Kickbikella pääsiäiseen

Hiljaiselta treenirintamalta päivää. Täytyy myöntää, että nyt kun ei ole ohjattuja treenejä saati kisoja, on tuo treeni-intokin ollut hakusessa. Sinällään taas, ehkä kunnon tauko tekee ihan hyvää itse kullekin.

Ryhmärämä, uutena tulokkaana mäykky Siiri. 

Olen monesti miettinyt talvella, että Laralla kun on virtaa olisi kiva lähteä harrastaa vetoa. Tyylilllä, että minä menisin suksilla ja Lara tietysti vetohihnassa edellä. No, taitaa olla turha satsata hiihtovarusteisiin kun ei täällä Etelä-Suomessa tiedä tuleeko sitä lunta vaiko ei. Siitä ajatus sitten siirtyi canicrossin suuntaan, mutta totesin, että minä itse inhoan (pitkänmatkan) juoksemista. 

Toisekseen, siinä vaiheessa kun Lara olisi vasta lämmitellyt, minä olisin jo kuoleman rajamailla.

Siitä sitten kolmantena vaihtoehtona tuli eteen kickbike. Niitä sitten katselin hieman pidempään ja lueskelin netistä käyttäjäkokemuksia. Muutamallakin sivulla moni kertoi ostaneensa tarvikkeet Kainpolta. Kainpo myi valmiita paketteja sisältäen kickbiken sekä koiravarusteet poislukien tietysti koiran valjaat.

Hinnat sitten vaihtelivat mukavasti parista sadasta eurosta lähemmäs tuhanteen euroon. Siinä pyöriä tutkiessani totesin, että ei ihan halvinta kannata ottaa, mutta sitten taas jos harrastus jää lyhyeen, niin ei tekisi mieli sitä tonniakaan pulittaa.

Lopulta päädyin Cross FIXiin. Hintaa kaikkien varusteineen (nyt mukaan lukien Laran vetovaljaat) tuli hintaa reilu 700 euroa. Kyseinen potkupyörä käy sekä maastoon että kaupunkiajoon, mutta ei ihan pienimmille metsäpoluille. Koira-adapterina valitsin Ultra Swingin. Kun tilaus oli lähtenyt, pitikin lähteä Laran kanssa valjaskaupoille.

Ainut harmitus on, että puhelimen liikuntaohjelmat ei oikein tunnista Kickbikella liikkumista. Google Fit otti päivän liikunta saldosta vain 1/3. Päivittäin tuli kumminkin liikuttua aika lailla se noin 10km, GFitin mukaan vain n.3km.

Sen verran hain niistäkin kokemuksia, että suurin osa suositteli bordercollielle joko huskyvaljaita tai Zero DC Short-valjaita. Lara tietysti ei ole ihan normikokoinen bc, mutta rakennehan sillä on kumminkin rodunomainen vaikka koko onkin pieni. Varmistelin vielä Kainpolta kumpia hän suosittelisi, mutta kuulemma kickbikellä mentäessä molemmat käy. Joten lähdimme sitten ajamaan kohti Murren Murkinaa, jossa molempia oli myynnissä ja parikin oli sanonut että myyjät osaavat auttaa oikean kokoisten valjaiden valitsemisessa.

Kokeilimme ensin myyjän avustuksella huskyvaljaita, joissa M-koko (normi bc-koko) oli aivan liian iso, mutta sitten taas yksi koko pienempi aivan liian pieni. Myyjä totesi tässä vaiheessa että huskyvaljaat voidaan unohtaa, koska koot menee aika samalla tavalla muun merkkisillä valjailla, joten sieltä ei löytyisi sopivaa. Siirryimme sitten Zeron valjaisiin. Sieltäkin jouduimme kokeilemaan paria eri kokoa. Ensimmäiset (koko SL) näytti hyvältä, mutta myyjä totesi että vetäessä valjaat osuu väärään kohtaan eturinnassa. Koon isommat (SB) sitten istuivat paremmin.

Kickbike saapui matkahuollon mukana parin päivän päästä. Siinä sitten menikin hetki koota. Vaikka jossain olikin mainittu, että paketin mukana tulevat ohjeet olivat p*rseestä, niin en muista milloin viimeksi minun on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin. Siis ihan oikeasti, ne ohjeet oli ihan surkeat. Ensinnäkin siinä oli kaikkien potkupyörien ohjeet samassa, eikä mikään ohje ollut suoraan Cross FIXille. Siinä sitten yritin verrata ohjekuvia ja edessäni olevaa pyöränrunkoa ja pohtia että mitä ohjetta lähden seuraamaan.

