Hallikausi alkoi

 Hallikauden treenit ovat alkaneet, meillä kävi tällä kertaa niin hyvä tuuri, että pääsimme kaikkiin hakemiimme ryhmiin. Eli meillä on koiratanssi ja rally-toko vuoroviikoin ja kerran kuukaudessa ohjattu tokokurssi.

Treenit alkoivat viime viikon koiratanssilla. Ohjaajana meillä on seuran ulkopuolinen Laulajainen Anna. Ymmärsin että muut olivat tainneet ollakin jo hänen kurssillaan, ainakin olivat sen verran tuttavallisen oloisia. Meidän vuorolla kävimme alkuun hieman taustoja läpi, totesin että meidän koiratanssitausta rajautuu meidän seuran omaan alkeiskurssiin. Silloin olin kovin suuntautumassa freestylen puoleen, mutta tässä koronatauon aikana olen asiaa pohtinut uudelleen ja päätynyt että ehkä se heelwork olisi meille helpompi aloitettava. Koska vaikka Luna osaa vaikka ja mitä, niin minä en. Ja edelleenkin olen ihan pulassa omien käsien kanssa. Kouluttaja totesi kanssa että heelwork olisi tokotaustaiselle koiralle helpompi aloitettava.

Joten kävimme sitten hieman läpi meidän lähtökohtia heelworkiin. Positioista Lunalle on erittäin tuttuja tietysti perus seuruupaikat oikealla ja vasemmalla kuono samaan suuntaan, melko tuttuja on jalkojen välissä sekä edessä kuono oikealle. Muita ei sitten olla vielä edes treenattu.

Positioiden vaihtoihin tulee rally-tokosta suurin osa, eli edestä, takaa ja jalan alta puolenvaihdot. Minä kun sanoin että rallyssa ohjaan hirveästi käsimerkein, testasimme vaihdot ja joitakin liikkeitä (ympäripyöriminen, kieppi vierellä) ilman käsiä. Tai pidin käsiä milloin selän takana, milloin lanteilla tai muussa melko järkevässä paikassa. Pari kertaa Luna hieman ihmetteli ja arpoi, mutta sitten tajusi alkaa kuunnella käskyjä. Hetken päästä kouluttaja sitten kyselikin, että mihin minä niitä käsimerkkejä tarvitsinkaan, kun Luna teki ihan hyvin pelkällä suullisella käskyllä.

Musiikkina olin ajatellut pitää saman Alessia Caran How far I’ll go:n, mutta nyt pitää sitten alkaa miettiä musiikkiin sopivaa ohjelmaa.

Rally-toko

Rallyssa olemme jälleen Heinin voi-mes kurssilla. Tällä kertaa kurssi on enemmän tekniikkapainotteinen, eli lyhyitä ratapätkiä täyspitkien ratojen sijasta.  Meillä oli kolme rataa, lämmittelyratana avoluokan 10 kyltin rata, sitten 6 kyltin voi- ja mes-rata. Me Lunan kanssa aloitettiin kylmiltään voi-luokan radasta. Neidille ei ole optimaalisen tilanne lähteä suoraan radalle, kun vire on tässä vaiheessa korkea ja vauhtikin sen mukainen.

Tämä sitten huomattiinkin meidän miniradalla. Koko ajan jouduin huomauttamaan oikeasta seuruupaikasta, mutta tästä huolimatta päästiin ihan hyvin eteen istu kyltille asti, jossa Luna sitten ennakoi väärin ja lähti vauhdilla peruuttamaan istumisen sijasta. Uusinta sujui ihan hyvin kun vielä painotin istu-käskyä. Heini tosin kysyi että onko Lunalla lihakset jumissa tai jotain, kun oikeaan täyskäännös ei ollut niin tiivis kuin normaalisti. Teimme käännöksen vielä pariin kertaan, mutta Heinin mukaan nekään eivät näyttäneet normaaleilta vaikka olivatkin parempia.

Tämän miniradan jälkeen menimme tauolle, jossa pääsimme hetken odottelun jälkeen tekemään avo-luokan rataa. Tässä ei sinällään ollut hankalia liikkeitä, mutta jatkuvat istumiset ja kääntymiset saa nykyään Lunan ääntelemään. Ei se suoranaisesti haukkumaan ala, mutta sellaista epämääräistä örinää kuuluu.

Saimme avo-radalla suurimmat energiat purettua, joten mes-minirata meillä menikin sitten ihan nappiin. Mitä nyt itse ohjasin meidän liian lähelle tulppaanin kylttiä, mutta silti saatiin se suoritettua ongelmitta.

Cockeri ei ole tyytyväinen.

Sitten meillä alkoi vielä ohjatut tokotreenit Mari Leiviskän opeissa. Systeri oli käyttänyt koirat metsälenkillä ennen treenejä, joten mielessä kävi että näyttääköhän Luna meidän vinkumisongelmaa ollenkaan jos on väsyneempi. No, täytyy todeta, että kyllä se näytti. En tiedä tekikö pitkä odottelu sen (olimme viimeisenä vuorossa) vai oliko sillä muuten vaan jäänyt energiaa, mutta heti päästyämme kentälle ja esitellessä meitä, Luna näytti hienosti kuinka ääntä käytetään odotellessa.

Totesin, että tämä on tällä hetkellä meidän isoin ongelma. Liikkeitä on treenattu ja ne alkaa sujumaan hiljalleen ihan hyvin, mutta en halua mennä kokeilemaan kokeeseen kuuntelemaan vinkumista. Sanoinkin meillä olleen viimeiset pari vuotta tokossa palkasta luopumisen treenaaminen tehtävänä. Luna osaa siitä näennäisesti luopua, mutta todellisuudessa ei. Kerroin että meillä oli herkkupalkka odottamassa kentänreunalla, mutta sitten kokeissa kävi ensin niin, että Luna oli jokaisen liikkeen välillä menossa palkalle. Seuraavalla kerralla sitten liikkeiden aikana oli lähdössä kentältä pois. Joten nyt olen pyrkinyt siihen, että Luna kuvittelee palkan olevan aina minulla. Vinkuminen sitten taas näkyy edelleen pääasiassa odottaessa. Pitkä seuraaminen on toinen missä vinkumista tuppaa tulemaan, varsinkin mitä pidempi seuruupätkä on kyseessä ja varsinkin jos pohjalla on jo pari liikettä palkatta.

Luopumisen treenausta olen myös jatkanut satunnaisesti ruokakipolla, ja kun kysyin kouluttajalta onko se hänestä ”liian vaikea” aloitus, koska ruokakippohan on Lunan elämän numero yksi. Ja todetusti, Lunalla on ollut ongelmia esimerkiksi ihan vain istua, kun ruokakippo on kyseessä. Hän ei pitänyt sitä liian vaikeana, kun vaan tehtävät aloittaa tarpeeksi helposta (tosin naurahti, että istumisen voisi kyllä jo kuvitella olevan tarpeeksi helppo). Hän myös sanoi että kannattaa kokeilla treenata kipon ollessa eri paikoissa. Esimerkiksi pöydällä oleva ruokakippo on vähemmän houkutteleva kuin lattialla oleva. Ja todennäköisesti kädessä oleva kippo olisi se hankalin. Joten tämä treeni jatkukoon.

Kouluttaja käski nyt jatkossa tehdä namista luopumisen aina ennen liikkeiden alkua ja palkata oikeasta mielentilasta.

Otimme pätkän seuruuta, jossa Luna nyt tietenkään ei sitten näyttänyt vinkumistaan. Tosin pätkä oli lyhyehkö, joten neiti ei kerennyt vielä keräämään kierroksia.

Kouluttaja totesi, että Luna seuraa hieman etäällä. Joo, osasyy on varmaan se, että minä olen tallannut tassuille useammin kuin kerran ja toisekseen parikin eri kouluttajaa on sanonut, että Luna on sen verran pieni ja kun se pyrkii pitämään kontaktia, se ei pysty sitä tekemään suoraan vierestä treenitaskun takia. Tämäkin kouluttaja totesi että joo, tuokin vaikuttaa, mutta minä myös kävelen kohti koiraa koko ajan.

