Koiramessut 2022

Jälleen kerran oli se aika vuodesta, kun lähdimme kohti Pasilaa ja Messukeskusta. Meillä oli kaikki kolme paimenta ilmoitettu jokaiselle päivälle. Menimme ensimmäistä kertaa autolla paikalle, kun oli kolmen koiran lisäksi kaksi häkkiä kannettavana ja mahdolliset ostokset lisäksi takaisin päin. Joten tutkittiin hieman edellisten vuosien kokemuksia parkkihalliin menosta, ja monessa varoitettiin valtavista ruuhkista jolloin on meinattu myöhästyä kehästä. Moni sanoi, että kahdeksan jälkeen pitää varautua ruuhkiin, joten ajoitimme menomme ennen kahdeksaan. Lähdimme siten joka aamu seitsemältä ajamaan kohti Pasilaa ja pääsimme jonoitta ajamaan parkkihalliin.

Messujen myyntipuoli oli pienoinen pettymys. Ständejä puuttui useita, joten monet suunnitellut ostokset jäivät suorittamatta. Tavoitteena minulla oli saada Geishalle joku hieman kevyempi lämmittävä takki, Leuchtien-valopanta ja mahdollisesti tossut talvea varten.

Paras tarjous oli Pompan pisteellä. Ruskean jumppapompan sai –50% alella. Jumppapomppa oli yksi, mitä olin Geishalle ajatellut ja koska miltään muulta pisteeltä ei kevyttä lämmittävää takkia löytynyt, lähti yksi jumppapomppa mukaan. Toki olisin toivonut väriksi mieluummin oranssin tai turkoosin ihan näkyvyyden takia, mutta kyllä tuo ruskeakin on ihan kiva.

Kanan pisteeltä lähti mukaan oranssi-turkoosi silkopanta, usealta pisteeltä otettiin näytteitä.

Perjantai

Bordercollieita ilmoitettu 41kpl, (junnunarttuja 10, valioita 7)

Näin ensimmäisenä päivänä, kuin kaikki oli uutta ja jännää ja kiihdyttävää, oli Geishalla kehässä hieman vauhtia liikaa. Tämä sitten näkyi liikkeessä sivullevetona, mikä toki vaikutti itse liikkeeseen.

Perjantaina tuomari: Cerbule Inga

Geisha - JUN EH:
14 months. Feminine girl. Missing 2 premolars in upper jaw. Correct bite. Correct eyes & ears. Prefer bit more angulation in shoulder & bit longer upper arm. Well angulated in rear. Moves narrow behind. Slightly loose elbows in front movement. Topline needs to be more steady in movement.

Kismet – JUN ERI:
14 months. Big strong girl. Correct head & expression. Missing 1 premolar in upper jaw. Correct bite. Good length of neck. Strong muscular body. Prefer longer upper jaw. Well angulated in rear. Correct coat & colour. Moves a bit close behind. Good movement in front. Topline needs to be more steady in movement.

Lara – VAL ERI
5 years. Lovely temperament. Feminine girl. Correct & full bite. Moderate length of neck. Good body. Would prefer slightly longer upper arm Well angulated in rear. Moves a bit narrow in rear. Good topline & tailset in movement.

Lauantai

Lauantai alkoi vielä aikaisemmalla (5.30) aamuherätyksellä, koska haimme siskopuolen pojan mukaan. Päivä alkoi tavalliseen tapaan kehänreunalta. Perjantaihin verrattuna bordercollieita olikin sitten ihan sikana.

Geishan liike oli lauantaina paljon tasaisempi kuin perjantaina, mutta sitten seisomisen kanssa oli ongelmia. Olen yrittänyt opettaa neitiä ottamaan askeleen-kaksi etutassuilla eteenpäin (pitäen takatassut paikoillaan), jotta saadaan selkälinja suoraksi. Mutta lauantaina, ne takatassut sitten eivät paikoillaan pysyneet vaan liikkuivat aina etutassujen mukana.

Käytiin kehien jälkeen vielä kiertämässä myyntipisteiden luona, mutta silloin siellä oli ihan sikana väkeä, joten ei siellä kauaa viihtynyt.

Lauantain tuomari: Eerola Päivi

Bordercollieita 66 (junnunarttuja 14, valioita 9)

Geisha – JUN EH:
Taitavasti edukseen esitetty. Sievä juniorinarttu. Turhan etuasentoiset lavat ja lyhyt kaula. Liian kaareva ylälinja, mitä lantio myöskin korostaa. Ilmeikäs pää. Keskivahva luusto. Nopeat liikkeet. Taitava esitys.

Kismet – JUN EH:
Hyvin narttumainen kokonaisuus. Vielä keskivahva. Kokonaisuutta häiritsee turhan jyrkkä lantio. Ajoittain iloinen häntä. Vielä kapea pää. Keskipitkä kaula. Lupaava karvanlaatu. Ei oikein malta esiintyä edukseen. Parempi seistessä, kuin liikkeessä. Reipas käytös.

Lara – VAL EH
Pikkusievä narttu. Selvä sukupuolileima. Hyvin narttumainen pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Polvikulmaukset saisivat olla voimakkaammat. Kevyet liikkeet. Turhan pörröinen ja pehmeä karva. Kauniisti edukseen esitetty. Melko siro luusto.

Sunnuntai

Sunnuntaina kävimme heittämässä tavarat kehänreunalle ja lähdimme tekemään viimeisen ostoskierroksen. Pääasiassa täytimme herkkuvarastot. Sunnuntaina kaikki junnut oli siirretty Nina Jangerille, kun muut pysyivät Kerssemeijer Cindyllä. Nina Janger oli sinällään meille todella hyvä tuomarinvaihdos, koska Janger on aikanaan tykännyt Larasta.

Jos arvosteluja vertailee, niin ihan kuin minulla olisi ollut aivan eri koira kehässä sunnuntaina kuin aikaisemmin. Tällä kertaa Geishalla ei ollut enää turbovaihde päällä liikkuessa, vaan yllättäen päästiin suurin osa ajasta jopa löysällä hihnalla. Myös seisominen onnistui, toki tällä kertaa tyydyin loppuasettelun tekemään ihan käsin korjaten.

Sunnuntain tuomari junnuilla: Janger Nina, muilla Kerssemeijer Cindy

Bordercollieita 51 (junnunarttuja 11, valioita 7)

Geisha –JUN-ERI (/JUK5):
14 kk, erinomaiset mittasuhteet, kauniit ääriviivat, hyväilmeinen pää, hyvä runko, sopiva eturinta, hyvä raajaluusto, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu vauhdikkaasti ulottuvalla tehokkaalla rotutyypillisellä askeleella, hieman kapea takaa, kaunis pitkä häntä, hyvä karvapeite, mukava käytös.

Kismet – JUN-ERI:
14 kk, erinomaiset mittasuhteet, hyväilmeinen pää, kaunis kaula ja ylälinja, hyvä runko, eturinta ja raajaluusto, liikkuu hyvällä rotutyypillisellä sivuaskeleella vauhdikkaasti ja kevyesti, hieman kapeasti takaa, hyvin kulmautunut edestä, mukava käytös.

Lara – VAL-ERI:
Elegant medium sized female. Feminine well shaped head with clean expression. Scissor bite. Well angulated. Could have better spring of ribs. Elegant bone. Tight feet. Moves ok but I'd like to see more drive behind. Good coat.

Eli kukaan paimenista ei saanut kummempia tuloksia. Mutta junnut käyttäytyivät pääasiassa oikein nätisti. Kismettiä hieman ehkä jänskätti perjantaina isossa täydessä hallissa, mutta nopeasti se siitä pääsi yli. Geishaa taas ei paikka niinkään jännittänyt, mutta pikkuneidillä on selkeää roturasismia havaittavissa. Muut bordercolliet olivat ok, mutta jos vääränrotuinen ilmestyi yhtäkkiä jostain lähelle, niin sille sitten saatettiin irvistää. Ja jouduin jokaisena päivänä hieman vahtia näyttelykehässä, ettei G yritä napata tuomaria hihasta. Myyntiständeillä taas paimenista tuli kaikkien kavereita, jos vähäänkään oli maistiaisia tarjolla.

