Paroksysmaalinen vestibulaarisyndrooma

Vestibulaarisyndrooma on tasapainohäiriö, jota tavataan useimmiten iäkkäämmillä koirilla, mutta myös nuoremmat koirat voivat ”sairastua”.

Vestibulaarioireiksi kutsutaan sisäkorvan ja tasapainoelinten oireita. Vestibulaarin oireita ovat pään kallellaan pitäminen, liikkumisen haparointi, koira saattaa kääntyillä nopeasti/pyöriä ympyrää siihen suuntaan mihin pää on kallellaan, mahdollisesti kaatuilu, silmät ”tärisevät” tai liikkuvat nopeasti puolelta toiselle (nystagmus) ja joissain tapauksissa voi olla myös huonovointisuutta sen takia syömättömyyttä/oksentelua.

Vestibulaarioireita voi aiheuttaa korvatulehdukset, kasvaimet/polyypit aivoissa tai korvissa tai päähän kohdistuneet vauriot esimerkiksi putoamisesta tai muusta onnettomuudesta. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta voi tehdä vestibulaarioireita. Joskus syytä ei tutkimuksista huolimatta löydetä (idiopaattinen).

Paras tapa tutkia oireilua, on ottaa magneettikuvat päästä ja verikokeet (mm. kilpirauhanen). Magneettikuvissa nähdään aivojen ja korvien tilanne tarkasti ja esimerkiksi kuvissa saatetaan huomata muuten oireeton korvatulehdus.

Jos vestibulaarioireina on pahoinvointia/syömättömyyttä, voidaan koiralle määrätä pahoinvointilääkettä. Jos oireet johtuvat tulehduksesta, on antibiootit tarpeen. Idiopaattinen vestibulaarisyndrooma harvoin tarvitsee lääkehoitoa (ellei nyt ole paha pahoinvointi tms.) koska oireet poistuvat itsekseen. Osalla oireilu loppuu nopeasti, osalla, varsinkin iäkkäämmillä koirilla, saattaa oireilu jatkua päiviä, viikkoja, huonoimmillaan kuukausia. Joillakin saattaa jäädä pysyvästi pää kallelleen.

Tässä linkissä on Vestibular Disorderes Associationin helmikuussa 2020 kirjoittama aika selkokielinen juttu (PDF englanniksi). 

-

Jos tästä joku osasi jo arvata, Lunan maaliskuun lopussasaama kohtaus uusiutui. Minulla oli vapaapäivä ja aamu oli mennyt aivan normaalisti. Aamupala syötiin heti herättyä ja lenkillä käytiin parin tunnin päästä. Kaivoin sitten ompelukoneen esiin ja ensin korjasin Laran juoksuhousut (tai tarkalleen vaihdoin tarranauhat) ja aloin ompelemaan äidin auton penkinsuojaan tarranauhoja. Luna oli ihan normaalisti mukana ompeluhommissa ja istui tietysti keskellä penkinsuojaa kun asettelin tarroja reunalle. Sitten taisi Lara lähteä liikkeelle ja Luna meni perään katsomaan mihin toinen lähti. Keskityin ompelemiseen, mutta sitten näin sivusilmällä, kun Luna hetken päästä lähti eteiseen ja huomio kiinnittyi kävelemisasentoon: pää oli reilusti kallellaan oikealle.

Lähdin sitten Lunan perään ja kun neiti tuli vastaan makuuhuoneen ovella, tajusin uuden kohtauksen olevan päällä. Lunan silmät ammottivat taas täysin auki, mutta neiti ei pystynyt kohdistamaan katsettaan ja pää teki nykimisliikettä. Hieman yllättäen kyllä, Luna käveli melko hyvin itse, vähän ehkä normaalia hitaampaa ja välillä tuli sivuaskelia, mutta kun katsoin kameralta tapahtumat jälkikäteen, neiti oli kompastumatta kävellyt olkkarin koiraportista, jonka suuaukko on vain 30cm leveä ja siinä on kynnys 10cm korkeudella maasta. Samaten se oli mennyt makuuhuoneeseen portinläpi kompastumatta. Mutta ennen eteiseen lähtöä se oli kääntynyt olohuoneessa päänsä mukana tehden U-käännöksiä oikealle.

Aloin etsimään puhelinta saadakseni tilanteen videolle ja kun puhelimen lopulta löysin, oli Luna kävellyt makuuhuoneesta takaisin olohuoneeseen ja hypännyt(!) pikkusohvalle (kamera tosin paljasti että hieman oli neiti joutunut hakemaan hyppypaikkaa).

Tässä vaiheessa pääsin kuvaamaan, aivan kohtauksen lopun. Video alla.

Laitan tähän perään vielä sen maaliskuisen videon

Videosta näkee lautas-silmät ja jos laatu ei huonone hirveästi, niin silmät tekee pientä ylös-alas liikettä (kulmat liikkuvat reilummin). Katse taas osoittaa kattoon, mutta se nyt ei niin loista tästä kun minä kuvaan taas ylhäältä alaspäin.

Tällä kertaa kohtaus oli ”lievempi”, ainakin silmien osalta kun en ainakaan itse huomannut että ne olisi missään vaiheessa ollut kokonaan valkoisina kuten maaliskuussa. Kohtaus ei myöskään kestänyt kuin viitisen minuuttia tällä kertaa. Ja kuten maaliskuisessakin kohtauksessa, kun se loppui, Luna oli täysin normaali. Mitään merkkejä kohtauksesta ei jäänyt. Eikä loppupäivänä ollut mitään merkkejä uusiutumisesta.

Mutta koska tämä oli jo toinen kohtaus, varasin seuraavalle päivälle ajan neurologille Aistiin. Kun puhutaan vestibulaarioireista, lähes kaikkialla puhutaan sen olevan vanhan koiran ongelma. Luna 6v ei nyt vielä mene vanhan koiran kategoriaan. Muita vaihtoehtoja olikin sitten kasvain päässä/korvissa tai korvatulehdus jossain syvällä korvassa. Päädyttiin, että on parempi lähteä käymään neurologilla.

Sain ajan klo 11 ja koska Aistin ohjeissakin jo mainittiin, että koira todennäköisesti pitää magneettikuvata, piti Lunalta jättää aamupala väliin (mistä se ei ollut kovin iloinen). Pohdin ensin Laran ottamista mukaan, että kävisin lenkillä Lunaa odottaessa, mutta kun en tiennyt kauan joudun olemaan lääkärissä mukana ja ilma oli aika lämmin, päätin jättää Laran kotiin odottamaan. Luna kun ei tykkää lääkärillä olosta ollenkaan, niin en halunnut ottaa Laraa sisälle asti, koska Lunan pitelemisessä olisi jo työtä.

Kun pääsimme neurologin luokse, lääkäri teki ensin neurologisen perustutkimuksen (ja yleiskliinisen ja ortopedisen). Kaikki reaktiot ja refleksit oli normaaleja, kuten E.kin viimeksi maaliskuussa totesi. Lääkäri siinä luetteli vaihtoehdot mistä kohtaukset johtuvat (tuntematon syy, kasvain, tulehdus, kilpirauhanen) ja sitten antoi kolme vaihtoehtoa, joko tehdään ns. täysitutkimus eli magneettikuvaus ja verikokeet, tai voi ottaa pelkät verikokeet tai kolmantena, että ei tehdä mitään.

Mielessäni ajattelin, että en minä Aistiin asti tullut vain lähteäkseni takaisin kotiin. Ja en kokenut kovinkaan mukavana ajatuksena elää epätiedossa, että onko Lunalla kasvain päässä vaiko ei. Joten sanoin että otetaan koko tutkimus. Neidille annettiin rauhoitteet ja hetken päästä hoitaja haki Lunan tutkimuksiin.

Minä sitten menin autoon odottelemaan, olin varautunut että tutkimuksissa menee hetki, joten lueskelin tabletilla siinä odotellessa ja käväisin kaupassa, kun olin saanut mieleni rauhoitettua. Aikaa sitten menikin melkein kolme tuntia. Siinä ajan kuluessa mietin, että ei uutisia on varmaan hyviä uutisia? Jos kuvissa olisi jokin kasvain löytynyt, olisin olettanut että lääkäri olisi ollut nopeammin yhteydessä.

Lopulta tuli puhelu, että Lunan voi tulla noutamaan. Menin sisälle ja hetken päästä pääsin takaisin tutkimushuoneeseen. Neurologi näytti magneettikuvat (enhän minä niistä hirveästi ymmärtänyt) ja totesi ettei sieltä mitään poikkeavaa löytynyt. Kaikki aivojen osat oli normaalit ja korvissakaan ei ollut yhtään mitään. Vestibulaariin hänkin päätyi, aiheuttaja tuntematon, koska mitään selittävää tekijää ei löytynyt. Tuloksista tietysti joku korvatulehdus olisi ollut helpoin, koska sen olisi pystynyt hoitamaan. Mutta ei tämä ”tuntematon syy”kään ollut huonovaihtoehto, koska idiopaattinen vestibulaari yleensä paranee/loppuu itsekseen ja yleensä mitään lääkityksiä ei oireisiin tarvita.

Neurologi totesi, että mitään virallista lääkitystä tähän ei ole. Voi olla että kohtaukset loppui tähän, tai voi olla että niitä vielä tulee. Jos kohtaukset olisi viikottaisia, niin jotain lääkitystä voisi kokeilla, mutta hän ei sen tarkemmin sanonut sitten niistä vaihtoehdoista. Totesinkin, että se, että minä olen nähnyt kohtauksen kahdesti, ei tietenkään tarkoita sitä etteikö niitä olisi ollut useampia.

Kohtaukset eivät satuta koiraa mitenkään ja on täysin vaarattomia, vaikka pahalta näyttävätkin. Tietysti pitää varoa sen verran, että ei päästä Lunaa mihinkään portaisiin kohtauksen ollessa päällä, jos niitä vielä tuppaa tulemaan. Mutta muuten saamme jatkaa ihan normaalia elämää.

”Viralliseksi” diagnoosiksi tuli paroksysmaalinen vestibulaarisyndrooma, eli kohtauksittainen tasapainoelimen häiriö, tuntemattomasta syystä.

