Lolan kotiinpaluu ja blogihaaste

Viime kerralla kerroin kuinka koirakaksikko on edistynyt yhteiselossaan, no ihan täydellisesti ei päästy loppuun asti. Viime tekstin jälkeen Luna on kahdesti käynyt ärhäkämmin Lolan päälle, kummallakaan kerralla tosin minä en ole ollut paikalla, vaan ensimmäisellä äiti ja systeri ja toisella vain äiti. Kummallakaan kerralla ei heidän mukaansa ollut mitään erityistä syytä miksi Luna "suuttui".

Ensimmäisessä tapauksessa Luna oli sängyllä, jonne systeri yritti Lolaa houkutella ja kun Lola oli tulossa kävi Luna sängyltä päälle. Toisella kerralla saman sängyn luona äiti kutsui Lolaa sängylle ja Luna kävi sitten takaapäin päälle. Molemmilla kerroilla tilanteeseen puututtiin, koska Lola ei jostain syystä osaa puolustaa itseään, joten ne eivät kestäneet kuin hetken eikä Lola koskaan ole verta vuotanut jälkeenpäin tarkastettuna. En tiedä pitiki Luna sänkyä jotenkin omana alueenaan vai mitä, mutta kun myöhemmin sitten kokeilemalla kokeilin että innostin koiria ja pyysin Lolaa tulemaan sängylle ei kumpikaan reagoinut mitenkään poikkeavasti.

Tänään on sitten Lolan kotiinpaluu.

Mutta noita kahta tilannetta lukuunottamatta, on tytöillä mennyt hyvin. Lola ei siis ole ottanut hirveästi nokkiinsa kimppuunkäymisistä vaan on edelleen uskaltanut liikkua omilla jaloillaan. Lunakin uskaltaa tulla syömään luuta ihan Lolan viereen ja jättääkin luun välillä siihen vaikka itse lähtee. Lola puolestaan yhä enemmän ja enemmän pysyy paikallaan, kun Luna tulee viereen nukkumaan eikä heti siirry kuten ennen.

Otin töistä pahvilaatikon Lunalle, jos se innoistusi sen tuhoamisesta mieluummin kuin mun tavaroiden.

Tiistaina kävimme Lunan kanssa taas tokoilemassa. Ennen tuntia kiertelimme koirakoulu alueen lähipiirissä. Luna ei hirveästi arvosta näitä tällä hetkellä jokaisessa kadunkulmissa olevia vaalimainoksia ja jos mainos on tarpeeksi iso saa se Lunan haukkumaan ja murisemaan. Tuo pöhkö taitaa luulla siinä olevan oikea iso ihminen. :D
Tokotunnilla jatkoimme osaltamme seuraamisen harjoittelua ja ehkä hiljalleen siinä edetään. Kontaktin ylläpito on edelleen hankalaa. Luna pitää välillä todella hyvin kontakin, mutta vilkuille välillä muualle ja välillä seuraa kyllä nätisti oikeassa kohdassa, mutta kontaktista ei ole tietoakaan. 2 minuutin paikallamakuu harjoitus meni taas todella hyvin, vaikka naapuri lähtikin liikkeelle Luna pysytteli paikallaan ja yllättäen piti kontaktinkin.

Viikonlopuksi lähdettiinkin sitten Saloon tädin luo kyläilemään. Ensimmäinen ilta ja yö meni aika sähläten, kun tädillä on innokas 5-vuotias saksanseisoja Topi. Lola rakastaa Topia ja heittäytyy selälleen tämän eteen aina kun mahdollista, mikä pidemmänpäälle on aika ärsyttävää ja koko ajan saa olla komentamassa tyttöä ylös. Luna taas pitää kyllä Topista, mutta ei tykkää sillon kun toinen on liian innokas. Tällöin Luna ärähtää todella herkästi eikä Topi meinaa ymmärtää ja menee työntää kuononsa uudestaan liian lähelle. Yöllä sitten Lola halusi nukkua tädin ja tämän miehen vieressä (Lola palvoo tädin miestä kun se antaa joka välissä herkkupaloja. Lola normaalisti meinaa lopettaa syömisen siellä ihan sen takia kun sillä on vatsa täynnä namuja). Ei siinä muuta, mutta monta kertaa yön aikana Lola heittäyty selälleen Topin eteen ja häntä löi lattiaan sellaisella voimalla että kaikki aina heräsi siihen. Lunakin aloitti murinan joka kerta herätessään. Koirat myös juoksivat alakerrassa muutamaan kertaan yöllä.

