Team Patukat 1-vuotta!

 On kulunut kokonainen vuosi, kun Team Patukat putkahtivat maailmaan keskipäivällä sunnuntaina. Se päivä jäi hyvin mieleen, kun edellisenä yönä ei tullut nukuttua Laran läähättäessä korvanjuuressa koko samperin yön. Aamupäivällä sama meno jatkui ja yritimme systerin kanssa saada synnyttäjää kiinnostumaan pentulaatikosta, kun tuleva mamma halusi oleskella mieluiten tutussa paikassa takan alla. Systeri oli kasvattajaan yhteydessä, joka sanoi että vielä on pitkä matka synnytykseen, eli olkaa ihan rauhassa. Systerin eläinlääkärikaveri E. piti tulla meille myös ja odotti soittoa, että milloin alkaa tapahtua. Yhtäkkiä lorahti kasa nestettä ja me olimme systerin kanssa aivan varmoja, että synnytys on alkanut, mutta kasvattaja oli edelleen sitä mieltä että tuskin on. Tästä ei sitten mennytkään kauaa, kun Lara alkoi ponnistella, jolloin sitten tulikin kiire soittaa sekä E:lle että kasvattajalle, että kyllä se nyt vaan synnyttää.

E. hyppäsi autoon ja hurautti Helsingistä meille parissa kymmenessä minuutissa ja juuri sopivasti auttaakseen ensimmäisen patukan maailmaan. Kasvattaja puolestaan lähti Espoosta vanhempiensa luota ja oli puhelinyhteydessä koko matkan ajan. Hän kerkesi paikalle hetki ennen toisen ja viimeisen patukan syntymää.

Seuraavan yöt olivat aika unettomia, kun Lara oli synnytyksen jälkeen kipeähkö ja ensikertalaisella kesti muutama päivä päästä jyvälle, mitä ne pennut oikein ovat. Mutta siitä se sitten lähti ja vuosi on nyt kuljettu näiden hulivilien kanssa.

Parinviikon päästä käydään jättämässä lottokuponki Kennelliitolle, jotta pystymme tekemään lopulliset jatkosuunnitelmat harrastusrintamilla.

Geisha – säkä n. 44-45cm, paino 13,5kg

Pikkuneiti, josta toivoin niin medikokoista, valitettavasti kasvoi kumminkin hieman rajan yli. Ainakin näin kotimittauksissa.

Geisha on treenannut minun kanssa pentukursseilta päästyämme ohjatusti pääasiassa rally-tokoa. Tokoa olen ottanut sitten itsenäisesti. Neiti on todella taitava, rallyssa osataan aikalailla kaikki alo- ja avo-luokkien liikkeet, eikä ylemmissä luokissakaan ole montaa opetettavaa liikettä. Toki, alempien luokkien liikkeissäkin on pari jotka vaativat vielä hienosäätöä. Seuraaminen on ehkä se isoin haaste. Geisha osaa seurata, sen seuruupaikka on treenatessa vaan puolisen metriä liian edessä, aiheuttaen sen, että potkin neitiä polvella päähän suurimman osan ajasta. Omituista on, kun G tarjoaa seuruuta ihan lenkillä, paikka on täysin oikea. Mutta sitten treeneissä se siirtyy eteen. Tätä työstetään koko ajan, onneksi olen suunnitellut kisat vasta ensivuodesta alkavaksi. Ja tarvitsemme toki myös palkattomuustreenejä.

Systeri sitten on tehnyt agilityn alkeita Geishan kanssa, kun Kismetin agi-ura on edelleen hieman vaakalaudalla. Parinviikon päästä on Kismetin olkapääkontrolli ja sitten tiedetään enemmän.

Luonteeltaan Geisha on (onneksi) edelleen näistä se hiljaisempi, mutta helpommin kierroksia keräävä. Varsinkin, jos Lara tai Kismet on mukana. Jos sisko tai emä kiihtyy, kiehahtaa Geishalla heti yli ja sen rauhoittaminen on hankalaa. Yksinollessaan nämä kiihtymiset eivät ole niin pahoja ja huomattavasti helpommin rauhoitettavissa.

