Koiramessut 2022

Jälleen kerran oli se aika vuodesta, kun lähdimme kohti Pasilaa ja Messukeskusta. Meillä oli kaikki kolme paimenta ilmoitettu jokaiselle päivälle. Menimme ensimmäistä kertaa autolla paikalle, kun oli kolmen koiran lisäksi kaksi häkkiä kannettavana ja mahdolliset ostokset lisäksi takaisin päin. Joten tutkittiin hieman edellisten vuosien kokemuksia parkkihalliin menosta, ja monessa varoitettiin valtavista ruuhkista jolloin on meinattu myöhästyä kehästä. Moni sanoi, että kahdeksan jälkeen pitää varautua ruuhkiin, joten ajoitimme menomme ennen kahdeksaan. Lähdimme siten joka aamu seitsemältä ajamaan kohti Pasilaa ja pääsimme jonoitta ajamaan parkkihalliin.

Messujen myyntipuoli oli pienoinen pettymys. Ständejä puuttui useita, joten monet suunnitellut ostokset jäivät suorittamatta. Tavoitteena minulla oli saada Geishalle joku hieman kevyempi lämmittävä takki, Leuchtien-valopanta ja mahdollisesti tossut talvea varten.

Paras tarjous oli Pompan pisteellä. Ruskean jumppapompan sai –50% alella. Jumppapomppa oli yksi, mitä olin Geishalle ajatellut ja koska miltään muulta pisteeltä ei kevyttä lämmittävää takkia löytynyt, lähti yksi jumppapomppa mukaan. Toki olisin toivonut väriksi mieluummin oranssin tai turkoosin ihan näkyvyyden takia, mutta kyllä tuo ruskeakin on ihan kiva.

Kanan pisteeltä lähti mukaan oranssi-turkoosi silkopanta, usealta pisteeltä otettiin näytteitä.

Perjantai

Bordercollieita ilmoitettu 41kpl, (junnunarttuja 10, valioita 7)

Näin ensimmäisenä päivänä, kuin kaikki oli uutta ja jännää ja kiihdyttävää, oli Geishalla kehässä hieman vauhtia liikaa. Tämä sitten näkyi liikkeessä sivullevetona, mikä toki vaikutti itse liikkeeseen.

Perjantaina tuomari: Cerbule Inga

Geisha - JUN EH:
14 months. Feminine girl. Missing 2 premolars in upper jaw. Correct bite. Correct eyes & ears. Prefer bit more angulation in shoulder & bit longer upper arm. Well angulated in rear. Moves narrow behind. Slightly loose elbows in front movement. Topline needs to be more steady in movement.

Kismet – JUN ERI:
14 months. Big strong girl. Correct head & expression. Missing 1 premolar in upper jaw. Correct bite. Good length of neck. Strong muscular body. Prefer longer upper jaw. Well angulated in rear. Correct coat & colour. Moves a bit close behind. Good movement in front. Topline needs to be more steady in movement.

Lara – VAL ERI
5 years. Lovely temperament. Feminine girl. Correct & full bite. Moderate length of neck. Good body. Would prefer slightly longer upper arm Well angulated in rear. Moves a bit narrow in rear. Good topline & tailset in movement.

Lauantai

Lauantai alkoi vielä aikaisemmalla (5.30) aamuherätyksellä, koska haimme siskopuolen pojan mukaan. Päivä alkoi tavalliseen tapaan kehänreunalta. Perjantaihin verrattuna bordercollieita olikin sitten ihan sikana.

Geishan liike oli lauantaina paljon tasaisempi kuin perjantaina, mutta sitten seisomisen kanssa oli ongelmia. Olen yrittänyt opettaa neitiä ottamaan askeleen-kaksi etutassuilla eteenpäin (pitäen takatassut paikoillaan), jotta saadaan selkälinja suoraksi. Mutta lauantaina, ne takatassut sitten eivät paikoillaan pysyneet vaan liikkuivat aina etutassujen mukana.

Käytiin kehien jälkeen vielä kiertämässä myyntipisteiden luona, mutta silloin siellä oli ihan sikana väkeä, joten ei siellä kauaa viihtynyt.

Lauantain tuomari: Eerola Päivi

Bordercollieita 66 (junnunarttuja 14, valioita 9)

Geisha – JUN EH:
Taitavasti edukseen esitetty. Sievä juniorinarttu. Turhan etuasentoiset lavat ja lyhyt kaula. Liian kaareva ylälinja, mitä lantio myöskin korostaa. Ilmeikäs pää. Keskivahva luusto. Nopeat liikkeet. Taitava esitys.

Kismet – JUN EH:
Hyvin narttumainen kokonaisuus. Vielä keskivahva. Kokonaisuutta häiritsee turhan jyrkkä lantio. Ajoittain iloinen häntä. Vielä kapea pää. Keskipitkä kaula. Lupaava karvanlaatu. Ei oikein malta esiintyä edukseen. Parempi seistessä, kuin liikkeessä. Reipas käytös.

Lara – VAL EH
Pikkusievä narttu. Selvä sukupuolileima. Hyvin narttumainen pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Polvikulmaukset saisivat olla voimakkaammat. Kevyet liikkeet. Turhan pörröinen ja pehmeä karva. Kauniisti edukseen esitetty. Melko siro luusto.

Sunnuntai

Sunnuntaina kävimme heittämässä tavarat kehänreunalle ja lähdimme tekemään viimeisen ostoskierroksen. Pääasiassa täytimme herkkuvarastot. Sunnuntaina kaikki junnut oli siirretty Nina Jangerille, kun muut pysyivät Kerssemeijer Cindyllä. Nina Janger oli sinällään meille todella hyvä tuomarinvaihdos, koska Janger on aikanaan tykännyt Larasta.

Jos arvosteluja vertailee, niin ihan kuin minulla olisi ollut aivan eri koira kehässä sunnuntaina kuin aikaisemmin. Tällä kertaa Geishalla ei ollut enää turbovaihde päällä liikkuessa, vaan yllättäen päästiin suurin osa ajasta jopa löysällä hihnalla. Myös seisominen onnistui, toki tällä kertaa tyydyin loppuasettelun tekemään ihan käsin korjaten.

Sunnuntain tuomari junnuilla: Janger Nina, muilla Kerssemeijer Cindy

Bordercollieita 51 (junnunarttuja 11, valioita 7)

Geisha –JUN-ERI (/JUK5):
14 kk, erinomaiset mittasuhteet, kauniit ääriviivat, hyväilmeinen pää, hyvä runko, sopiva eturinta, hyvä raajaluusto, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu vauhdikkaasti ulottuvalla tehokkaalla rotutyypillisellä askeleella, hieman kapea takaa, kaunis pitkä häntä, hyvä karvapeite, mukava käytös.

Kismet – JUN-ERI:
14 kk, erinomaiset mittasuhteet, hyväilmeinen pää, kaunis kaula ja ylälinja, hyvä runko, eturinta ja raajaluusto, liikkuu hyvällä rotutyypillisellä sivuaskeleella vauhdikkaasti ja kevyesti, hieman kapeasti takaa, hyvin kulmautunut edestä, mukava käytös.

Lara – VAL-ERI:
Elegant medium sized female. Feminine well shaped head with clean expression. Scissor bite. Well angulated. Could have better spring of ribs. Elegant bone. Tight feet. Moves ok but I'd like to see more drive behind. Good coat.

Eli kukaan paimenista ei saanut kummempia tuloksia. Mutta junnut käyttäytyivät pääasiassa oikein nätisti. Kismettiä hieman ehkä jänskätti perjantaina isossa täydessä hallissa, mutta nopeasti se siitä pääsi yli. Geishaa taas ei paikka niinkään jännittänyt, mutta pikkuneidillä on selkeää roturasismia havaittavissa. Muut bordercolliet olivat ok, mutta jos vääränrotuinen ilmestyi yhtäkkiä jostain lähelle, niin sille sitten saatettiin irvistää. Ja jouduin jokaisena päivänä hieman vahtia näyttelykehässä, ettei G yritä napata tuomaria hihasta. Myyntiständeillä taas paimenista tuli kaikkien kavereita, jos vähäänkään oli maistiaisia tarjolla.

Koiramessut 2018

Taas oli se aika vuodesta, kun varmaan puolet suomalaisista koiranomistajista lähtee kohti Pasilaa ja Messukeskusta aiheuttaen kunnon ruuhkat. 

Systeri oli ilmoittanut Laran näyttelyyn lauantaille. Luna joutui menemään äidille hoitoon, koska minä en messarin näyttelyhintoja maksa, varsinkaan kun tiedän ettei toinen voi ERIä parempaa saada.   

Edellisistä vuosista poiketen, meidän siskopuolen vanhin poika halusi mukaan.  

Lähdimme lauantaiaamuna yhdeksän maissa ensin heittämään Lunan äidille ja siitä haimme sitten Atson mukaan ja päätepysäkki autolla oli Keravana juna-asema. Siitä ängimme melko täynnä olevaan R-junaan Laran, häkin ja vetokärryn kera. Pasilassa purkauduimme monen muun kanssa ulos.  

Olimme ostaneet liput valmiiksi, joten kävelimme kaikki sitten koirien sisäänmenoportille. Yllättäen tällä kertaa siruja ei tarkistettu ollenkaan (vrt. Viime vuonna tarkistettiin kaikilta ja emme meinanneet päästä sisään, kun heidän laitteensa ei löytänyt Laran sirua).  

Veimme häkin kehän reunalle, jossa tällä hetkellä menivät vanhaenglanninlammaskoirat. Täytyy sanoa että iso koira tavaroineen vie oikeasti aika paljonkin tilaa. Varsinkin kun jokaisella oli sellainen  XXXXXL häkki ja siinä vieressä samankokoinen trimmauspöytä ja tavarat vielä niiden vieressä. Löysimme meidän pienellä M-koon häkille lopulta sopivan kolon. Ängimme tavarat häkkiin ja lähdimme hetkeksi aikaa kiertelemään.  

