Rally-tokoa, mätsäröintiä sekä sairastupailua

 Aloitimme Geishan kanssa maaliskuun puolessa välissä koirakoulu Karvoihin Katsomatta järjestämällä rally-tokon jatkokurssilla. Pääsimme jälleen kerran uuteen paikkaan, kun tämä kurssi järjestetään Rallitassun Jokelan treenihallissa.

Jokaisen tunnin alussa otetaan ensin hieman kontaktipeliä, jonka jälkeen treenataan jotain tiettyä aihealuetta. Ensimmäisellä tunnilla oli koiran kiertämiset (eli istu-maahan-kierrä koira, tai istu-seiso-kierrä koira). Toisella tunnilla meillä oli alo- ja avo-luokkien eteenistumiset, eli liikkeestä eteen istu sekä perusasennosta eteen istu, sekä eteen istuminen ja 1-2-3 peruutukset.

Lopputunnista kouluttaja rakentaa lyhyehkön radan (6-9 kylttiä), jossa on näitä treenattuja kylttejä.

Geishalla ei nämä yksittäiset liikkeet ole ongelma. Pikkuneiti osaa aikalailla kaikki alokasluokan liikkeet ja osan avoimestakin luokasta. Ja oikeaa puolta on treenattu myös ahkerasti. Geishalla vielä on ongelma oikeastaan kaikki muu mitä radalla tai sen vieressä on. Neiti on kesken suorituksen mennyt ihmettelemään agilitypuomia ja keinua.

Toinen ongelma on oikeastaan seuraamisessa. Olen saanut Maaritin opeilla Geishan seuruuta paljon paremmaksi, mutta nyt neidillä on sama ongelma kuin Lunalla oli aikanaan, eli heti kun seuraamisesta saa palkkanamin, Geisha on sitä mieltä että tehtävä loppui siihen ja lähtee muualle.

  

Kävin myös Geishan kanssa äkkilähdöllä ensimmäistä kertaa match showssa. Huomasin vapaapäivänäni, että Bisquit järjesti mätsärin Vantaalla Myyrmannissa. Systeri oli vähän pohtinut, että pitäisikö Lara ja Geisha ilmoittaa toukokuun alussa näyttelyyn. Kismet on toki tuolloin vielä saikulla. Joten mielessä kävi, että pitää nyt saada pikkuneidille sitten mahdollisimman paljon kokemusta kehäkäytöksestä, jotta sen kanssa kehtaa mennä minnekään. Vantaan mätsäriin oli ennakkoilmoittautumisaika jo päättynyt, mutta laitoin kumminkin sähköpostia ja mahduttiin mukaan heti ensimmäiseen ryhmään.

Joten pakkasin pikkuGn autoon ja lähdettiin kohti Myyrmannia. Voin sanoa, että perille päästyäni ja sitä mätsäripaikkaa etsiessäni sieltä parkkihallista, meinasi jo itku päästä kun en millään sitä löytänyt. Olin lähtenyt hyvissä ajoin, ajatellen että olen paikanpäällä noin puoltatuntia ennen kehän alkua, jotta Geisha saisi totutella alueeseen. No, ajoin parkkihalliin kyllä ajallaan, mutta ohjeissa luki match shown pidettävän kerroksessa -2. Ajoin ensin ensimmäisen kierroksen etsien jotain, mistä näkisin että missä kerroksessa olin. Missään seinällä ei ollut mitään merkkiä kerroksesta. Sitten tulin kohtaan, mistä pääsi yhden kerroksen ylemmäs ja siinä luki ”pohjakerros”. Kävin vetämässä kierroksen siellä, enkä edelleenkään löytänyt mätsärialuetta saati tarkempaa tietoa mikä kerros tuo pohjakerros oikeasti oli. Palattiin hetken päästä takaisin alempaan kerrokseen ja ajoin jälleen ympyrän, aiheuttaen varmaan muille autoilijoille päänpudistuksia, kun tajusin pariin kertaan olevani kaistalla, mikä on menossa hallista ulos. Lopulta jouduin vaan pysähtymään johonkin parkkiruutuun ja yritin netistä etsiä onko missään minkäänlaista karttaa alueesta. Eihän sitä löytynyt, joten aloin taas tavaamaan sähköpostiin saamaani ohjetta. Sieltä lopulta löysin kommentin, että X sisääntulosta tullessa mätsärialue on vasemmassa nurkassa. Mietin hetken että kuulostaapa tuo tutulta ja kurkkasin olkani taakse jossa oli lähin sisääntulopaikka. Ja sama nimihän siinä roikkui heti yläpuolella. Totesin siis olevani aivan alueen vieressä, joten käynnistin auton ja lähdin vetämään vielä kierroksen, jotta pääsin ajamaan lähemmäs vasenta nurkkaa. Ja sieltähän se rajattu alue sitten löytyikin. Olin käyttänyt melkein 20 minuuttia ajaessani ympäri parkkihallia ja lopulta ollut aivan sen vieressä.

Mätsäri oli jaettu useampaan ryhmään ja yhdessä ryhmässä oli aina 10 koiraa kerrallaan. Geisha oli kolmantena vuorossa. Odottelimme siinä kehän reunalla totutellen ensinnäkin uuteen ympäristöön (=parkkihalliin) ja siihen, että siinä oli ympärillä useita muita koiria, joista osa juoksee ohi. Neiti pystyi melko hyvin luopumaan ja olemaan välittämättä paikallaan olevista koirista, mutta liikkuvat/juoksevat koirat olivat vaikeita. Kehässä onneksi olimme parista se ensimmäinen, joten saimme juosta ilman edellä olevaa koiraa. Eihän tuo meinannut ravissa hirveästi pysyä ja silloin kun pysyi, oli kontakti vahvana. Seisominen sujui hyvin, mitä nyt neiti ei arvostanut tassujen siirtelyä. Tuomarin hiplailutkin sujuivat kokemukseen nähden ihan hyvin, mutta hieman Geisha meinasi väistää kun takapäätä tutkittiin. Tuomarin ohjeesta liikutin neitiä hieman eteenpäin ja otettiin takapäähän koskeminen uudelleen, mutta edelleen pikkuG yritti sitä väistää. Ihmettelin tätä hieman, kun viimeksi kun Jatapetillä käytiin ostoksilla, antoi Geisha myyjän hiplata ihan kiltisti. Systeri osasi sitten sanoa mätsärin jälkeen kotona, että Geishan ollessa edellisenä päivänä eläinlääkärillä sen runsaan pissaamisen takia, niin lääkäri oli tutkinut aika voimakkaasti alavastan aluetta. Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että se nyt tuntunut kovin kivalta.