Lauantaina menimme sitten Salon koirahallille, jonka olin taas vuokrannut agilityä varten. Vuorottelimme Lolan ja Lunan kanssa (molemmat yleensä vetivät radan 2 kertaa ja sitten vaihdettiin) esteillä, ihan sen takia että Luna ei osannut keskittyä Lolan juostessa vaan sen piti mennä koko ajan räksyttämään tämän vierelle.

Hieman oli aluksia hakemista molemmilla koirilla (ja ohjaajilla) miten nyt pitikään toimia, mutta loppua kohti alkoi sujumaan koko ajan paremmin. Luna tosin veti ihan omia reittejään usein, eikä halunnut kuunnella luoksekutsua. On se tosin huvittavan näköistä kun koira vetää jotain ihan omaa rataansa. (Luna siis juoksi päämäärättömästi milloin putkeen, milloin A-esteelle ja seuraavaksi hyppäsi parin esteen yli ennen kuin suostui tulemaan luokse.) Putkiestekin oli mukavampi ylittää kuin mennä läpi. Se mistä annan pisteet Lunalle on pujottelukepit, ne tyttö vetää Lolaa paremmin. Ehkä ei siis olla ihan valmiita edes möllikisoihin tuon kanssa.

Agilityn jälkeen olikin saunan vuoro. Molemmat koirat tulivat ylimmälle lauteelle lämmöstä nauttimaan. Tai Lola nyt ainakin nautti, Luna saattoi tulla vain koska Lolakin tuli. Pesun ja kuivattelun jälkeen olikin turkin selvityksen vuoro. Lola jaksoi vielä haroitella vastaan, mutta Luna oli päivän juoksemisesta niin väsynyt että se vain hiljaa öirisi kun käänsin sen kyljelleen harjaamista  varten.

Seuraavana yönä kukaan ei jaksanut liikkua. :D

Vierekkäin alkaa olla hyvä nukkua,

Luna löysi Topin luun.

Kaikki luut pitää olla lähettyvillä ettei vaan kukaan niitä vie.

Palaten hieman ajassa taaksepäin, olin tuossa jonkun aikaa sitten ostanut Antassusta pantatarvikkeita, ajatuksena että teen molemmille omat pannat. Hertan ja Kertun blogista löysin ohjeen jonka mukaan ompelin pannat ensimmäistä kertaa. Lolan pannasta näkyy että jälki on kaikkea muuta kuin siistiä, Lunan panta taas on jo huomattavasti paremmalta jäljellä, mutta siinä ärsyttävästi meni vahingossa ketju kierteelle. Panta kyllä toimii, mutta meinaa osittain kääntyä nurinkurin kun Luna vetää.

Molemmat pannat ovat kestäneet yllättävän hyvin, vaikka hieman ensin epäilin omia ompelutaitoja. Lunan pannan yritin ommella kestävämmäksi kun sillä on tapana välillä vetää kunnolla, varsinkin jonkin hajujäljen löydettyään.

Cockerin korvat on kyllä semmoiset että yritä siinä ottaa kuvaa pannasta kun mitään et näe korvien alta...

 SITTEN HAASTEESEEN

Olipa Kerran Priya -blogin kirjoittaja Milli haastoi vastaamaan 11 kysymykseen (eli tätä blogiakin joku jopa seuraa?!).