Atson ollessa mukana, tuli suunnaksi rotutorit. Siellä sitten käytiin silittelemässä mm. Irlanninsusikoiria, venäjäntoyta, rotikoita ja mitä muita. Kerkesimme myös hieman kierrellä myyntikojuilla, kun systeri lähti E:tä vastaan lipunmyyntiin (E. Tuli esittämään Laran). 

Minulla oli ostoslista mukana mitä piti hankkia, mutta suunnitelmat muuttuivat kun Jakke lisäravinteet-ständin myyjä pääsi pitämään myyntipuhetta (ja se että tuotteet oli –20% alennuksessa). Olin ajatellut ostaa taas Biofarmin Cartivet+MSMn purkin nykyisen Apto-Flexin siirapin tilalle (meillä oli yksi pullo kokeilussa ja totesin ettei tule lisää. Aine itsessään varmaa oli hyvää, mutta siirapin annostelu niin hankalaa että jää itseltä kyllä hyllyyn tästä edespäin.) Jaken lisäravinteita olen katsonut aikaisemminkin, mutta hinnat ovat olleet niin suolaisia että ovat vielä jääneet hyllyyn. Nyt myyjä varmaan kymmenen minuuttia siinä niistä selitti ja näytteli erinäisiä kaavioita ja vertailutaulukkoja, että totesin että kokeillaan nyt sitten. Kokeiluun lähti Jakke Gluko+HA “kokeilupakkauksena”, menin siis tietenkin ostaa sen isoimman purkin, jotta se riittää pitkälle. Hintaa 500g purkilla oli 74€. Pohdin hieman myös monipuolisemman Agility-version ostamasta, mutta hinnan takia (n. 100e tarjoushintana) päädyin tähän. Jos tämä sopii, voisin sitä kokeilla seuraavalla kerralla. 

Laralla oli paljon rapsuttelijoita, jopa kesken ostosten tekemisen. Kuva: Atso

Jäimme vielä Atson kanssa pyörittämään onnenpyörää Acana ständille (saatiin 2 pussia kylmäkuivattuja herkkuja), kun systeri otti Laran ja meni jo kehän reunalle odottelemaan. Hetken päästä seurasimme perässä ja kehässä meni bc-urokset. Jonkin aikaa siinä tuli odoteltua, Laran vuoroa. Atso joko istui penkillä seuraten kehää, silitteli Laraa tai jutteli naapurikoirien omistajien kanssa (välillä siis rapsutettiin trimmauspöydällä makaavaa vanhaenglanninlammaskoiraa ja välillä jutteli vieressä olevan bortsun omistajarouvan kanssa). 

Kuva: Johanna

Lopulta nartut alkoivat ja usean junnun jälkeen tuli nuorten luokka. Laran luokassa oli neljä koiraa, joista pikkuneiti viimeisenä. Tuomari ei juoksuttanut koiria ensin yhdessä, vaan alkuseisonnasta otti suoraan yksilöarvosteluihin. Kaksi ERIä ja yksi EH oli edellä olevien nuorten tulokset ennen Laraa. Hieman siinä systeri epäili Larankin lähtevän EH:n kanssa kotiin, varsinkin kun neidin korkea häntä ongelma ei ole vielä rauhoittunut. Mutta kumminkin punainen lappu sieltä nousi. Koirat menivät taas riviin ja nyt ne juoksutettiin yhdessä. Laran vauhti on yleensä ollut ihan hyvä liikkeessä, tällä kertaa ehkä hieman tavallista hitaampi, mutta ei paljoa. Vauhti näytti vain todella hitaalta, kun luokassa oli kaksi ferraria. Lara ei varmaan ollut liikkunut kuin viisi metriä eteenpäin, kun nämä kaksi olivat jo juosseet kierroksen ja olivat takamuksessa kiinni.  

Lara esiintyi ihan hienosti (mitä nyt oli häntä ylhäällä yksilöliikkeissä), mutta jäi sitten kolmanneksi luokassaan.

Arvostelu: Kaunis pää, saksipurenta. Rinta saa vielä täyttyä. Erittäin hyvin kulmautunut edesta ja takaa. Hyvät takaliikkeet, kuitenkin ahtaat. Häntä kannettu hieman korkealla. NUO ERI NUK3

Systeri ja E. jäivät vielä katsomaan bc:iden loppukehiä, joten kävimme Atson kanssa taas kiertelemässä. Rotutorit käytiin uudelleen läpi ja käytiin silittelemässä Kennelliiton kaverikoiriakin. Pysähdyttiin myös Kennelliiton nuorten ständillä, jossa Atso sai opetella narulelun tekemistä. Atso oli ihan täpinöissään että Lara tulee lelusta tykkäämään, että taisi olla hieman pettynyt kun pikkuneiti olikin niin väsynyt ettei jaksanut innostua lelusta. Yritimme systerin kanssa sanoa, että katsotaan seuraavana päivänä kun Lara on levännyt niin lelukin varmasti kelpaa. Kävimme vielä kehän raunalla hakemassa systerin ja Laran, jonka jälkeen menimme syömään.  

