Tee-se-itse betoninen vesikuppiteline

Toivottavasti muillakin on junnukoiria, joista on erittäin kivaa yksin jäädessään kaadella vesikippoja. Nimittäin Geisha on sellainen. Olen nyt kokeillut oikeastaan kaikki kupit mitä meiltä löytyy, niin tavalliset metalliset kipot, muoviset spanielikupit, painavan keraamisen spanielikupin, matalan pyöreäreunaisen kupin ja olikohan vielä muita… mutta kaikki Geisha on kaatanut ja alkanut leikkimään niillä. Hieman pelottaa, että missä vaiheessa tuo meidän laminaatti sanoo itsensä irti, kun joutuu kestämään kipollisen vettä monta kertaa viikossa. On siellä kyllä matto ja kasa pyyhkeitä imemässä sitä vettä, mutta kumminkin.

Jossain vaiheessa itselle tuli mieleen, että on olemassa niitä painavia betonisia kuppitelineitä. Netissä hinnat vaihtelivat valmistajasta riippuen 50 eurosta melkein jopa 90 euroon. Pikkasen ne olivat tällä hetkellä oman budjetin ulkopuolella (varsinkin kun juuri meni yllättäen 600 euroa auton jarruhuoltoon). Joten aloin uudelleen miettimään ja googlettelemaan ja totesin, että pääsen paljon halvemmalla jos yritän tehdä telineen itse. 20kg betonipussi maksaa alle 10 euroa, mutta totesin etten kyllä niin paljoa tarvitse. K-raudasta löytyi sitten 5kg askartelubetonipussi. Hintaa tällä oli jo 15 euroa, mutta se oli vähemmän pölyävää.

Tarvikkeet

5kg askartelubetonia
ruokaöljyä
0,7-1 litraa vettä
muotit (minulla oli tässä muovinen karkkirasia ulkomuottina ja se vesikippo sisämuottina)

Missään pussissa ei ollut arviota, minkälainen määrä siitä yhdestä pussista tulee. Myyjä oli sitä mieltä, että hyvin riittää ja jäisi vielä ylikin. Joten ensin sekoittelin ohjeen mukaan puolet pussista pieneen määrään vettä. Öljysin karkkirasian sisäpuolen ruokaöljyllä, jonka jälkeen kaadoin betonin ulkomuottiin vain todetakseni etteihän se riittänyt kuin pohjalle. Öljysin metallikupin ja laitoin sen betonin päälle. Sekoitin puolesta vielä puolet ja yritin änkeä sitä metallikupin ja karkkirasian väliin. Mutta ei tämäkään riittänyt, joten kaadoin sitten loppupussin ämpäriin ja sekoitin. Tähän viimeiseen erään lorahti vettä vähän enemmän, joten se jäi melko löysäksi, mutta kaadoin sen kumminkin muottiin.

Tämän jälkeen siirsin rasian keittiön pöydälle kuivamaan. Laitoin metallikuppiin pari isoa kiveä pitämään sitä paikoillaan ja muovipussin sitten koko hökötyksen päälle. Suihkepullolla kastelin sementtiä aamuin illoin.

Kahden päivän jälkeen uskalsin irrottaa metallikupin. Hieman jouduin työstämään irrottamisen kanssa, koska betoni oli valunut kupin yläreunoille, mutta kyllä se siitä lopulta irtosi. Sain vielä betonin irti siitä itse metallikupistakin.

Kolmen päivän jälkeen irrotin pohjamuotin. Sitäkin jouduin hieman pohtimaan, että miten saan betonin ulos, mutta hieman kun rasiaa käänteli ja kopautteli reunoille, valahti betoni lopulta kiltisti ulos.

Jätin edelleen betonin kuivumaan ja seuraavana päivänä sitten otin Mastonin pronssinvärisen spraymaalin ja takapihalla vedin ensimmäisen maalikerroksen päälle. Toki hieman hioin ensin hiekkapaperilla yläreunaa, joka oli kostean betonin takia jäänyt röpelöiseksi.

Minulle on jotenkin hankala pitää spraypulloa saman etäisyyden päässä kohteesta koko aikaa, ja tälläkin kertaa huomasin pariin otteeseen pitäväni pulloa hirveän lähellä. Tämähän tekee sen, että maali lähtee valumaan, mitä sen taas ei pitäisi tehdä. Lopputulos oli kumminkin aivan tasainen pienistä valumisista huolimatta.

