Hei me tanssitaan!

Meidän seura järjesti koirantanssikoulutuksen lauantaina 24.11. Edellinen koulutus oli joskus keväällä ja jälkeenpäin hieman harmittelin kun en siihen tajunnut ilmoittautua. Olen pitkään ajatellut, että tämä on yksi laji mikä ei vaan ole meitä (tai tarkalleen ottaen minua) varten. Mutta nyt kun on muutaman vuoden seurannut mm. Cruftsia ja siellä esitettäviä koirantanssinäytöksiä ja treenannut rallya, niin olen alkanut pohtimaan että voihan sitä kokeilla.  

Joten kun tämä uusi mahdollisuus lajinkokeiluun tuli ajankohtaiseksi, laitoin ilmon menemään. Kouluttajana koulutuksessa oli Nadja Böckerman. Aamulla oli kaksi tuntia aloittelijoille, ensin tunti freestylea ja sitten tunti heelwork to musicia. Ilmoitin Lunan molemmille tunneille. Iltapäivällä oli sitten yksilöohjausta edistyneemmille koirakoille. 

Neiti tosissaan aloitti juoksunsa tuossa viikko takaperin, joten jouduin vielä varmistelemaan että saammehan osallistua koulutukseen. Kerran lupa myönnettiin (housut jalassa), ajoimme lauantaiaamuna hallille. 

Koulutuksessa meitä oli neljä koirakkoa ja sain todeta että joko näiden lajien aktiivit on vähäiset tai minä olen ollut jo tarpeeksi kauan seurassa, kun kaikki kurssilaiset paitsi yksi oli tuttuja. 

Tunnin alussa kouluttaja kävi hieman läpi freestyleä yleisellä tasolla ja kyseli jokaiselta mitä lajista tiedetään. No, oma tietoa rajautuu siihen että videoita olen katsonut ja Luna nyt osaa aika hyvin monia temppuja jo ennestään. Kouluttaja myös sanoi että jos mietitään alokasluokan ohjelmantekoa niin hän suositteli ettei tekisi siitä paljoa vähimmäisvaatimusta pidempää. Hän kuulemma tekee alokasluokan esityksenä niin että ne on juuri sen vaaditun 1,5 minuuttia. Ja kuulemma vaikein asia on löytää sopiva musiikki. Musiikki ei tietenkään saa olla koiran tempolle sopimaton, eli hitaammalle koiralle ei kannata valita nopeaa musiikkia ja toisin päin. Sopivaa musiikkia voi myös hakea kuvaamalla ensin videolle erilaisia temppupätkiä ja sitten tietokoneella laittaa videon pyörimään, siihen päälle erilaisia musiikkeja soimaan ja katsoa miten liike sopii valittuun musiikkiin. Toinen vinkki oli että alokasluokkaan ei kannata miettiä vielä mitään hirveän vaikeaa. Kuulemma paljon koiransa kanssa jo tehneenä ja harrastaneena monet yrittävät tehdä jo alokasluokan numerosta turhan vaikeaa. Alokasluokka pitäisi pitää ennemmin koiralle mahdollisimman helppona ja valita koiralle varmat temput, jotta siitä tulisi mahdollisimman positiivinen suoritus.  

Sitten hän näytti oman koiransa kanssa joitain liikeitä, jonka jälkeen me harjoittelimme vuorostaan hänen näyttämiään liikkeitä. Osa oli ihan helppoja ja meillekin ennestään tuttuja kuten kieppiä, pujottelua ja tassunantoa. Näitä sitten hieman vaikeutettiin, eli koira esimerkiksi kiersi ensin ohjaajan ja sitten kiepsahti ympäri (eli teki periaatteessa kahdeksikon). Pujottelua tehtiin sekä eteen että taaksepäin, jossain vaiheessa jopa Luna peruutti pujotellen. Tassunantoa, tai pikemminkin nostelua yritettiin eri etäisyyksiltä ja myös sivulla. Neiti ostaa kyllä nostaa molempia tassuja ja läppästä jalkaa tassulla, mutta tuo sivulla liikkuminen ja tassujen nostelu oli vaikeaa. Harjoiteltiin me myös rekvisiittakepin kanssa, jonka ympäri koira sai pyöriä ja otettiin me pari pientä hyppyäkin.  

Tässä pientä videota sitten kun kerrattiin kotona, en tajunnut vielä tässä vaiheessa kuvata treenejä. 

Sitten alkoi ensimmäinen tunti olemaan ohi. Pidimme pienen tauon ennen HTMn alkua.  

