Maaritin toko

Kuukausi taas on vierähtänyt ja oli aika Geishan kanssa suunnata kohti hallia ja Maarit Hellmanin valmennusta.

Ollaan Geishan kanssa ahkerasti treenattu seuraamista (tai pikemminkin minä sitä oikean paikan palkkaamista). Kuvittelin meidän osaavan jo paremmin, mutta näyttäessäni seuruuta Maaritille, edisti Geisha taas jonkin verran. Ei toki niin pahasti, kun edellisellä kerralla, mutta edisti kumminkin. Olen jokaisella lenkillä ottanut seuruuta lyhyen pätkän ja palkannut muutenkin kun Geisha omatoimisesti tulee seuraamaan oikeaan paikkaan. Mutta ei se näköjään ole vieläkään iskostunut tai sitten minä olen palkannut kumminkin pieleen.

Maarit myös totesi, että pikkuG:n perusasento on myös aika edessä ja välillä neiti jää vähän lonkalleen istumaan. Olen korjannut Geishan perusasentoa laittamalla sen tekemään kiepin siinä minun vieressä. Maarit sanoi, että vaikka Geisha siinä korjaa paikan paremmaksi, jää se useammin lonkalleen. Hän suositteli ottamaan Geishan aina edestä perusasentoon. Kokeilin sitten niin, eli ohjasin ensin neidin eteen ja siitä takaisin sivulle. Maaritin mukaan Geisha jäi heti paljon parempaan asentoon.

Lopuksi katsoimme kapulaa. Siinä Geishalla on mielestäni tullut selkeää edistystä, mutta edelleen se on kaukana täydellisestä. Edistystä on tapahtunut siinä, että neiti tuo kapulan jo kaksi kertaa kolmesta käteen asti. Toki, samalla todennäköisyydellä se kapula myös tippuu matkan aikana ainakin kerran. Voin myös antaa kapulan Geishalle ja se pitelee sitä vaihdellen muutamasta sekunnista melkein 10 sekuntiin. Toki se kapula pyörii suussa minkä kerkeää, mutta ei sitä enää ainakaan pudota heti. Välillä saan Geishan perusasentoonkin kapulan kanssa.

Maarit ohjeisti jatkamaan pitkänmatkan noutoja, mutta niin että Geisha kunnolla juoksisi kapulan kanssa takaisin. Joten teimme niin, että pidin Geishaa pannasta ja heitin kapulan. Ensin Maarit ohjeisti päästämään neidistä irti kun kapula osuu ensimmäisen kerran maahan ja näin tein. No, pikkuG:hän lähti kuin ohjus ja hyppäsi vauhdissa kohti kapulaa etu tassut edellä. No kapulahan sitten sinkoili vähän joka suuntaan  ennen kuin Geisha sai siitä kiinni. Kun pikkuneiti kääntyi minua kohti aloin kehumaan ja kutsumaan Geishaa. Kuten Maarit oli ajatellut, otti neiti kapulasta paremman otteen ja lähti juoksemaan luokse. Ote oli hyvä, eikä kapula pyörinyt suussa. Ainut vika, että kapula tippui parin metrin päässä minusta. Mutta tehtävänä oli saada ote kunnolliseksi, niin siinä onnistuttiin. Otimme vielä heiton uudelleen, mutta nyt Maarit käski odottamaan, että kapula pysähtyy. Koska liikkuva kapula kiihdytti neitiä selvästi liikaa. Hän myös suositteli, että kapulan taakse laittaisi jotain ns. estettä, jolloin G todennäköisesti hidastaisi vauhtia eikä rynnisi kapulalle tassut edellä. Heitin kapulan pitäen edelleen Geishan pannasta kiinni ja Maarit meni tässä treenissä esteeksi kapulan taakse. Lähetin neidin noutoon, näin vain että se juoksi kapulalle ja kapula ei ainakaan hirveästi lennellyt mihinkään. Sitten Geisha tuli tuhatta ja sataa takaisin, kun sitä hihkuen kutsuen kyykistyin. Ja lopputuloksena sain kapulan lentäen syliini. Maarit totesi, että Geisha nosti nyt kapulan aivan täydellisesti. Hän myös sanoi että pientä kapulahulluutta on havaittavissa siitä millaisella vauhdilla pikkuG ryntää kapulalle. Tietenkään ylimenevä hulluus ei ole hyvästä, mutta kun lähtökohta oli se, ettei neiti tykännyt tai kiinnostunut kapulasta ollenkaan, niin ehkä pieni hulluus sallitaan.