Maalarinteipillä tehty viivat

Maalin piti antaa sitten vielä kuivahtaa se vuorokausi, ennen kuin telineen uskalsi ottaa käyttöön. Laitoin ensin betonin pohjalle huopatossupalat, mutta totesin että kippo liikkuu niiden avulla meidän laminaattilattialla liian hyvin. Joten leikkasin sitten muovimatosta palasen betonin alle ja nyt se pysyy aika hyvin paikoillaan. Totuus toki selviää tässä parin päivän sisällä, pysyykö tämäkään viritys pystyssä.

Syksyn treenikausi alkaa

Syksyn ohjatut kurssit alkoivat maanantaina rally-tokon merkeissä. Eli meillä alkoi sama kurssi kun vuosi takaperin, eli voi-mes tasoinen ratakurssi. Pientä alkujännitystä tosin toi epävarma aloitusaika. Kaikissa aikatauluissa luki 30.9. mutta kouluttajan laittamassa viestissä 14.10. Onneksi jokin alkoi takaraivossa kolkuttaa tuolloin 30. päivä, kun tajusin aamulla ennen töihin menoa tarkistaa vanhan viestin sähköpostista. Yritin sitten koko työpäivän saada kouluttajaa kiinni niin puhelimitse kuin tietokoneella, tuloksetta. Sitten lopulta laitoin kaveri-kouluttajalle viestiä, jonka näin olevan Facebookissa tämän nykyisen kouluttajan kaverina, että saisiko hän sitä kiinni.

Erittäin innokas treenaaja, ei malta odottaa oikealla paikalla (takapenkillä) vaan siirtyy etupenkille heti kun silmä välttää. Paras on, että etupenkkien välissä on Petenkoiratarvikkeesta ostettu penkinvälisuoja, minkä pitäisi estää hyppiminen. No sehän ei täysin istu tuohon minun autoon, joten Luna on oppinut pujahtamaan sen välistä.

Parin tunnin päästä tuli ilmoitus että kouluttaja saatu kiinni. Hän oli tosissaan ajatellut meidän kurssin alkavan vasta 14.10. mutta kerkeäisi kyllä paikalle ennen tunnin alkua. Siinä sitten tosin pohdin, että kuinka moni kurssilainen oletti kurssin alkavan vasta myöhemmin ja ei kerkeäisi nyt paikalle.

Hallin pohjapiirrosta oli muokattu täksi talveksi (?), aikaisemmin tokokenttä oli ollut 1 kenttä, mutta nyt se oli siirretty toiselle puolelle hallia 5 kentälle ja kenttä itsessään oli käännetty sivuttain. Eihän siinä sinällään väliä mikä kenttä, mutta hieman oli outo tunne mennä ”väärälle” kentälle.

Vasemmalla vanha kenttäjärjestys ja oikealla uusi - mutta ei oikeassa mittasuhteessa.

Ratana meillä oli Kirsi Petäjän huhtikuinen mes-rata. Rata piti olla suht helppo, ainoa vaikeus oli merkin paikka (este aivan vieressä) ja me vielä rakennettiin rata hieman liian kapeaksi, joten se merkki oli oikeasti varmaan vain 1,5 metrin päässä siitä esteestä.

Meitä lopulta oli kolme kurssilaista paikalla, eli yksi vain puuttui.

Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle. Totesin siinä kouluttajalle, että katsotaan miten menee kun ollaan taas ensimmäistä kertaa sisällä hallissa ja taustalla on kumminkin noin kuukauden ”treenitauko”. Jos sitä nyt voi tauoksi kutsua, mutta ohjattua treenejä meillä ei siis ollut tähän kuukauteen.

Hieman yritin siinä reunalla herätellä Lunaa siihen, että mitä me taas tulimmekaan tekemään. Kierrokset oli todella korkealla ja tekemisen intoa oli vähän liikaakin, mutta siinä vaiheessa kun näytti että neiti kuunteli jotain, päätin lähteä radalle.

En ala käymään rataa kyltti kyltiltä läpi, mutta hyvän kuvan varmaan saa siitä, että meillä oli radalla 20 kylttiä ja Luna taisi suorittaa 200 liikettä. En tiedä, saimmeko ensimmäisellä kierroksella yhtään kylttiä suoritettua oikein, kun neiti tarjosi kaikkea muuta kuin sitä mitä yritin saada sen tekemään. Useimmiten Luna peruutti tai oli pyörimässä minun ympäri peruuttaen. Tästä taas näki että Lunan kanssa ei voi oikein ottaa tehotreenejä jostain tietystä aiheesta koska se treeni jää päälle ja sitä sitten tarjotaan seuraavilla kerroilla. Mutta Luna teki koko ajan (liiankin) innoissaan.

