Sydämen uusintaultra

Kun ei ole muutakaan tekemistä, niin käydään nyt sitten tarkastuksissa.

Lunalla todettiin sivuääni sydämessä vatsataudin yhteydessä 2018, jolloin todettiin että se todennäköisesti johtuu suolistotulehduksesta. Siitä vuosi eteenpäin, sivuääni kuului edelleen. Joten lähetin systerin sitten Lunan kanssa sydänultraan, koska kuukauden ainoa vapaa aika oli keskellä omaa työpäivää.

Tällöin neidillä todettiin pieni aorttaläppävuoto. Lääkärin mukaan vuoto ei häiritsisi mitenkään, mutta jos oli jalostussuunnitelmia, suositeltiin uusintatutkimusta noin vuoden päästä. No, Lunallahan ei ole edelleenkään niitä jalostussuunnitelmia, joten se siitä.

Viime vuoden lopulla Luna käytettiin sydämen auskultaatiossa, jossa sivuäänen ”voimakkuudeksi” todettiin 2. Nämä sivuäänen numerot tuppaavat muuttumaan hieman kuuntelevan lääkärin mukaan, tottuneempi lääkäri kuulee äänen nopeammin ja helpommin, kun taas ei niin rutinoitunut saattaa joutua etsimään ääntä. Mutta hieman alkoi mietityttämään, kun viime vuonna Lunaa tuli juoksutettua lääkärillä useaan otteeseen ja parikin lääkäriä joutui ääntä etsiskelemään, olin olettanut sivuäänen asteeksi korkeintaan sen ykkösen.

Ultran jälkeen lähdettiin kohti Inkoota ja vaunua.

Tähän syssyyn tuli vielä cockereiden fb-ryhmässä esille useampia sydänsairaita tapauksia lyhyen ajan sisään. Joten juttelin sitten joulukuussa Lunan Cartrophen-pistoksia uusiessa sydämeen erikoistuvan lääkärin kanssa, että kannattaako meidän lähteä uudelleen ultraan. Hän oli silloin sitä mieltä, että voi hyvin olla että Lunan tilanne ei siitä etene koskaan mihinkään, mutta olisi se uusintaultra ehkä järkevä parin vuoden päästä edellisestä ultrauksesta.

No, koska edellinen ultraus oli 2019 helmikuussa olisi seuraava ajankohtainen 2021.

Sopivasti bongasin joukkotarkastusryhmästä Kellokoskella olevan tarkin, jossa oli kaksi ultrausaikaa vapaana. Ja mikä parasta, hinta oli oikeasti halpa, 175€. Ja lääkärinä oli vielä cockeriryhmässä usein kehuttu Anders Eriksson.

Joten 13.3. lauantaina ajeltiin Lunan kanssa sitten Kellokoskelle. Koronarajoitteiden takia en päässyt neidin kanssa sisälle, joten odottelin sitten siinä ulkopuolella.

Noin puolentunnin päästä Luna palautettiin ja hoitaja kertoi tulokset. Pieni mitätön sivuääni löytyi, mikä ei vaikuttaisi mihinkään. Totesinkin siinä, että se oli jo tiedossa. Tulimme pikemminkin tarkistamaan tilanteen, ettei se ole huonontunut. 

Eli aika varmasti Lunan sydänongelma on sellainen ei etenevä versio, mutta niinhän sanottiin Lunan silmistäkin ja se kumminkin eteni. Tietysti olisi ollut kiva, että olisin voinut keskustella lääkärin kanssa ”löydöksestä”, mutta vallitsevan tilanteen takia se nyt ei ollut mahdollista, joten pitää keskustella sitten tuon oman eläinlääkäriaseman lääkärin kanssa seuraavalla kerralla, kun siellä asioi.

Hetken päästä ilmestyi koiranettiin tulokset ja siellä oli ”diagnoosina” kammioväliseinämäreikä.

Hieman tätä kummastelin, kun lueskelin asiasta enemmän. Joka paikassa todetaan, että tässä tapauksessa sivuääni kuullaan jo pennulla. Luna oli neljä vuotta ennen kuin sivuääni alkoi kuulumaan. Ja jos pentuna ei oireile, on ennuste siinä mielessä hyvä, että koira lähes aina elää normaalin elämän. Toisekseen, tämä nyt kumminkin mielestäni on hieman eri asia kuin pari vuotta takaperin diagnosoitu aorttaläpän vuoto.

