Etelä-Suomen ensimmäinen Nose Work –koe

Koe oli samalla Suomen neljäs virallinen NW koe. Koepaikkana toimi ShowHau Center. Koiria tähän oli ilmoitettu 40 kappaletta ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään 20 aamulla ja 20 iltapäivällä. Ryhmät oli jaettu niin että lähellä asuvat olivat pääasiassa aamuryhmässä ja he jotka tulivat kauempaa sitten iltapäivällä, koska aamuryhmäläisillä tuli aikataulun mukaan pitkä tauko. Aamuryhmän oli tarkoitus loppua ennen kello 13 ja palkintojenjako olisi vasta iltapäiväryhmän jälkeen klo 17 eteenpäin. Eli tällä välillä sai sitten mennä vaikka kotiin odottelemaan. Nämä ryhmät olivat vielä jaettu A ja B ryhmiin, joista toiset aloittivat sisäetsinnöillä ja toiset ulkoetsinnöillä.

Me kuuluimme aamuryhmän B-porukkaan. Aamuryhmällä ilmoittautuminen alkoi klo 7.30 ja alkupuheet klo 8.00. Oli siis aikainen herätys sunnuntaiaamuna, onneksi ajomatka ei ollut hirveän pitkä. Olimme paikalla arviolta 7.45 ja systeri lähti lenkittämään Lunaa kun minä menin papereiden kanssa sisälle ilmoittautumaan. Ilmoittautuessa tosin piti ollakin Luna mukana sirun tarkistusta varten, mutta juuri kun olin soittamassa systerille tuli tämä tarkastaja paikalle joka sanoi että ei tarvitse kun heidän laitteensa ei toimi.

Jätin kilpailukirjan sinne ja otin numeroni (olimme numerolla 15) ja sitten mentiin hetkeksi autolle vielä odottamaan. Ilma oli onneksi pilvinen ja tuuli sen verran että koirat uskalsi jättää autoon odottelemaan kun menimme alkuinfoon. Infossa selitettiin nopeasti kokeen kulku ja todettiin että ulkoetsinnät alkavat todennäköisesti myöhässä kun autoja ei saada koealueelle lukitun portin takia. He myös pahoittelivat etukäteen että koska tämä on vasta neljäs järjestetty koe Suomessa niin jotain yllättäviä tapahtumia voi tulla. Kävimme kilpailualueet läpi (sisällä laatikko- ja sisätilaetsintä) sekä ulkona vain ulkotilaetsintä koska autot odottivat portin takana. Siinä myös kerrottiin mikä oli sillä alueella käytettävissä oleva maksimiaika. Tässä infossa menikin aikaa yli 45 minuuttia. 

Sitten lopulta koe lähti käyntiin. Meille oli perustettu WhatsApp-ryhmä, johon aina päivitettiin tilannetta että mikä koirakko oli missäkin. Sisätilaetsinnät lähtivät nopeasti käytiin, mutta ulkoetsinnöistä ei tullut mitään päivitystä. Näin autosta että koealueelle liikkui pari autoa joten totesin heidän varmaan viimein saaneen portin auki. Siinä sitten tuomari päätti että rakentavat ajoneuvoetsintäalueen myös valmiiksi. WhatsAppiin tulikin lopulta ilmoitus että nollakoira käy vielä tsekkaamassa ajoneuvoetsintäalueen ja haju vaihdetaan, tämän jälkeen piti vielä odottaa 15 minuuttia eli ulkoetsintä pääsi käyntiin vasta kello 10.

Ja aikaa kului, sisäetsinnät olivat A-ryhmältä nopeasti ohi, mutta ulkoetsinnöissä kesti. Tunnissa kerkesi 3-4 koiraa käymään hajua etsimässä riippuen hieman koirakoiden nopeudesta. Hitaimmillaan joillakin meni 15-20 minuuttia alueella, ja haju kun vaihdettiin kerran tunnissa ja joka kerta joutui odottelemaan vaihdon jälkeen 15 minuuttia ennen koiran pääsyä alueelle.  Kävimme sisällä harjoitusalueella kun meillä oli vielä yksi koirakko ennen meitä. Mieltä ei kovin paljoa kohottanut huomata että Luna ei meinannut löytää tiskin alareunaan piilotettua hajua vaan lähti lopulta arvailemaan tyhjää. Toisella yrityksellä haju lopulta löytyi.

Meidän vuoro koitti lopulta n. klo 11.30 - 3,5 tunnin odottelun jälkeen.

Ulkotilaetsintä – maksimiaika 4min 30sek

Alue oli melko iso ja sinne oli ripoteltu imuria, pesukonetta, puulavoja, puutarhatottua… Tuomarin luvalla lähdin Lunan kanssa etsimään. Luna etsi todella nätisti, se haisteli tarkkaan tavaroita yksi kerrallaan. Mutta vaikka kuinka kävimme tavaroita läpi niin hajua ei löytynyt. Kärryjen kohdalla Luna oli haistellut paljon tarkemmin ja minä jo ajattelin hajun olevan siinä mutta neiti ei vaan vaihteeksi sitä merkannut, joten kuljimme kyseisten kärryjen ohi muutamaan kertaan, mutta edelleenkään Luna ei mennyt maate. Jatkoimme vielä matkaa ja juuri kun olin jo mielessäni ajatellut että meiltä loppuu aika, teki Luna yllättäen äkkikäännöksen ja alkoi haistella rajanauhaa paikallaan pitävää pyörätelinettä tarkasti. Häntä lähti heilumaan kovemmin ja neiti pisti maate.

Nostin käden ylös ja sanoin ”täällä”. Tuomari nyökkäsi löydön oikeaksi. Sain pienen huomautuksen kun minun piti sanoa ”löytö” eikä ”täällä” mutta siinä kun jännitti niin enhän minä sitä muistanut.

Kulunut aika: 3min 49sek

Pisteet 25/25
Virhepisteet: 0

Tuomarin arvostelu:

Nice detailed search. Very happy dog and handler. Remember to allow the dog to search outside are to sweep for scent. Fantastic indication.

Ajoneuvoetsintä – maksimiaika 2min 30sek

Tällä alueella oli 2 autoa sekä 1 mikälie.

Pohdin siinä järjestystä missä kävisin ajoneuvot läpi, aloitanko oikealta vaiko vasemmalta. Kun annoin Lunalle luvan, se lähtikin vetämään kohti keskimmäistä autoa joten aloitettiin siitä. Neiti tutki taas todella nätisti kun kierrettiin auto. Tämä ensimmäinen ajoneuvo ei tuonut mitään isoja reagointeja vaikka yhtä pölykapselia haisteltiin tarkemmin. Siirryimme seuraavalle autolle, jossa Luna alkoi heti haistella etuovea tarkemmin. Neiti heilutti häntäänsä siinä hieman tiheämmin ja minä jo ajattelin että haju on siinä, mutta sitten tyttö vain vilkaisi minua ja jatkoi tutkimista. Jatkoimme eteenpäin autoa sen toiselle puolelle ja taas neiti jäi haistelemaan enemmän etuoven rakoa.

Palasimme takaisin auton toiselle puolelle ja Luna meni taas etuoven raon kohdalle ja tällä kertaa laittoi maate. Nostin käteni ja sanoin ”Tääl-löytö!”

Tuomari näytti kohdan oikeaksi ja sain palkata Lunan.

Kulunut aika: 1min 13sek

Pisteet 25/25
Virhepisteet: 0

Tuomarin arvostelu:

Really nice searching on vechiles. Fantastic indication and call by handler. Remember “Löytö”, ei “täällä”. :)

Eli arvosteluistakin voi päätellä että tuomari tykkäsi meidän työstä ja siitä että Lunalla häntä heilui kokoajan.  Ulkotilaetsinnästä hän totesi että hän kauhulla katsoi kun en mennyt kertaakaan pyörätelineen kohdalle missä haju oli, mutta Luna pelasti tilanteen saadessaan ilmavainun. Ajoneuvo-osuudessa taas hän sanoi että tiesinkö että haju oli siinä missä Luna pysähtyi ensimmäisen kerran. Totesin että arvasin sen olevan siinä, mutta koska Luna ei mennyt maahan niin en ollut aivan varma, minkä takia sitten päätin palata siihen kohtaan hieman myöhemmin.

Siirryimme siitä sitten sisätiloihin. Meitä ennen oleva berhandilainen ei ollut kerinnyt aloittamaan laatikkoetsintää, joten jäimme sitten istuskelemaan odotustilaan.

Laatikkoetsintä – maksimiaika 1 min 30 sek

Minun istuin pelko näistä osioista, Lunalla kun on paha tapa kiivetä laatikoiden päälle tai yrittää työntää pää sinne sisälle tai sitten niitä lennätetään muuten vaan. Positiivisena puolena nämä laatikot olivat hieman isompia kuin kotona olevat, joten toivoin että ne ei lentelisi aivan yhtä helposti.

Arviolta parikymmentä laatikkoa oli levitelty ympäri aluetta. Tuomarin luvalla lähetin Lunan etsintöihin ja onneksi neiti ei rynninyt niin että laatikot vain lenteli. Aika nätisti tutkittiin ensimmäisiä laatikoita (oliko odottaminen sitten väsyttänyt jotenkin?) ja käveltiin ohi jos hajua ei löytynyt. Kovinkaan montaa laatikkoa ei keritty tutkimaan kun neiti alkoi osoittaa hajun löytymisen merkkejä ja meni kuin menikin änkemään päänsä pahvilaatikon sisälle. Lopulta neiti suostui tuomaan päänsä esille ja meni maate laatikon eteen, jonka tuomari merkkasi oikeaksi.

