Rallyn mestarimöllit

Koirakeidas järjesti keskiviikkona 6.5. mestariluokan rally-tokon möllikisat, johon olin Lunan ilmoittanut. Neidin kipuilujen jälkeen pohdin että pitäisikö osallistuminen perua, mutta kun ne kipuilut jäi siihen kahteen päivään, päätin pitää osallistumisen voimassa.

Lämmintä kevätvapaapäivää on hyvä nauttia ulkona

Kisat oli järkätty koronarajoittein, eli hallin tokopuolella oli yksi suorittamassa, toinen odotti aulassa ja muut sitten ulkona. Ja odottaa sitten saikin, ensimmäinen koirakko meni sisälle heti siinä klo 19, mutta jouduimme Lunan kanssa odottaa 2 tuntia omaa vuoroa (ja olimme 12. koirakko).

Rata ei ollut vaativa, päinvastoin sanoisin sen olleen melko helpon oloinen. Siellä oli kyllä oikealla puolella istumaan jääminen, minkä onnistusmisprosentti meillä on kisoissa ollut melko alhainen, mutta nyt viime aikoina se on varmentunut huomattavasti.

Hetki ennen omaa vuoroa kertailin liikkeitä hallin ulkopuolella. Lunalla oli kierrokset aivan tapissa ja sen meidän kahden tunnin pääasiassa autossa odottamisen ajan kuuntelin äänekästä vastalausetta takapenkiltä. Ja välillä etupenkiltä kun Luna päätti kaivautua verkon ali ilmoittamaan mielipiteensä hieman lähempää. Koki varmaan etten kuullut tarpeeksi hyvin.

Lopulta pääsimme aulaan odottamaan, jolloin Lunan ääntely vain paheni. Ei voinut neiti ymmärtää, ettei vieläkään päästy tekemään mitään vaikka jo sisälle päästiin.

Lopulta meidän vuoro koitti ja päästiin tokopuolelle. Laitoin Lunan hetkeksi kiinni, kun kävin kävelemässä radan ympäri. Ensin olin ajatellut, että mennään radalla ex tempore, mutta jälkeenpäin totesin että hyvä kun kävelin, koska siellä oli pari kylttiä hieman jännissä paikoissa (mm. edessä peruutus oli laitettu linjasta sen verran sivummalle, että sen ohi olisi saattanut kävellä ja toinen oli liikkeestä istu ja ohjaajan ympäri vastapäivään kyltit, jotka olivat aivan peräkkäin, jolloin piti tietysti tietää kumpi kyltti oli tehtävä ensin). Kylttivälit olivat vähän totuttua lyhyemmät ja pujottelun ”merkkeinä” toimi noutokapulat. Kapuloiden väli oli myös aika pieni ja mietinkin että miten isommat koirat ovat siitä mahtuneet.

Lopulta hain Lunan ja lähdimme lähtöpaikalle. Hieman mystisesti, ulkona neidin mielenkiinto oli 100% minussa vaikka häiriöitä oli enemmän, kun pääsimme halliin oli mielenkiinto kaikkialla muualla paitsi minussa. Näissä mölleissä radalla sai palkata, mutta jos palkkaus johti virheeseen, rokotettiin virheistä normaaliin tapaan. Koska kokonaisen mestariradan tekemisestä on meillä nyt hetki aikaa ja harvemmin tulee eteen kisamaista tilannetta jännityksineen, jossa saa palkata, niin pitihän tämä käyttää hyväksi. Varsinkin kun Luna oli kiinnostuneempi lattiasta kuin minusta.

Heti ensimmäisellä kyltillä otimme -1 TVÄ, jouduin sanomaan takaa-käskyn kolmeen otteeseen ennen kuin Luna suoritti liikkeen. Onni onnettomuudessa, olin aloittanut liikkeen teon sen verran aikaisin, että Luna kerkesi vaihtamaan puolta lopulta juuri ja juuri ennen kylttiä. Siitä päästiin ongelmitta eteenpäin ja neitikin alkoi heräämään ja kuuntelemaan.