Mutta pääasia on, että vika on sellainen ettei se tule Lunan elämää mitenkään häiritsemään.

EDIT 16.3.21. Laitoin viestiä vielä ultranneelle eläinlääkärille ja hänen vastaus oli, että nämä lievät muutokset eivät pakosti tule esiin kuin uusimmilla laitteilla ja lääkärin kokemuksella on tietysti osansa. Aorttaläppävuodossa ei kuulemma tule kuultavaa sivuääntä. (Tässä vaiheessa vähän naurahdin, kun syksyn auskultaation tehnyt lääkäri oli todennut systerin sanoessa läppävuodosta, että "kuulostaa ihan siltä" :'D ) Mutta lääkäri laittoi kuvan, missä väliseinämäreikä näkyi, joten uskottakoon häntä.

Uusi aluevaltaus

Systeri ilmoitti molemmat tytöt oman seuran agilitykisoihin. Laran kanssahan tuo pääasiassa treenaa, Lunan kunnon agilitytreenit ovat sieltä viiden-kuuden vuoden takaa. Mitä se nyt on välillä tehnyt pientä hömppäaksaa ja käynyt systerin kanssa satunnaisesti supermölleissä. Mutta pienemmästä treenimäärästä huolimatta, Luna on radalla varmempi suorittaja. Tietysti ikä vaikuttaa, Luna on vanhempana rauhallisempi ja rotuna hitaampi kuin bordercollie.

Puhe oli, että systeri kisaisi satunnaisesti ykkösluokassa Lunan kanssa, koska neidin polvet/lonkat eivät kyllä kestä kunnon treeniä. Mutta tällä hetkellä tuo juoksee metsässäkin hyppien ja pomppien useamman tunnin, joten en usko lyhyehköjen ykkösluokan ratojen olevan kovin rankkoja.

Ensimmäiset agilitykisat tarkoittivat myös ensimmäistä kunnollista virallista mittausta. Lunan säkä on kotimittauksissa ollut noin 37,5cm ja tämä on otettu niinkin virallisesti kuin koira matolle seisomaan, metallinen mittanauha viereen ja kirjalla sään kohdalta mitta. Lara on puolestaan ollut arviolta 45cm.

Eli näillä tiedoilla, Lunan piti olla varma medi ja Lara rajatapaus pikkumaksi-maksi välillä.

Oli sitten ollut yllätys kun tuomari ilmoitti Lunan olevan rajatapaus. Systeri oli kuulemma hieman kauhuissaan ajatellut, että eihän Luna voi olla mitenkään pikkumaksi, kunnes tuomari oli todennut neidin olevan mini; 34,6cm. Tätä ei ihan helposti hyväksytty vaan tuomari joutui mittaamaan Lunan kolmesti, ennen kuin tulokseen oli uskottava ja todettava, että meidän kotimittaukset on heittänyt häränpyllyä.

Joten systeri joutui käymään toimistolla vaihtamassa Lunan kilpailuluokka medeistä mineihin. Lara oli sitten siellä paikkeilla missä oletettiinkin.

Eli molemmat joutuvat vielä uusinta mittaukseen.

Luna osallistui ensin agiradalle. Systeri ei ollut tähän ilmoittanut Laraa ollenkaan, koska bc-neidillä on kontaktit uudelleen koulutuksessa.

Minä seurasin etänä tollerista tuloksia ja katselin, kuinka koirakot toisensa jälkeen otti hylkyjä. Lopulta sieltä tuli yksi nollatulos hylkyjen lisäksi ennen Lunan vuoroa. Hetken päästä Lunan kohdalle ilmestyi 5,11. Jotka oli pelkkiä aikavirheitä. Eli puhdas rata oli muuten. Systeri myöhemmin laittoi viestiä, että Luna oli pyörinyt putken edessä, mikä kulutti aikaa. En ollut tästä yhtään yllättynyt, heti kun meillä koiratanssi treenit alkoivat, on Luna tarjonnut pyörimistä rally-tokossakin joka toisella kyltillä. Parhaimmillaan se pyörii putken suulla niin että meinaa törmätä siihen putkeen. Toinen missä aikaa kului oli kepit. Lunahan ei ”virallisesti” osaa keppejä. Eli sitä pitää ohjata koko keppien matkalta edes takaisin. Luna kuuntelee kyllä ohjeita todella hyvin, mutta tässä tietysti menee aikaa.