Kiihtymiseen liittyy sitten myös napsimista. Tämä on onneksi tässä ajan kanssa vähentynyt, ainakin minua kohtaan, kun olen pyrkinyt nyt opettamaan, että huomiota saa kun istuu nätisti paikoillaan. Hyppimällä huomio loppuu. Mutta edelleen joutuu olemaan tarkkana, jos Geishan päästää tervehtimään muita. Varsinkin jos siinä on Kismet/Lara kiihdyttämässä vieressä.

Lenkeillä Geishalla on hirveä vauhti päällä, varsinkin jos ollaan systerin kanssa lenkillä, koska minä olen ilkeä enkä salli vetämistä, niin me G:n kanssa pysähdymme ja systeri katoaa Laran ja Kismetin kanssa kauemmas. Neiti osaa tulla takaisin vierelle ja matka jatkuu, mutta jos sillä on kiire muiden perään, niin voi olla että suurin osa lenkistä on pysähtelyä. Yksin tai kaksin Lunan kanssa, tätä ongelmaa ei oikeastaan ole. Ihan satunnaisia vetohetkiä toki tulee, mutta tällöin usein riittää se yksi tai kaksi pysähdystä, jonka jälkeen Geisha taas tajuaa mitä halutaan ja siirtyy kävelemään rauhallisemmin. Koirien ohituksessa on vielä työtä, mutta neiti ei onneksi rähise. Se aloittaa yleensä kovan vedon ja useimmiten vetää koiran ohi.

Kismet – säkä n. 49-50cm, paino 15kg

Kismet sitten. No, on ensinnäkin edelleen se äänekkäämpi. Jos asiat eivät tapahdu neidin haluamalla tavalla tai nopeudella, tulee yleensä äänekästä palautetta. Muuten väittäisin Kismet olevan näistä kahdesta se rauhallisempi.

Lenkeillä Kismet bongaa vähän kaikkea (mikä sitten kiihdyttää Geishaa), ja haukkuu helposti kaiken oudon mikä ulkona tulee vastaan. Vieraat koirat bongataan myös jo kaukaa ja yleensä aiheuttaa pomppimisreaktion.

Kismetillä sitten esiintyy ruokaan kohdistuvaa resurssien omimista, ainakin Geishaa kohtaan. Ongelma on se, että Geishalla ei tarvitse olla sitä ruokaa, vaan riittää että Kismet kuvittelee että Geishalla on jotakin. Yleensä tilanne lähtee siitä, että Geisha haistelee jotain. Se voi olla vain keittiön matto tai jokin roska. Kismet tämän huomaa ja syöksyy ja nappaa Geishaa naamasta muristen. Geisha yrittää väistää matalana ja pyrkii pois tilanteesta, mutta Kismet blokkaa poistumisen. En tiedä kuvitteleeko Kismet, että Geishalla on siinä vaiheessa jotain, jota G yrittää piilotella. Usein Geisha pääsee turvaan pöydän/tuolin alle, mutta välillä tulee myös tilanteita, jossa Kismet ajaa toisen paikkaan, josta vaan ei pääse piiloon. Kismet ei tässä vaiheessa reagoi mihinkään suulliseen komennukseen ja koskemalla K:hon se aloittaa tappelun. Geisha kuuntelee ja olen usein saanut neidin pujahtamaan portista turvaan yrittäen itse samalla blokata Kismettiä koskematta siihen. Mutta tappeluitakin on valitettavasti tullut, alkaen siitä että erottaja on osunut K:hon, joka hyökkää ja G sitten tietysti puolustautuu. Yleensä nämä ovat onneksi näyttäneet pahemmalta kuin mitä on lopputulos. Tappelut yleensä päättyvät siihen, että Kismet saadaan irti ja erotettua toiseen tilaan.

Patukoille onneksi riittää, Kismet pidetään hetken erillään ja sitten ne voidaan taas vapauttaa samaan tilaan. Geisha saattaa hieman varoa ja seurata tilannetta pöydän alta, jolloin Kismet Lunamaisesti ihmettelee, että miksi toinen on tuollainen.

