SmartDog – kognitio

Yksi koiramessujen ostos tuli käytettyä tänään, nimittäin Lunalle tilaamani SmartDog -kognitio testi. Olin sitä jo pari-kolme vuotta pohtinut, mutta -20% alennuksesta huolimatta hinta on niin korkea, että on jäänyt käymättä. No, tänä vuonna sitten lopulta sorruin. :’D Alkuperäinen hinta oli siis 198€ ja nyt tarjouksessa 158€.

Eli varasin Lunalle ajan Hyvinkäälle, ensiksi tietysti sen takia että oli meitä lähin testipaikka mutta myös sen takia, että testaaja, Ruistola Ulla-Maija on cockeri-ihmisiä, tarkalleen käyttispuolen kasvattaja.

Meillä oli aika 13.30 ja olimme paikalla ohjeen mukaan kymmenisen minuuttia etuajassa. Jouduimme kumminkin odottamaan testivuoroamme neljäkymmentä minuuttia, mikä oli hieman outoa, kun mitään ilmoitusta myöhästymisestä ei tullut. Varmistin varmaan kymmeneen otteeseen sähköpostista että paikka ja aika oli oikea. Käyttäessäni Lunaa pissalla, kuulin kyllä hallista haukuntaa (ja ovessa oli SmartDogin kyltti) niin pohdin, että näinköhän edellisellä vaan on mennyt testi pitkäksi.

Siinä hieman vajaan puolen tunnin kohdalla laitoin Messengerissä viestiä SmartDogille ja siitä viiden minuutin päästä vielä tekstiviestin testaajalle, jonka numeron löysin sähköpostista. Siinäkin meni vielä se kymmenen minuuttia, ennen kuin testaaja vastasi viestillä, että kohta lopettavat.  Mielessäni ajattelin, että onneksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia testin jälkeen. Kognition arvioitu kesto oli 1,5 tuntia.

Lopulta pääsimme aloittamaan siinä about kymmentä yli kaksi. Alkuun täytin lomakkeeseen Lunan tiedot ja testaaja hieman selitti testin kulkua. Lunalle laitettiin aktiivisuusmittari pantaan kiinni ja neiti sai siinä alussa hieman tutkiskella testihuonetta.

Kognitio-testihän sisälsi kolme eri osa-aluetta, ELEET, MUISTI ja ONGELMA. Jokaista tehtävää hieman ensin treenattiin ennen virallista testin alkua.

Itsehillintä / Impulsiivisuus

Aloitimme lieriötehtävällä. Eli lieriön sisään laitetaan nami ja sen saa vain jommastakummasta lieriön päästä. Alkuun namia ei nähnyt vaan kartio oli peitetty pahvilla, mutta sitten alkutreenin jälkeen pahvi otetaan pois ja nami näkyy kirkkaan lieriön läpi.

Impulsiiviset koirat unohtavat miten sen namin sieltä sai ja yrittävät päästä lieriön läpi.

Luna: Pahvin poistamisen jälkeen neiti kolme kertaa muisti hienosti miten namin saa, mutta neljännellä kerralla tuli ajatuskatkos ja muutama sekunti meni ihmetellessä lieriötä. Mutta kyllä se lieriön pää löytyi kumminkin. Heti perään tuli toinen samanlainen tenkkapoo, mutta sen jälkeen nami löytyi ongelmitta. Lopputulos tästä osiosta oli 8/10.

Tässä kohti testaaja totesi että Luna on oikeasti todella ahne (jouduin kunnolla vetämään Lunan takaisin aloituspaikalle kun hän halusi tietenkin pysyä siellä missä lihapulla oli), mutta siitä huolimatta se ei ole niin impulsiivinen, että ei muistaisi miten sen namin sieltä sai.

Ei taida namia saada tästä läpi.

Eleet

Tässä osiossa testaajalla oli kippoja, joissa vain toiseen laitettiin nami. Sitten sitä oikeaa kippoa näytettiin erilaisilla ylä- ja alavartaloavuilla sekä katseella.

Luna: Ylävartaloapujen eri variaatiot meni kaikki todella hienosti, mutta sitten jalkoja Luna ei ymmärtänyt ollenkaan (meni aina oikeanpuoleiselle kipolle). Katsekin oli todella vaikea, oikeastaan vasta pari viimeistä yritystä onnistui, että ehkä se alkoi sitä hiljalleen hiffaamaan.