Pääsimme siitä sitten maksamaan ja jälleen kerran kiittelin vakuutusta. Tuli nimittäin Lunan ennätys, lähtöhinta oli lähes 1300€. Tiesin että magneettikuvaus tulee maksamaan, joten sinällään en yllättynyt, mutta kyllä siinä silti tuli hetken hengenpidätys kun rahastaja sanoi summan. Kyllä hän siitä sitten jatkoi, että vakuutus maksoi suurimman osan ja minulla jäi kustannettavaa noin 350€.

Tässä on jo useamman kerran tullut mietittyä, että kyllä nämä ongelmat yhdellä koiralla jo riittäisi, mutta ei näköjään riitä. Meillä sinällään on ollut onnea matkassa siinä mielessä, että vaikka ”ongelmalista” kasvaa tässä vuosien saatossa koko ajan, mikään ei vielä estä harrastamista ja kisaamista.

Liityin Facebookissa englanninkieliseen (amerikkalaiseen?) vestibulaariryhmään ja olen todennut meidän päässeen helpolla. Siellä suurin osa tapauksista on huomattavasti pahempia kuin Lunan saamat kohtaukset. Siellä on koiria jotka eivät ole syöneet useaan päivään pahoinvoinnin takia tai eivät moneen päivään meinaa pysyä itse pystyssä. 
Lunalla kumminkin ruokahalu on säilynyt koko ajan eikä se myöskään kaatuile, vaikka askel hieman haparoikin. 

On siis kevät...

Eipä tuo Lunan vatsatauti ottanut kotihoidolla helpottaakseen tälläkään kertaa. Kävin tiistaina vielä ostamassa eläinlääkäriltä Royal Caninin gastrointestinal-ruokaa (purkki märkäruokaa) ja tarkoitus oli ostaa vielä nappulaversiotakin, mutta näköjään vatsatautia on sen verran liikkeellä, että pienet parin kilon pussit oli kokonaan loppu. Ostin sitten Hill’sin vastaavan version. Kumpikaan merkki ei kuulu suosikkeihin, mutta RC:hen luotan enemmän näissä erikoisruoissa. Mutta ajattelin, että ei neiti tuota kumminkaan ihan hirveästi syö, joten kelvatkoon tällä kertaa.

Eli Lunan ruokavalio on ollut pääasiassa keitettyä riisiä, johon olen sitten sekoittanut mukaan hieman tuota GI-märkäruokaa sekä pienen määrän Hill’sin nappuloita. Tämän aterian neiti on saanut kolmen tunnin välein. Lisäksi se on saanut aamuin illoin Dia-Tabin, tupla-annoksen Inupektiä sekä iltaisin Caniuksen maitohappobakteereja. Kun Dia-tab loppui siirryttiin Canikur Pron tahnaan. Joukkoon lorautan vielä 0,5dl Nutrisalilla höystettyä vettä jokaisella ruokintakerralla. Jostain kumman syystä Luna lopetti itsenäisen juomisen tämän vatsataudin yhteydessä.

Tämä kuva olikin jo edellisessä postauksessa.

Tästä huolimatta Lunan vatsa oli kuralla, eikä se lähtenyt kovettumaan millään. Ulkona ollaan juostu yötä päivää abnout 0,5 – 3 tunnin välein. Tiistai-keskiviikko välisenä yönä ja iltana käytiin ulkona 20, 22, 02, 04, 06, 08 ja 8.30. Sen jälkeen taas about parin tunnin välein. Keskiviikko-torstai yönä käynnit onneksi väheni, illalla joutui juosta hieman tiuhempaan, 19-22 välillä käytiin kolme kertaa, mutta sitten seuraavan kerran 01 ja 04 (systeri käytti Lunan sitten uudelleen 4.30), jonka jälkeen päästiin jo lähemmäs kasia.

Molempina öinä Luna myös oksensi. Ti-ke yönä olin jo varaamassa akuuttiaikaa seuraavalle aamulle, koska Luna ei suostunut syömään. Koira joka normaalisti syö kaiken sen eteen laitetun, haistoi vain tarjottua ruokaa ja kääntyi pois. Tarjosin nappuloita kuiviltaan, tarjosin riisiä märkäruokaan sekoitettuna ja sitten pelkkää märkäruokaa. Kaikkia käytiin vain haistelemassa. Päätin lähteä hetkeksi Lunan kanssa ulos siinä vaiheessa (mitä sitä muutakaan tekisi kello 4 aamuyöllä?). Kun palasimme sisälle, söi neiti lattialla olleet Hillsin nappulat (ei niitä ollut varmaan kuin reilu 10kpl). Menikö viittäkään minuuttia, kun se sitten oksensi ne ylös. Tässä vaiheessa aloin selaamaan lääkäriaikoja, kun olin melko varma, että nyt Lunan on pakko olla kuolemansairas. Istuin siinä huoneeni lattialla ja silittelin Lunaa jolla selvästi oli huono olo. Hetken päästä koitin tarjota hieman lisää ruokaa (nyt vain sitä riisi-märkäruoka seosta), mutta edelleenkään ei kelvannut. Otin sitten palan märkäruokaa kupista ja vain työnsin sen Lunan suuhun. Hetken maiskuttaen, neiti suostui syömään sen. Kaivoin sitten riisin joukosta vaan sen märkäruoan ja se lähti kelpaamaan, joten lähdin hakemaan keittiöstä lisää. Piti jotain ruokaa saada sinne neidin vatsaan, koska se myös oksentaa helposti tyhjää vatsaa. Tosin normaalisti sille kyllä kelpaa ruoat heti puklaamisen jälkeen.

Tuossa RC:n GI-märkäruoassa on vain sellainen huono puoli, että se pierettää Lunaa ihan sikana. Ja ne hajupommit, mitä se on tuon ruoan takia päästänyt, on jotain aivan kamalaa. Siinä on pakko pidättää hengitystä hetken aikaa, kun lemu osuu nenään. Ja Luna tietenkin istuu yleensä siinä edessä paikoillaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Keskiviikkona Luna veti sikeitä sohvalla, kun koko yö oli juostu ulkona. 

Kun Luna oli saanut syötyä, menimme takaisin sänkyyn, mutta minähän en siinä hetkeen nukahtanut kun jäin seuraamaan pysyykö syöty ruoka tällä kertaa sisällä. Kun puolen tunnin jälkeenkään neiti ei ollut niitä oksentanut ulos, saatoin jo huokaista helpotuksesta että ehkä se ei nyt ole heti kuolemassakaan. Pyysin systeriä vielä aamulla hänen noustessa antamaan hieman lisää GI-märkäruokaa Lunalle.

Seuraavana iltana sitten ei ruoka meinannut taaskaan maistua. Yöllä ulkonakäyntien jälkeen taas söi ihan hyvällä ruokahalulla ja aamulla taas vaan tuijotettiin kippoa. Onneksi sama keino, eli ruoan työntäminen suuhun herätti ruokahalun jälleen. Vatsa oli kumminkin edelleen ihan kuralla. Olin alun perin pohtinut, että vien Lunan perjantaina lääkärille, jos tilanne ei helpota, mutta aamulla päädyin kumminkin varaamaan ajan jo samalle (torstai) päivälle. Koska tuossa vaiheessa oli jo selvää, että tämä ei mene kotikonstein ohi. Tilanne oli samanlainen kuin kaksi vuotta sitten, paitsi nyt ulkona piti juosta paljon useammin kuin viimeksi. Olin hieman jo tiistai-iltana tullut siihen tulokseen, että tästä taudista taitaa tulla vaihteeksi lääkärikeikka. Lunallahan on näitä vatsapöpöjä ollut ties kuinka monta, mutta jos lasketaan pois tuo kahdenvuoden takainen, on muut taudit lähteneet edes pikkiriikkisen helpottamaan vuorokauden jälkeen. Ja tämä vaan paheni. Mutta yritäppä viedä koiraa lääkärille kun se on ripuloinut vasta yhden vuorokauden ja on ihan hyvässä kunnossa oleva. Yleinen suositus on seurata ainakin se 3 päivää, tai ainakin tämän ohjeen olen pariin kertaan saanut hoitajilta, kun olen sinne soitellut.

Joten me sitten kärvisteltiin torstaihin asti. Mielessäni monta kertaa kiittelin, että olin talvilomalla, koska yöunet jäivät oikeasti todella vähäisiksi ja päivällä oli sitten ihan vetämätön olo. Toisekseen, voin vaan kuvitella millaisessa kunnossa minun huone olisi ollut, jos Luna olisi joutunut olla pidempään yksin kotona.

Tosin täytyy myöntää, että ei tämä ihan lomalta ole tuntunut. :’D

Mutta siis torstaina puoliltapäivin päästiin sitten lääkärille. Koronan takia sisälle ei saanut mennä etukäteen, joten me sitten käppäiltiin siinä ulkopuolella hetken aikaa. Sisälle päästyä käytiin nopeasti vaa’alla (hieman oli taas paino pudonnut, Luna oli nyt 9,6kg, viime kuussa rokotuksilla oli 10,3kg), jonka jälkeen meidät ohjattiin suoraan huoneeseen. 

En tiedä pitäisikö huolestua, kun lääkärikin tuli huoneeseen tervehtien ”terve… taas”. Eihän tässä olla kuin kerran kuussa käyty lääkärillä näyttäytymässä. x)

Minuahan ei hoideta!

Lääkäri sitten tutki ja tunnusteli Lunan läpikotaisin, mittasi lämmöt, kuunteli suolistoa ja tyhjensi anaalirauhaset (nehän ei tietenkään ollut voinut tyhjentyä, kun vatsa oli ollut löysä. Ja lääkäri totesikin, että toinen oli jo todella täynnä ja sen tyhjentäminen teki jopa hieman kipeää. Toisessakin oli tavaraa, mutta se ei ollut ihan yhtä pahana.) Lääkäri kysyi, onko Lunalla ollut tapana syödä esimerkiksi sukkia tai vastaavia. Totesin, että neiti on kyllä pirun ahne, mutta ei se kyllä koskaan mitään sukkia ole edes yrittänyt syödä. Eli joko se ei olekaan niin ahne tai sitten sillä on aivotoimintaa.