No, hiplailusta siirryttiin juoksuosuuteen, jonka muuten meni melko lailla samalla tavalla kuin alussa, joko sitä yritettiin rynniä joka paikkaan tai sitten juostiin hienossa kontaktissa.

Eihän se ihan nappisuoritus ollut, joten en yhtään yllättänyt sinisestä nauhasta. Harjoittelin Geishan kanssa liikkumista siinä odotellessa, mutta hirveästi se oli menossa jokaisen liikkuvan koiran perään. Joten kun sinisten ryhmäkehä alkoi, ei tullut yllätyksenä, että heti liikkeelle lähtiessä Geisha ensin bongasi kehänreunalla olevat mäyräkoirat ja oli syöksähtämässä sinne. Sitten saimme pätkän ihan hyvää ravia tosin jälleen kontaktissa. Sitten lopussa, mutta onneksi tuomarin selän takana, Geisha tajusi, että meidän edellä juoksee kultainennoutaja ja lähti rynnimään sen perään. Sain sen kyllä rauhoitettua, ja viimeiset pari metriä mentiin taas hallinnassa.

Seisotus sujui taas ihan hyvin, eikä Geisha silloin ollut rynnimässä edessä olevan koiran luokse. Tuomari kävi vielä kaikkien koirien luona. Neiti pikaisesti nuuskaisi kättä. Sitten tuomari lähti sijoittamaan koiria. Täytyy sanoa, että yllätys oli melkoinen, kun tuomari kätteli yksitellen meidän edessä ja takan olevat koirat ja lopulta me olimme Geishan kanssa jäljellä. Tuomari toi meille palkintokassin, jossa komeili numero 1. Hän totesi, että meillä meni oikein hyvin ja Geisha tarvitsee vain varmuutta tekemiseen. Totesinkin siihen, että no, ensimmäistä kertaa kun ollaan mätsärissä niin olisin ihmetellyt, jos kaikki olisi mennyt täydellisesti.

Onhan siinä toki taas totuttelemista, Luna kun on nyt jo vuosia esiintynyt kuin ajatus. Mutta Lunan kanssa painittiin taas aivan erilaisen ongelman kanssa. Snaapelihan puolestaan pelkäsi tuomareita niin, että se karkasi pöydältä moneen otteeseen. Toki sitä en muista, miten se liikkuminen meni niissä ensimmäisissä mätsäreissä. Olettaisin, että varmaan sekin veti ja hyppi, mutta kun se tuomari oli isompi ongelma, niin eipä ole muuta jäänyt mieleen. Geishalla toki tuo saalisvietti/paimennusvietti/peräänlähtemisvietti on tosi vahvana, joten voi olla että tässä joutuu tehdä toisenlaista työtä paljon, että sen kehäkäytös saadaan kuntoon.

Kismetillä on nyt takanaan kaksi viikkoa leikkauksesta. Maanantaina oli ensimmäinen fysioterapiakäynti, missä kaikki vaikutti pääasiassa olevan ok. Vesimattoharjoitukset sai aloittaa heti tikkien poiston jälkeen. Voin sanoa, että tässä on hermoja koeteltu. Kismet on hiljaa oikeastaan ainoastaan silloin, kun se syö tai nukkuu. Joten toipilaalla on häkissään ja pienessä aitauksessaan kasa erilaisia luita, koska neiti on tietysti sitä mieltä, että ne mitkä on aidan ulkopuolella olisi paljon parempia. Kismetille on myös tarjottu märkäruokaa kongista, mikä alkuun kelpasi todella hyvin, mutta nyt on alkanut selvästi vähän sekin kyllästyttämään. Kongi siis välillä vaan jää tyhjentämättä kokonaan ja neiti mieluummin haukkuu. Luita on myös mennyt ihan sikana.

Kismet on nyt saanut ulkoilla takapihalla tarpeillaan ja muuten 3 x 5 minuuttia. Tämän ulkoilun pitäisi olla rauhallista löntystämistä, mutta se on oikeasti kaikkea muuta. Pennulla on ehkä useammin kaikki neljä tassua ilmassa kuin maassa. Fyssari antoi luvan nostaa ulkoilumäärää 2-3 minuuttia kerrallaan noin kolmen päivän välein.

Kismet kävi myös ensimmäisessä tarkastuksessa ja tikkien poistossa lääkärillä. Vaikka kotona neiti ei näytä hirveästi varovan jalkaa tai ontuvan, niin kuulemma eläinlääkärin kovalla lattialla siinä oli vielä melko selkeää ontumista. Lääkäri oli todennut, ettei ole tavatonta että parin viikon päästä leikkauksesta vielä onnutaan, varsinkin kun ottaa huomioon olkapään lähtötilanteen.

Mutta toivotaan, että Kismetin paraneminen tästä lähtee etenemään ja pentu myös hieman rauhoittuisi, kun pääsee vesijuoksemaan.

Sisko ja sen sisko

Patukat 6 kuukautta ja Kismetin jyrkkä alamäki

 Aika kulkee välillä hirveää vauhtia eteenpäin. Nimittäin Team Patukat täyttivät 19.3. jo kokonaiset puolivuotta!

Pentujen ruokailut tippuivat kolmesta kahteen ja toiveissa on, että tämä hieman tasoittaisi meidän ulkona juoksemisia. Pääasiassa olisi toiveissa että yölliset kakkareissut loppuisivat. Kismet on oppinut todella hyvin sisäsiistiksi ja vahinkoja sisälle käy todella harvoin. Geisha sitten taas on paljon hitaampi. Kakat pääasiassa tehdään ulos, nekin tosin pääasiassa takapihalle eikä lenkeillä. Välillä tuntuu, että on ihan sama kuinka pitkän lenkin Geishan kanssa käy ulkona (aivan sama onko lenkki metsässä vapaana tai hihnassa), niin se todella harvoin spontaanisti alkaa itse kakkaamaan. Välillä saan sen puoliksi pakottaen tehtyä tarpeensa (eli seistään paikoillaan niin kauan kunnes neiti päättää vääntää sen kakan), mutta välillä ei onnistu niinkään, mutta annas olla kun päästään kotiin, niin kohta Geisha pyörii keittiössä ympyrää päästäkseen takapihalle. Pissaaminen on sitten se isompi ongelma. Geisha ei jostain syystä pissaa kerralla kunnolla, minkä takia sillä saattaa sitten kohta olla taas pissahätä. Neidillä sellainen keskiarvo pidätysaika on nelisen tuntia. Välillä ei tosin sitäkään ja välillä päästään jopa kuuteen tuntiin. Jostain syystä varsikin ihmisten ruokailuajat kiihdyttää neitiä niin paljon, että se saa aikaan pyörimisen ja jos siihen ei reagoi, lirauttaa pikkuG sellaisen pienen pienen pissan. Ostin jopa virtsatietulehdustestiliuskoja, kun aloin epäillä että voisiko neidillä olla pissatulehdus, vaikka tämä pissaaminen ei siihen oikein täsmääkään. No, eipä ole tulehduksesta kyse testiliuskojenkaan mukaan. Ainoat arvot mitkä ovat pikkaisen heittäneet, on happamuus sekä tiheys, mitkä molemmat ovat arvoja mitkä muuttuvat ihan sen mukaan paljon koira on juonut. Geisha rakastaa syödä lunta ja narskutella jäätä, joten ennen kuin lähden kiikuttamaan sitä lääkärille, yritämme nyt puuttua tähän ylimääräiseen vedensaantiin, josko se voisi vähentää hieman tuota pissaamistarvetta.