En tiennyt kyllä siinä tehdessä, että pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, kun olin neidin vielä ilmoittanut seuran mestaruuskisoihin muutaman viikon päähän ja nyt tällä suorituksella olisimme olleet kyllä reilusti miinuspisteillä. Pääsimme lopulta radan loppuun ja menimme takaisin kentänreunalle hieman kertaamaan sitä kuuntelemista.

Toisella yrityksellä meidän suorituksemme oli jo paljon parempi. Pieniä vinousvirheitä tuli muutamia, mutta kouluttaja totesikin että kyllä sillä olisi yli 90 pistettä kisoissa saanut. Ellei nyt mukaan lasketa parin kyltin välein tapahtuvaa palkkausta. :’D Koska meitä oli vain se kolme, niin kerkesimme Lunan kanssa radalle vielä kolmannenkin kerran. Tämä viimeinen kierros meni vähän pikakelauksella kun aika alkoi loppua, mutta silti Luna suorittu oikein nätisti kyltit. Totesin lopuksi, että onneksi on vielä yhdet treenit ennen seuraavia kisoja, jottei sitten kisaradalla mene samanlaiseksi temppuiluksi.

Loppuun vielä käsitöitä - sain nimittäin kaivettua ompelukoneen vaihteeksi esille ja sillä hurauttelin Lunalle uuden heijastinliivin. Kangas on peräisin K-kauppojen heijastinkassista. Minä jo viime vuonna suunnittelin tätä tekeväni, mutta siinä vaiheessa kun lopulta löysin inspiraationi, oli kassit jo kaikkialta loppu. Nyt sitten ostin heti kassin kun näin niiden tulleen kauppoihin.

DIY Kurkumatahna koiralle

Koirien nivelrikkoryhmässä Facebookissa moni on maininnut syöttävänsä koiralleen kurkumatahnaa hyvin tuloksin. Tähän mennessä olen vain tyynesti ohittanut tämän aiheen ajatellen että luotan ennemmikin enemmän lääkkeellisiin lisäravinteisiin kuten glukosamiiniin, kondroiittisulfaattiin, MSM:ään ja omega3siin.

Viime viikolla huomasin töissä Terveysporttiin tulleen artikkelin kurkuman terveyshyödyistä (mm. vähentää tulehdusta, helpottaa kipuja, ehkäisee syöpää, diabetesta, Alzheimerin tautia, flunssaa sekä korkeaa kolesterolia ja helpottaa vatsavaivoja) ja totesin että kai minunkin on aika kokeilla tätä ihmeainetta. Piti siis työpäivän päätteeksi käydä kaupassa hakemassa tarvittavat aineet.


Kurkumatahna ohje:

1 litra vettä

240g kurkumajauhetta

280ml oliivi- tai kookosöljyä

8-12 tl rouhittua mustapippuria

Ensin laitetaan vesi ja kurkumajauhe kattilaan ja sekoitetaan koko ajan miedolla lämmöllä. Hiljalleen seos paksuuntuu ja muuttuu tahnamaiseksi, minulla tähän meni noin 15-20 minuuttia (voi olla että pidin vähän turhan miedolla ne lämmöt). Lisää vettä jos tahna kerkeääkin paksuuntumaan liikaa. Sitten lisää mustapippurirouhe kunnolla sekoittaen. Lopuksi lisää öljy joukkoon ja anna jäähtyä. 

Tällä ohjeella sain itse valmistettua n. 16dl valmista kurkumatahnaa, jos haluaa pienemmän määrän niin tämän voi tehdä myös 1/4 - 1/2 määrillä.