Tähän osioon kuului vielä kohta, jossa koiraa huijataan. Eli herkku tiputetaan koiran nähden kippoon, mutta testaaja näyttää väärää kippoa.

Tämä oli osio, josta en itse osannut alkuun arvata miten Luna reagoi. Koska se on ahne ja testaaja on vieras, en olisi ihmetellyt vaikka se olisi päättänyt mennä sinne kupille, mihin näki herkun laitettavan. Mutta sitten taas, me ollaan treenattu niin paljon mm. tokoa missä vieras käy näyttämässä oikean paikan, joten se voi yhtä hyvin mennä myös osoitetulle kipolle.

Luna kiltisti meni testaajan näyttämälle väärälle kipolle kummallakin kerralla. Eli vaikka ahneutta löytyy vaikka muille jakaa, neiti mieluummin luottaa ohjaajaan vaikka selvästi näki mihin nami tippui.

Testaaja totesi, että alakroppaa Luna ei seuraa oikeastaan ollenkaan, eli jos esimerkiksi ajattelisi agia lajina, olisi neidillä todennäköisesti se ja sama mihin jalkani osoittavat, kun vain käsillä näyttää mihin pitää seuraavaksi mennä. Ja jos koira tekee käsillä osoittamisen jälkeen pieleen, niin melko varmasti minä olen osoittanut väärin tai huonosti, koska Luna joka kerta meni sinne minne käsi näytti. 

V-aita

Tässä oli namit laitettu aidan sisälle tasolle ja koiralla oli kolme minuuttia aikaa löytää tiensä namien luokse. Tämä taas mittasi itsehillintää ja impulsiivisuutta, eli pyrkiikö koira aidan läpi koko ajan vai keksiikö se lähteä niitä kiertämään (eli ensin lähteä poispäin nameista).

Luna: Pari sekuntia se katseli aidan toisella puolella olevia nameja, jonka jälkeen vauhdilla kierrettiin aidat. Tähän meni kokonaisuudessaan 7 sekuntia. :’D

Mahdoton tehtävä

Tämä on osio, missä en usko tuloksen olleen aivan tosi.

Tehtävässä oli siis rasia, jonka sisältä Luna sai ensin syödä herkkuja, mutta lopuksi se suljettiin niin ettei sitä koira voinut saada auki. Jo alkuvaiheessa, jossa rasia oli auki, huomasin neidin varovan testaajaa, joka oli aivan rasian vieressä. Eli se pysytteli aina testaajaan nähden rasian toisella puolella ja enemmän kurkotti rasialle häntä alhaalla.

Lopputuloksena, Luna yritti alkuun itsenäisesti saada rasiaa auki, sitten pysähtyi katsomaan testaajaa, jonka jälkeen jatkoi taas itsenäistä työtä ja tämä vaihtelu jatkui. Ajallisesti neiti teki 50-50 itsenäisesti ja apua pyytäen.

Lunan eleitä seuraten, melkein uskaltaisin sanoa, että jos testaaja olisi ollut hieman kauempana, Luna ei olisi jännittänyt sitä niin paljoa, niin itsenäistä työskentelyä olisi aika varmasti ollut enemmän.

Mutta testaajan mukaan harrastuskoiralle tällainen 50-50 tulos on hyvä, jos se olisi liian itsenäinen, olisi koiran kouluttaminen hankalaa.

Looginen päättely

Tässä tehtävässä testaaja näytti Lunalle tyhjän kipon ja ajatus oli että koira tajuaisi että nami on siinä toisessa kipossa. Kuulemma 4% tajuaa tämän heti, vajaa 30% hiffaa sen muutamien yritysten jälkeen ja loput ei vaan tajua sitä. Eli voisi sanoa että normaalisti koira ei tätä tajua.

Ja eihän Luna sitä tajunnut, kuten osoitustehtävässä, neiti valitsi aina oikeanpuolisen kipon.

Muisti

Tässä nami piilotettiin koiran nähden kupin alle ja vedettiin verho eteen hetkeksi aikaa (1m, 1min 30s, 2min ja 2min 30s).