Palkkauksen annoin 7 kyltillä, eli istu, askel vasemmalle, istu. Koin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi palkata kun neiti istui sivulla, silloin oli pienin riski että Luna yrittäisi tehdä jotain ylimääräistä. Peruutus sujui hyvin, mutta enemmän tai vähemmän yllättäen istu, käännös ja askel oikealle, istu kyltillä Luna nousi seisomaan minun ottaessa askelta. Tämä on liikkeenä vähän sellainen, jossa Luna on aika helposti lähdössä mukaan odota-käskystä huolimatta. Joten nouseminen ei tullut täytenä yllätyksenä. Pohdin siinä pari sekuntia, lähdenkö uusimaan vaiko en, päädyin sitten että jätetään uusimatta. Tästä tuli -10TVÄ.

Loppurata sujuikin taas hienosti (jäävä istuminen oikealla oli todella hyvä!). Hieman Luna meinasi jäädä oikean puolen käännöksissä joissa piti peruuttaa (270), mutta korjasi ne itse hienosti.

Pisteitä tuli täten 89p. Suorituksella saimme tuomarinpalkinnon (niitä jaettiin useampi). Minusta suoritus meni todella hyvin, jos olisin uusinut onnistuneesti, olisimme olleet 96 pisteessä! Ja jos koko hölmöä virhettä ei olisi tullut niin 99 pisteessä. Tuli taas olo että kyllä me vielä joskus ne valiotulokset saadaan.

Kehuja tuli myös tuomareilta, hieman harmittelivat kympin virhettä, mutta totesin heillekin että ei tullut ihan täytenä yllätyksenä. He myös sanoivat että näillä pisteillä olimme kärkiporukoissa. Olen sata varma, että he sanoivat, että oltaisiin neljäntenä, joten tuli yllätyksenä kun tulokset julkistettiin seuraavana päivänä ja meidän kohdalla oli ykkönen. Tarkistin kaikkien muiden pisteet ja tosissaan, yhdellä oli samat pisteet meidän kanssa ja muilla matalammat. Tiesin, että samoihin pisteisiin päässyt oli vanhempi koira, joten voitimme heidät ajassa.

Joten tuomarinpalkinnon (suklaalevyn, Oscar kalkkunaherkkupussin ja kanapäällysteisen rouheluun, jonka Lara jo söi) lisäksi sähköpostiin tupsahti 50€ lahjakortti Koirakeitaan kursseille.

 

Koirakeitaan pikkujoulu match show

Pitkästä aikaa kävimme hieman mätsäröimässä. Koirakeidas järjesti pikkujoulumätsärin 1.12. ja kun ei ollut muutakaan tekemistä ja systerin mielestä Lara tarvitsee treeniä messaria varten, niin mehän lähdettiin kisailemaan. Edellisenä iltana nypin neidin blondin peikkotukan pois ja lauantaiaamuna sitten heitin tytön suihkuun aamulenkin jälkeen. Lunan juoksut ovat aika loppusuoralla enkä nyt näiden juoksujen aikana ole tainnut pestä tuota neitiä kertaakaan ja hajukin oli sen mukainen. Ei Luna siis pahalle haissut, olisi joutanut suihkuun jo aikaisemmin kun se on nyt päättänyt nukkua yöt aivan minussa kiinni, mutta sellainen juoksutuoksu siinä kumminkin oli melko vahvana.  

Suihkun jälkeen tietenkin kävin turkin vielä kammalla läpi ja kynnet leikattiin.  Sitten oli taas edustuskelpoinen cockerspanieli.  