Samalla tässä totesin, kuten jo pari kertaa aikaisemminkin, että pienen bordercollien vauhti on aivan toista maata verrattuna totuttuun snaapelivauhtiin. Meillä saattaa tulla ongelmia myöhemmin, kun mukaan tulee luoksetulon pysäytykset.

Pitää vain hankkia Geishalle pantaan sellainen käsilenkki, koska neiti ei tykännyt yhtään kun yritin kaivaa sen runsaasta turkista pantaa esille ja siitä pannasta sitten vielä sitä metallirinkulaa. Ja Geishan panta on kumminkin leveä ja siinä on iso metallirengas. Sillä vaan on tuota karvaa reilusti.

Loppuun otimme sitten vielä luopumisharjoitusta. Tarkoitus oli odottaa, että Geisha luopuisi kädessä olevasta herkusta/lelusta niin, että se pitäisi kontaktia minuun ja pitäisi suunsa kiinni. Ajatus tässä oli, että Geisha saataisiin rauhoittumaan ja jäämään sellaiseen ”luopumistranssiin”, jonka aikana sille annettaisi kapula pidettäväksi. Tarkoitus olisi että neiti jäisi tähän transsitilaan, eikä pureskelisi sitä kapulaa. No, kokeilimme tätä vielä lopuksi, mutta kiihdyttävien kapulannoutojen jälkeen Geishalla oli hieman hankaluuksia rauhoittua niin paljoa, että tehtävä olisi onnistunut. Kyllä neiti ne namit jätti rauhaan, mutta ei sillä ollut pienintäkään hajua, että sen pitäisi kontaktiakin tarjota.

Mutta tätä pitää nyt treenata vaikka kotona, hieman helpommassa ympäristössä ja ilman kiihdyttävää alkutreeniä.

Maaritin valmennuksessa

Taas oli aika Maaritin valmennuksen. Suunnittelin Geishan kanssa näyttäväni meidän kapulan tilannetta sekä seuraamista.

Alotimme seuraamisesta. Näytin alkuun millaista se meillä tällä hetkellä on. Geishan suoritus oli aika meidän tasoinen, se oli aika pomppivaa, ja välillä irrottiin hieman kauemmas. Mutta kyllä se jotenkuten näytti seuraamiselta.

Maarit totesi, että Geishan seuraaminen on hyvän näköistä, mutta seuraamispaikka on valunut liian eteen. Olin tämän itse huomannut perusasennoissa, että neiti jää liian eteen, mitä se ei alkuun tehnyt. Tähän kuulemma on muutama syy. Yksi oli se että Geisha on bordecollie, niille kuulemma tuppaa helposti seuruu keulia. Toinen oli minun tapa pitää ylimääräisiä nameja oikeassa kädessä ja sitä kättä vatsanpäällä (josta saan nopeasti lisää nameja). Koska palkka on minun edessä, pyrkii neitikin eteenpäin. Ja tähän liittyen kolmantena kohtana, palkkaan Geishaa liian eteen.

Käskyksi tuli palata sen verran treeneissä taaksepäin, että palautetaan Geishalle oikea seuraamispaikka takaisin. Tämä tehdään ihan palkkaamalla aina housun sauman kohdalle, eikä koskaan siitä eteenpäin. Ja Maarit suositteli aloittamaan taas todella tiheällä palkkaamisella ja kun paikka alkaa taas pysyä niin ihan sekunnin-kaksi taukoja palkkauksessa. Ja käskyksi tuli seurauttaa nyt vain suoria pätkiä.