Lääkärikin päätyi lopulta siihen, että joku pöpö on nyt jostain saatu (pohti alkuun myös suolitukosta, mutta mikään ei kumminkaan viitannut siihen.) Eli lähdettiin ihan oireenmukaisella hoidolla. Nesteytystä ei tarvittu (varmaankin kiitos ruokaan laittamani nesteen), mutta neiti sai pahoinvointipiikin paikan päällä ja kotiin vietäväksi antibiootit, varuilta pari tablettia pahoinvointilääkettä sekä vahvemman kaoliinipektiiniliuoksen.

Ainakin toissa vuonna antibiootti lähti vaikuttamaan todella nopeasti ja tyyliin seuraavana päivänä ei tarvinnut enää juosta ulkona normaalia useampaa kertaa. Näin illalla, kun ensimmäinen annos on annettu silloin puolen päivän jälkeen, näyttää että tälläkin kertaa vaikutus on nopeahko. Ulkona käydessä ei tule kuin se yksi edelleen kyllä löysähkö läjä sen kolmen sijaan ja tällä hetkellä Luna on vetänyt tyytyväisenä sikeitä jo yli kolme tuntia, ilman että olisi ollut tarvetta lähteä ulos. (Nyt kun sain tämän tekstin valmiiksi, on pärjätty jo 5 tuntia!) Plus, Luna myös heti lääkäriltä kotiin päästyään kävi itse juomassa vesikupista. Se ei tosissaan maanantain jälkeen ollut käynyt vesikipolla itse kertaakaan.

Meillähän piti olla nyt lauantaina ne rally-kisat, mutta eipähän tarvitse nyt tämän takia niitä peruuttaa, kun se on jo peruutettu koronan takia. Toisaalta, meidän suunnitelmat tälle lomaviikolle peruuntui myös, joten ehkä tämä oli Lunan idea keksiä meille tekemistä.

Mikä on perusterve?

Käytin Lunan tänään (vaihteeksi) eläinlääkärillä, tosin tällä kertaa vain rokotuksilla. Luna oli normaaliin tapaansa kääntymässä heti ovelta ulos, mutta suostui lopulta kävelemään sisälle. Neiti oli myös totuttuun tapaan erittäin ujopiimä hoitajia nähdessään. Tuntuu, että Lunan ego jää eläinlääkärin oven ulkopuolelle.

Vaa'alla totesimme painon taas nousseen 10,4 kiloon, joten hetki taas vahditaan ruoka-annoksia. Olen yrittänyt pitää Lunan painon siinä 9,8-10,2 välillä. Eli eihän se nyt pahasti ole yläkantissa, mutta kumminkin. :D

Menimme lääkärin perässä huoneeseen ja ensimmäinen kysymys olikin, että onko Luna perusterve. Tähän totesin, että niin, miten määritetään perusterve. Luettelin siinä että Lunalla on C:n lonkat, 2:n polvet, pieni sivuääni sydämessä ja haluaako hän, että jatkan vielä listaa. ((Ei se lista olisi siitä pahemmin jatkunut, ehkä maininta erittäin herkästä vatsasta ja säännöllisen epäsäännöllisestä närästyksestä))

Mikään noista ei (tällä hetkellä) häiritse arkielämää ja harrastaminenkin sujuu. Eläinlääkäri siinä jutteli sitten hetken sydänvaivoista ja mistä tietää oireiden pahenevan. Perus korva-, suu- silmä- ja yleiskopeloinnin (jolloin ell. sanoi että Luna on todella hyvässä kunnossa oleva spanieli), lekuri otti stetoskoopin ja alkoi kuunnella sydäntä.

Siinä menikin sitten hetki jos toinenkin ja aloin jo itse miettiä, että näinköhän sieltä kuuluu nyt jotain muuta poikkeavaa. Hetken päästä lääkäri otti stetoskoopin pois ja kysyi, että miksi me mentiin sydänultraan. Sanoin, että pari vuotta takaperin suolistotulehduksen aikana Lunalla kuului sivuääni ja se sama sivuääni kuului siitä vuoden päästä rokotuksilla. Joten päätettiin, että on parempi käydä tutkituttamassa tilanne kunnolla, kun on aktiivisesti harrastuskoirasta kyse. Lääkäri siinä nyökkäili ja totesi, että siellä tosissaan on aivan pieni sivuääni, mutta hänkin joutui oikein etsimään ja kuuntelemaan, jotta se sieltä löytyi. Eli ei se ainakaan huonommaksi tässä vuoden jälkeen ole mennyt.

Lopulta Luna sai rokotuksensa (ja tiedot myös siirrettiin Oma Koiraan) ja pääsimme lähtemään kotiin.

Siellä ne näkyvät

Mutta lääkärin kysymys sai taas pohtimaan termiä perusterve. Googlea käyttäessä moni tuntui miettivän perusterve-sanan merkitystä ja yksi tulos oli "yksilö, jolla ei ole sairauksia, jotka rajoittavat elämää."

Jos mennään tämän määritelmän mukaan, sanoisin Lunan olevan perusterve. Mutta silti esimerkiksi sydämen sivuäänestä olen aina maininnut eri operaatioissa ja otan polvet huomioon treeneissä. Polvet ei tällä hetkellä virallisesti "rajoita" mitään, ainakaan arkielämässä. Harrastuspuolella pyrin välttämään tehtäviä mitkä luo turhaan kovan rasituksen polville, mutta tällä hetkellä polvet eivät estä mitään tekemistä.

Koiraryhmissä ja eritoten nivelrikkoryhmässä aina silloin tällöin pohditaan eroa terveen ja sairaan välillä. Tekeekö 2:n polvet (tai jonkun toisen D-lonkat) koirasta automaattisesti sairaan, jos koira on kumminkin oireeton? Onko allerginen, mutta hyvässä hoitotasapainossa oleva koira terve vai sairas?
Jos katsotaan perus arkielämää, laskettaisiin nämä oireettomana terveiksi. Jalostuspuolella taas olisivat sairaita.

Mutta siis, palaten tuohon netistä löytyneeseen merkitykseen, jos perusterve koira on sellainen, jolla ei ole elämää rajoittavia tekijöitä, niin mikä lasketaan rajoitteeksi? Jos koira voi harrastaa mitä tahansa muuta paitsi agilityä, onko se sairas? Jos koira saa syödä mitä tahansa muuta paitsi kanaa, onko se sairas? Yksi saattaa kokea, ettei kanan poisjättäminen ole rajoite, kun ruokkia voi millä tahansa muulla. Mutta sitten taas agilityä varten koiran hankkinut omistaja kokee agin poisjäännin rajoitteeksi, kun taas vaikka mejään suuntaavaa tuskin häiritsee tieto, ettei koiran kanssa pysty agilityä pakosti koskaan harrastamaan. Eli rajoitteetkin koetaan ehkä hieman eri tavoin.

Mutta pohdinnat sikseen, omalla mittapuulla, Luna ei ole täysin terve, mutta en koe sen olevan sairaskaan. Sillä ei tällä hetkellä ole arkielämää häiritseviä vaivoja, joten siinä mielessä voisin sanoa sen olevan perusterve.

Niin siis mikä dieetti? Kello näyttää ruoka-aikaa.

Hammaskeijulla kylässä

Kun marraskuisesta korvan hiivatulehduksesta ja korvien raapimisesta päästiin eroon ei mennyt kauaa, kun Luna alkoi raapimaan kuonoaan.

Seurailin sitä jonkun aikaa ja totesin että se oikeasti raapii naamaansa. Alkuun pohdin kun tässä oli jouluvapaat, että olenko vain ollut kotona enemmän minkä takia näen enemmän päivittäisiä rapsutuksia, mutta lopulta totesin että kyllä se vaan rapsuttaa tavallista enemmän.

Tutkin muutamaankin kertaan Lunan naaman ihoa ja huulia, mutta en nähnyt niissä mitään omituista. Sitten pohdin että aiheuttaako kasvavat naamakarvat kutinaa (olin trimmannut ne lyhyeksi jonkin aikaa sitten ja nyt karvat alkoivat taas olla pitkähköjä), joten trimmasin ne jälleen lyhyeksi. Raapiminen ei loppunut siihen.

Olin kurkannut suuhunkin pariin kertaan, enkä mukamas nähnyt siellä mitään. Ja kun Luna söi ruokaa ja luita ihan normaalisti, niin en uskonut suussa olevan vikaa. Kunnes sitten taas yhdellä tarkistuskerralla huomasin ylä-takahampaasta puuttuvat palasen. Vertasin oikean ja vasemmanpuoleisia hampaita toisiinsa ja totesin että siitä kyllä oikeasti puuttuu palanen. Se ei kumminkaan vaikuttanut erityisen kipeältä kun hammasta hiplailin.

Rapsutus kumminkin jatkui ja sitten kiinnitin huomiota Lunan hampaita harjatessani, että neiti vetää päätään pois kun harjaan siltä puolelta missä lohjennut hammas oli. Joten päädyin sitten varaamaan hammaslääkäriajan.

Keravan Evidensiassa on hieman hölmösti usein nämä ”erikoislääkärin” palvelut, ja tälläkin kertaa kaikki hammaslääkäriajat oli kello 14 päivällä. No, minähän olen töissä ja seuraava arkivapaa on vasta loppukuusta, joten systeri piti sitten vapaapäivän ja vei Lunan perjantaina hammashoitoon.

Aikaa varatessani pohdin, että varaanko suoraan hampaiden täysihoidon (eli nukuttamalla tarkastus, hammaskiven poisto, koko suun röntgenkuvaus ja tarvittaessa hampaidenpoisto) vai mennäänkö vain tarkastukseen että tarvitseeko tehdä jotain. Juteltuani hoitajan kanssa, päädyn varaamaan täysihoidon kumminkin, koska hampaasta selvästi puuttuu palanen. Hoitaja totesi, että se pelkkä tarkastus maksaa kumminkin noin 80 euroa eikä lääkäri pysty sanomaan siinä siitä hampaan kunnosta mitään muuta kuin sen minkä minäkin silmin näen. Eli oli erittäin iso todennäköisyys, että joutuisin kumminkin varaamaan ajan täysihoitoon.

Eli systeri vei sitten Lunan kello 14 lääkärille. Voin sanoa että se aamu oli erittäin hankala, kun ruokaa ei saanut antaa 8 tuntiin ennen operaatiota. Systeri antoi Lunalle aamupalan noustessaan ennen viittä, mutta kaikki meidän muut syömisrutiinit jäivät aamulla välistä. Ja neiti ei tietenkään ollut kovin tyytyväinen ettei hän saanut totuttuja syömisiään.