Katsoin hetken pöllästyneenä ja totesin, että en sitten taida osata kävellä suoraan. Minähän katson seuraamisessa alaviistoon, jotta näen Lunan tulevan oikeassa kohdassa mukana. Pitää varmaan opetella katsomaan enemmän eteenpäin ja ottaa jokin kiintopiste mitä kohti kävellä. Kouluttaja myös käski treenata enemmän koirasta poispäin menevää liikettä, jotta saataisiin vahvistettua oikeaa seuraamispaikkaa.

Otimme loppuun vielä jäävät. Seisominen sujui hyvin, maahanmeno jostain syystä jäi seisomaan, mutta uudella yrittämällä onnistui. Istuminen meni hieman hankalaksi, kun tila loppui (seinä tuli vastaan). Luna kyllä istui hienosti, mutta itse tuli annettua pieni kroppa-apu. Kouluttaja totesi kumminkin, että tuon pienen kroppa-apu huomioimatta liike oli oikein sujuva. Tässä vaiheessa meillä loppui aika, joten kotiläksynä meillä jatkui luopumisharjoitukset.

-

Tokotreenien jälkeen Luna pääsi (tai joutui) perjantaina vesijuoksemaan ja siitä parin tunnin päästä hierojalle. Vasemmassa lonkankoukistajassa oli kireä jumi, josta hieroja sanoi että on varmasti vaikuttanut liikkumiseen. Mutta yllättäen tällä kertaa lantiossa ei ollut mitään, vaikka tähän asti siellä on aina ollut jumia.

Ensimmäiset vesijuoksutreenit

Perjantai-iltana tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan vesijuoksua. Olimme varanneet ajan Petbrosille. Luna kun ei oikein arvosta tuota hallissa uimista (varsinkaan muiden koirien kanssa kun hän ei saa mennä omassa rauhassa uimaan ilman, että rampilla on joko menossa tai tulossa joku). Mielessäni ajattelin, että ei neiti tule arvostamaan vesijuoksuakaan kun tajuaa joutuvansa veteen, mutta todennäköisesti tämä puolituntia tulee hyödynnettyä paremmin kuin uintiin käytetty aika.

Päätimme Laran olevan ensimmäisenä vuorossa, koska ensinnäkin sillä varmasti olisi kierrokset korkealla (kun ajattelee pääsevänsä uimaan) ja toisekseen, Luna saisi vähän katsella ja totutella juoksulaitteeseen siinä odotellessa.

Pikkuneiti hieman jännitti, mutta lähti kävelemään kun matto lähti liikkeelle jalkojen alla. Pari pientä paniikkireaktiota kyllä siinä juostessa tuli, kun Lara lopetti kävelemisen ja matto vei sen tietysti sitten juoksulaitteen takaseinään kiinni.

Pikkuneitiä siinä kävelytettiin, ravuutettiin ja kävelytettiin ylämäkeen. Lunaa kiinnosti hirveästi juoksulaite ja se pyörikin laitetta ympäri Laran ollessa siellä. Tai tarkalleen, sitä taisi kiinnostaa herkut joita Lara sai laitteessa ollessaan ja yritti keksiä miten hän saisi niitä herkkuja.  Parin kymmenen minuutin jälkeen alkoi nähdä jo selkeää väsymistä, kun Laran vauhti hidastui ja se alkoi hiljalleen lipua kohti takaseinää. Kun matto pysäytettiin, tuli pikkuneidille jokin kummallinen loppupaniikki ja se yritti vähän joka reunalta pois. Laran rauhoittuessa ja veden laskettua tarpeeksi, se lopulta pääsi ulos.

Mitä siellä tapahtuu...?

Sitten oli Lunan vuoro. Neiti oli alkuun oikein innoissaan menossa, mutta matka tyssäsi tietysti siihen juoksumaton suulle, kun Luna tajusi joutuvansa veteen. Eikä se vesi varmaan siinä ollut se isoin ongelma, vaan että hän joutui laskeutumaan parikymmentä senttiä alaspäin.