Seuraava tunti alkoi kuten edellinenkin. Kouluttaja kertoi lyhkäisesti mitä HTM on, eli seuraamista musiikin tahtiin. Kävimme läpi eri positiot mitä HTM:ssä on ja mitä niissä vaaditaan (tarkka paikka). Olin ensin ajatellut että tämä olisi näistä kahdesta se “helpompi” kun kyllähän Luna seurata osaa, mutta sitten kun paikasta ollaankin tarkempia ja osa positioista oli aivan vieraita ja hankalia, niin ei tämä niin helpolta enää tuntunutkaan. Aloitimme eri positioiden harjoittelulla. Otin Lunan kanssa ensin “väärinpäin” vasemmalla olevan position, mikä olikin neidille todella hankala. Kyllä siinä muutamia onnistumisia saatiin, mutta pääasiassa Luna pyrki perusasentoon. Jossain vaiheessa aloin miettimään että en haluaisi neidille mielikuvaa että perusasentoon tuleminen on väärin, onhan toko meidän päälaji kumminkin. Joten vaihdoin position edessä olemiseen. Tämän Luna tuntui tajuavan nopeammin, kun hänellä ei oikeastaan ollut muuta tuttua liikettä mitä tarjota.  

Tämän jälkeen otimme tempon vaihtoja tutussa seuruupaikassa (vasemmalla), tämä ei tuottanut Lunalle oikeastaan ongelmia ja yllättäen neiti piti paikkansakin todella hyvin vaikka kuinka tuli hypeltyä erilaisilla askelilla. Oikeastaan hidas kävely oli ainut missä takamus meni maahan.  

Loppuun puhuttiin vielä positioiden vaihdoista ja miten monella eri tavalla niitä pystyi vaihtamaan. Rally-tokosta saa jo paljon erilaisia vaihdoksia käytettäväksi, kuten edestä ja takaa siirtymisen, jalkojen välistä pujottelun. Kouluttaja näytti myös tässä että koira voi myös peruuttaa jalkojen välistä. Tässä hän sitten kysäisi että onnistuuko se meiltä. Katsoin Lunaa ja mietin että eipä olla koskaan yritetty, mutta neiti on niin yritteliäs että sen kanssa on helppo kokeilla asioita. Eli vaikka se ei tiedä mitä pitäisi tehdä, Luna ei jäädy vaan yrittämällä yrittää. Parin kokeilukerran jälkeen sain Lunan peruuttamaan jalkojeni välistä. Isoin ongelma liikkeessä oli tähtäys, neitihän oli peruuttamassa vain suoraan ja täten törmäsi toiseen jalkaani muutamaan otteeseen ennen kuin osasin ohjata sen kunnolla jalkojen välitse.  

Tässä oli meidän ensimmäiset koiratanssiin tutustuvat treenit ja ehkä ei kumminkaan viimeiset. Voisin kuvitella että ehkä joskus voisin Lunan kanssa treenata niin että mentäisiin freestylen kisoja kokeilemaan, mutta luulen tällä hetkellä meillä menevän aika tokoon ja rallyyn. Temppuja tietysti voi treenata ihan tässä ohella huvikseenkin ja tätä tulevaisuudessa silmällä pitäen. Kisoihin treenailua voidaan katsota kun saadaan jompikumpi toko/rally alta pois tai jos jäädään kunnolla jumiin ja tarvitaan taukoa. 

Talkootöissä

Täytyy heti ensiksi myöntää että tuli kirottua jo HSKH:ta vaikka jäsenenä olin kerennyt olemaan vasta vähän aikaa. Laitoin jäsenpyynnöt HSKH:n jäsenten fb-ryhmiin, pyynnön päästä postituslistalle ja seurailin tarkkaan heidän nettisivuja odottaen että milloin alkaa tokoryhmiin ilmoittautuminen. Kun ryhmiin hyväksymistä ei tapahtunut eikä sivuja päivitetty niin päätin laittaa asiasta viestiä. Hetki meni ja sain kuulla että tokokurssien haku oli päättynyt samana päivänä kun jäsenyyteni vahvistettiin. Teki mieli lyödä päätä seinään ja kovaa. Laitoinkin hieman noottia asiasta että jos heidän sivuillaan olisi ollut tieto hakuajoista, olisin kerinnyt laittamaan heti liittymispäivänä kurssihaun. Minulle myös selvisi, että minua ei ole jäsenlistoillakaan ennen ensikuun puoltaväliä, tai oikeastaan olen listoilla, mutta kaikilla on vanhempilista käytössä jossa nimeä ei näy. HSKH:n näyttelyjaoksen vetäjä kyseli tietoja kun laitoin heidän ryhmään liittymispyynnön, ja hän kertoi että uusi lista tulee kerran kuussa – juuri samana päivänä kun uusille jäsenille lähetetään laskut ja vasta laskun maksamisen jälkeen pääsee listoille. Eli minä näyn sitten vasta syyskuun puolessa välissä julkaistavassa jäsenlistassa, mikä on sinällään hieman hölmöä kun ei sitä oikein toimintaakaan pääse mukaan kun ei näy millään listoilla.