Kulunut aika: 23,62 sek

Pisteet: 25/25
Virhepisteet: 0

Tuomarin arvostelu:

Tarkkaa työskentelyä, tarkentaa hyvin. Ilmaisu voisi olla nopeampi.

Sisätilaetsintä – maksimiaika 1 min 30 sek

Sisätilaetsintään siirryttiin heti laatikkoetsinnän jälkeen.  Tätä ei valitettavasti ole videolla kun tuomarit jostain syystä päättivät että tätä osiota ei saa kuvata. Sisätilaetsintä oli pienen pienessä huoneessa (varmaan muutaman neliön pinta-ala) jossa oli pari hyllyä täynnä tavaraa sekä lattialla imuri. Luna haisteli jo oven suusta huoneeseen ja luvan kanssa lähdettiin etsimään viimeistä hajua. Neiti ensin haisteli seinää ja imuria, mutta todella nopeasti nenä löysi hajun edessä olevan hyllyn välistä. Hajua tutkittiin kahdesta suunnasta ennen maahanmenoa.

Kulunut aika: 14,53sek

Pisteet: 25/25

Virhepisteet: 0

Tuomarin arvostelu:

Koira työskentelee tarkkaan. Tarkennus on hyvä, mutta ilmaisuun kiinnitettävä huomiota.

Kokonaispisteet 100/100

Virhepisteet 0

Kokonaisaika: 5min 41sek
Sijoitus: 6/22 

Ja täten oli meidän ensimmäinen Nose Work -koe suoritettu kunnialla loppuun. Odottelimme vielä hetken aikaa keskustellen lähellä odottaneen toisen koirakon kanssa joka aikanaan oli samassa agilityryhmässä meidän kanssa. Sattumalta iltapäiväryhmässä oli vielä tolleri Hilde jonka kanssa oltiin taas samassa tokoryhmässä. :D

Palkintojenjaon piti alkaa klo 17, mutta meidän lähtiessä puoli yhden maissa ei aamun A-ryhmä ollut edes aloittanut ulkotilaetsintää. Eli palkintojenjako pakostikin siirtyisi. Lähdimme siis kotiin kuluttamaan aikaa ja syömään. Whatsappiin tuli edelleen tilannepäivityksiä joten oli helppo seurata missä vaiheessa koe menee. Kello tuli yli kolme eikä kaikki A-ryhmäläiset olleet edelleenkään päässeet ulkotilatetsintään. Neljän maissa tuli sitten ilmoitus että palkintojenjako alkaa aikaisintaan klo 20. Jatkoimme kotona oleskelua kunnes viiden maissa tuli ilmoitus että muuttuneen tilanteen takia palkintojenjako olisikin klo 17.45. Meiltä ei onneksi aja kuin sen reilu parikymmentä minuuttia, joten kerkesimme rauhassa tehdä lähtöä.

Siinä ajaessa tuli pohdittua ajansiirtoa, ei toinen ryhmä ole voinut olla niin nopea että olisivat saaneet kokeen kaikki osiot käytyä 1,5 tunnissa kun meidän ryhmällä meni aikaa kokonaisuudessaan 7 tuntia. Toinen mitä mietin että onko moni jättänyt tulematta tai jättänyt kesken pitkän odotuksen takia. Tai sitten tuomareilla oli jotain muuta menoa eivätkä pystyneet jäämään enää kauemmin tuomaroimaan.

Pääsimme paikanpäälle ja menimme sisälle odottelemaan muiden kanssa. Suunnilleen kuudelta tuotiin kasa koekirjoja ja arvostelulomakkeita. Aamuryhmä sai myös selityksen palkintojenjaon aikaistamiselle, he alkoivat laskea aamuryhmän jälkeen että jos toisella ryhmällä menee yhtä kauan, venyisi tapahtuma yli ilta kymmenen. Tuomarit olivat olleet paikalla aamukuudesta eivätkä varmaan pystyisi arvostelemaan koiria yhtä tasapuolisesti jos töitä pitäisi tehdä yhteensä 16 tuntia. Tämän takia kokeen järjestäjät olivat päättäneet keskeyttää iltapäiväryhmän kokeen, he saivat tehdä sisäetsintäosiot, mutta ulkoetsintäosiot siirtyisivät toiseen ajankohtaan.  Muutama ihminen oli vetänyt tästä herneen nenään, minkä ymmärrän sinällään, mutta tarvitseeko aikuisen ihmisen alkaa v*ttuilla kokeenjärjestäjille jotka ovat vapaaehtoistyönä kokeen järjestäneet ja työskennelleet jo yli 12 tuntia?

Kokeessa palkittiin nyt erikseen 2 koeosiota suorittaneet sekä kaikki 4 osiota suorattaneet koirat. 2 osioita suorittaneiden jälkeen jaettiin täydet 100 pistettä saaneiden koirakoiden koekirjat, joiden aika ei riittänyt sijoittumiseen. Lunan koekirja oli näiden joukossa, mikä ei sinällään tullut yllätyksenä kun meillä meni niin paljon aikaa ulkoetsinnässä. Saimme kumminkin sen mitä haimme eli virheettömän suorituksen. :)

Toivottavasti tästä kokeesta järjestäjät ottivat hieman oppia, vaikka aamun lukittu portti ei tietenkään ollut heidän vika, niin minusta koiria oli kokeeseen otettua aivan liikaa. Muut osiot sujuivat suht sujuvasti, mutta se ulkotilaetsintä oli sen verran vaativa, että nopeus oli suunnilleen 3 koiraa tunnissa. Aikataulullisesti siinä oli taidettu ajatella kerkiävän 5-6 koiraa tuntia kohden.

Nyt me Lunan kanssa vain odottelemme milloin seuraava koe osuu lähettyville. Näiden 4 kokeen aikana 2 koiraa on jo saanut 3 virheetöntä suoritusta kasattua ja näin nousivat 2. luokkaan, mutta se on kyllä vaatinut jaksamista, koska muut kokeethan eivät ole olleet lähelläkään pääkaupunkiseutua (1. koe Rovaniemellä ja 2 koetta Lappeenrannassa). Minä en todellakaan lähde Rovaniemelle asti kokeen perässä. :D Niin kiire luokkanousuun meillä ei ole.

Nose Work: virallinen hajutesti sekä möllikoe

Nose Work Finland ilmoitti elokuussa syksyllä tulossa olevista hajutesteistä ja ilmoitinkin Lunan Lohjalla pidettävään testiin. Testejä ei hirveästi vielä järjestetä, joten pakko käydä nyt yrittämässä, kun sellainen on siedettävän ajomatkan päässä. Mehän aloitettiin meidän Nose Work –ura toukokuussa alkeiskurssilla ja syvensimme opintoja syyskuussa jatkokurssilla. Molemmat kurssit käytiin Koirakeitaalla. Hankin sitten oman eukalyptus-pullon NWF:ltä ja ollaan Lunan kanssa treenattu aika paljon kotona hajuetsintää.

Lunahan on ihan täpinöissään hajua etsiessään ja jatkokurssin loputtua tajusinkin meillä olevan aika ison ongelman; neiti mieluummin riehuu pahvilaatikoiden kanssa kuin etsii niistä sitä hajua. Kyllä se sen hajun osoitti, sitten kun se nenään osui, mutta Luna rynni ensin varmaan neljän ensimmäisen laatikon ohi ja siirteli laatikoita, yritti seistä niiden päällä tai työntää päätään niiden sisälle ja kun mikään näistä ei kelvannut, niin sitten se alkoi sattumanvaraisesti maata eri laatikoiden edessä.

Hamstrasin töistä useita pieniä pahvilaatikoita ja viimeiset pari viikkoa ennen hajutestiä yritettiin saada neitiä haistelemaan niitä nätisti. Muutaman kerran teki mieli lyödä hanskat tiskiin, kun Luna vaan heittäytyi jonkun laatikon eteen namin toivossa, jos oikea laatikko ei osunut muutaman ensimmäisen tutkitun joukkoon. Neiti myös edelleen rynni laatikoiden luokse niin että puolet niistä kaatui ja lensi ympäri olohuonetta.  Totesin siinä että jos tämä meno jatkuu, niin en voi luottaa hajutestissäkään että Luna osoittaa minulle oikean laatikon. Onneksi paria päivää ennen hajutestiä alkoi laatikkoetsintä sujua ja vaikka vääriä ilmaisujakin oli, tuli niitä paljon vähemmän kuin ensimerkiksi viikkoa aikaisemmin.

Hajutestiaamuna ajattelin että en oikein voi muuta kuin luottaa koiraan ja toivoa ettei Luna hirveästi ala sähläämään.

Kymmeneltä pakkasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti Lohjaa. Hajutesti pidettiin Lohjan Koirakeskuksen tiloissa. Hallia mainostetaan sivuilla ”täysin lämpimänä”, mutta en tiedä olivatko he unohtaneet laittaa lämmöt päälle vai mitä, mutta lämpötila oli korkeintaan kymmenisen astetta. Kävin ilmoittautumassa, jonka jälkeen purimme leirin hallin nurkkaan ja jäimme odottelemaan testin alkua.

Nose Work Finland muutti kesäkuussa sääntöjään siten, että nykyään pitää olla yhdistyksen jäsen, jotta tuloksen saa ns. virallisesti. Tästä mainittiin jo silloin elokuussa tulleissa hajutesti-ilmoituksissa, joten minähän liityin jäseneksi heti elokuussa. Varsinkin kun sivuilla oli vielä maininta että jäsenhakemukset käydään läpi vain kerran kuussa. Ilmoittautuessa kuulin ohimennen kuinka osa osallistujista valitti, etteivät olleet tällaista tienneet ja osa oli laittanut jäsenhakemuksen niin myöhään ettei sitä oltu keritty vielä käsitellä. Minusta sinällään hölmöä valittaa asiasta, koska se tosissaan luki testin tiedoissa.