Meidän oli tarkoitus lähteä hyvissä ajoin, suunnitelma oli olla paikanpäällä kun ilmoittautuminen alkoi, eli kello 12. No, lähdimme äidin parkkiselta vasta 11.55 eli melkeinhän se taas onnistui. Ajatus aikaisin lähdössä oli että saisimme parkkipaikan Koirakeitaan pihalta, siellä kun ei niitä paikkoja ihan hirveästi ole.  Täyttä alkoi olla meidän saapuessa noin 12.15 paikanpäälle, mutta vielä saimme auton lähelle ylösmenoramppia. 

Kävimme ilmoittautumassa ja viemässä tavarat kehän reunalle ennen kuin hain koirat sisälle. Luna joutui odottelemaan häkissä, mikä osottautui alkuun hankalaksi kun neiti taisi tunnistaa minne olimme tulleet (treenasimmehan Koirakeitaalla pari vuotta) eikä ymmärtänyt miksi joutui odottelemaan treenaamisen sijaan.  

Minä mukavasti lökäreissä :D 

Tässä match showssa oli hieman erilaisempi kulkurakenne. Koiria meni 5 kerrallaan kehään. Ensin juoksutettiin kaikki yhdessä, jonka jälkeen tehtiin yksilöhiplailu. Ensimmäistä kehää tuli seurattua, jotta ymmärsimme miten kisa etenee. Hieman siinä tuli ihmeteltyä, mutta lopulta tajusimme. Mätsärissä sanottiin palkittavan Keitaan kaunein koira 2018, Paras yhteistyö, Paras lapsi & koira, Kaunein koiran ilme, Paras koiran turkki, Sympaattisin koirakko, Paras kehäkäytös ja Koirakeitaan suosikki. Kotona vielä ihmettelin että mitenköhän nämä palkitaan, kunnes sitten kehää seuratessa se tajuttiin. Tässä mätsärissä ei siis palkittu mitään muuta kuin edellä mainitut “luokat”, eli ensimmäisessä kehässä koirat jaettiin eri luokkiin kisamaan. Siitä en ole varma että kuinka moneen luokkaan eri koirat pääsivät, koska välillä näytti että koirakolle annettiin vain yksi lappu (jossa luki kategoria) ja joillekin näytti menevän montakin lappua. Olimme systerin kanssa molemmat samassa neljännessä ryhmässä, joten hetken saimme odotella. Kolmannen ryhmän loppupuolella kaivoin Lunan esiin ja kävin vielä pikaisesti harjalla sen läpi.  

Hieman neiti oli täpinöissään päästyään vihdoin boksista ulos, mikä sitten näkyi kehässä kun koko beba heilui hännän mukana. Ensimmäisellä liikkumiskierroksella myös nenä painui maahan muutamaan otteeseen, ennen kuin Luna tajusi että nyt taas tehdään “töitä”. Sitten liike parantui huomattavasti, neiti ravasi nätisti löysällä hihnalla.  

Jäimme hieman sivummalle yhden käppänän kanssa odottelemaan pöydälle pääsyä, kun tuomarit katsoivat ensin isot koirat läpi. Pöydällä neiti oli perusitsensä, hieman kulmiensa alta katseli kahta tuomaria jotka tuli hiplaamaan, mutta pysyi kumminkin paikoillaan.  

Kaikkien tutkimisen jälkeen meitä pyydettiin vielä juoksemaan kerran ympäri yhdessä. Nyt Luna oli heti työmoodissa eikä nenä löytänyt tietänsä mattoon. Sitten siinä odoteltiin hetki, kun tuomarit pohtivat mihin luokkiin laittavat koirat jatkamaan. Lopulta sain Lunan laput käteen. Saimme kolme lappua: paras kehäkäyttäytyminen, paras yhteistyö sekä keitaan kaunein.  

Systeri ja Lara (jotka tosissaan juoksivat meidän takana) saivat paras yhteistyö, paras koiran turkki sekä sympaattisin koirakko.  

Istuskelimme vielä hetken kehän reunalla, kunnes siirsimme leirimme toiselle puolelle rakennusta toiseen halliin, jossa pidettiin “loppukehät”. Koirat oli siis jaettu näihin kahteen halliin, ja tässä toisessa hallissa oli vielä alkukehät hieman kesken. Joten jatkoimme odottelua. Kehien loputtua oli vielä muutama koiratanssiesitys ennen loppukehien alkua.  

Lopulta loppukehät pääsivät alkamaan, ensin tosin kuulutettiin luokkajärjestys. Lunan luokat olivat tietenkin kolme viimeistä, joten me jatkoimme odottelua. : D Näissä luokissa palkittiin vain se “paras”. Ja kaikki neljä tuomaria arvosteli nämä loppuluokat. 

Lara kävi meitä ennen kilpailemassa paras turkki –luokassa, olleen neljän parhaan joukossa, mutta ei voittanut. Pikkuneiti kävi myös kääntymässä sympaattisin koirakko –luokassa, mutta se oli tosissaan vain kääntyminen. Sitten tuli Lunan vuoro. Ensin oli paras kehäkäyttäytyminen. Tämä alkoi niinkin hyvin että jouduin hieman vetämään neitiä perässä kun uudella kentällä oli tietenkin uudet namit maassa. Seisomisosuus sujui hyvin, mutta koiria oli aika paljon ja meitä juoksutettiin yksitellen niin alkoi neidikin hermot hiljalleen mennä. Sitten tuli meidän vuoro kulkea edestakaisin. Olin siinä odotellessa jo todennut että meillä on yksi pieni (suuri) pulma meidän reitillä. Nimittäin palkintokassi oli laitettu valmiiksi keskelle kehää. Ja Luna rakastaa palkintokasseja. Joten meidän liikkuminen edestakaisin oli vähän khrm... siinä palkintokassin kohdalla kävi sellainen koukkaus, muuten nyt ihan ok.  

Tuomareita tämä ei tainnut haitata, kun pääsimme jatkoon ja olimme neljän parhaan joukossa, mutta voiton sitten vei toinen.  Kun olin lähdössä kehästä, yksi tuomareista (toinen joka meillä oli ollut ensimmäisessä kehässä) kehui että Lunakin oikeasti omaa todella hienon kehäkäytöksen.  

Kävimme pikaisesti kehän ulkopuolella suoristamassa jalkakarvoja ja jatkoimme paras yhteistyö-kehään. Tähän tuli systeri ja Larakin mukaan. Tämä kehä olikin aika täpöten täynnä, meidät pyydettiin  alkuseisomisen jälkeen juoksemaan kahdessa erässä (pienet ensin, sitten isot). Vaikka meidät jaettiin kahtia, ei siinä oikein kunnon liikettä päässyt näyttämään. Lunakin veti ihan muutaman metrin matkoja todella hienosti löysällä hihnalla, sitten taas odotettiin, kuljettiin pari metriä, odotettiin. Kierroksen jälkeen siirryttiin sivulle ja päästettiin isot koirat liikkeelle.  

Systeri juoksi Laran kanssa tällä toisella kierroksella, vaikka pikkuneiti olisi sopinut kokonsa puolesta hyvin myös pienten joukkoon. Toisella kierroksella vain takana tuleva tanskandoggi juoksi suoraan Laran päälle, mitä pikkuneiti säikähti ja hyvä ettei juossut meidän päälle (olivat juuri meidän edessä kulkemassa). Loppukierroksen ajan se olikin sitten kurkkinut taakseen.  

Meidät valittiin jälleen jatkoon (eli neljän parhaan joukkoon) ja siirryimme taas loppuriviin. Tällä kertaa tosin yksi tuomareista tuli ojentamaan pokaalin ja ruusukkeen meille ja ohjasi palkintokassin luo. Luna oli ihan täpinöissään päästessään vihdoin kassin luokse ja työnsi päänsä sinne sisälle kun joku yritti ottaa kuvaa. Kassi oli muutenkin liian iso houkutus näin monen tunnin odottelemisen jälkeen, että en saanut Lunaa kunnolla seisomaan, joten istutin sen sitten sivulle kuvaa varten.  

(c) Koirakeidas

Otimme siitä lahjakassin, heittäen sen nopeasti kehän reunalle koska viimeisenä oli vuorossa Keitaan kaunein koira -kehä. Tässä lähti teemaan liittyen soimaan “Ken on heistä kaikkein kaunein” musiikki kaiuttimista. : D  Koiria ei luokassa ollut montaa, olisiko ollut 8 kappaletta Luna mukaan laskettuna. Menimme taas seisontaan. En tiedä oliko sattumaa, mutta tässä kehässä oli neidin lisäksi muutama muu koira, jotka olivat jo voittaneet jonkun toisen kategorian, joten osasin jo odottaa että kaikki jo kertaalleen sijoittuneet käteltiin ulos ensimmäisenä.  

Eli viimeinen kehä oli vain tällainen pikakääntyminen, mutta eipä se haitannut. Pakkasimme tavarat kasaan ja lähdimme, olihan tässäkin kisassa mennyt jo se neljä tuntia.  

Kotona sitten pääsin tutkimaan että mitä Lunan palkintokassi sisälsikään. Eli pokaalin ja ruusukkeen lisäksi saimme Geisha-patukan, koiran vesipullon, koirien joulukalenterin, ihmisten joulukalenterin, lelun, pikkupussin nameja, pienen namimakkaran, 20€ lahjakortin Koirakeitaan kursseille sekä koira-aiheisia joulukuusenpalloja.   

Tokoa, temppuja, näyttelykehiä

Viimeinen tokon omat ongelmat kurssin tunti oli viime tiistaina. Ennen tuntia oli HSKH:n tokojaoksen kokous ja kouluttaja suositteli että osallistuisin siihen.  Ajatus oli että voisin liittyä johonkin tokotoimikuntaan ja sitä kautta päästä paremmin sisälle HSKH:n toimintaan sekä kerryttää talkootunteja kursseja varten.

Kokous alkoi jo kello 19 (meidän tunti klo 21), joten jouduin ottamaan Lunan mukaan odottelemaan autoon. En olisi kerinnyt mitenkään ajaa edes takaisin neitiä hakemaan. Ulkona oli pari astetta pakkasta, joten jätin Lunalle Hurtan Extreme Warmerin päälle ja annoin vielä jauhelihatäytteisen sorkan syötäväksi. Kokoustilassa valitsin ikkunan viereisen paikan josta näki autolle. Aluksi oli puhetta tämän ja ensivuoden toko- ja rally-tokokisoista (toko-, rally- ja koiratanssi yhdistyivät yhdeksi jaokseksi), jonka jälkeen päästiin toimikuntiin. Toimikuntia oli koulutus-, koe- ja kisatoimikunta, tehis- ja arvokisatoimikunta, leiri-, tarvike- sekä buffatoimikunta.

Koulutus- sekä koe- ja kisatoimikunnat kuulostivat aluksi mielenkiintoisimmilta vaihtoehdoilta. Koulutustoimikunnassa intoa tosin söi se että vaikka töitä ei ollut usein (oikeastaan n. 3 kertaa vuodessa kun on kurssihaut) niin silloin sitä työtä on aika paljon. Koe- ja kisatoimikunnassa puolestaan oli jäseniä jo tarpeeksi. Tehis- ja arvokisatoimikunta ja leiritoimikunta oli itselle vieraampia, arvokisoihin tuskin Lunan kanssa koskaan ylletään ja täten tuskin päästään tehisryhmiinkään. Hieman tuntuu hölmöltä tehdä töitä sellaisen eteen mistä ei sitten itse hyödy mitään (okei, ehkä hieman väärä ajattelutapa mutta silti). Leiritoimikunta oli taas sellainen millä ei ollut töitä kun hetken aikaa vuodesta, mutta heillä oli taas tarpeeksi jäseniä jo. Tarviketoimikunta taas, no minulla ei ollut hajuakaan edes missä tokotarvikkeita säilytetään, joten ehkä ei vielä. Viimeisenä oli sitten tokobuffatoimikunta, joka tarvitsi lisää jäseniä muutaman jäädessä äitiysvapaalle. Minulle selitettiin hieman mitä hommia heille kuului (mm. kaupassakäynti, kahvion valmistelut) eikä se kuulostanut aivan mahdottomalta, joten liityin tähän toimikuntaan.