1. Mikä on tarina koirasi nimen takana? Tarkoittaako se jotain?

Luna -nimen päätin jo varmaan 8-9 -vuotiaana, kun telkkarista tuli Sailor Moon -anime, jossa päähahamolla oli toverinaan Luna -niminen kissa. Muistan silloin jo pohtineeni että kun joskus hankin koiran annan sille nimeksi Luna. Hieman kyllä ärsytti kun juuri ennen pennun tuloa kuono.fi julkaisi artikkelin, missä Luna oli (ja oli myös tänä vuonna) suosituin koiran nimi. No sinälläänhän se ei pidä paikkaansa, kun tuskin on kaikki maalla asuvat mustit ja murret laskettu mukaan, mutta silti...
Ja Luna siis tarkoittaa kuuta, jos joku ei tiennyt. :)

2. Millä nimellä lepertelet koiraasi?

Lunasta useimmiten tulee Lunnu mutta myös kutsun sitä nimillä Hönö, Höntti, Vauva, Neiti, Beibi.

3. Jos koirasi oppisi yhtäkkiä puhumaan, mikä olisi sen ensimmäinen sana?

Tämä onkin vaikeempi, ihan yhtä sanaa en keksi, mutta jos lauseen saa sanoa voisi se olla "anna tänne nyt se". Yleensä kun treenataan, menee Lunalta jossain vaiheessa hermot ja se alkaa komentamaan kuin yrittäen sanoa että nyt tänne se herkku/lelu!

4. Millä nimellä kiroat koiraasi?

Täytyy myöntää että mulla ei oikeastaan ole ollut montakaan tilannetta missä koiraa on tullut kirottua. Oma luonteeni on hieman semmoinen että jos löydän jotain tuhottuna niin kohautan olkiani ja siivoan jäljet. Ja jos on tilanne missä Lunaa on toruttava vältän tämän nimen käyttöä. Mutta sanotaanko nyt että varmaan perus "Tyhmä" semmoinen mitä on tullut käytettyä.

5. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian suomeksi niin että se ymmärtäisi sen, mikä se olisi?

Se että se on mun rakkain? Tai olettan että se osaa sen jotenkin aavistaa, niin toinen vaihtoehto olisi että vieraita ei oikeasti tarvitse pelätä. Luna kun edelleen on vierasarka vaikka paljon edistystä on tapahtunut, voisi elämä olla hieman helpompaa jos tuo nyt joskus oppisi että vieraat ei yritä sitä syödä.

6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi?

Vieraassa porukassa hiljainen ssivussa olija, mutta tutustuttuaan ei pysty pitämään suutaan kiinni ja on kaikessa heti mukana.

7. Jos koirasi voisi kertoa sinulle yhden asian suomeksi, minkä luulet sen olevan?

Hmm. Todenäköisesti se haluaisi että lopetan sen säännöllisen pesemisen ja harjaamisen. :D

8. Jos koirasi osallistuisi kykyjenetsintä-kilpailuun, mikä olisi hänen esityksensä? 

Temppuilu todennäköisesti. Tuo tykkää tehdä temppuja palkkion toivossa.

9. Kaikki koirat ovat yksilöitä. Millä tavalla koirasi on perinteinen rotunsa edustaja ja  millä lailla se poikkeaa massasta?

Kun ollaan perheen kesken on tuo normaali cockeri. Oikein perherakas, innostuneena on kaikessa mukana ja lenkkeillessä mennään häntäheiluen nenän perässä. Poikkeava se on vierasarkuutensa tähden, cockerin kuuluisi rakastaa kaikkia vieraita, mutta Luna nyt ei tunnu sitä tietävän.

10. Mitä koirasi tekisi koko päivän jos se saisi valita ihan vapaasti?

Juoksisi jälkien perässä metsässä vapaana.