Muuten Geishan ärsyttävä räksyttäminen on vähentynyt huomattavasti. Viimeisin räksytystilanne (mikä itselle on osunut) on jo parin viikon takaa, kun naapuri tuli vastaan tuossa meidän pihatiellä. Taas oli jo hämärää, mikä saattoi vaikuttaa, mutta mielessä kävi että oliko Geishalla muistissa vielä meidän toisen naapurimiehen kohtaaminen samassa paikassa. Se nimittäin pitää vanhaa koiraansa vapaana (koira on kyllä ihan kiltti ja jos olen yksin niin ei minua haittaa että se tulee tervehtimään), mutta kun se meinaa tulla luokse vaikka olisin koirien kanssa. Joten Geishan kokemus oli varmasti melko pelottava, kun hämärällä juoksee vieras koira kohti ja sen perässä mies joka karjuu kovaan ääneen (kylläkin omaa koiraansa). Pitää jäiden sulaessa alkaa kävellä Geishan kanssa vaan tuota pihatietä edestakaisin toivoen että naapureita osuu vastaan, jotta saadaan hyviä kokemuksia. Mutta muuten lenkillä Geisha harvemmin räksyttää enää kellekään. Jahtaamisongelmasta ei olla niin päästy vielä eroon, mutta on sekin helpottanut. Kaikkiin ohikulkijoihin ei aina edes reagoida ja niihin joihin ollaan reagoimassa yleensä riittää yksi oikeinajoitettu jätä-käsky.

PikkuG on myös herkempi hipiältään, neiti ei nimittäin välitä harjaamisesta (yrittää napata harjasta kiinni) ja hampaidenpesukin on edelleen harjoitusasteella, koska harja ei tunnu kivalta suussa.

Kismet sitten puolestaan on lenkeillä helpompi, koska sen motto tuntuu olevan hälläväliä. Se ei oikeastaan välitä ollenkaan ohi kulkevista ihmisistä, muista koirista tai liikennevälineistä. Tämä hälläväliä asenne jatkuu myös harjaamisissa, Kismettiä ei häiritse ollenkaan turkin harjaaminen ja hammasharjankin sietää ihan hyvin.

Kismetillä sitten puolestaan on ongelmia äänenkäytön kanssa. En muista olenko asiasta täällä maininnut, mutta Kismet on erittäin haukkuvaa sorttia. Sehän oli kyllä pikkupentuaikana se joka huusi pentulaatikossa koko ajan, eikä ääni ole yhtään vähentynyt tässä ajansaatossa. Päinvastoin minusta tuntuu, että se on äänekkäämpi koko ajan. Kismet haukkuu joutuessaan odottamaan, se haukkuu jos Geishalla/Lunalla/Laralla on jotain mitä hänellä ei ole, Kismet haukkuu jos Geisha on aidan toisella puolella, Kismet haukkuu jos joku muu koirista vähän kiihtyy, Kismet haukkuu jos joku tulee sisälle, Kismet haukkuu jos se luulee jonkun tulevan sisälle, Kismet haukkuu kun sillä on tylsää, Kismet haukkuu Geisha leikkii yksistään, Kismet haukkuu jos treenaan jonkun toisen kanssa, Kismet haukkuu jos kehun jotakuta toista… ehkä asia tuli selväksi. Monta kertaa olen tässä puolen vuoden aikana miettinyt, että milloinkohan joku naapureista kommentoi haukkumista. Onneksi, ainakin toinen seinänaapuri on lähes kuuro, toisellakin puolella on vanhuksia, mutta eivät nämä ole ainakaan mitään sanoneet vaikka monta kertaa ollaan ulkona nähty.

 

Kismetillä ikävästi todettiin myös OCD 22.3. Neiti on satunnaisesti ontunut tässä viime viikkoina hetkittäin, mikä on mennyt ohi muutaman päivän levolla, mutta alkanut uudestaan rasituksen jälkeen. Muutaman tällaisen ontumakerran jälkeen systeri varasi ajan Urheilukoiraklinikalle Tiiu Toijalalle, jossa sitten tutkimusten jälkeen todettiin että Kismetillä on OCD. Tähystysleikkaus saatiin seuraavalle päivälle. Leikkaus itsessään sujui hyvin, mutta tilanne oli ollut huonompi kuin mitä röntgen oli näyttänyt. Irtopaloja oli otettu pois kaksi keskikokoista ja muutamia pieniä, rustoton alue oli suuri ja nivelessä leijui pieniä rustonmurusia.

Lääkäri antoi varauksellisen ennusteen paranemisesta, mutta melko varmasti alkava agilityura saattoi jäädä tähän. Nyt Kismetillä on edessään kahden kuukauden toipilasaika, sisällä pikkuneiti joutuu olemaan ensimmäiset kaksi viikkoa häkissä, jonka jälkeen tilaa voi hieman isontaa. Mutta kaikki hyppiminen, juokseminen, riehuminen, leikkiminen on kiellettyä seuraavat 6-8 viikkoa.  

Piti rajata vielä Kismetin sairaustupa, kun potilas ei halua muita koiria aitansa lähettyville.

Kismetillä menee nyt tulehduskipulääke (Rimadyl), parastamoli (Pamol) sekä hermokipulääke (Neurontin).  Pamolia menee vain 5 päivän ajan, Rimadyliä 25 päivää ja Neurontin 5-6 viikkoa. Tikit poistetaan 10-14 päivän kuluttua. Fysioterapian voi aloittaa 1-2 viikon kuluttua leikkauksesta, vesimattoharjoitteet 2 viikon päästä siitä kun ontuminen ja lihaskireydet ovat loppuneet ja tikit ovat toki poistettu. Ulkoilu on ensimmäiset 2 viikkoa vain 5 minuuttia kerrallaan ja kun ontuminen on vähäistä niin hiljalleen määrää lisätään. Vapaana saa lenkittää aikaisintaan 6 viikon päästä, sekin lyhyissä jaksoissa aloittaen.