Kyllä se pyörä siinä hiljalleen alkoi kokoontumaan. Viimeisin isoin ongelma olikin sitten jarrut. Vaikka kuinka menin ohjeen mukaan, osui renkaat levyjarruihin koko ajan. Jouduin niihin kysymään hieman ohjeita ja kun toinen käyttäjä sekä Kainposta sanottiin että ei tarvitse mennä ihan ohjeiden mukaan vaan vähän silmä- ja näppituntumalla, uskalsin sitten kokeilemalla säädellä. Lopulta sain jarrut sellaisiksi, että ne eivät enää pitäneet hirveää meteliä, mutta silti ajaessa jarrut toimivat.

Pääsiäiseksi sitten mentiin vaunulle. Onni onnettomuudessa, että meillä on vaunu Inkoossa, joka kuuluu edelleen Uusimaahan.

Kävin heti torstaina lyhyen kokeilukierroksen kickbikella. Eli Laralle valjaat päälle ja pyörän eteen.

Täytyy sanoa, että en tiedä oikein miten oletin Laran toimivan. Yksi vaihtoehto oli, että Lara lähtee aivan täysillä vetämään, koska se tykkää rallattaa ja juosta. Toinen vaihtoehto, se joko pelkää pyörää ihan sikana tai sitten se yhdistää sen potkulautaan ja täten yrittää syödä sen. Positiivinen asia oli, että Lara ei toiminut jälkimmäisellä tavalla. Mutta ei se kyllä toiminut myöskään tuolla ensimmäisellä. Neiti kyllä lähti pyörän mukaan, mutta juoksi pikemminkin nätisti pyörän vierellä. Joka kerta, kun Lara meni sen verran edelle, että hihna kiristyi ja joutui ”vetämään”, neiti hidasti ja vilkuili epäluuloisena minua ja pyörää. Mutta kyllä Laran kanssa pystyi kulkemaan, mutta joudun itse tekemään paljon enemmän töitä.

Palasin Laran kanssa vaunulle ja otin hetkeksi Lunan pyörän eteen. Lunaahan minun ei ole tarkoitus vedätyttää mitään pidempiä matkoja, neidin polvien takia. Mutta Luna saa mennä pyörän kanssa omaa vauhtiaan. En usko että vapaasta juoksusta ja lyhyistä satunnaisista vetopätkistä on isompaa haittaa, koska juokseehan tuo vapaana muutenkin.

Hieman yllättäen, Luna olikin sitten kunnon turbo päästyään pyörän eteen. Oletin, että lähdemme Lunan kanssa rauhassa liikkeelle, mutta ei kun mitä, kun sain Lunan hihnaan kiinni, niin neitihän lähti kun ohjus eteenpäin. Eipä ollut tuolla kymppikiloisella mitään ongelmaa saada minua ja pyörää liikkeelle.

Hetki saatiin auringossakin paistatella.

 Teimme sitten melkein kaikki lenkit totuttaen koiria pyörään. Eli vaihtelin vuorotellen Lunan ja Laran pyörän eteen (Luna kulki lyhempiä matkoja). S. ja Bemmikin oli mukana. Hieman pohdin, että uskaltaako isoa poikaa ottaa pyörän eteen vai ollaanko ojassa sen jälkeen. Uskalsimme kumminkin testata pidemmän metsälenkin jälkeen, kun pahimmat virrat oli jo poissa.

Bemmillähän on taas voimaa ja massaa sen verran enemmän (kuten 3 vuotiaalla kultainennoutaja uroksella kuuluu ollakin), joten sillehän ei ollut vaiva eikä mikään vetää minua perässä. Suurimmaksi osaksi ajasta poika ravasikin nätisti tiellä pysyen, mutta sitten tuli niitäkin tilanteita, että Bemmi päätti yllättäen mennä joko pissalle tai haistelemaan jotain pusikkoon. Siinä et sitten pahemmin sanonut juuta etkä jaata vaan tuli pakollinen pysähdys ja yritin vain estää ettei se vedä minua pyörineni kokonaan sinne puskaan.