Kickbikella pääsiäiseen

Hiljaiselta treenirintamalta päivää. Täytyy myöntää, että nyt kun ei ole ohjattuja treenejä saati kisoja, on tuo treeni-intokin ollut hakusessa. Sinällään taas, ehkä kunnon tauko tekee ihan hyvää itse kullekin.

Ryhmärämä, uutena tulokkaana mäykky Siiri. 

Olen monesti miettinyt talvella, että Laralla kun on virtaa olisi kiva lähteä harrastaa vetoa. Tyylilllä, että minä menisin suksilla ja Lara tietysti vetohihnassa edellä. No, taitaa olla turha satsata hiihtovarusteisiin kun ei täällä Etelä-Suomessa tiedä tuleeko sitä lunta vaiko ei. Siitä ajatus sitten siirtyi canicrossin suuntaan, mutta totesin, että minä itse inhoan (pitkänmatkan) juoksemista. 

Toisekseen, siinä vaiheessa kun Lara olisi vasta lämmitellyt, minä olisin jo kuoleman rajamailla.

Siitä sitten kolmantena vaihtoehtona tuli eteen kickbike. Niitä sitten katselin hieman pidempään ja lueskelin netistä käyttäjäkokemuksia. Muutamallakin sivulla moni kertoi ostaneensa tarvikkeet Kainpolta. Kainpo myi valmiita paketteja sisältäen kickbiken sekä koiravarusteet poislukien tietysti koiran valjaat.

Hinnat sitten vaihtelivat mukavasti parista sadasta eurosta lähemmäs tuhanteen euroon. Siinä pyöriä tutkiessani totesin, että ei ihan halvinta kannata ottaa, mutta sitten taas jos harrastus jää lyhyeen, niin ei tekisi mieli sitä tonniakaan pulittaa.

Lopulta päädyin Cross FIXiin. Hintaa kaikkien varusteineen (nyt mukaan lukien Laran vetovaljaat) tuli hintaa reilu 700 euroa. Kyseinen potkupyörä käy sekä maastoon että kaupunkiajoon, mutta ei ihan pienimmille metsäpoluille. Koira-adapterina valitsin Ultra Swingin. Kun tilaus oli lähtenyt, pitikin lähteä Laran kanssa valjaskaupoille.

Ainut harmitus on, että puhelimen liikuntaohjelmat ei oikein tunnista Kickbikella liikkumista. Google Fit otti päivän liikunta saldosta vain 1/3. Päivittäin tuli kumminkin liikuttua aika lailla se noin 10km, GFitin mukaan vain n.3km.

Sen verran hain niistäkin kokemuksia, että suurin osa suositteli bordercollielle joko huskyvaljaita tai Zero DC Short-valjaita. Lara tietysti ei ole ihan normikokoinen bc, mutta rakennehan sillä on kumminkin rodunomainen vaikka koko onkin pieni. Varmistelin vielä Kainpolta kumpia hän suosittelisi, mutta kuulemma kickbikellä mentäessä molemmat käy. Joten lähdimme sitten ajamaan kohti Murren Murkinaa, jossa molempia oli myynnissä ja parikin oli sanonut että myyjät osaavat auttaa oikean kokoisten valjaiden valitsemisessa.

Kokeilimme ensin myyjän avustuksella huskyvaljaita, joissa M-koko (normi bc-koko) oli aivan liian iso, mutta sitten taas yksi koko pienempi aivan liian pieni. Myyjä totesi tässä vaiheessa että huskyvaljaat voidaan unohtaa, koska koot menee aika samalla tavalla muun merkkisillä valjailla, joten sieltä ei löytyisi sopivaa. Siirryimme sitten Zeron valjaisiin. Sieltäkin jouduimme kokeilemaan paria eri kokoa. Ensimmäiset (koko SL) näytti hyvältä, mutta myyjä totesi että vetäessä valjaat osuu väärään kohtaan eturinnassa. Koon isommat (SB) sitten istuivat paremmin.

Kickbike saapui matkahuollon mukana parin päivän päästä. Siinä sitten menikin hetki koota. Vaikka jossain olikin mainittu, että paketin mukana tulevat ohjeet olivat p*rseestä, niin en muista milloin viimeksi minun on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin. Siis ihan oikeasti, ne ohjeet oli ihan surkeat. Ensinnäkin siinä oli kaikkien potkupyörien ohjeet samassa, eikä mikään ohje ollut suoraan Cross FIXille. Siinä sitten yritin verrata ohjekuvia ja edessäni olevaa pyöränrunkoa ja pohtia että mitä ohjetta lähden seuraamaan.

Kyllä se pyörä siinä hiljalleen alkoi kokoontumaan. Viimeisin isoin ongelma olikin sitten jarrut. Vaikka kuinka menin ohjeen mukaan, osui renkaat levyjarruihin koko ajan. Jouduin niihin kysymään hieman ohjeita ja kun toinen käyttäjä sekä Kainposta sanottiin että ei tarvitse mennä ihan ohjeiden mukaan vaan vähän silmä- ja näppituntumalla, uskalsin sitten kokeilemalla säädellä. Lopulta sain jarrut sellaisiksi, että ne eivät enää pitäneet hirveää meteliä, mutta silti ajaessa jarrut toimivat.

Pääsiäiseksi sitten mentiin vaunulle. Onni onnettomuudessa, että meillä on vaunu Inkoossa, joka kuuluu edelleen Uusimaahan.

Kävin heti torstaina lyhyen kokeilukierroksen kickbikella. Eli Laralle valjaat päälle ja pyörän eteen.

Täytyy sanoa, että en tiedä oikein miten oletin Laran toimivan. Yksi vaihtoehto oli, että Lara lähtee aivan täysillä vetämään, koska se tykkää rallattaa ja juosta. Toinen vaihtoehto, se joko pelkää pyörää ihan sikana tai sitten se yhdistää sen potkulautaan ja täten yrittää syödä sen. Positiivinen asia oli, että Lara ei toiminut jälkimmäisellä tavalla. Mutta ei se kyllä toiminut myöskään tuolla ensimmäisellä. Neiti kyllä lähti pyörän mukaan, mutta juoksi pikemminkin nätisti pyörän vierellä. Joka kerta, kun Lara meni sen verran edelle, että hihna kiristyi ja joutui ”vetämään”, neiti hidasti ja vilkuili epäluuloisena minua ja pyörää. Mutta kyllä Laran kanssa pystyi kulkemaan, mutta joudun itse tekemään paljon enemmän töitä.

Palasin Laran kanssa vaunulle ja otin hetkeksi Lunan pyörän eteen. Lunaahan minun ei ole tarkoitus vedätyttää mitään pidempiä matkoja, neidin polvien takia. Mutta Luna saa mennä pyörän kanssa omaa vauhtiaan. En usko että vapaasta juoksusta ja lyhyistä satunnaisista vetopätkistä on isompaa haittaa, koska juokseehan tuo vapaana muutenkin.

Hieman yllättäen, Luna olikin sitten kunnon turbo päästyään pyörän eteen. Oletin, että lähdemme Lunan kanssa rauhassa liikkeelle, mutta ei kun mitä, kun sain Lunan hihnaan kiinni, niin neitihän lähti kun ohjus eteenpäin. Eipä ollut tuolla kymppikiloisella mitään ongelmaa saada minua ja pyörää liikkeelle.

Hetki saatiin auringossakin paistatella.

 Teimme sitten melkein kaikki lenkit totuttaen koiria pyörään. Eli vaihtelin vuorotellen Lunan ja Laran pyörän eteen (Luna kulki lyhempiä matkoja). S. ja Bemmikin oli mukana. Hieman pohdin, että uskaltaako isoa poikaa ottaa pyörän eteen vai ollaanko ojassa sen jälkeen. Uskalsimme kumminkin testata pidemmän metsälenkin jälkeen, kun pahimmat virrat oli jo poissa.

Bemmillähän on taas voimaa ja massaa sen verran enemmän (kuten 3 vuotiaalla kultainennoutaja uroksella kuuluu ollakin), joten sillehän ei ollut vaiva eikä mikään vetää minua perässä. Suurimmaksi osaksi ajasta poika ravasikin nätisti tiellä pysyen, mutta sitten tuli niitäkin tilanteita, että Bemmi päätti yllättäen mennä joko pissalle tai haistelemaan jotain pusikkoon. Siinä et sitten pahemmin sanonut juuta etkä jaata vaan tuli pakollinen pysähdys ja yritin vain estää ettei se vedä minua pyörineni kokonaan sinne puskaan.

Luna ja Lara ovat sen verran kevyitä, että vaikka ne yrittivät mennä tieltä pois hajunperässä, ne eivät saa vedettyä minua ja pyörää sivusuunnassa. Mutta Bemmillä on sitä voimaa sitten senkin edestä ja se kyllä vaan vetää. Tytöt myös tottelevat suullisia käskyjä hyvin, mitä Bemmi taas ei tee. Aina satunnaisesti poika uskoi, kun kielsin vetämästä pusikkoon, mutta tarpeeksi hyvän hajun tullessa kohdalle kiellot meni kuuroille korville. Ärsyttävintä oli, kun et voinut edes vetää siitä hihnasta saadaksesi Bemmin pois puskasta, koska se hihna vaan jousti.

Ja koska treenit tehtiin normi lenkeillä, niin kaikki kolme koiraa teki sitä samaa, että pyörällä mentiin jonkin matkaa eteenpäin, mutta sitten piti pysähtyä ja varmistaa että loppuporukka pysyy mukana. :’D Totesin, että ehkä on sitten kunnon treenit parasta tehdä yksi koira kerrallaan, jotta ei tarvitse ”huolehtia” takana tulevista.

Mutta siis näin alkutuntumana, Luna on ehkä se luonnonlahjakkuus tässä vetohommassa, Bemmi menettelee, pääasiassa menee ihan hyvin, mutta perustottelevaisuus pitäisi olla parempi, kun taas Lara ei vedä pahemmin ollenkaan, vaan se kulkee nätisti siinä pyörän vierellä tai takaviistossa, jolloin minä joudun tekemään kaiken työn.

Iltasin olikin sitten aika aakkutaakkua

Tuo kickbikella kulkeminen ei myöskään ole ihan kevyimmästä päästä. Varsinkin kaikki (pienemmätkin) ylämäet on yllättävän raskaita, varsinkin jos koira (Lara x)) ei avita ollenkaan. Tasaisella, jos koira vetää edes hieman, tai pienellä alamäellä meno onkin sitten ihan mukavaa ja melko kevyttä.

Tänään kävimme vielä Keinukalliolla lenkkeilemässä (minä kickbikella) ja siellä sitten olikin porukkaa reilusti. Positiivista oli, että kumpikaan koirista ei välittänyt pyörän hihnassa ollessaan muista ihmisistä tai koirista vaan ohitukset tehtiin pääasiassa nätisti. Laran kanssa tuli pari kertaa pientä ongelmaa puolen vaihdoissa, kun yritin siirtää neidin aina pyörän toiselle puolelle, kun ohitettiin muita koiria. Laralle kumminkin on luontevampaa kulkea vasemmalla puolella ja sinne se sitten pyrki kesken ohitusten. Koiran ollessa pyörän hihnassa sitä ei oikeastaan pysty hirveästi hallita. Hihna itsessään on pari metriä ja se venyy siihen noin kolmeen metriin, joten sitä et saa lyhyelle kovin helposti (varsinkaan kun se hihna menee siellä pyörän edessä). Joten jos joku vastaantuleva koira olisi alkanut rähjäämään joko nopeasti ohi menevälle Laralle tai minun pyörälle, olisi parempi että Lara on pyörän toisella puolella.

Laran kannalta nyt seuraavaksi isoin kysymys onkin sitten ne potku- ja skeittilaudat sekä rullaluistelijat, joita neiti inhoaa. Pystyykö/joutuuko Lara keskittymään siihen pyörän vierellä liikkumiseen sen verran, että niistä ei välitetä vai ollaanko me nurin siinä vaiheessa kun se bongaa ensimmäisen. Pääasiassa minun on tarkoitus täällä ”kaupungissakin” mennä tuonne kuntopoluille ja isoimmille metsäpoluille pyöräilemään, missä ei tietenkään sitten näitä ongelmia pahemmin tule vastaan, mutta koska me asutaan aivan ala-asteen kyljessä, niin siinä matkalla että päästään sinne kuntopolulle (n. 500m) niitä vaan tuppaa usein liikkumaan.

Mutta ei me koko pääsiäistä vain potkupyöräilty. Treenattiin me myös hieman dummyjen kanssa (Lunakin jatkoi hienosti etsiä vaikka tätä ei ollakaan pitkään aikaan treenattu), ihmisetsintää sekä mäkitreenejä. Kävipä Bemmi ja Lara myös meressä uimassa (Luna totesi että vielä on aivan liian kylmä ilma ja vesi).

Ensimmäiset vesijuoksutreenit

Perjantai-iltana tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan vesijuoksua. Olimme varanneet ajan Petbrosille. Luna kun ei oikein arvosta tuota hallissa uimista (varsinkaan muiden koirien kanssa kun hän ei saa mennä omassa rauhassa uimaan ilman, että rampilla on joko menossa tai tulossa joku). Mielessäni ajattelin, että ei neiti tule arvostamaan vesijuoksuakaan kun tajuaa joutuvansa veteen, mutta todennäköisesti tämä puolituntia tulee hyödynnettyä paremmin kuin uintiin käytetty aika.

Päätimme Laran olevan ensimmäisenä vuorossa, koska ensinnäkin sillä varmasti olisi kierrokset korkealla (kun ajattelee pääsevänsä uimaan) ja toisekseen, Luna saisi vähän katsella ja totutella juoksulaitteeseen siinä odotellessa.

Pikkuneiti hieman jännitti, mutta lähti kävelemään kun matto lähti liikkeelle jalkojen alla. Pari pientä paniikkireaktiota kyllä siinä juostessa tuli, kun Lara lopetti kävelemisen ja matto vei sen tietysti sitten juoksulaitteen takaseinään kiinni.

Pikkuneitiä siinä kävelytettiin, ravuutettiin ja kävelytettiin ylämäkeen. Lunaa kiinnosti hirveästi juoksulaite ja se pyörikin laitetta ympäri Laran ollessa siellä. Tai tarkalleen, sitä taisi kiinnostaa herkut joita Lara sai laitteessa ollessaan ja yritti keksiä miten hän saisi niitä herkkuja.  Parin kymmenen minuutin jälkeen alkoi nähdä jo selkeää väsymistä, kun Laran vauhti hidastui ja se alkoi hiljalleen lipua kohti takaseinää. Kun matto pysäytettiin, tuli pikkuneidille jokin kummallinen loppupaniikki ja se yritti vähän joka reunalta pois. Laran rauhoittuessa ja veden laskettua tarpeeksi, se lopulta pääsi ulos.

Mitä siellä tapahtuu...?

Sitten oli Lunan vuoro. Neiti oli alkuun oikein innoissaan menossa, mutta matka tyssäsi tietysti siihen juoksumaton suulle, kun Luna tajusi joutuvansa veteen. Eikä se vesi varmaan siinä ollut se isoin ongelma, vaan että hän joutui laskeutumaan parikymmentä senttiä alaspäin.

Puoliksi pakottaen Luna joutui sitten altaaseen. Kun ohjaaja kuuli Lunan polvista, se totesi että näin ensimmäiselle kerralle nostetaan neidille veden tasoa hieman korkeammaksi (jolloin paino polville on vähäisempi). Hän myös kyseli, että oireileeko polvet jotenkin, johon totesin että ei kummoisemmin, ainoastaan hitaassa laukassa Lunan askellus on hieman hassu, mutta ravissa tai täysiä juostessa ei ole ongelmaa. Ohjaaja siinä kyseli vielä että miten hassusti, johon sitten todettiin että Luna vähän niin kuin pompauttaa takajalkoja yhtä aikaa tasajalkapupuloikka tyylillä, jolloin hän totesi että todennäköisesti takaosan lihaksisto on hieman heikommassa kunnossa mistä pompautus johtuu.

Lunalla treeni aloitettiin rauhallisella kävelyllä, ja hetken päästä siirryttiin ylämäkikävelyyn. Palkkailin Lunaa melko tiuhaan ja alkuun tuli hieman ongelmia siinä, että herkun saadessaan neiti lopetti kävelyn ja jäi mussuttamaan namia, minkä takia sitten valui uhkaavasti kohti takaseinää. Pidin hihnan kumminkin sellaisella pituudella, että se nykäisi Lunan takaisin liikkeelle reilusti ennen seinään osumista. Muutaman nykäisyn jälkeen Luna tajusi pysyä liikkeellä vaikka namia tulikin.

Luna käveli koko ajan melkein sivuseinässä kiinni (ja vilkuili siinä samalla Laraa joka käveli ohi koko ajan), yritin herkuilla saada neidin keskemmälle, mutta heti herkun saatuaan se pelasi takaisin reunalle.

Hetken kävelyn jälkeen ohjaaja totesi, että Luna liikkuu muuten hyvin, mutta hieman sen takapää heittelehtii tasaisesti kävellessä, mikä viittaisi tosissaan hieman heikompaan lihaskuntoon takana. Eli Luna kompensoi pitäen painoaan enemmän edessä, jolloin se takapää liikkuu helpommin veden voimasta. Ohjaaja totesi, ettei se mitenkään pahasti mene vinoon, mutta sillein selvästi kumminkin.

Lunaa ei kertaakaan ravuutettu, ohjaaja totesi että ei ainakaan näin ensimmäisellä kerralla ja neidille on paljon parempi tuo ylämäkeen kävely polvia ajatellen. Ylämäessä Luna käveli suoraan, ohjaaja sanoi sen johtuvan siitä, että mäki pakottaa sen käyttämään niitä takajalkoja kunnolla. Joten vuorottelimme sitten mäessä ja tasaisella kävelyä. Ohjaaja suositteli muutenkin, että ylämäkitreenit olisi Lunalle hyviä ihan kävellenkin, joten pitää varmaan yrittää suunnitella lenkit niin, että tulee noita mäkiä vastaan. Tai vaikka sitten kävelee samaa mäkeä edestakaisin.

Sen parikymmentä minuuttia Lunakin jaksoi reippaasti kävellä, jonka jälkeen alkoi väsyä. Toisin kuin Laralla, Lunan vauhti ei hidastunut väsyessä (no vauhti ei mikään huippunopea ollut muutenkaan), mutta neiti alkoi peitsaamaan.

Luna veti muuten tyynen rauhallisesti ja hienosti jaksaen koko treenin. Ohjaaja totesi, että molemmat oli todella rauhallisia juoksijoita siihen nähden että ensimmäistä kertaa hommaa tekivät. 

Pohdittiin, että jos vain onnistuu, niin ostamme tälle talvelle vesijuoksuun sarjakortin. Esimerkiksi niin että 10 kerran kortti, joista 5 kertaa on systerillä ja Laralla ja 5 kertaa minulla ja Lunalla. Jos kortin jakaminen ei onnistu saman katon alla asuvien koirien kesken, niin pitää miettiä miten on kannattavinta tehdä.

Kotona sitten kainaloisena.

Laran luonnetesti

Systeri lähti Laran kanssa Suomen bordercolliet ja kelpiet ry:n järjestämään luonnetestiin viime sunnuntaina. Minä en saanut lähteä mukaan, koska pikkuneiti on vähän sitä tyyppiä että jos se paineistuu riittävästi, se mieluummin lähtee sitten muiden tuttujen luokse. Joten tämä postaus on tehty videon ja systerin kommenttien perusteella.

Luoksepäästävyys 

No, Larahan on kaikkien kaveri. Tätä ei ollut videolla, mutta voisin olettaa että se on istuutunut testaajien eteen rapsutettavaksi.

Taisteluhalu 

Lara lähti innolla leikkimään testaajan kanssa heti alkuun. Pikkuneidillä vaan välillä on tapana antaa pusuja kesken leikkien ja niin se oli antamassa tälle testaajallekin, joka tietysti säikähti naamaa kohti hypähtävää koiraa ja huitaisi Laraa. Tätä huitaisua taas pikkuneiti hätkähti eikä enää oikein innostunut leikkimään uudelleen. Kyllä se kävi varovaisesti ottamassa lelusta kiinni, mutta päästi sitten melkein heti irti. Lelua vaihdettiin pariin otteeseen, mutta varominen säilyi.

Pulkka 

Pulkkatestissä Lara alkaa haukkumaan lähestyvälle kelkalle ja yrittää juosta taaksepäin (hihna tosin estää). Pysyy hihnan mitan päässä pulkasta, jopa silloin kun systeri lähtee kävelemään pulkkaa ympäri. Lopulta menee varovaisesti muutaman kerran nuuskimaan. Hetken päästä kävelee pulkan ohi vilkaisemattakaan sitä.

Hyökkäys 

Hyökkäystilanteessa systerin kanssa Lara alkaa haukkumaan hyökkääjälle heti, mutta hyökkääjän tullessa lähemmäs, pikkuneiti väistää. Hyökkääjän ottaessa hupun pois, Lara menee silitettäväksi. Ai että minä naureskelen noille hyökkääjille kun niitä katsoo videolta, tulee mieleen jotkut 15 vuotta vanhat pleikkapelit, jossa “hyökkääjät” kulkivat juuri samalla tavalla. :’D

Haalari ja tynnyri 

Haalaria Lara säikähtää, mutta ei mene kumminkaan paniikkiin. Rymisevää tynnyriä lähtee myös karkuun, mutta tynnyrin pysähtyessä ei enää siitä välitä. Tässä vaiheessa kyllä jo näkee pientä paineistumista.

Pimeä huone 

Pimeässä huoneessa Lara ei kuulemma oikein ollut tiennyt, että mitä etsiä. Se kulki huoneessa ja muutaman kerran aivan systerin ohi, noteeraamatta tätä mitenkään. Kuulemma oli mennyt tuomarien luo istumaan. Systeri oli tuomarin pyynnöstä yskäissyt pari kertaa, ensimmäisellä kerralla Lara luuli tuomarin yskäisseen ja meni sitä katsomaan, toisella kerralla oli etsinyt sitten taas hieman mutta ei löytänyt. Toinen tuomareista oli sitten näyttänyt hieman taskulampulla valoa systerin suuntaan, jolloin pikkuneiti löysi tiensä oikeaan paikkaan. Ainut, että Lara ei näyttänyt minkäänlaista merkkiä, että se olisi oikeasti löytänyt systerin vaikka koski tämän jalkoihin.

Hyökkäys vol 2 

Seuraavassa vaiheessa kun Lara jäi yksin hyökkäävää tuomaria vastaan, ei pikkuneidillä ollut minkäänlaista puolustushalua. Se istui paikoillaan (voin kuvitella että korvat alhaalla, hännänpää varovaisesti vipattaen ja huuliaan lipoen) aivan hiljaa yrittäen näyttää mahdollisimman pieneltä. Pariin kertaan paikkaa hieman vaihdettiin, mutta silti istui mahdollisimman pienenä. Kun tuomari lopetti hyökkäyksen, sitä tervehdittiin varovaisesti.

Laukaukset 

Viimeisenä oli laukaukset. Lara oli tässä vaiheessa jo selvästi sitä mieltä että homma saisi jo loppua. Ensimmäiseen laukaukseen hieman käännettiin päätä, toista ei sitten enää edes huomattu.

Toimintakyky:+1b Kohtuullisen pieni
Terävyys: +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti: +1 Erittäin vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävyys, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
= 140+++p 

Eli hyväksytty tulos ja koska näyttelyistä on sertit kasassa, Larasta tuli Suomen muotovalio.

Laran toinen tokokoe

Systeri ilmoitti Laran toiseen tokokokeeseensa Janakkalaan 2.3. Lunaakin yritettiin saada mukaan voittajaluokkaan, mutta yllättäen näin alkuvuonna monet kokeet ovat olleet täynnä, varsinkin ylemmät luokat. Jäimme varasijalle, mutta paikkaa ei herunut, joten Luna jäi viettämään vapaapäivää äitin luokse, kun me lähdimme Laran kanssa kohti Janakkalaa.

Tuomarina oli Lunallakin ollut Kaarina Pirilä. Mukava tuomari, ehkä hieman tiukemman puoleinen ja tämän koepäivän jälkeen olen edelleen samaa mieltä. 

Alokasluokassa oli kahdeksan koiraa, joista Lara oli vuorossa kuudentena. Koe oli hieman aikataulusta jäljessä ja me olimme tulleet vielä reilusti hyvissä ajoin, joten hetken siinä sitten jouduimme odottelemaan. 

Lopulta avoimen luokan jälkeen lähti alokas käyntiin. Paikallaolot otettiin kahdessa ryhmässä, Laran ollessa jälkimmäisessä.

Paikalla makaaminen 1min

Lara tarvitsi kaksi käskyä maahan. Makaaminen itsessään sujui melko rauhallisesti, hieman vilkuili naapurikoiria. Jännitysmomentin toi reunassa oleva terrieri joka päätti lähteä vauhdikkaasti rivistä omistajansa luokse, mutta muut koirat pysyi hienosti rivissä, vaikka tämä pikku terrieri veti vielä kunniakierroksen ennen kiinnijäämistä. Lara tarvitsi kaksi käskyä istumaan nousemiseen, kun huomio oli kiinnittynyt edelleen tähän liikkeelle lähteneeseen terrieriin. 

Arvosana: 6

Kapulanpito

Laralla on jokin ongelma kapulan kanssa vain kokeissa. Nyt pää nousi kuin ottaakseen kapulan, mutta sitten pikkuneiti päättikin ettei sitä halua ja tuijotti vain eteenpäin. Hieman houkuttelemalla systeri sai Laran ottamaan kapulan suuhunsa, mutta neiti sitten kumminkin sylki sen maahan.

Arvosana: 0

Seuraaminen

Ennen liikkeen alkua Lara löysi jonkin hyvän hajun maasta ja systeri joutui herättelemään neitiä mukaan. Juuri liikkeen alkaessa sitten joku kolautti ulko-oven kunnolla pamauttaen kiinni, mikä herpaannutti Laran keskittymisen ja neiti jäikin katsomaan taakseen systerin käskyttäessä ja lähtiessä liikkeelle.

Lopulta Larakin tajusi lähteä liikkeelle ja siitä seuraavat kymmenen metriä meni ihan hyvin. Sitten Lara jäi taas pälyilemään taakse. Alunperin ajateltiin sen vielä ihmettelevän oven pamausta, mutta videota pari kertaa katsoneena luulen neidin itseasiassa ihmettelevän perässä kävelevää tuomaria. Lara taas kiri systerin kiinni (naureskeltiin että Lara hienosti teki saman käännöksen samassa kohti kuin systeri vaikka perässä tulikin :D ).

Loppuun Lara sitten oikeastaan heräsi ja seurasi hienosti.

Arvosana: 7

Liikkeestä maahanmeno 

Tässä Lara olikin sitten jo oikeasti mukana. Seuruu oli hienosta ja maahan mentiin täpäkästi. Maassa pysyttiin ja noustiin lopulta ensimmäisellä käskyllä.

Arvosana: 10

Luoksetulo

Hieman Lara alkoi kiihtyä tässä vaiheessa joko jännityksestä tai palkattomuudesta tai vähän sekä että. He pääsivät lähtöpaikalle ja lopulta neiti rauhottui niin että liike sai alkaa. Lara jäi istumaan, mutta systerin lähtiessä liikkeelle alkoi maan haistelu ja neiti kääntyi hieman vinoon. Luoksetulo oli vauhdikas, mutta Lara yllättäen hieman törmäsi systerin jalkoihin.

Arvosana: 7

Kaukokäskyt

Lähtöpaikalle mentäessä Lara kävi hieman ihmettelemässä liikkuria ja perusasennossa tuijotettiin puolestaan tuomaria, minkä takia ensimmäinen maahan-käsky meni ohi. Laralla on välillä ollut ongelmia nousta istumaan, mutta nyt istuminen oli oikein hieno ja jopa ennakoiva - systerin käden liikkuessa neiti pongahti ylös, eli ennen kuin edes käskyä oli keretty sanoa. Nyt ongelmia oli maahanmenossa, koska siihen tarvittiin taas toinen käsky.

Arvosana: 7

Estehyppy

Tässä ei ollut ongelmia, hieman alussa Lara taas katseli tuomaria ja ihmetteli maassa olevia tarroja, mutta liikkeen alkaessa keskityttiin ja hienosti tultiin esteen yli käskystä.

Arvosana: 10

Kokonaisvaikutus 9

Eli pisteitä tuli 136 ja täten ALO3. 

Eli ei ollut nyt ihan nappisuoritus, mutta kun ajattelee sitä että systerillä ja Laralla on aikaa edellisistä kunnon tokotreeneistä, niin onko ihmekään että häiriöt voittivat. 

Totesin siinä itsekin että ehkä ihan hyvä ettei Luna saanut paikkaa - meilläkin on tokossa jäänyt palkattomuustreenit vähemmälle näin talvella. Katsotaan keväämmällä uudelleen. 

Lomailua sekä Karjaa KR

Blogi vaipui koomaan minun 2 viikon loman ajaksi, kun en pystynyt tai jaksanut silloin kuin pystyin kirjoittamaan mitään. Minähän kirjoitan tietokoneella ja tämä minun jo iäkäs (7vuotta?) Samsung on alkanut tulla tiensä päähän. Kone itsessään toimii todella hyvin ja nopeasti, mutta tästä on näyttö mennyt rikki niin että näyttö on puoliksi irti (eli vain piuhat on kiinni). Ja tämän takia näyttöä ei saa suljettua ja kuljettaminen on melko hankalaa. Myös näytön oikeassa reunassa on tullut useita valkeita pilkkuja (ihan kuin siihen olisi iskeytynyt jotain??) hassusti kyllä ristin muotoon, taitaa konekin jo vihjailla aikansa tulleen. Mutta pääsin nyt säästämään useamman satasen kuussa rahaa uutta konetta varten, mutta luulen saavani syksylle sopivan summan kasaan. Eli toivottavasti tämä vanhus pärjää sinne asti.

Puolet lomasta vietettiin vaunuillen, joten konevanhus joutui odottelemaan kotona. Ja sitten kuin käytiin kotona pyykkiä pesemässä, en vain jaksanut alkaa rustailemaan.  Varsinkaan kun mitään isompaa ei oltu tehty.

Ensimmäisellä lomaviikolla oltiin kotosalla torstaihin asti. Illalla käytiin rally-toko treeneissä ja sieltä lähdettiin suoraan ajelemaan vaunulle.  Rally-treeneistä sen verran, että Lunan sivulla istuminen on alkanut tässä hiljalleen sujumaan. Toinen kouluttajista on yrittänyt jo useamman viikon saada meitä hakemaan HSKH:n SM-joukkueeseen. Muuten minulla ei olisi mitään sitä vastaan, mutta se vaatisi tuloksen voittajaluokasta ja en koe että me ihan vielä ollaan siihen valmiita. SM-kisathan olisi vasta 1.9. joten siihen mennessä luulisin saavan meidän pienet ongelmat kuntoon.  Eli luulen että jätetään kyllä nämä SM:it välistä, tulos pitäisi nimittäin saada tässä kahden viikon sisään. :D

Vaunulla sitten aika kului ensimmäisellä viikolla lenkkeillen ja saaressa oleskellen. Kävimme aamupäivisin koiria juoksuttamassa luontopolulle vievällä tiellä. Seurana oli kulttispoju Bemmi. Lara ja Bemmi juoksentelivat ja temmelsivät minkä kerkesivät energiaa purkaen. Luna puolestaan seurasi tiiviisti jaloissa namien toivossa suurimman osan matkaa. Silloin tällöin nenä vei tarkistamaan jonkin tuoksun, mutta muuten neiti vaan vaihteli minun ja perhetutun taskun välillä.

Joko me saatais sitä makkaraa?

Alkuun Luna hieman murahteli Bemmille pojan juostessa liian läheltä ohi, mutta pian neiti tajusi että toinen tosissaan vaan juoksee ohi eikä kiinnitä häneen mitään huomiota.

Pääasiahan oli väsyttää nuo kaksi nuorimmaista, joten sinällään ei haitannut että Luna ei innostunut rallittelemaan.

Metsälenkin jälkeen koirat oli pestävässä kunnossa (vaikka Bemmi ja Lara kävivät välillä pulahtamassa suoalueen keskellä olevassa lammessa). Onneksi meri oli lähellä ja koirat saivat huuhtoa kurat ja oksat turkistaan pulikoiden. Lunan uiminen on vähentynyt Laran tullessa kuvioihin. Olen tästä varmaan jo maininnutkin, mutta Luna on todella varovainen uimaan menijä. Sitä ei saisi häiritä nykyään ollenkaan, saati olla muita koiria lähettyvillä, kun neiti yrittää mennä veteen. Laran kanssa se on hieman hankalaa, koska se on kuin takiainen jaloissa koko ajan. Vaikka heittäisit sille kepin veteen ja Lara pinkaisee sen perään, pikkuneiti ui niin nopeasti että se kerkeää hakemaan oman keppinsä ja sitten se ui hakemaan vielä Lunalle heitetyn kepin. Luna sitten seisoo siinä rantavedessä silleen että hänellä ei ole mitään noudettavaa.

Juhannus meni melko rauhallisesti, sää tosin olisi voinut olla hieman parempi. Bemmin omistaja jossain vaiheessa totesi että olisi kiva kun saisi alueelle koirapuiston, kun koiriakin alkaa olla aika monta. Siinä sitä sitten pohdittiin ja todettiin että parempi tarttua tuumasta toimeen. Ajatus oli että pienille ja isoille koirille tehtäisiin omat aitaukset. Asiaa kysyttiin vaunuyhdistyksen PJ:ltä, joka totesi että senkun tehdään, mutta yhdistys ei anna siihen rahaa. Eli pitäisi tehdä koko homma talkootyöllä. No seuraavana iltana sitten päätettiin että lähdetään katsomaan mitä meidän tekemisestä tulee. Paikka katsottiin lasten leikkikentän ja saunarakennuksen välillä olevalle pellolle, vasempaan alareunaan, josta on aikanaan mennyt kärrypolku valkoiselle talolle. 

Google ja Paint kavereina. Eli Google mapsistä napattu kuva alueesta ja punaisella taiteilin polun ja puistoalueen. Oranssilla katkoviivoilla vielä ns. matopolku joka menee metikönläpi takaisin alueelle.

Peltohan on saanut rehottaa ties kuinka monta kymmentä vuotta, joten siellä kasvoi heinän lisäksi ties mitä puskia ja puun alkuja. Välineistönä meillä oli aluksi yksi trimmeri ja muutaman sakset. Trimmeri ei ottanut toimiakseen, joten pääasiassa aloitimme saksilla. Jonkun ajan kuluttua porukan ainoa mies (meitä oli siis minä, systeri, Bemmin omistaja ja tämä yksi mies) haki vanhan ruohonleikkurin, jossa terä nostettiin niin ylös kuin saatiin ja sillä lähdettiin runnomaan puskien läpi. Hikihän siinä tuli, mutta reilun parin tunnin uurastuksen jälkeen saimme tehtyä kapean polun pellon läpi.

Tästä lähdettiin

Ensimmäisen päivän uurastus

Sovimme jatkavamme seuraavana aamuna. Kun sitten heräilimme ja käytin Lunan ja Laran aamulenkillä, kuuntelimme vessoilla että ihan kuin joku olisi jo pellolla trimmeriä käyttäen. Kävelimme sen verran pidemmälle että näimme pellon ja siellähän oli eilisen porukan ainut mies, joka oli googletellut ja saanut trimmerin toimimaan. Hän olikin sitten kerinnyt siistimään peltoa sellaisen arviolta 30 neliömetriä ennen kuin pääsimme paikalle. Meitä piti tulla yksi lisää tekemään hommia, mutta häntä sitten ei näkynyt ensimmäiseen tuntiin.

Trimmeri nopeutti työtä huomattavasti, varsinkin kun (loppupuolella tietenkin) tajusimme hieman pidentää niitä nauhoja siitä. Laite tosin oli sen verran iso että minun ja Bemmin omistajan oli hieman hankala sitä käyttää koska pituutemme ei riittänyt (minäkin olen sentään 166cm eli en ole lyhyt, mutta se oli selvästi suunnattu pidemmille). Lopuksi teimmekin niin että trimmerillä vedettiin ensin kaikki niin matalaksi kuin pystyi ja sitten toinen veti ruohonleikkurilla heti perään. Sen päivän homma olikin siinä kun saimme aita-alueen leikattua ja vielä levensimme polkua. Tässä vaiheessa totesimme että aitauksia saa riittää se yksi. Emme jaksaisi ainakaan ihan heti tehdä toista aitausta.

Loppusuoralla.

Tässä vaiheessa alue näytti siistiltä, mutta kun päällä oleva heinä kuivui niin tilanne muuttui.

Tässä vaiheessa alue näytti jo todella siistiltä omaan silmään, kun tiesi mistä olimme aloittaneet. Töitä kumminkin vielä riitti. Alue oli nyt tietenkin täynnä leikattua heinää ja oksia, jotka piti haravoida.

 Tässä välissä palasimme systerin kanssa muutamaksi päiväksi kotiin pesemään pyykkiä. Samalla selvittelin mistä saisimme alueelle tarvittavan aidan. Alue on suunnilleen 15x25m, eli aitaa tarvitsisi noin 80metriä, plus tolpat sekä tietenkin portti. Laitoin paikalliselle roskalavalle kyselyä ja aitaa saatiin pienimäärä Kellokoskelta. Sitten tuli tarjous Porvoosta, että heillä oli 2metristä kunnon kennelissä käytössä ollutta aitaa, mutta se pitäisi itse kaivaa ylös. Päätimme systerin kanssa käydä katsomassa (ja otimme työvälineetkin mukaan), mutta paikanpäällä totesimme että tehtävä oli kahdelle mahdoton. Aita oli kyllä oikeasti todella hyvä ja paksu, mutta niin hankalassa maastossa (mäki alaspäin, edessä irtokivikkoa sekä paljon puskia ja nokkosia) ettemme saisi aidalle tehtyä mitään.

Jouduimme sen aidan jättämään, vaikka sitä vielä vaunulla pohdittiin että jos sitä lähtisi isommalla porukalla hakemaan. Onneksi tilanne päättyi sitten sen verran mukavasti että yhdistys suostuikin maksamaan aidan ja muut tarvikkeet, jos ne halvalla saisi. Yhdistyksen PJ totesi että olimme sen verran ahkerasti tehneet töitä että yhdistys tulee vastaan, plus hän ei kuulemma sitten halunnut kumminkaan että aitaukseen tulee montaa erilaista verkkoa (kun saimme pätkän tiettyä väriä ja seuraava pätkä olisi voinut olla jotain muuta). :D

Systeri jätti jotain syötävää tasolle.

Torstai-iltana Lunan rally-tokotreenien jälkeen ajoimme taas vaunulle. Perjantaiaamuna kävimme siinä hieman jo juoksuttamassa koiria. Minä siinä tartuin haravaan ja aloin keräämään kuivunutta heinää kasoihin.  Bemmi alkoi yllättäen arastamaan toista etutassuaan ja vaikka sitä kuinka tutkin, en siinä nähnyt mitään. Poika ei myöskään välittänyt painelusta, mutta kävellessä tassua selvästi kevennettiin ja Bemmi myös sitä nuoli. Ajattelimme pojun tallanneen johonkin terävään risuun. Menimme takaisin vaunuun, jossa sitten myöhemmin huomasin Laran arastavan puolestaan yhtä tassuaan. Sama juttu, siitäkään ei mitään löytynyt, joten ajateltiin Larankin tallanneen johonkin terävään oksaan. Myöhemmin sitten löysin alueelta kaksi ampiaispesää maasta, joten hyvin todennäköinen syy molempien ontumiselle löytyi.

Näitä heinäkasoja oli varmaan reilu parikymmentä

Systerin kanssa jatkoimme vielä päivemmällä ja minä kävin vielä pari kasaa tekemässä myöhään illalla. Lauantaina homma jatkui, tosin saimme avuksi äidin haravoimaan ja äidin mies ajoi mönkkärillä heinäkasoja sitten pidemmälle peltoon. Kun alue oli saatu kokonaan harvoitua (äiti ja systeri sitten auttoivat keräämään heinäkasoja mönkkärin peräkärryyn), kävin hakemassa ruohonleikkurin jälleen ja pääsimme vetämään alueen jo toiseksi lyhyimmällä teränkorkeudella. Lara ja Luna oleskelivat koko ajan mukana, joko luita syöden tai peltoon piilotettuja herkkuja etsien. Lara myös kävi haukkumassa milloin ruohonleikkuria, milloin mönkkäriä.