Kismetiltähän leikattiin toisen olan OCD maaliskuussa 22. Kuntoutusaika oli aivan kauheaa, kun joutui rajoittamaan silloin kuudenkuukauden ikäistä pentua, joka ei arvostanut asiaa sitten ollenkaan. Siitäkin päästiin onneksi yli ja fyssarien, jumppausten ja muun kuntoutuksen ansiosta elää tällä hetkellä normaalia elämää, vaikka leikanneen ortopedin mukaan ennusta oli erittäin varauksellinen. Kismet on myös päässyt hieman tekemään varovaisia agilitytreenejä, mutta jatko tosissaan riippunee nyt kontrollista.

Luna pääsi seuraneidiksi Geishan rallytreeneihin

Molemmat ovat aika puikeloita vielä rakenteeltaan, Geisha kyllä muuten valmiimpi kuin Kismet. Mutta hieman tässä on alkanut junnuvaliohaaveet kadota, kun aika loppuu kesken. Onhan meillä toki vielä puolivuotta aikaa, mutta talvella noita näyttelyitä kun ei pahemmin ole. Messariin on tarkoitus ilmoittaa kaikille kolmelle päivälle ja sitten alkuvuodesta taisi olla Lahdessa ja Turussa näyttelyt. Siinä ne melkein olikin. Oli tässä loka-marraskuussa toki Keski-Suomessa pari näyttelyä, mutta tuskin nämä junnut nyt kerkeävät kuukaudessa rakenteellisesti aikuistumaan, että kannattaa lähteä yli neljän tunnin ajomatkan päähän. Toivotaan, että jos joulukuun mennessä olisi näkyvissä jotain kehittymistä. Olemme toki menossa Riihimäelle, kuten 130 muutakin, joten sieltä nyt ei ole odotettavissa mitään isompaa tulosta. 

Geisha aloitti ensimmäisenä näistä kahdesta juoksut päivää ennen 1-vuotissynttäreitä. Nyt jos Geisha seuraa Laran kaavaa, pudottaa se turkkinsa noin 4 kuukauden päästä kokonaan. Eli tämä ajottuisi tammikuun lopulle, eli vikan junnukehät vedetään sitten varmaankin nakuna. Toivottavasti kroppa olisi kehittynyt aivan täydelliseksi että karvattomuus ei siellä haittaisi.

Luna 6v

Ja niin on jälleen yksi vuosi vierähtänyt ja Luna täytti jo 6 vuotta!

Syntymäpäivä kului ensin rakennusmestarin hommissa, kun minä kasasin itselleni uuden lipaston ja neiti makoili ohjeiden päällä tai kuorsasi vieressä sängyllä. Lara juoksee kauemmaksi aina, kun alan vasaralla hakkaamaan jotain, mutta Luna ei korvaansa lotkauta. Jos en tietäisi neidin korvien toimivan ihan hyvin, voisin kuvitella sen olevan kuuro.

Siitä sitten lähdettiin kaupoille synttärilahjaa metsästämään. Ajattelin ensin ostavani Lickimatin, mutta Keravalta ei sitten löytynytkään kuin sitä isointa kokoa, joten jätin sen sikseen. Jatapetista lähti mukaan kakkuainekset (pieni kissanruokapurkki villisikaa&silliä) sekä saksanhirven jännepaloja. Mustista ja Mirristä sitten aktiviteettilelu sekä herkkupussi M&M kanttissynttärilahjana.

Iltapäivälle olin varannut Lunalle vesijuoksun. Jos Lunalta kysytään kuina paljon se pitää vesijuoksusta, niin asteikoilla 1-10 mennään kyllä reilusti negatiivisen puolella. :'D Mutta alun märkyysinhotuksen jälkeen alkoi häntäkin jo heilua.