Kokouksessa meni tasan yhdeksään (tai olisi mennyt pidemmällekin, mutta tässä vaiheessa minä ja kouluttaja lähdimme pois kun tunti alkoi). Olin vahtinut autoa vähän väliä ja kertaakaan en edes nähnyt Lunaa ikkunassa, eli neiti on varmaan maannut penkillä tyytyväisenä luuta syöden. Kävin hakemassa Lunan ja treenitavarat autosta ja käytin neidin vielä pikaisesti pienellä kävelyllä. Meitä ei näin viimeisellä tunnilla sitten ollut kuin kaksi koirakkoa, joten meillä oli hyvin aikaa treenata. Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä kentälle ja voin sanoa että parin tunnin odottelun jälkeen neidin kierrokset oli tapissa tai ehkä jopa vähän sen yli. Aloitimme kiertonoudolla (tai pikemminkin häiriökierrolla kun emme niitä kapuloita vielä noutaneet) ja saakuta kun Lunalla oli vauhti maksimissa. Neiti veti täysiä merkille ja takaisin, jopa kouluttaja naureskeli että ei ole nähnyt Lunan menevän noin kovaa aikaisemmin. Lisäsimme sitten taas haastetta esteillä ja kapuloilla. Yhden kerran Luna kävi nappaamassa kapulan suuhunsa ja yhden kerran oli lähdössä esteelle, mutta sitten taas lamppu syttyi ja houkutukset jätettiin rauhaan. Ainakin osittain, kyllä ne siellä pikkucockerin pääkopassa edelleen kolkutteli, koska neiti ei juossut aivan suoraan vaan liike oli hieman aaltoilevaa.

Toisella kierroksella sitten otettiin vielä ohjattua noutoa. Pari kertaa onnistui ihan hyvin, mutta sitten Luna ei katsonutkaan kun kouluttaja vei kapulat paikoilleen. Neiti kääntyi kyllä oikeaan suuntaan, mutta ei nähnyt kapulaa ensisilmäyksellä jolloin kerkesi jo vasemman puoleinen kapula näköpiiriin ja Luna suuntasi sinne. Kielsin ja lähetin uudelleen oikealle. Luna lähti etsimään, mutta jostain syystä ei vaan nähnyt kapulaa ja lähti lopulta tutkimaan sivulla olevia esteitä joten otettiin liike uudestaan. Jolloin ei taas ollut ongelmaa koska Luna tajusi katsoa eteenpäin. Pitää varmaan yrittää keksiä jokin mahdollisimman näkymätön ja kuulumaton vihje Lunalle, jotta se tajuaisi katsoa eteenpäin siinä vaiheessa kun liikkuri vie kapuloita. Tai itse asiassa minulla on sellainen jo, ruutu ja kiertoliikkeissä sanon Lunalle katso/missä ja siirrän itse katseen kohti kohdetta. Jos saisin neidin opetettua siihen pelkkään pään liikkeeseen, että kun katson neitiä ja siirrän katseeni eteenpäin niin haluan neidinkin katsovan eteenpäin, vaikka vihjesanaa en sanoisikaan. Mutta kouluttaja sanoi myös että minun kannattaa opettaa Lunalle että ne kapulat ovat siellä vaikka niitä ei näkisikään, eli kannattaa lähteä oikeaan suuntaan siitä huolimatta. Eli kun yksin treenaan niin vien kapulat etukäteen paikoilleen, vaikka jopa kasaten niiden eteen hiekkaa/lunta ettei niitä näy ja tekisin hetken aikaa muuta.