Tahna säilyy jääkaapissa kolmisen viikkoa ja jos tekee kerralla enemmän voi lopun pakastaa ja ottaa myöhemmin käyttöön. Monessa ohjeessa oli maininta että kannattaa suosia luomuaineita, mutta en tiedä onko sillä oikeasti merkitystä tehon kannalta

Moni voisi kokea että pääsisi paljon helpommalla lisäämällä ruokaan suoraan kurkumajauhetta tai kapseleita, mutta kurkuman imeytyminen ruoansulatuskanavasta sellaisenaan on melko huono. Mustapippurin sisältämä piperiini moninkertaistaa kurkuman imeytymisen. Tahnaan lisätty öljy myös tehostaa imeytymistä, koska kurkuman sisältämä kurkumiini on rasvaliukoinen yhdiste. Eli kurkumiini liukenee öljyyn ja öljyn imeytyessä imeytyy kurkumiinikin elimistöön.

Kurkuma on sen verran vahva mauste, että annostelu kannattaa aloittaa pienestä, vaikka vain 1/8 teelusikallisesta 2-4 kertaa päivässä. Tehon pitäisi alkaa näkyä suunnilleen 3-4 viikon jälkeen.

Maistatin Lunalla pienen määrän valmista tahnaa sellaisenaan ja pienen ihmettelyn jälkeen se näytti kelpaavan. Maistoin vielä itsekin ja totesin että ei se nyt niin kamalaa ollut, pitää varmaan itsekin alkaa syömään teelusikallinen päivässä. :)

Valmiit tahnat jäähtymässä

Yksi meni jääkaappiin, loput pakkaseen.

Aina ei vaan suju niin kuin haluaisi

Rally-tokossa meillä on maanantain teemana käännökset. Aloitettiin ihan käännöksistä vasemmalle ja oikealle, siitä edettiin täyskäännöksiin (molempiin suuntiin) ja viimeisenä oli saksalainen täyskäännös, jota emme ole Lunan kanssa koskaan tehneet. Käännöksethän ovat periaatteessa neidille peruskauraa, mutta huomasi hyvin että ollaan vaihdettu täyskäännös taas oikealle menevään, niin vasemmalle kääntyminen olikin vaihteeksi paljon hankalampaa. Pienellä käsiavulla saimme liikkeen kyllä onnistumaan, mutta en siinä treenatessa keksinyt mitä käskyä käyttäisin siinä. Meillä on käytössä jo käskyt ”takaa” (=kiertää oikealta takaa perusasentoon), ”bäkki” (= temppuna peruuttaa minun ympäri), ”kierrä” (= tötsän kierto), enkä edelleenkään ole keksinyt mitä sanaa siinä käyttäisin. Mitä käskyjä muut käyttää? Teoriassa sehän voisi olla ihan mitä vaan, vaikka ”aapinen”, mutta tietysti haluaisin sellaisen sanan mikä jotenkin liittyy liikkeeseen, jotta sen voi muistaa. :D En halua kulkea sanakirjan kanssa ja pohtia mitä käskyä käytän millekin liikkeelle.

Teimme myös seuruusta pysähdyksiä. En tiedä mikä liikkeen oikea nimitys on, mutta siis otimme askeleen eteenpäin ja pysähdys, koiran piti istua, sitten kaksi askelta – pysähdys, kolme askelta – pysähdys. Eteenpäin mentäessä Luna jäi jotenkin kauemmaksi istuessaan, neiti kyllä korjasi heti tajutessaan jääneensä väärään kohtaan. En tiedä häiritsikö hihna jotenkin, mutta Luna jäi kauemmaksi lähes joka kerta ja täten joutui korjaamaankin lähes joka kerta. Kouluttaja ihmetteli tätä Lunan hyppyliikettä ja totesin sen korjaavan asentoaan. Tämähän kuulemma ei rallyssa käy, vaan siitä tulee 10 pisteen menetys. Kuulemma se paikka mihin Luna jää on kumminkin ihan hyvä ja sallittu rally-tokossa, eikä se siinä kohti menettäisi pisteitä ollenkaan.  Neiti siis oli ehkä arviolta vajaan puolen metrin päässä minusta. Jännä sinällään kun ajattelee tavallista tokoa, niin me menetettäisiin pisteitä Lunan ollessa liian kaukana. Mutta tähän mennessä kukaan ei ole vienyt pisteitä siitä että Luna itse korjaa paikkansa oikeaksi. Koska toko on meidän päälaji, en aio hyväksyä sitä että Luna jää liian kauaksi mukamas perusasentoon, niin joudun kiinnittämään enemmän huomiota siihen että tyttö oppisi tulemaan kerralla oikeaan paikkaan.