Ruoan jälkeen kävimme tapahtumakehällä, jossa alkoi koiran aktivointivinkkejä antava ohjelma. Kehä täytettiin erilaisilla aktiviteettileluilla, joita pääsi kokeilemaan. Systeri ja Atso meni testailemaan leluja, kun itse istuin tavaroiden kanssa kehänreunalla.  

Sitten lähdimme shoppailemaan. Jos tekisi oikeasti järkevästi ja hermoja säästellen, pitäisi ostokset tehdä heti aamusta kun paikalle tulee. On nimittäin väkeä paljon vähemmän ja pääsee oikeasti tutkimaan ja katsomaan mitä tarjouslaareista löytyy. Tässä vaiheessa olikin jo todella ahdasta ja sai välillä vain tunkea massojen läpi jonnekin päästäkseen. Hauhaun pisteeltä lähti mukaan kasa luita että herkkuja, ANF ruokasäkki Lunalle ja Laralle Biomillin säkki. Biofarmilta, jolta piti lisäravinteita ostaa, totesin hintojen olevan sen verran korkeat että saan ne halvemmalla töistä. Lähti sieltä kumminkin mukaan PetRemedyn matkasuihke. Dog&Sportin osastolta lähti Lunalle lelu sekä turkoosi Leuchtie –valopanta. Tätä pantaa mietin jo viime vuonna messarissa ja tänä vuonna sitten päätin sen ostaa. 

Ongelmaksi koituikin sitten koko. Lunan kaulanympärys on n. 32-33cm, mutta tässä pannassa ei pitänytkään tietää sitä mittaa vaan päänympärys mitta. Siinä sitten pohdin oikeaa kokoa ja arvuuttelin 35cm ja 40cm välillä. Olin monta kertaa päätymässä 35cm kokoon, mutta sitten jäin miettimään että jos se ei sitten menkään siitä pään yli. Lopulta ostin kumminkin sen koon 40cm. Kotona sitten totesin valkanneeni juuri väärin, eli se koko 35cm olisi ollut se oikea. Tämä 40cm on iso, se roikkuu aivan alhaalla. Tosin ei niin iso kumminkaan että se valuisi pään yli Lunan kulkiessa kuonon maassa. Onneksi pannassa oli vielä lisävarusteena remmi, jolla se voidaan kiinnittää normaaliin pantaan, niin pysyyhän tuo sitten Lunan mukana ihan hyvin. Pannan saa myös Lunan takin päälle hyvin. Lara sai yhden aktiviteettilelun sekä joulupakettiin Ke-Hun lelun.

Sitten alkoi väsymys painaa itse kullakin ja minulla oli vielä raahattavana 30kg ruokaa, häkki ja muut ostokset kaljakärryillä kotiin, niin lähdettiin sitten taivaltamaan kohti juna-asemaa.  

Koiramessut 2017

Joulukuussa Helsingin Messukeskuksessa järjestettävät Koiramessut on Suomen suurin koiratapahtuma. Eniten väkeä tuo koiranäyttelyt, joita tänä vuonna järjestettiin kolme kappaletta; perjantaina Helsinki Winner, lauantaina Pohjoismaiden voittaja ja sunnuntaina Voittaja. Lauantaina oli myös epävirallinen pentunäyttely, joka keräsi ennätysmäärän osallistujia.

Tänä vuonna Koiramessut tarjosi bloggaajille mahdollisuuden päästä ilmaiseksi sisälle bloggaaja -passilla, vaatimuksena tietysti sisällöntuotto. Ilmoittauduin mukaan kun minun nyt muutenkin oli tarkoitus tehdä postaus aiheesta, nyt vaan käyn tietysti hieman monipuolisemmin asian läpi.

Olin paikalla vain lauantaina, kun systeri oli ilmoittanut Laran pentunäyttelyyn. Lunaa en viitsinyt messarin hinnoilla edes ilmoittaa, kun neidillä ei kumminkaan ole voittomahdollisuuksia. Varsinkin kun tiesin joutuvani kulkemaan Laran kanssa, en halunnut toista vetokoiraa ottaa muutenkin ahtaisiin tiloihin. Luna jäi siis kotiin jauhelihalla täytetyn luun houkuttelemana.