11. Miten päädyit valitsemaan juuri sinun koirasi? Miten valitsit rodun, kasvattajan ja sopivan pennun?

Cockereita meillä on ollut suvussa mummista lähtien, joten tiesin millainen se on ja että se on mulle sopiva, moneen harrastukseen sopiva rotu. Kasvattaja valikoitui muutamasta syystä, yksi oli punainen pentue (halusin siis juuri punaista cockeria), toinen oli pentueen ajoitus (pentujen luovutusikä osui hyvin keväälle että pystyin olemaan alkuksi pennun kanssa kotona), kolmantena oli se että oli pitkään cockereita kasvattanut kasvattaja sekä vanhemmat olivat terveet.
Pentueessa oli 2 narttua ja 2 urosta ja kun narttua haimme ei ns. "valinnanvaraa" ollut paljoa. Kasvattaja ensin oli antamassa meille toista narttua, mutta ensimmäisen käynnin jälkeen otti myöhemmin yhteyttä että haluaisimmeko sittenkin sen toisen pennun, joka meidän agilityn harrastussuunnitelmaan olisi luonteeltaan parempi. Ensimmäinen tyttö oli siis hissukka ja tämä toinen paljon energisempi, aina menemässä ja jokapaikassa ensimmäisenä. Niimpä meille tuli sitten pennun vaihto ja haimmekin toisen tytön kotiin.

12. Mikä on koirasi motto?

"Nyt mennään ja lujaa!" Kuvaten sitä että kun Luna jotain päättää niin se kyllä lähtee ku raketti.

Näitä olikin sitten 12. :D

Haastan jotakuita hieman myöhemmin. :)

Lola tuli kyläilemään

 Pääsiäinen oli jotain outoa Lunan mielestä. Ihmisiä tuli pimpottamaan ovikelloa ja toi pelottavia oksia. Luna kun ei pimpottamisesta välitä, sai sen hakea aina pois ovenluota räyhäämästä ettei virpojat pelästyisi (yksi oli kyllä mennyt portaisiin piiloon ja vain sen kaveri oli oventakana.) Oliko sit just säikähtänyt kuultuaan Lunan haukkuvan. :D

Haettiin Lola meille tuossa perjantaina. Kävimme serkun synttäreillä mistä sitten napattiin koira mukaan. Pohdin jo viime kerralla, kun Lola oli meillä että voisin kokeilla Adaptilin feromonivalmisteita seuraavalla kerralla kun tyttö tulee, jos se vaikka helpottaisi Lolan ja Lunan yhteiselämää. No, nyt kun tiesin että Lola on tulossa hankin molemmille feromonipannat. Luna sai omansa paria päivää aikaisemmin ja Lolalle laitettiin heti kun tädin luokse päästiin.

Yllättäen toisen Luna pystyi makaamaan osittain toisen serkun päällä, mutta ei edelleenkään välittänyt kun tämä
yritti silittää.

En ollut varma tulisiko niistä olemaan oikeasti mitään apua, mutta ajattelin silti kokeilla. Ongelmahan oli se että Lola on koiraksi todella lälly ja silloin tällöin Lunan nähdessään ikäänkuin "jäätyy" (pysähtyy siis niille sijoilleen karvakaan liikkumatta ja tuijottaa suoraan eteenpäin (voisi melkein sanoa että tyhjyyteen)). Ja kun Lola tuohon tilaan meni niin Luna aina yllättäen kiinnoistu hirveästi toisesta ja aika helposti oli käymässä päälle. Eli apua haettiin siihen että Lola rentoutuisi enemmän, jolloin Lunakaan ei siitä kiinnostu samalla tavalla.

En tiedä onko pannat oikeasti auttanut, vai onko Luna kasvanut sen verrna viimekerrasta että noiden yhteiselo on ollut yllättävän hyvää. Muutama ärinä on tullut, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää ja kerran Luna on yrittänyt käydä Lolan päälle, mutta sitäkään en mukaan laskisi koska tilanne oli se että Luna yritti tuhoa agilitytunnellia ja nappasin sitä pannasta kiinni, jolloin Luna ärisee oli kuka tahansa koira lähellä. Nyt se vain sattui olemaan Lola.