Seuraavaksi katsottiin meidän kapulaa. Geisha ei edelleenkään suostu pitelemään sitä, jos annan sen suoraan suuhun. Mutta neiti nostaa sen kapulan maasta jo paljon paremmin ja voi tuoda sen minulle käteen. Edelleen siinä on selvästi näkyvissä se, että Geisha oikein välitä kannella sitä kapulaa (eli se useasti saattaa tippua kertaalleen matkalla minulle), mutta kyllä se kapula kuitenkin palautuu minulle. Kokeilimme myös heittämällä kapulan kaummas, mutta kuten itse osasin arvata, Geisha lähti vauhdilla kohti kapulaa, mutta kuten leluilla jätti sen sitten sinne. Kyllä sekin kapula sitten haettiin kun näin pariin kertaan pyysin. Mutta Maarit käski jatkamaan tätä lyhyemmältä matkalta noutoa, jotta se saadaan kunnolla vahvaksi.

Tässä vaiheessa meidän aika oli jo käytetty, mutta seuraavaa koirakkoa ei näkynyt joten jatkoimme treenaamista. Aloimme harjoittelemaan targettia. Geishalle oli tuttua kyllä eteutassutargetti, mutta nyt lähdettiin siihen hieman eri ajatuksella. Eli tarkoitus olisi saada opetettua niin että Geisha vähän niin kuin hyppäisi etutassuillaan targetille.

Koska lainasin Maaritin targettia, otimme alkuun muutamia toistoja ihan sillä että neiti vei tassut targetille. Sitten lähdimme vetämään targettia poispäin, jotta Geisha lähtisi perään. Heti kun tassut osuivat liikkuvalle targetille, tuli palkka. Tätä teimme hetken aikaa, kunnes kokeilimme vielä niin, että laitoin lelun targetin alle ja kun neiti osui targetille, lähti lelu liikkeelle. Tästähän Geisha innostui, tosin ensimmäinen kerta meni minun takia pieleen, koska erehdyin tottumuksesta sanomaan namipalkkasanan enkä lelua.

Viimeiseksi kerettiin ottamaan vielä kaukokäskyjä. Näytin ensin miten olen alkanut opettamaan namilla ohjaamalla kaikkia variaatioita (oikeastaan seiso-istu on jäänyt vähän vähemmälle). Tähänkin Maarit halusi, että saataisiin ns. hyppivät vaihdot. Eli Geisha hypähtäisi istumasta maahan ja maasta istumaan. Tai istumasta seisomaan. Eikä laskeutuisi rauhallisesti, kuten se tekee nyt namien kanssa.

Aloitimme tämän I-S treenin ottamalla käyttöön korokkeen. Tarkoitus oli, että Geisha istumasta hypähtäisi seisomaan etutassuilla korokkeen päälle. Yritin monta kertaa innostaa neitiä hypähtämään korokkeelle, mutta pikkuG tarjosi vahvasti rauhallista nousemista. Samalla tavalla ajatus oli, että korokkeelta pitäisi hypähtäen laskeutua, mutta pentu oli edelleen eri mieltä asiasta. Joten Maarit totesi, että harjoitellaan erikseen pelkkää sellaista hyppyä. Ohjasin siis Geishan korokkeelle ja ensin yritettiin saada käsikosketuksella neitiä hypähtämään vähän ylöspäin. Geisha kyllä kosketti kättä, mutta siinä vaiheessa kun käsi siirtyi niin ylös ettei siihen enää ylttänyt, niin neidistä tehtävä oli ihan tyhmä. Joten vaihdoimme namin tavoitteluun ja johan neiti alkoi hypähtämään. Saimme monta hyvää hypähdystä, mutta pikkuneiti ei osannut sitä vielä yhdistää korokkeelle nousuun, kun sitä kokeilimme.