 Teimme myös samaa tehtävää, mutta niin että minä peruutan ja Luna tuli edessä mukana. Niin kauan kun pidin namikättä suunnilleen navan kohdalla, Luna tuli suoraan ja nätisti istumaan (välillä tosin vähän turhan lähelle). Kun yritin pitää käsiä tavallisesti alhaalla, lähti neiti kääntyilemään.

 Loppuun otimme vielä kolmen liikkeen lyhyttä rataa. Radat olivat suht samanlaiset, ensin oli kääntyminen oikeaan, sitten perusasennosta maahan ja lopuksi täyskäännös vasempaan. Toisessa radassa käännökset oli päinvastaisiin suuntiin ja keskimmäisellä kyltillä vain istuttiin. En tiedä olimmeko tehneet jo Lunan mielestä tarpeeksi, kun kontakti putoili seuratessa, mikä sitten teki hieman hankaluuksia käännöksissä.

Näistä treeneistä kotiläksyksi jäi tuo askel-stoppi –liikkeen perusasennon hinkkaus sekä saksalainen että vasen täyskäännös.

Fb:n Koirat ryhmässä oli munahaaste, jota meidän piti tietysti kokeilla. Luna ei ollut oikein tyytyväinen kun treenaaminen aloitettiin juuri ennen iltaruokaa. Kymmenen minuutin harjoittelun jälkeen sain tämän kuvan otettua, mutta seuraavalla sekunnilla neiti irrotti otteensa. Kokonaisuudessaan tässä menetti henkensä kolme munaa.

Koiria maalta –blogissa oli tullut DIY-postaus koirien herkuista. Olen aina silloin tällöin miettinyt että pitäisi Lunalle tehdä joskus itse treeninameja. Päätin sitten postauksesta innostuneena käydä ostamassa kaupasta sisäelimiä. Täytyy sanoa että paras aika ostoksille ei ole 15 minuuttia ennen töiden alkua, kun vielä jouduin etsimään mistä löydän kyseiset tuotteet. Oletin elinten sijaitsevan samassa paikassa lihatuotteiden kanssa, mutta eivät ne olleetkaan. Citymarketissa missä kävin oli vielä järjestystä muutettu lähiaikoina, joten tuotteet olivat muutenkin hukassa. Löysin lopulta elimet pakastimesta missä oli äyriäisiä ja erikoisempia kengurun ym. lihoja.

Äiti keitti siskonmakkarasoppaa siinä vieressä. :D 

Munuainen pilkkoutui hyvin

Kotona sitten heitin munuaiset kattilaan ja annoin ohjeen mukaan kiehua noin puolisen tuntia. Keittämisen jälkeen otin ne pöydälle hetkeksi kuivumaan ilman pilkkomista. Tunnin kuivumisen jälkeen sitten pilkoin munuaiset pieneksi kuutioiksi. Täytyy sanoa että ne pilkkoutuivat melko hyvin, aivan siellä keskellä oli vaaleampi osuus mikä oli sitkeähköä. Jätin vielä kuutiot keskelle pöytää paperille kuivumaan, varmistin että tuolit ovat hyvin pöytää vasten ettei neiti pääse niitä pitkin pöydälle kiipeämään. Kävin pariin otteeseen katsomassa että ne on edelleen siellä pöydällä. 

Kahdeksan jälkeen systeri lähti viemään Lunaa ulos ja minä menin keittiöön pussittamaan nameja vain löytääkseni tyhjän pöydän. Paperi jonka päällä palat olivat, oli pöydän alla. Ei siinä voinut muuta kuin kirota. Yksi tuoleista oli liikkunut varmaan Lunan seistessä pöytää vasten, joten se oli varmaan sen avulla saanut hamuttua paperin tassuillaan alas. Olivat olleet todella herkulliset munuaiset.

Meillä kumminkin oli varattu omatoimitreenit seuraavalle aamulle, niin en voinut kun lähteä kiertämään Keravan kauppoja sisäelinten toivossa, mutta sanottava on että ne eivät taida kuulua tämän kaupungin ruokalistalle. Ainoa mitä oikeastaan löysin oli broilerin maksa, mitä halusin alun perin välttää A-vitamiinin takia. Toinen vaihtoehto oli kokonainen possun sydän, jolla Keravalla oli hintaa huimat 8e, kun Järvenpäässä oli 350g pakkaus 2,3€. Otin sitten tämän maksapaketin.

