Agilityn alkeisjatkot starttaa - takaaleikkaus

Eli meillä alkoi Piskitiskin agilityn alkeisjatkokurssi eilen illalla Keravan agilityseuran KAT-tilassa Tuusulassa. Koirat odottivat ensin autossa, kun kouluttaja antoi ohjeistuksen ja rakennettiin meidän pieni rata. Meidän alkeiskurssilla ei käyty kuin yksittäiset esteet läpi, mutta onneksi sekä Lolalla että Lunalla ja meillä on kokemusta ihan radoistakin. Niitä kun on treenattu omatoimisesti silloin, kun Salossa ollaan ja vuokrataan tunnin agilityhallivuoro.

Koirakeitaan ja Piskitiskin alkeiskurssit erosivat myös siinä, että Piskitiskillä ratojen lisäksi käytiin läpi näköjään ohjaustekniikoita. Meidän lisäksi kurssilla oli yksi uusi koirakko (joka minun ymmärtääkseni ei ollut käynyt heillä agilitykurssilla pitkään aikaan), joka sitten oli yhtä pihalla termeistä kun minä ja systeri. Kaksi kurssilasta oli jatkanut suoraan alkeiskurssilta ja sitten on viimeinen ohjaaja sheltin kanssa, joka ei tällä kertaa ollut paikalla.

Hahaa, minäkin sain kokeilla tätä ohjelmaa. :) Kuvassa meidän rata.

Tämän päivän aiheena oli takaaleikkaus. Kouluttaja selitti liikkeen, jonka jälkeen kävimme koko radan läpi. Takaaleikkaus sijoittui meillä siis kuvassa esteiden 2 ja 3 väliin. Eli esteet 1 ja 2 ohjataan koiraa niin että koira on oikealla puolella, esteen 3 kohdalla pysähdytään/hidastetaan ja ohjataan koira hyppäämään edestä esteen 3 yli. Ja kun koira on hyppäämässä, ohjaaja jatkaa matkaa ja koira jatkaa rataa ohjaajan vasemmalla puolella.

Tässä nyt vielä kuva siitä takaaleikkauksesta jos tämä selventää enemmän kuin minun teksti

 Sitten haimme koirat, ja me menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle. Tietysti kun KAT-tila oli meille aivan uusi halli, oli Lunan kiinnostus aivan jossain muualla kuin minussa. Se juoksi hajujen perässä ja meni esteitä siinä omaan tahtiin (hyppäsi pari estettä, juoksi putken läpi, kiipesi A-esteen…). Neiti ei meinannut myöskään ymmärtää miksi Lola oli kiinteän aidan toisella puolella, kun Salossa ollaan harjoiteltu niin että Lola odottaa radan reunassa. Alkusählinkien jälkeen aloitimme takaaleikkauksen harjoittelun. Liike ei nyt itsessään ollut niin vaikea, isoin ongelma oli 3 esteen jälkeen, jos minä en ollut lähtenyt tarpeeksi nopeasti liikkeelle, veti Lunan jonkun ihme pyörähdyksen siinä ennen jatkamista. Kun tämä oli todettu jotenkuten onnistuvan, menimme koko radan (poislukien ensimmäisen esteen). Luna kuuntelee hyvin sitten kun teemme rataa (vaikka ennen sitä juokseekin ympäriinsä) ja saimme koko radan puhtaasti läpi. Ainut mistä kouluttajakin huomautti, oli että neiti ei oikein eroa minusta, jolloin minun tietysti täytyy mennä lähemmäksi estettä jotta Luna sen hyppää. Eli pitää harjoitella neidin itsenäistä työskentelyä.

Tämän jälkeen vuoro vaihtui ja Lola meni radalle. Tästä ensimmäisestä radasta en oikein nähnyt miten se systerillä ja Lolalla meni, kun Luna piti omaa showtaan radan ulkopuolella. Tietysti kun oli vieras paikka, ei Luna osannut rentoutua samalla tavalla kuin esimerkiksi tokotunnilla, sitten neidin viretasot hyppäsi huipulle meidän treenien aikana ja tähän yhdistettynä vielä Lolan radalle meno, lopputuloksena oli vinkuva ja rauhaton cockeri. Yritin pitää neidin hiljaa, jotta muut koirat eivät siitä häiriintyisi, mutta se oli hieman hankalaa, kun edes namit eivät kelvanneet.  Olin siis kyykyssä itse koko ajan yrittäen rauhoittaa Lunaa, joten en nähnyt puolitoistametrisen aidan yli mitä Lola suorittaa, mutta äänistä päätellen vanhempi neiti veti suurimmaksi osaksi jotain omaa rataansa.

 Seuraavaksi meni kolme muuta koirakkoa. Hieman mietin omalla vuorollani että ollaankohan me nyt ihan surkeita, kun Luna veti jotain ihan omaansa ennen radan alkua. Jotenkin oletin että muut varmaan ovat semmoisia supertottelevaisia koiria, jotka vetää radan kuten olen nähnyt agilitykisoissa koirien menevän. No, aika nopeasti tuli todettua että tämä tosissaan on vasta alkeisjatkokurssi. Muidenkin koirat menivät minne sattuivat ja ylittivät esteet vähän miten ylittivät. Itseasiassa jos voin sanoa näin kuulostamatta hirveen itsekehuiselta, Luna oli ainoa koirista, joka veti radan virheittä. Muut joko ohittivat aina jonkin esteen tai hyppäsivät väärään suuntaan. Mutta tämä saattoi johtua ihan siitäkin, että tietoisesti ohjasin koiran lähemmäksi estettä kuin mitä muut pakosti teki, jolloin Lunalla oli aika pieni riski suorittaa estettä väärin.

Sitten lähti toinen kierros samalla radalla. Nyt otin Lunan kanssa radan alusta alkaen, eikä meillä mitään isompaa ongelmaa siinä ollut. Radan jälkeen tein kyllä virheen kun yritin palkata lelulla, kun neidin viretaso oli huipussaan. Tyttö nappasi lelusta kiinni ja vetikin sellaisella voimalla että oma otteeni ei pitänyt ja lopputuloksena Luna juoksi ympäri hallia lelua tappaen eikä tullut käskyllä vahingossakaan niin lähelle että olisin saanut lelusta kiinni. Muutaman minuutin siinä yritin saada Lunaa tottelemaan, kunnes luovutin ja aloin isoilla elkeillä kävelemään kentältä poispäin. Siinä vaiheessa kun oli päässyt portille ja kutsuin Lunaa uudestaan, suostui neiti tulemaan luokse ja antamaan lelun pois. Tämän jälkeen menimme radan vielä kertaalleen ennen vuoronvaihtoa.

Lola meni jälleen meidän jälkeemme radalle, ja tällä kertaa Luna oli jo rauhallisempi. Kyllä se edelleen hieman vinkui ja yritti porttia raapia, mutta suostui lopulta istumaan ja namitin neitiä aina kun se oli hetkenkin ollut hiljaa.

Lolan toisesta radasta näinkin sitten jo enemmän. Vanhempi neiti oli aivan täpinöissään radalle pääsystä, minkä takia se ei sitten oikein kunnolla näyttänyt kuuntelevan. Ensimmäiset kaksi estettä meni ihan hyvin, mutta sitten kolmannella missä piti tämä takaaleikkaus tapahtua, Lola hyppäsi esteen, mutta saman tien hyppäsi sieltä takaisin. (Systeri sanoi että tämä johtui siitä, että edellisellä kerralla siellä oli ohjaaja ollut toisella puolella namin kanssa ja Lola ei sitä ollut ymmärtänyt. Lola siis piti tätä ohjaajaa esteenä ja todennut ettei pysty siitä jatkamaan ja tämän takia hypännyt sitten takaisin. Ja se oli sitten jäänyt muistiin.)

Systeri joutui siis ohjaamaan Lolan uudestaan esteelle. Sitten seuraava ongelma oli muuri, jonka ohi Lola juoksi. Kun systeri sitten yritti ottaa neitiä takaisin mennäkseen esteen uudestaan, hyppäsi tämä muurin väärään suuntaan. Tätä se sitten tarjosi melkein jokaisella yrityksellä. Loppuradassa ei sitten ollut enää ongelmaa.

Meidän jälkeen muut koirat menivät vuorollaan radalle ja tähän mennessä Luna oli jo hiffannut että siinä odottaessa voi jopa rauhoittua välillä. Ei se kunnolla maahan mennyt, mutta istui kumminkin hiljaa kontaktia ottaen ja minä edelleen namitin neitiä silloin tällöin tätä käytöstä vahvistaen. Luulen että tässä menee se pari kolme kertaa ehkä että tyttö tajuaa että siinä välissä joutuu odottamaan.

Tunnista jäi itselle ainakin ihan positiivinen olo, nämä treenit tuntuvat jo enemmän oikeasti agilitytreeniltä verrattuna yksittäisiin esteisiin tutustuttaessa. Ja koiratkin tuntuivat tykkäävään kun molemmilla oli viretasot korkealla ja olivat menossa uudestaan radalle aina kun portti aukesi. 

Tätä sängynvaltaajaa minulla ei nyt hetkeen ole unikaverina ollutkaan.

Agilityn alkeiskurssin loppu

Nyt on agilityn alkeet kurssi käytynä. Viimeisellä tunnilla kävimme ison A-esteen ja pöydän. Harjoittelimme myös hieman ohjausta, kun kouluttaja laittoi neljä perus hyppestettä ympyrän muotoon.

Iso A-este olikin monelle koiralle se vaativin este. Este tietysti on suht jyrkkä sekä korkea ja jos koiralla ei ole tarpeeksi vauhtia (tai se alkaa kesken kaiken epäillä) alkavat tassut hieman luisumaan taaksepäin. Seuraavaksi sitten esteen toisella puolella onkin jyrkkä alastulo. A-este kun on kontaktieste, piti ohjaajan saada koira hidastamaan esteen lopussa.

A-este oli sekä Lunalle että Lolalle tuttu ja en uskonut siinä olevan mitään muuta ongelmaa, kuin lujan vauhdin, mikä näkyisi hankalana, ellei mahdottomana, pysähtymisenä lopussa. Menimme Lunan kanssa ensin esteelle. Vein palkan heti esteen loppuun ajatellen, että tyttö hidastaisi tietäessään sen siellä olevan.  No idea toimi teoriassa, mutta käytäntö oli toinen. Ensimmäisillä kerroilla Luna yritti kiertää esteen päästäkseen makupalojen luokse, kolmannella tai neljännellä kerralla sain sen ohjattua ylittämään esteen. Alas tultiikin sitten niin vauhdilla että neiti juoksi herkkujen yli ja kääntyi sitten syömään ne. Päästin Lunan sitten remmistä irti ajatellen että saisin sen paremmin ohjattua esteelle.

Minulta ohjaaminen sujui heti paljon paremmin kun Luna oli irti, koska minun ei tarvinnut varoa etten vetäisisi vahingossa juostessani remmistä. Esteen ylitys lähti siis toimimaan, mutta tytöllä oli edelleen vauhtia kuin raketilla eikä loppuun pysähtyminen ottanut onnistuakseen vaikka yritin näyttää että herkkuja oli myös minulla kädessä.

Lolalla oli myös ongelmia vauhdin kanssa, mutta vanhempi neiti on sen verran persompi herkuille, että systeri pystyi tämän vauhtia hidastamaan.

Pöytä nyt sinällään ei ole mikään kunnon este. Ideana siinä on se, että koiran pitää hypätä noin 30cm korkeudessa olevan pöydän päälle ja pysyä siinä 5 sekuntia ennen matkan jatkumista. Luna hyppäsi pöydälle ongelmitta ja paikkakäskyn alla pysyi siinä siihen asti kunnes annoin luvan jatkaa. Pystyin lähettämään neidin pöydälle myös hieman kauempaa ongelmitta. Mietin kyllä että esteeseen tulee haastetta sitten kun tilanne on ”oikea” ja koira juoksee kovaa koko agility-rataa ja sitten se pitäisi saada siihen pysähtymään.

Lolan pöytäharjoitusta en nähnyt, kun olimme sillä hetkellä Lunan kanssa A-esteellä, mutta mielestäni systeri sanoi ettei siinä mitään ongelmaa ollut.

Lopuksi oli sitten ohjausharjoitus, jossa neljä estettä oli pystytetty niin että koiraa ohjattiin juoksemalla pienessä ympyrässä esteiden yli. Lola meni meistä ensimmäisenä ja kouluttaja totesikin että näki hyvin että vanhemman neidin kanssa oli agilityä jo jonkin verran harrastettu. Lola kun irtosi ohjaajasta pidemmälle esteet hypätäkseen, eikä systerin tarvinnut erikseen mennä osoittamaan jokaista estettä.

Lunallakaan ei mitään kummoista ongelmaa ollut. Esteet ylitettiin melko nätisti, tosin systeriin verrattuna jouduin itse menemään hieman lähemmäksi esteitä jotta sain Lunan ne varmasti hyppäämään. Siinä esteitä ylittäessä Luna kuumeni sen verran että alkoi itsekseen ärisemään juostessa. Olemme naureskelleet kun agilitykilpailuja olemme seuranneet, että melkein kaikki koirat haukkuvat rataa mennessään. Luna tulee ihan varmasti olemaan myös tällainen haukkujatyyppi, kun Lola taas ei päästä ääntäkään.

Tämä kurssi oli siis tässä ja systeri on etsinyt tiuhaan meille uutta kurssia. Mitään helppoa se ei ole ollut, kun ajattelee että sen pitäisi sopia kahden henkilön aikatauluihin (minun & systerin, tosin pääasiassa minun kun systeri ei ole töissä), kurssilla pitäisi siis olla kaksi vapaata paikkaa eikä se saisi olla mieluiten puolen tunnin ajomatkaa kauempana. Minullakin kun on vuorotyö, mutta oletuksena voisi ajatella että jos saan pyydettyä aamuvuorot harrastuspäiville, pääsen aikaisintaan kello 17, kotona siis noin 17.30. Eli kurssi saisi aikaisintaan alkaa kello 18 jolloin kerkeisin käydä kotona vain hakemassa porukat.

Lopulta Piskitiskiltä löytyi tammikuuhun kestävä alkeisjatkokurssi, joka pidettiin Tuusulan teollisuusalueella Keravan Agilityurheilijoiden KAT-tilassa. Kurssi alkaa 29.10, ja kurssin ainut huonopuoli oli ajankohta: perjantai-ilta kello 20-20.50. Me kun usein ollaan menossa viikonloppuna jonnekin, niin menee lähdöt aika myöhäiseksi. Mutta koska meidän asuntovaunu menee korjaamolle talveksi, ei meillä ole Inkoseen menoa ennen kevättä. Eli melkein ainut minne saattaisimme lähteä, on Saloon tädin luokse.  Sinne nyt sitten tulee lähdettyä myöhempään kuin tavallisesti.

Piti tuoda Lunalle uusi pahvilaatikko töistä kun edellinen alkoi olla niin säpäleinä. Hieman pienempi kuin edellinen
mutta kyllä tämäkin näytti kelpaavan. Ja anteeksi sekasotku, Luna on taas levittänyt lelunsa ympäri huonetta. :D

Tokossa puolestaan oli tänään estehyppy, kaukokäskyt ja paikkamakuu harjoituslistalla. Siinä on kolme liikettä mitkä meillä on melko vahvana. Estehypyssä ei ollut meillä ongelmaa kouluttajankaan mielestä, vauhti oli hyvä, hyppy puhdas ja Luna tulee hypyn jälkeen suoraan sivulle perustasentoonkin nätisti.

Kaukokäskyt ovat puolestaan liike josta Luna jostain syystä tykkää. Neidillä alkaa häntä heilumaan niin istuessa kuin maatessa ja ongelma onkin innostuneisuuteen liittyvä ennakointi. Tyttö ei aina odota että kerkeän sanomaan käskyn, vaan ennakoi sen jotenkin minun kasvoilta ja vaihtaa asentoa kun olen vasta avaamassa suutani. Tästä se tietysti jää palkatta ja yritämme uudestaan. Yleensä kun Luna muutaman kerran jää herkutta niin se tajuaa jo hieman jäädä odottamaan käskyä.

Paikkamakuu on meillä myös aika varma liike. Luna tykkää kyllä välillä vilkuilla ympärilleen, mutta siitä huolimatta pysyy paikallaan. Tällä kertaa lisähaastetta toi takana odottava ja piippaava Lola, joka vinkui aika kovaankin ääneen kun sillä alkoi mennä hermot siihen ettei se saanut yhtään herkkua. Mielessä kävi että Luna, joka muutenkin reagoi Lolaan välillä todella herkästi, menisi katsomaan mitä se siellä sohvalla vinkuu, mutta ei. Tyttö vain vilkaisi välillä vanhempaa neitiä ja kääntyi taas minua katsomaan. Myöskään muut koirat eivät häirinneet, vaikka siinä ohjaajat pysyttelivät lähellä ja palkkailivat omia koiriaan tiheämmin. Kouluttajakin teki hieman häiriötä kävellessään metrin päässä koirista, mutta edes siihen ei Luna reagoinut.

Tunti meni siis kaiken puolin hyvin meidän osalta.

Tuolla tunneilla isoin ongelma meillä on seuraamisen kanssa. Välillä Lunalla ei ole virettä siihen ollenkaan vaikka minä yritän kuinka innostaa sitä leluilla ja herkuilla ja tempuilla ja ties millä. Sitten kun pääsemme kotiin ja seuraavana päivänä käyn treenaamassa ulkona kentällä, niin se seuraaminen on niin vauhdikasta kuin olla ja voi.

-

Hirveää lukijamäärää tällä blogilla ei ole, mutta sattumalta blogi tavoitti kyllä naapurikunnassa asuvan Lunan veljen perheen. Sovimme treffit tähän meidän läheiseen koirapuistoon, mutta siitä yritän tehdä huomenna oman postauksen.

Porvoon Match Show

Viime sunnuntaina oli meidän ensimmäinen tokotunti Koirakeitaalla. Sattumalta kouluttaja on sama kuin meillä oli Jäljestyksen alkeet -kurssilla toukokuussa ja tunnille jäi seuraamaan toinen kouluttaja joka sitten oli meillä Saa katsoa ja koskea -kurssilla helmikuussa. Jälkimmäinen nainen kysyi tunnin jälkeen että millä kurssilla me ollaan siellä oltu kun vaikutimme niin tutuilta.

Meitä on kurssilla siis 6 koirakkoa, joista me Lunan kanssa taisimme olla pisimpään harrastaneet. Muuta olivat joko hieman rallytokoilleet tai olivat täysin uusia aloittajia. Sinälläänhän se ei meitä haittaa, koska jokainen treenaa tietysti oman tasonsa mukaan. Kun muut harjoittelevat seuraamista, me yritämme keskittyä mm. oikeaan seuraamispaikkaan. Treenaamme siis pikkutarkkuutta. 

Tunnilla harjoittelimme myös luoksepäästävyyttä. Minulle tuli yllätyksenä että tuo luoksepäästävyys katsotaan nykyään kentälle mentäessä (ennen paikkamakua siis)? Olin jotenkin ajatellut että se katsottaisi kentän ulkopuolella  ja siinä samassa juoksu/kiimatarkastus. 

Tunnin lopuksi tehtiin vielä hieman seuraamisesta maahanmenoja. Lunalle pitäisi saada hieman lisää vauhtia siihen maahanmenoon, kun tuo yleensä ottaa käskyn jälkeen vielä sen 1-2 askelta ja sitten vasta laskeutuu rauhallisesti maahan.

-

Keskiviikkona itsellä oli vapaa päivä, joten lähdimme iltapäivällä Porvooseen mätsäriin, minkä satuin edellisenä päivänä koirat.comin tapahtumista bongaamaan. Luna oli molemmissa kehissä hieman liian innoissaan, eikä seisomisesta meinannut tulla mitään ja jouduin vähän väliä korjaamaan tytön asentoa. Pöydällä oli hieman hämminkiä kun aivan meidän takana alkoi kaksi koiraa tappelemaan ja sekä minun että Luna ajatus katkesi ja tuli hieman katsottua että mitä siinä oikein tapahtuikaan. Tuomari myös tutki paljon perusteellisemmin koirat ja tyttö yritti hieman vetää jalkoja pois kun takaapäin tutkittiin. 

Ensimmäisestä kehästä saatiin sininen nauha, mutta loppusijoitus oli kumminin sinisten 2. 

Ilmeellä

Suunnitelmia

Nyt voi sanoa että Lunaltakin loppuu lomailu, ensiviikolla tokon pitäisi taas alkaa meidän osalta. Tuli tässä myös ilmottauduttua syyskuussa alkavaan Koirakeitaan agilityn alkeet kurssille sekä samaisen paikan tokokurssille. Mietin pitkään viitsinkö ilmottautua molempiin kun tunnit ovat samana päivänä, agility klo 18.30-19.30 ja toko klo 20-21. Pohdin että jaksaako Luna enää keskittyä tokoon, jos on ensin ollut agilityssa, mutta kun mietin että koirakkoja on kummallakin tunnilla parhaimmillaan 6, joten se aika mitä yksi kerkee treenaamaan on aika lyhyt. Eikä agility kestä kuin neljä kertaa, kun toko on pidempi 13 kerran kurssi. Eli syksyllä voi olla aika dööd dogi sunnuntaisin tai ainakin neljä sunnuntaita. Systeri myös miettii pitäisikö hänen ilmottautua Lolan kanssa samalle agilitykurssille.