Menimme pääsiäiseksi siis vaunulle, äiti heitettiin sinne jo perjantaina, minä+koirat+systeri seurasimme sitten lauantaina perässä kun töistä pääsin.

Illalla kun vaunulle päästiin, mentiin heti koirien syötyä grillille. Molemmat saavat olla siellä vapaana, kun eivät yleensä lähde mihinkään kauan (kun makkara tuoksuu nenään). Lola kun on ystävällinen kaikille se pärjää hyvin, mutta Lunalla on sitten paha tapa haukkua kaikki jotka grillille yrittää (ei siis välitä yleensä niistä jotka siellä jo on).
Otin suhinapullon mukaan tällä kertaa (monta kertaa olen todennut sen olevan siellä tarpeellinen, mutta aina olen unohtanut sen kotiin.) Suhinapullo on siinä mielessä hyvä väline, että Luna reagoi siihen suht herkästi ja Lola taas ei välitä. Ostin sen alunperin kun Luna oli pitkään sitä mieltä että kilpikonna on lelu, muutaman suhasukerran jälkeen Luna on jättänyt Meten rauhaan. Suhasin siis kun Luna oli käymässä Meten päälle, ja kehuin heti kun keskeytti tekemisensä.

Grillillä suhasin yhden ainoan kerran, kun Luna kiellosta huolimatta lähti räksyttäen grillille tulevaa pikkulasta kohti, ja se riitti. Luna ei enää sinä iltana välittänyt  vaikka ihmisiä meni edestakaisin, vaan tyttö keskittyi kuopan kaivamiseen, ruoan kerjäämiseen ja tippuneiden palojen metsästämiseen. Suhasu riitti niinkin hyvin että edes seuraavana iltana Luna ei kiinnittänyt sen enempää huomiota vieraisiin ihmisiin. Yllättäen Luna myös antoi muutaman ihmisen (2 lapsen ja parin aikuisen) koskea!  Okei, herkkuja käytettiin, mutta tähän asti jos Luna on maantasolla ollut ei ole herkutkaan aina riittäneet niin hyvin että toiset pääsevät koskemaan, vaan Luna on kurkotellut herkkuun, mutta peruuttanut pois jos käsi läheni. Tässä kohti kävi mielessä oisko feromonipannalla oikeasti jotain vaikutusta.

Vaunulla tuli myös lenkkeiltyä tavallista enemmän, minkä näki sitten koirista: ne oli todella väsyneitä. :D Lauantaina aamupäivällä käveltiin semmoinen vähän vajaa 7 kilsan lenkki. Hiekkatie oli mäkinen mikä riitti Lolalle kuntoiluksi, mutta Luna puolestaan veti ojissa ja hyppi ojien yli metsän puolelle ja sieltä takaisin. Arvioisin kokonaisuudessaan Lunan kulkeneen 3 kertaa niin pitkän matkan kuin me muut. Meno suuntaan koirat saivat olla vapaana (tai Lola oli kokonaan irti, Luna veti 5 metrin liinaa perässään ihan sen takia että tyttö käyttää nenäänsä niin paljon enemmän ja lähtee jäljen perään herkästi toisin kuin Lola jota ei voisi vähempää kiinnostaa).

Takaisin päin piti sitten ottaa koirat kiinni, kun Lola aina löytää "kotiinpaluuvaihteen" ja olisi valmis juoksemaan koko matkan takaisin. Ja Lunahan innostuu kun Lola lähtee luoksemaan, niin tytöt otti ja lähti heti kun huudettiin lähtevämme takaisin. Noin 60 metrin päähän ne menivät ennen kuin kääntyivät takaisin päin ja saimme laitettua ne remmiin.