Lunallahan on hyvä muisti – se muistaa kyllä missä se nami viimeiseksi oli. Ja tämä osoittautui hieman ongelmalliseksi kun aloitettiin harjoittelemaan testiä varten, koska neiti meni monta kertaa sille edelliselle kipolle. :’D Totesin ettei tästä muistitestistä tule mitään, mutta yllättäen sitten kun aloitettiin tosi toimet, Luna otti 3 / 4:stä oikein! Ja se yksi kerta joka meni pieleen, Luna oli alkuun suuntaamassa oikealle, mutta menikö sitten nenänsä perässä väärälle.

Tosin neidin kauhistus oli se verho, kun näköeste tuli, alkoi hirveä vinkuminen mitä se ei tehnyt koko testin aikana. Testaaja tosin totesi että vaikka sen kierrokset oli todella korkealla, se muisti hyvin mihin piti mennä.

Do-as-I-do

Eli viimeisessä osiossa testaaja näytti miten namikoneesta saa nameja ulos muutamia kertoja. Tiedetään että koira oppii näkemällä toiselta koiralta (esim. pentu emolta), mutta ylittääkö tämä oppimiskyky eri lajien rajat, eli oppiiko koira ihmiseltä.

 Tämän jälkeen Lunalla oli jälleen kolme minuuttia aikaa keksiä, miten namit tulee ulos.

No, en tiedä jäikö Lunalla kierrokset korkealle edellisestä tehtävästä, mutta neiti pääasiassa päätyi haukkumaan testaajaa. Välillä konetta tutkittiin ja sitten taas haukuttiin. Kerran Luna vahingossa osui nappiin, mikä tiputti nameja, mutta oli niin kiihtynyt ettei osannut sitä yhdistää oikein. En tiedä aiheuttiko testaajan lähellä seisominen taas pientä jännitystä, koska Luna pääasiassa pyöri testaajasta katsoen laitteen toisella puolella (eli juuri väärällä puolella nappiin nähden).

Kun kolme minuuttia oli kulunut, testaaja näytti vielä kerran napin painamisen. Testaajan puuttuminen laski Lunan kierrokset alas ja tällä kertaa hän selvästi katsoi mitä tapahtui ja tajusi idean. Valitettavasti aika oli jo loppunut, mutta Luna sen jälkeen alkoi tyhjentämään pajatsoa.

Totesin tässä, että Lunalle taitaa olla sitten melko turha minun näyttää mitä tehdään (esimerkiksi minä juoksen ruutuun tokossa). Ainakaan jos kierrokset on korkealla.

Lopuksi käytiin tulokset läpi. Lunan luonteesta testaaja totesi, että on varautunut ja murisee testaajalle, mutta herkkuja syö ja antaa lopulta koskea. (Tähän hän totesi että on koiria, jotka ei anna koskea ollenkaan). Luna myös murisi minulle hieman testin alussa, kun jouduin sen pannasta vetämään takaisin aloituspaikalle, pois lihapullien luota.

Vieraisiin paikkoihin suhtautuu avoimesti ja Lunahan tutkiskeli huonetta ja sen hajuja myös tekstin päätyttyä.

Neiti myös on melko energinen (testaaja totesi, että cockerit ei yleensä ole kovin rauhallisia), vaikka kierrokset nousi kahdessa viimeisessä testiosiossa, testaaja totesi että se on silti valmis jatkamaan. Kuulemma meitä edeltävä koira oli alkanut nukkumaan. :’D Mutta Luna huoneen tutkimisten jälkeen meni istumaan testaajan eteen odottamaan lisää namia.

Kuulemma parin viikon sisään saan ”viralliset” tulokset ja pääsyn tietokantaan, jossa pystyy Lunan tuloksia vertaamaan muihin cockereihin ja muihin koiriin. Laitan näiden tulosten tullessa osan 2.

"Minäkö muka ahne?" - Luna

Hieman siinä myös sitten keskusteltiin testin jälkeen cockereista yleisesti, kun meidän jälkeen ei ollut tulossa enää ketään. Lunan luonteesta keskusteltiin, kun hänelläkin oli aikoinaan ollut samanlaisen luonteen omaava punainen näyttiscockeri. Olivat lopulta antaneet koiran pois tutuilleen ainoaksi koiraksi, kun heillä oli sillä hetkellä pieni lapsi ja koirien väliset tappelut olivat turhan yleisiä.