Meillä on myös pidetty viikko treenejä mummin kanssa, missä mummi on tullut meille ja mennyt Lunan kanssa lenkille. Jostain syystä Luna ei siis edelleenkään välitä mummista, vaikka on nähnyt tätä ties kuin monta kertaa ja joka kerta mummi on antanut sille herkkuja. Ideana siis on että mummi voisi viedä tytön lenkille niinä päivinä kun meillä kaikki osuvat aamuvuoroon ja Lunalla olisi pitkä yksinoloaika. Kyllä Luna pystyy sen kahdeksan tuntia pidättämään ihan ongelmitta ettei kyse ole siitä vaan pikemminkin että sillä nyt olisi edes hetken seuraa ja pääsisi ulos kävelemään. 

Aloitimme harjoittelut maanantaina, jolloin itse olin vapaalla, niin että mummi tuli meille ja lähdimme yhdessä lenkille. Jossain vaiheessa annoin remmin mummille ja loppulenkin Luna sitten vilkuilikin silmät pyöreenä kulmiensa alta et mitä pahusta tässä tapahtui. Tyttö yrititti myös koko ajan kävellä mun jaloissa ja minä siinä hyppelihdin sitten aina tien puolelta toiselle. Sen verran tuo stressasi mummia että se jopa unohti pissata vaikka kävelimme hieman vajaa 2 km.

Tiistaina sitten mummi tuli meille kun kukaan ei ollut kotona. Luna piiloutu mun tietokonepöydän alle, mutta yllättäen kun mummi pöydän nosti ei se lähtenyt karkuun. Mummi sai jopa pannan laitettua, mutta sitten teki virheen mennessään hakemaan jääkaapista herkkuja, kun tytsy ei suostunut nousemaan ylös. Luna livahti silla välin kevythäkkiinsä, mistä mummi ei saanut sitä enää pois.

Loppuviikko onkin harjoiteltu sitä että joku on ollut meillä täällä kotona ja nyt on edistytty siihen vaiheeseen että Luna suostuu menemään jopa ulos asti mummin kanssa. Jonkun on tosin pitänyt laittaa remmi ensin, sitä mummi ei saa vielä laittaa. Ulkona tyttö vilkuilee meidän perään (tämä vahvistettiin ikkunasta vakoilemalla), mutta suostui kyllä kävelemään sitten eteenpäin mummin kanssa.

Huomenna mummi tulee taas niin ettei kukaan ole kotona, saa nähdä saako se Lunaa ulos vai ei.

Iskä, jota Luna on määrällisesti nähnyt vähemmän kuin mummia, sai sitten nostaa Lunan jopa syliin.

Tuli myös kaivettua ompelukone kaapinpohjalta ja tehtyä Lunalle uusi panta. Edellinen alkoi olla jo niin likainen ja siinä meni myös tuo puolikurraketju kierteellä joten tyynesti leikkasin ketjun vanhasta pannasta ja laitoin uuteen.

Nää cockerin korvat kyllä piilottaa kaiken...

Ja puhtaana uuteen viikkoon.

Mielessä on myös käynyt että voisi jopa harkita menemistä viralliseen näyttelyyn syksyllä. Luna on kumminkin oppinut suht hyvin sietämään tuomarin katsomisen ja koskemisen. Tosin tyttö on cockeriksi aika vähäkarvanen (ainakin vielä) että saisi nähdä millaisen arvostelun se voisi saada... Pitää kysäistä trimmaajalta kun sinne mennään syksyllä.

Rahankulua ei voi estää...

Nyt täytyy myöntää että meillä on ollut aika tylsä viikko. Mitään kovin erikoista ei ole tullu tehtyä.

Jokainen makaa tyylillään. Alla siis viilennysalusta.

Tokotunneilla ollaan yritetty nyt keskittyä seuraamisen treenaamiseen, kun Luna ei jostain syystä jaksa kauaa pitää kontaktia. Välillä se kyllä pysyy hyvin, mutta sitten seuraavalla kerralla nenä vie mennessään.
Kouluttaja ohjeisti treenaamaan hieman lyhyempiä pätkiä niin ettei Luna kerkeä kontaktia pudottamaan, mitä sitten olemme tehneetkin. Ongelma tosin on että jos tyttö pudottaa kontaktin, se tekee sen heti ensimmäisen askeleen jälkeen. Jos katse pysyy parin askeleen ajan se yleensä pitää sitä sitten paljon kauemmin.
Välillä myös kouluttajan ohjeen mukaan yllätin Lunan palkitsemalla sen leikillä jo heti sivulle tulosta.

Muut liikkeet onkin sitten jäänyt hieman vähemmälle, eli pitää vaikka viikonloppuna ottaa itteä niskasta kiinni ja mennä vetämään omat tokotreenit pihalle nyt kun siellä alkaa jopa olla sen verran lämmin ettei kädet jääny heti.

Tuli myös ilmotettua sekä Luna että Lola Uudenmaan koirakoulun kevätriehaan. Molemmilla osallistutaan Match Show'un ja Lunan ilmotin myös möllitokon nakkiluokkaan. Pohdin kyllä hetken että onko se nakkiluokka vai mölliluokka meille parempi, mutta totesin että ehkä se palkkauksen mahdollisuus on meillä vielä hyvä.

Iskällä käytiin viikonloppuna syömässä ja siskopuolen perhe ja velipuoli oli siellä myös. Lunalla on hieman ollut ongelmia sietää siskopuolen lapsia (kolme poikaa, 7v, 3v ja 1v), varsinkin vanhinta joka kertoo koko olemuksellaan että se pelkää Lunaa. Keskimmäinen ei pahemmin Lunasta välitä ja Lunakin vain katsoo pöllästyneenä kun tämä juoksee ohi. Nuorimmaisen kanssa ei taas ole tähän mennessä ollut mitään ongelmaa, Luna pikemminkin on tykännyt kun on joku hänen kokosensa lattialla joka ei liiku hirveellä vauhdilla. Tunne ei valitettavasti ole molemminpuolinen kun tämä nuorin alkaa parkumaan kun Luna käy hieman niskaa lipasemassa. :D

Tuli myös hieman tuhlailtua rahaa. Iskän toimesta tuli ostettua nyt oma auto, mikä on ollut ajatuksissa kun varmistui että mulla työt jatkuu. Auton hinnaksi olin ajatellut semmoista 7-8 tuhatta euroa, mutta lopputuloksena olikin nyt sitten 18 000e Ford Focus. Iskä ajatteli että ostetaan nyt kerralla sitten kunnon auto että sillä pärjää pitkälle. No, tässä nyt sit alan iskälle maksamaan autoa takaisin 300€ per kk.

Olin ostanut tuossa vajaa vuosi sitten cockeri autotarran sitä varten että kun joskus auton hankin niin saan laitettua sen ikkunaan, no nyt mulla on auto mutta missäköhän se tarra on?

Tarra Findogsista 2,90€

Ostin myös mustista ja mirristä Lunalle aktivointilelun,  virheän pehmolinnun, missä on pallo sisällä sekä ohennussakset mitkä puuttu mun trimmausvälineistä, niin ja myös kaksi turvavyötä lisää, kun heidän kyselyynsä vastaamalla sai -20% tarjouskoodin. Leluja tytöllä on jo kyllä miljoona, mutta aktiviteettilelut aina katoavat jonnekin. Tämä nykynen (kuvassa tuo pullo) on kyllä varmaan tällä hetkellä vaativin noista leluista, 10 minuutin touhuamisen jälkeen pari namua oli vasta tullut pihalle.