Pari päivää meni ja pohdin kehtaanko laittaa tokojaoksen vetäjälle viestiä, koska kyseessä oli meidän viime kevään ja syksyn kouluttaja Jenni Koirakeitaalta. Päätin sitten laittaa sähköpostia ajatellen että en siinä mitään menetä jos en voitakaan. Jenni sitten ottikin Facessa yhteyttä ja lupasi laittaa viestiä eteenpäin että minulla olisi kiinnostusta kursseihin. Sanoin että jos ryhmiin ei vaan mahdu, niin jos pääsisin edes jonoon.

Hänellä itsellään oli loppuvuodesta ”omat ongelmat” 5 kerran lyhytkurssi ,  johon lupasi ottaa minut kunhan lupasin talkoilla ahkerasti. HSKH:llahan on 20 tuntia vuodessa vaatimus talkootöihin ja kuulemma kursseillehakijat laitetaan yleensä kylmästi tuntien mukaiseen järjestykseen.  Toisin sanoen minä olen siis listalla viimeisenä, juuri liittyneenä 0-talkootuntisena. Laitoin siis myöhästyneen hakemuksen menemään, johon sainkin jo vahvistuksen. Yhdistyksen hinnat on jotain positiivista, okei jouduin maksamaan 50€ jäsenmaksun ja 50€ liittymismaksun, mutta nämä rahat korvautuvat melko nopeasti kurssien hinnalla. Tämä 5 kerran kurssi kustantaa  45€, eli 8€/tunnilta. Koirakeitaalla ja muualla tunnit ovat normaalisti sen 17-20+e/tunnilta, eli pääsen puolet halvemmalla. :)

 Minulla vaan oli suunnitelmissa että olisin voinut korkata sen voittaja-luokan vielä tämän vuoden puolella, mutta en tiedä uskallanko jos en saa syksylle mistään ohjattua kurssia… Elättelen vielä toiveita että joku peruisikin osallistumisensa ja mystisesti pääsisinkin syksyn kurssille.

Päätin sitten lunastaa lupaukseni ja ilmoitin itseni seuraavalla viikolla pidettäviin agilitykisoihin talkoilemaan. Siellä oli iltavuoromahdollisuus ja Jenniltä sen mahdollista aloitusaikaa kysyessäni J. sanoi sen olevan normaalisti siinä 16-17 paikkeilla. Olin sinä päivänä töissä 15 asti joten ajattelin kerkeäväni ihan hyvin. Sain vielä systerinkin mukaan kerryttämään minulle tunteja. Laitoin molemmille suunnilleen samat työtehtävät, mutta itselleni vielä valokuvauksen siihen päälle. Pienoinen shokki tulikin kun aikataulut julkaistiin ja siellä oli tieto, että iltavuoro alkaisi klo 14. Onneksi minut oli laitettu valokuvaamaan ja edellinen kuvaaja olisi paikalla 15.30 asti.

Ensikertalaiselle annetut ohjeet talkootöistä oli hieman vajavaiset. Ilmottautumispaikka oli ohjeiden mukaan viestissä mainittu paikka/henkilö X, ainut vaan että sitä ei itse paikkaa ei viestissä lukenut. Minulle piti tulla myös kuvausohjeet erikseen (ymmärsin itsekin että sijoittujat halutaan kuvattavan ja ehkä yleisesti kisoja, mutta jos heillä olisi ollut jotain muita eritysvaatimuksia), mutta kun ei niitä keskiviikon jälkeen edelleenkään kuulunut niin laitoin sitten kyselyä eteenpäin. Tähän viestiin ei vaan koskaan vastattu. Tuntui hölmöltä lähettää systeri sinne heti kahdelta kun ainut mitä osasin hänelle ohjeistaa oli se mihin auto jätetään. Myöskin kuvien lisääminen HSKH:n Google+ kansioon ohjeistus oli vanhentunut eikä ohjeita voinut seurata kun ei sellaisia valikkoja enää löytynyt mitä ohjeet väittivät. Google+ on itselle ihan vieras, joten jouduin hieman tekemään töitä jotta löysin kohdan mistä kuvat sai lisättyä

Itse ajaa hurautin sitten sunnuntaina suoraan töistä kisoihin. Systeri oli jo päässyt hyvin lähetin hommiinsa sisälle ja minä sitten vain otin liivit päälle ja aloin kuvaamaan.

