sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Ensimmäiset vesijuoksutreenit

Perjantai-iltana tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan vesijuoksua. Olimme varanneet ajan Petbrosille. Luna kun ei oikein arvosta tuota hallissa uimista (varsinkaan muiden koirien kanssa kun hän ei saa mennä omassa rauhassa uimaan ilman, että rampilla on joko menossa tai tulossa joku). Mielessäni ajattelin, että ei neiti tule arvostamaan vesijuoksuakaan kun tajuaa joutuvansa veteen, mutta todennäköisesti tämä puolituntia tulee hyödynnettyä paremmin kuin uintiin käytetty aika.
Päätimme Laran olevan ensimmäisenä vuorossa, koska ensinnäkin sillä varmasti olisi kierrokset korkealla (kun ajattelee pääsevänsä uimaan) ja toisekseen, Luna saisi vähän katsella ja totutella juoksulaitteeseen siinä odotellessa.

Pikkuneiti hieman jännitti, mutta lähti kävelemään kun matto lähti liikkeelle jalkojen alla. Pari pientä paniikkireaktiota kyllä siinä juostessa tuli, kun Lara lopetti kävelemisen ja matto vei sen tietysti sitten juoksulaitteen takaseinään kiinni.


Pikkuneitiä siinä kävelytettiin, ravuutettiin ja kävelytettiin ylämäkeen. Lunaa kiinnosti hirveästi juoksulaite ja se pyörikin laitetta ympäri Laran ollessa siellä. Tai tarkalleen, sitä taisi kiinnostaa herkut joita Lara sai laitteessa ollessaan ja yritti keksiä miten hän saisi niitä herkkuja.  Parin kymmenen minuutin jälkeen alkoi nähdä jo selkeää väsymistä, kun Laran vauhti hidastui ja se alkoi hiljalleen lipua kohti takaseinää. Kun matto pysäytettiin, tuli pikkuneidille jokin kummallinen loppupaniikki ja se yritti vähän joka reunalta pois. Laran rauhoittuessa ja veden laskettua tarpeeksi, se lopulta pääsi ulos.

Mitä siellä tapahtuu...?
Sitten oli Lunan vuoro. Neiti oli alkuun oikein innoissaan menossa, mutta matka tyssäsi tietysti siihen juoksumaton suulle, kun Luna tajusi joutuvansa veteen. Eikä se vesi varmaan siinä ollut se isoin ongelma, vaan että hän joutui laskeutumaan parikymmentä senttiä alaspäin.

Puoliksi pakottaen Luna joutui sitten altaaseen. Kun ohjaaja kuuli Lunan polvista, se totesi että näin ensimmäiselle kerralle nostetaan neidille veden tasoa hieman korkeammaksi (jolloin paino polville on vähäisempi). Hän myös kyseli, että oireileeko polvet jotenkin, johon totesin että ei kummoisemmin, ainoastaan hitaassa laukassa Lunan askellus on hieman hassu, mutta ravissa tai täysiä juostessa ei ole ongelmaa. Ohjaaja siinä kyseli vielä että miten hassusti, johon sitten todettiin että Luna vähän niin kuin pompauttaa takajalkoja yhtä aikaa tasajalkapupuloikka tyylillä, jolloin hän totesi että todennäköisesti takaosan lihaksisto on hieman heikommassa kunnossa mistä pompautus johtuu.

Lunalla treeni aloitettiin rauhallisella kävelyllä, ja hetken päästä siirryttiin ylämäkikävelyyn. Palkkailin Lunaa melko tiuhaan ja alkuun tuli hieman ongelmia siinä, että herkun saadessaan neiti lopetti kävelyn ja jäi mussuttamaan namia, minkä takia sitten valui uhkaavasti kohti takaseinää. Pidin hihnan kumminkin sellaisella pituudella, että se nykäisi Lunan takaisin liikkeelle reilusti ennen seinään osumista. Muutaman nykäisyn jälkeen Luna tajusi pysyä liikkeellä vaikka namia tulikin.


Luna käveli koko ajan melkein sivuseinässä kiinni (ja vilkuili siinä samalla Laraa joka käveli ohi koko ajan), yritin herkuilla saada neidin keskemmälle, mutta heti herkun saatuaan se pelasi takaisin reunalle.

Hetken kävelyn jälkeen ohjaaja totesi, että Luna liikkuu muuten hyvin, mutta hieman sen takapää heittelehtii tasaisesti kävellessä, mikä viittaisi tosissaan hieman heikompaan lihaskuntoon takana. Eli Luna kompensoi pitäen painoaan enemmän edessä, jolloin se takapää liikkuu helpommin veden voimasta. Ohjaaja totesi, ettei se mitenkään pahasti mene vinoon, mutta sillein selvästi kumminkin.
Lunaa ei kertaakaan ravuutettu, ohjaaja totesi että ei ainakaan näin ensimmäisellä kerralla ja neidille on paljon parempi tuo ylämäkeen kävely polvia ajatellen. Ylämäessä Luna käveli suoraan, ohjaaja sanoi sen johtuvan siitä, että mäki pakottaa sen käyttämään niitä takajalkoja kunnolla. Joten vuorottelimme sitten mäessä ja tasaisella kävelyä. Ohjaaja suositteli muutenkin, että ylämäkitreenit olisi Lunalle hyviä ihan kävellenkin, joten pitää varmaan yrittää suunnitella lenkit niin, että tulee noita mäkiä vastaan. Tai vaikka sitten kävelee samaa mäkeä edestakaisin.

Sen parikymmentä minuuttia Lunakin jaksoi reippaasti kävellä, jonka jälkeen alkoi väsyä. Toisin kuin Laralla, Lunan vauhti ei hidastunut väsyessä (no vauhti ei mikään huippunopea ollut muutenkaan), mutta neiti alkoi peitsaamaan.

Luna veti muuten tyynen rauhallisesti ja hienosti jaksaen koko treenin. Ohjaaja totesi, että molemmat oli todella rauhallisia juoksijoita siihen nähden että ensimmäistä kertaa hommaa tekivät. 

Pohdittiin, että jos vain onnistuu, niin ostamme tälle talvelle vesijuoksuun sarjakortin. Esimerkiksi niin että 10 kerran kortti, joista 5 kertaa on systerillä ja Laralla ja 5 kertaa minulla ja Lunalla. Jos kortin jakaminen ei onnistu saman katon alla asuvien koirien kesken, niin pitää miettiä miten on kannattavinta tehdä.

Kotona sitten kainaloisena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti