorempi neiti oli onnistunut likaamaan turkkinsa vähän enemmän makoillessaan hallissa, se ensinnäkin oli täynnä purua mutta valkoisissa jalkakarvoissa oli myös jotain mustaa mitä en saanut mitenkään pois. Harjasin päällisin puolin mitä pystyin ja vein pennelin sitten kehään. Vastassa meillä oli saksanpaimenkoira joka varmaan lähenteli vuoden ikää. Juoksimme ensin ympäri ja Lara kyllä ravasi melko nätisti, mutta kulki kyllä kuin höyryveturi – eli täysillä eteenpäin. Yritin siinä sitten hieman hidastella vauhtia aika huonolla tuloksella.

Seisominen sujuikin sitten paremmin. Nami nenän edessä Lara seisoi pitkiäkin aikoja todella nätisti paikoillaan, yritin vähän siinä pikkuneidin jalkoja asetella paremmin mutta en nyt lähtenyt pilkkua viilaamaan asennossa. Kävimme tuomarin hiplattavana ja yllättäen neiti seisoi suht nätisti paikoillaan. Olin varma että se heittäytyy selälleen nähdessään vieraan ihmisen tulevan luokse.  Kuljimme vielä kolmion täysillä ravaten.

Lara sai kehästä sinisen nauhan, mitä systerin kanssa kyllä hieman ihmeteltiin. Sakemanni nimittäin ei juossut eikä seisonut oikeastaan itse ollenkaan. Oliko sitten rakenteellisesti kehittyneempi koira tuomarin mieleen enemmän.

Menimme hetkeksi sivuun odottelemaan kunnes kutsuttiin kaikki sinisen saaneet takaisin. Menimme paikoillemme seisottamaan koiria kunnes todettiin että yksi puuttuu. Tuomari totesi että odotetaan. Tästä huolimatta tuomari kumminkin käveli ja katseli koiria arvioiden. Hieman tässä mietin että minusta kun puhutaan odottamisesta niin ei siinä vaiheessa kuuluisi arvostella muita, jouduin siis seisottamaan Laraa vähän liiankin pitkään kun tuomari tarkkaili meidän ”odotellessa”. Tuomari vielä päätti sitten juoksuttaakin ryhmän kahdessa osassa ennen kuin tämä yksi kerkesi kehään. Lopulta tämä puuttuva koirakko pääsi toisesta kehästä ja hänet sitten juoksutettiin yksin.

Lopulta tuomari lähti valitsemaan sijoittujia. Neljänneksi kutsuttiin numero 425. Minä seisoin siinä paikallani kun tuomari ja kehäsihteeri katsoi kohti, vilkaisin numeroani ja tuomaria ja uudestaan numeroa ennen kuin tajusin että pahus sehän oli meidän numero! Jotenkin menin sekaisin kun minulla nyt oli sekä Lunan että Laran numerot. Eikun neljännelle palkintopallille hakemaan pennelin palkintopussia. Luna oli ulissut melkein koko kehän ajan, vanhempi neiti ei voi ymmärtää että miksi olen jonkun toisen kanssa kehässä kun hän haluaisi olla mukana.

Lara meni oikeasti yllättävän hyvin ensikertalaiseksi joka kehien ulkopuolella jännitti muita koiria. Jostain syystä kun kehään päästiin niin pikkuneiti keskittyi tekemiseen niin että kaikki ympäröivä oikeastaan unohtui. Valmistauduttiin siihen että Lara lähtee kehästä vain kokemusta rikkaampana, kun pentukehä on vielä niin epätasainen. On aivan eri asia olla kehässä juuri rokotevaroajan täyttäneen pennun kanssa kun vanhimmat osallistujat ovat hieman vajaa vuoden ikäisiä.

Palasimme sisälle halliin odotelemaan BIS-kehien alkua (odotettiin siis isojen pentujen punaisten kehän loppua).  Kerkesin hieman vielä harjata Lunaa, mutta totesin sen olevan melko turhaa puuhaa. Sade oli kastellut turkin sen verran että se oli lähtenyt laineilemaan enemmän eikä harjaus suoristanut sitä ollenkaan karvan ollessa märkää. Lunan tassutkin oli hallin pohjan takia muuttuneet lähes mustiksi.

Lopulta huudeltiin BIS-osallistujia kehään. Menimme ensin numerojärjestykseen, josta tuomarit sitten kaikkien ollessa paikalla sijoitti isoimmat ja mukamas nopeammin juoksevat edelle ja pienet taakse. Ensin juoksutettiin viisi ensimmäistä ja sitten viisi jälkimmäistä. Vähän siinä pyörittelin kyllä silmiäni kun kaksi selvästi Lunaa hitaampaa koiraa (joista toinen vielä pentu joka ei halunnut juosta) sijoitettiin Lunan edelle. Vaikka jätin kunnon tilan niin ei mennyt kuin hetki kun saimme edellä kulkevat kiinni ja jouduin hidastamaan Lunan hienon liikkeen.

Sitten meitä seisotettiin, seisotettiin ja seisotettiin. Siinä meni varmaan kymmenen minuuttia kunnes tuomarit tulivat luokse ja pyysivät muutamia (meidät mukaan lukien) juoksemaan edestakaisin. Sitten taas seisottiin. Ja seisottiin. Ja seisottiin vielä lisää. En muista milloin olen joutunut seisottamaan Lunaa niin pitkään paikallaan, annoin tihenevin väliajoin nakin palasen neidille, jonka häntä vipatti kyllä koko odotuksen, mutta jalat eivät meinanneet enää pysytellä paikoillaan. Pyörittelin silmiä systerille joka istuskeli kehänreunalla ja selvästi ihmetteli pitkää seisottamista myös.