Peten koiratarvikkeesta tuli taas ostettua autoon takapenkinsuojat. Olin alunperin ajatellut ja ostanut Jyskistä huovan penkille, mutta se ei sitten pysykkään niin kuin olin ajatellut. Luna saa sen jotenkin pois paikoiltaan kun se vähän petaa.

Nämä olivat jo hieman kalliimmat (noin 45€ kappale ja ostin kaksi), mutta jos ne nyt olisivat sitten hyvät. Ainut huono on ettei ne tietysti peitä koko penkkiä, mutta jätin nyt alle vielä aikaisemmin ostamani huovan joka sitten suojaa tuon väliosuuden. Tänään nuo postista tulivat ettei Luna ole vielä päässyt niitä koeajamaan, mutta ainakin materiaali tuntui hieman laadukkaammalta. Pohjassa on siis liukumaton muovi sekä päällinen on hieman mattokankaan tuntuista, pitäisi siis imeä itseensä lian ja veden. Ja on myös konepestävä.

Tuli sitä myöskin ostettua sitten Planet Pet Societyn 50kpl kanatikkulaatikko, kun oli vain 15€. Nyt pitäs ottaa itteä myös siinä mielessä niskasta kiinni et vähentäis vähän tätä rahan menoa...

Oli sopivasti vielä esittelykuvassakin cockerspanieli!

Ei en mä sun ruokaa vahdi... 

Lolan kotiinpaluu ja blogihaaste

Viime kerralla kerroin kuinka koirakaksikko on edistynyt yhteiselossaan, no ihan täydellisesti ei päästy loppuun asti. Viime tekstin jälkeen Luna on kahdesti käynyt ärhäkämmin Lolan päälle, kummallakaan kerralla tosin minä en ole ollut paikalla, vaan ensimmäisellä äiti ja systeri ja toisella vain äiti. Kummallakaan kerralla ei heidän mukaansa ollut mitään erityistä syytä miksi Luna "suuttui".

Ensimmäisessä tapauksessa Luna oli sängyllä, jonne systeri yritti Lolaa houkutella ja kun Lola oli tulossa kävi Luna sängyltä päälle. Toisella kerralla saman sängyn luona äiti kutsui Lolaa sängylle ja Luna kävi sitten takaapäin päälle. Molemmilla kerroilla tilanteeseen puututtiin, koska Lola ei jostain syystä osaa puolustaa itseään, joten ne eivät kestäneet kuin hetken eikä Lola koskaan ole verta vuotanut jälkeenpäin tarkastettuna. En tiedä pitiki Luna sänkyä jotenkin omana alueenaan vai mitä, mutta kun myöhemmin sitten kokeilemalla kokeilin että innostin koiria ja pyysin Lolaa tulemaan sängylle ei kumpikaan reagoinut mitenkään poikkeavasti.

Tänään on sitten Lolan kotiinpaluu.

Mutta noita kahta tilannetta lukuunottamatta, on tytöillä mennyt hyvin. Lola ei siis ole ottanut hirveästi nokkiinsa kimppuunkäymisistä vaan on edelleen uskaltanut liikkua omilla jaloillaan. Lunakin uskaltaa tulla syömään luuta ihan Lolan viereen ja jättääkin luun välillä siihen vaikka itse lähtee. Lola puolestaan yhä enemmän ja enemmän pysyy paikallaan, kun Luna tulee viereen nukkumaan eikä heti siirry kuten ennen.

Otin töistä pahvilaatikon Lunalle, jos se innoistusi sen tuhoamisesta mieluummin kuin mun tavaroiden.

Tiistaina kävimme Lunan kanssa taas tokoilemassa. Ennen tuntia kiertelimme koirakoulu alueen lähipiirissä. Luna ei hirveästi arvosta näitä tällä hetkellä jokaisessa kadunkulmissa olevia vaalimainoksia ja jos mainos on tarpeeksi iso saa se Lunan haukkumaan ja murisemaan. Tuo pöhkö taitaa luulla siinä olevan oikea iso ihminen. :D
Tokotunnilla jatkoimme osaltamme seuraamisen harjoittelua ja ehkä hiljalleen siinä edetään. Kontaktin ylläpito on edelleen hankalaa. Luna pitää välillä todella hyvin kontakin, mutta vilkuille välillä muualle ja välillä seuraa kyllä nätisti oikeassa kohdassa, mutta kontaktista ei ole tietoakaan. 2 minuutin paikallamakuu harjoitus meni taas todella hyvin, vaikka naapuri lähtikin liikkeelle Luna pysytteli paikallaan ja yllättäen piti kontaktinkin.

Viikonlopuksi lähdettiinkin sitten Saloon tädin luo kyläilemään. Ensimmäinen ilta ja yö meni aika sähläten, kun tädillä on innokas 5-vuotias saksanseisoja Topi. Lola rakastaa Topia ja heittäytyy selälleen tämän eteen aina kun mahdollista, mikä pidemmänpäälle on aika ärsyttävää ja koko ajan saa olla komentamassa tyttöä ylös. Luna taas pitää kyllä Topista, mutta ei tykkää sillon kun toinen on liian innokas. Tällöin Luna ärähtää todella herkästi eikä Topi meinaa ymmärtää ja menee työntää kuononsa uudestaan liian lähelle. Yöllä sitten Lola halusi nukkua tädin ja tämän miehen vieressä (Lola palvoo tädin miestä kun se antaa joka välissä herkkupaloja. Lola normaalisti meinaa lopettaa syömisen siellä ihan sen takia kun sillä on vatsa täynnä namuja). Ei siinä muuta, mutta monta kertaa yön aikana Lola heittäyty selälleen Topin eteen ja häntä löi lattiaan sellaisella voimalla että kaikki aina heräsi siihen. Lunakin aloitti murinan joka kerta herätessään. Koirat myös juoksivat alakerrassa muutamaan kertaan yöllä.

Lauantaina menimme sitten Salon koirahallille, jonka olin taas vuokrannut agilityä varten. Vuorottelimme Lolan ja Lunan kanssa (molemmat yleensä vetivät radan 2 kertaa ja sitten vaihdettiin) esteillä, ihan sen takia että Luna ei osannut keskittyä Lolan juostessa vaan sen piti mennä koko ajan räksyttämään tämän vierelle.

Hieman oli aluksia hakemista molemmilla koirilla (ja ohjaajilla) miten nyt pitikään toimia, mutta loppua kohti alkoi sujumaan koko ajan paremmin. Luna tosin veti ihan omia reittejään usein, eikä halunnut kuunnella luoksekutsua. On se tosin huvittavan näköistä kun koira vetää jotain ihan omaa rataansa. (Luna siis juoksi päämäärättömästi milloin putkeen, milloin A-esteelle ja seuraavaksi hyppäsi parin esteen yli ennen kuin suostui tulemaan luokse.) Putkiestekin oli mukavampi ylittää kuin mennä läpi. Se mistä annan pisteet Lunalle on pujottelukepit, ne tyttö vetää Lolaa paremmin. Ehkä ei siis olla ihan valmiita edes möllikisoihin tuon kanssa.

Agilityn jälkeen olikin saunan vuoro. Molemmat koirat tulivat ylimmälle lauteelle lämmöstä nauttimaan. Tai Lola nyt ainakin nautti, Luna saattoi tulla vain koska Lolakin tuli. Pesun ja kuivattelun jälkeen olikin turkin selvityksen vuoro. Lola jaksoi vielä haroitella vastaan, mutta Luna oli päivän juoksemisesta niin väsynyt että se vain hiljaa öirisi kun käänsin sen kyljelleen harjaamista  varten.