Muita tuloksia ei radalta tullut, joten Luna sijoittui 2.

Myöhemmin oli sitten hyppyrata, jossa molemmat tytöt kisasi. Systeri oli sanonut että hypäri näytti vaikeammalta kuin mitä agirata oli ollut. Ja tulokset puhuivat puolesta, kun sieltäkin tuli hylky toisensa perään. Lopulta oli Lunan vuoro. Tuijotin tolleria tuloksia odottaen ja lopulta riville ilmestyi miinusmerkkinen aika (tosin alle sekunti jäi aikaa) sekä sen perässä rv 0! Ja täten tuli ensimmäinen LUVA!

Pahoittelut, en saa tästä isompaa, klikkammalla aukeaa paremmin.

Hieman myöhemmin pääsi Lara radalle. Rata lähti hyvin, mutta kepit koitui kohtaloksi. Lara pyrki pari kertaa kakkosväliin. Kun rata ei edennyt, alkoi sitten kaikki muu kiinnostamaan. Muutaman yrityksen jälkeen systeri luovutti ja jatkoi radan loppuun ottaen tästä tietysti hylyn.

Laran suorituksesta on huonolaatuinen video, Lunasta ei valitettavasti ole kun itse olin kurssilla eikä alueelle saanut tulla ylimääräisiä ihmisiä koronarajoitusten takia.

 

Mutta sitten minun viikonloppu meni näissä merkeissä:

Eli olin Pornaisissa kasvattajan peruskurssilla.

8 tuntia sekä lauantaina että sunnuntaina tuli istuttua työväenopiston kovalla penkillä maski päässä. Voin sanoa, että pikkaisen oli pää kipeä ja väsynyt olo päivien jälkeen, kun ei sitä maskin kanssa pystynyt aivan normaalisti hengittämään. Lauantaina oli paljon perus biologiaa, käytiin koiran luita ja lihaksia läpi sekä DNA:n rakennetta, josta päästiin perinnöllisyyteen. Alussa käytiin myös Kennelliiton toimintatapoja läpi. Ainut harmi, että tästä 8 tunnista, varmaan 6,5 tuntia oli sitä biologiaa ja loppuaika sitten päästiin niin periytyviin ominaisuuksiin ja tauteihin, josta tottakai aika loppui sitten vielä kesken. Sunnuntaina oli sitten enemmän kasvatukseen liittyvää luentoa, astuttamisesta synnytykseen ja pentujen hoitoon, mitä sopimuksia voidaan tehdä ja millaisilla lomakkeilla, mitä lakisääteisiä asioita on huomioitava koirankasvatatuksessa, mitä oikeuksia on kasvattajalla, mitä oikeuksia on ostajalla, pennun ohjekirjan kirjoittamista sun muuta. Lopuksi oli sitten 20 monivalintakysymyksen tentti.

Jännitin tuota tenttiä ihan hirveästi, mutta kun siihen lopulta päästiin totesin että aika turhaan. 20 kysymyksestä 18 oli vastaus suoraan tiedossa, kahdesta jäljelle jäävästä toinen oli selkeä kun hetken sisäistin kysymystä ja vastauksia (oli kompakysymys) ja mihin käytin eniten aikaa oli se, että oliko aikuisella koiralla 42 vai 46 hammasta. :’D

Kokeen tulokset luvattiin lähettää sähköpostilla sunnuntai-iltana, jotta tarkistus ei keräisi turhaa jonoa (koronan takia). Minä sitten odotin sitä tulosta myöhään iltaan ja kun sitä ei nukkumaan mennessä (klo 22) kuulunut aloin jo pohtia, että onkohan se lähetetty väärään osoitteeseen tai jotain. Mutta ei, aamulla huomasin että 23.50 oli tullut sähköposti, jossa ilmoitettiin minun tulokseni olevan täydet 20/20.