Kuivauksessa

Olimme yhdeksän jälkeen kotona ja kello oli 20 vaille kymmenen ennen kuin sain maksan kiehumaan. Siinä sitten meni tunti odotellessa elimen kypsymistä. Suunnilleen yhdeltätoista otin maksapalat kattilasta ja jätin pöydälle (tällä kertaa painavaan kulhoon jota Luna ei saa alas) jäähtymään. Puolentunnin päästä lähdin pilkkomaan paloja, vain todetakseni että ne olivat todella kosteita. Kyllä ne palasiksi menivät, mutta nämä palat myös murustivat ja muussaantuivat. Laitoin sitten uunin vielä lämpenemään ja heitin pilkotut maksapalat 45 minuutiksi noin 100-asteen lämpöön. Tämä kuivatti palat sen verran että ne olivat kuivia päältä ja käsiteltävissä ilman murenemista, mutta pehmeitä sisältä. Ennen pussittamista vein palaset vielä hetkeksi parvekkeelle jäähtymään.

Lueskelin netistä että vähänkään kosteiksi jätetyt maksapalat homehtuvat helposti, mutta ajattelin että pussitan ne niin, että siitä riittää yhteen treenikertaan ja heitän pussit pakastimeen. 300g broilerin maksasta tuli lopulta 3 kappaletta noin 40g namipussia.

Molemmat maistui Lunalla kyllä todella hyvin, mutta sanottava on että munuaisista tehdyt kuutiot olivat helpompia ja heti tarpeeksi kuivia.

Puoli yhden maissa yöllä päästiin Lunan kanssa lopulta nukkumaan. Täytyy sanoa että hieman oli huono olo kun petiin pääsin. 6 tuntia olin haistellut keitetyn munuaisten/maksan hajua ja se haju tietysti pysyi nenässä pitkään yöhön.

Sitten maksat pääsivät kattilaan

Luna oli sitä mieltä että hänelle maistuisi vielä lisää.

"Enkö mä nyt oikeasti saa syödä niitä?" 

Seuraavana aamuna lähdimme jälleen treenaamaan Piskitiskin tiloihin. Voin jo nyt suoraan sanoa että vaihteeksi oli sellaiset treenit että teki tunnin päätteeksi heittää hanskat tiskiin. Positiivisena asiana voin sanoa että seuraaminen sekä kapulan nouto olivat minusta todella hyviä. M-I-M kaukot sujuivat ihan siedettävästi, ainoastaan ensimmäisellä M-I vaihdolla Luna teki liikkeen jotenkin jännästi seisomalla puolisekuntia välissä. Otin loppuun vielä M-S vaihtoja, joissa neiti oli alkanut todella hyvin oppimaan ettei siinä ole tarkoitus liikkua eteenpäin. Isoin ongelma onkin tässä maahanmeno, kun Luna lysähtää suoraan alas ja täten liikkuu joka kerta arviolta 15cm eteenpäin. Otin kaukojen loppuun ihan pelkkiä maahanmenoja palkaten vain pelkästä hissilaskeutumisesta

.

Jäävistä liikkeistä meillä oli ongelmia istumisessa. Seisominen ja maahanmeno sujuivat vaihteeksi hyvin, mutta istuminen mitä Luna yleensä taas nykyään tarjoaa turhankin usein ei ottanut onnistuakseen. Jouduin monta toistoa tekemään ja Luna vaan kerta toisensa jälkeen tarjosi seisomista. Lopulta helpotin liikettä että annoin ihan kunnon kroppa-avun, jolloin se pehva laskeutui maahan.

Loppuun otin ruutua ja pari kertaa kiertoa ja tässä vaiheessa tuntui sitten menevän kaikki pieleen. Minusta Lunalla isoin ongelma on se että se ei vaan hahmota sitä ruutua niin kuin kuuluisi. Tässä on tavat mitä olen käyttänyt yrittäessäni opettaa liikettä:

1. Namitargetti. Luna menee täysillä kyllä ruutuun, syö namit. Tuo vaan on niin ahne, että se jää etsimään lisää herkkuja siitä ruudusta, varsinkin kun jätän namit pois niin sitten se varmasti jää etsimään mihin olen herkut piilottanut ja muut käskyn menee ihan kuuroille korville.

2. Tassutargetti. Eli ruudussa on silikonipatalappu, jonka päälle Lunan on tarkoitus mennä etutassuillaan. Tämä on meillä ollut ehkä se tällä hetkellä toimivin.