Hänkin sanoi että valitettavasti cockerspanieleissa vaan on myös tämän luonteisia koiria ja useimmiten se on sukurasitteena. Vaikka osa kasvattajistakin sen edelleen kieltää, koska heillä ei ole sellaista koiraa koskaan ollut vaan ovat sitä mieltä, että kyseisten koirien omistajat ovat koiransa pilanneet. Lunastakin hän totesi että selvästi se sieltä perimästä tulee (kun sanoin että Lunahan pelkäsi alkuun vieraita niin että pahimmillaan pissasi alleen pelosta) ja siihen vielä yhdistettynä mahdollisesti vähäinen sosiaalistaminen kasvattajalla.

Siinä testaaja sitten vielä katseli Lunan sukupuuta ja totesi sielläkin olevan taustalla ns. riskikoira.

Systeri sitten tutki kotimatkalla sukupuuta tarkemmin ja ehkä-ei-niin-yllättäen, sieltä löytyikin useampi koira, joka oli lopetettu noin 4-6 vuoden iässä aggressiivisuuden takia. Ja Luna on nyt kolmas sukupolvi, jossa huono luonne edelleen periytyy.

Cockeriyhdistyksellä on ensi vuonna teemana luonne, joten katotaan miten tähän lähdetään puuttumaan. 

Joulutanssi

Meillä piti olla huomenna tiistaina koiratanssitunti, jossa esitetään ja kuvataan jokaisen oma ”joulutanssi”. No, se tietenkin osui samaan päivään, kun joudun lähtemään sukulaisten kanssa musikaaliin ja jättämään treenit välistä.

Joten minä sitten olen pariin kertaan käynyt hallilla treenaamassa ja tänään lopulta saatiin yksi melkein onnistunut otos videolle.

Laitan videon tähän varuilta kahdesti, epäilen että YT saattaa vaimentaa musiikin toisesta.

Joo, ihan reilusti annoin käsi ja kroppa-apuja. Meillä oli tuossa vaiheessa takana jo tunti liikkeiden hinkkausta enemmän ja vähemmän osissa ja siellä tuli muutamia ongelmia esille. Isoimpana ehkä se, että alku jo loppupyörimisten sijasta Luna olisi paljon mieluummin mennyt renkaiden sisään pyörimään ja kun se ei kelvannut, niin tonttuja lähdettiin kiertämään. Voin myöntää, että pinna paloi muutamaankin otteeseen (vaikka eihän sitä saisi) kun Luna lähti viidettä vai kuudetta kertaa kesken ympäripyörimisen kohti renkaita. Onneksi neiti ei ole säikähtävää sorttia, saattoi se pari sekuntia seistä paikoillaan tekemättä mitään vaikka pyysin, mutta sitten houkutus palkalle kasvoi liian suureksi ja päästiin yrittämään uudelleen. :'D

Luna alkoi myös selkeästi väsymään, mikä näkyi mm. hyppyjen laiskuutena. Joten ajattelin että kunhan saataisiin kerran siedettävästi alusta loppuun esitys, niin ihan sama kuinka paljon apuja Luna tarvitsisi.

Jouduin myös kesken treenien vaihtamaan yhden liikkeistä, pujottelun jälkeen oli alun perin tarkoitus tulla Lunan peruuttaen pyörimistä, mutta mitä enemmän sitä treenattiin, sitä kauheammaksi peruutus kävi ja aloin miettiä, että ottaako se Lunan polviin jotenkin (noin suurissa treenimäärissä). Joten vaihdoin sen sitten kahdeksikon tekemiseen, vaikka pujottelua oli jo aika paljon.

Kouluttaja totesi videon nähtyään että eikun vaan kisailmoa menemään, mutta tuli todettua että ei nyt kumminkaan ihan vielä. Jos kokonaiseen suoritukseen menee tunti ensin lämmitellä, niin me ei todellakaan olla valmiita onnistumaan ensimmäisellä yrittämällä kisoissa.

Mutta pitäisi varmaan alkaa nyt hiljalleen suunnitella sitä omaa ohjelmaa siihen Vaianan musiikkiin koska Luna tulee tarvitsemaan paljon ohjelman rutiinitreeniä.