Seuraavana yönä kukaan ei jaksanut liikkua. :D

Vierekkäin alkaa olla hyvä nukkua,

Luna löysi Topin luun.

Kaikki luut pitää olla lähettyvillä ettei vaan kukaan niitä vie.

Palaten hieman ajassa taaksepäin, olin tuossa jonkun aikaa sitten ostanut Antassusta pantatarvikkeita, ajatuksena että teen molemmille omat pannat. Hertan ja Kertun blogista löysin ohjeen jonka mukaan ompelin pannat ensimmäistä kertaa. Lolan pannasta näkyy että jälki on kaikkea muuta kuin siistiä, Lunan panta taas on jo huomattavasti paremmalta jäljellä, mutta siinä ärsyttävästi meni vahingossa ketju kierteelle. Panta kyllä toimii, mutta meinaa osittain kääntyä nurinkurin kun Luna vetää.

Molemmat pannat ovat kestäneet yllättävän hyvin, vaikka hieman ensin epäilin omia ompelutaitoja. Lunan pannan yritin ommella kestävämmäksi kun sillä on tapana välillä vetää kunnolla, varsinkin jonkin hajujäljen löydettyään.

Cockerin korvat on kyllä semmoiset että yritä siinä ottaa kuvaa pannasta kun mitään et näe korvien alta...

 SITTEN HAASTEESEEN

Olipa Kerran Priya -blogin kirjoittaja Milli haastoi vastaamaan 11 kysymykseen (eli tätä blogiakin joku jopa seuraa?!).

1. Mikä on tarina koirasi nimen takana? Tarkoittaako se jotain?

Luna -nimen päätin jo varmaan 8-9 -vuotiaana, kun telkkarista tuli Sailor Moon -anime, jossa päähahamolla oli toverinaan Luna -niminen kissa. Muistan silloin jo pohtineeni että kun joskus hankin koiran annan sille nimeksi Luna. Hieman kyllä ärsytti kun juuri ennen pennun tuloa kuono.fi julkaisi artikkelin, missä Luna oli (ja oli myös tänä vuonna) suosituin koiran nimi. No sinälläänhän se ei pidä paikkaansa, kun tuskin on kaikki maalla asuvat mustit ja murret laskettu mukaan, mutta silti...
Ja Luna siis tarkoittaa kuuta, jos joku ei tiennyt. :)

2. Millä nimellä lepertelet koiraasi?

Lunasta useimmiten tulee Lunnu mutta myös kutsun sitä nimillä Hönö, Höntti, Vauva, Neiti, Beibi.

3. Jos koirasi oppisi yhtäkkiä puhumaan, mikä olisi sen ensimmäinen sana?

Tämä onkin vaikeempi, ihan yhtä sanaa en keksi, mutta jos lauseen saa sanoa voisi se olla "anna tänne nyt se". Yleensä kun treenataan, menee Lunalta jossain vaiheessa hermot ja se alkaa komentamaan kuin yrittäen sanoa että nyt tänne se herkku/lelu!

4. Millä nimellä kiroat koiraasi?

Täytyy myöntää että mulla ei oikeastaan ole ollut montakaan tilannetta missä koiraa on tullut kirottua. Oma luonteeni on hieman semmoinen että jos löydän jotain tuhottuna niin kohautan olkiani ja siivoan jäljet. Ja jos on tilanne missä Lunaa on toruttava vältän tämän nimen käyttöä. Mutta sanotaanko nyt että varmaan perus "Tyhmä" semmoinen mitä on tullut käytettyä.

5. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian suomeksi niin että se ymmärtäisi sen, mikä se olisi?

Se että se on mun rakkain? Tai olettan että se osaa sen jotenkin aavistaa, niin toinen vaihtoehto olisi että vieraita ei oikeasti tarvitse pelätä. Luna kun edelleen on vierasarka vaikka paljon edistystä on tapahtunut, voisi elämä olla hieman helpompaa jos tuo nyt joskus oppisi että vieraat ei yritä sitä syödä.

6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi?

Vieraassa porukassa hiljainen ssivussa olija, mutta tutustuttuaan ei pysty pitämään suutaan kiinni ja on kaikessa heti mukana.

7. Jos koirasi voisi kertoa sinulle yhden asian suomeksi, minkä luulet sen olevan?

Hmm. Todenäköisesti se haluaisi että lopetan sen säännöllisen pesemisen ja harjaamisen. :D

8. Jos koirasi osallistuisi kykyjenetsintä-kilpailuun, mikä olisi hänen esityksensä? 

Temppuilu todennäköisesti. Tuo tykkää tehdä temppuja palkkion toivossa.

9. Kaikki koirat ovat yksilöitä. Millä tavalla koirasi on perinteinen rotunsa edustaja ja  millä lailla se poikkeaa massasta?

Kun ollaan perheen kesken on tuo normaali cockeri. Oikein perherakas, innostuneena on kaikessa mukana ja lenkkeillessä mennään häntäheiluen nenän perässä. Poikkeava se on vierasarkuutensa tähden, cockerin kuuluisi rakastaa kaikkia vieraita, mutta Luna nyt ei tunnu sitä tietävän.

10. Mitä koirasi tekisi koko päivän jos se saisi valita ihan vapaasti?

Juoksisi jälkien perässä metsässä vapaana.

11. Miten päädyit valitsemaan juuri sinun koirasi? Miten valitsit rodun, kasvattajan ja sopivan pennun?

Cockereita meillä on ollut suvussa mummista lähtien, joten tiesin millainen se on ja että se on mulle sopiva, moneen harrastukseen sopiva rotu. Kasvattaja valikoitui muutamasta syystä, yksi oli punainen pentue (halusin siis juuri punaista cockeria), toinen oli pentueen ajoitus (pentujen luovutusikä osui hyvin keväälle että pystyin olemaan alkuksi pennun kanssa kotona), kolmantena oli se että oli pitkään cockereita kasvattanut kasvattaja sekä vanhemmat olivat terveet.
Pentueessa oli 2 narttua ja 2 urosta ja kun narttua haimme ei ns. "valinnanvaraa" ollut paljoa. Kasvattaja ensin oli antamassa meille toista narttua, mutta ensimmäisen käynnin jälkeen otti myöhemmin yhteyttä että haluaisimmeko sittenkin sen toisen pennun, joka meidän agilityn harrastussuunnitelmaan olisi luonteeltaan parempi. Ensimmäinen tyttö oli siis hissukka ja tämä toinen paljon energisempi, aina menemässä ja jokapaikassa ensimmäisenä. Niimpä meille tuli sitten pennun vaihto ja haimmekin toisen tytön kotiin.

12. Mikä on koirasi motto?

"Nyt mennään ja lujaa!" Kuvaten sitä että kun Luna jotain päättää niin se kyllä lähtee ku raketti.

Näitä olikin sitten 12. :D

Haastan jotakuita hieman myöhemmin. :)

Sisarusten lonkkatulokset

Kasvattaja käytti Lunan sisarukset lonkkakuvissa ja nähtävästi on Lunankin C:n lonkat perimän sanelemaa; Lunan veljellä on myös C/C lonkat ja siskolla B/C. Jos molemmilla olisi ollut A-B:tä lonkat olisin alkanut pohtimaan onko meidän pentuajassa mennyt jotain pieleen, vaikka hyppiminen estettiin suht pitkälle (yleensä siinä vaiheessa kun Luna itse pystyi hyppäämään jonnekkin sai se sitten hypätä alaskin.)