Joten katsotaan kenen mielenterveys krakaa ensimmäisenä, kun 6 kuukauden ikäistä bordercollienpentua pitää rajoittaa näin paljon. Siihen päälle, kun ei Geishakaan toki ymmärrä miksi sisko ei voikaan leikkiä kuten normaalisti. Joten tässä joutuu rajoittamaan myös pikkuGtä, ettei se riehu itsekseen ja tätäen nostata Kismetin kierroksia.

Tässä taas näkee, että kaksi tervettä ei aina tee tervettä. Laralla on olat kuvattu puhtaaksi muiden röntgenien yhteydessä (tällöin eivät olleet vielä virallisia), kuten pentujen isälläkin. Eikä kummankaan vanhemman lähisuvussa ole tiedossa OCD-koiria. 

Kävimme muuten myös ennen tätä Kismetin operaatiota tutustumassa lampaisiin. Eipä kumpikaan pikkuneideistä ollut mikään luonnonlahjakkuus, mutta molemmista lampaankakka oli todella hyvää.

Kurssin loppu

 

Rallitassun toiseksi viimeisellä kurssilla harjoittelimme luoksetuloa ja osittain luopumista.

Teimme alkuun hieman samanlaista namileikkiä kun ensimmäisellä tunnilla, eli heitin herkun, jonka perään Geisha tietenkin lähti. Kun nami oli syöty, sanoin luoksetulo käskyn ja neidin tullessa takaisin heitin namin toiseen suuntaan.

Geisha osaa kyllä luoksetulon, mutta kuten edellisessä postauksessa totesin, niin treeneissä se luoksetulon vauhti on melko rauhallinen. Ajattelin tämän johtuvan matkasta, mutta nyt päästyäni muutaman kerran treenaamaan pidempää matkaa, ei se vauhti ole(kaan) siitä noussut. Luulen että tarvitsen tässä treenissä nyt toisen apua, joka pitäisi pikkuGstä kiinni, jotta minä saisin mentyä kunnolla kauemmas ja hetsattua sitä.

Seuraavaksi otettiin sitä luoksetuloa ja luopumista. Eli maahan laitettiin lelut ja kun koira bongasi nämä ja oli menossa kohti leluja, piti se kutsua luokse. Tämä olikin Geishalle hieman haastavaa, se kun tykkää niistä leluista. Ja pikkuneiti on pirun nopea, siinä vaiheessa kun minä tajusin että se bongasi lelut, olikin neiti jo syöksähtänyt lelulle. Jouduin sitten toden teolla ennakoimaan, jotta saimme ensimmäisen onnistumisen. Kun tämä saatiin, alkoi tehtävä helpottua. Ainakin siihen asti kunnes lelun tilalle vaihdettiin ihminen. Geishalta alkoi jo energia loppua, kun olin alkuun palkannut lelulla, joten vaihdoin tässä vaiheessa takaisin namipalkkaan. Tämä siirsi pennun seuraamismoodiin ja jouduin kulkemaan todella lähellä kouluttajaa, jotta Geisha edes vilkaisi sitä. Toki, kuten lelussakin, pikkuneitihän olikin sitten salamana menossa kouluttajan luokse ja vielä kun olimme aivan lähettyvillä, niin oma reagoiminen oli autuaan myöhässä. Muutamien harjoituskertojen jälkeen opin ennakoimaan ja käskyttämään oikea-aikaisesti.  

Viimeisellä kurssikerralla jatkoimme luoksetuloa ja seuraamista häiriössä. Teimme pienen houkutusten highwayn. Alkuun toki hieman helpoilla häiriöillä, eli ensin seuruutettiin pelkkien merkkitötsien välistä edestakaisin. Nämä ei pahemmin Geishaa kiinnostunut, mutta tilanne oli toinen kun tötsien väliin pistettiin leluja. Ei sekään mikään mahdottomuus ollut, mutta selvästi pikkuneidin kiinnostus kohdistui leluihin seuraamisen sijasta. Kolmannella kierroksella tötsien ja lelujen seassa seisoi sitten kurssitoverit koiriensa kanssa. Yllättäen tämä ei ollut kovinkaan iso haaste, siinä läpikulkiessa Geisha pikaisesti vilkaisi yhtä koirista, mutta muuten jatkoi tehtäväänsä.

Loppuun otettiin sitten melkein samalla tyylillä luoksetuloa. Eli ensin pelkillä tötsillä ja seuraavaksi lelujen kanssa. Olin itse arvannut että pikkuG saattaisi sortua leluun. Pientä haastetta toikin yllättäen paikallaolot, kun Geisha taas ei oikein meinannut pysytellä paikoillaan. Jouduin palaamaan muutamia kertoja takaisin, välillä vain palkkaamaan ja välillä palauttamaan Geishan lähtöpaikalleen. Kunpa nuo lähikentät sulaisivat niin pääsisi treenaamaan niitä paikallaoloja paremmin. Mutta yllättäen, meidän tähän astinen luoksetulon ”ongelma”, eli luoksetulon hidas vauhti ei tällä kertaa ollutkaan ongelma. Geisha nimittäin tuli sitten kutsusta täysillä luokse ja kävi minulla olevaan leluun kiinni. Eikä se siinä vauhdissa kerennyt katsomaan mitään muita leluja. Mutta tosissaan, tarvitaan paljon vahvistusta vielä paikallaoloon.

Näin meillä loppui jälleen yksi kurssi ja seuraavan alkamista nyt odotellaan. Olen ilmoittanut minut ja Geishan Lystitassun 10 viikkoa kestävään (verkko)seuraamisvalmennukseen, joka alkaa maaliskuun alussa. Sekä maaliskuun puolessa välissä alkavalle koirakoulu Karvoihin katsomatta rally-tokon jatkokurssille, eli hypätään suoraan alkeiden yli. Tämä ihan siitä syystä, että alokasluokka-tason kursseja on tällä hetkellä todella vähän tarjolla. Ainoat rallyn alkeiskurssit on kirjaimellisesti sellaisia alkeiskursseja, jotka on tarkoitettu koirakoille, jossa laji on ihmisellekin aivan uusi. Eli ei ihan meille tarkoitettuja kursseja. kysyin sitten tästä jatkokurssista, että minkä tasoinen se on ja kun vastaukseksi tuli alo-avo-taso, niin ilmoitin meidät sinne. Sanoin kyllä, että emme ole käyneet alkeiskurssia, mutta kaikki alokasluokan liikkeet alkavat olla Geishalle jo tuttuja.