Siinä istuessa huomasi hyvin kuinka rotukirjo oli paljon laajempi verrattuna esimerkiksi tokoon, joka nyt on muutenkin aika yksipuolinen rotukirjoltaan. Lunan lisäksi testiin osallistui toinen cockerspanieli (möllikokeeseen tuli myös kolmas), sitten oli villakoiraa, bordercollieta, australianpaimenkoiraa, pumia, saksan- ja valkoinenpaimenkoira, pari labbista sekä pari terrieriä. Naurettiin myös että melkein joka toisella ohjaajalla oli samanlaiset koirateemaiset pipot päässä, kuin mitä systerillä ja minulla oli (IloWillan pipot).

Kahdeltatoista lähti hajutestit käyntiin. Luna oli vuorossa yhdeksäntenä, joten hetken jouduimme vielä odottelemaan. Testi tehtiin hallin takaosassa olevassa erillisessä hieman pienemmässä tilassa, kun odotus tapahtui taas isommalla agilitypuolella. Eli emme tietenkään nähneet miten testissä oleva koira hajutestissä onnistui. Koirakolla oli kolme minuuttia aikaa löytää oikea eukalyptuksen tuoksun sisältävä laatikko, mutta parhaimmillaan koira tuli ulos jo puolen minuutin jälkeen ja välillä odotettiin melkein kymmenenkin minuuttia.

Pakko siinä oli välillä nousta liikkumaan ja lämmittelemään ja huvikseen treenattiin tokoa Lunan kanssa. Yllättävän hyvin neiti kuunteli tekonurmipohjaisessa sisähallissa vaikka seinämät olivat täynnä muita koiria. Seuraaminen oli ainut enemmän ongelmallinen liike kun neidin nenä tippui haisteluun, mutta sehän meillä nyt muutenkin on ongelma. Mutta positiivisena asiana voin sanoa että meidän jäävät alkavat olla todella hyvällä mallilla, seiso-istu-maahan erottelu on viimeaikoina sujunut hyvin.

Yritin myös herätellä Lunan nenää siinä odotellessa ja pyysin systeriä piilottamaan eukalyptushajupalan meidän retkituoliin. Minulla oli pieni kauhukuva mielessä että Luna ei sitten testin alkaessa ymmärtäisikään että mitä pitää tehdä. Mutta hyvin haju löytyi vieraassakin paikassa ja sen verran neiti siinä innostui että yritti sitten etsiskellä lisää hajupisteitä lähellä olevista agilityesteistä.

Lunakin alkoi olla väsynyt odotteluun

Lopulta Lunaa kutsuttiin valmistautumaan ja siirryimme lähemmäksi takahallin ovea. Neiti oli ihan täpinöissään päästessään taas liikkeelle, eikä meinannut jaksaa odotella enää ollenkaan. Siinä taas kerkesin maalaamaan kauhukuvia mielessäni kuinka Luna vaan innoissaan jyrää kaikki pahvilaatikot tai yrittää seisoa niiden päällä tai tekee jotain muuta ei toivottua. Parin minuutin päästä meidät pyydettiin sisälle. Ensimmäinen asia minkä näin oli 12 pahvilaatikkoa, jotka täällä olivat kenkälaatikoita. Ne olivat siis sellaisia matalia laatikoista, joissa huonona puolena neiti pystyy todella helposti nousemaan niiden päälle ja hyvänä puolena haistellessaan laatikoita neidin ei tarvitsisi nousta korkealle, kuten isoissa laatikoissa.

Systeri kysyi saako hän tulla katsomaan ja tuomari totesi, että jos se vaan minulle sopii niin hänen puolestaan saa tulla. Kysyttiin lupa vielä suorituksen kuvaamiseen ja tuomari sanoikin, että jos systeri haluaa kuvata pitäisi hänen olla tuomarin osoittamassa paikassa. Ajattelin ensin, että laittaako tuomari systerin seisomaan jonnekin mahdollisimman kauas ettei se ”häiritsisi” suoritusta, mutta hän osoittikin paikan noin viiden metrin päästä sanoen että ”tästä kohti saat parhaiten kuvattua.”

Kun systeri oli päässyt kuvauspaikalleen, sain luvan aloittaa testin. Päätin olla alkuun sanomatta Lunalle ”haju”-käskyä, koska se muutenkin lähti innokkaasti nenänsä perässä. Olin kotonakin huomannut, että jos sanoin ”haju” ennen laatikoille menoa niin Luna rynni liian innokkaasti ja pahvit lenteli sinne tänne. Kun en sanonut käskyä, vaan pikemminkin käskin menemään rauhallisemmin, neiti haisteli alkuun paljon nätimmin. Päätin sen takia kokeilla tätä rauhallisuus-ajatusta testissäkin. Mutta Luna kyllä yllätti positiivisesti! Neiti haisteli innokkaasti ja tarkasti, mutta jyräämättä laatikoita ollenkaan! Kävimme laatikko laatikolta läpi, osaa Luna haisteli hieman kauemmin ja osaa vain nuuhkaisi. Ensimmäisellä rivillä ei tullut kummempaa reagointia mihinkään laatikoista, toisella rivillä neiti jäikin yhtä laatikkoa haistelemaan paljon tarkemmin. Ajattelin mielessäni että se voisi olla tämä laatikko, mutta koska Luna ei mennyt maahan vaan jatkoi haistelua, niin en vielä nostanut kättäni ylös. Kun olimme kaikki laatikot käyneet kertaalleen läpi, meinasi neiti jäädä katselemaan kehän reunalla olevia kirjureita, joten osoitin sille uudestaan laatikoita. Haistelu jatkui ja tällä kertaa Luna haisteli pariakin laatikkoa tarkemmin, mutta vasta kun pääsimme sen saman laatikon kohdalle, mitä neiti oli jo ensimmäisellä kierroksella haistellut heittäytyi Luna maahan. Nostin käden ilmaan ja kuulin tuomarin sanovan ”jes” joten tiesin olevani oikealla laatikolla. Luna sai kunnon palkan ja kehut todella hienosta suorituksesta. Aikaa etsintään meillä meni vajaa minuutti.

Uusi kisakirja

Palasimme paikallemme helpottuneena. Kun hajutesti meni läpi, niin minulle oli ihan sama miten meidän möllikoe menisi. Koska olimme noin puolessa välissä ryhmää jouduimme taas odottelemaan, joten kävin neidin kanssa pienellä kävelyllä. Odottelu oli selvästi patouttanut energiaa Lunan sisään, koska yrittäessäni ottaa puhelimella kuvaa, neidin hihna tippui ja Lunahan päätti lähteä vetämään murinahepulirallia pyörien minun ympärilläni. Se kerkesi pyörimään varmaan nelisen kierrosta ennen kuin sain napattua hihnan käsiini, jonka jälkeen neiti vetikin tuhatta ja sataa takaisin halliin.

Siinä odotellessa yritettiin hieman arvailla testistä tulleiden tuloksia, osasta näki heti että läpi meni ja osasta oli todella hankala lukea. Luulen, että ne jotka tulivat koiransa kanssa takahallista ja kävelivät suoraan ulos eivät tainneet läpäistä testiä.

Lopulta kaikki koira olivat käyneet hajutestissä ja tuomari antoi loppupuheen. Suurin osa oli testin läpäissyt, muutama valitettavasti ei. Testissä myös palkittiin kolme parasta. Pakko mainita että nopein oli nuori labradorinnoutaja, joka oli löytänyt oikean laatikon 8 sekunnissa.

Tuomari vielä jakoi kisakirjat oikeutetuille, ennen kuin piti pienen juomatauon, jonka jälkeen aloitettiin möllikoe. Kisakirjoja ei jaettu kuin varmaan 5 kappaletta, joten oikeasti kovinkaan moni ei ollut tajunnut liittyä Nose Work Finlandin jäseneksi ajoissa. Suurin osa osallistujista, jotka olivat hajutestissä jatkoivat myös möllikokeessa.

Möllikokeessa oli kaksi osiota: sisätilaetsintä sekä ajoneuvoetsintä. Nämä suoritukset tehtiin heti peräkkäin, eli kun sisätilaetsintä oli saatu suoritettua, siirryttiin ulos tekemään ajoneuvoetsintää. Tämän takia suositeltiin, ettei koirien kanssa kuljettaisi ulkona häiritsemässä tai katsomassa muiden suorituksia.

Odottelua oli siis taas edessä, koska olimme jälleen vuorossa yhdeksäntenä. Meidänkin vuoro kumminkin lopulta koitti. En stressannut möllikoetta ollenkaan niin paljoa kuin hajutestiä, kun tiesin että meillä ei sisätilaetsinnässä ole ongelmia ollut. Luna ei huonekaluista etsiessään tee huijausmakaamisia, mitä se on laatikoilla taas useinkin tarjonnut.

Etsintäalue oli arviolta 7mx7m ja siihen oli aseteltu ympyrään tuoleja, keskellä oli roskakori missä oli tavaraa ja reunalla oli hyllyjä. Systeri taas aseteltiin hyvälle kuvauspaikalle.

Luvan saatuaan Luna lähti kuin raketti ja alkoi tutkia huonekaluja. Jos jostain voin moittia niin siitä, että neiti ei tietenkään tutkinut niitä mitenkään loogisessa järjestyksessä vaan se veti omituista siksakkia.  Eihän se muuten haittaa, mutta yritä siinä sitten pitää itse mielessä mitkä huonekalut on tutkittu hyvin ja mitkä on vain ohitettu.