Loppuun otimme vielä paikallaoloja. Jätimme koirat makaamaan ja menimme tämän toisen ohjaajan kanssa sermin taakse piiloon. Siellä sitten odotellessa juteltiin, kunnes kouluttaja tuli virnistäen hakemaan meitä sermin takaa. Palattiin näkyville ja koirien eteen oli ilmestynyt esteet ja noutokapulat. Palattiin koirien viereen ja käskytettiin vuorotellen ylös. Otettiin vielä uusikierros ja jätettiin koirat esteiden ja kapuloiden luo ja mentiin taas sermin taakse piiloon. Kun taas tulimme esille, oli esteen raahattu pois ja kouluttaja istui koirien välissä. Palasimme koirien viereen, jolloin kouluttaja alkoi sanoa omia käskyjään. Yhden kerran kun kouluttaja sanoi ”Vapaa” Luna reagoi nousemalla istumaan, mutta sen jälkeen pysyteltiin maassa ihan sama mitä huudeltiin.

Ja se tunti oli siinä, nyt meillä on viikon tauko kunnes alkaa sekä tokon kisakurssi että rallyn alo-avo-kurssi.

Cockerin kanssa ei tarvitse kantaa ostoksia itse kotiin. :D

Perjantaina, kun olin vaihteeksi vapaalla, päätettiin lähteä käymään Koirakeitaalla. Siellä oli perjantaisin yksittäisiä höntsytunteja, jonne sai vaan ilmestyä paikalle. Teemana tunneilla oli arkitottis, temppuilu, yleinen aktivointi ym. Mentiin sitten molempien tyttöjen kanssa, koska Laralle tekee häiriötreenit hyvää. Pikkuneiti kun ottaa häiriötä sekä ympäröivistä koirista ja ihmisistä, mutta se kerää myös kierroksia jos Lunan kanssa tehdään jotain. Ajattelin ettei tunnille tulisi ihan hirveästi porukkaa, kun oli kumminkin kyseessä perjantaiaamupäivä. Mutta kyllä koiria taisi lopulta olla vajaa 15. Häiriötä siis riitti.

Tunti alkoi ihan yksinkertaisesti istumisella ja maahanmenolla, Lunalla tein kaukokäskyjä ja siitä kaikkia vaihtoja. Sitten otettiin perusasentoa, Lunalla taas tietysti vaikeutetusti, eli otin neidin eteen ja siitä vuorotellen suoraan vasemmalle tai takakautta perusasentoon.

Pienen arkitottistelun jälkeen harjoiteltiin tassutemppuja. Tässä sai treenata sellaista temppua mitä halusi, joten lähdettiin opettelemaan meille jotain uutta; vilkuttamista. Lunahan oli aivan innoissaan ja tarjosi vähän kaikkea siinä (tassun antoa, käsitargettia, kerjäämistä), mutta saimme vilkutuksen hyvin alulle. Eli ideahan oli sama kuin tassun annossa, Luna nostaa tassun kädelle kun ojennan käden. Nyt vain nostin käden vähän ”high five” tyyliin (jonka Luna osaa myös) mutta pidin käden sen verran kaukana ettei neiti osunut tassullaan siihen. Klikkeri oli hyvä apuväline, jolla sain klikattua heti kun Luna nosti tassunsa.

Otimme tässä myös jalkojen päällä kävelyä, eli Luna seisoi jalkojeni välissä etutassut minun jalkojen päällä. Olimme tätä treenanneet joskus reilu vuosi sitten neidin kanssa ja yllätyin kuin hyvässä muistissa se edelleen oli. Ongelmana olivat minun liukkaat sukat, joissa Lunan tassut eivät meinanneet pysyä.