Lenkin jälkeen rakensimme tytöille agilityradan. Olin ostanut esteitä Zooplussalta. Ilma oli kyllä kylmä ja sormet oli nopeasti jäässä, mutta kun oltiin alotettu niin haluttii hyppyttää nyt edes hetken. Lola oli normaaliin tapaansa innoissaan ja sehän tekee herkkujen eteen mitä tahansa. Hieman tosin oli sekä ohjaajalla että koiralla liikkuminen hukassa ja meno oli kaikkea muuta kuin näyttävää, mutta pääasia että molemmilla oli hauskaa.

Luna tykkäsi paketista missä tuli agilityesteet ja ruokapussi.

Luna taas ei oikein ole hiffannut agilityn iloa ja herkkuja enemmän tyttöä kiinnostaa leikkiminen. Muutaman este saatiin ylitettyä, kunnes Luna näki lapselta jääneen pallon ja se olikin sitten menoa. Luna keskittyi pallon kanssa juoksemiseen eikä enää minuun ollenkaan joten jätin tytön riehumaan ja harjoittelin Lolan kanssa. Luna tosin yleensä juoksi aina sinne minne Lolakin, joten sekin ylitti pari estettä pallo suussa.
Pallo lopulta palautui oikealle omistajalleen ja tein vielä pari harjotusta Lunan kanssa. Tyttö normaalisti ylitti ensimmäisen esteen todella hienosti, mutta sitten jäi seuraamaan minua enkä saanut sitä ylittämään toista estettä siihen perään. Ehkä oli toko tytön mielessä kun tuli ihan vierellä.

Sitten mentiin vaunuun takaisin ja puolentoista tunnin levon jälkeen alettiin tekemään ruokaa. Lunalla oli sen verran energiaa vielä että se jaksoi siristellä silmiään ja seurata pöydän tilannetta, mutta Lola veti sikeitä eikä edes herännyt vaikka laskin juustoa sen nenän eteen.

Juuri ja juuri hereillä, mutta pakko seurata kun pöydässä on ruokaa.

Lola ei edes yrittänyt pysytellä hereillä.

 Syömisen ja ruokalevon jälkeen lähdimme taas kävelylle, tällä kertaa vaunusaaren toiseen päätyyn (edestakainen matka noin 4km). Molemmat jaksoivat reippaasti kävellä, mitä nyt Lola unohti juoda ennen lähtöä ja yritti sitten juoda jokaisesta lätäköstä. Molemmat pidettiin kiinni koko lenkin, Lola normaalissa remmissä ja Luna liinassa, kun tuolla tiellä liikkuu paljon enemmän autoja ja yleensä ajavat huomattavasti liikennerajoituksia kovempaa. Saaren päädyssä on hiekkaranta ja Luna päätti käydä heittämässä talviturkin meressä.

Kun päästiin takaisin vaunulle, pysyteltin sisällä sen aikaa että Luna kuivui kokonaan uintireissustaan, sitten kävimme grillillä paistamassa makkarat. Ilta menikin sitten Harry Potteria katsoessa ja samalla siistiin Lolan selän Coat Kingillä. Tytöstä paljastui paljon enemmän valkoista karvaa kuin mitä tähän asti on ollut. :D 

Ei ole enää mustavoittoinen cockeri.

Aamulla aamupalan jälkeen käytiin taas vetämässä sama lenkki kuin edellisenäkin aamuna ja sitten pakattiin ja lähdettiin kotiin. Lola on lenkkeillyt nyt meidän kanssa enemmän mitä se tädillä joutuu lenkkeilemään, mikä on tehnyt sitten sen että tyttö nukkuu aina kun mahdollista. Pikkasen on siis väsynyt.

Lolakaan ei enää välitä kun Luna tulee viereen. Normaalisti on heti noussut ylös ja siirtynyt pois.
Vai oliko sitten lenkkeilystä niin väsynyt ettei vaan jaksanut siirtyä. :D 

Autoa pitää vahtia ettei se vaan lähde ilman.

Autossa pystyi sitten jatkamaan nokosia.