Kun pelto saatiin jälleen leikattua, sai homma siltä erää riittää. Luna, Lara ja Bemmi oli ilmoitettu sunnuntaille Karjaalle näyttelyyn, joten tytöt piti pestä. Alueen yleistä suihkua ei tietenkään voinut koirien pesuun käyttää, joten olin hankkinut vauvojen ammeen pesua varten. Kastelukannulla sitten kannettiin vettä vaunun pihalle. Pari kannullista suoraan ammeeseen ja sitten Luna perään. Neiti ei tietenkään ollut kovin innoissaan jouduttuaan kylpyyn, mutta yllättävän hyvin se siinä seisoi. Kastelin turkin kokonaan, hieroin shampoon, huuhtelin sen, hieroin hoitoaineen ja sen jälkeen Luna sai hetken tauon, kun vippasin Laran altaaseen.

Pesun jälkeen neidit saivat kylpytakit päälle ja odottelimme ulkona jonkun aikaa turkkien kuivumista. Lopuksi tietenkin turkin harjaus sekä loppusiistiminen.

Sunnuntaiaamuna sitten lähdettiin kohti Karjaata. Vaunulta ei onneksi ollut kuin vajaa puolisentuntia matkaa, mutta piti hieman katsoa ajoitusta lossin kanssa. Koska siitä kun myöhästyy, niin joutuu odottamaan vähintään 20 minuutta.

Koska kiellettiin menemästä ulos, Luna odottaa kiltisti ruokaa ovensuussa. 

Bemmillä ja Laralla oli arvioitu kehän alku aamupäivästä ja Lunalla vasta iltapäivästä. Bemmin ja Lunan kehät olivat vierekkäin, joten purimme leirimme kultaistennoutajien kehän eteen, josta näki hyvin viereiseen kehän. Noin tunnin jouduimme odottelemaan ennen kulttisten alkamista. Bemmi oli ainut junnu-uros luokassaan. Bemmin omistajan tyttö (jolle Bemmi siis todellisuudessa hankittiin) halusi esittää pojun. Hieman siinä oli Bemmin omistaja manannut kun he olivat olleet rippijuhlissa edellisen päivän ja ajaneet illalla vaunulle, niin Bemmi ei päässyt purkamaan energiaansa. No, sehän näkyi sitten kehässä. Poika päätti pistää liikkeet ranttaliksi ja tyttärellä oli hankaluuksia saada sitä pidettyä. Ei Bemmi karkuun päässyt, mutta liike oli melkoista hyppelyä ja riuhtomista. Myöskin tuomarin tullessa tutkimaan poika aloitti pomppimisen.

Bemmi sai täten EH:n. Arvostelu oli kyllä todella hyvä, joten luulen nyt käytöksen olleen isoin arvon alentaja.  Harmiksi tytär tästä harmistui sen verran, että saa nähdä viekö pojua enää toiste kehään.

Sitten siirryimme Laran kehän luokse, joka oli pienen pujottelun päässä muista kehistä. Laralla oli toinen narttu junnuluokassa. Tämä toinen narttu ei liikkunut kovinkaan hyvin, virtaa näytti olevan liikaa ja erinäistä pomppimista näkyi. Lara puolestaan meni todella nätisti. Tämä toinen narttu sai ERIn, jonka jälkeen systeri menin pikkuneidin kanssa yksilöarvosteluun. Lara liikkui edelleen todella nätisti ja seisoa tapitti paikallaan. Mutta oli selvästi neiti oli liian pieni tämän tuomarin makuun ja Lara sai EH:n.

Laran arvostelu: 

” Yleisvaikutelmaltaan vielä pentumainen kokonaisuus. Hyvät kallo-osa ja korvat, mutta kevyt kuono-osa. Toivoisin hieman enemmän raajaluustoa. Hyvä karvapeite. Tarvitsee aikaa. Miellyttävä käytös. Liikkuu hyvin edestä.”

Palasimme takaisin kulttiskehän luokse ja jäimme odottelemaan Lunan kehää. Lunanhan olin ilmoittanut ihan vain seuraksi, olen jo todennut että siitä ei tule muotovaliota pääasiassa häntänsä takia. Eli en odottanut kovinkaan suurta menestystä, pikemminkin meidän porukan kolmatta EH:ta.

 Cockereita ei ollut montaa (oliko nyt 7 vai 8kpl) ja Lunan luokassa oli kaksi muuta narttua. Tämä oli ensimmäinen virallinen näyttely, jossa esitin Lunan vapaasti. Kaksi ensimmäistä narttua sai ERIn, jonka jälkeen menin Lunan kanssa kehään. Neiti minusta esiintyi ihan hyvin, mitä nyt vauhtia olisi saanut olla hieman enemmän liikkuessa. Yllättäen Lunakin sai ERI:n. Kilpailuluokassa sitten jäimme viimeiseksi (eli kolmanneksi) ilman SA:ta.

Lunan arvostelu:

”Tilava runkoinen narttu. Selvä sukupuolileima. Oikeat mittasuhteet, kaunisilmeinen pää, hyvät päänlinjat. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikealaatuinen karvapeite Niukat kulmauksen edessä ja puutteellinen eturinta. Liikkeessä korkea häntä. Hyvät edestakaisin liikkeet. Sivuliikkeessä etuaskel jää hieman lyhyeksi.”

Pelkkä ERIkin on Lunalle jo hyvä tulos ja olin ihan tyytyväinen. Yllättäen neiti olikin sitten porukasta ainut ERIin yltänyt, vaikka olin ajatellut hieman päinvastaista tulosriviä.

Näyttelypäivä oli minun ensimmäisen lomaosuuden viimeinen päivä, joten kävimme pikaisesti syömässä Karjaan ABC:llä ja siitä lähdimme takaisin vaunulle pakkaamaan ja sitten kotiin.

Pieniä treenejä tuli otettua tämän lomapätkän aikana, eli ihan pelkkää lomailua se ei koirillekaan ollut.

Olimme viikon kotona ja perjantaina ajoimme taas vaunulle. Lauantaiaamupäivällä käytiin vielä siistimässä koira-aitausaluetta, ajettiin kasvanut heinikko taas matalaksi ja samalla ajettiin polku lyhyemmälle heinälle. Polku oli vielä täynnä heinää ja oksia, joten se oli haravoitava. Kerkesimme sitä aloittaa hieman lauantaina, ja jatkoimme loppuun sunnuntaina. Nyt alkaa alue olla siinä kunnossa että se tarvitsee enää ne aidat. Ja ehkä hieman multaa tasoittamaan epätasaisuuksia ja nurmikon siemeniä, mutta ne nyt ei ole akuuttitarve. Yhdistyksen PJ tilasi aidat, tolpat ja portin ja ne pitäisi tulla ensi viikolla. Tietoa ei tosin ole, milloin ne pystytetään. Me pääsemme systerin kanssa vaunulle oikeastaan vasta elokuun puolella, minä olen töissä koko seuraavan viikonlopun, sitä seuraavana vielä lauantaikin menee töissä ja sunnuntaille onnistuin jotenkin ilmoittamaan Lunan rallyn voittajaluokankisaan…  Sitten siitä seuraavana minulla alkaa loma, mutta meillä on viikon Italian matka heti alkuun, jonka jälkeen vasta pääsemme vaunulle. Jos vaunulla ei ole talkoointoista porukkaa, niin voi mennä vasta elokuulle että aita saadaan pystytettyä.

Aitauksen tämänhetkinen tilanne.