Tulipa myös käytyä jälleen vaunulla. Perjantaina oli aivan märkää, mutta lauantai ja sunnuntai olikin sitten aurinkoisia ja kuivia päiviä, vaikka lämpötilat olivatkin plussan puolella. Tuli lenkkeiltyä ja koirat saivat rallatella jäällä.

Ja Lunakin vanheni taas vuodella. Snaapelineiti saavutti veteraani-iän.

Sukua antiloopille

Aloitimme Geishan kanssa viime tunnin kertauksella, eli sivulletuloa ja liikkeelle lähtöä. Viimeksi Geishalla oli hieman epäselvää mitä ”seuraa”-käskyllä tarkoitettiin, joten otin sen treeniin kotona. No, seuraavaan tuntiin mennessä, pikkuneidillä oli erittäin selvää mitä sillä haluttiin, mutta toteutus oli tyyliä pompataan ilmaan ja rynnätään eteenpäin. Tähän saimme ohjeeksi, että Geisha pitäisi palkata heti ”seuraa” -käskyn jälkeen, ennen kuin se kerkeää pomppaamaan. Eli vielä ei edes lähdettäisi liikkeelle. Tässä huomasi hyvin, että Geisha reagoi juuri siihen käskysanaan, heti käskyn kuultuaan se pomppasi ilmaan. Joudun alkuun sanomaan käskysanan ja palkkasanan putkeen, jotta neiti ei kerennyt pongahtamaan ilmaan vaikka kerkesi se kumminkin jo selvästi nytkähtämään. Yllättäen muutama toisto näin, niin hyppy alkoi katoamaan liikkeelle lähdöstä.

Teimme myös häiriötreeniä, eli eri pisteisiin laitettiin lattialle kasa häiriöitä ja niistä sitten piti pystyä pennun luopumaan. Me saimme kohdallemme sinällään helpon häiriön, nimittäin merkkitötsiä. Pariin kertaan Geisha yritti käydä katsomassa mitä ihmeelliset tötteröt oli keskellä lattiaa, mutta sen neiti ei niistä enää kiinnostunut.

Sitten tehtävä vaikeentuikin, eikä pelkästään sen takia, että seuraavat kaksi häiriöt oli leluja. Meidän edellä meni nimittäin tanskandoggipentu, jolle häiriöt tuntuivat olevan liian haastavia, joten omistaja yritti saada pennun huomion nameilla. Ainut että ne namit olivat enemmän lattialla kuin doggin suussa, joten leluhäiriöiden lisäksi meillä oli lattia miinoitettu nameilla. Geisha ei onneksi käytä nenäänsä samalla tavalla kuin Luna aina käyttää, joten namit saivat pääasiassa olla rauhassa. Osa leluista sitten houkuttikin, esimerkiksi ison pehmopallon ohi meneminen oli kerta toisensa jälkeen hieman hankalaa.

Viimeinen osio oli kasa noutokapuloita. Tässä pitäydyin itse tietoisesti kauempana. Olen Geishan kanssa työstänyt noutokapulaa ja sen nostoa jo jonkin aikaa, joten en halunnut joutua kieltämään, jos neiti päättäisikin mennä hakemaan kapulan.

Kävimme Geishan kanssa myös meidän kuukausittaisessa Maarit Hellmanin valmennuksessa. Ajattelin näyttää meidän kapula-tilannetta sekä katsoa hieman luoksetuloa.

Maarit oli tietoinen, että jossain vaiheessa saatan tulla Lunan sijaan pennun kanssa ja edellisen koirakon lopetellessa hän hivuttautuikin aidalle kurkkaamaan kenen kanssa olin tullut.

Aloitimme luoksetulosta. Sanoin, että siinä Geishan liikkeelle lähtö on hieman jähmeä. En tiedä onko vaikuttanut se, että olemme treenanneet paljon paikallaoloja, joten neiti ei nyt ymmärrä että tällä kertaa siitä saakin lähteä. Tai sitten ongelma on se matka mitä ollaan treenattu. Minähän ole surkea treenaaja talvella, en tykkää treenata ulkona koska siellä jäätyy ja toisekseen treenipaikkoja on vähemmän kun kaikki alueen kentät on joko luistelukenttiä tai hiihtolatuja täynnä. Työvuorotkin on nykyään sellaisia, että jos haluaisin hallille, pitäisi mennä tyyliin aamuviideltä, eikä sekään oikein houkuta. Joten olen treenannut sitten pääasiassa kotona sisällä. Palaten siihen ongelmaan, eli meidän treenimatkat ovat olleet vain tyyliin 5 metriä, joten Geisha on saattanut kokea ettei tässä nyt mikään hirveä kiirus ole mihinkään.

Yritin ensin näyttää mitä olemme tehneet, mutta iso ja äänekäs halli hieman jännitti pikkuneitiä, enkä päässyt metriä puoltatoista kauemmas ilman että pentu tuli perässä. Geisha on hallilla ollut aikaisemmin vain kerran, joten tuollaiseen mekkalaan ei selvästi olla vielä totuttu. Joten teimme niin että Maarit sitten hieman piteli neidin pannasta kiinni, jotta pääsin siirtymään kauemmas. Otin nyt matkaa enemmän kerran pystyin ja käskyn kuultuaan Geisha ampaisi kun raketti matkaan ja tuli hienosti perusasentoon. Todettiin siinä sitten Maaritin kanssa, että meidän ”ongelma” todennäköisesti on vaan se matka. Eli kunhan kelit lämpenevät niin pitää alkaa treenaamaan sitä matkaa pidemmäksi.

Sitten katsoimme hieman kapulaa. Näytin miten olen yrittänyt harjoitella pitoa. Geisha ei alkuun taas halunnut ottaa kapulaa ollenkaan suuhun, mutta hetken päästä pääsin palkkailemaan siitä että kapula napattiin pikaisesti hampaisiin, mutta ei siitä kiinni pidetty. Sitten näytin noudon, kun laskin kapulan hieman kauemmas ja Geisha kävi nostamassa sen, mutta parin askeleen jälkeen tiputti. Neiti nosti sen taas pyydettäessä, mutta tiputti sen taas nopeasti. Maarit ohjeisti opettamaan Geishan tuomaan kapulan käteen asti, aluksi toki helpolla tasolla eli käsi olisi jossain aivan lähettyvillä.