Siirryimme sitten I-M treeniin. Sain Geishan hypähtämään hienosti maahan heti, mutta maasta istumaan olikin sitten taas hankala. Tähän sain ohjeen, että otan molempiin käsiin nameja, toisen käden pidän alhaalla siinä kohti missä Geisha olisi maaten ja toisen käden ylhäällä, mistä Geisha saisi sen istuen. Ja ajatus olisi, että neiti saisi vuorotellen aina toisesta kädestä namin. Tämä toki vaati hieman alkutreeniä, jotta Geisha tajusi, että namin tosissaan saa vain vaihtamalla tavoiteltavaa kättä. Mutta yllättävän nopeasti treeni alkoi sujumaan. Eihän se vielä ollut sellaista kun lopputulema piti olla, mutta alkoi siellä näkyä napakampaa nousemista.

Maaritilla oli joku neuvo vielä S-M vaihtoon, mutta nyt täytyy myöntää että tällä kertaa valmennuksessa tuli niin paljon asiaa, että minulle ei ole tästä enää mitään mielikuvaa. Muuta kuin että siitä puhuttiin. Pitää 

 40 minuutin treenaamisen jälkeen, saapui lopulta seuraava koirakko paikalle ja meidän treenimme päättyi. 

Crufts koiratanssiyleisö

Maarit Hellmanin tokokoulutus

Meillä alkoi hieman ex tempore Maarit Hellmanin EVL-tason tokokoulutus. Tieto tuli viikko ennen kurssin alkua, joten hieman oli keskusteltava esimiehen kanssa työvuoroista, kun kurssi alkaa klo 17, milloin yleensä pääsen vasta töistä. Onni onnettomuudessa, neljän kerran kurssista kaksi osui vapaapäivään, joten kahden työvuoron muuttaminen näin lyhyellä varoitusajalla onnistui.

Meillähän on tuo toko ollut hieman taustalla kun ollaan keskitytty rallyssa valiotulosten saamiseen, mutta pientä treeniä silloin tällöin ollaan kumminkin tehty.

Mutta täytyy sanoa, että ei ole pitkään aikaan tarvinnut niin hävetä kuin tällä meidän ensimmäisellä tokotunnilla. En nyt tiedä onko hävetä oikea sana, mutta ei nyt kaikki mennyt ihan niin kuin piti.

Olimme ensimmäisenä vuorossa ja tarkoituksena oli ottaa muutama liike koemaisena (tosin palkata sai halutessaan ja apua sai antaa). Totesin suoraan että annan Lunalle apuja jos tarvitsee, kun nyt taas oli aikaa edellisistä treeneistä.

Pitkähkön pohdinnan ja etsimisen jälkeen ostin Lunalle häkin, jossa se saa takapenkillä matkustaa. Koska neiti on erikoistunut hirttämään itsensä turvavöihin.

Larakin pääsi kokeilemaan matkahäkkiä, mutta arvostus oli nollassa.

No, neitihän oli aivan täpinöissään päästessään taas treenikentälle. Joten vauhtia oli ehkä vähän liikaakin ja korvat toimi enemmän koristeena.

Ensimmäisenä otettiin luoksetulo, jossa Lunan ensimmäinen pysähdys seisoman venyi piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkälle ja tarvitsi kaksi käskyä. Kyllä siinä ensimmäisen käskyn kohdalla jotain pientä aivonystyrää selvästi kutkutti, kun vauhti hieman hiljeni, mutta pysähtymistä ei tullut. Toinen pysähdys, maahanmeno, sujui sitten ihan hyvin, mutta matkaa ei tosin enää ollut pahemmin jäljellä, joten Luna meni maahan varmaan vajaan kahden metrin päässä minusta. Läksyksi tuli takapalkan kertausta.

Toisena otettiin sitten Z-liike, joka on Lunalla yksi varmimmista. Ja jokaisen jäävän neiti suoritti oikein, mitä nyt hieman edisti seuruussa. Minulla oli ehkä enemmän ongelmia muistaa miltä puolelta tötsiä kuului kulkea.

Ompelin Lunalle uuden kylpytakin. 