Lähdimme hyvissä ajoin, suunnitelma oli olla Messukeskuksessa yhdeksän jälkeen, kun Laran kehä oli arvioitu alkavaksi yhdenmaissa. Ajoimme autolla Keravan asemalle ja siitä hyppäsimme hieman kiireellä junaan. Matkahan ei sujunut siinä mielessä kovin hyvin, kun matkakorttia lyödessäni sain huomata että kortilla ei ollutkaan arvoa riittävästi että olisin saanut lipun ostettua. Junan ovet olivat menneet kiinni ja seuraava pysähdys oli vasta Tikkurilassa, kirosin siinä mielessäni että nyt jos lipuntarkastaja tulee, olen pulassa. Yritin nopeasti selvitellä tekstiviestilippua (mistä ei löytynyt enää tietoja mistään että onkohan se poistunut), latasin VR:n mobiilisovelluksen ja sieltä ostaa lippua mutta sekään ei onnistunut. Olimme saapumassa Tikkurilaan, ja pohdimme jo junasta poistumista. Lopulta HSL:n mobiililippu ratkaisi ongelman, kun Tikkurilan kohdalla sain lipun ostettua.

Messukeskukselle kun päästiin, oli sisäänpääsyn kanssa hieman hankaluuksia. Koiran kanssa piti kävellä melkein toiselle puolelle isoa hallia, mutta minä taas tarvitsin bloggaajapassin pääaulan suunnalta. Systeri joutui siis odottelemaan Laran kanssa ulkona kun minä menin sisälle selvittelemään mistä saan kulkulupani. Vaikka olin sähköpostilla saanut ohjeistuksen, oli paikalla olevat talkootyöntekijät hieman pihalla koko jutusta. Pääsin kumminkin läpi ja ohjeistuksen Lehdistökeskukseen.

Passin saatuani lähdettiin kiertämään systerin ja Laran kanssa hallia koirien sisäänkäynnille. Ihan kuin meillä ei olisi ollut jo tarpeeksi hankalaa, tuli sisääntulotarkastuksessa ongelmia vielä lisää. Systeri antoi Laran numeron ja rokotustodistuksen niiden tarkastajalle. Sitten kun tarkastaja vielä halusi tarkastaa sirun, niin sitä sirua ei löytynytkään millään. Varmaan pari minuuttia tarkastaja yritti sitä metsästää Laran niskasta (muisteltiin että siitä keskeltä niskaa se aikaisemmin on löytynyt) ja kävi vielä kaulan ja lavatkin läpi jos se olisi valunut alemmas. Tässä vaiheessa tarkastaja totesi että jos sirua ei löydy ei meillä ole asiaa sisälle. Systerin kanssa todettiin että kyllä se siru on aikaisemmin aina löytynyt, johon tarkastaja totesi että hänen laitteeseenkin on juuri vaihdettu paristot ja tähän mennessä kaikki sirut on löytynyt ongelmitta. Hän kumminkin soitti ja pyysi toista sirunlukijaa tuotavaksi ja käski meidät sivummalle odottelemaan. Siinä hänen soittaessaan kuulin kun hän sanoi sanan ”suomalainen” jolloin systerille kommentoin että voiko se vaikuttaa että siruhan on puolalainen. Tarkastaja lopetti puhelun, jolloin systeri sanoi että Laran siru ei ole kyllä suomalainen, jolloin tarkastaja itsekin katsoi papereista että siellä lukikin Puola. Hän alkoi siis soittaa uudestaan ja siinä odotellessa tuli kumminkin vielä etsimään sirua – joka nyt löytyikin heti siitä keskeltä niskaa.

 Varmaan sekä minä että systeri huokaistiin helpotuksesta ja tarkastajakin oli silleen että ”jaaha” tyylillä. Hän totesi puhelimeen että ei sitä sirulukijaa tarvittukaan. Sirunumero vielä tarkastettiin papereista, jonka jälkeen tarkastaja totesi että ulkomaalaisten sirujen kanssa tätä ongelmaa voi olla. Voisi kuulemma olla turvallisempaa että meillä olisi mukana sirulukija joka lukee varmasti ulkomaalaisia siruja, ettei joku kerta käy niin ettei järjestäjän lukija sitä oikeasti ollenkaan löydä. Hänkin kumminkin yritti kunnolla etsiä sitä sirua. Pitää varmaan pohtia sitä oman sirulukijan hankkimista, kustannuksenahan se ei ole mikään halpa, mutta säästäisi siltä mielipahalta ettei kilpailuun pääsisikään.

Väkeä oli ihan riittävästi.

Pääsimme siis sisälle ja kävimme ensimmäisenä käymään ulkoilualueella Laraa pissattamassa. Ulkoilualueelle oli levitelty pariin paikkaan puuhaketta ja heinää, johon koirat saivat tehdä tarpeensa. Ideana ihan kiva ja alue olisi ollut mukavampi jos koirien ulkoiluttajat olisi keränneet koiriensa jätökset pois. Suurin osa varmasti näin tekikin, koska tilanne olisi voinut olla paljon pahempi, mutta moni jätti läjät hakkeen joukkoon mistä niitä ei hirveän hyvin edes nähnyt. Koirankakkapusseja oli tarjolla paljon, mutta ne oli hieman hölmösti hallin sisällä. Jos niitä olisi ollut myös siinä ulkona, olisi saattanut useampi kerätä koiriensa läjät. Larahan ei suostunut tekemään mitään, kun se ei suostunut edes kävelemään hakkeen päällä. En tiedä tekikö outo pohja sen, vai onko pikkuneiti ottanut Lunasta mallia ettei muiden jätösten päällä voi kävellä. 

Ulkoilutusalue 

Jatkoimme matkaa ja lähdimme kiertelemään kojuja.

Koiramessuilla oli paikalla yli 100 myyjää ja esittelijää, osalla paremmat tuotetarjoukset kuin toisilla. Koirille oli tarjolla niin herkkuja, treenitavaroita, häkkejä, petejä, luita, leluja, vaatteita, ulkoilutusvälineitä, trimmivälineitä, lisäravinteita, oikeastaan lähes kaikkea. Omistajille sitten lahjatavaroita, vaatteita, näyttelyasusteita. Jos olisimme olleet järkeviä, olisimme tässä vaiheessa tehneet isoimmat ostokset, koska väkeä ei vielä ollut paljoa. Mutta ajattelimme ettemme jaksa sitten raahata niitä edestakaisin. Kiertelimme kojuja ja Lara pääsi käymään HauHaun ständillä pallomeressä. Isoon altaaseen oli kuulemma piilotettu erikoispalloja, jollaisen löytämällä sai palkinnon. Minä siinä ajattelin että Lara ei varmaan tajua edes etsiä sieltä mitään, mutta kuinkas ollakaan kuminen pallo sieltä löytyikin. Palkintona oli pussi HauHaun viljattomia purutankoja. Koska siinä ei ollut hirveää ruuhkaa, pikkuneiti sai peuhata pallomeressä vielä hetken aikaa ennen kuin jatkettiin matkaa.

Täällä on jotain! 

Löysinpäs!

Onnellinen bortsupentu.

Seuraava stoppi tuli Oscarin ständillä, jossa oli tarjolla maistiaisia kuivatuista herkuista. Lara oli tässä vaiheessa ihan täpinöissään, että tämähän on todella kiva paikka kun saa leikkiä ja nameja. Monella muullakin esittelijällä oli erinäisiä nameja ja ruokia maisteltavana, mutta hirveästi ei pennulle viitsinyt syöttää tai sitten oli juominen ja ulkona käynti ongelmana.

Kaksi käytävää oli täynnä rotutoreja, jossa oli 40 eri rotuyhdistyksen jäsenet valmiina kertomaan omasta rodustaan ja yhdistyksen toiminnasta, monella oli myös tarjottavana rotuyhdistyksen lehtiä kiinnostuneille mukaan. Tietysti paikalla oli myös paijattavia rotunsa edustajia. Suomi 100 – juhlavuoden takia kotimaiset rodut oli siirretty omalle osastolleen eri halliin.

Kennelliitolla oli Hau Life! ständi, missä sai mennä kyselemään koirista. Jos esimerkiksi koira oli suunnitteilla, mutta ei ollut varmuutta rotuvalinnasta antoi ständin henkilöt neuvoja ja suosituksia eri roduista. Hau Life! osastolla oli myös lava missä järjestettiin koira-aiheisia tietoiskuja sekä rotuesittelyjä.

Ständejä oli myös vakuutusyhtiöillä, jotka kertoivat omista koiravakuutuksistaan, Kennelliiton Nuorilla oli paja missä sai mm. tehdä koirille naruleluja, Kennelliiton Kaverikoirilla, eri maiden kennelliitoilla (siellä oli Puolakin mitä hieman ihmeteltiin!), Evidensialla ynnä muilla.

HauLife! Esittelyssä Cairnterrieri

Kennelliiton Nuoret ja lelutyöpaja

Messuilla myös esiteltiin erilaisia lajeja, kuten Nose Workia, Rally-tokoa, agilitya, paimennusta, Kaverikoiratoimintaa, Tukikoirien toimintaa ja tällaista isommalla lavalla. Luentotilassa oli luentoja mm. positiivisista koulutusmetodeista, kuntoutuksesta, koirien allergioista ja atopiasta, koirien tunteista. Näihin en päässyt itse tutustumaan kun muuta tehtävää oli sen verran, pitäisi melkein olla varattu koko päivä kiertelylle ilman koiria ja suunnitella menot aamusta iltaan. Nyt kun piti seurata yhden koiran kanssa näyttelykehiä ja toinen odotti kotona yksinään niin ei voinut hirveästi pitkittää messarissa olemista. Varsinkin osa luennoista oli sellaisia että olisin halunnut mennä kuuntelemaan.