Tanssia ja lääkäreitä

Blogissa onkin ollut kiireiden takia hiljaiseloa. Käydään tässä hieman viime viikkojen tapahtumia läpi.

Hetken aikaa saimme nauttia kuivasta ilmasta ja lumesta.

Koiratanssi

Edellisellä kerralla otettiin pienen pientä kisamaista suoritusta musiikin tahtiin. Minä olin koko edeltävän pari viikkoa pohtinut Lunalle ja minulle sopivaa musiikkia ja katsellut paljon muiden koiratanssivideoita. Kuten mielestäni jo aikaisemmin kerroin, pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista, mutta valikoimahan on valtava. Lopulta idea tuli jonkun tekemästä vesiteemaisesta esityksestä (älkää enää kysykö kenen, ei mitään mielikuvaa); Disneyn Vaianan ”tunnusmusiikki” How far I’ll go. 

Kuuntelin sitä ties kuinka moneen kertaan, kunnes ajattelin että tämä voisi olla yksi vahva vaihtoehto. Ei liian nopea, mutta ei liian hidaskaan.

Siinä kuunnellessa tuli myös hieman mietittyä millaisia liikkeitä musiikkiin sopisi. Yksi, mitä lähdinkin sitten harjoittelemaan oli kaari. Olin monessa köhköh MM-SM tason esityksessä ihaillut, kun koira juoksee kaukana ohjaajasta (joten eikö se ole sopiva liike alokasluokkaan?!) ja se sopisi myös yhteen kohtaan musiikista todella hyvin. En tietenkään ajatellut siitä tehdä näin alkuun vielä niin näyttävää kuin se on noissa arvokisoissa, varsinkin kun ajattelin pitää alokasluokan musiikin alle kahdessa minuutissa. Saisin kaiken muun änkeä todella tiuhaan jos kaari veisi yli kolmasosan kappaleen kestosta. :’D Mutta sitten olen myös miettinyt, että onko taas joku noin 3 metrin päähän tehty kaari tarpeeksi näyttävä… Tietysti voisin helpottaa tasoa ja ihan yksinkertaisesti laittaa Lunan kiertämään jonkun esineen, jonka sitten pystyisi laittamaan pidemmän matkankin päähän. Pitää pohtia. Luna kumminkin on aika hyvin jo hiffannut kaaren idean, ainakin kun se on tehty tietyssä paikassa muutamaan otteeseen.

Mutta siis, palaten treeneihin. Meillä oli siis tällainen pieni kisamainen suoritus tehtävänä. Ajatus oli, että tehdään noin kolme liikettä peräkkäin ja sitten palkkaus. Minulla oli suunnitelmissa tehdä tämä kaari (jota varten otin avuksi merkkitötsät), sen jälkeen käsien välistä hyppy ja kolmantena pyörähdys. No, voin sanoa että kolmanteen kohtaan emme päässeet ollenkaan. Se, että minulla oli mukamas ajatus mitä tehdään, ei välittynyt Lunalle ollenkaan. Neiti oli aivan hölmistynyt mitä halusin ja se yritti sitten tehdä vain jotain. Kaaren sain onnistumaan pariin otteeseen, mutta sitten käsien välistä hyppääminen ei onnistunut siihen perään sitten mitenkään.

Lunta!

Meidän musiikki menikin sitten siinä, kun yritin saada näitä kahta liikettä onnistumaan peräkkäin. Jossain vaiheessa Luna jopa pysähtyi keskelle kenttää ja katsoi minua kulmiensa alta tyylillä että mitäköhän h*lvettiä minä nyt haluan. Kyllä me sitten lopulta saatiin se yksi onnistuminen sieltä, jonka jälkeen totesin että jos olisin ajatellun tämän loppuun asti, olisin valinnut oikeasti meille helpot ja selkeät liikkeet tehtäväksi, enkä liikettä mitä juuri oltiin aloitettu opettelemaan.