Puoliksi pakottaen Luna joutui sitten altaaseen. Kun ohjaaja kuuli Lunan polvista, se totesi että näin ensimmäiselle kerralle nostetaan neidille veden tasoa hieman korkeammaksi (jolloin paino polville on vähäisempi). Hän myös kyseli, että oireileeko polvet jotenkin, johon totesin että ei kummoisemmin, ainoastaan hitaassa laukassa Lunan askellus on hieman hassu, mutta ravissa tai täysiä juostessa ei ole ongelmaa. Ohjaaja siinä kyseli vielä että miten hassusti, johon sitten todettiin että Luna vähän niin kuin pompauttaa takajalkoja yhtä aikaa tasajalkapupuloikka tyylillä, jolloin hän totesi että todennäköisesti takaosan lihaksisto on hieman heikommassa kunnossa mistä pompautus johtuu.

Lunalla treeni aloitettiin rauhallisella kävelyllä, ja hetken päästä siirryttiin ylämäkikävelyyn. Palkkailin Lunaa melko tiuhaan ja alkuun tuli hieman ongelmia siinä, että herkun saadessaan neiti lopetti kävelyn ja jäi mussuttamaan namia, minkä takia sitten valui uhkaavasti kohti takaseinää. Pidin hihnan kumminkin sellaisella pituudella, että se nykäisi Lunan takaisin liikkeelle reilusti ennen seinään osumista. Muutaman nykäisyn jälkeen Luna tajusi pysyä liikkeellä vaikka namia tulikin.

Luna käveli koko ajan melkein sivuseinässä kiinni (ja vilkuili siinä samalla Laraa joka käveli ohi koko ajan), yritin herkuilla saada neidin keskemmälle, mutta heti herkun saatuaan se pelasi takaisin reunalle.

Hetken kävelyn jälkeen ohjaaja totesi, että Luna liikkuu muuten hyvin, mutta hieman sen takapää heittelehtii tasaisesti kävellessä, mikä viittaisi tosissaan hieman heikompaan lihaskuntoon takana. Eli Luna kompensoi pitäen painoaan enemmän edessä, jolloin se takapää liikkuu helpommin veden voimasta. Ohjaaja totesi, ettei se mitenkään pahasti mene vinoon, mutta sillein selvästi kumminkin.

Lunaa ei kertaakaan ravuutettu, ohjaaja totesi että ei ainakaan näin ensimmäisellä kerralla ja neidille on paljon parempi tuo ylämäkeen kävely polvia ajatellen. Ylämäessä Luna käveli suoraan, ohjaaja sanoi sen johtuvan siitä, että mäki pakottaa sen käyttämään niitä takajalkoja kunnolla. Joten vuorottelimme sitten mäessä ja tasaisella kävelyä. Ohjaaja suositteli muutenkin, että ylämäkitreenit olisi Lunalle hyviä ihan kävellenkin, joten pitää varmaan yrittää suunnitella lenkit niin, että tulee noita mäkiä vastaan. Tai vaikka sitten kävelee samaa mäkeä edestakaisin.

Sen parikymmentä minuuttia Lunakin jaksoi reippaasti kävellä, jonka jälkeen alkoi väsyä. Toisin kuin Laralla, Lunan vauhti ei hidastunut väsyessä (no vauhti ei mikään huippunopea ollut muutenkaan), mutta neiti alkoi peitsaamaan.

Luna veti muuten tyynen rauhallisesti ja hienosti jaksaen koko treenin. Ohjaaja totesi, että molemmat oli todella rauhallisia juoksijoita siihen nähden että ensimmäistä kertaa hommaa tekivät. 

Pohdittiin, että jos vain onnistuu, niin ostamme tälle talvelle vesijuoksuun sarjakortin. Esimerkiksi niin että 10 kerran kortti, joista 5 kertaa on systerillä ja Laralla ja 5 kertaa minulla ja Lunalla. Jos kortin jakaminen ei onnistu saman katon alla asuvien koirien kesken, niin pitää miettiä miten on kannattavinta tehdä.

Kotona sitten kainaloisena.