Minä siirryin töissä takatöihin, jotta olisin puhelimen päässä jos lääkäri soittaisi. Toivoin yhteydenottoa jos joutuvat jotain isompaa tekemään, jotta tietäisin hieman millaiseen summaan varautua. Hinta-arviohan oli pelkälle täysihoidolle ilman mitään poistoja noin 400€. Siihen sitten mahdollinen hampaanpoisto päälle, niin summa kipuaisi mukavan korkealle.

Systeri laittoi viestiä jätettyään Lunan hoitoon, jonka jälkeen jäimme odottelemaan. Lunan limakalvot oli ollut lekurin mielestä hirveän vaaleat (tosin oli todennut itsekin että voi johtua pelosta), joten ottivat vielä verikokeet siinä samalla (tulokset oli ok).

Kuljin lähes koko ajan töissä puhelin kädessä, jotta huomaisin kun lääkäri soittaa. Mutta tietenkin se soitto osui juuri siihen kolmeen minuuttiin, kun jouduin laskemaan puhelimen kädestä kaivaakseni jumiin jääneen lääkepaketin. Otettua puhelimen takaisin käsiini, totesin että ei piru, juuri missasin puhelun. He olivat kumminkin laittaneet tekstiviestiä perään, että hampaat on muuten todella hyvässä kunnossa, mutta yksi yläposkihammas (108) on murtunut niin että se on poistettava.

Se oli juuri se hammas, mitä olin katsonutkin, joten tämä ei tullut yllätyksenä. Mielessäni ajattelin, että varmaan oli myös kallein hammas poistaa. Totesinkin töissä että tämä on hieman kaksipiippuinen juttu, tietenkin toivoin ettei siellä hampaissa olisi mitään ongelmaa, mutta jos siellä ei olisi ollut, olisi se tarkoittanut, että jatkuva naaman raapiminen on oire jostain muusta. Eli minun olisi pitänyt viedä Luna sitten uudelleen lääkärille, jotta olisimme alkaneet selvittää miksi se naama kutisee.

Alun perin oli ajatus, että systeri hakee Lunan kun lääkäri ilmoittaa olevansa valmis, mutta operaatio venyi kumminkin niin pitkälle, että minäkin kerkesin pääsemään töistä. Ajoin sitten suoraan klinikalle odottelemaan Lunan valmistumista. Ajoitus oli sen verran hyvä, että he olivat juuri lopettelemassa.

Hoitajalta kysyin hinta-arviota, jotta osaisin nostaa kortin maksurajaa. Arvio oli sillä hetkellä sellainen reilu 800€. Kysyin että olisiko sitä mahdollista kokeilla laittaa vakuutukseen. Pääasiassahan hammasjutut eivät mene vakuutukseen, mutta LähiTapiolan vakuutuksessa on kohta, jossa se korvaa tapaturmasta johtuvat hammasoperaatiot.

Kuten eläinlääkärillekin varmaan systeri sanoi, isoin todennäköisyys minkä takia hammas on saattanut murtua, on se, että Luna on kantanut jotain suussaan ja törmännyt johonkin. Eli jonkun tullessa kotiin, neiti nappaa suuhun jotain (kengät, hanskat, lelut, luut) ja juoksee olkkari-eteinen väliä edes takaisin. Ja siinä välissä on esimerkiksi metallinen koiraportti, johon se on saattanut sen luun kanssa kolahtaa.

Hoitaja lähetti Lunan laskun vakuutusyhtiölle ja minä pääsin hoitohuoneeseen odottelemaan neidin heräämistä.

Yleensä nukutuksesta heräävä koira on hieman säälittävä näky, mutta tällä kertaa meinasin revetä nauramaan. Luna nosti päätään kun kuuli puhetta, ja oli ihan tyylillä mikä maa mikä planeetta. Eli täysin kuutamolla. :’D

Istuin siihen lattialle neidin viereen. Kuten tavallista, Luna yritti olla mahdollisimman hereillä, mutta eihän se kroppa totellut. Eli alkuun neidin pää heilui oikealle nykäyksittäin (luulen että poistettu hammas tuntui oudolta). Sitten lähdettiin mukamas liikkeelle, vaikka oikeasti Luna ryömi kuin mato lattialla eteenpäin.

Meni siinä varmaan vielä vartti, ennen kuin Luna muisti että miten niillä jaloilla kävellään. Siitä pääsimme kassalle, jossa kuulin että vakuutusyhtiö suostui korvaamaan hampaanpoiston. Joten 850€ loppulaskusta minulle jäi maksettavaa noin 270€.

Kotiin lähti tokkuraisen koiran lisäksi Hexarinse -klooriheksidiini suuhuuhde, Metacamin kipulääke sekä purkki märkäruokaa. Lunallahan on nyt sitten 2 viikkoa annettava vain pehmeää ravintoa, ettei tikit vaurioidu. Luna kun on herkkävatsainen, eikä sen maha kestä märkäruokia, on ensisijainen tarkoitus pehmittää neidin omat nappulat. Mutta kokemuksesta tiedän, ettei osa nappuloista vaan pehmenny vaikka niitä kuinka liottaa vedessä, joten otin yhden purkin Royal Caninin Gastrointestinalia varuilta. Ettei minun tarvitsisi enää illalla lähteä kaupoille jos Lunan raksut eivät pehmittyisikään.  Myös tietenkin luut ja leluilla leikkiminen on kahden viikon tauolla.

Kotiin päästyämme neiti jatkoi tapansa mukaan seuraavan muutaman tunnin ajan kauneusuniaan. Ei välittänyt vaikka me siinä söimme samalla. Kahdeksan maissa illalla kävimme lyhyellä herätyskävelyllä ja neiti sipsuttikin suht virkeästi koko lyhyen lenkin. Pari kertaa tuli sellainen stoppi jolloin tuijotettiin tyhjyyteen, mutta kutsumalla saatiin neiti takaisin maanpinnalle ja jatkamaan kävelyä. Mitään tarpeitaanhan Luna ei tehnyt, mutta se oli tuttua. Aikaisemmissa nukutuksissa, jolloin neiti on nukutettu aamusta, on tarpeet tehty vasta illemmalla vaikka koiraa oli käytetty ulkona parin tunnin välein.

Kotona jatkettiin nokosia.

Iltaruoan Luna sai siinä ennen yhdeksää, kun selvästi alkoi jo olla hereillä vaikkakin tietenkin väsyneen oloinen. Neidin omat raksut pehmittyivät, mutta vaativat pari tuntia vedessä seisomista. Eli arkiaamuina pitää ensimmäisen herääjän laittaa raksut lillumaan, jotta voin ne Lunalle antaa ennen töihin lähtöä.

Ruoan jälkeen mentiin suihkuhuoneeseen huuhtelemaan hampaat Hexarinsellä.

Luna oli hieman itkuinen siinä illalla ja nukkumaan mennessä, mutta rauhoittui sitten lopulta kun kaikki valot sammutettiin.

Aamulla oli jo paljon pirteämpi spanieli vastassa. Aamupalaksi jouduin antamaan ensin hieman märkäruokaa, kun vasta silloin laitoin raksut likoomaan. Aamupäivästä huomattiin että neiti kävelee hieman hassusti, seurasin sitä liikettä ja alkuun näytti että se oikoo vasenta etujalkaa omituisesti (siinä tosin oli kanyyli laitettu, joten se voi olla että se edelleen tuntui oudolta), mutta hetken päästä totesin sen ontuvan kumminkin oikeaa etujalkaa. Se käveli kyllä aivan aamusta mielestäni normaalisti, tai sitten sillä oli niin kiire syömään ettei se taas itse noteerannut että jalkaan sattuu.

Meillä on aika paljon mattoja lattialla, koska Lara on liukastelevaa tyyppiä, mutta keittiö-olkkarivälillä on lyhyt väli missä ei mattoa ole. Ollessani keittiössä ja Lunan tullessa perässä huomasin, että se varoi kunnolla juuri tässä matottomalla kohdalla. Joten tuli mieleen että kerkesikö se sitten jo liukastumaan siinä ja venäyttämään jalkansa. Toinen vaihtoehto on eläinlääkärillä yrittäessään nousta jaloilleen, Lunalta tietysti ne jalat liukui pois alta. Ja nyt alkaa varmaan hiljalleen siellä annettujen kipulääkkeiden vaikutus vähentyä.

Mitä tästä opimme? Emme mitään, kenkä lähti mukaan eteisestä.
Laitoin kopan päähän hetkeksi kun näytti alkavan rapsuttaa operoitua puolta. Mietin kyllä kun kyse on takahampaasta, että siinä on kyllä huulet niin edessä että tuskin se saisi kynsillä tikkejä auki, mutta varotaan nyt nämä pari ensimmäistä päivää vähän enemmän.

Luna nyt on muutaman päivän rauhallisella sairaslomalla, mutta pitää näköjään pitää lenkit ihan minimissä jos se tosissaan on jalkansa venäyttänyt.

Harmittavasti Lunalle tuli nyt reilun kuukauden kisakielto, eli emme pääse osallistumaan oman seuran rally-kisoihin helmikuun alussa. Rauhoitteet oli 28 vrk, jos lääkitys olisi jäänyt siihen olisi varoaika loppunut juuri päivää-kahta ennen kisoja, mutta Luna kun sai 3-5 vrk kipulääkekuurin jossa sama 28 vrk, niin menee se juuri parilla päivällä kisojen yli.

Tanssia ja lääkäreitä

Blogissa onkin ollut kiireiden takia hiljaiseloa. Käydään tässä hieman viime viikkojen tapahtumia läpi.

Hetken aikaa saimme nauttia kuivasta ilmasta ja lumesta.

Koiratanssi

Edellisellä kerralla otettiin pienen pientä kisamaista suoritusta musiikin tahtiin. Minä olin koko edeltävän pari viikkoa pohtinut Lunalle ja minulle sopivaa musiikkia ja katsellut paljon muiden koiratanssivideoita. Kuten mielestäni jo aikaisemmin kerroin, pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista, mutta valikoimahan on valtava. Lopulta idea tuli jonkun tekemästä vesiteemaisesta esityksestä (älkää enää kysykö kenen, ei mitään mielikuvaa); Disneyn Vaianan ”tunnusmusiikki” How far I’ll go. 

Kuuntelin sitä ties kuinka moneen kertaan, kunnes ajattelin että tämä voisi olla yksi vahva vaihtoehto. Ei liian nopea, mutta ei liian hidaskaan.

Siinä kuunnellessa tuli myös hieman mietittyä millaisia liikkeitä musiikkiin sopisi. Yksi, mitä lähdinkin sitten harjoittelemaan oli kaari. Olin monessa köhköh MM-SM tason esityksessä ihaillut, kun koira juoksee kaukana ohjaajasta (joten eikö se ole sopiva liike alokasluokkaan?!) ja se sopisi myös yhteen kohtaan musiikista todella hyvin. En tietenkään ajatellut siitä tehdä näin alkuun vielä niin näyttävää kuin se on noissa arvokisoissa, varsinkin kun ajattelin pitää alokasluokan musiikin alle kahdessa minuutissa. Saisin kaiken muun änkeä todella tiuhaan jos kaari veisi yli kolmasosan kappaleen kestosta. :’D Mutta sitten olen myös miettinyt, että onko taas joku noin 3 metrin päähän tehty kaari tarpeeksi näyttävä… Tietysti voisin helpottaa tasoa ja ihan yksinkertaisesti laittaa Lunan kiertämään jonkun esineen, jonka sitten pystyisi laittamaan pidemmän matkankin päähän. Pitää pohtia. Luna kumminkin on aika hyvin jo hiffannut kaaren idean, ainakin kun se on tehty tietyssä paikassa muutamaan otteeseen.

Mutta siis, palaten treeneihin. Meillä oli siis tällainen pieni kisamainen suoritus tehtävänä. Ajatus oli, että tehdään noin kolme liikettä peräkkäin ja sitten palkkaus. Minulla oli suunnitelmissa tehdä tämä kaari (jota varten otin avuksi merkkitötsät), sen jälkeen käsien välistä hyppy ja kolmantena pyörähdys. No, voin sanoa että kolmanteen kohtaan emme päässeet ollenkaan. Se, että minulla oli mukamas ajatus mitä tehdään, ei välittynyt Lunalle ollenkaan. Neiti oli aivan hölmistynyt mitä halusin ja se yritti sitten tehdä vain jotain. Kaaren sain onnistumaan pariin otteeseen, mutta sitten käsien välistä hyppääminen ei onnistunut siihen perään sitten mitenkään.

Lunta!

Meidän musiikki menikin sitten siinä, kun yritin saada näitä kahta liikettä onnistumaan peräkkäin. Jossain vaiheessa Luna jopa pysähtyi keskelle kenttää ja katsoi minua kulmiensa alta tyylillä että mitäköhän h*lvettiä minä nyt haluan. Kyllä me sitten lopulta saatiin se yksi onnistuminen sieltä, jonka jälkeen totesin että jos olisin ajatellun tämän loppuun asti, olisin valinnut oikeasti meille helpot ja selkeät liikkeet tehtäväksi, enkä liikettä mitä juuri oltiin aloitettu opettelemaan.

Tämän jälkeen siirryimme harjoittelemaan päivän liikkeitä, FS:ssä oli koiran peruuttaminen ohjaajan ympäri. No, tämähän oli Lunalle tuttu temppu ja rally-tokossahan on myös pyörähtäminen jossa minä tosin pyörähdän mukana. Käsiavuilla sain nopeasti neidin muistamaan liikkeen ja hetken päästä peruutus onnistui kumpaankin suuntaan. Pystyin jopa pari kertaa pyörähtämään itse päinvastaiseen suuntaan kuin neiti.

HTM:ssä oli jälleen uuden position päättäminen ja treenaaminen. Hetken siinä pohdittuani, päädyin positioon, jossa Luna seisoo sivuttain edessäni lapa oikean jalan kohdalla. Tähän tuli käsky ”front”. Aloitin paikan hakemisen targetin avulla. Luna näytti taas ahneuden voiman ja hiffasi aika nopeasti oikean paikan. Jopa takapään käyttöä näkyi kun neiti lähti korjaamaan takaa liian löysää asentoaan. Eri suuntia tässä ei hirveästi vielä treenattu, ainoastaan minun tekemä sivulaukka oikealle oli ainoa suunta, mutta Luna yllätti siinä kuinka hyvin se piti paikkansa tässä liikkeessä. 

 Lunan paras palkinto - hanska

Tämän viikon koiratanssitunnilla meillä oli teemana jonkun joulukappaleen harjoittelu sekä piti olla kosketuskeppi/alusta treeniä. Minä olin lukenut annetun ohjeistuksen jotenkin huonosti ja ymmärsin että tunnilla suunnitellaan ohjelma vaikka tarkoitus oli mennä ”valmiin” ohjelman kanssa. No, eihän minulla ollut edes musiikkia valittuna. Onneksi ei tarvinnut mennä aivan ensimmäisenä kehään, joten siinä kerkesi hetken aikaa miettiä ja lopulta päädyin Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan – kappaleeseen.

Onneksi tämäkin kappale alkoi rauhallisella musiikilla, niin aloitukseen sopi hyvin sama ympäripyöriminen kuin mitä olin suunnitellut siihen meidän Vaianan -tunnariin. Siitä se jatko sitten oli tietysti taas hieman hankala suunnitella ex tempore.

Alkuun meidän esityksessä Luna oli taas ihan pihalla mitä halusin, kun sitten taas yritin ottaa namit esille ja hieman ohjata niillä jäi neiti täysin kiinni herkkuihin eikä suostunut tekemään mitään.

Mentiin kehän reunalle treenaamaan seuraavan astuessa kehään. Muutamien toistojen jälkeen alkoi Lunalla taas tekeminen sujua. Ehkä tämä koiratanssi vain edelleen hieman hämmentää, kun on loppupeleissä niin erilaista tekemistä kuin toko ja rally. Mutta verrattuna edelliseen treeniin, Luna oli tässä parin viikon sisällä hiffannut käsien välistä hyppäämisen, eikä siinä ollut nyt ongelmia. 

Saatiin me tosissaan alkua hieman tehtyä lopulta, pitää varmaan yrittää saada sitä videolle tässä jossain vaiheessa, kun siinä missä tokoa ja rallya pystyy jotenkuten selittämään on koiratanssin kuvaaminen suullisesti haastavampaa.

Anteeksi, mutta voisimmeko puhua rapsutuksista?

Ja jotta elämä ei olisi liian edullista, tuli käytyä Lunan kanssa lekurissa. Olen puhunutkin neidin korvaongelmista täällä jo monesti ja nyt edellisin oireilu ei ole hoidosta huolimatta loppunut. Korvat kyllä eritti tummaa mönjää todella paljon vähemmän kuin ennen hoitoa, mutta tietäen että normaalisti Lunan korvista normaalisti tule mitään (ja eritys on aikaisempien hoitojen jälkeen loppunut), päätin sen nyt viedä lääkärille.

Lääkärissä hoitaja otti korvatöhnästä näytteen ja lääkäri tuli sitten vielä katsomaan tarkemmin niitä korvia. Näyte kertoi kyseessä olevan selkeästi hiivatulehduksen, mutta lääkäri hieman ihmetteli kun totesi että Lunan korvat muuten oli todella hyvässä kunnossa. Tärykalvo oli ehjä ja puhdas eikä mitään isompaa punoitusta näkynyt. Lunan iho käytiin myös läpikotaisin läpi, mutta kaikki oli kunnossa (vaikka lekuri naureskeli että tassut oli täynnä karvaa kun trimmiväli oli jo reilu pari kuukautta :’D ) Mutta karvasta huolimatta tassujen iho oli ihan kunnossa.

Lääkäriltä sai tällaisen kivan ruiskun. Se ei ollut enää niin kiva kun kotona sai todeta mitä sillä tehdään.

Luna sai siis kahden viikon kortisoni (Cortavance) kuurin. Lääkäri oli sitä mieltä että kontrollia ei tarvita, kun korvat on muuten niin hyvän näköiset. Tietysti jos oireet ei helpota tai ne palaavat niin sitten takaisin. Lekuri oli myös sitä mieltä, että hän ei usko hiivan olevan allergiapohjaista, koska lähes aina se oireilisi muuallakin ihossa.

Minä siinä sitten pohdin, että näinköhän me ollaan Lunalla vältetty kaikkea lintuperäistä tässä turhaan jo yli vuosi… Tietysti, vaikka neiti on ollut rajoitetulla ruokavaliolla, niin oireet on palanneet pariin otteeseen, mutta olin ajatellut sen johtuvan siitä että Luna on jostain saanut syödäkseen jotain sopimatonta.

Kun olen tässä nyt viikon saanut ajatusta pohdiskella, olen keksinyt myös toisen mahdollisen hiivan aiheuttajan. Lunahan nimittäin söi reilu puolitoista vuotta sitten antibiootin suolistotulehdukseen. Antibiootit tuppaavat joillakin laukaisemaan hiivan. Ajankohtakin sopisi hyvin tähän, kuuri oli loppukeväästä ja alkukesästä alkoi korvat ensimmäisen kerran oirehtia. Sitten käyttämäni Otogel-kuuri on hoitanut pahimman tulehduksen, mutta siitä on kumminkin jäänyt jotain pientä korviin, mikä taas ajan saatossa lähti lisääntymään ja täten oireet palasivat takaisin uudelleen ja uudelleen.

Päätettiin, että hoidetaan tämä kuuri nyt loppuun ja ollaan linnuttomalla ruokavaliolla kunnes Lunan korvat on varmasti kunnossa ja sen jälkeen lähdetään testaamaan että onko se se lintu vai onko sillä jäänyt vain tulehdus päälle antibiootista.

Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, alkoi Lunan närästyskin uudelleen. Tämä aika varmasti johtuu ruoan joukossa annettavan lihan vaihdoksesta. Edellinen pussi oli siis lohta, mutta ravitsemusterapeutti suositteli ennemmin lammasta tai nautaa, koska lohen kalsiumpitoisuus oli turhan korkea neidin ruokavaliossa. Lammastahan minä olen metsästänyt jo pitkään (jo ennen tuota lohta), mutta se on loppu lähes kaikkialta. Päädyin silloin loheen kun tiesin sen sopivan Lunan vatsalle, mutta tällä kertaa sitten otin nautaa, kun se lohi ei ollut suositeltava. Kyseessä on siis Maukkaan lihapullat, jotka on hyviä vähän pienemmän kokonsa takia.

No, toisena yönä uuden lihan antamisesta Luna puklasi noin neljän maissa aamuyöllä. Sama toistui seuraavan yönä. Ensin ajattelin, että jätetään vain liha pois ja katsomaan mitä tapahtuu, mutta kun systeri sitten ilmoitti Lunan puklanneen vielä päivälläkin, totesin että aloitetaan happosalpaajakuuri vaan suoraan. Niitä onneksi oli kotona jo ennestään ja heti seuraavana yönä kuurin aloittamisen ja lihan pois jättämisen jälkeen saimme nukkua rauhassa koko yön.

Olen antanut kerrallaan viikon kuurin ja mietin että nyt tämän kuuri loppumisen jälkeen taidan vaan lähteä hakemaan niitä lammaspullia, olkoonkin vähän pidemmän ajomatkan päässä. Lara saa syödä nuo nautapullat.

Tähän loppuun Lara, joka itkee kun luulaatikko on nostettu "saavuttamattomiin". Luna ei saa siis happolääkityksen aikana syödä luita ja ainut tapa varmistaa se on nostaa kaikki luut pois. 

Sydänultra

Kirjoitin blogiin vajaa vuosi sitten keväällä Lunan suolistotulehduksesta. Tällöin eläinlääkäri totesi pienen sivuäänen neidin sydämestä, mutta totesi että rajut vatsataudit saattaa sen osalle koirista aiheuttaa. Koska 12.3.18 kävimme rokotuksilla ja sivuääntä ei ollut, 29.3.18 sitten olimme tämän vatsataudin takia ja sivuääni löytyi. Ellei se sitten yllättäen itsekseen kehittynyt tuon kahden viikon aikana, voidaan melko varmasti sanoa vatsataudin olleen osasyy sivuääneen.

Mutta nyt kun helmikuun 21. päivä kävimme uusimassa kennelyskärokotteen, niin pieni sivuääni kuului edelleen. Rokottava eläinlääkäri ei tuntunut olevan asiasta huolissaan, totesi että osalla koirista saattaa sivuääni syntyä, kun ne jännittävät niin paljon. No, Lunahan on aina ollut kauhusta kankeana eläinlääkärillä, eikä tämä kerta ollut poikkeus, mutta kukaan ei ole aikaisemmin ääntä löytänyt - tai ainakaan sitten meille maininnut.

Cockerspanieleilla on jonkin verran sydänvaivoja, mutta eivät ole mitenkään ihan hirveän yleisiä. E:n suosituksesta tuli sitten kumminkin varattua aika sydänultraan, jotta saamme tietää mistä sivuääni johtuu. Lunalla ei kyllä ole minkäänlaisia ulkoisia oireita, mitkä viittaisi sydänvaivoihin, joten toiveissa oli että tämä sivuääni olisi harmiton tapaus ja saisimme jatkaa elämäämme huoletta – ja mieluiten ilman lääkityksiä. Sydänlääkitys kun tarkoittaisi kilpailukieltoa eli Luna jäisi sairaseläkkeelle vasta 5 vuoden iässä.

Aika oli varattu 28.2. Tammiston Evidensiaan kardiologille. Sydänultrauksia ei tietenkään tehty ihan joka paikassa ja aikojakaan ei lähiaikoina ollut montaakaan tarjolla. Omat työvuorot teki sen että ultraus olisi mennyt pitkälle maaliskuun loppuun, mutta onneksi systerillä on mahdollisuus jättää työvuoro ottamatta ja hän pääsi viemään Lunan lääkärille.

Systeri sitten lähetti viestiä ensimmäisen ultrauksen jälkeen, kun lääkäri vielä mittaili tilavuuksia. Hetken odottelun jälkeen sitten tupsahti koko potilaskertomus sähköpostiin.

Yleistutkimus: normaalipainoinen, hyväkuntoinen, oireeton. Auskultaatiossa ei selkeää sivuääntä, syke 100-120. Hengitysäänet normaalit.

Sydämen ultraäänitutkimus: hyvin pieni aorttaläpän vuoto. Aorttavirtaus on lievästi yli normaalin, muttei selkeästi epänormaalin korkea. Jännitys voi vaikuttaa tulokseen. Ei muita löydöksiä.

Tilavuusmitat: viitealueella

EDV 40,1 ml  EDVI 85 ml /m2 (<91)
ESV 16,2 ml  ESVI 34,5 ml /m2 (<51)
EF 59,6%
SI 1,5

Vasen eteinen on normaalikokoinen

LA 24,99
Ao 18,24
LA/ao 1,4 (<1,5)

Kammiot ja sydänlihas: viitealueella

IVSd 0,76
LVIDd 3,05 (<3,5)
Pwd 0,63
IVSs 0,96
LVIDs 2,13 (<2,5)
PWs 1,07
FS 30,2%
EPSS 0,5

Aortta laminaarinen virtaus, Vmax 2,2 m/s, hyvin heikko aorttaläpän vuoto (<2,0 normaali, >2,4 m/s on aortan ahtauma, tässä: avoin)

Keuhkovaltimo laminaarinen virtaus, Vmax 1,52 m/s, heikko läppävuoto (merkityksetön)

Mitraaliläppä normaali,
Trikuspidaaliläppä normaali
ASD: ei
VSD: ei
PDA: ei

Diagnoosi : aortan ahtauman suhteen avoin, ei selkeää löydöstä puolesta, muttei aivan normaali.

Muita muutoksia ei todeta. Harrastuksen suhteen ei merkitystä. Jalostusmielessä uusintatutkimus suositeltavaa 6-12 kk kuluttua.

Eli pieni läppävuoto siellä sydämessä on mikä sivuäänen aiheuttaa, mutta onneksi sen verran pieni että elämä jatkuu normaalina - ilman lääkityksiä. Aorttavirtaus oli hieman yli normaalin, mutta ei kumminkaan selkeästi epänormaalin korkea (terveen raja alle 2, epänormaali yli 2,4, Lunan arvo oli 2,2, mutta jännitys saattoi vaikuttaa arvoon nostavasti).

Eli Luna ei siirtynyt sairauseläkkeelle ja harrastaminen saa jatkua normaalisti, ilman että minun tarvitsee pelätä sydämen posahtamista kesken treenien.

Lekuri oli kuulemma maininnut että suurin aiheuttaja näille on mikäs muukaan kuin perimä. Tietääkseni Lunan suvussa ei sydänsairauksia ole ollut, mutta tietysti kaikkihan ei ilmoita koiransa terveysongelmista eteenpäin, joten voihan siellä joitan sydänongelmia olla. Täytyy sanoa että Lunalla ei nyt oikein ole ollut onnea tuossa geeniarvonnassa, on polvivikaa, lonkkavikaa, nyt sydänvikaa, vatsaongelmia, luonneongelmia ja nyt viimeinen puolivuotta on tapeltu yllättäen ilmeentynyttä korvien hiivaongelmaa vastaan. Onneksi, mikään näistä ei vielä ole siinä pisteessä että se häiritsisi kummemmin arkielämää. Mutta naureskeltiin kun kardiologi totesi ettei suosittele jalostuskäyttöä - Luna on kaukana hyvästä jalostusmateriaalista muutenkin.

Ja jälleen kerran sain kiittää sitä, että Lunalla on vakuutus. Noin 300e käynnistä jäi vakuutuksen jälkeen pulitettavaa 117 euroa.

Eläinlääkärillä ramppausta

Jotenkin kun rahaa lähtee palamaan niin sitä palaa kerralla enemmän. Luna oli alkanut pesemään alapäätään toistuvasti ja kun peseminen ei muutaman päivän seuraamisen jälkeen alkanut loppua, niin takaraivoon iski kauhuskenaario. Neidin edellisestä juoksustahan tulee se pari kuukautta täyteen lähiaikoina, eli kohtutulehdusriski oli olemassa. Muita oireita ei oikeastaan ollut, Luna pissasi ulkona tavalliseen tahtiin kerran tai pitkällä lenkillä kaksi kertaa, juominen ei ollut merkittävästi lisääntynyt (Luna juo muutenkin aina kerralla enemmän joten tätä oli kyllä hieman hankala seurata), neiti jaksoi myös treenata ihan innoissaan eikä ruokahalussa ollut muutosta. Mutta Luna ei normaalisti pese itseään oikeastaan olenkaan, ja nyt pesi sitten useamman kerran päivässä.

 Ihan oman mielenrauhan takia varasin sitten ajan lääkärille. Saatiin aika perjantaiaamulle, mutta ajassa oli pieni erikoisuus. Lääkärinä toimi kandi ja paikalla kuvattiin samaan aikaan Ylen Kandit –ohjelmaa. Siihen kuulemma tosin ei ollut pakko osallistua. Paljoa vaihtoehtoja minulla ei ollut kun oli perjantai enkä halunnut enää viivytellä käynnin kanssa, niin otettiin sitten aamu yhdeksän aika. Mietin siinä kyllä että opiskelijat voivat omalla tavallaan tehdä tarkempaa työtä – varsinkin kun kamerat seuraavat vieressä.