Tämän jälkeen siirryimme harjoittelemaan päivän liikkeitä, FS:ssä oli koiran peruuttaminen ohjaajan ympäri. No, tämähän oli Lunalle tuttu temppu ja rally-tokossahan on myös pyörähtäminen jossa minä tosin pyörähdän mukana. Käsiavuilla sain nopeasti neidin muistamaan liikkeen ja hetken päästä peruutus onnistui kumpaankin suuntaan. Pystyin jopa pari kertaa pyörähtämään itse päinvastaiseen suuntaan kuin neiti.

HTM:ssä oli jälleen uuden position päättäminen ja treenaaminen. Hetken siinä pohdittuani, päädyin positioon, jossa Luna seisoo sivuttain edessäni lapa oikean jalan kohdalla. Tähän tuli käsky ”front”. Aloitin paikan hakemisen targetin avulla. Luna näytti taas ahneuden voiman ja hiffasi aika nopeasti oikean paikan. Jopa takapään käyttöä näkyi kun neiti lähti korjaamaan takaa liian löysää asentoaan. Eri suuntia tässä ei hirveästi vielä treenattu, ainoastaan minun tekemä sivulaukka oikealle oli ainoa suunta, mutta Luna yllätti siinä kuinka hyvin se piti paikkansa tässä liikkeessä. 

 Lunan paras palkinto - hanska

Tämän viikon koiratanssitunnilla meillä oli teemana jonkun joulukappaleen harjoittelu sekä piti olla kosketuskeppi/alusta treeniä. Minä olin lukenut annetun ohjeistuksen jotenkin huonosti ja ymmärsin että tunnilla suunnitellaan ohjelma vaikka tarkoitus oli mennä ”valmiin” ohjelman kanssa. No, eihän minulla ollut edes musiikkia valittuna. Onneksi ei tarvinnut mennä aivan ensimmäisenä kehään, joten siinä kerkesi hetken aikaa miettiä ja lopulta päädyin Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan – kappaleeseen.

Onneksi tämäkin kappale alkoi rauhallisella musiikilla, niin aloitukseen sopi hyvin sama ympäripyöriminen kuin mitä olin suunnitellut siihen meidän Vaianan -tunnariin. Siitä se jatko sitten oli tietysti taas hieman hankala suunnitella ex tempore.

Alkuun meidän esityksessä Luna oli taas ihan pihalla mitä halusin, kun sitten taas yritin ottaa namit esille ja hieman ohjata niillä jäi neiti täysin kiinni herkkuihin eikä suostunut tekemään mitään.

Mentiin kehän reunalle treenaamaan seuraavan astuessa kehään. Muutamien toistojen jälkeen alkoi Lunalla taas tekeminen sujua. Ehkä tämä koiratanssi vain edelleen hieman hämmentää, kun on loppupeleissä niin erilaista tekemistä kuin toko ja rally. Mutta verrattuna edelliseen treeniin, Luna oli tässä parin viikon sisällä hiffannut käsien välistä hyppäämisen, eikä siinä ollut nyt ongelmia. 

Saatiin me tosissaan alkua hieman tehtyä lopulta, pitää varmaan yrittää saada sitä videolle tässä jossain vaiheessa, kun siinä missä tokoa ja rallya pystyy jotenkuten selittämään on koiratanssin kuvaaminen suullisesti haastavampaa.

Anteeksi, mutta voisimmeko puhua rapsutuksista?

Ja jotta elämä ei olisi liian edullista, tuli käytyä Lunan kanssa lekurissa. Olen puhunutkin neidin korvaongelmista täällä jo monesti ja nyt edellisin oireilu ei ole hoidosta huolimatta loppunut. Korvat kyllä eritti tummaa mönjää todella paljon vähemmän kuin ennen hoitoa, mutta tietäen että normaalisti Lunan korvista normaalisti tule mitään (ja eritys on aikaisempien hoitojen jälkeen loppunut), päätin sen nyt viedä lääkärille.

Lääkärissä hoitaja otti korvatöhnästä näytteen ja lääkäri tuli sitten vielä katsomaan tarkemmin niitä korvia. Näyte kertoi kyseessä olevan selkeästi hiivatulehduksen, mutta lääkäri hieman ihmetteli kun totesi että Lunan korvat muuten oli todella hyvässä kunnossa. Tärykalvo oli ehjä ja puhdas eikä mitään isompaa punoitusta näkynyt. Lunan iho käytiin myös läpikotaisin läpi, mutta kaikki oli kunnossa (vaikka lekuri naureskeli että tassut oli täynnä karvaa kun trimmiväli oli jo reilu pari kuukautta :’D ) Mutta karvasta huolimatta tassujen iho oli ihan kunnossa.