Nythän minulla on 5 vuotta aikaa hakea kennelnimeä. Mikään kiirehän tässä ei ole, koska eihän minulla ole kasvatukseen sopivaa koiraakaan eikä mikään tarkoita, että seuraavakaan koira olisi jalostukseen sopiva. Voi olla että minullekin käy niin kuin luennolle puhuneelle kennelneuvojalle, joka on saanut oman kennelnimensä 2005, mutta ei tähän päivään mennessä ole tehnyt yhtään pentuetta, koska hänellä on ollut erittäin huono tuuri narttujen kanssa (oliko hänellä nyt kolmas vai neljäs narttu, jonka on todennut ettei se sovi jalostukseen). Mutta ajatus kumminkin oli hakea sitä nimeä, kun vaan keksin kivoja. Tähän mennessä keksimäni nimet ovat sitten kumminkin löytyneet jostain päin Eurooppaa, ja koska samaa ei saa olla, olen nämä joutunut hylkäämään.

Haluaisin Lunan jotenkin näkyvän nimessä, eli jotenkin siinä saisi näkyä ”kuu” tai ”mysteeri” jotenkin ja mieluiten englannin kielellä.

Tarkoitus olisi kasvattaa pienimuotoisesti, kiinnittäen erityistä huomioita luonteisiin ja tietysti muuhun terveyteen (tutkia mahdollisimman laajasti) sekä toiveissa olisi käyttää koiria, joilla on jonkin sortin tuloksia muista lajeista kuin näyttelyistä. Tietysti omalta osalta tämä hoituu, mutta tulenko löytämään urosta joka täyttää kaikki vaatimukset on sitten toinen juttu. Mutta onneksi tämä ei tosissaan ole tämän hetkinen tilanne, varmaan menee lähemmäs viiden vuoden päähän aikaisintaan.

Tässä piti olla hieno kuva mun todistuksesta, mutta posti ei ole saanut sitä edelleenkään tuotua vaikka se on kuulemma maanantaina laitettu eteenpäin. Joten joudutte tyytymään Omakoiran kuvaan.

Todistus tuli viimein 2.11.

Luna on myös käytetty tässä välissä virallisessa sydämen auskultaatiotutkimuksessa. Tiedossahan oli, että neidillä on sivuääni, mutta halusin sen näkymään jalostustietokantaan. Ja koska kaikki vapaat ajat oli keskellä päivää, joutui systeri kuljettamaan Lunan Viikkiin Ahmaan jossa oli PEVISA-päivät.

Lääkäri oli kuulemma ollut erittäin outo, todennut kuuntelun jälkeen että tämä pitäisi ultrata. Kun systeri oli sanonut, että se on jo ultrattu ja todettu pieni läppävika, oli lääkäri todennut että siltä se kuulostaakin. Muuten oli ollut erittäin vähäpuheinen. Lopulta se oli todennut, että nyt se näkyy koiranetissä ja lähettänyt systerin Lunan kanssa ulos kertomatta edes mikä se tulos oli. Siinä sitten odotettiin jonkun aikaa, että tulos ilmestyi näkyviin. Tunnin päästä Lunan tietoihin ilmestyi ”Sivuääni: kyllä, oireeton, aste II”.

Hieman yllätti tuo II -tulos, kun itse olin ajatellut sen olevan pikemminkin I kun osa eläinlääkäreistä on joutunut sitä etsimällä etsimään. Voihan se tietysti olla, että se on tässä alkanut vahvistumaan, joten pitää keskustella tuon meidän lääkäriaseman eläinlääkärien kanssa, että pitäisikö meidän käydä ultraamassa sydän uudelleen vai mitä tehdään.

Täytyy sanoa, että sydän”ongelmat” ja nivelrikko on aika huono yhdistelmä. Kun päästään siihen vaiheeseen, että sydän alkaa oireilla, pitäisi välttää turhaa/raskasta rasitusta. Varsinkin helteillä. Mutta sitten taas nivelrikossa hoitona on ensisijaisesti hyvä lihaskunto, joka vaatii tietynlaisen rasituksen että ne lihakset pysyvät hyvänä. Joten jos vältetään rasitusta, köyhtyy lihakset ja jos hoidetaan lihaskuntoa, ei sydän tykkää siitä. Myöskin osa nivelrikon tulehduskipulääkkeistä ei sovi sydänvaivaisille. Tietysti siellä on vaihtoehtona sitten gabapentiinit sun muut.

Mutta tällä hetkellä onneksi sekä sydän että nivelrikko ovat oireettomia, joten jatketaan normaaliin tapaan.