Kun perjantaina päästiin paikanpäälle, ilmottauduttiin ja katsottiin Lunan paino. Sitten istuttiin odottamaan. Tässä vaiheessa Ylen ohjaaja tulikin kyselemään että haluanko osallistua heidän ohjelmaan. Minulla ei sinällään ollut sitä mitään vastaan joten allekirjoitin kuvauslupapaperit. Minähän yleensä stressaan ja ahdistun eläinlääkärikäynneistä jos kyseessä on jotain muuta kuin pelkät rokotukset, mutta täytyy sanoa että tällä kertaa ei pystynyt ahdistumaan, kun enemmän joutui keskittymään ettei alkaisi nauramaan kun esimerkiksi huoneeseen kutsu jouduttiin uusimaan pariin otteeseen. :D

Huoneessa kandi ensin kyseli perustietoja ja oireenkuvaa ennen kuin nostin Lunan pöydälle. Kuten aina neidille tehtiin perustarkastus eli hampaat, korvat, silmät ja sydän tutkittiin pikaisesti. Sitten mitattiin kuume ja kandi tarkisti anaalirauhaset ettei oireilu johdu niistä (sanoin kyllä että en usko niistä johtuvan, mutta sai tutkia kyllä siitä huolimatta). Välissä kandi kävi konsultoimassa toista eläinlääkäriä ja he päättivät että vaikka muita oireita ei ole niin ultrataan kohtu varmuuden vuoksi ja otetaan virtsanäyte pissatulehduksen varalta. Kandi siinä kyseli että saako Lunan karvoja ajella, jotta ultraaminen sujuisi tarkemmin. Pakkohan siinä oli lupa antaa, kun ei se ultraaminen hyödytä jos he eivät kunnon kuvaa saa. Siirryimme siitä toiseen huoneeseen, jossa kippasin neidin selälleen muotoiltuun pehmusteeseen. Kandi ajeli varovaisesti Lunan alavatsan paljaaksi. Hoitaja piteli Lunaa takajaloista kiinni ja minä oli pääpuolella yrittäen rauhoittaa tilannetta. Luna tosin tuntui enemmän tässä vaiheessa ihmettelevän kameroita kuin itse operaatiota.

Kandi tutki ultralla neidin vatsaa tovin ja totesi että hän ei ainakaan näe mitään isompaa siellä, mutta pyysi vielä kokeneemman eläinlääkärin katsomaan. Odottelimme hetken kunnes toinen lääkäri pääsi paikalle ja aloitti tutkimisen. Hänkin sanoi että mitään akuuttia hänkään ei näe, mutta paikka paikoin kohdun limakalvot vaikuttivat olevan hieman paksuuntuneet. Hän sanoi että tässä vaiheessa on hankala sanoa onko se vielä normaalia tässä vaiheessa juoksujen jälkeen vaiko ei, joten suositteli tulemaan uudestaan viikon päästä jotta nähdään onko limakalvot sitten palautuneet normaaliksi. Tämän kuuleminen helpotti minun oloa. Otettiin vielä lopuksi virtsanäyte, kandi sanoi että voi antaa minulle tavarat mukaan jotta kun Luna pissaa voin tuoda näytteen takaisin. Totesin siinä että Luna kyllä pissaa käskystä varsikin kun edellisestä kerrasta oli viitisen tuntia, joten sain saunakauhan käteen ja mentiin tytön kanssa ulos. Hieman mietin että saanko minä metallista kauhaa Lunan alle kun neiti vielä hipoo maata pissatessaan, mutta kauha olikin juuri passelin kokoinen ja näyte saatiin helposti.

Vietiin näyte sisälle ja jäätiin sitten odottelemaan aulaan, että kandi sai potilaskertomuksen kirjoitettua. Siinä sitten menikin aikaa, varmaan 20 minuuttia odoteltiin kunnes hoitaja ilmoitti että nyt olisi Lunan paperit valmiina. Pääsin siihen tiskille ja hoitaja aloitti kertomisen kun Ylen ohjaaja tuli siihen väliin ja käski ottamaan alusta kun kamerat ei kerennyt mukaan. Siinä sitten odoteltiin pari minuuttia jotta kamerat ja mikit saatiin päälle (hyvä etteivät hätistäneet hoitajaa pois, jotta hän voisi tulla uudestaan takahuoneesta siihen tiskille). Potilaskertomus käytiin läpi ja kun oli maksun aika jouduttiin vielä odottamaan kymmenisen minuuttia että vakuutusyhtiöltä tulee vastaus korvaako se käynnin. Käynti korvattiin (maksettavaa oli alun perin 201,67€, vakuutus maksoi 106,25€ eli minulle jäi 95,42€). Ylen ohjaaja halusi vielä ottaa loppuun lyhyen haastattelun ja mentiin ulos sitä varten. Kun päästiin pihalle niin kuvaaja olikin sitä mieltä että minä voisin tulla sisältä ulos kuvassa, joten jouduttiin Lunan kanssa palaamaan takaisin (neidin arvostus oli tässä vaiheessa jo nollassa :D ). Odoteltiin sisällä hetki kunnes saatiin lupa tulla ulos.

Siinä sitten ohjaaja kyseli vielä syytä miksi tultiin ja mitä mieltä oltiin saamastamme palvelusta. Sekoilin siinä sitten vastauksissani jotain kun en ollut saanut edes kuulla kysymyksiä etukäteen niin yritä siinä sitten ex tempore keksiä jotain järkevää vastausta. Lopulta saatiin haastattelu ohi siedettävillä vastauksilla. Näillä näkymin ollaan Lunan kanssa telkkarissa ensivuoden helmikuussa, ellei heille tullut hirveästi mielenkiintoisempia tapauksia kuvattavaksi.

Lähdin siitä kotiin antamaan Lunalle aamuruokaa. Kerettiin varmaan reilu tunti olemaan kotona ja tehdä pihatöitä, kun huomasin puhelimeen tulleen soiton Evidensiasta. Soitin takaisin ja saatiin käsky tulla takaisin. Eläinlääkäri oli seuraavan potilaan kohdalla huomannut, että heidän ultralaitteessa oli väärät asetukset (sanoi ihmetelleensä sitä siinä Lunaa tutkiessaan, mutta ei tajunnut sitä vielä ennen kuin seuraavan potilaan kuva oli kuulemma yhtä epäselvä). Lähdettiin sitten parin tunnin päästä uudestaan näytille ja eläinlääkäri tutki neidin uudestaan. Hän sanoi että edelleen siellä on jotain omituista, mutta hän ei ole niin erikoistunut ultrakuviin että osaisi sanoa tarkemmin onko kyse tulehduksesta vai jostain muusta.

Saimme siis kolmannen ajan seuraavan viikon tiistaille, kun paikalla oli enemmän ultrannut lääkäri.

Ihan kuin tämä juokseminen ei olisi ollut tarpeeksi, niin Luna onnistui saamaan sunnuntaina allergisen reaktion. Olimme lauantaina serkun ylioppilasjuhlissa ja siellä vieraat sitten antoi Lunalle maistiaisia tarjoilusta. Neidillähän ei ole aikaisemmin tullut mitään mistään, joten olen antanut heidän syöttää jotta Luna saisi positiivisia kokemuksia vieraista. Mutta sitten yön aikana tapahtui jotain, ja aamulla herätessäni näin ensimmäisenä Lunan turvonneen naaman. Silmät oli vain puoliksi auki ja kuonolla oli patteja. Luna oli kumminkin ihan pirteän oloinen eikä naamaa tuntunut kutittavan joten käytin sen pikaisesti aamulenkillä. Etsin sitten kotoa kyytabletit ja työnsin yhden neidin kurkkuun. Kun puolessa tunnissa tilanne meni vain pahemmaksi jouduttiin soittamaan päivystävälle eläinlääkärille joka pyysi tulemaan näytille. Luna saattaisi tarvita vahvemman kortisonin. Lähdettiin siitä sitten ajelemaan kohti Nurmijärven kunnallista eläinlääkäriä. Tässä vaiheessa Lunan vasen silmä oli melkein kokonaan turvonnut kiinni, oikea pysyi vielä 1/3 auki.

Tässä tilanne vielä kun isoin turvotus oli kuonossa

Mutta sitten turposivat silmätkin, tässä Lunalla on silmät auki. Kuva hieman tärähti

Ajomatkalla Lunan oireet alkoivatkin sitten lieventyä ja kun lääkärille päästiin niin oikea silmä oli auennut jo yli puolen, vasen oli edelleen puolilleen auki, mutta kuonossa oli edelleen selkeä iso patti. Lääkäri tutki neidin päällisin puolen (yritti tutki näkyikö mitään pistojälkeä missään) ja mittasi kuumeen. Kun mistään ei muuten löytynyt mitään moitittavaa totesi hän oireiden olevan aika varmasti allerginen reaktio johonkin. Ongelmana vaan että meillä ei ole mitään tietoa että mistä se johtui. Oma arvaus on jokin Lunan edellisenä päivänä saama ruoka. Tarjolla oli voileipäkakkua (en tosin tiedä antoiko joku sitä Lunalle), mutta se on ainoa mitä Luna ei ole aikaisemmin saanut. Siinä kun taisi olla katkarapuja niin se on ainakin ihmisillä yksi melko yleinen allergeeni. Ota ja tiedä. Mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä että turha antaa Lunalle enempää kortisonia kun oireet olivat selvästi laskemassa.  Käski seurailemaan ja tulemaan uudestaan jos oireet uusiutuu. Turvotukset laskivat kyllä melko hyvin, saman päivän illalla oli vielä kuonossa ja vasemmassa silmässä pientä turvotusta, mutta niin vähäistä että jos joku vieras oli katsonut se tuskin olisi sitä nähnyt.

Tilanne illalla, kuvassa oikeassa silmässä oli vielä pientä turvotusta kuten kuonon päällä.

Tiistaina sitten mentiin kolmannen kerran käymään Keravan Evidensialla. Tällä kertaa aika oli klo 8.10 ja suositus oli että vien Lunan sinne ilman että neiti saa pissata jos pitää ottaa uusi virtsanäyte. Kolmannen kerran Luna siis kipattiin selälleen ultralaitteen pehmusteelle. Hyvin huomasi että tällä kertaa oli kokeneempi lääkäri ultran kanssa, ei mennyt kauaakaan kun ell. totesi että kohtu Lunalla on ainakin jo kutistunut niin pieneksi että siellä ei varmastikaan ole mitään. Eikä hän löytänyt mitään muutakaan omituisuutta. Lopuksi yritettiin ottaa vielä uusi virtsanäyte, mutta se sitten vähän kaatui siihen kun hoitaja tuli mukana ulos. Luna ensin stressasi hoitajaa ja meni kauan ennen kuin suostui menemään pissalle. Ja lopulta kun neiti kyykistyi niin hoitaja liikkui ja Luna sai shokin pompaten pystyyn. Eikä sitten enää sen jälkeen suostunut pissaamaan.