3. Juoksen kilpaa ruutuun, kunnon lelu- tai namipalkkaus ruudussa.

4. Lähetän Lunan ruutua kohti ja heitän lelun sen pään yli.

Näissä on ongelmana se, että Luna ei hahmota sitä ruutua ollenkaan, se bongaa ainoastaan targetin jos siellä sellainen on ja jos teen pari toistoa ruudun ollessa samassa kohdassa se oppii sen paikan mistä tulee palkka. Tässä vaiheessa kun siirrän ruudun paikkaa, niin Luna parhaimmillaan juoksee päinvastaiseen suuntaan ja siihen kohti missä se ruutu viimeksi oli.

Kolmannessa kohdassa Luna ei edes vilkaise ruutumerkkejä, se vaan juoksee vierellä ja ottaa palkan kun pysähdytään. Neloskohdassa taas neiti nyt ei tunnu ymmärtävän yhtään mitään, se menee kyllä ruutua kohti, mutta selvästi vain sen takia että se odottaa lelun lentävän.

Viime kesänä ruutu alkoi sujua ihan kohtuu hyvin tuossa meidän läheisellä hiekkakentällä, mutta nyt taas tuntuu ettei tytöllä on mitään hahmotuskykyä tähän liikkeeseen. Lisävaikeutta tuo merkinkierto, koska Luna pitää sitä paljon helpompana liikkeenä niin tyttö lähtee myös kiertämään ruututötsiä vaikka ne ovat ihan eri näköiset (ruututötsät siniset pienet painavat, kiertotötsä iso punainen) ja meillä käskyt on ihan eri painolla olevat.

Sitten kun olen saanut neidin edes hieman tajuamaan ruudun ideaa, meillä toinen ongelma on sitten se paikka siinä ruudussa. Jos teen esimerkiksi 10 toistoa, joista 9 kerralla ruudun takareunassa on targetti ja tällä yhdellä kerralla ei, niin Luna jää tällä targettittomalla kerralla joko ruutunauhan eteen, tai menee juuri ja juuri ruutunauhan taakse ja stoppaa itse tähän. (Eli kyllä se jotenkin ymmärtää sen ruudun mutta kumminkaan taas ei) En haluaisi käskeä maahan heti kun tuo on ruutunauhalla kun se vaan vahvistaisi sitä eteenjäämistä minkä tuo tekee jo itsekin.

Jos jollakulla on vielä neuvoja niin antakaa ihmeessä, koska minä olen ihan hetken päässä hakkaamassa päätäni seinään. Mikä on sinällään harmittavaa kun minusta ruutu on todella kiva liike ja tuo mukavaa vaihtelua, mutta kun tuo Luna ei edelleenkään reilun vuoden harjoittelun jälkeen ymmärrä sitä niin alkaa se mukavuus siitä kadota.

DIY Kauratyyny koiralle

Hierojahan suositteli Lunalla käytettävän kauratyynyä kun selkään muodostuu jumia säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensi alkuun yritin etsiskellä kaupoista myytäviä tyynyjä, mutta en niitä lähikaupoista löytänyt. Enkä löytänyt netistäkään kuin jostain oudoista luontaistuotekaupoista. Joten päätin tehdä semmoisen sitten itse. Netistä löytyi useita ohjeita kauratyynyn tekoon ja materiaalit saa esimerkiksi ihan peruskaupasta. Kysykää jos on jotain epäselvää, saatan loikkia ohjeissa ajattelematta. :)

TARVIKKEET

- kauraa
- puuvillakangasta
- päälikankaan jos haluaa

Eli paljoa ei tarvita ompelukoneen lisäksi. Kauraa saa ihan kaupasta, halvimmalla varmaan ostamalla linnuille suunnattuja ruokapusseja. Tuo 1,5kg maksoi 1,39€. Puuvillakangasta saa kangaskaupasta tai jos ei jaksa lähteä sinne asti ajelemaan, niin tekee kuten minä ja ostaa ison lakanan vajaalla kympillä. :D Meinasin ensin käyttää jotain omaa vanhaa lakanaa, mutta sitten aloin miettiä että ne saattavat olla haparoituneet sen verran etteivät pakosti kestä kauranjyviä. Päälikankaankin ostin ihan Tokmannista, tuo tähtikangas on nimittäin oikeasti keittiöpyyhe. Hinta oli 2,99€ ja siitä riitti kahteen kauratyynyyn. Moni ainakin suositteli päällisen tekoa koska kauratyynystä tulee ns. pitkäikäisempi kun päällisen voi tarvittaessa pestä.