Seuraavana oli myös Lunalle hankalampi tehtävä, eli koiran piti olla edessä ja kulkea samaan suuntaan sivuaskelia kuin mihin minä liikuin. Neitihän osaa kulkea sivulla kyllä sivusuuntaan, mutta emme pahemmin ole ottaneet edessä liikkumista. Vasemmalle kulkeminen lähti sujumaan yllättävän hyvin, kun sain klikattua oikeaan suuntaan siirtymisestä. Lunahan meinasi tehdä samaa kuin tasapainotyynyillä ollaan treenattu, eli pyörivää liikettä. Oikealle meneminen olikin sitten ongelma, Luna nosteli jalkojaan minkä kerkesi mutta ei tajunnut siirtyä oikeaan suuntaan, joten otin lopulta auton lopulta hieman kädellä. Otimme vielä saman vierellä liikkuessa, jolloin Lunalla ei ollut ongelmaa kumpaankaan suuntaan mennessä.

Jatkoimme tottispuolta ja viimeisenä oli omalle paikalle meneminen maate. Eli saimme ”targetit” kouluttajalta ja koira piti lähettää siihen makaamaan. Lunalle taas helppo homma (otin tässä vaiheessa neidiltä hihnan kokonaan pois kun Luna teki töitä laput silmillä eikä edes vilkaissut ympärillä olevia koiria), targetti oli tuttujuttu vaikka itse targetti olikin uusi. Käskyllä neiti siirtyi targettipyyhkeen päälle ja toisella käskyllä maahan. Ajatus oli että koira menisi maahan ilman käskyä. Hieman siinä pohdin että haluanko sitä että Luna tekee maahanmenon itsekseen, kun meillä muutenkin on ennakointiongelmaa tokossa, mutta ajattelin että ei kai voi nyt niin pahasti meidän pakkaa sekoittaa.  Varsinkin jos Lunakin tajuaisi että tämä oli nyt tällainen treeni jossa piti mennä maahan itsenäisesti.

Loppuun otettiin vielä merkinkiertoa. Lunan kanssa tosin noutokapuloilla. Ensin pari kierrosta ilman kapuloita, sitten laitoin oikean puolisen kapulan ja seuraavaksi vasemman. Sitten pyysin vuorotellen tekemään pelkän kierron tai noutamaan kierron jälkeen toisen kapuloista. Ja täytyy sanoa että yllättävän hyvin sujui, matkahan oli oikein minimaalinen, merkki oli varmaan 3 metrin päässä ja kapulat siinä puolessa välissä, mutta todella hyvin Luna erotteli milloin tehtiin pelkkä kierto ja milloin käskin ottamaan kapulan mukaan.

©  Nea Lilja

Olemme myös käyneet parissa Show Haun perjantaimätsärissä. Viime vuosi aloitettiin hyvin ja Luna sai pelkkää punaista nauhaa, tämä vuosi alkoi sitten päinvastoin ja olemme ottaneet sinisiä nauhoja kerta toisensa jälkeen. Mutta Luna on sitten kyllä sijoittunut sinisten kehässä, vuoden ensimmäisessä mätsärissä toiseksi ja nyt viime perjantaina ensimmäiseksi. BIS-kehässä ei enää sijoituttu.

Lara puolestaan on ehkä vihdoin alkanut ymmärtämään kehäjuoksun ideaa. Perjantaina Lara vielä yritti napata lahkeesta kiinni systerin juostessa, mutta kun minä käytin sen kehässä odotellessani Lunan kehän alkua, pikkuneiti vetikin yllättäen todella nätisti. Pari kertaa jouduin kieltämään kun huomasin Laran yrittävän hypätä, mutta siihen se jäi ja loppuaika ravattiinkin hienosti. Ainakin minun suunnasta katsottuna. Kyllä siitä vielä kehäkettu tulee.

(lisään kuvia kun ShowHau Center ne julkaisee)