Loppuun katsottiin hieman leikkimistä. Geishahan nykyään leikkii todella hyvin minun kanssa, mutta kuollutta lelua ei ymmärrä. Joten yritettiin tätä aloittaa opettamaan. Eli ensin hetsasin hieman lelulla ja heitin sen sitten lyhyen matkan päähän. Ajatus oli, että kun neiti nostaa lelun ja kääntyy minua kohti, aloitettaisiin leikki uudelleen. No, Geisha ei suurimmaksi osaksi edes nostanut lelua vaan nuuski sitä hetken ja palasi minun luo. Joten tätä pitää nyt treenailla. Maarit myös suositteli, että harjoittelisin ensin lelulla sen tuonnin takaisin, ennen kun lähtisin kunnolla siirtämään sitä noutokapulaan.

Käytiin myös vaunulla, pennut olivat kasvaneet sen verran että pääsivät jo
sänkyynkin ongelmitta. Oli vähän ahdasta metrin leveässä sängyssä kera kahden 10 kg 
bortsun.

Kävimme myös sunnuntaina hallilla treenaamassa pelkkien pentujen kanssa. Voin sanoa, että oli ehkä pikkiriikkisen turhan vaikea häiriö se, että sisko treenasi samalla kentällä samaan aikaan. Vielä kun pennut olivat vapaana, niin välillä tuli huomattua ettei minulla ollut pentua mukana ollenkaan tai minulla olikin yhtäkkiä kaksi pentua.

Mutta lähtökohtaan nähden molemmat keskittyivät hyvin, ja palasivat kyllä pääasiassa ensimmäisestä kutsusta oikean ohjaajan luo treenaamaan. 

Geishan kanssa otin pääasiassa tokoa ja rally-tokoa. Laitoin alkuun vain neljä kylttitelinettä ja merkkitötsät ja sitten hieman seuruutin ja tein helppoja rallyliikkeitä telineiden lähettyvillä. Muistan, että Lunalla oli alkuun iso ihmetys nuo itse telineet, joten totesin että ehkä ne on parempi näyttää Geishalle mahdollisimman piakkoin. Kerran ne käytiin tutkimassa ennen treenin aloitusta ja sen jälkeen niistä ei enää välitetty. 

Itse seuraaminenhan ei neidillä ole vielä kovin vahvana ja toki häiriöihinkin jäädään kiinni, kuten tässäkin sen huomasi. Mutta verrattuna mitä Luna osasi tässä alle 5kk iässä, niin tätä voi kutsua jo ihan tekemiseksi. 

Sain myös vahvistettua paikallaoloa, mikä Maaritin treeneissä oli ongelma. Istuminen oli hankalaa edelleenkin, mutta makaaminen sujui helpommin ja pääsin lopulta kävelemään (jopa selkä Geishaa päin!) kentän lyhyen sivun päästä päähän. Eli olisiko se ollut jotain 15 metriä. 

Loppuun otettiin pientä agitreeniä, esteiden puomit olivat maassa ja sitten oli vielä pitkä vähän kaareva putki ja lyhyt suoraputki. Tein ensin putket yksikseen ja sen jälkeen ei ollutkaan ongelmaa tehdä "pientä rataa". 

Muuten Geisha on ”reipastunut” tässä hissukseen, jos sitä voi niin sanoa. Geisha on paljon reaktiivisempi kuin mitä siskonsa Kismet on. Sen huomaa, kun jotain yllättävää tapahtuu, aloittaa pikkuneiti hirveän räksytyksen ja on sinkoamassa kohti ärsykettä. Moneen asiaan olen pystynyt reagoimaan ennakoimalla ja hiljalleen olen saanut räksytystä pois. Toki, yllättäen ilmestyvä asia on aina yllättäen, mutta jos kerkeän huomaamaan asian ennen Geishaa, voidaan päästä ärsykkeen ohi aivan ongelmitta.

Toinen ”ongelma” on ehkä jotenkin paimenille yleisempi, eli Geishalla on välillä hinku yrittää napata nilkoista. Se tekee tätä leikkiessään Kismetin kanssa tai jahtaessaan Bemmiä, mutta se välillä yrittää myös ohi kulkevia ihmisiä päästä nappaamaan. Eli sitä joutuu koko ajan vahtimaan ohituksissa.

Geisha on myös näyttänyt olevansa sukua antiloopille, koska se on erikoistunut hyppäämään 80cm korkean pentuaitauksen yli. Aikaisemmin se oli Kismet, joka onnistui karkaamaan aitauksesta sohvan avulla, mutta nyt kun se tie on tukittu on oikeastaan ainoa reitti suoraan aidan yli. Geisha hyppää yli ketterästi, mutta Kismet, jolle hyppiminen on välillä muutenkin ollut hankalampaa, ei ainakaan ole mallioppinut tätä aidan ylitystä.

Luna puolestaan on edistynyt niin, että pystyn jo oikeasti ulkoiluttamaan Lunaa ja Geishaa samaan aikaan. Ovesta ulospääseminen on hieman hankalaa, mutta kun päästään tielle asti sujuu jo kävely paremmin. Luna kyllä murahtelee, jos Geisha menee liian lähelle, mutta se jää siihen murahteluun ja pentu tajuaa siirtyä hieman kauemmas. Luna myös välillä sietää pennun istuvan lähellään, jos joudun palkkaamaan ohituksista. Joten pientä edistystä taasen.

Pennut 7 viikkoa

 Pennut ovat tänään 7 viikkoa ja painoa on kertynyt molemmille jo 4 kiloa.

Tytöt 7 viikkoa

Molemmat pikkuneidit edelleen pysyttelevät meillä, kun systeri ei ole osannut päättää kumman hän pitäisi.

Kismetin hyviä puolia on rohkeus, uskallus tutustua nopeammin vieraisiin asioihin, aktiivisuus ja omalla tavallaan hölmöys. Miinuspuolena Kismetin keskittymiskyky on selvästi Geishaa heikompi tällä hetkellä. Välillä on hyviä päiviä ja neiti jaksaa keskittyä sen puolisen minuuttia hyvin, välillä se kestää kaksi sekuntia vaikka olisi herkut kuonon edessä. Kismet on myös hieman itsenäisempi ja lähtee helpommin kauemmas meistä. Kismet on myös äänekkäämpi, jos heti ei tapahdu tai saa jotain, kun pikkuneiti haluaa, nousee aikamoinen meteli. Hoito-operaatioissa, kuten kynsienleikkuussa tai pesemisessä Kismet sitten on yllättäen se rauhallisempi yksilö. Kynsienleikkuun saan hoidettua yksin, kun Kismet makoilee selällään sylissä.