Luna haisteli pariakin kohtaa (tuolin reunaa, hyllyä) tarkemmin, mutta en taaskaan nostanut kättä ylös koska neiti ei mennyt maate. Luna tutki vielä hyllyt tarkemmin ja toisen tuolin, kunnes palasi edelliselle penkille ja meni maate. Tuomarilta tuli taas ”jes” ja kunnon palkkaus. Tuomari käski palkata todellakin kunnolla, koska jostain syystä neiti ei ilmaise heti hajua sen löydettyään vaan se käy tutkimassa muuallakin. Muuten Luna sai kehuja todella hyvästä etsimisestä. Aikaa tähän kului 37 sekuntia.

Siirryimme siitä sitten pihalle, missä odotti kolme autoa, joista haju oli piilotettu yhteen. Tämä oli meillä ehkä se hieman epävarmempi osio, koska en ole ajoneuvoetsintää harjoitellut kuin pari kertaa. Luvan saatuamme vein neidin auton luokse ja toistin sanaa ”haju” ja yritin osoittaa autoa. Alkuun Luna haisteli vain maata auton ympärillä, mutta lopulta alkoi nuuskuttamaan autoa. Aloitimme ensimmäisen auton kyljestä ja jatkoimme matkaa kohti keulaa. Eturekisterikilven kohdalla Luna haisteli taas paljon tarkemmin, mutta ei mennyt maahan joten jatkoimme matkaa. Hieman siinä itse epäilin että näinköhän se haju on piilotettuna heti ensimmäiseen autoon. Pääsimme auton toiselle kyljelle kun sanoin uudestaan ”haju” käskyn, tällöin Luna teki täyskäännöksen ja ihan oikeasti veti meidät takaisin auton keulaan ja meni rekisterikilven luona maahan. Eikun käsi ylös ja tuomarilta hyväksyntä.

Tuomari siinä hieman naureskeli, että hän jo ihmetteli, kun minä jatkoin matkaa vaikka toinen selvästi haisteli tarkempaan. Totesin siinä että meillä on ollut viimeaikoina paljon valeilmaisuja, joten en uskalla luottaa ennen kuin neiti ihan oikeasti kunnolla ilmaisee hajun löytyneen. Tässäkin tosin ihmettelin että miksi Luna ei heti mennyt maahan vaan jatkoi matkaa. Kun se selvästi tiesi, että haju oli siinä rekisterikilvessä. Sähläyksestä huolimatta saimme ihan hyvän ajan: 32 sekuntia.

Hetken aikaa siinä keskusteltiin vielä tuomarin kanssa, mihin kannattaa vielä kiinnittää huomiota harjoitellessa. Sitten palattiin takaisin paikallemme. Systeri pohti että joko me voitaisiin lähteä vai pitääkö meidän vielä jäädä odottelemaan, johon totesin että eiköhän tässäkin palkita kolme parasta. Systeri myös pohti että muisti lukeneensa että möllikokeesta saa myös arvostelun.

Odotellessa systeri kävi juttelemassa toisen cockerinomistajan kanssa ja minä kävin tutkimassa mitä koirakeskuksen kaupassa oli myynnissä. Yllättävää oli että heillä oli itse asiassa suht edulliset hinnat. Huomasin hyllyssä olevan Isle of dogsin pesuaineita ja itse asiassa juuri niitä mitä olen Lunalla nyt käyttänyt. Shampoo on ollut todella hyvä ja ostin Petenkoiratarvikkeen avajaisista saman sarjan hoitoaineen, jota en ole vielä päässyt kokeilemaan. Pari päivää myöhemmin huomasin että siitä löytyy vielä hoito/selvityssuihke. Näitä kaikkia oli tuolla myynnissä ja pohdin siinä sen selvitysuihkeen ostamista. Ainut miinuspuoli suihkeessa oli sen pieni koko, 200ml pullo ei riitä Lunan turkissa kovinkaan pitkälle. Jätin sen vielä sinne hyllyyn ja palasin paikallemme. Pohdin siinä odottaessa että meillä kotona oleva hoitosuihke on todella vähissä, joten kun kirjuri huusi takahallista kahvioon että kaupan voi laittaa kiinni, minä hyppäsin tuolilta ylös ja kävin ostamassa sen suihkeen. Hintakin tosissaan oli mielestäni hyvä, koirakeskus myi suihketta 15€ kun esimerkiksi Petellä hinta oli 15,90€.

Vihdoin reilun neljän tunnin kokonaisodotuksen jälkeen huudettiin viimeinen koira kokeeseen. Oli varmaan päivän parhaat sanat, kun siinä oli kerennyt jäätymään sekä hirveä nälkä tulemaan. Hallilla oli kahvio, mutta ei siellä myyty kuin suklaakeksejä ja kahvia/teetä. Kun viimeinenkin koira tuli ulos, tuomari taas sanoi loppusanat ja alkoi luetella kolmea parasta. Siinä totesin systerille, että olisi kiva jos tulokset tulisivat vielä julki johonkin, niin pystyisi hieman vertaamaan miten meillä oli mennyt, kun siinä odottaessa oli oikeasti todella hankala arvioida mitään. Ensimmäinen koira (tällä kertaa bordercollie) oli vetänyt taas todella huippuajat, molemmissa etsinnöissä aika oli alle 15 sekuntia (eli yhteensä alle puoli minuuttia).

Toiseksi sijoittuneella koiralla oli hieman vajaan minuutin yhteenlaskettu aika. Arvioin että me ollaan todennäköisesti aika kärjessä meidän ajalla, mutta siitä huolimatta yllätyin kun tuomari kutsui Lunaa kolmantena. Huvitti kyllä kun heti perään tuomari alkoi etsiä meitä yleisöstä kysyen että ”missäs se meidän luppakorva nyt on?” Kiva että oli jäänyt tuomarille Luna mieleen, kun kumminkin 20 koiraa oli paikalla. :D Käytiin hakemassa meidän palkintopussi sekä arvostelupaperi. Tuomari vielä kehui meidän yhteistyötä arvostelulomaketta ojentaessaan.

Palkintopussissa oli pieni tennispallo, pieni minigrip-pussillinen Natures Menun nappulaa sekä possunkorva minkä Luna hotkaisi kitaansa kotimatkalla.

Eli ei ollut meidän kannalta turha reissu, hajutesti meni läpi mikä nyt oli se ensisijainen tavoite ja suoriuduttiin möllikokeestakin sijoituksen arvoisesti. Voimme siis hyvillä mielin jäädä odottelemaan Nose Work kisojen alkamista, joiden on suunniteltu alkavan ensi vuonna. :)

Ruotsissahan Nose Work on 2017 vuoden alusta alkaen Kennelliiton alainen laji. Joten luulen että Suomi seuraa tässä(kin) tapauksessa perässä, joten ei taida olla kuin ajankysymys milloin täälläkin saadaan NW:N tulokset näkymään KoiraNettiin.

Tässä vielä meidän suoritus videolla. Ensin hajutesti ja sen perään sisätilaetsintä. Ajoneuvoetsinnästä systeri ei saanut kunnon videota.

Nose work jatkokurssin loppu

Tiistaina meillä oli viimeinen tunti Nose Workin jatkokurssista. Aloitimme tunnin tavanomaisella nenänavaustreenillä, eli kouluttaja-Sanna piilotti hallin huonekaluihin ja seiniin muutamia hajuja. Kiersimme sitten alkuun näillä hajuilla. Luna löysi muut hajut hyvin, mutta noin 1,6m korkeudessa olevaa ei. Kun yritin kädellä hieman avittaa, neiti nousi takatassuilleen ja yritti haistella seinää korkeammalta, mutta haju ei vaan tainnut osua nenään. Luna kyllä teki merkkaamisen istumalla (mitä tekee normaalistikin jos haju on korkealla), mutta en voinut olla sata varma että neiti oikeasti haistoi hajun. Se saattoi merkata myös sen takia että osoitin hajun olevan siinä kohti seinää.

Sen jälkeen päästiin leikkimään hieman tullikoiria. Kouluttaja heitti lattialle neljä reppua. Yhdessä oli oikea haju, yhdessä kuulemma heppakamoja, yhdessä käytettyjä urheiluvaatteita ja kolmannessa muuta häiriöhajua.

Lunalla ehkä isoin ongelma oli se, ettei se meinannut jaksaa haistella niitä reppuja. Neiti yritti pariinkin otteeseen lähteä etsimään niitä hajuja muualta, joten jouduin osoittamaan laukkuja muutamaankin otteeseen. Tyttö kävi ensin kaikki laukut nopeasti läpi eikä merkannut niistä yhtäkään, joten tarkistimme ne sitten vielä yksitellen. Lopulta kolmannesta laukusta, mikä oli niistä pienin ja mitättömin, haju löytyi ja Luna heittäytyi maahan.

Seuraavana oli vuorossa kaksi muovikoria, mitkä olivat täynnä dvd-koteloita. Yhden dvd-kotelon sisään oli piilotettu haju. Luna haisteli ensimmäisen korin ja kotelot, mistä ei tullut mitään reaktiota. Toista koria haisteltiinkin paljon tarkemmin ja sen eteen mentiin maate. Vilkaisu kouluttajaan kertoi että kori oli oikea, joten naksautin ja palkkasin. Kouluttaja sitten levitti korissa olleet dvd-kotelot maahan riviin ja nyt piti löytää oikea kotelo. Luna vaan menee niin vauhdilla etsimään, että kotelot liikkuivat sinne tänne sen korvien ja tassujen mukana, että neiti ei varmaan itsekään tiennyt mitkä kotelot oli jo tutkittu. Se sitten haisteli koteloita, mitkä olivat siinä vaiheessa kaikkea muuta kuin nätissä rivissä. Lopulta joukosta erottui vihreäkantinen kotelo, mitä se oli kuonollaan jo liikutellut aikaisemminkin. Kotelo oli oikea, joten taas naksaus ja palkka.