Luna ja Lara ovat sen verran kevyitä, että vaikka ne yrittivät mennä tieltä pois hajunperässä, ne eivät saa vedettyä minua ja pyörää sivusuunnassa. Mutta Bemmillä on sitä voimaa sitten senkin edestä ja se kyllä vaan vetää. Tytöt myös tottelevat suullisia käskyjä hyvin, mitä Bemmi taas ei tee. Aina satunnaisesti poika uskoi, kun kielsin vetämästä pusikkoon, mutta tarpeeksi hyvän hajun tullessa kohdalle kiellot meni kuuroille korville. Ärsyttävintä oli, kun et voinut edes vetää siitä hihnasta saadaksesi Bemmin pois puskasta, koska se hihna vaan jousti.

Ja koska treenit tehtiin normi lenkeillä, niin kaikki kolme koiraa teki sitä samaa, että pyörällä mentiin jonkin matkaa eteenpäin, mutta sitten piti pysähtyä ja varmistaa että loppuporukka pysyy mukana. :’D Totesin, että ehkä on sitten kunnon treenit parasta tehdä yksi koira kerrallaan, jotta ei tarvitse ”huolehtia” takana tulevista.

Mutta siis näin alkutuntumana, Luna on ehkä se luonnonlahjakkuus tässä vetohommassa, Bemmi menettelee, pääasiassa menee ihan hyvin, mutta perustottelevaisuus pitäisi olla parempi, kun taas Lara ei vedä pahemmin ollenkaan, vaan se kulkee nätisti siinä pyörän vierellä tai takaviistossa, jolloin minä joudun tekemään kaiken työn.

Iltasin olikin sitten aika aakkutaakkua

Tuo kickbikella kulkeminen ei myöskään ole ihan kevyimmästä päästä. Varsinkin kaikki (pienemmätkin) ylämäet on yllättävän raskaita, varsinkin jos koira (Lara x)) ei avita ollenkaan. Tasaisella, jos koira vetää edes hieman, tai pienellä alamäellä meno onkin sitten ihan mukavaa ja melko kevyttä.

Tänään kävimme vielä Keinukalliolla lenkkeilemässä (minä kickbikella) ja siellä sitten olikin porukkaa reilusti. Positiivista oli, että kumpikaan koirista ei välittänyt pyörän hihnassa ollessaan muista ihmisistä tai koirista vaan ohitukset tehtiin pääasiassa nätisti. Laran kanssa tuli pari kertaa pientä ongelmaa puolen vaihdoissa, kun yritin siirtää neidin aina pyörän toiselle puolelle, kun ohitettiin muita koiria. Laralle kumminkin on luontevampaa kulkea vasemmalla puolella ja sinne se sitten pyrki kesken ohitusten. Koiran ollessa pyörän hihnassa sitä ei oikeastaan pysty hirveästi hallita. Hihna itsessään on pari metriä ja se venyy siihen noin kolmeen metriin, joten sitä et saa lyhyelle kovin helposti (varsinkaan kun se hihna menee siellä pyörän edessä). Joten jos joku vastaantuleva koira olisi alkanut rähjäämään joko nopeasti ohi menevälle Laralle tai minun pyörälle, olisi parempi että Lara on pyörän toisella puolella.

Laran kannalta nyt seuraavaksi isoin kysymys onkin sitten ne potku- ja skeittilaudat sekä rullaluistelijat, joita neiti inhoaa. Pystyykö/joutuuko Lara keskittymään siihen pyörän vierellä liikkumiseen sen verran, että niistä ei välitetä vai ollaanko me nurin siinä vaiheessa kun se bongaa ensimmäisen. Pääasiassa minun on tarkoitus täällä ”kaupungissakin” mennä tuonne kuntopoluille ja isoimmille metsäpoluille pyöräilemään, missä ei tietenkään sitten näitä ongelmia pahemmin tule vastaan, mutta koska me asutaan aivan ala-asteen kyljessä, niin siinä matkalla että päästään sinne kuntopolulle (n. 500m) niitä vaan tuppaa usein liikkumaan.

Mutta ei me koko pääsiäistä vain potkupyöräilty. Treenattiin me myös hieman dummyjen kanssa (Lunakin jatkoi hienosti etsiä vaikka tätä ei ollakaan pitkään aikaan treenattu), ihmisetsintää sekä mäkitreenejä. Kävipä Bemmi ja Lara myös meressä uimassa (Luna totesi että vielä on aivan liian kylmä ilma ja vesi).