Kotiin kun päästiin oli molemmat koirat rentoina, Lola ei juossut sänkyyn turvaan kuten normaalisti tekee heti ensimmäisenä kun sisälle on päästy vaan molemmat seurasi nätisti lattialla minne tavarat kulkeutu, Verrattuna siis lähtökohtaan (Lola ei uskaltanut liikkua ollenkaan vaan se piti kantaa joka paikkaan) on edistystä tapahtunut huomattavasti.

Sähän et ollut aikeissa nousta?

Iltalenkiksi mentiin Sompion pururata ympäri ja sen jälkeen joutu koirat takasin suihkuun.

Ehkä se joskus antaa vielä koskea

Lunalla on ollut ongelma alusta alkaen että se ei suostu kaikkien silitettäväksi. Eikä siinä mitään ei sen tarttekaan, mutta toko ja näyttelyharrastukset vaativat että tyttö opisi sietämään edes sen pienen hetken tuomarin koskemista.
Sattumalta sitten löysin koirakeitaalta "Saa katsoa ja koskea" -kurssin, missä neljä koirakkoa opettelee juuri tottumaan ja pitämään vieraan koskemista mukavana. Yksi paikka oli jäljellä joten pitihän minun ilmottautua Lunan kanssa. :) Totesin että ei siitä meille ainakaan mitään haittaa ole. Ensiviikon torstaina kurssi alkaa.

Toko etenee normaalisti, viime viikolla treenattiin luoksetuloa (Luna tulee hyvällä vauhdilla suoraan sivuun). Sitten vaikeutimme tehtävää yrittäen saada Luna pysähtymään kesken luoksetulon. Kyllähän Luna pysähtyy, olen sitä kotona sen kanssa harjoitellut tosin hitaammassa vauhdissa, mutta treeneissä se vaati parhaimmillaan 5 metrin matkan että tuo oli kokonaan pysähtynyt. Se mistä olen yllättynyt on se että Luna oikeastaan keskittyy vaan omaan tekemiseensä, tai ehkä tarkemmin sanottuna, ei tee niinkuin naapuri tekee. Kyllä Luna seuraa välillä mitä kaveri tekee siinä vieressä mutta jos kaveri lähtee juoksemaan omistajansa luokse, Luna pysyy paikallaan.
Treenasimme luoksetuloa lisää myös lauantaina vaunulla, jolloin heitin lumipalloja palkkioksi. Silloin Luna tajusi että pysähtyä pitää heti eikä vasta kun vauhti loppuu, saa nähä muistaako se sitä enää keskiviikkona. :D

Lauantaina mentiin vaunulla käymään ja Luna sai hyvin purkaa energiansa. Ensin tehtiin lumityöt, jolloin Luna parisen tuntia juoksenteli siinä vaunun pihalla. Perhetuttu vaununaapuri nuori mies T. tuli siihen sitten seuraksi ja Luna taas haukkumisellaan osoitti epävarmuutensa. Luna kyllä alkoi leikkimään kun T. heitteli sille lumipalloja ja häntä heilui koko ajan, mutta heti jos T yritti vähäänkään koskea niin Luna peruutti ja haukkui taas kunnolla.  Toivon että koirakeitaan kurssista olisi oikeasti meille hyötyä.

Lumitöitten jälkeen syötiin ja sitten mentiin metsään. Pidin Lunan ensin 5 metrin liinassa, kun edellinen metsäreissu oli turhan hyvässä muistissa. Testasin alkumatkan koiran kuuntelua ja todettiin että nyt se on ihan erilailla kun viimeksi. Tyttö kuunteli ja seurasi missä me mentiin, toisin kuin edellisellä kerralla sillä selvästi oli hälläväliä tyyli.
Hyvin Luna pysyikin porukassa, välillä käyden hieman kauempana polusta (pysyi kyllä suht hyvin ihan näköetäisyydellä). Mutta tuli siinä todettua että luoksetulossa on edelleen treenaamista kun koira ei siitä ekasta kutsusta tule. Sunnuntaiaamuna käytiin uusi lenkki ja silloin Luna pari kertaa katosikin metsään, tosin tuli minuutin parin päästä takaisin. Kunnon jäljen saatuaan se ei vaan kuuntele vaan menee nenänsä perässä. Olen miettinyt pitäisikö se opettaa pilliin, jos oma ääni ei vaan jotenkin lyö läpi.