Sitten hieman vaikeutettiin tehtävää lisää. Tällä kertaa koreja tuli kolme ja jokaisessa oli pinkka kirjekuoria. Luna kävi nuuskaisemassa jokaisen korin läpi ja paluumatkalla merkkasi keskimmäisen korin. Sitten kirjekuoret leviteltiin lattialle. Jokaiseen kuoreen oli piilotettu vanulappu, joista tosin taas yhteen oli laitettu tippa eukalyptushajua. Neiti vaan menee niin vauhdilla aina haistelemaan, että minä en tiennyt mitä kuoria se oli oikeasti kerinnyt haistella ja mitkä se oli vain kävellyt yli. Onneksi Luna itse ymmärsi että ne on ne kirjekuoret missä se haju on, joten se tanssi niiden päällä innoissaan yrittäen haistella niitä. Jälleen oikea kuori löytyi ja Luna laittoi maate sen kuoren eteen. Tytössä voisi selvästi olla tullikoiran ainesta. :D

Loppuun otimme vielä hajutestin täydellä 12 laatikolla. En tiedä mikä niissä pahvilaatikoissa on niin hankalaa, kun Luna oli kumminkin koko tunnin vetänyt nappisuorituksia, ja sitten laatikoissa merkkasi kahdesti väärän laatikon. Toisessa näistä vääristä laatikoista todennäköisesti oli jotain hajua, koska myös ryhmän muut koirat haistelivat sen laatikon tarkkaan. Pitää nyt vaan treenata noita laatikoita (nehän kyllä kuulemma saattavat hajutestissä olla jotain muutakin), koska ensikuussa meillä sitten olisi Lohjalla virallinen hajutesti.

Nose Work jatkokurssi

Tiistaina meillä alkoi Noseworkin jatkokurssi, missä pääpaino on ilmaisun tehostamisella sekä hajutestiin treenaamisella. Ryhmässä meitä on neljä, Lunan lisäksi erittäin äänekäs cavalieri, sakemanni sekä neljännen rotua en osaa sanoa, mutta iso koira kumminkin. Kouluttajana oli meidän ex-tokokouluttaja Sanna Ylesmäki.

Aloitimme tunnin ensin kertomalla oman koiran tasot, jonka jälkeen otimme tasotestin. Testi oli kuten virallinen hajutesti, eli 12 laatikkoa noin 1,2 metrin päässä toisistaan. Aloitimme Lunan kanssa ensimmäisenä.

Olemme kotona treenanneet paljon huonekaluetsintää (koska kotona ei ole eikä meille mahdu montaakaan pahvilaatikkoa), joten Lunalla oli selvästi hieman epäselvää mitä tehtiin, eikä ymmärtänyt ”Haju” käskyä uudessa tilanteessa. Kuljimme laatikkoriviä monta kertaa edestakaisin eikä neiti näyttänyt minkäänlaista reagointia muuhun kuin lattialta löytyneisiin namipaloihin. Luna kyllä haisteli laatikkoja alkuun oikeaoppisesti, mutta kun se ei reilun minuutinkaan jälkeen tiennyt mitä etsitään, alkoi se vaan tarjoamaan jotakin laatikkoa. Tyttö seisoi reunimmaisen laatikon edessä ja jäi katsomaan minua. Hieman siinä mietin että näinköhän se on oikea laatikko, kun normaalisti neiti menee melko nopeaan maahan, kuten opetettu. Mutta koska se ei ollut reagoinut mihinkään muuhun laatikkoon mitenkään, niin katsoin kouluttajaa kysyvästi. Sanna pudisti päätään, joten jatkettiin etsimistä. Luna meni seuraavan laatikon luokse ja alkoi työntää päätään sen sisälle, jolloin kouluttaja totesi että nyt se kyllä tekee jotain ihan omiaan ja kertoi että oikea laatikko löytyy meistä nähden siitä toisesta rivistä.

Osoitin sitten Lunalle toisen rivin laatikoita, mutta tytön mielenkiinto oli jo alkanut lopahtaa, joten se enimmäkseen käveli niiden ohi. Sattumalta oikeasta laatikosta tuleva haju osui tytön nenään ja tällä kertaa tuli selvä ilmaisu. Annoin palkan ja siirryttiin sivuun katsomaan muiden suoritusta.

Kun kaikki olivat löytäneet oikean laatikon (kaikilla kului useampi minuutti etsiessä) kouluttaja piilotti sisätiloihin hajuja. Kun me aloitimme sisätilaetsinnät, kävi kouluttaja laittamassa meille ulos hajupisteitä. Sisätilaetsintä sujuikin paljon paremmin laatikkoetsintään verrattuna, tosin laatikkoetsinnässä tuo vihdoin hiffasi että mitä me taas etsittiinkään, joten ilmaisut olivat vahvoja heti hajunlähteen löytyessä.

Hetken päästä siirryimme ulos. Ensimmäinen haju oli Koirakeitaan alasmenorampilla. Kouluttaja totesikin että tämä haju on hieman hankalampi, kun tuuli tuli vastaan ja toi hajua paljon kauemmaksi lähteestä. Tosin minusta näytti että ainoa, joka tähän kaukaiseen hajuun reagoi, oli Luna. Neidin nenä lähti käymään jo viittä metriä ennen paikannettavaa kohtaa. Hajunlähde kumminkin löytyi ja ulkonakin ilmaisu sujui ongelmitta.

Toinen haju oli meille hieman hankalampi, se oli metallisessa tienreuna-aidassa (jos joku nyt ymmärtää millaista tässä yritän selittää). Tuuli kuljetti hajua taas pidemmälle, mutta isoimman ongelman meille toi aidassa kiinni oleva puuvartinen kasvi, minkä taakse kouluttaja oli hajulapun laittanut. En tiedä osuiko kasvit osat jotenkin ikävästi neidin naamaan, kun se ei meinannut työntää päätään kasvin ohi, mutta joutui sen lopulta tekemään todettuaan hajun tulevan sieltä.

Kolmas haju oli piilotettu pitkän seinän keskellä olevan tolpan sivuun. Luna haisteli todella nätisti seinää ja kääntyi heti tolpan jälkeen takaisinpäin hajunlähteelle. Viimeinen haju oli liikennemerkin jalassa ja tässäkään Lunalla ei ollut ongelma paikantaa hajunlähdettä.

Pitää nyt alkaa selvästi harjoitella tuota laatikkoetsintää, koska se taitaa olla meillä se hankalin osa-alue (mikä tietenkin on siinä hajutestissä…). 

Treenejä ja uusia herkkuja

Viime viikolla käytiin Järvenpäässä mätsäröimässä. Mätsäri oli Kingcharlesinspanielit ry:n pitämä, ja  voin sanoa että paikalla oli aika monta kyseisen rodun edustajaa.

Ajatuksena oli saada Lunalle trimmauksen jälkeen mukavampi pöytäkokemus ennen Kosken näyttelyä. Minä ajoin töistä suoraan kisapaikalle ja ilmoitin sekä Lunan että Lolan, kun systeri sitten tuli paikalle myöhemmin koirien kanssa.

Kuva: Joku mätsärin kuvaaja

Minä oletin ettei paikalle tulisi montaakaan koiraa, kun mätsäri oli arki-iltana, mutta väärässä olin. Pieniä aikuisia oli melkein yhtä paljon kuin isommassa mätsärissä. Olimme suunnilleen ryhmän puolessa välissä, joten aikaa meni odotteluun. Onneksi sää oli hyvä, ei liian kuuma, mutta ei siinä kylmäkään tullut vaikka osittain olimme varjossa. Pienissä aikuisissa tuomarina toimi ulkomuototuomari Kurittu Marja kennel Marjaniemestä.

Luna meni kehään ensimmäisenä ja olin jo odotellessa katsonut, että meillä oli vastassa selvästi näyttelykonkari cairnterrieri. Alkuseisotuksen jälkeen kiersimme yhdessä kaksi kierrosta, jonka jälkeen nostin Lunan pöydälle. Neiti pysyikin yllättävän hyvin paikallaan, vaikka se olikin kaikkea muuta kuin rentona. Liike sujui hyvin, tosin pieni kehä tuotti hieman ongelmia kun yritti seurata koiran liikkumista ilman että juoksi kehästä ulos.

Terrierilläkin oli hyvä suoritus, eikä se näyttänyt välittävän pöydällä hiplaamisesta ollenkaan. Olin siis varautunut siniseen nauhaan, joten yllätys oli melkoinen kun saimmekin punaisen. Olin varma että tämä terrieri sitten varmasti sijoittuu sinisten ryhmässä, mutta se ei pärjännyt sielläkään, joten siinä sitten oli jotain mikä ei miellyttänyt tuomaria.

Lola meni seuraavaksi kehään ja heillä oli vastassa kingcharlesinspanieli. Molemmilla koirilla meni hyvin, mutta Lolalla meni huomattavasti paremmin, joten heidän saama punainen nauha ei tullut yllätyksenä.

Sitten taas odoteltiin väri-kehien alkua. Muut kehät olivat loppuneet jo aikaa sitten, kun pienten aikuisten sinisten ja punaisten kehät saatiin käyntiin. Lunalla meni todella hyvin punaisten ryhmässä, vaikka tuomari vain seisotti koiria. Minä seisotin neitiä vapaasti, joten kerkesin kiroamaan mielessäni, kun näin että tuomari tuli vielä hiplaamaan koiria. En kumminkaan viitsinyt enää muuttaa esitystapaani, joten varauduin siihen, että Luna hyppää sivuun tuomarin tullessa kohdalle. Näin ei yllättäen käynytkään. Kun tuomari ojensi kättä neitiä kohti, pieni taaksenytkähdysliike tuli, mutta ei sen enempää. Tuomari sai taputtaa Lunan päätä ja sitten se jatkoi matkaa. Se on jännä kuinka pienet asiat tuntuu välillä niinkin isolta voitolta.