Sain kasvattajankin kiinni, joka totesi että C-lonkat ei ole cockerilla vielä huonot ja agilityn voi kyllä hyvin aloittaa, kunhan vaan muistaa että Luna on vielä nuori että aloittaa varovaisesti ja koiran ehdoilla.

Käveltiin systeriä vastaan koululle, edestakaiseen matkaan meni reilu
1,5 tuntia.

Tiistaina kävimme taas tokotunnilla pitkästä aikaa (on tässä semmoinen 3 viikon tauko ollut) tuolla meille uudella koirakoululla. Tällä kertaa voin onnekseni sanoa että Luna keskittyi hyvin, harjoiteltiin seuraamista sekä seuraamisesta maahanmenoa ja seisomaan jäämistä. Kouluttaja kehotti käyttämään leikkimistä palkkiona enemmän, kun Luna selvästi lelusta innostuu. Lopuksi oli 2 minuutin odottamisharjoitus, jonka tyttö tällä kertaa suoritti ongelmitta. Viimekerralla ei siis jaksanut olla kuin sen minuutin paikallaan ja sitten piti päästä tutkimaan vieressa makaavaa naapuria. Hieman ihmettelin että mitä Luna kattelee koko ajan sivulle eikä siis minua päin, kunnes tajusin että tyttö katsoi kyllä minua, mutta seinällä olevan ison peilin kautta. :D

Osittain tytön hyvään keskittymiskykyyn saattoi vaikuttaa se että oltiin käyty pidempi lenkki aikaisemmin päivällä. Käveltiin systerin koululle semmoinen 3 kilometriä ja takaisin tultiin pellon reunaa missä tuo sai sitten vapaana juoksennella.

Katselin tuossa että toukokuussa 23. päivä Uudenmaan Koirakoulu pitää kevätriehan, missä olisi Mölli-Toko kisat. Olen tässä miettinyt että voisimme käydä siellä Lunan kanssa kokeilemassa miten meillä sujuu vaikka sitten ihan nakkiluokassa, jossa palkata saa reilulla kädellä. Periaatteessa sopisimme varmaan myös Mölliluokkaan missä palkata saa liikeiden välissä, mutta luulen että meidän koulutuksen kannalta nakkiluokka olisi parempi. Varsinkin kun Luna edelleen seuraamisessa pudottaa kontaktin melko helposti. Muut liikkeet nyt kyllä mölliluokan palkkauksella onnistuisikin.
Samalla tietysti voisi Macth Show:nkin osallistua, jos sekin onnistuisi hieman paremmin. :)

Mistä tietää että on pesupäivä edessä? 

Itse en pitäisi tuota mukavana asentona mutta....

Viralliset tutkimukset ja cockeritreffit

Käytiin uudessa tokoryhmässä kokeilemassa tuossa muutama viikko sitten. Uusi paikka teki sen että Lunan keskittymiskyky oli aika matala, paljon mielenkiintosempaa olisi ollut uudet paikan tutkiminen. Sisäalue oli parannus totuttuihin ulkotiloihin, mutta alue tuntui jotenkin pieneltä.
Koirakot olivat toisiltaan piilossa erilaisten sohvien/pöytien takana ja pääasiassa keskelle jäävällä alueella harjoiteltiin yksitellen.
Itsestä tuntui että suurin osa ajasta tuli istuttua paikallaan, mihin Lunakin tuntui kyllästyvän. Mutta käymme ainakin vielä pari kertaa kokeilemassa josko se siitä lähtisi sujumaan.

Meidän oli tarkoitus 3. päivä tiistaina mennä uudestaan tunnille, mutta Luna onnistui nappaamaan jostain itselleen vatsataudin ja jouduin perumaan meidän osallistumisen. Ihmettelimme ennen kunnon taudin alkamista että miksi ihmeessä tyttö teki pari kertaa tarpeensa sisälle, vaikka se oli ollut sisäsiisti jo kesästä. Mielessä kävi olisiko toiset juoksut alkamassa, koska ainakin ensimmäisten aikana tuo pari kertaa pissasikin sisälle, ja siihen päälle pari kertaa pissasi myös juoksuhousuihin. :D
Mutta ei, kyllä siinä pian tajuttiin että vatsatauti on kyseessä kun Lunan vatsa meni aivan kuralle. Vaihdoin parin päivän päästä nappulat kana-riisi-raejuustoseokseen, kun olin varmistunut ettei ripuli ole vain hetkellinen reaktio johonkin omituiseen ruokaan yms. Ruoan lisäksi annoin maitohappobakteereja (biobakt) sekä Inupektiä ja lopulta Canicurin tahnaa.

Ensimmäisinä päivinä sai tytön kanssa käydä ulkona ihan muutaman tunnin välein ja joka kerta kakattiin vähintään pariin otteeseen. Reilu viitisen päivää oli tätä pihalla juoksemista, kunnes oireet alkoivat helpottaa. Muutaman päivän vatsa oli vielä löysällä, mutta siinä vaiheessa tyttö pystyi jo pidättelemään normaalisti.

Viikonloppu oltiinkin vaunulla missä Luna sai herkutella peuranpapanoilla (yök, mutta tuo kerkee nappaamaan ne todella nopeasti maasta ettei siinä kerkeä kunnolla kieltämään ennen kuin ne on jo nielty) ja metsälenkillä kävimme remmissä.

Tiistaina sitten käytimme Lunan aamulla virallisissa polvi-, lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Polvitutkimus tehtiin Lunan ollessa hereillä (vaikkakin eläinlääkäri nauroi että koira jännittää niin paljon että oli hieman hankala niitä polvia tutkia). Lonkka ja kyynärkuvauksia varten tyttö rauhoitettiin. Se on huvittavaa seurattavaa kun koira taistelee nukutusta vastaan, toinen yrittää pysytellä hereillä minkä pystyy mutta lopulta ei enää jalat kannattele ja on pakko nukahtaa.

Lopulta piti antaa unelle periksi.

Rauhoittumisessa ei mennyt kuin viitisen minuuttia ja vaikka olimme eläinlääkärin kanssa varmoja että toinen oli unessa (Luna ei siis reagoinut vaikka kävelimme ympäri huonetta), mutta siinä vaiheessa kun ell. sanoi että voisimme lähteä, hyppäsi tyttö puoliksi pystyyn ja yritti ryömiä perään,

Ei siinä muuta voinut kuin sulkea ovi vaikka hieman säälittikin, mutta ell. mukaan lisärauhottavia ei oltu tarvittu vaan tyttö oli ihetken päästä rauhoittunut uudestaan. 45 minuutin päästä haimme sitten hieman vielä nuokkuvan tyttösen röntgenhuoneesta.

Luna pystyi hyvin kävelemään kotiin asti, tosin hississä sitten alkoi taas horjumaan. Kotona tyttö yritti hypätä sängylle, mutta tuloksena oli vain takajalkojen siirtyminen kauemmas toisistaan eikä ponnistaminen, :D Nostin sen sitten sänkyyn, missä Luna nuokkui hetken ja nukahti uudestaan.

Kotona sitten taas nukahdettiin.