Ja ihan tiedoksi, jos minä täällä joskus vielä valitan siitä että tapahtumien kuvat tulevat liian hitaasti (en tiedä olenko sitä ääneen koskaan täällä maininnut, mutta minua on ärsyttänyt kun en saa tapahtumista kuvia blogiin moneen päivään.) Nimittäin siinä neljässä tunnissa kun olin paikalla tuli kuvia otettua 2500. Minulla olikin sitten tavallista isompi jälkityö käydä kaikki kuvat läpi pariinkin kertaan (ensin poistin kaikki tärähtäneet, seuraavalla kierroksella turhan samankaltaiset kuvat). Sain karsittua kuvat alle puoleen, lopulta jäljellä oli ”enää” vajaa 1300 kuvaa. Isoin työ oli Lightroomin kanssa sitten kuvien jälkikäsittely, vaikka myönnän että loppupuolella aloinkin painamaan auto-nappia tiuhempaan ja korjaamaan jos tarjotut asetukset menivät pieleen. Tein kuvien kanssa töitä sunnuntai-illan, lähes koko maanantaipäivän sekä vielä tiistai-iltana sain lopulta kuvat valmiiksi. Viimeisinä päivinä tosin valikoin jokaisesta koirasta pari-kolme onnistunutta kuvaaja siirryin seuraavaan koiraan, toisin kuin alussa käsittelin jokaisen onnistuneen kuvan.

 Lopputuloksena kuvat karsiutuivat vielä alle puoleen, eli valmiita julkaisukelpoisia kuvia oli arviolta 400. Kuvien käsittelystä saa onneksi kaksi tuntia talkootyötä lisää, mutta siihen nähden paljon minulla tuli käytettyä aikaa niihin ei tuo kaksi tuntia ole mitään. Myönnettäköön että työtäni hieman hidasti Lunan ja Laran jatkuva vahtiminen, systeri onnistui maanantaina hevosen selästä pudotessaan murtamaan nilkkansa ja minä olen nyt sitten kotona yksin näiden kahden kanssa. Töissä ollessani mummi käy kertaalleen ulkoiluttamassa koirat ja äitini on tullut omien töidensä jälkeen tänne siksi aikaa että minä tulen kotiin. Mutta loppuajan minä sitten juoksen pennun kanssa ulkona, vahdin ettei tule tilanteista jossa Luna ärähtäisi pennulle, vahdin ettei leikkiessä Lara hyppää sängylle tai tarkemmin sieltä itse alas liukkaalle lattialle, vahdin ettei pentu yritä syödä huonekaluja, mattoja, sähköjohtoja, nimeä itse loput…

Jos jotakuta kiinnostaa niin lisää kuvia kisoista löytyy näistä linkeistä:

MEDIT

MAXIT

MAXIJOUKKUEET

Mutta mitä tästä opin, en kovin helposti suostu enää agilitykisoihin kuvaajaksi, teen mieluummin jotain muuta työtä. Voisin kyllä kuvata jotain tokokoetta paljon mieluummin, kun 4 tunnissa ei kokeessa kerkeä käydä kuin vajaa 20 koiraa. Ei niitä kuviakaan kertyisi ihan samalla tavalla. :D

Eli nyt minulla on tehtynä 4+2 tuntia sekä systeriltäni saamat 5 tuntia eli yhteensä 11 talkootuntia, eikä minua vielä edes näy listoilla. Toivottavasti he kumminkin osaavat lisätä tunnit siihen listaan missä nimeni näkyy.

Ajattelin tässä kokeilla josko minulla olisi mahdollisuus päästä rally-tokoryhmään tälle syksylle, jos tuo toko ei onnistu. Sekä minun että Lunan pää tarvitsee jotain tehtävää, kun koko kesä on tullut enemmän tai vähemmän lomailtua. Voihan se olla etten pääse niihin(kään) ryhmiin, rally kun on kumminkin tällä hetkellä tokoa suositumpi laji ja minulla kun ei ole ne talkootunnit täynnä (tuskin hirveästi katselevat että yli puolet tunneista on kerätty 2 viikon sisään liittymisestä…) , mutta yritetään.