Olen yrittänyt kysyä Kismetiltä että eikö olisi mukavampiakin nukkumapaikkoja...

Geisha puolestaan jaksaa keskittyä paremmin ja tekee sen hiljaa. Tummempi pikkuneiti sitten taas on hieman varovaisempi tutustuessaan uuteen. Vieraita ihmisiä meillä on käynyt nyt solkenaan ja Geisha on usein hetken istunut sivummalla seuraamassa ja sitten lähtenyt tutustumaan. Mutta tutustuessaan sitten on lämmennyt nopeasti. Kynsienleikkuu ei Geishalla suju aivan yhtä helposti kuin Kismetillä, mutta melko helposti ne saa leikattua jos systeri pitelee pikkuGtä sylissä ja minä leikkaan kynnet. Geishalla on hieman enemmän omistushalua, se on muutamaan kertaan ärissyt Kismetille jos sisko on yrittänyt tulla hänen ruokakipolleen. Kismetin hölmöys sitten näkyy siinä, että se on hölmistyneenä siirtynyt sivulle ihmettelemään miksi hän ei saanutkaan mennä syömään siskonsa ruokia.

Päästimme myös pennut tutustumaan hieman Lunaan niin, että Luna oli olkkarin aitauksessaan ja laitoin siihen vielä toisen aitauksen ympärille, että pennut eivät vahingossakaan ylettyisi spanielin puolelle (koska pikkuneitien suippokuonot mahtuvat aidan kaltereiden välistä.) Luna tunnetusti on resurssiaggressiivinen ja Lunan aitaus on nyt snaapelin valtakuntaa, joten aivan oletetusti pennut saivat nähdä murisevan cockerspanielin. Mutta mitä tekee Kismet, pikkuneiti menee aidan viereen ja kun Luna tulee siihen murisemaan, Kismet pysähtyy, ottaa hieman paremman asennon ja alkaa haukkumaan Lunalle häntä pystyssä. Palkkaan Lunan kun neiti lopettaa murisemisen pennulle, jolloin Kismet sitten päättää lähteä rallattamaan eteiseen. Mielessäni ajattelin, että Kismetin totuttamisessa Lunaan voikin sitten kestää, kerran pikkuneiti ei näytä pientäkään alistumisen merkkiä. Liian alistuvahan ei  saa myöskään olla, se ollaan nähty jo Lolan kanssa, mutta luulen että tuollainen tilanteeseen vastaaminen ei myöskään ole kovin helppo tapaus.

Geisha sitten puolestaan oli enemmän ”alistuva”. Se meni maahan aitauksen viereen ja yritti pusutella ja tarjosi leikkiasentoa monesti murisevalle Lunalle. Kun spanieli lopetti murinan ja siirtyi pois, nousi Geisha häntä pystyssä ja lähti omille teilleen.

 

Aamupalalla

Perhepotretti

Ajatus oli, että Luna hieman tottuisi, että pennut juoksentelevat oman aitauksensa ulkopuolella välillä, koska pikkuneidit ovat oppineet apinoimaan itsensä ulos. Pentuaitauksen porttia on korotettu ja korotettu ja nyt se on siinä maksimiasennossa, jolloin Lara vielä pääsee hyppäämään sisälle. Mutta pennut tulevat halutessaan jo sieltäkin ulos. Jos pennut ovat aitauksessa ja Luna menee aitauksen viereen, nuuskii snaapeli pentuja ihan nätisti.

Pennut ovat päässeet tutustumaan ulkoilmaan neljästä ikäviikosta lähtien. Tuossa meidän pihalla tytöillä onkin sitten ollut kunnon rallatusta ja marjapuskat ovat saaneet kyytiä siinä ohella. Geisha tosin kehitti itselleen sitten pissatulehduksen aika nopeaan. Ei tiedetä johtuiko se nyt sitten siitä, että neiti istui kylmässä maassa liian pitkään, kun pennut tuppasi mennä tissille jos Lara oli ulkona. Ja pennuilla oli kokoa sen verran että nehän istuivat kun Lara seisoi. Mutta pääsimme sitten tutustumaan myös eläinlääkärille. Geisha oli oikein kiltisti pöydällä, kun lääkäri sitä tutki, mutta Kismet karkasi pentulaukusta ja meni mutustelemaan lääkärin varpaita. Olin napannut kotoa pissanäytteet, jotka kiikutin mukanani lääkärillä vain todetakseni siitä odotusaulassa että minun pissanäytepussi vuotaa. :’D Onneksi siitä riitti sen verran näytettä, että mikroskoopilla tutkiessa näkyi tulehdussoluja ja bakteereja. Viljelyyn siitä ei riittänyt. Lääkäriltä lähdettiin antibiootti- ja kipulääkekuurin kanssa kotia ja jos ab ei tehoaisi, palattaisiin takaisin ja sitten olisi viljelyn vuoro. 5 päivän antibiootti kumminkin tehosi kerrasta.

Olemme myös harjoitelleet hihnassa kulkemista, tosin matkat olivat alkuun vain viittä metriä ja siihenkin kului useampi minuutti aikaa, kun pannat kutkuttivat kaulassa. Nyt päästään jo hieman pidemmälle, vaikkakin edelleen ”pisin” hihnalenkki on ollut meidän ulko-ovelta läheiselle kävelytielle tai parkkipaikalta kotiovelle (eli matkaa arviolta 20-30 metriä). Nyt kuluvalla viikolla pennut ovat päässee myös metsään. Hieman yllättäen Geisha, jolla yleensä kestää hetki tutustua uuteen paikkaan, innostui todella nopeasti ja rallatteli innoissaan häntä pystyssä vaikka ensimmäisen kerran metsässä olimme iltahämärällä.

Molemmat pennut ovat oppineet istumaan odottaessaan jotakin ja luoksetulokäsky ”tule” on molemmilla vahvana. Hieman olemme myös ottaneet jo seuraamisen ja perusasennon alkeita ja käsitargettia.

Ulkoilun lisäksi olemme käyneet tutustumassa sekä Jata-pettiin että Peten koiratarvikkeeseen. Jälkimmäisessä pennut matkusti koirakärryissä osan aikaa ja välillä toinen sai kulkea lattialla hihnassa.