Lonkka- ja kyynärtulokset lähtivät kennelliittoon tarkasteluun, mutta ell. mielipide oli että lonkat ovat A tai B, (eivät täysin täydelliset, mutta ei osannut sanoa onko ne sitten kumminkaan B:täkään.) kyynärät hänestä olisi 0/0. Polvitulokset olivat ainoat siinä kohti varmat ja ne oli 0/1. Molemmat polvilumpiot kyllä hieman liikkuivat, mutta vain toisen ell. sai pois paikaltaan, mutta sekään ei mennyt ihan helposti, eli eläinlääkärin mukaan tuskin tulee haittaamaan mitenkään saati lähtemään itsestään pois paikaltaan.

Nyt sitten odotellaan kennelliitolta tuloksia ja toivotaan ettei meidän pöytäkäyttäytymisen edistyminen mennyt tällä pieleen. (Luna on siis jo monen tutun tutkia pöydällä todella nätisti!)

Posteljooni kävi taas

Tänään sattumalta systeri tapasi toisen cockerin ulkona ollessan ja selvisi että heillä oli treffit poikacockerin veljen kanssa meidän viereisellä koirapuistolla. No, mehän mentiin sitten kuokkimaan treffeille. Pojut tuntuivat olevan mielissaan naisseurasta, vaikkakin Luna pisti heti selväksi että hän on se pomo sitten. No pojat olivatkin 2 kuukautta nuorempia, joten Luna sai ajatella olevansa se "aikuinen".

Koulutus jatkuu

Viime torstaina oli ensimmäinen tunti "Saa katsoa ja koskea" -kurssista. Silloin ei vielä päästy kunnolla treenaamaan vaan kouluttaja selvitti kaikkien taustat (meidän lisäksi ryhmässä on 1,5v bostoninterrieri, 11kk oleva joku musta paimenkoira sekä 3v nöffi). Paimenkoira oli varmaan se arin porukasta ja muutamaan otteeseen se haukku meidät muut tunnin aikana vaikka siihen ei kiinnitetty huomiota ja olimme vähintään 10 metrin päässä toisistamme. Bostininterrieri näytti tärisevän mutta meni kumminkin haistelemaan kouluttajaa kun tämä sen luona oli. Nöffi taas ei vaikuttanut aralta, mutta omistajan (kasvattajan) mukaan koira ei oikein pitänyt muiden kosketuksesta.

Ennen taustojen selvitystä kouluttaja antoi kaikille aktiviteettipallot että koirilla olisi jotain tekemistä siinä odottaessa. Muut eivät näyttäneet hirveästi kiinnostuneen pallosta, mutta Luna pallohulluna olisi jo halunnut sen ennen kuin mitään herkkuja kerkesin sisälle työntämään. Tyttö sai pallon tyhjäksikin hetkessä ja jatkoi leikkimistä huomaamatta että lattialla oli kasa makupaloja.

Kouluttajan tullessa meidän luokse, Luna meni normaaliin tapaansa kiinnostuneena vilkaisemaan kuka se oli (kouluttaja tarkoitetusti ei vilkaissutkaan koiraa vaan katsoi sen yli minuun). Niin kauan kun Lunaa ei katsottu se pysyttely kouluttajan lähellä, mutta heti kun kouluttaja yritti viistosti tyttöä kattoa, Luna tuhahti ja peruutti pois. 

Kouluttaja sanoi tekevänsä kaikille omat koulutussuunnitelmat, huomenna siis nähdään mitä tapahtuu.

Tää ei näytä mukavimmalta asennolta mutta tuo näyttää tykkäävän.

Tokossa meillä on nyt parin viikon tauko, kouluttaja oli viime viikolla (vaihteeksi) kipeänä ja tunti oli peruttu. Tämän päiväinen tunti oli myös peruttu hiihtoloman takia. Alkoi hieman viimeviikolla ärsyttää tuntiperuutus, kun niitä on osunut nyt aika monta tähän puolen vuoden sisälle. Kouluttaja siis ollut aina kipeänä. Tässä on jonkin aikaa ollut ajatuksissa jos sitä lähtisikin ihan kilpailemaan tokossa Lunan kanssa, mutta monet tauot hieman hidastavat kehitystä. Tietysti treenaan itsenäisesti koiran kanssa aina kun on mahdollista, mutta ohjaus on edellee tarvittavaa. Tutkiskelin siinä sitten muita lähellä olevia koirakouluja ja yhdestä löysinkin jatkuvan toko-ryhmän (monta Rally-tokoryhmää löytyi kyllä, taitaa se olla muodissa tällä hetkellä :D ). Vuoden alussa siellä oli jopa ollut vapaa paikka, mutta kun otin yhteyttä sähköpostilla ilmoitti kouluttaja ryhmän olevan täynnä, mutta lupasi ilmoittaa kun paikka vapautuisi.

No meniköhän viikkoakaan, kun sain sähköpostia että nyt olisi vapaa paikka ryhmässä ja voisin tulla kokeilemaan. Ensiviikon tiistaina mennään sitten käymään katsomassa ja kokeilemassa joskos tuo paikka sopisi meille. Hinta on hieman kalliimpi (nykyinen on 10e per tunti) tuolla hinta on 20e per tunti, mutta etuna on sisätilat.

Käytiin viime lauantaina vaihteeksi mätsärissä, mikä ei nyt mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaan. Koiria oli onneksi oli huomattavasti vähemmän (korkeintaan 30 per luokka) eli aikaa ei mennyt paria tuntia kauempaa.

 Ensimmäisellä kierroksella oltiin kääpiöpinseriä vastaan, ja Luna liikku taas hienosti. Ongelmaksi tulikin pöytäkäyttäytyminen. Vaikka olimme treenanneet kotona pöydällä olemista ongelmitta, heti kun olin nostanut tytön pöydälle ja tämä huomasia että tuomari tulee lähemmäs aloitti Luna rimpuilun. Tavallisesti tuomari on saanut tulla viereen ja vasta sitten tyttö on yrittänyt pois, mutta nyt tuomari oli vielä parin metrin päässä. Sain kyllä rauhoitettua Lunan, mutta siinä meni hieman tavallista kauemmin ja tuomari katsoi sitten tytön hampaat ongelmitta. Pinserilläkään ei ollut pöytäkäyttäytyminen täysin onnistunutta mutta oli se parempi kuin meillä ja he saivat punaisen nauhan ja me sinisen.

Toisella kierroksella sitten Lunan keskittymiskyky oli jossain maan uumenissa. Takana seisova chihuahua oli paljon mielenkiintoisempi kuin minulla olevat lihapullat. Eikä siis sijoututtu.
No, aina ei voi onnistua, mutta toivon kyllä että "Saa katsoa ja koskea" -kurssista olisi meille oikeasti apua, jotta tuo tyttö tottuisi siihen että tuomari ei syö häntä elävältä.

Tänään vietettiin sitten vapaa päivää. Käytiin aamulla koirapuistossa, hetken siellä oli kavereita mutta niiden lähdettyä keskityttiin palloiluun. Iltapäivällä lähdettiin sitten metsälenkille, tunti samoiltiin metsässä, minkä jälkeen seuraava tunti vietettiin taas koirapuistossa, kavereina oli ensin kaksi tuttua suomenlapinkoiraa, niiden lähdettyä tuli uusi tuttavuus rottweiler, sen jälkeen taas ranskanbulldoggi ja pian maremmano ja leonbergi. Kahden tunnin riehumisen ja iltapalan jälkeen olikin aika dööd koira.