Lauantai-iltana otettiin vielä yhteistreeniä, kun yksi vaununaapureista oli menossa nuoren ja innokkaan karkeakarvainen saksanseisoja uroksensa  Tazzin kanssa koiran ensimmäiseen näyttelyyn. Koira kiihtyy niin paljon että vinkuu kuulemma jatkuvasti. Pyysimme myös Bemmin treeniin, koska kuten viikko takaperin totesimme, se ei ole tuollekaan pojalle pahitteeksi. Aloitettiin ensin hieman helpommalla, eli Tazzi ensin liikkui yksin ”tuomarin” ohjeistaessa. Sitten muutama ihminen kävi hieman hipelöimässä ja katsomassa hampaat. Jotenkin olin saanut aluksi kuvan että Tazzilla olisi isompiakin ongelmia, mutta yllättäen meno näytti ihan hyvältä. Poika liikkui nätisti, mitä nyt välillä oli hieman haistelemassa maata tai hyppäämässä, mutta suurimmaksi osaksi liike oli siistiä ravia. Poika myös seisoi hyvin paikoillaan pitämättä. Eikä Tazzi tuntunut vinkuvankaan oikeastaan ollenkaan. Sitten hieman vaikeennettiin tehtävää ottamalla Luna ja Lara mukaan. Kun tytöt juoksivat edellä, lähti Tazzikin selvästi nopeampaa. Poika vielä siirrettiin niin että se juoksi tyttöjen välissä, sekä sitten jonon ensimmäisenä. Lopuksi vedettiin Bemmikin mukaan. Eli kaikki neljä juoksivat ringissä (minä tosin juoksutin molempia tyttöjä, koska systeri otti Bemmin). Bemmi selvästi kiihdytti Tazzia enemmän kuin mitä tytöt tekivät.

Bemmi lähti tässä vaiheessa saunomaan, joten otimme Tazzin ja Lunan kanssa linnunnoutoa. Tazzin omistajalla oli sula Alli mukana, jonka kanssa hän treenasi ensin Tazzin kanssa. Kun he lopettivat pääsin kokeilemaan Lunan kanssa. Lunahan on lintua aikaisemminkin kantanut, mutta edellisestä kerrasta oli reilusti yli vuosi aikaa. Joten minähän jouduin aloittamaan aivan alusta, koska neitihän oli sitä mieltä että tuotan en suuhun ota. Varmaan puoli tuntia erilaista houkuttelua, palkkausta, karkuun lähtemistä ja ties mitä muuta tuli tehtyä kun yritin saada Lunaa ottamaan lötköä lintua suuhunsa. Tazzin omistaja yritti jo muutamaan otteeseen kysyä että pitäisikö mennä kokeilemaan rannalle, jos se olisi helpompi noutaa vedestä (= paino pienempi), mutta minä jatkoin epätoivoista yrittämistä. 

Lopulta edistystä alkoi näkyä, kun Luna suostui jo avaamaan suunsa. Siitä sitten hiljalleen etenimme siihen että linnun kaula oli jo suussa. Tässä vaiheessa tuli oikeastaan linnun paino ongelmaksi (arvioisin sen olleen ehkä hieman vajaa kilon painoltaan), kun koko paino tuli Lunalle, lintu tippui suusta. Jouduin siis ottamaan uudestaan sen suuhun otan, koska Luna yritti koko ajan kantaa lintua kaulasta, jolloin paino oli toisella puolella melkein kokonaan. Lopulta neiti nappasi juostessa (minä siis juoksin takaperin lintua heiluttaen) keskeltä ja kantoi muutaman metrin matkan. Sitten meni taas hetki kun lintu ei meinannut kelvata ollenkaan. Kun hain lopulta ruokakipon palkaksi, niin alkoi kunnolliset noudot onnistua. Edelleenkin neiti teki sitä että se meni linnun luokse katsoi sitä ja vilkuilu ympärilleen että olisiko sittenkin jotain muuta mitä hän voisi tuoda. Tarpeeksi monta kertaa kun toistin että tuo lintu, ota lintu, taisi Lunakin todeta että ei siinä ollut muuta kuin se perkeleen lintu ja toi sen. :D Pitää näköjään hieman useammin näyttä tuota meidän pakkasessa olevaa lintua Lunalle, ettei tämä joka kerta olisi näin vaikeaa. Neitihän on nähnyt ensimmäisen kerran tällaisen linnun reilu pari vuotiaana, eli se voi olla syynä tähän haluttomuuteen. Jos se olisi totutettu pennusta heti lötköihin lintuihin, voisi tilanne olla hieman eri.

Larallekin näytettiin kuollutta lintua, mutta paimen totesi että siitä on parempi pysyä kauempana. Kyllä se pikkuneitiä kiinnosti, mutta sitten kun ojensin lintua sitä kohti, lähti Lara karkuun.

Bemmikin sai vielä kokeilla lintua, tosin sillä oli ennemminkin irrottamisongelma.

Lopuksi yritettiin ottaa vielä yhteiskuva kaikista koirista (mukana oli vielä rescue-Lucky), mikä sitten osoittautuikin melko vaikeaksi. Bemmi oli ensimmäisen reunalla, sitten Luna, Lara, Tazzi ja Lucky. Järjestys tämä ihan siksi että Bemmi kunnioittaa Lunaa, Laran kanssa se olisi voinut aloittaa leikkimisen. Tazzi ja Bemmi taas pidettiin mahdollisimman kaukana toisistaan, koska Tazzi selvästi koki olonsa epävarmaksi Bemmin kanssa. Lucky taas oli Tazzin vieressä koska olivat samaa perhettä.

Ensin ongelmana oli Lucky, jota ei pahemmin ollut koulutettu, joten se ei meinannut pysyä paikallaan sitten millään. Sitten meni Bemmiltä hermot, ja poika lähti rivistä muutamaankin otteeseen. Lopulta tilanne kärjistyi niin että Bemmi oli menossa Tazzin ja Luckyn luokse, joista jälkimmäinen sitten päätti puolustautua. Tazzi sitten reagoi Luckyn reagointiin ja meni ärisemään Bemmille. Kulttispoju vaan kun ei tätä jostain syystä ymmärtänyt ollenkaan vaan oli innoissaan kun joku lähti hänen kanssaan leikkimään. Tazzikaan ei aloittanut tappelua vaan selvästi yritti vain provosoida, ja kun Bemmi ei sitten reagoinutkaan kuten piti niin Tazzikin muuttui hieman epävarmaksi. Mutta kaksi isoa urosta kumminkin juoksi siinä ympyrää kylki kyljessä, ihmiset perässä ja kaikki varmaan pohti että kohta alkaa kunnon verilöyly.

Onneksi näin ei käynyt, koirat saatiin kiinni ennen kuin mitään isompaa kävi. Kun pojat olivat remmissä, pääsin katsomaan miten omat koirat reagoi. Luna edelleen makasi paikoillaan, se ei ollut välittänyt vaikka pojat juoksivat edestä ja takaa rähisten (minun luottamus neitiin kasvoi kyllä roimasti).  Lara oli kyllä noussut ja liikkunut, mutta sekin onneksi oli pysytellyt lähettyvillä.

Saimme lopulta onnistuneen kuvan, kun Bemmi pidettiin hihnassa.

Kotimatkalla heitimme yhden vaununaapurin kotiinsa, joten minä matkustin takapenkillä koirien kanssa. Molemmat olivat tyytyväisiä kun saivat nukkua päät jalkojen päällä.

Lara 1v

Lara täytti tänään jo vuoden. Minulla oli vapaapäivä, joten synttäreitä vietettiin kevyesti lenkkeillen, uimassa käyden, puutarhahommia tehden sekä kakkua syöden kun systeri tuli töistä.

Lahjaksi neiti sai ison viilennysalustan (minulta) sekä systeriltä lelun ja luita. Luna puolestaan on osoittanut rakkauttaan liiankin tiiviisti ja pikkuneiti onkin esitellyt purukalustoaan useasti. Lunan juoksut on siis edennyt taas siihen vaiheeseen että nyt vanhempi neiti tarjoaa itseään Laralle vähän väliä. Eikä se ymmärrä miksi Lara ei tee mitään vaikka hän kuinka yrittää kertoa suoraan. Larakin yrittää kertoa suoraan että mene kauemmaksi, mutta Luna ei puolestaan ymmärrä sitä. Molemmilla on siis ymmärryksessä ongelmia.

Lara ei lämmennyt Lunan lähentelyille ja Luna ihmettelee että miksi ei. :D

Synttäritkakut, jotka sisälsivät pääasiassa jauhelihaa sekä broileria. Kuorrutukseksi oli laitettu kissanruoka lohipateeta, pentunappuloita sekä kynttiläksi HauHaun kanatikku. Molemmille maistui hyvin.

Nomnomnom