Emma suunnitteli Lunalle mäkitreeniohjelman, kun polvien takia neidille tärkein on takapäänlihaskunto. Alkutotuttelun jälkeen, koko loppuohjelma olikin pientä mäkitreeniä. Pääasiassa siis 6 asteen kulmassa ja välillä pätkiä 10 asteen kulmassa. Emma totesi että seuraavalla kerralla voi vauhtia hieman nopeuttaa ja nostaa asteet vaikka 8 ja 12.

Kuva napattu videosta, joten laatu huonohko.

Vesijuoksun jälkeen sitten kotona neidit saivat synttärikakut. Lunalla oli tosissaan se villisika-sillimärkäruoka sekoitettuna jääkaapista löytyneeseen riisikauraseosloppuun. Laralla puolestaan jostain saatu RC minimärkäruoka samaisessa riisikauraseoksessa.

Luna oli oikein tyytyväinen lahjoihinsa, paitsi ehkä 5 kerran vesijuoksukorttiin. Ainut, että aktiviteettilelu ei tiputa nameja kovin helposti, mutta onneksi Lunalla on pitkä pinna ja se jaksaa sitä pyöritellä. Systeriltä neiti sai luita.

Luna 5v

Tänään sitten neiti täytti kokonaiset 5 vuotta! Erikseen en tällä kertaan ostanut mitään paketoitua lahjaa, tuota rahaa kun on tässä parin viikon aikana mennyt jo sen verran mukavasti näihin etukäteislahjoihin (fyssari, TENS-laite, uusi peti). Synttärien kunniaksi käytiin myös uusimassa kennelyskärokote, mitä Luna ei arvostanut ollenkaan.

Systeri oli sitten käynyt ostamassa pari herkkupussia ja märkäruokapurkin, josta sitten tehtiin tytöille synttärikakut (Lunan kakkuun tosin ängin Inupektin mukaan, koska neidin vatsa ei vaan kestä märkäruokia). Tämä tosin oli pääasiassa lammasta, joten pitäisi olla hieman vatsaystävällisempi. Viimevuoden jauhelihakakku ainakin pisti synttärisankarin vastan täysin sekaisin.

Saako syödä jo?

Lara 1v

Lara täytti tänään jo vuoden. Minulla oli vapaapäivä, joten synttäreitä vietettiin kevyesti lenkkeillen, uimassa käyden, puutarhahommia tehden sekä kakkua syöden kun systeri tuli töistä.

Lahjaksi neiti sai ison viilennysalustan (minulta) sekä systeriltä lelun ja luita. Luna puolestaan on osoittanut rakkauttaan liiankin tiiviisti ja pikkuneiti onkin esitellyt purukalustoaan useasti. Lunan juoksut on siis edennyt taas siihen vaiheeseen että nyt vanhempi neiti tarjoaa itseään Laralle vähän väliä. Eikä se ymmärrä miksi Lara ei tee mitään vaikka hän kuinka yrittää kertoa suoraan. Larakin yrittää kertoa suoraan että mene kauemmaksi, mutta Luna ei puolestaan ymmärrä sitä. Molemmilla on siis ymmärryksessä ongelmia.

Lara ei lämmennyt Lunan lähentelyille ja Luna ihmettelee että miksi ei. :D

Synttäritkakut, jotka sisälsivät pääasiassa jauhelihaa sekä broileria. Kuorrutukseksi oli laitettu kissanruoka lohipateeta, pentunappuloita sekä kynttiläksi HauHaun kanatikku. Molemmille maistui hyvin.

Nomnomnom

Luna 4 vuotta!

4 vuotta tuli Lunalla tänään täyteen. Toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä ja terveitä vuosia edessä. 

Jauheliha-kanakakku (kana Applaws broilerinrintamärkäruokapurkista) sekä nappulat + lisät

Onneksi näistä kuvista ei näy kunnolla, mutta kummallakin oli aivan hirveet kuolajojot odottaessaan syöntilupaa. :'D

Lunan lahjapussi ja Larallekin piti hankkia lohdutuslahjapussi.