Tuomari sitten valitsi jatkoon menijät. Luna ei valitettavasti jatkanut, mutta Lola pääsi jatkoon. Systeri tosin sanoi kisan jälkeen, että ennen kuin tuomari valitsi Lolan, se oli katsellut hieman Lunan suuntaan (ei tosin voi olla varma katsoiko juuri Lunaa vai jotakuta muuta), mutta on se kiva ainakin ajatella, että tuomari saattoi edes harkita Lunaa. Poistuimme sitten nuoremman neidin kanssa kehästä lohdutuspalkintoherkkupussin kera ja neljä jatkajaa juoksivat yhdessä ympäri.  Lola lopulta sijoittui punaisten toiseksi.

Palkinnoksi tuli ruusuke, pokaali sekä pussi ruokaa (Nordic By Nature Bohuslandian Fish Pot) ja namipussi.

Kuva: Joku mätsärin kuvaaja

Nose Workissa olikin sitten sunnuntaina meidän viimeinen tunti. Tällä kertaa tarkoitus oli harjoitella hajulähteen osoittamista. Lunalle asia oli tuttu, kun olin opettanut jo kilpikonnan etsinnässä että pitää mennä maahan, kun konna löytyy.  Joten neiti on sitä tarjonnut jos pitkään, ainoastaan jos haju on korkealla niin silloin Luna jää istumaan.

Aloitimme ensin pienellä hajutestillä. Eli hallin keskelle oli laitettu kuusi pahvilaatikkoa, joista yhdessä oli haju. Pääsimme Lunan kanssa laatikoille ensimmäisenä ja heti toisella laatikolla neiti haisteli tavallista kauemmin. Arvelin jo tässä vaiheessa hajun olevan kyseisessä laatikossa, mutta koska Luna ei sitä ilmaissut jatkoimme matkaa. Neiti kävi vielä loput laatikot läpi, mutta sitten palasi tälle jo merkatulle laatikolle ja meni maahan. Oikea laatikko löytyi.

Tällä tunnilla sitten olikin uudenlainen ongelma enkä tiedä mistä se on tullut; Luna löysi hajun mutta ei sitten ilmoittanutkaan siitä mitenkään. Jos en itse olisi tiennyt missä haju on, niin sekunnin pidempi haistelu olisi jäänyt huomaamatta. Tämä tapahtui useammallakin pisteellä. Yksi ongelma minkä olen kotonakin harjoitellessani huomannut, oli että Luna yrittää löytää sen hajupalan ennen ilmaisua. Olen pyrkinyt muuttamaan hajupiiloja niin että ne ovat paikassa, missä Luna ei voi nähdä hajupalaa, mutta tällöin neiti on alkanut kulkemaan hajun ohi. Pitää alkaa harjoittelemaan nopeampaa merkkausta kouluttajan ohjeen mukaan, eli alkuun taas ohjeistan enemmän. Toisin sanoen kun Luna on hajun kohdalla, minä käsken sen heti maahan ja tätä toistetaan useita kertoja. Ideana siis että Luna merkkaisi hajun heti, eikä kävisi tutkimassa koko huonetta löytyykö muualta hajuja ennen kuin käy merkkaamassa jo ns. löydetyn hajun.

Viime viikolla tuli postista lopulta Nose Work Finlandilta tilaamani eukalyptus- ja laakerinlehti-hajut, joten nyt voimme treenata kotonakin kunnolla.

Tokotunnin alussa kouluttaja pohti, että montakohan koiraa saapuu paikalle, kun Suomen finaalipeli alkoi samoihin aikoihin. Kyllä meitä lopulta oli yllättävänkin monta, peruskolmikko, Luna, borderi ja mitteli, mutta myös Hessu-cockeri saapui tunnille pitkästä aikaa.

Tunti oli tällä kertaa aikalailla paikallaolopainotteinen. Aloitimme kyllä ryhmäseuruulla, eli menimme ryhmässä ympyrää ja kouluttaja käskytti milloin juoksemaan, milloin pysähtymään tai tekemään täyskäännöksen. Vaikka uusissa tiloissa meillä on enemmän tilaa, tuntuu se silti tähän tehtävään liian ahtaalta. Tai sitten me olemme Lunan kanssa vaan liian nopeita, koska olimme vähän väliä edessä kulkevan perässä. Yritä siinä sitten seurata sekä edessä kulkevaa koirakkoa, että oman koiran tekemisiä.

Sitten otettiin paikkamakuu häiriössä. Eli olimme halkaisijaltaan 3-4 metrin ringissä 90-asteen kulmassa toisiimme, koirat naama toisiaan päin (eli me seisoimme ringin keskellä selät vastakkain). Kouluttaja oli siinä vielä häiriönä ja kulki koirien ja ohjaajien välistä.

Sitten otettiin paikkaistuminen rivissä. Tässä kävin palkkaamassa hieman tiuhempaan, koska emme ole kovinkaan paljoa vielä treenanneet paikkaistumista. Pelkäsin koko ajan että Luna yhdistää istumisen alokasluokan luoksetuloon ja päättääkin sitten tulla itse luokse kun käskyä ei kuulukkaan. :D Mutta ihan hyvin neiti pysyi paikallaan.

Sitten otettiin pareittain kunnon häiriömakuu. Luna oli borderin kanssa ja ensin aloitettiin molemmat peruspaikkamakuulla. Sitten minä palasinkin Lunan luokse ja palkkasin sen riehumisella. Kouluttaja vaan kommentoi että riehu sen kanssa niin paljon kuin pystyt. Minä ensin naureskelin et saa nähdä onnistuuko riehuminen, kun Lunalla on usein niitä päiviä että lelupalkkaus ei vaan toimi. Tänään ei ollut sellainen päivä, kun vedin lelun esiin niin neiti tarttui siihen raivona ja jaksoi repiä ja leikkiä sen muutaman minuutin ajan mitä meidän piti tehdä häiriötä. Ideana tässä oli tietysti se häiriö ja hieman esitettiin tilannetta, että toinen koira lähteekin paikkamakuusta. Pysyimme kumminkin koirien lähellä ja paikalla olevaa koiraa palkattiin tiuhaan, koska häiriö oli sen verran iso. Borderi pysyi hyvin paikoillaan. Sitten olikin Lunan vuoro. Tässä vaiheessa tajusin että meillä oli se vaikeampi osuus tästä tehtävästä, ensin riehun Lunan kanssa minkä jaksan, ja sitten sen pitäisikin seuraavaksi pysyä paikallaan makaamassa. Menimme takaisin paikallemme ja sain sentään hetken ottaa ihan rauhallista paikkamakuuta palkaten, ennen kuin sitten borderi vuorostaan lähti riehumaan.  Borderi aloitti riehumisen ensin hieman kauempaa, kun Luna välillä paineistuu vieressä riehuvasta koirasta. Mutta kun Luna ei edes vilkaissut heitä, tuli borderi hiljalleen lähemmäs ja lähemmäs. He olivat ehkä parin metrin päässä kun neiti sitten lopulta vilkaisi parisen kertaa, mutta sitten pysyi kontakti taas todella hyvin.

Apua tehtiinköhän me vielä jotain muuta. Tässä sen näkee kun heti ei kirjoita tekemisiä ylös niin ei sitä enää parin päivän jälkeen muista. :D

Taippareihin ilmottauduttu, joten noutotreenit on taas aloitettu.

Facebookin Toko-ryhmässä oli viimeviikolla puhetta koiranmakkarasta, josta saa tehtyä hyviä herkkupaloja. Eli se on sen verran kuivaa, että se pitää muotonsa eikä sotke taskuja. Pitihän sitä sitten päästä kokeilemaan. Kyseessä oli siis Dog&Cat:in markkinoima Naturis Fresh Meat. He kertovat tuotteesta tämän (esimerkkinä kanapötkö):

 ” Fresh Meat on valmistettu tuoreesta lihasta, joka on höyrykypsytetty. Valmistukseen käytetään ihmisravinnoksi kelpaavaa raaka-ainetta, joka tulee sertifioiduista teurastamoista. Tuotteeseen on lisätty merilevää, joka sisältää runsaasti vitamiineja ja perunatärkkelyksen avulla tuote pysyy kiinteänä. Tuote ei sisällä muita ainesosia.

Fresh Meat on tyhjiöpakattu, tällöin tuotteelle saadaan hyvä säilyvyys ilman säilöntäaineita. Erinomaisen sulavuuden vuoksi sopii herkkävatsaisille.

Fresh Meat soveltuu erinomaisen hyvin koostumuksensa vuoksi tottelevaisuuteen, jäljelle, raakaruokkijoille matkaevääksi tai ihan vain ruuan sekaan lisukkeeksi.

Sisältö: Tuore kana 96,5 %, perunatärkkelys 2,5 %, merilevä 1 %. Proteiini 14,9 %, rasva 18,6 %, kosteus 55,0 %.