Kiertohyppynouto ei sitten onnistunut ollenkaan, koska bongaamisen kanssa oli ongelmia. En tiedä vaikuttaako tähän nyt rally, koska Luna yritti katsoa vasemmalle etuviistoon enemmän kuin suoraan eteen. Ja kun pyysin bongaamaan, lähti Luna jo juoksemaan hieman randomisti eteenpäin. Jouduin useasti kutsumaan neidin takaisin sivulle ja lopulta pitää pannasta kiinni bongauskäskyn antaessani. En tiedä mistä tämä nyt on tullut, kun ei Luna sitä rallyssakaan tee, voin rauhassa sanoa ”missä kierrä” ja vasta sitten tulee pelkkä ”kierrä” käsky, jolloin saa lähteä. Kouluttaja pohti että ottaako se nyt vaan sen käskysanan ja lähtee siitä, mutta tämä ei tosissaan aikaisemmin ole ollut ongelmaa. Ja siinä bonkauksessa on pakko olla tuo käskysana, koska neitihän bongaa muuten aivan kaiken kuin sen mitä pitää. :’D

Ja neitihän jäi myös iloisesti kapuloihin kiinni, kun yritin keskeyttää kapulalle menon ja saada lähtemään kiertoon, niin Luna vaan vaihtoi kapulalta toiselle useaan otteeseen.

Lopulta jouduin lähettämään neidin kapuloiden kohdalta kiertämään, jolloin se merkkitötsä löytyikin helpommin kuin edessä ei ollut mitään muuta. Tosin, kierron jälkeinen pysähtyminen oli jälleen hepreaa, joten otin kierron uudelleen. Toisella yrittämällä stoppi oli hyvä. Siitä sitten lähetys oikeanpuoleiselle kapulalle, jonka luo Luna meninkin niin vauhdilla ettei saanut siitä kiinni ja kapula lensi monta metriä eteenpäin. Kun se kapula oli lopulta suussa, oli neiti ohittanut jo esteet, joten eihän siitä päässyt hyppäämään enää mitenkään.

Otimme sitten tuon hyppyosuuden uudelleen, eli jätin Lunan muutaman metrin päähän kapulasta ja pyysin sen jälkeen ottamaan kapulan ja hyppäämään, mikä sujuikin sitten hyvin.

Kouluttaja totesi, että minun kannattaa mieluummin ottaa koira takaisin sivulle ja aloittaa ns. alusta, vaikka hieman lähempää kohdetta, kuin että yritän uudella käskyllä saada sitä lähtemään kiertoon.

Viimeisenä otettiin kaukokäskyt. Näissä ei nyt sinällään ollut isompaa ongelmaa, kaikki vaihdot sujuivat, mitä nyt istu-seiso vaihto tarvitsi kaksi käskyä ja seiso-istu vaihdossa neiti veti tapansa mukaan persuun alleen. Kouluttaja totesi, että vaikka S-I:ssä se siirtyminen oli aika iso, niin kyllä siitä näki että jotain ideaa siellä pääkopassa on, koska siinä tuli myös pieni hyppy taaksepäin.

Loppuun yritimme ottaa kiertohyppynoudon merkin bongausta. Kouluttaja suositteli, että laitetaan esteiden kummallekin puolelle omat kiertomerkit ja lähetetään vuorotellen puolelta toiselle. No, Lunalla ei se bongaus vaan onnistunut näissä treeneissä. Esteet ja kapulat oli paljon mukavampia bongata, kun ne oli lähempänä. Tähän kouluttaja totesi, että otetaan harjoitteluun niin, että laitetaan palkkakuppi kierron taakse, jotta Lunalla olisi suurempi houkutus bongata se kierto. Tämähän on sinällään tuttujuttu, koska samaa mekanismia käytettiin ruudun opettelussa. Siinä tosin tuli ongelma kun Luna jäi etsimään sitä palkkakippoa. Todennäköisesti sama ongelma tulee tässäkin, mutta jos ei muuta keinoa bongauksen arvon kasvattamiseen ole, niin sitten se on niin.

Talviturkitkin on nyt kunnolla heitetty pois.