Lunan lahjapussi sisälsi häränkorvia, kaksi herkkupötkylää, Mustin ja Mirrin synttärilahjaherkkupussin
sekä mustekalalelun, joka tosin kiinnosti Laraa enemmän kuin Lunaa.

Luna 3v

Luna täytti tänään jo huimat 3 vuotta! Pitää kai hiljalleen tottua siihen että neidistä on enemmän ja vähemmän virallisesti tullut aikuinen.

Kakku sisältää raakaa naudanjauhelihaa, raejuustoa sekä maustamatonta
kreikkalaista jugurttia. Koristeena päällä mustikoita.

"Pitääkö tässä oikeasti kameraanki kattoa..." 

Kakun jälkeen oli paketin avaus.

Pitäisi saada laitettua tänne postausta meidän edellisistä tokotreeneistä, niin kauan kun muistan mitä me siellä ollaan tehty. Mutta tässä on ollut ajatukset hieman muualla, kun tuli tuossa viime viikolla ostettua asunto. Iso rivarikaksio, joten saan vihdoin kaipaamani oman pihan. Muutto on todennäköisesti suunilleen maaliskuun puolessa välissä. Asunnossa on pieni työhuone (joka oikeastaan ei ole laillisesti huone), johon systeri muuttaa alivuokralaiseksi. Onhan tässä asuntoa etsitty kohta vuosi ja tämä täytti lähes kaikki vaatimukset. Pieniä miinuksia on etäisyys keskustasta (juna-asemalle n. 2km) sekä työhuone/systerin huone olisi voinut olla hieman isompi, mutta minun palkalla olisi ollut hankalaa löytää kaikkia vaatimuksia täyttävää asuntoa. _

Luna 2-vuotta, tokokoe sekä mätsäri

Meidän pikkuneiti täytti 21.helmikuuta 2 vuotta! Synttäriaamuna ruokana oli tarjolla kakkua (kalkkunafile pohjalla, yrjölänpuuroa sekä raakaa jauhelihaa päällä). Tein kakun sekä Lunalle että Lolalle, joka oli meillä mätsärin takia. Lolallahan oli synttärit tammikuun 8. päivä, eikä me oltu sitä mitenkään juhlistettu, joten vanhempikin neiti sai sitten oman myöhäisen synttärikakkunsa.  Lahjaksi Luna sai putkiluun, kaksi jotain nilkkaluuta sekä herkkupussin.

Synttärikakut

Lahjojen avausta

Lahjan tutkimista

Lauantaina 20. päivä kävimme uudelleen tokokokeessa, ja voin suoraan sanoa että perseelleen meni. :D Ensinnäkin alokasluokan oli laitettu alkavan klo 16, mutta pääsimmekin aloittamaan vasta 16.40, kun edellinen EVL-ryhmällä meni yliajalle. Olimme paikalla 45 minuuttia ennen oletettua aloitusaikaa paikalla, joten jouduimme sitten odottamaan minusta turhan pitkään.  Lunalla oli hyvä vire kun koealueelle päästiin, mutta se vire katosi siinä odottaessa. Meillä kun ei ollut mitään hajua, missä vaiheessa koetta EVL-ryhmä oli menossa, niin ei oikein uskaltanut lähteä Lunan kanssa lenkillekään.  Siinä odottaessa kerkesin itse jäätyä eikä Lunallakaan loppupeleissä ollut enää kovin lämmin, kun se hakeutui minun kylkeeni makaamaan.

Tein aina välillä Lunan kanssa tokoliikkeitä odottaessa, mutta kun neiti sitten lopulta kyllästyi odottamaan alkoi se haistelemaan tekonurmialustaa. Siinä vaiheessa alkoi pieni epäilys omasta suorituksesta hiipiä päähän, kun tämän jälkeen jouduin kirjaimellisesti vetämään neidin mukaani eikä siltikään kuono noussut maasta.