Säilytys:  Avaamattomana valolta suojattuna, avattuna jääkaapissa 5vrk. Avaamaton tuote säilyy 12 kk valmistuksesta. ”

Facebookista myös bongasin, että Ilowilla jälleenmyy tuotetta Järvenpäässä, joten ilmoitin ostavani kaksi pötköä (2x650g, hinta 4,50€/kpl) kokeiluun (1x Kalkkuna ja 1xKana&Nauta). Kävin hakemassa pötköt ennen mätsärin alkua, mutta navigaattori aiheutti hieman ongelmia. Se nimittäin ohjasi minut väärälle tielle. Navi käski kääntymään yhden risteyksen liian aikaisin ja ilmoitti minun olevan perillä. Minä siinä sitten ihmettelen kun talonumerot eivät täsmää ja ajelin hiljaa yrittäen nähdä, josko oikea numero osuisi kohdalle. Ajelin siinä sitten vanhemman pariskunnan ohi, jotka korjasivat postilaatikkoaan. Nämä sitten jäivät tuijottamaan minun perääni pitkäksikin aikaa ja lopettivat työnsä. Minä siinä pohdin et pitääköhän he minua jonain mahdollisena varkaana joka käy tutkimassa aluetta etukäteen. :D Lopulta jouduin pysähtymään ja tarkistamaan puhelimen kartasta paikkani, jolloin tajusin olevan väärällä tiellä. Ei kun takaisin päin ohi mulkoilevan pariskunnan ja oikealle tielle, niin löytyi se oikea talokin.

Pilkoin sunnuntaina sitten makkaraa mukaan treeneihin. Makkara pilkkoutui hyvin ja tuntui melko kuivalta kädessä. Kyllä siinä sen verran sitä rasvaa on, että jos niitä paloja piti pitkään kämmenellä siirtyi makkaran rasva käsiin ja kädet haisivatkin sen jälkeen kivasti. Pilkoin osan pieniksi kuutioiksi ja lopun makkaran pilkoin sopiviin osiin ja laitoin pakkaseen.

Treenipaikalla mietin et mitenköhän makkara säilyy taskussa näillä helteillä, mutta muutaman tunnin taskussa olon jälkeen palojen koostumus oli edelleen hyvä, eikä tasku ollut mielestäni ollenkaan sotkeentunut. Makkara ei myöskään murustanut muuten kuin ihan vähän, ja sekin enemmän johtuen siitä että yritin pilkkoa sormin paljoa vielä hieman pienemmäksi.

Makkara olikin Lunasta todella hyvä herkku ja se jaksoi kaksi tuntia ja lenkin päälle todella hyvin. :)

Siipi haetaan vedestäkin

Ps, Pitäisi varmaan opetella tekemään oma postaus jokaisesta aiheesta kun tällaisen montaa eri asiaa sisältävän postauksen otsikointi on todella vaikeaa... ._.

Uintia, näyttelytreenejä sekä hieman nenätyötä

Nyt tulee hieman sekametelisoppapostaus.

Tilasin eläinlääkäriltä Lunalle Sereston –punkkipannan, ja se on nyt ollut meillä käytössä vajaan viikon. Punkkeja ei ole ainakaan vielä näkynyt, tosin kotosalla ollaan ihan oltu eli täällähän niitä ei niin kuhisekaan. Mutta myöskään minkäänlaista allergista reaktiota ei ole tullut, eli panta vaikuttaa muuten sopivan.  Nyt pitää vain päästä vaunulle kokeilemaan, riittääkö tuon teho siellä olevaan punkkilaumaan.

Päätin tätä nyt kokeilla, kun meillä on hieman hankaluuksia aikaisemman Exspotin annostelun kanssa. Minähän olen joutunut Lunalle laittamaan liuokset niskaan suunnilleen 1,5-2 viikon välein, koska neiti ui niin paljon, että sen teho ei riitä kuin korkeintaan sen 2 viikkoa. Luna myös pestään parin viikon välein, jotta turkki pysyy helpommin takuttomana, mikä puolestaan myös syö Exspotin tehoja. Eli yksi kuuden ampullin paketti kestää meillä vajaan kolme kuukautta. Serestokaan ei ollut mikään ihan halpa, n.70e, mutta teho siinä kestää noin 8kk.

Seresto on Scaliboriin nähden turvallisempi, kun vaikuttavat aineet on lukittu pannan polymeerimatriksin sisälle. Panta vapauttaa vain pienen määrän vaikuttavaa ainetta kerrallaan. Tämän takia pantaa saa käyttää uidessa.

Näillä helteillä Luna on sitten pääsyt uimaan jo monta kertaa. Seuraa olemme saaneet tolleri Kodasta. Ensimmäisellä yhteisuintikerralla neiti ei oikein ollut parhaimmillaan. Se oli edellisenä päivänä onnistunut tiputtamaan kirjahyllyssä olevan korin, missä oli pari suljettua pussia herkkuja. Toinen pusseista (n. 300g kuivuttuja kanafileitä silputtuna) oli syöty kokonaan ja toinen (Hauhau XL pussi kanakierteitä) löytyi osittain syötynä olohuoneesta vaatekasan alta. Se oli oikein kiva tulla kotiin, kun toinen lyllersi tankkimahan kanssa vastaan. Tästä viisastuneena nostin korin kirjahyllyn ylimmälle hyllylle, kun näköjään se ei tuossa toiseksi ylimmällä hyllyllä ollut tarpeeksi korkealla. Viikko sitten mentiin vähäisellä ruoalla.

Seuraavilla kerroilla Lunakin sitten on suostunut uimaan enemmän. Eikä se pahemmin ole välittänyt, että Koda on uimassa samaa aikaa. Koda se sitten vasta kunnon vesipeto on, sille saa heittää palloa minkä kerkeää ja toisin kuin Luna, se jopa tuo sen takaisin.

Välillä sitten kaivettiin kuoppaa

Perjantaina kävimme Vantaalla näyttelytreeneissä, vetäjänä toimi Harri Pakarinen. Olemme kerran aikaisemminkin käyneet hänen treeneissään, mutta siitä on aikaa jo pari vuotta.  Treenit olivat samassa paikassa, missä Lunan kanssa pentukoulu ja toko aloitettiin.

Täytyy mainita, että vetäjä on aika suorapuheinen. Puhui kyllä ihan asiaa, mutta tyyli oli sellainen, että herkimmät olisivat voineet ottaa itseensä. Minulla tuli mieleen oma autokoulunopettaja, joka sanoi minun tekemät virheet aina samalla suoralla tyylillä.

Kun vetäjä kantoi pöytää esille, minä totesin Lunalle että siinä se sinun kammotuspöytä menee. Seuraavaksi sainkin sitten läksytyksen, että älä osoita koiralle syytä pelätä. Jos koiralla on pöydän kanssa ongelmia, niin asiaa ei auta ollenkaan, että omistaja osoittaa sen pelon kohteen ja näin omalla käytöksellään pahentaa tilannetta. Asiaahan se ihan oli.

Aloitimme ensin rivissä seisomisella. Vetäjä kannatti vapaata seisotusta, mikä sopi meillekin ihan hyvin. Lunan kanssa joutui ensin hieman hakemaan sitä seisomista, kun alkuun neiti ei meinannut pysähtyä, ja lopulta kun sain sen pysähtymään, tarjosi tuo istumista. Alkuun tiheä palkkaus seisomisesta sai Lunankin tajuamaan että istumalla ei niitä nameja herunutkaan.

Kuva: Harri Pakarinen

Sitten liikuttiin ryhmässä. Lunalla ei liikkeessä ole pitkään aikaan ollut mitään ongelmaa, eikä niitä oikein ollut tälläkään kertaa. Minä tosin sain huomautuksen, kun katsoin Lunaa ja menin liian lähelle edellä olevaa koirakkoa joka oli jo pysähtynyt. 

Yhteiskulkua harjoittelimme ensimmäisen puolituntisen, jonka jälkeen otimme yksilösuoritukset. Pöytähän meillä on se ongelma, tai ei oikeastaan pöytä vaan tuomarin tutkinta. Alkuun teimme todella lyhyitä harjoituksia, eli nostin Lunan pöydälle, vetäjä tuli viereen, syötti herkkuja, silitti hieman selästä, meni pois ja Luna pääsi alas. Tämä ei kestänyt varmaan kuin 5 sekuntia. Näin teimme uudestaan ja uudestaan, ja aika nopeasti neiti lopetti kyyristelyn, kun se tajusi että vetäjältä saa joka kerta namia.

Sitten otimme yksilöliikkeen, eli ensin edestakaisin ja sitten ympäri. Tästä saimme paljon kehuja sekä vetäjältä että muilta ryhmäläisiltä. Vetäjä sanoi että siinä on valmis suoritus, kertaakaan en vetänyt hihnasta koiraa (tästä se oli tarkka, että koiraa ei saanut nykiä missään vaiheessa), käännös päässä oli sulava (minä käännyn oikealle niin että Luna vetää hieman leveämmän kierroksen ympäri) eikä siinä ollut töksähdystä kuten usein on. Liike oli puhdasta ja koira piti hyvin kontaktia (ei siis tokon seuruukontaktia).

Lopussa otimme vielä hieman lisää pöytätreeniä. Pöytä lähti menemään meillä todella hyvin, mutta aivan lopuksi vetäjä tuli jotenkin liian nopeasti Lunan mielestä pöydän viereen ja neiti sitä säikähti ja aloitti taas kyyristelyn. Pyysin sitten vielä toista kurssilaista (suunnilleen minun ikäistä tyttöä) tulemaan silittelemään Lunaa, eikä neiti tälle kyyristellyt.

Tästä treenistä viisastuneena, aion nyt jokaisessa mätsärissä kysyä heti tuomarilta, voisiko hän antaa Lunalle pari namia ennen kuin tulee koskemaan. Koska se näytti tässä auttavan huomattavasti enemmän kuin se että minä namitan kun tuomari lähestyy. Tietysti koiran silmissä se tekee tuomarin kivemmaksi jos siltä saa sen namin, eikä niin että minä yritän saada Lunan huomion sillä namilla.

Nose Work treeneistä voisin mainita sen verran, että viime viikollahan meillä ei tuntia ollut kun kouluttaja oli poissa. Mutta olemme melkein päivittäin ottaneet lyhyet omat treenit kotona ja voin sanoa että haju alkaa olla aika hyvin ehdollistettu neidille.

Olemme pääasiassa treenanneet huonekaluilla, niin että hajutarra ei ole suoraan näkyvissä. Luna kyllä löytää hajut melko nopeaan, tämän huomaa siitä kun nuuskutus käy kovemmaksi ja häntä lähtee heilumaan kovempaa, mutta ainakin vielä sen pitää löytää se tarra ennen kuin se osoittaa sen hajun makuulla. 

Tässä vielä video meidän kotitreenistä.

Pystykorva-Koda

Hyvin mahtuivat samaan järveen

Luna löysi sopivan tyynyn

Viikolla nähtiin myös outoja elukoita

Tässä kotitekoinen viilennysalusta, alin pyyhe on kuiva, päällä oleva kasteltu läpimäräksi kylmällä vedellä. Pysyy
viileänä melko pitkään ja alla oleva pyyhe estää ettei lattia ole märkänä. Tästä voi myös helposti tehdä niin ison kun haluaa. :) 

Nose Work

Aloitimme Lunan kanssa Nosework –alkeiskurssin Koirakeitaalla. Kouluttajana meillä oli Sanna, joka on siis myös meidän tokoryhmän vetäjä. Kurssilla meitä on 5, tosin ensimmäisellä kerralla koiria oli vain 3 paikalla. Luna, sitten oli sheltti ja rhodesiankoira. Yhdellä ryhmäläisellä ei ollut koiraa ollenkaan mukana, mitä hieman ihmettelin. Tämä henkilö kyseli todella paljon, joka välissä jotakin, kirjoitti ja piirsi muistiinpanoja.

Ensimmäisellä tunnilla kävimme ensin läpi hieman Noseworkia lajina. Kyseessä on siis uusi laji, Amerikassa se on kehitetty 2008, Suomeen se rantautui pari vuotta sitten. Ensimmäiset Nose Work –kokeet on startattu tänä vuonna. Laji kehitettiin alun perin rescuekoirien aktivointiin, mutta myöhemmin huomattiin miten aktiivinen haisteleminen ja nenän käyttäminen paransi koirien hyvinvointia, minkä jälkeen laji lähti leviämään. Nose Workin kuuluu olla mukavaa tekemistä ja hauskaa sekä ihmisille että koirille. Lajissa ei pahemmin sääntöjä ole. Ainut minkä kouluttaja mainitsi, oli että koiraa ei saa koskemalla ohjata hajun luokse, mutta esimerkiksi kädellä voi osoittaa mihin suuntaan kannattaa haistella.

 Laji sopii kaikille koirille, kunhan nenä toimii. Koira voi siis olla arka, kuuro, sokea, pieni, iso…  Kouluttaja sanoi, että tämä on yksi syy minkä takia lajia ei ole vielä virallistettu Suomessa. Paperit ovat kuulemma olleet Kennelliitossa jo kertaalleen, mutta jos se virallistettaisiin tulisi kokeisiin mm. doping-rajoituikset, mikä sitten karsisi kokelaita paljon. Kun lajin idea oli että kaikki koirat voivat sitä harrastaa, vedettiin hakemuspaperit pois. Kuulemma ne hakemuspaperit ovat jälleen menneet Kennelliittoon, joten tässä on mahdollisuus, että laji saataisiin viralliseksi harrastuslajiksi Suomessa jossain vaiheessa.

Lajissa käytetään hajuina vesipohjaisia hydrolaatteja. Eteeriset öljyt ovat liian väkeviä ja niissä on vahva tuoksu, niitä ei saisi hengittää, eikä niitä saisi joutua limakalvoille. Koulutushajuja saa tilattua Nose Work Finland:in sivuilta ja siellä on muutenkin tietoa lajista.

Nose Work kokeissa on kolme koeluokkaa ja jokaisessa luokassa kokeessa on neljä osiota: laatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Luokkien vaatimustaso kasvaa etsittävien hajujen määrän kasvaessa ja piilojen vaativuudessa. Ennen kokeisiin osallistumista, koiran pitää suorittaa hajutesti (kouluttaja vertasi tätä palveluskoirakokeiden BH-kokeeseen). Esimerkiksi ykkösluokassa hajuna on eukalyptus, ja hajutestissä koiran pitää löytää tämä haju 12 laatikon joukosta.  Kouluttaja mainitsi kokeista vielä sen verran, että hajut ovat aina pienimmän koiran korkeudella. Eli jos samaan kokeeseen osallistuu chihuahua, on kaikki hajut laitettu melkein lattian tasoon.

Sitten takaisin kurssiin. Aloitimme harjoittelun laatikkoetsinnällä, tai tarkalleen ottaen aloitimme tekemällä laatikoista kannattavia haistella. Treenialueen keskellä oli neljä laatikkoa ja ensimmäisellä kierroksella yksinkertaisesti koirat saivat syödä laatikoiden päälle laitetut namit. Luna veti tuhatta ja sataa ensimmäiselle laatikolle, mutta sen jälkeen se haisteli kyllä kaiken muunkin. Kouluttajan ohjeen mukaan en antanut mitään vihjeitä tai muita ohjeita neidille, vaan se sai itse tajuta että jokaisen laatikon päällä oli nameja. Kun olimme viimeisellä laatikolla, kouluttaja laittoi Lunan selän takana olevalle laatikolle vielä lisää herkkuja, jolla pyrittiin opettamaan, että jo käydylle laatikolle kannattaa myös palata.

Hajupala sekä namia

Naksutinta ei tässä kohti kannattanut kuulemma käyttää, koska koira yhdistää naksuttimen nopeasti temppuiluun tai sheippaamiseen, jonka jälkeen se lähtee nopeasti tarjoamaan esimerkiksi tarran kosketusta kuonolla, jolloin se ei sitä haistele. Huomasin tämän Lunan kohdalla, kun muutamaan otteeseen erehdyin sanomaan palkkasanan ”jes” kun neiti haisteli tarraa. Tyttö lähti heti tarjoamaan tarran tökkäämistä. Sen jälkeen päätinkin pysyä lopputunnin ihan hiljaa ja vain palkata kun Luna selvästi tarraa haisteli.

Toisella kierroksella otettiin jo haju mukaan. Laatikkoja vähennettiin yhdellä ja kahteen laatikosta kolmesta laitettiin pieni tarra, johon oli lisätty tippa eukalyptusta. Nameja laitettiin tällä kertaa vain tämän hajutarran ympärille. Tällöin koira haistaa hajun samalla kun saa palkan. Siinä sitten lisättiin nameja tarran ympärille lisää ja lisää hetken aikaa. Sitten namit lopetettiin hetkeksi, jos koira nuuhkaisi tarraa, palkkaaminen jatkui.

Treenissä on hyvä olla heti alussa vähintään kaksi-kolme laatikkoa, joissa osassa on hajutarra ja osassa tarra ilman hajua. Tämä sen takia, että koira tajuaa että se on se haju mitä etsitään eikä tarra. Luna jossain vaiheessa etsi tarroja silmillään, minkä takia se yritti saada namia myös ns. tyhjältä tarralta.

Luna tulee syömään namit ja samalla kuonoon osuu
 eukalyptuksen haju

Loppuun teimme vielä lyhyen huonekalutreenin, eli kouluttaja laittoi neljä pistettä treenihalliin (yksi hajutarra oli pahvilaatikossa, toinen muovikorissa, kolmas isolla neliskanttisella pallilla ja neljäs seinässä), ja me lähdimme koirien kanssa kiertämään näitä pisteitä.

 Sama idea kuin edellisessä treenissä oli, eli heti kun koira haistelee hajutarraa, palkittiin kunnolla.  Pahvilaatikoita ja muovikoreja oli kaksi, joista toisen tarrassa ei hajua ollut. Luna kaikissa muissa aikalailla tajusi hajutarran, mutta seinällä ollutta tarraa se ei meinannut millään noteerata.
Mielessä tosin kävi, että oliko siinä edes sitä hajua oikeastaan enää, kun kaksi koiraa oli jo sen kanssa treenannut, ja molemmat olivat sellaisia, jotka yrittivät syödä ne tarrat. Eli oliko se tarra jo niin kuolanen, ettei siinä hajua enää ollut. :D

Myöhemmin herkut eivät ole suoraan tarjolla, vaan
hajua haistaen nameja laitettaan tarjolle.
Ps. noi cockerin korvat, yritä nyt sit kuvata...

Nyt sitten pitäisi saada Luna ehdollistumaan tuohon eukalyptuksen hajuun. Saimme tunnin päätteeksi pienet tippapullot, mistä varmaan riittää korkeintaan 10 kertaan tippoja. Meillä on kahdenviikon päästä vasta seuraava tunti, koska ensiviikolla kouluttaja oli Tampereella, joten tässä on hyvin aikaa ehdollistusharjoituksiin. Kouluttaja antoi esimerkkinä, että jotkut ehdollistaa koiriaan laittamalla hajupalan ruokakuppiin, ja kun koira syö se oppii hiljalleen yhdistämään hajun ruokaan. Tätä minä olen nyt treenien jälkeen tehnytkin perus treenauksen ohella.

Pitänee varmaan tilata tuolta Nose Work Finlandista täysi 10ml pullo eukalyptushajua, jotta voimme treenata kunnolla. Koirakeidas myös myi tuoksuja 10e/kpl hintaan, mutta enhän minä sitä enää sieltä lähtiessä muistanut. Myöskään noita hajupaloja emme saaneet kuin pari, mutta kävin Keravan Muovista & Lelusta ostamassa huonekaluhuopalevyn 3,50 eurolla, siitä sai todella monta hajupalasta.

Huopalevystä leikatut palaset, näillä riittää treenata.