 Automatkailu alkaa olla pikkuneideille jo rutiinia. Neidit matkustavat jo eri osastolla kuin Lara-mamma (jo ihan sen takia että alkaa M-koon Double-Variocagen häkki käydä pieneksi kolmelle koiralle), mutta Lara on siis häkin toisella puoliskolla ja pennut toisella. Matkan alussa saattaa ihan lyhyen hetken (max puoli minuuttia) kuulua pientä vastalausetta pentuosastolta, mutta sen jälkeen onkin ihan hiljaista. Ja kun matka loppuu on pikemminkin ongelma saada pennut pois sieltä häkistä, kun ne löhöävät tietenkin aivan boksin takaosassa.

Viime perjantaina olikin pentujen pentutarkki, jossa molemmat saivat puhtaat paperit sekä perinteisestä tarkastuksesta että virallisesta silmätarkastuksesta. Rekisteröinti on meneillään.

Viralliset nimet tulee siis olemaan

Kismet = Magical Joy Ain’t She Awesome

Kismet ei halunnut tällä kertaa seistä kunnolla (/ollenkaan).

7 viikkoa

6 viikkoa

6 viikkoa

Geisha = Magical Joy Ain’t She Fabulous

7 viikkoa

6 viikkoa

6 viikkoa

Lunan kanssa olimme ilmoittautunut 31.10. järjestettäviin rally-tokon seuramestaruuskisoihin, mutta neitipä päätti toisin ja aloitti juoksun kisaviikon maanantaina. Joten jouduin sen sitten perumaan.

Hieman harmitti, kun se oli tämän vuoden viimeinen kisa mihin olin Lunan kanssa suunnitellut meneväni, mutta se meni nyt siinä. Nyt marraskuussa on sitten Lunan Cartrophen-pistosten uusinta (ensimmäinen pistos otettiin viime perjantaina), joten koko marraskuu ollaan doping-kiellolla ja joulukuussa sitten ei hirveästi ole enää kisoja. Katsotaan sitten ensi vuonna uudelleen.

Luna on myös jostain syystä alkanut repimään juoksuhousujaan. Outoa on, että 7 vuotta ne on saanut olla rauhassa, mutta nyt niitä sitten revitään yksinollessa. Ostin nyt kolmannet vai neljännet housut revittyjen tilalle, tai tarkalleen ostin tällä kertaa Simple Solutionin housuvaipat, joissa kiinnitys menee pidemmälle selkään eikä mene suoraan nivusista kuten aikaisemmissa housuissa. Aloin miettiä että tuntuuko ne jotenkin ikäviltä nykyään Lunasta, mutta jännä onkin että ei ne housut ole häirinneet neitiä kun me ollaan kotona. Ja toisekseen ne housut on syöty persauksista. Luulisi että neiti purisi ne nivusten kohdalta menevät hihnat poikki ennemminkin. Kokeillaan nyt näitä vielä, jos nämäkin rikotaan niin sitten saa luvan olla housuitta. Pitää vaan keksiä miten suojata sänky yöllä.

RIP kuvan housut

Pennut 4 viikkoa

 Pennut täyttivät sunnuntaina 17.10. 4 viikkoa. Nyt voi jo sanoa, että ne muistuttavat enemmän koiranpentuja kuin ryömiviä marsuja. Painoa on kertynyt molemmille jo sellainen 2300-2400g, eli isoja tyttöjä ovat jo. Tai ehkä pikemminkin olleet koko ajan. Tytöillä oli pentunimet Kismet & Geisha, mutta emme oikein osanneet päättää kumpi oli kumpi. Nyt sitten päädyttiin, että tyttö 1 eli isomman valkoisen kauluksen omaava olisi Kismet ja tyttö 2 Geisha.

Kilot pystypalkissa, päivät vaakapalkissa

Pennut ovat hissukseen siirtyneet kiinteään ruokaan kolmen ikäviikon jälkeen. Neideille tarjoillaan hieman vaihdellen turvotettua pentunappulaa (Brit Caren Lamb&Rice), Royal Caninin Starter Moussea, kermaviiliä, raejuustoa, raakaa jauhelihaa ym. pehmeää mikä saa hyvin sekoitettua.

Tyttöjen reviiri myös kasvoi, kun pentuboksista otettiin etuseinä pois. Heillä on nyt siis käytössä puolet keittiöstä. Aitauksesta löytyy pahvilaatikkoluolaa, putkea, pallomerta, tasapainotyynyä, vinoa maastoa, kivuttavaa alustaa, on pehmeää/kovaa/kumista/lämmintä/viileää/rapisevaa pintaa, on kasa erilaisia leluja (Lara tosin välillä kuskaa niitä aitauksesta pois).

Pentujen kanssa on tutustuttu myös asunnon muihin huoneisiin yksin ja yhdessä, neidit ovat päässeet autoilemaan Lara-mamman kanssa muutamaan otteeseen lyhyitä matkoja (pari kertaa pelkkä lyhyt ajomatka, kerran ajo kaupalle ja siellä hetken odottelu), ollaan tutustuttu veteen elementtinä (ovat päässeet kävelemään vedellä täytetyn uunipellin yli, jossa oli tietysti liukueste pohjalla), pentuja on käynyt vieraat katsomassa.

Autossa pennut ovat olleet aivan rauhassa. Pikkuneidit ovat matkustaneet takakontin häkissä Laran kanssa, alkuun yleensä ovat menneet maitobaarille ja lopuksi sitten simahtaneet häkin nurkkaan. Kun tytöt kasvavat, siirtyvät ne Laran viereisiin loossiin, mutta nyt vielä matkustavat samassa mamman kanssa.

Asunnontutkimisessa Kismet on osoittanut isompaa rohkeutta, pienen epäröinnin jälkeen neiti kulkeekin tarmokkaasti häntäpystyssä eteenpäin. Ei Geishakaan arka ole, se vaan ottaa hieman pidemmän ajan (muutaman minuutin) että vauhti on yhtä tarmokas. Mutta sitten taas vesialustalla Geisha tuli paljon nopeammin altaan yli kuin Kismet. 

Kovia ääniä ei kumpikaan ole pahemmin noteeranneet, oikeastaan SodaStreamin aiheuttama ääni on ainoa johon reagoivat, mutta jäävät sitä aitauksen reunalle kuuntelemaan. Robotti-imurista eivät välittäneet tuon taivaallista vaikka se imuroi ja hurisi aivan vieressä, tavallista imuria saattavat jäädä välillä kuuntelemaan.

Uusia leluja/tavaroita on pyritty antamaan pennuille päivittäin ihmeteltäväksi. Pentupantoihin on myös alettu totuttelemaan, tosin tällä hetkellä ne aiheuttaa jäätävän kutinan.

Luna on sitä mieltä että pentujen kantokoppa on ihan kiva.