Eräs katsojista antoi vielä hieman paineita, kun rouvahenkilö tuli keskustelemaan kuinka hänelläkin on Isbahan’s cockeri, jonka kanssa tokoili. Isbahanilla ei ole kovinkaan montaa tokoilevaa cockerspanielia, joten luulen tietäväni kuka tämä rouva oli. Ja jos olen oikeassa hänen tokoileva cockerinsa  Isbahan’s Really Unique ”Siiri” kisasi EVL-luokassa ennen eläköitymistä. Ja me sitten vedetään oikein pohjalukemat tämmöisen henkilön edessä. No aina ei onnistu ja sille en voinut mitään. Me jatketaan treenaamista ja kokeilemme myöhemmin uudestaan.

Tässä vielä meidän tulokset pohdintoineen, vaikka hävettääkin nämä kertoa:

Seuraaminen – 5

Tämä oli katastrofi. Lunalla on seuruu aina ollut ongelma, mutta nyt tätä ei voinut kutsua edes seuraamiseksi. Luna lähti liikkeelle ihan hyvin, mutta jo parin metrin jälkeen neiti jäi jälkeen. Ja nyt ei puhuta siitä normaalista jälkeen jäämisestä vaan Luna ihan oikeasti lopetti seuraamisen ja jäi haistelemaan maata. Tämä tapahtui varmaan 3-4 kertaa koko seuruun aikana, joka kerta jouduin kutsumaan sen uudestaan seuraamaan. Kokonaisuudessaan Luna seurasi hyvin ehkä 3-5 metriä, loppu oli jotain mitä ei voi seuraamiseksi kutsua.  Kun liike loppu minun teki mieli vajota maan alle. En tiedä miten tuomari antoi meille edes sen vitosen, vai onko säälipisteiden anto sallittua? Tuomari kommentoi että ohjaaja sentään totteli hyvin liikkuria. : ’D

Seuruusta maahanmeno – 6

Jos jotain positiivista voin tästä sanoa, niin se että edelliseen kokeeseen verrattuna saimme pisteen enemmän. :P Liikkeeseen lähtö oli Lunalla hidas ja neiti ennakoi ja meni maahan ilman käskyä jo parin metrin jälkeen. Jouduin kutsumaan Lunaa ja sanomaan seuruu käskyn uudestaan, jonka jälkeen saimme liikkeen hyvin loppuun.

Luoksetulo – 9

Tässä ei ollut mitään ongelmaa tälläkään kertaa. Perusasento lopussa oli vino mistä meni piste.

Kapulanpito – 10

Ei tässäkään mitään ongelmaa.

Kaukokäskyt – 0

Tässä mielestäni meidän paikka oli hieman huono. Kaukokäskyt tehtiin 2 metrin päästä kehän reunasta, ja yleisö oli myös siinä parin metrin päässä. Laitoin Lunan perusasentoon ja siirryin kauemmas. Viime kokeessa Lunahan tuijotti minua koko ajan, mutta ei tehnyt liikkeitä käskystä. Tällä kertaa oli päinvastoin. Luna ei katsonut minua ollenkaan, neiti vaan tuijotti yleisöön koko ajan. Sanoin istukäskyn, mikä yllättäen kaikui kuuroille korville. Useamman sekunnin jälkeen Luna vaivautui katsomaan minua ja sanoin äkkiä käskyn uudestaan. Luna nousi ja sen jälkeen jäi taas katselemaan yleisöön eikä käskyt menneet perille. Sain kumminkin tehdä liikkeen loppuun, eli kun Luna lopulta taas katsoi minua sain sen maahan.

Hyppy – 0

Luna lähti ihan hyvin, mutta ei tälläkään kertaa hypännyt. Tosin tällä kertaa se ei edes tullut minun luokse vaan jäi esteelle haistelemaan maata. Nollillehan se meni, mutta sain harjoituksen vuoksi ottaa liikkeen uudestaan ja tällä kertaa Luna tuli yli.

Seuraavana yönä (yöhän on oikein hyvä aika pohtia pieleenmenneitä suorituksia?) jäin miettimään tätä liikettä. Voiko se vaikuttaa jotenkin, kun vaikka Luna ei sitä estettä hyppää, niin minä kehun sitä suorituksen jälkeen? Voiko tuo pikku pääkopassaan ajatella että ei sitä tarvitse hypätä, kun kehuja saa siitä kiertämisestäkin? Kotonahan minä en kehu epäonnistuneesta suorituksesta vaan otan liikkeen uudestaan ja kehun vasta kun se onnistuu.

Paikkamakuu – 6

Tuplakäskyt sekä maahan mennessä että ylösnoustessa. Luna otti jostain syystä koko kokeen ajan häiriötä liikkurista ja kun liikkuri käveli meidän eteen Luna tuijotti sitä eikä siis kuullut ensimmäistä maahan-käskyä. Paikkamakuu itsessään sujui hyvin, neiti hieman haisteli maata, mutta laski päänsä sen jälkeen ja odotti nätisti ajan loppuun.

Kokonaisvaikutus – 8

Tästä ei selitetty oikeastaan mitään, tuomari totesi että lisää harjoitusta ja vireen nostoa ennen koetta. No, vire meillä olisi voinut olla parempi, jos ei olisi ensin tarvinnut odottaa kokonaista tuntia. Mutta sille ei nyt mitään voinut. Kokonaispisteet oli ihan hyvät suoritukseen nähden, antoiko sitten säälistä kun minä niin yritin vaikka Lunaa ei tuntunut kiinnostavan.

Pisteet 114p ja ALO3.  

Jos jostain voin Lunaa kehua kunnolla, oli se alun luoksepäästävyys. Luna meni itse tuomarin luokse ja antoi tämän varovasti silittää! Juoksutarkastuksessa jouduin ottamaan neidistä kiinni kun tuo taas piilotti pehvansa tuomarilta.

Alun perin olin ajatellut mennä huhtikuun alussa kokeilemaan uudestaan Porvooseen, mutta saa nyt nähdä jätänkö tyynesti myöhemmäksi. Pitää varmaan käydä treenaamassa Keravan keskustassa, jotta Luna tulisi immuuniksi häiriölle. Systerin kanssa kokeen jälkeen keskustellessani totesinkin, että sinällään ärsyttää tämä tulos, koska Luna osaa kaikki liikkeet ja seuruuta lukuun ottamatta se osaa ne todella hyvin. Kotona, ulkona ja treeneissä harjoiteltaessa pystymme tekemään 4-5 liikettä hyvin putkeen ilman palkkausta, mutta kokeessa ei sitten vaan onnistuta.

Tokotunnilla sunnuntai-iltana keskustelin taas hieman kouluttajan kanssa, joka oli sitä mieltä että haistelu todennäköisesti oli sijaistoimintaa, eli Luna reagoi minun jännitykseeni. Osittain varmaan johtukin siitä, mutta minä luulen osasyyn olevan myös se pitkä odottaminen. Tähän kouluttaja totesi että koira vaan autoon odottamaan, jos odotusaika on pitkä. Jälkeinpäin ajatellen sehän olisi ollut todella hyvä vaihtoehto, Lunalla olisi kierrokset nousseet autossa odottaessa ja se ei olisi kerennyt kyllästymään kisapaikalla. Pitää tajuta tämä seuraavalla kerralla jos menee odottamiseksi.

Videota en tässä kehtaa julkaista, oli se sen verran huono suoritus meiltä.

-

Sunnuntaina lähdimmekin ajamaan kohti Kouvolaa. Olin paria päivää aikaisemmin huomannut facebookin Match Show -ryhmässä ilmoituksen koiratapahtumasta. Todettiin systerin kanssa ettei meillä ollut suunnitelmia kyseiselle päivälle, joten haimme Lolan tädin luota Lunan tokokokeen jälkeen. Sunnuntaiaamuna hieman kyllä mietin, että kannattaako lähteä ajamaan, kun sää oli aika kamala, mutta varasimme lopulta vain tarpeeksi aikaa matkaan. Ilmottautuminen alkoi 11.00 ja kehät 12.00, lähdimme puoli kymmenen maissa kotoa ja ajoimme hieman vajaa pari tuntia Kouvolaan. Välillä tiet olivat tosi huonoja ajaa, joten oli ihan hyvä että varasimme enemmän aikaa.