Muutamankin kerran näin eri tuomareiden (kehässä arvosteli kaikki tuomarit yhdessä) käyvän vilkaimassa meidän numeroa ja kuulin heidän puhuvan cockerista, joten siinä mielessäni lähdin ajattelemaan että me saatettaisiin jopa sijoittua. Jokainen tuomari valitsi neljä mieluisinta ja sitten he yhdessä vielä valitsivat näistä ne lopulliset sijoittujat. En tiedä kuinka kauan aikaa oli kulunut, olin melkein syöttänyt jo kaikki nakit taskustani kun tuomarit lopulta totesivat tuleensa suht yksimieliseen päätökseen. Tuomarit ilmoittivat neljänneksi ja kolmanneksi tulleet, sitten toiseksi tulleen, jolloin oli jo ihmeissäni. Lopulta ykköseksi julistettiin 212! Minä taas katsoin tuomareita, sitten omaa numeroani ja tajusin että pahus se oikeasti oli meidän numero (minä taas jotenkin sekoilin nyt Laran numeroon). Luna oli BIS1!

Kättelin jonkun tuomarin ja menin ykköspaikalle. Siinä sitten tuli käteltyä vuorotellen kaikki tuomarit ja otettua valokuvat. Luna tässä vaiheessa alkoi jo todeta että seisominen riittää ja jouduin sen monta kertaa asettamaan uudelleen. Systeri yritti ottaa paikaltaan kuvaa, mutta aika huonolla menestyksellä. Joko siinä oli koko ajan joku edessä tai sitten kuvat tärähti. Lopulta kuvaajat kaikkosivat, jolloin nappasin Lunan palkintopystin ja ruusukkeen.

Tavaraa olikin sitten kaksinkertainen määrä kotiin vietäväksi, vaikka BIS-kehästä ei muuta saanutkaan kun pokaalin ja ruusukkeen.

Systeri yritti ottaa kehän reunalta kuvaa, mutta tämän parempaa niistä ei tietenkään tullut... yritän saada joltain kuvaajalta paremman otoksen, kun olisihan se hienoa saada kunnon kuva ensimmäisestä BIS1 sijoituksesta.

(c) Dagfinn Tjosvoll

(c) Dagfinn Tjosvoll

(c) Dagfinn Tjosvoll

Automatka kotiin olikin taas hiljainen kun molemmat tytöt nukkuivat rauhassa. Voin melkein sanoa että koko loppuilta oli melko rauhallinen, sen verran väsyttävä tapahtuma oli Laran mielestä ettei pentukaan jaksanut hirveästi riehua.

Mutta sieltä tuli Lunan ensimmäinen (ja toivottavasti ei viimeinen) BIS1 sijoitus! Pari kertaa olimme niin lähellä ja nyt lopulta tärppäsi. Täytyy myöntää että tuli muisteltua kolmen vuoden takaisia mätsäreitä, joissa pohdin että tuleeko Lunasta koskaan koiraa jolla on sijoitusmahdollisuudet kun tuomaria juostiin paniikissa karkuun. Kuinka monta kertaa meidän käteltiin kehästä ensimmäisenä ulos kun neiti osoitti selviä arkuuden merkkejä ja ei antanut tuomarin edes tulla lähelle saati koskea. Muistan kuinka ylpeä olin ihan ensimmäisestä sijoituksesta (Luna hieman reilu vuoden vanhana sinisten 4.), se kertoi että tästä voi jopa tulla vielä jotain. Näin 44. mätsäriä (:’D) myöhemmin tuli lopulta se paras mahdollinen sijoitus.

Sitten pakolliset palkintokuvat:

Väsynyttä porukkaa kotona 

Tokosta olen vähän niin kuin luovuttanut sen suhteen että saan meitä mihinkään kurssille tässä syksyllä. Odotan kiltisti että meidän joulukuinen kurssi alkaisi. Kurssin aiheena on tokon omat ongelmat ja minun on myönnettävä että olen yrittänyt pohtia että mitkä on ne meidän ongelmat. Voittajan liikkeet alkaa olla siinä kuosissa, että omissa treeneissä ne sujuvat 80-90% varmuudella. Tietysti minulla nyt ei ole ollut kouluttajaa seuraamassa joka osoittaisi ne pikkutarkat virheet joita minulla aivan varmasti tulee. 

Fb:n tokoryhmässä huudeltiin osallistujia Lohjalla pidettävään tokokokeeseen lokakuun lopulla, kisaan oli kuulemma tulossa ulkomailta osallistuja ja he haluaisivat sen kokeen pitää. Siinä sitä sitten pohdin että pitäisikö minun ihan huvikseen ilmoittaa Luna kokeeseen. Pohdin sitä sen illan ja lopulta laitoin ilmon menemään. Lähdetään kokeeseen nyt hieman sillä ajatuksella että katsotaan mitä käy ja otetaan enemmän koemaisena treeninä se. Itse koen kyllä että meillä on mahdollisuudet jopa siihen ykköstulokseen, ellei Luna jotenkin reagoi eritavalla koetilanteessa, mitä se ei ainakaan avo-luokan kokeissa tehnyt. Jos nyt käy niin ettei koe mene ihan putkeen, niin ainakin saan aiheita jotka voin sanoa omat ongelmat –kurssilla meillä käsiteltäviksi.