Lunan ja Laran yhteiselosta vielä tähän loppuun. Nämä tässä hiljalleen lähenevät edelleen, tytöt ovat jo hieman avustuksella leikkineen repimisleikkiä samalla lelulla (minä olen toiminut erotuomarina ja pitänyt sormea lelun keskellä ja vahtinut ettei toinen omi lelua) ja pureskelleet jopa samaa luuta samaa aikaa. Tämä tosin meni niin päin että Laralla oli luu ja Luna meni sitten kokeilemaan joskos hän saisi sen otettua. Kun luu ei irronnut (Luna teki pientä nykivää liikettä, eli ei repinyt edes tosissaan), vanhempi neiti tyytyi nakertelemaan sen toista päätä. :D Olisin kyllä puuttunut tilanteeseen jos Luna olisi sen luun pennulta oikeasti vienyt.

Tilanteita että Luna ärähtää liian kovaa pennulle tulee suunnilleen kerta viikkoon ja sekin on enimmäkseen johtunut meidän omasta huolimattomuudesta. En nyt muista olenko täällä jo maininnut, mutta Lunan ongelmahan on ns. vapaata riistaa olevat luut/lelut. Eli siis lattialla lojuvat ei kummallakaan koiralla sillä hetkellä käytössä olevat tavarat. 

Nimimerkillä tänä aamuinen tilanne, annoin Laralle pienen jännepalan syötäväksi, jota se ei sitten kumminkaan syönyt. Luna otti jänteen ja vei sen eteiseen, mutta ei syönyt sitä. Jossain välissä jänne oli kulkeutunut keittiöön ja molemmat tytöt oli keittiön toisessa päässä. He lähtivät kulkemaan kohti jännettä, jolloin Luna luuli Laran yrittävän ottaa jänteen ja aloitti riidan. Jos olisin taas osannut ennakoida ja nostaa sen pahuksen jänteen pois, kun Lara ei sitä syönyt kuten tavallisesti, ei Lunallakaan olisi tullut tarvetta siitä tapella. Eli ihan oma moka. Larankin tosin on alkanut oppimaan että vaikka Lunalla tulee näitä yllättäviä omituisia raivopuuskia, se myös rauhoittuu yhtä nopeasti. Pari minuuttia raivopuuskan jälkeen nuo saattavat taas jo painia keskenään ilman mitään ongelmaa.

Lunan käytös lenkkeillessä on taas ottanut hieman takapakkia. Jos Lara on mukana kävelyllä, Luna on alkanut kunnolla rähjäämään toisille koirille. Yksin kävellessä ongelmaa ei ollut vaan Luna käveli muiden ohi kuin ne olisi ilmaa. Pari kertaa kun tämä remmirähjäys tapahtui ja käskyt eivät menneet perille sitten millään ja hyvä ettei nahkahihna polttanut käteeni palovammoja, lähetin systerin ostamaan suhinapullon eläinliikkeestä kun meidän edellinen oli tyhjentynyt. Suhina ostettiin alun perin siksi kun Luna kävi kunnolla Lolan päälle ja silloin kun Luna aloitti vaunulla rähisemään jokaisella ohittajalle tai grillille tulijalle ja nämä saatiin nätisti kitkettyä pois kun pääsin lopulta palkkaamaan oikeasta toiminnasta.

Pari kertaa kun päästin lenkillä Lunan raivotessa lyhyen suhauksen taskussa, tajusi neitikin ettei se rähjääminen ollut toivottavaa. Nyt taas ohitetaan muut koirat ihan siedettävästi Larankin ollessa mukana.

Luna on jopa kelpuuttanut Laran vierelle nukkumaan, vaikkakin se vaan tuli eikä kysynyt asiaa Lunalta. :D 

 Jostain syystä pentuja on nyt jokapaikassa ja jokaisella, työkaverilla on pari viikkoa Laraa vanhempi cockerspanieliuros (näykäy- aka sekalinjanen), joten mikäs on pennulle parempaa kuin toisen pennun seura. Kävimme siis työkaverin luona kyläilemässä. Lara hieman vierasti iloista päälle hyppivää pentua ja vierasta paikkaa ensimmäisen vartin ja sitten taisi tyttökin hiffata idean ja pennut aloittivat kunnon rallin.

Välillä ei vaan jaksanut enää rallitella ja piti ottaa hetken lepotauko.