Lääkäriltä sai tällaisen kivan ruiskun. Se ei ollut enää niin kiva kun kotona sai todeta mitä sillä tehdään.

Luna sai siis kahden viikon kortisoni (Cortavance) kuurin. Lääkäri oli sitä mieltä että kontrollia ei tarvita, kun korvat on muuten niin hyvän näköiset. Tietysti jos oireet ei helpota tai ne palaavat niin sitten takaisin. Lekuri oli myös sitä mieltä, että hän ei usko hiivan olevan allergiapohjaista, koska lähes aina se oireilisi muuallakin ihossa.

Minä siinä sitten pohdin, että näinköhän me ollaan Lunalla vältetty kaikkea lintuperäistä tässä turhaan jo yli vuosi… Tietysti, vaikka neiti on ollut rajoitetulla ruokavaliolla, niin oireet on palanneet pariin otteeseen, mutta olin ajatellut sen johtuvan siitä että Luna on jostain saanut syödäkseen jotain sopimatonta.

Kun olen tässä nyt viikon saanut ajatusta pohdiskella, olen keksinyt myös toisen mahdollisen hiivan aiheuttajan. Lunahan nimittäin söi reilu puolitoista vuotta sitten antibiootin suolistotulehdukseen. Antibiootit tuppaavat joillakin laukaisemaan hiivan. Ajankohtakin sopisi hyvin tähän, kuuri oli loppukeväästä ja alkukesästä alkoi korvat ensimmäisen kerran oirehtia. Sitten käyttämäni Otogel-kuuri on hoitanut pahimman tulehduksen, mutta siitä on kumminkin jäänyt jotain pientä korviin, mikä taas ajan saatossa lähti lisääntymään ja täten oireet palasivat takaisin uudelleen ja uudelleen.

Päätettiin, että hoidetaan tämä kuuri nyt loppuun ja ollaan linnuttomalla ruokavaliolla kunnes Lunan korvat on varmasti kunnossa ja sen jälkeen lähdetään testaamaan että onko se se lintu vai onko sillä jäänyt vain tulehdus päälle antibiootista.

Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, alkoi Lunan närästyskin uudelleen. Tämä aika varmasti johtuu ruoan joukossa annettavan lihan vaihdoksesta. Edellinen pussi oli siis lohta, mutta ravitsemusterapeutti suositteli ennemmin lammasta tai nautaa, koska lohen kalsiumpitoisuus oli turhan korkea neidin ruokavaliossa. Lammastahan minä olen metsästänyt jo pitkään (jo ennen tuota lohta), mutta se on loppu lähes kaikkialta. Päädyin silloin loheen kun tiesin sen sopivan Lunan vatsalle, mutta tällä kertaa sitten otin nautaa, kun se lohi ei ollut suositeltava. Kyseessä on siis Maukkaan lihapullat, jotka on hyviä vähän pienemmän kokonsa takia.

No, toisena yönä uuden lihan antamisesta Luna puklasi noin neljän maissa aamuyöllä. Sama toistui seuraavan yönä. Ensin ajattelin, että jätetään vain liha pois ja katsomaan mitä tapahtuu, mutta kun systeri sitten ilmoitti Lunan puklanneen vielä päivälläkin, totesin että aloitetaan happosalpaajakuuri vaan suoraan. Niitä onneksi oli kotona jo ennestään ja heti seuraavana yönä kuurin aloittamisen ja lihan pois jättämisen jälkeen saimme nukkua rauhassa koko yön.

Olen antanut kerrallaan viikon kuurin ja mietin että nyt tämän kuuri loppumisen jälkeen taidan vaan lähteä hakemaan niitä lammaspullia, olkoonkin vähän pidemmän ajomatkan päässä. Lara saa syödä nuo nautapullat.

Tähän loppuun Lara, joka itkee kun luulaatikko on nostettu "saavuttamattomiin". Luna ei saa siis happolääkityksen aikana syödä luita ja ainut tapa varmistaa se on nostaa kaikki luut pois.