Aloitin työn päälikankaasta, koska sitä minulla oli rajallisesti. Eli leikkasin keittiöpyyhkeen kahtia ja vedin siksakilla reunat. Tein päälikankaan kuten tyynyliinaan, eli sen jälkeen laitoin kankaan oikeat puolet vastakkain ja vedin reunat suoralla ompeleella kiinni. Huomaa että olin kääntänyt kangasta toisesta reunasta niin että noin 4cm oli ”oikein päin” ommellessa ja tästä syntyi pieni tasku mikä estää kauratyynyn liukumisen päälipussista.

Sitten sisäpussiin. Sama juttu että kankaan reunat vedin siksakilla ja sitten vielä taitoin reunat noin 1cm verran sisään ja ompelin ne suoralla ompeleella. Sitten vaan reunat kiinni toisiinsa nurjalta puolelta ommellen. Tässä vaiheessa pitää muistaa tietysti jättää yhteen reunaan aukko, josta työ käännetään oikein päin ja mistä kaurat laitetaan sisälle.

Kun reunat on ommeltu niin sitten käännetään työ. Minä ompelin tämän jälkeen vielä keskelle pussia suorat ompeleet jättäen noin 2cm pätkät tyhjää kumpaakin reunaan josta jyvät pääsevät liikkumaan puolelta toiselle. Nämä siis jotta kaurat pysyisivät suht tasaisesti pussissa eikä niin että laittaessani kauratyynyn Lunan selkään, kaurat valuvat kummallekin reunalle eikä siihen selän kohdalle jää yhtään.

Sitten on täytön vuoro. Suppiloa apuna käyttäen, minä laitoin pussiin noin kilon verran kauraa välillä hieman heilutellen jotta jyvät jakautuisivat tasaisesti. Kun tyyny oli tarpeeksi täynnä niin ompelin suuaukon kiinni ja ta-daa se oli siinä.

Tein näitä kasin kappalein kun kauraa ja kangasta jäi sen verran yli, ajatuksena että jos meillä työpaikan pikkujouluissa taas jaetaan pikkujoululahjat voisin pistää toisen kauratyynyn pakettiin.

Luna oli oikein innoissaan mukana tyynyjen valmistuksessa, ensin neidin piti maata kankaiden päällä (käytän pientä tietokonepöytää ompelupöytänä joten siinä ei ole tilaa leikata kankaita joten leikkasin ne sängyllä). Sitten ompelun ajan se makasi sohvalla vieressäni ja kun kauroja kaadoin niin tuo seisoi keittiön pöytää vasten seuraten tilannetta. :D Seuraavana päivänä oli sitten kokeilun vuoro. Työnsin sisäpussin mikroon (päällisessä oli keinokuituja joten en uskaltanut ottaa riskiä ja laittaa sitä mikroon) ja jännitin onko jotain mennyt pieleen ja syttyykö tyyny palamaan. 3 minuutin lämmityksen (tehot 700w) jälkeen kauratyyny oli edelleen kunnossa, kun työnsin sen sitten päällisen sisään. Hieroja sanoi että tyyny on silloin koirallekin sopivan kuuma, kun pystyn pitämään sitä omalla paljaalla iholla. Koiralla kun on vielä turkki siinä välissä suojaamassa.

Hintaa yhdelle kertyi suunnilleen 3,5€.

Sitten olikin isoin ongelma, eli kuinka saan Lunan pysymään paikallaan. Sekun ei muutenkaan ole paikalla pysyvää tyyppiä, plus neiti on lämpöherkkä, joten ajattelin kauratyynyn kuumuuden tuntuvan siitä ehkä epämukavalta. Seuraavana iltana käskin sen sängylle maate ja laitoin tyynyn selkään. Hieman neiti siinä ihmetteli että mitäköhän minä nyt haluan, mutta oliko sitten jo sen verran väsynyt ettei välittänyt sen enempää vaan hetken jälkeen laittoi pään alas ja alkoi nukkumaan. Hieman se siinä unissaan liikuskeli ja jouduin siirtämään kauratyynyä parempaan asentoon, mutta muuten pysyi todella hyvin paikallaan ja hyvä ettei alkanut kuorsaamaan.

Kuivaharjoittelua

Tosikäytössä