Tällä pikaisella kierroksella mukaan tarttui Lunalle nivelravinteet, b-vitamiini sekä hammastahna Biofarmin ständiltä. Siitä suuntasimme kohti näyttelykehiä, kun E. oli Vanillan kanssa osallistumassa. Jäimme tosin vielä kiinni tasapainotyynyjen kohdalle ja Lara pääsi hieman treenailemaan. Olin noita luun muotoisia tasapainotyynyjä katsellut jo jonkin aikaa Lunalle takapäätreeniä ajatellen. En kumminkaan viitsinyt siinä heti sellaista ostaa kun ei innostanut ison tyynyn raahaaminen pitkin messukeskusta. Kävin kyllä sitten myöhemmin niitä uudelleen katsomassa, mutta kaikki oli jo menneet. Myyjät kumminkin tarjosivat samaan tarjoushintaan tyynyä postitettuna kotiin, joten nyt odottelemme sitten pakettia. Totesinkin että ehkä parempi niin, en tarvitse tyynyä heti näinä päivinä, eikä minun tarvinnut nyt sitä sitten yrittää kannella mukana.

Nähtiin me Cooperkin matkalla ja piti ottaa pienet painit

Lopulta pääsimme bordercolliekehien luokse, joka oli kolmesta kehästä keskimmäisenä ja täten reunat aivan täpöten täynnä. Pääsimme lopulta E:n ja Vanillan luokse ja Lara oli ihan fiiliksissä kun ympärillä oli paljon ihmisiä jotka halusi rapsuttaa. Vanillaakin pentu yritti mennä tervehtimään raapimalla kevythäkin ovea. Siinä Vanillan kasvattaja totesi että Lara taitaa jäädä pieneksi kooltaan, jos agilitykisoja ajattelisi niin Lara saattaa jäädä medeihin (kun suurin osahan on maxeja). Ollaan me sitä tässä hieman katsottu että Laran kasvu on ollut alusta asti hieman hitaampaa ja nyt viime aikoina ei enää kunnollista kasvua ole näkynyt. Joten epäilys on ollut että Lara saattaa jäädä mini-bortsuksi. Toinen kasvattaja, eli tämä jolta systeri oli alun perin ottamassa pentua, taas sanoi että Lara kyllä vielä kasvaa (etujalat oli kuulemma sen näköiset että kasvu ei ole vielä loppunut?) Saa nyt nähdä.

Vanilla puolestaan oli pudottanut lähes koko turkkinsa ja näytti omaankin silmään melko kaljulta. Vanillan kasvattajakin vaan naureskeli että neiti tuskin pärjää tuolla ulkonäöllä. E. kyllä yritti parhaansa mukaan pöyhentää turkkia jotta sitä edes näyttäisi olevan vähän enemmän.

Kehässä meni vasta urokset, joten Vanillan kehää joutui odottelemaan jonkin aikaa. Lara makoili keskellä lattiaa, jolloin totesin että lähden käymään kevythäkki ostoksilla. Minulla oli alunperinkin suunnitelmissa ostaa Lunalle uusit kankainen kevythäkki, kun neidin pentuhäkki meni silloin heti alussa rikki (Luna siis söi vetoketjun). Tähän mennessä käytössä on ollut metallihäkki, mutta sen raahaaminen on työläämpää. Jätin siis Laran systerille ja kävin uudelleen kiertämässä ständit ja hieman vertailemassa hintoja.

Lopulta päädyin ulkolaisen myyjän häkkeihin, mutta pitkään pohdin minkä kokoinen sen pitäisi olla. Muistelin että kotona oleva rikkinäinen oli M-kokoa, mutta tätä kokoa ei löytynyt kuin harmaana ja siinä ei ollut ”ikkunoiden” edessä verhoa. Lopulta tuli sitten ostettua punainen L-koon kevythäkki, hintaeroa kun ei ollut kuin vitosen verran. Onpahan Lunalla sitten tilaa kunnolla ja käy Larallekin tarvittaessa. Ja Larallehan se heti menikin kun pääsin takaisin kehänreunalle, laitoin häkin pystyyn ja laitettiin pentu sinne rauhoittumaan.

Nartut alkoivat, mutta samalla lähestyi Laran kehän alku. Puoli yhdeltä todettiin että meidän pitää alkaa siirtymään pentukehien luokse, jotka olivat aivan toisella puolella ja toisessa kerroksessa. Systeri kun ei keppinsä kanssa vielä kulje normaalia vauhtia. Kipitimme tavaroiden kanssa yläkertaan, jossa todettiin että kehät ovat myöhässä.

Siiri oli tolleri Coopperin kanssa melkein viereisessä kehässä ja olin lupautunut ottamaan kuvia jos vaan aikataulu niin sallisi. Joten parkkeerasimme siihen hetkeksi ja kerkesin kuvaamaan pojun ensimmäisen kierroksen kehässä. En voinut jäädä pidemmäksi aikaa kun Laran kehä lähestyi ja siirryimme käytävän toiseen reunaan. Meiltä oli unohtunut namit kotiin eikä keritty siinä siirtyessä käydä ostamassakaan mitään lisää (tajusin tämän vasta kehän reunalla), joten jouduin ottamaan Trixien makuroll-onin kehään.