Mätsäri oli Etelä-Suomen Ryttykuonojen järjestämä. En tiedä onko yleensäkin mätsäreissä, jotka ovat pääkaupunkiseutua kauempana, huomattavasti vähemmän osallistujia vai saiko sää ihmiset pysymään kotona. Yleensä (varsinkin pääkaupunkiseudulla) talvimätsärit ovat todella täysiä, kun kisoja ei ole kuin yhdet tai kahdet kuukaudessa. Kesällä sitten helpottaa kun samana päivänä voi olla jopa 4 eri mätsäriä 30 km säteellä.

Pienten aikuisten ryhmässä oli tällä kertaa kokonaisuudessaan 10 koiraa, kun normaalisti talvikaudella olevissa kisoissa on useita kymmeniä. Olimme Lunan kanssa kolmantena kehässä ja vaikka tässä on näyttelyistä ollut pari kuukautta taukoa, antoi neiti yllättävän hyvin tuomarin hiplata. Ei se edelleenkään siitä näyttänyt nauttivan, mutta ei väistänytkään. Ainakaan pahasti. Tuomari tosin taisi tykätä siitä, kun Luna oli itse hyppäämässä pöydälle. Neiti sai myös kehuja puhtaista hampaistaan.

Saimme ensimmäisestä kehästä punaisen nauhan.

Lola oli viimeisenä kehävuorossa. Heilläkin meni hyvin ja saivat myös punaisen nauhan.

Tässä vaiheessa naureskelin, kun molemmat jatkoivat punaisissa, että varmistimme ainakin yhden sijoituksen. Koska punaisissa ja sinisissä ryhmissä oli molemmissa lopulta se 5 koiraa, joista 4 palkittiin. Punaisissa meillä oli kaksi pahempaa vastusta, toinen oli japaninpystykorva ja toinen (mielestäni) lhasa apso. Molemmat esiintyivät hyvin, tosin lhasa apson esittäjä näytti vetävän koiraa hihnan päässä, joten sen kulku ei nyt ollut hirveän nättiä omaan silmään.

Lopputuloksena molemmat koirat sijoittuivat. Lola oli kolmas ja Luna ykkönen! Tästä kehästä saimme palkinnoksi 2x 3kg Racinel -nappulaa. Jouduimme siis jäämään vielä odottamaan BIS-kehän alkua. Mätsärialue oli vanha kasvihuone, josta oli tehty koiraharrastustila, mikä muuten vaikutti ihan hyvältä paikalta, mutta lämmitystä siellä ei ollut. Sitten kun siinä odottelit omaa vuoroa, kerkesi varpaista katoamaan tunto. Lola jääty jo heti alkuun ja sille piti hakea autosta viltti ympärille.

BIS-kehässä sitten enää vain seisotettiin koiria ja tuomarit kävivät jokaisen koiran luona vielä uudestaan. Yllättävän hyvin Luna antoi muidenkin tuomareiden silittää, vaikka oli koko ajan epäluuloisen näköinen. Sijoitusta ei tästä kehästä kumminkaan tullut, mutta lohdutuspalkinnoksi saimme Nutrolinin Iho ja Turkki-öljyn.

Sitten pakkasimme tavarat kasaan ja lähdimme ajamaan kotia kohti. Parissa tunnissa oli hyvin kerennyt tiet sulamaan ja paluumatka sujui hieman nopeammin.

Luna 1v

Tänään Luna täytti vuoden. Lahjaksi tyttö sai systeriltä pehmolampaan ja minä kävin ostamassa hieman erilaisen aktiviteettipallon. Iltaruokana oli taas herkkukakku (sisältäen NEU-makkaraa sekoitettuna pieneen määrään raejuustoa ja piimää, koristeena nappuloita ja päällä juustoraastetta)

Luna ja Lahjalammas

Poseerataan nyt sitten

Saanko jo maistaa?

Riittäiskö kuvat jo, saisinko nyt syödä?

.