Kyllä mä tänne mahun, eikä mua nyt voi
unohtaa!

Murkkuikä

Murkkuikä on tainnut nyt iskeä meidän neidille ainakin osittain. Mentiin käymään asuntovaunulla tarkoituksena tehdä lumityöt, mutta ei siellä sitten mitään lunta ollutkaan. Siinä sitten odotellessa että naapurit palaavat kaupasta, lähdettiin systerin ja Lunan kanssa metsään. Heti lenkin alusta asti Luna oli jotenkin todella innokas ja juoksu hajujen perässä, pitäen kyllä meitä silmällä. No siinä kävellessä tein muutaman kutsuharjoituksen ja ihmettelin että kun tyttö ei tullutkaan heti ensimmäisestä kutstusta kuten normaalisti, vaan hyvä jos reagoi mitenkään kutsuun. Joka kerta joutui kutsumaan useamman kerran että Luna tuli vierelle. Pari kertaa tyttö juoksi jopa niin pitkälle että ei ollut enää meidän näköpiirissä, tuttuun tapaan me pysähdyimme ja jäimme odottamaan että Luna huomaa meidän jääneen jälkeen ja palaa. Ensimmäisellä kerralla meni paljon normaalia kauemmin että Luna palasi ja toisella kerralla kun koira katosi, se ei enää palannutkaan.

Molemmat meistä kutsui Lunaa minkä kerkesi ja välillä hiljennyttiin kuuntelemaan kuuluuko mistään rapinaa että koira olisi palaamassa. Lunta oli maassa sen verran että näimme tassunjälkien menevän meidän normaalilta polulta pois ja lähdimme niitä seuraamaan Lunaa huudelleen. Onneksi meidän ei tarvinnut kuin parikytä metriä edetä kun kuului hirveä rapina ja Luna tuli juosten meitä vastaan. Molemmat kehuimme tyttöä hyvästä paluusta ja laitoin sen hihnaan ja lähdimme metsästä pois. Kumpikaan ei halunnut kokea samaa heti uudestaan. Luna ei ollut kateissa kuin korkeintaan 5 minuuttia, mutta siinä kerkesi jo kauhukuvat pyöriä mielessä kuinka se ei koskaan palaa vaan eksyy metsään ja sydän hakkasi rinnassa tuhatta ja sataa.

Päästyämme takaisin huomasi Luna leikkikentällä lumen alla menevät metsähiirenpolut ja haisteli niitä innokkaasti. Sitten minä huomasin lumen alla liikkuvan hiiren varjon ja yritin osoittaa sitä Lunalle joka jäljesti hiirtä ihan väärältä polulta. Siinä sitten tulikin kunnon sekasorto kun hiiri juoksi poluillaan Lunan alla ja Luna yritti pysyä jyrsijän perässä. Jotenkin ihmeen kaupalla Luna kyllä sai hiiren kiinni (en olisi koskaan sitä arvannut) ja joko hiiri onnistui irrottautumaan tai luna totteli kun me systerin kanssa karjastiin irti, mutta lopulta hiiri pääsi karkuun puun juurien alle.

Keväiset säät herätti kärpäsen - ja Lunan metsästysvietin.

Harjottelin vanhasta paidasta naruleluntekoa. Ei se nyt ihan suora ole, mutta
onneksi Luna ei siitä niin välitä. :D

Vaunulla leikittiin lumihangessa.

Vaunulta kotiin matkatessa tuli sitten uni.