Olimme tulleet ajoissa Messariin, jotta Lara kerkeäisi väsymään eikä pelleilisi niin paljoa kehässä. No, en tiedä olimmeko tulleet liian aikaisin jolloin pikkuneiti oli kerinnyt jo väsymisen jälkeen keräämään kierroksia kun mitään ei tehty. Voin sanoa että minulla oli kengurupiraija hihnan päässä. Seisominen sujui hyvin, mutta liike... Tuomari pyysi ensimmäisenä kiertämään ympyrän. Yritin siinä kieltää ja rauhoittaa neitiä joka hyppi ja repi hihnaa tai roikkui lahkeessa, mutta se tuntui aika mahdottomalta. Kierroksen jälkeen oli seisotus. Tuomari hieman ihmetteli Trixien dödöä (näytin että herkusta oli kyse) ja tunnusteli neidin. Lara seisoi pääasiassa hyvin, kertaalleen jouduin kiepauttamaan sen ympäri kun liikuttiin liikaa eteenpäin.

kuvan ottanut systeri, vahingossa meni muokatessa mun vesileima.

"Liikkuu rodunomaisesti" ... hmm... :D 

Huokaisin helpotuksesta kun kehäsihteeri sanoi Laran saavan KP:n, ei meidän suoritus sitten ihan pieleen voinut mennä. Lara oli ainoa pieni pentu, joten menimme kehän reunalle kun isommat pennut menivät kehään. Siinä oli neljä narttua ja näistä vain yksi sai KP:n. Eli menimme sitten uudestaan kehään tämän vanhemman pennun kanssa. Meidän liikkuminen ei sujunut edelleenkään, ensimmäinen kierros oli jotain kamalaa, toisella kierroksella alkoi jo neidin jalat pysyä maassa. Ei siis tullut yllätyksenä että vanhempi pentu voitti nartut. Lara oli siis toinen.

Mutta Lara sai todella hyvän arvostelun:

”Hyvän tyyppinen mittasuhteiltaan. Sopusuhtainen. Hyvä pää. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä rintakehän muoto. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu rodunomaisesti. ”

Tuosta liikkumisesta emme olleet samaa mieltä tai sitten tuomari näki jotain mitä me emme, kun ei se liikkuminen meinannut sujua ollenkaan. :D

Siirryimme takaisin aikuisten bortsujen kehän luo, jossa Vanilla oli yllättäen voittanut Avoimen luokan! Kehässä meni sillä hetkellä veteraanit, joten ei tarvinnut kauaa odotella paras narttu –kehän alkua. Kun Vanilla pääsi häkistään ulos, heitimme Laran sinne hetkeksi jotta pääsin kuvaamaan. Kehässä oli narttuja 11 kappaletta ja parin juoksukierroksen jälkeen tuomari valitsi neljä jatkoon. Kalju Vanilla oli yksi niistä. Nämä neljä vielä juoksivat ympyrää, jonka jälkeen tuomari sijoitti veteraanin ykköseksi, mutta Vanilla tuli toiseksi! Koska ykkönen oli jo MVA, sai Vanilla SERTin sekä CACIBin. SERT oli Vanillan kolmas, eli nyt neidiltä puuttuu vain hyväksytty luonnetesti tai paimennuskoe muotovalion arvoon.

Näyttelythän jatkuivat vielä, eli rotunsa paras jatkoi ryhmäkehiin ja siitä BIS-kehään jotka käytiin isolla lavalla. Nämä kehät jatkuivat melko pitkälle iltaan, mutta onneksi niitä pystyi seuraamaan myös livenä kotoa.

Piti minun antaa Vanillankin maistaa herkkudödöä ja hyvin näytti maistuvan :D 

Voittajille oli kunnon kuvauspaikat ja jonoa niihin oli myös mukavasti.

Lähdimme siitä vielä hetkeksi kiertelemään ja tekemään loppuostoksia, mutta täytyy sanoa että reilu kuusi tuntia seisomista ja kävelyä messarissa oli tehnyt jo tehtävänsä. Plus monet kehät olivat jo loppuneet eli monet olivat siirtyneet ostoksille eli ahdasta oli. Haimme HauHaun osastolta luita ja herkkuja, sekä toisesta ständistä tokoon merkkejä sekä Lunalle lyhyen (1m) grippiliinan rallya ajatellen. Nykyinen hihna on niin pitkä että kerään sitä käsiin ja sitten se kiristyy liikkeessä, joten parikin suositteli hankkimaan hieman lyhyemmän hihan. Ruoat oli myös hyvässä tarjouksessa (esim. Anf 2kg säkki oli 5€, kun normaalisti se on n. 20€!) mutta meillä kun on kotona nyt varmaan se 20kg ruokaa odottamassa, niin en viitsinyt ostaa lisää vaikka halpaa oli. Yksi Dentastix pakettikin lähti mukaan 5 euron hintaan.

Systeri olisi halunnut Laralle vielä fleecehihnan sekä palkkalelun, mutta meillä molemmilla oli paikat jo niin kipeänä, että päätimme lähteä kotiin. Haimme ostamani kevyt häkin kehän reunalta ja lähdimme raahaamaan tavaroita kohti asemaa ja kotia.