Juttelin vielä eläinlääkärin kanssa ja hän totesi että voin myös tuoda virtsanäytteen myöhemmin jos haluan, mutta hän ei usko siinä olevan mitään. Jos kyse olisi ollut pissatulehduksesta niin Luna kyllä pissaisi paljon tavallista enemmän. Tämä minullakin oli mielessä ja totesinkin että minulle taitaa riittää, että tiedän ettei nyt ole kohtutulehduksesta kyse koska se tässä pelotti eniten. Lääkäri ajatteli pesemisen johtuvan vaan pidentyneestä juoksukierrosta, kun kuulemma neidin alapääkin oli vielä hieman turvonnut että hän olisi asiasta tietämättä kysynyt onko Lunalla juoksu juuri ollut vaiko alkamassa. Todennäköisesti asia on niin, koska mielestäni Lunan alapään pesut ovat nyt rauhoittuneet eli ehkä selvittiin tästä vain säikähdyksellä.

Pisteet Evidensialle siitä että ainoa mistä meitä veloitettiin oli perjantain ensimmäinen käynti, perjantain toinen käynti ja tämä tiistain käynti olivat veloituksettomia.

Nyt vaan on enää seurattava tuota Lunan allergiaa, sillä nimittäin nousi taas paukamat tiistaina kuonoon. Onneksi nämä näyttävät laskevan ihan itsekseenkin, mutta outoa on että neiti ei ole syönyt mitään omituista nyt lauantain jälkeen?! Patit olivat nousseet systerin ollessa Lunan kanssa äitillä. En tiedä voiko tämä olla vielä jotain sunnuntain jälkioireita tai jotain. Pitää nyt tätäkin seurailla, jos näitä patteja tulee ja menee niin pitää varmaan jossain vaiheessa yrittää selvittää mistä ne oikeasti johtuu.

Tiistaina ilmestyneet pienet patit.

Tekevälle sattuu ja tapahtuu

Keskiviikkoiltana systeri silitteli sängyllä makaavan Lunan tassua ja neiti vingahti vetäen tassun pois. Tämä herätti huomion, koska parina edellisenä päivänä Luna oli myös vingahtanut kun joku oli vahingossa osunut tassuun. Silloin laitoin vinkumisen sen piikkiin että äiti esimerkiksi tallasi tassun päälle sen verran kovaa ja tämä teki kipeää, mutta nyt sängyllä ei kumminkaan ollut sellaisesta kyse. Systeri hiplaili tassua hieman enemmän ja totesi Lunan aristavan kannuskynnen kohdalta.

Minä aloin sitten tutkimaan tarkemmin ja voin sanoa että jo kynnen esiin saaminen oli työntakana, kun vähänkin kynteen osuessa Luna alkoi vikisemään ja vetämään tassua pois. Hetken yrittämisen jälkeen sain kaivettua kynnen esiin ja se oli selvästi vaurioitunut. Kynnen sisällä aivan yläreunassa oli verta kertynyt ja kynnessä meni halkeama. Se oli selvästi kipeä. Laitoin ensin tassun pakettiin, ajatellen ettei se kynsi nyt jää enää mihinkään kiinni, mutta se paketti näytti häiritsevän Lunaa paljon enemmän kuin se itse kynsi, joten otin sen nukkumaan mennessä pois. Sekin tosin oli tappelun takana, kun aloin irrottaa tassun ympäriltä itseensä kiinnittyvää sideharsoa neiti kiljui ja rimpuili kuin olisin yrittänyt sahata sitä tassua irti. Pyysin sitten systeriä pitämään Lunasta kiinni, jotta voin leikata siteen auki, alistui tyttö vinkuen kohtaloonsa ja pysyi paikallaan vaadittavat 15 sekuntia että tassu oli vapaa.

Luna käveli ihan normaalisti, koska kannuskynsi ei tietenkään liikkuessa osunut maahan. Hetken siinä mietin illalla, että seurataanko me tilannetta vielä vai varaanko eläinlääkärille ajan. Päädyin lopulta varaamaan lekuriajan, kun ajattelin että minun oli tarkoitus viikonloppuna trimmata tyttö ja leikata kynnet ja noilla neidin sen hetkisillä reaktioilla, minun ei tehnyt mieli edes yrittää kynsien leikkuuta.

Eli seuraavana päivänä töitten jälkeen kävin kotona nappaamassa Lunan ja systerin kyytiin ja huristeltiin Keravan Evidensiaan. Positiivisena yllätyksenä paikalla oli minun lempieläinlääkäri Anu Jäminki. Ilmoittautumisen jälkeen tutusti käytiin vaa’alla, ja painoa oli tällä kertaa 10,7kg. Ollaan vaihteeksi päästy alle 11kg ja toivottavasti siinä pysytäänkin.

Sitten hoitaja ohjasi meidän tyhjään vastaanottohuoneeseen odottelemaan lääkäriä.  Sitä lääkäriä sitten odoteltiinkin melkein 20 minuuttia ja jopa Luna joka tasantarkkaan taas tiesi missä ollaan, kyllästyi piilottelemaan tuolien alla ja tutkiskeli huoneen läpi.

Lopulta eläinlääkäri saapui ja pienen alkututkimuksen jälkeen alkoi tutkia tassua. Saatuaan kynnen esiin Jäminki totesi heti sen olevan murtunut. Sitä katsottiin siinä hetkenaikaa jonka jälkeen lekuri oli sitä mieltä että laitetaan Lunalle rauhoite, jotta he pystyvät tutkimaan sitä tarkemmin ja leikkaamaan sen. Siinä oli puhetta että voi olla että koko kynsi joudutaan poistamaan, mutta sitä ei pystynyt sanomaan varmasti ennen tarkempaa tutkimusta. Kynsivaivat kun ovat normaalisti todella kipeitä eikä niitä pysty kunnolla hoitamaan ilman rauhoitusta/nukutusta.

Neidille laitettiin sitten piikki jalkaan ja jäimme hämärään huoneeseen odottelemaan Lunan sammumista. Meni varmaan 5 minuuttia ennen kuin alkoi näkyä minkäänlaisia merkkejä väsymyksestä ja siitä meni seuraavat viisi minuuttia ennen kuin tyttö lysähti avustuksella maahan.  Seuraavalla 10 tai 15 minuutin aikana hoitaja ja eläinlääkäri kävivät välillä vilkuilemassa joko Luna on valot pimeenä, mutta joka kerta kun ovi kävi aukesi tytönkin silmät vaikka se olisi kuorsannut hetkeä aikaisemmin.

Taistellaan rauhoitusta vastaan
(hieman huonompi kuvanlaatu kun huone oli todella hämärä)

Mutta rauhoitus lopulta voitti

Lopulta hoitaja otti Lunan mukaansa huolimatta siitä että neidillä oli silmät apposen auki todeten että se todennäköisesti rauhoittuu uudestaan kun he laskevat sen pöydälle. Näin ei kumminkaan tainnut käydä, kun laskusta jälkeenpäin huomasin että Lunalla oli käytetty rauhotteiden lisäksi ihan nukutusainetta ja työssä oli veloitettu suonensisäisestä anestesiasta. Eläinlääkäri tästä mainitsikin että jos Luna ei rauhoitu tarpeeksi he laittavat sen sitten kunnolla untenmaille.

Odottelimme sitten hieman reilu puolisen tuntia odotustilassa. Lopulta eläinlääkäri tuli sanomaan että kynsi ei ollut murtunut kokonaan, joten he lyhensivät sen siihen murtumakohtaan asti. Loppukynsi oli ehjä ja tukevasti kiinni eikä varpaassakaan tuntunut olevan vikaa, joten se sai jäädä paikalleen. Eläinlääkäri tosin naureskeli että taitaa Luna olla hieman kipuherkkä koira, koska joku muu koira olisi voinut olla reagoimatta murtuneeseen kynteen (tästä tuli tädin Topi mieleen, se on varmaan just sellainen ettei se edes huomaa vaikka kynsi murtuisi). He leikkasivat muutkin kynnet siinä samalla ennen kuin pistivät heräteaineen.

Odottelimme siinä aulassa vielä jonkun aikaa, kun Luna heräili. Lopulta käytävästä kuului ääni kuinka hoitaja yritti houkutella jotakuta liikkumaan, eikä siinä paljoa tarvinnut arvata että Luna siellä tokkurassa epäröi vieraan kanssa liikkumista. Nousimme penkistä kurkkasimme käytävään, tokkurasta huolimatta tuon pääkoppa toimi sen verran että kyllä se meidät tunnisti ja laittoi isomman vaihteen päälle. Systeri sitten odotti Lunan kanssa kun minä maksoin ja otin neidin kipulääkityksen. 1,5 tuntia meni kokonaisuudessan aikaa ja rahaa paloi hieman reilu 150€, mutta siitä onneksi vakuutus maksaa noin puolet takaisin.

Loppuilta menikin Lunan osalta aika tokkurassa vaikka se siinä hiljalleen alkoi heräilemäänkin. Naurettiin, kun kahdeksan maissa illalla tuli posti, niin vaikka tuo neiti tajukankaalla kuorsasi sängyssä niin yllättäen se olikin salamana ovella posti suussa. Saisi varmaan olla aika tujuissa aineissa ettei Luna postiin reagoisi. :D Käytin tytön vielä hetki ennen nukkumaanmenoa ulkona, kun se ei ollut pissannut eläinlääkäristä tulon jälkeen, mutta vaikka kuinka käveltiin ja neiti näytti etsivän pissapaikkaa se ei suostunut pissaamaan. Näinhän se on ollut edellisilläkin rauhoituskerroilla, että vaikka olen juossut Lunan kanssa ulkona niin se ei ole pissannut 5-8 tuntiin eläinlääkäriltä tulon jälkeen. Nyt vain hieman harmitti kun edellisen kerran neiti oli pissannut päivällä, joten siinä tuli todella pitkä tauko. Äiti oli sitten vienyt Lunan neljän jälkeen ulkona ja sitten tyttö oli suostunut pissaamaan.

Nyt on muutaman päivän kipulääkekuuri ja katsotaan ettei mennä metsään juoksemaan ihan heti.

Jostain syystä kengästä ei voinut päästää irti

Ei edes sylissä :D 

 

Liian väsynyt jopa liikkumaan herkun takia

Lunan uusi nimilaattakin saapui postissa, ehkä oli jo aikakin vaihtaa laattaa. :D